sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Unelmakotiahdistus

Olen aloittanut tämän postauksen joskus vuonna 2016 (en huomannut katsoa tarkkaa ajankohtaa ennen muokkausta. Kovin pitkälle en ole päässyt: 

Sain postaustoiveen unelmakodista, kun kyselin aiheita synttäripostauksessa. Aihe on käynyt mielessä silloin tällöin, mutta olen

;ursiivilla kirjoitetun verran olen saanut aikaiseksi, mutta muistan kyllä että mielessä oli muutakin kuin nuo ensirivit. Silti tuntui vaikealta kirjoittaa ajatuksia siitä, millainen olisi unelmakotini. Silloin olimme jo vähitellen alkaneet etsiä omaa kotia, mutta ajatus muutosta tuntui kovin ahdistavalta. Tämä koti oli juuri nyt unelmakoti ja muut unelmat tuntuivat jotenkin liian saavuttamattomilta tai todellisuus liian suurelta kompromissilta. Välillä oli myös muuton uhka päällä, mutta jäimme kuitenkin tähän kotiimme. Jatkoimme kuitenkin oman etsimistä on-off-meiningillä. Kriteerit olivat kuitenkin korkealla, sillä sen pitäisi voittaa tämä nykyinen ihana kotimme.

Tämä koti on ollut monessa mielessä unelmien täyttymys. Lastenkin kanssa piha on kivan suojaisa, vaikka autoja onkin. Ja puisto lähellä. 
Unelmakotini olisi tietysti vanha moderni pieni suuri kartano keskellä kaupunkia meren ja järven sekä palvelujen äärellä hyvien kulkuyhteyksien päässä kaikesta, myös maauimalasta ja metsästä. Siinä ei olisi liikaa siivottavaa, mutta hyvin säilytystilaa. Sopivan yksinkertainen, mutta kuitenkin vanhoja yksityiskohtia. Omakotitalo tiiviillä yhteisöllä. Mielellään myös erillinen ateljee ja studio, mutta korostan, ettei kuitenkaan liikaa siivottavaa. Asunnon etsintä taitaa enteillä kompromisseja?

Kelpaisi minulla joku näistäkin. Ei vaan taitaisi varat ja lainat riittää. 

Niin, todellisuudessa kotia etsiessä on otettava huomioon omien toiveiden lisäksi muun perheen toiveet ja tarpeet, omien toiveiden realistisuus, omat varat ja lainansaantimahdollisuudet, remppahalut, elämän prioriteetit, riskirakenteet ja homeen hajut. Elämän isoin hankinta on täynnä sekä tunnetta että järkeä. Kumpaakaan ei voi täysin ohittaa, sillä ainakin minulle on tärkeää että koti tuntuu kodilta ja toisaalta ei sitä voi ostaa jos siinä on jotain kriittistä pielessä noin järjen kannalta. Ai niin, ja sitten on ne mahdolliset toiset ostajat, jotka sattuvatkin tarjoamaan enemmän.

Kotimme on suojaisassa paikassa, vaikka ihan keskellä. Moni paljasjalkainen turkulainen on ihmetellyt, että onko tässä tällainenkin talo.

Pitkään etsimme rintamamiestaloa. Ihan modernia emme halunneet ja rintsikoissa houkutteli alakerta, jonne saisi hyvin rumputilaa ja ehkä kangaspuutkin. Myös vanhat pihat kiehtoivat minua ja näin itseni omenapuun alla loikoilemassa riippumatossa. Kävimme katsomassa myös muunlaisia hieman vanhempia omakotitaloja, mutta useimmat näytöt kosahtivat viimeistään kylpyhuoneessa: mies ei mahtunut seisomaan suorassa! Vähän vaikea suihkutella, jos joutuu olemaan pää kenossa jo valmiiksi. Vähitellen myös pihahaaveet muuttuivat, kun muistin etten ole mikään viherpeukalo. Ja kuka muu ne lehdet ehtii haravoida ellen minä? Ei kiitos! Aloin luopua omakotitalohaaveesta, kun mietin mitä se vaatisi minulta ajankäytöllisesti. Sama homma liiallisten neliöiden suhteen: tila on kivaa, mutta kuka sen siivoaa? Meillä jaetaan kotityöt, mutta enemmän tekee se joka ehtii ja yleensä se olen minä. 

Nuo ullakon ikkunat ovat minulle kaunis mysteeri. Olen vain kerran kurkannut vintille, sillä se ei ole meidän hallinnassamme. 
Sijainti oli minulle kodin tunnelman lisäksi yksi tärkeimmistä kriteereistä. Minä en voi sille mitään, että olen hyvin, hyvin kaupunkilainen ja ihan mielelläni asuisin vaikka tässä ihan ydinkeskustassa aina. Toki välillä olen miettinyt, että saisivatko lapset parempia bakteereja ja raikkaampaa ilmaa maalla tai edes lähiössä, mutta elämän helppous ja vaivattomuus keskustassa ja aiemmin sen tuntumassa miellyttää. Minun on vaikea saada itseäni liikkeelle kotoa, jos pitää lähteä liian kauas ja pelkään mökkihöperöityväni jos muutan liian kauas. Toki monet ystävät asuvat nykyään kauempana kuin ennen, mutta on silti helppoa asua itse ihan keskellä. Minua ahdisti asuntonäytöissä aina, jos matka venyi kovin monta kilometriä keskustasta eteenpäin. Tuntui silti välillä vaikealta perustella jonkin ihan hyvän talon kohdalla, että en halua tänne sijainnin vuoksi. Ihan keskustasta meillä ei kuitenkaan varmaan olisi varaa ostaa mieluisaa kotia, eikä tavallinen kerrostalo houkutellut soittomahdollisuuden puuttumisen vuoksi. 

"Alakerran" ikkunan takana ovat kangaspuut, rummut ja varastotilaa. Alakerran olemassaolo on helpottanut näihin asuinneliöihin mahtumista muomattavasti. 

Salaa olin haaveillut jo pidempään Portsan puutaloidyllistä. En ehkä uskaltanut tätä haavetta itselleni myöntää, sillä ajattelin ettei se kuitenkaan kävisi, sillä miehen pitää saada rumputila. No sitten sattumien seurauksena kävimme yhdessä puutalossa Portsan liepeillä ja ihastuimme! Siinä oli lisäksi rakennettu alakertaan oikein passeli soittotila. Se asunto ei kuitenkaan lopulta ollut meitä varten ja oli suuri pettymys. Olin jo ehtinyt miettiä postauksia asunnosta ja sisustaa sen mielessäni monia kertoja. Tämä pettymys sysäsi asunnonetsinnän ja unelmakotihaaveet kuitenkin uusille urille ja aloimme etsiä uutta kotia entistä aktiivisemmin. Nyt haaveilla oli tarkempi kohde: minä haluaisin puutalo-osakkeen ja myös mies oli hyväksynyt haaveeni, vaikka ajatusta omakotitalosta ei vielä täysin kuopattu. Myös momo-koditkin ovat viehättäviä. 

Ja sitten: eräänä perjantaina mies huikkasi että nyt olisi kiva asunto. Minä kaivan ilmoituksen esiin puhelimeltani. No niinpä onkin! Onko näyttöä? Ei! Yhteys välittäjään. Lopulta saadaan sopiva aika. Aivan ihana! Tämä on unelmakoti pienillä kompromisseilla. Tullaan huomenna apuvoimien kanssa uudestaan. Edelleen ihana, eikä järkisyitä hylätä. Tarjous. Monta muuta tarjousta. Piinaavaa odottelua. Lisää piinaavaa odottelua. Välittäjä soittaa, kun mies on suihkussa. Vien puhelimen suihkuun. Taas piinaavaa odottelua ja sitten: "Jeah!" 

Nyt on kaupat tehty ja muutto joulukuussa. Ajatus muutosta ei enää ahdista vaan innostaa. Teidät lukijat jätän vielä kuitenkin jännitykseen, että millainen se unelmakoti nyt lopulta on. 

Jos et vielä tiedä, niin arvaa kommenteissa! 


12 kommenttia:

  1. On hauska kun saa muuttaa unelmakodista unelmakotiin.

    Mumi

    VastaaPoista
  2. Oi, kivaa! Onnea ja tsemppiä muuttoon!

    VastaaPoista
  3. Oi onnea, mahtavaa, että unelmakoti löytyi!

    Apua, mie en tunne teidän kotikaupunkia. Mutta koska tämä on ollut teidän unelmakoti, niin uusi unelmakoti on varmasti hyvin samanlainen kuin tämä, mutta pari huonetta isompi, ja siinä on hyvät kellaritilat soitinjutuille. Puisto on lähellä ja muutakin ulkoilualuetta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, aika tarkasti luettu rivien välistä. Osut melkolailla oikeaan!

      Poista
  4. Ohoo, onnea! Odotan jännityksellä, minkälaisen kodin löysitte. :)

    Olin tosiaan aina kuvitellut tuon nykyisen talonne jonnekin Portsan tai ehkä Martin suuntaan. En olisi ikinä arvannut, missä se sijaitsee. Kadulta päin ei olisi mitenkään voinut arvata, minkälainen ihana pieni sisäpihaidylli ja kauniit talot löytyvät portin takaa.

    Kodin sijainnin valitseminen on aina lopulta kompromissia kompromissin perään. Kaikkea ei vain voi saada. Itsekin haaveilisin asuvani rauhaisalla, maalaishenkisellä alueella pienessä omakoti- tai rivitalossa, mutta silti etäisyyttä lähimpään isoon markettiin, mieluiten Prismaan, saisi olla korkeintaan pari kilometriä, että sinne voisi kävellä. Talon takaa pitäisi olla lyhyt matka metsään, mielellään suojeltuun tai omaan tai jonkun muun tutun tolkun ihmisen omistamaan, ja toisella suunnalla jokin vesistö, mieluiten merenlahti. <3

    No, tiedän, että milteipä noita kriteerejä vastaavia paikkoja voisi löytyä esim. Piispanristiltä, mutta... en tiedä, haluanko asettua Kaarinaan. Liikaa vanhoja tuttuja! Naantalin suunta houkuttelisi enemmän, mutta olen jotenkin siinä uskossa, ettei minun kaltaisillani ihmisillä ole varaa ostaa kotia sieltä. En tosin ole liiemmin edes katsellut asuntojen hintoja Naantalista viime aikoina. Saattaa olla, että vanhan rahan haju on vain omissa mielikuvissani. :D

    (Oho, tulipa pitkä kommentti! Asumisesta voisi puhua vaikka miten pitkään...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Naantalissakin varmasti on ihan "tavallisillekin" ihmisille asuinpaikkoja. Asuinpaikan valitseminen on tosiaan hankalaa, kun niin monta asiaa pitää ottaa huomioon. Hauska kun kirjoitit pitkän pohdinnan! On mielenkiintoista lukea toisten ihmisten ajatuksia siitä, missä he haluaisivat asua. Ne voivat olla niin erilaisia. Moni kauhistuu keskustaa, joku taas lähiötä.

      Poista
  5. Oi, onnea! Kiva seurata millaisen unelmakodin löysitte! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä kiva kirjoittaa sitten aiheesta! Saa taas blogiin ihan uutta potkua.

      Poista
  6. Mahtavaa! Unelmakodista tulee varmasti ainakin värikäs ja kotoisa sisustuksen puolesta!

    Olen ollut vähän syrjässä blogimaailmasta, koska kommenttien jättö on edelleen minulle työn ja tuskan takana Bloggerin ongelman vuoksi. Oma blogini kaipaisi jotain piristystä ja jutunjuurta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä kiva päästä tekemään ihan oman väristä kotia, vuokrakotia kun pitää vähän sisustaa kuitenkin maltilla tai pyytää lupaa.

      Välillä tosiaan blogger tökkii aika lailla, eikä aiheita löydy blogiinkaan. Toivottavasti jossain kohtaa taas helpottaa!

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.