perjantai 2. marraskuuta 2018

Naamiaisasuhuveja

Rakastan suunnitella naamiaisasuja! Pienenä oli ihanaa suunnitella äidin avustuksella nuuttipukkivaatetusta ja usein isompana pidin syntymättömyyspäiväjuhlat Halloweenin aikoihin (sillä kesällä kaikki kaverit olivat lomillaan kuka missäkin). Minusta on myös hauska ottaa rooli ja esittää jotain ihan muuta, kuin mitä olen. Naamiaisissa ja näytelmissä tätä olen saanut toteuttaa, vaikka viimeisen vuosikymmenen aikana näytteleminen ja improvisaatio on jäänyt vähemmälle. Ehkä vielä joskus. 

Keijo Keiju ja Pikku-Peikko vuonna 2007. Olimme tuolloin seurustelleet puolisen vuotta. Vakka kantensa valitsi?

Minä en erityisemmin pidä kauppojen valmiista krääsänaamiaisasujen valikoimasta. Tietysti nekin ovat paikallaan, jos ei ole intoa koostaa naamiaisasuja muuten, mutta minä pyrin ostamaan mahdollisimman vähän uutta naamiaisasuja varten. Pyrin myös tietynlaiseen minimalismiin: mielikuvitukselle pitää jättää sijaa. Asun ei tarvitse olla viimeisen päälle huoliteltu ja peittää koko ihmistä alleen ollakseen onnistunut. Pinterest on täynnä toinen toistaan upeampia naamiaisasuja, mutta minä luon mieluummin illuusioita kuin näköispainoksia. 


Katti Matikaisen asu jotain tarkoitusta varten vuodelta 2005. 

Puvustajan ammatti olisi voinut olla hauska, ainakin näin mielikuvissa, mutta todellisuudessa minusta ei varmaankaan olisi siihen. Onneksi säännöllisin väliajoin tarjoutuu mahdollisuus hullutella asuilla ja keksiä joku rooli itselle tai toiselle. Olemme miehen kanssa tässä vuosien varrella esittäneet pieniä näytelmiä Tiernapojista minimusikaaleihin. On aina ollut hauska päästä suunnittelemaan "puvustus". Kaveripiirissä on myös aina silloin tällöin ollut teemajuhlia, joissa on voinut päästää luovuutensa valloilleen.

Pieni Rumpalipoika ja Joulupukki joulumusikaalistamme vuona 2013. 

American Angel samaisesta musikaalista toisesta kohtauksesta. 

Ja vaikka asuni ovat jossain määrin minimalistisia, ovat ne kuitenkin sen verran realistisia, että Neiti Marpleksi pukeutuneena voi joutua soittamaan poliisit matkalla juhlista kotiin. Tästä kyseisestä asusta minulla ei valitettavasti ole kuvatodisteita. Huomasin kuvarepertuaaristani, että moni asuistani on eri vuosikymmeniltä. Olenkin joskus jo tehnyt aiheesta postauksen! On näppärä omistaa myös pieni vintage-vaatteiden kokoelma, josta ammentaa rooliasustukseen. 
Kirka-fani aidon entisen Kirka-fanin paidassa, idolin kainalossa. 

Kasariasu teemajuhlista. Olkatoppaukset oli tehty urheilusukista. Patellavyö aitoa kasaria. 

Neiti Groove suomirock- ja -pop teemajuhlista. 

 Ja onneksi tätä riemua on luvassa jatkossakin, sillä Bonskun kerhossa järjestetään naamiaiset. Viime vuonnakin oli ja olin jopa hieman harmissani, kun Bonsku halusi olla "vain" palomies, jolloin asuksi riittivät keltaiset kuravaatteet. Hieman liiankin minimalistista, jopa minun makuuni. Onneksi tänä vuonna pääsin iloittelemaan, sillä hän halusi pukeutua Riffi Raffiksi. Jos joku ei tiedä, niin hän on Hevisaurus-yhtyeen kitaristi. Hevisaurus on ollut tämän syksyn hitti ja Bonsku on ollut milloin Muffi Puffi ja milloin Riffi Raffi. Pikkuveikka on yleensä Herra Hevisaurus, isä tietysti Komppi Momppi (rumpali kun on) ja minä ainoana naisena olen tuomittu olemaan Milli Pilli.

Riffi Raffi ei suostunut pysähtymään kuvausta varten, vaan piti juosta perässä kuin papparazzi konsanaan...


Tartuin tietysti innoissani haasteeseen, tosin hännän tekemisen nakitin taitavalle mumille. Minä keskityin tekemään Bonskun kypärälakkiin Riffi Raffin violetit hiukset. Brio-junaradan raide oli juuri sopivan pituinen villalankatupsujen tekemiseen. Korvat tein huovasta ja kiinnitin muutamalla pistolla lakkiin, joka on sopivasti vihreä. Lisäksi Bonskun mielestä pitää olla ehdottomasti nahkavaatteet, kuten kunnon hevareilla. Onneksi en heitä mitään tarpeellista pois ja laatikosta löytyivät nahkahameprojektin jäljiltä nahkahousujen jämät, joista sai leikattua liivin. Valitettavasti en ollut teininä niittivyöihmisiä, joten niittien suhteen piti käyttää luovuutta. Heijastintarra oli tähän mitä oivin materiaali, sillä nyt liivi toimii myös heijastimena, sillä uskon, että liivi tulee käyttöön muutenkin. Naamariakin Bonsku olisi toivonut, mutta sain hänet ylipuhuttua sillä, ettei se päässä voisi laulaa ja puhua kunnolla. 

Pieni pälvikalju ei haitannut... Sopivasti sadevaatteet vielä sointuivat hienosti asuun. 
Tajusin, että onpa kivaa että tätä naamiaisasuhuvia on edessä varmasti monta vuotta! Toivottavasti asiakas hyväksyy jatkossakin asut yhtä mukisematta kuin nyt. 

Mikä on ollut sinun onnistunein naamiaisasusi?

13 kommenttia:

  1. Mitään varsinaista naamiaisasua en muista, mutta nuuttpukeiksi pukeuduttiin joka vuosi. Maalla mahdollisuudet olivat rajalliset, mutta jotenkin aina yritettiin pukeutua "hassusti" ja niin, etteivät naapurit tuntisi.

    Mumi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hauskaa, että teilläkin on ollut nuuttipukkiperinne, vaikka monessa paikassa se on ihan tuntematon.

      Poista
  2. Haha, miten mainioita asuratkaisuja! Tosi kiva postaus. :) Minäkin suorastaan inhoan niitä kaupanvalmiita halpatuontimassatuotantokrääsäjuttuja. Luovuus pääsee todella valloilleen, kun nipistää budjetin minimiin ja pyrkii vain kierrättämään jo olemassa olevaa rekvisiittaa. En kyllä tiedä, mikä olisi paras naamiaisasuni ikinä. Viime syksyn kekribileissä olin mäyrä ja tykkäsin siitä kovasti (luonnollisesti, koska mäyrät ovat parhaita), mutta siinä asussa olennaisempaa oli kyllä maskeeraus kuin vaatetus - mutta sen maskeerauksen parissa vierähtikin sujuvasti pari tuntia, samoin myös sitten yön päätteeksi naaman pesemisessä. Sitä riemua! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi mäyräasu ja -maskeeraus kuulostas hienolle! Ja voin kuvitella, että sen poistaminen ei ollut varsinaista hupia...

      Poista
  3. Oi miten hieno!

    Miun onnistunein naamisiasuni on ollut Teletappien Tiivi-Taavi. Tosin sen ompeli äitini, kunnia hänelle. :D se oli oikein hieno kokohaalari! Siskoni oli Pai, hän olisi halunnut olla Laalaa, mutta oikeanlaista kangasta ei kangaskaupassa silloin ollut kuin punaisena.

    Pyöräilimme asuissamme naamiaisiin. Pari autoa meinasi ajaa matkalla ojaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja ihana, mahtava Riffi-Raffin asu Bonskulla!

      Poista
    2. Ahhahaa, teletapit pyöräilemässä on varmasti ollut hulvaton näky!

      Poista
  4. Tosi kiva postaus ja niin hauskat kuvat :) Minäkin pidän teemajuhlista joihin saa pukeutua ja tykkäsin olla lapsena nuttipukkina. Yksi hyvä asu syntyi tänä syksynä ystäväni Meksiko -teemasynttäreille. En missään nimessä halunnut valmista halpissombreroa yms. vaan tykkään myös käyttää sitä mitä jo on ja keksiä asun itse. Olin kaktus :) Vihreä on vaatekaappini lempivärini ja siitä se idea lähti... Terv. Vakkarilukija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei minäkin olen ollut joskuk kaktus, yhdessä Bonskun kanssa itseasiassa, mutta siitä en löytänyt kuvaa! Hyvä asuvalinta!

      Poista
  5. Ihania asuja! <3 Minä olin joskus ala-asteen naamiaisissa arabi. Oli ihan aito arabimiehen huntupäähine ja vyöllä myös aito sapeli. Lakana taisi olla pukuna, viikset maalattu ylähuuleen. Taitaisi olla nykyään ties mitä kulttuurista omimista koko asuni! Ja sapelin kanssa kouluun meno ei varmaan enää tule kyseeseen... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hienolta asulta, mutta nykyään tosiaan ei ehkä olisi ihan sopivaa. :D Sapeli koulussa kuulostaa hurjalta!

      Poista
  6. Tyttöjemme kummitäti teki heille joskus ihanat prinsessahameet vanhoista valoverhoista, pitseistä ja kultanauhoista. Ja kyllä niillä oli käyttöä yli vuosikymmenen! Ihan mietin miten on mahdollista, että ne mahtuivat tytöille niin monta vuotta? Oliko niin, että pukuja oli ensin kaksi kun tyttöjä oli kaksi. Sitten kun kolmonen syntyi ja kasvoi pienemmän puvun kokoiseksi, kummitäti teki kolmannen hameen esikoisen koossa ja taas mentiin. Ne puvut lopulta kuluivat puhki, mutta ihmeen hyvin vanha valoverhokangas kesti.
    VE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti ihanat asut! Meilläkin pyörivät samat naamiaisasut vuodesta toiseen leikeissä. Eräällä kaverillani oli myös kadehdittavan ihania mekkoja häistä, joissa oli ollut morsiusneitona.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.