sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Mitä kaipaan, mitä en

Muutto lähestyy ja välillä alan olla jo kypsä tähän nykyiseen asuntoon, kun tiedän mikä uudessa on paremmin. Toisaalta välillä iskee haikeus, kun on tässä moni asia myös hyvin ja tietenkin tässä kodissa on myös ainutlaatuisia hyviä puolia, joita uudessa ei ole. Ajattelin vielä ainakin parin postauksen verran muistella tätä kotia. Tässä postauksessa ruodin mitä tulee ikävä ja mitä taas en todellakaan jää kaipaamaan tässä kodissa. 


Ikkunat, yksi kauneimmista asioista tässä kodissa. Yksinkertaiset, mutta koristeelliset. Etenkin tämä makuuhuoneen suuri ikkuna on ihana. 
Nyt viimeisinä kuukausina olen tullut erittäin laiskaksi siivoajaksi. Kun tietää, ettei kauaa enää tarvitse tässä kodissa siivota, olen tullut melko huolettomaksi tavaroiden paikalleen asettelijaksi. Asia, jota ei tule ikävä on se, että niin moni asia on tässä kodissa jotenkin hiukan hankalassa paikassa. Lasten pienet vaatteet on sullottu äitiyspakkauksen laatikkoon kirjahyllyyn ja sen päälle kertyy jatkuvasti kirjoja. Pyykit ovat "piilossa" eteisessä pöydän alla, mutta todellisuudessa ne pursuavat sieltä esille. Pyyhelaatikot saa tunkea takaisin ja kaikki pitää sulloa mahdollisimman tasaiseksi, jotta ne mahtuvat paikoilleen. Urheiluvaatekaapissa kulkee putki, joka vie tilaa muutenkin pienestä kaapista. Ei todellakaan siis tule ikävä kaikkia tämän kodin säilytysratkaisuja! Meillä on liikaa hyllyjä ja liian vähän kaappeja eli liikaa tavaraa on esillä. Toisaalta tämän kodin korkeudesta on ollut etua mm. rumpujen säilytyksessä. Huonekorkeutta on reilusti yli 3 metriä, joka on melko tehokkaasti hyödynnetty. Sitä ei uudessa kodissa samalla tavalla ole.

Värikäs kirjahyllymme on hauska, mutta kerää liikaakin tavaraa kerroksiinsa. Usein tungen kirjojen päälle asioita, joita en halua Bonskun saavan käsiinsä. 

Eteisen korkeus on käytetty hyväksi rumpujen säilytykseen, mutta kaapit eivät muuten ole enää parhaat mahdolliset meidän käyttöömme. 
Eteinen on tässä kodissa toisaalta tilava ja toisaalta hieman hankala kiinteiden kaappien osalta. Meidän käyttöömme kaapit eivät ole aivan tarpeeksi syvät ja osittain siksi takkirekki näyttää aina pursuavan yli, vaikka takkeja olisi ihan kohtuullisesti. Uudessa kodissa eteinen on ehkä kaikkein hankalin paikka sisustaa järkevästi. Voi olla, että nykyisen eteisen tilavuutta tulee vielä ikävä. Lattian suhteen minulla on kaksijakoiset fiilikset. Toisaalta mustavalkoruudullinen lattia on ihana ikiklassikko, jonka olisin itsekin voinut valita. Toisaalta se on ihan kamala: valkoisessa näkyvät kaikki tummat roskat ja tummassa vaalean. Lattia näyttää siis jatkuvasti likaiselta (mitä se tietysti eteisessä usein onkin). Armollisempi lattian väri piilottaisi lian paremmin.

Joka puolella roikkuvia pyykkejä ei jää ikävä...

Keittiöstä en keksi niin mitään, mitä tulisi ikävä. Ei keittiömme nyt mikään surkea ole, mutta ei mitenkään huippukaan. Erityisesti uuni on melko surkea ja oikein odotan, että saan paistaa toivonmukaan marenkeja uuden kodin uunissa ilman kummallisia kikkailuja ala- ja ylälämpöjen kanssa. Kaappeja ja laatikoita ei ole ollenkaan tarpeeksi ja kaikki tavarat pitää pinota ja laittaa toisten tavaroiden taakse ja niinpä kaapeissa on hetkessä sekasotku, kun tavaroita pitää siirtää toisten tieltä. Toivon kovasti, että jaksaisin edes hieman parempaa järjestystä pitää, kun tavaroille on enemmän tilaa.

Avohyllyt ovat kauniit, jos ne pysyvät järjestyksessä. Myös nämä hyllyt ovat räjähtäneet viime aikoina käsiin. 

Liian vähän tasotilaa minun leipomuksilleni. Vähemmän kokkaavalle varmaan riittävästi. 

Kylppärimme on täynnä todellisia tehoneiöitä: suihku, wc, pyykkikone, vaipanvaihtopiste, säilytystilaa ja lasten kylpyamme. Toisaalta on ollut äärimmäisen kätevää, että kaikki on käden ulottuvilla, kun vaihtaa vaippaa (paitsi vaatteiden pyykkikori) ja vauvaa on voinut hoitaa kätevästi samalla, kun Bonsku kylpee, mutta kyllä kieltämättä voisi hieman enemmänkin olla tilaa eri toiminnoille. Ja sauna, ah, sauna. Sitä odotan. Mutta olen silti tyytyväinen, ettei tässä kodissa sauna vienyt yhtään neliötä tilasta. Muutenkin on ollut kätevää, että koti on ollut kompakti, vaikka se tietysti tarkoittaa myös pienempää pinta-alaa. Tässä kodissa on nopeasti ehtinyt hätiin, jos on tullut akuutti tilanne toisessa huoneessa. Toisaalta uusikin koti on tietyllä tavalla kompakti, kun kaikki on jaettu kolmeen kerrokseen. Rappusissa ravaamista se kyllä tarkoittaa. 

Tehoneliöt parhaimmillaan ja pahimmillaan. Montako toimintoa löydät?
Lisää pyykkiä... Tämä on taitettuna kokoon ehkä kerran kahdessa viikossa parin tunnin ajaksi, kunnes uusi koneellinen taas levitetään. 

Sijainti, sijainti ja sijainti. Se on ollut tämän kodin yksi valttikorteista (jos siis haluaa asua keskustassa). Rauhallinen sisäpiha aivan kaiken äärellä. Kivenheitto torille ja kauppoihin. Omalta pihalta suoraan vehreään puistoon, taidemuseoon ja kahteen leikkipaikkaan. Tiedän, että vaatii vähän totuttelua siirtyä hieman syrjemmäs, vaikkakin vain puolisentoista kilometriä. Uskon, että siihen tottuu kuitenkin nopeasti. Ja toisaalta nautin ajatuksesta, että ympärillä on hieman rauhallisempia katuja, vaikka keskustaan on vain lyhyt huipaus. Onneksi myös leikkipuisto on ihan lähellä edelleen.

Nämä yksityiskohdat, joihin kodissa rakastuin ja joita edelleen rakastan. 

Vaikka nytkin muutamme vanhaan taloon täynnä kauniita yksityiskohtia, jään silti ikävöimään tämän kodin kauniita ikkunoita ja vanhoja ovia. Ovia itseasiassa ei uudessa kodissa ole kuin muutama ja ne ovat uusia. Tässä kodissa on ollut kauniit, paksut puiset peiliovet ja vanhat kahvat. Avaimia lukkoihin ei valitettavasti ole ollut, ne olisivat tulleet tässä viime aikoina tarpeeseen. Rakastan tämän kodin vanhoja jugend-ikkunoita: niin yksinkertaisella koristeella saa aikaan kauniit ikkunat. Onneksi uudessakin kodissa on säilytetty vanhat ikkunat, eikä vaihdettu uusiin! 

Tässä ehkä tuli hieman painotettua niitä negatiivisia puolia, mutta lupaan, että luvassa on vielä viimeinen oodi tälle kodille sellaisena, jollaisena haluan tämän muistaa. Ilman pyykkejä ja sotkua. 

4 kommenttia:

  1. Omasta puolestani voisin sanoa, että ainoa asia mitä sinuna kaipaisin tässä vanhassa kodissa on aivan täydellinen sijainti. Oma sisäänkäynti aivan keskustassa. Torille muutama minuutti. Tästä kodista jää ihania muistoja ja voi iloita siitä miten kaunis ja omaperäinen vuokrakotikin voi olla.


    Mumi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän kyllä on opettelemista uudessa sijainnissa, mutta on siinä hyvätkin puolensa ettei asu ihan keskustassa.

      Poista
  2. Teillä onkin isot muutokset edessä, voi juku! Nuo isot ikkunat on kyllä valtavan ihanat, ja kaikki vanhan talon yksityiskohdat. Onneksi Turussa on näitä puutalokoteja, mistä valita ja mitä fiilistellä. 8)

    -Ruut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reilu viikko enää ja alkaa muutto! Turussa on kyllä monta kivaa puutaloaluetta.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.