Aamukahvi on päivän tärkein ateria

Vaikka muuten en ole kertakaikkisen ollenkaan aamuihminen, niin aamukahvi on tästä huolimatta yksi päivän kohokohdista. Ehkä kontrasti kamalan heräämisen ja höyryävän kuuman aamukahvin välillä on niin suuri, että se nostaa aamukahvin arvoa. Venytän aamukahvihetkeä usein niin pitkään kuin mahdollista. Tällä hetkellä juon aamukahvini yleensä sohvalla Bonskun ja välillä myös Tintin kanssa. Bonsku katselee ohjelmia ja syö aamupalaa, Tintti tutkii leluja (tai nukkuu vielä) ja minä törkeästi uppoan aamukahvin ja somen tai Bookbeatin maailmaan. Aamukahvista en tingi kuin äärimmäisessä kiireessä.

Autenttinen aamukahvitilanne idyllisimmillään. 

Kun keitän aamukahvit vain itselleni, teen yleensä jonkinlaisen latten tai cappucinon. Kahvin ja maidon ja vaahdotuksen suhteet menevät vähän summamutikassa, joten en osaa sanoa, mikä erikoiskahvi olisi virallisesti kyseessä. Ehkäpä jopa flat white? Tärkeintä on kuitenkin, että se maistuu hyvältä. Olen joskus ennenkin kirjoittanut, miten teininä innostuin erikoiskahveista ja vanhempani vitsailivat minun tarvitsevan rippilahjaksi espressokoneen. No minä otin tämän tietysti tosissani ja ennen ripille pääsyä aloin kysellä, että milloin se lahja hankitaan. Koska sellainen oli minulle luvattu (vaikka alunperin puolivitsinä), sellainen hankittiin.

Uusi keitin vanhan tilalle. Ulkoisesti keitin on huimasti tyylikkäämpi kuin edellinen.

Ja hyvin se toimikin 17 vuotta. Välillä oli vuosia, ettei se ollut käytössä, mutta viimeiset vajaat kahdeksan vuotta hyvinkin säännöllisesti. Viimeaikoina koneen alkoi kuitenkin päästää vettä jostain väärästä kohtaa ulos, eikä sitä enää uskaltanut käyttää. Niinpä piti hankkia uusi kone vanhan tilalle ja sain sen isältäni etukäteissynttärilahjana. Kapselikoneille en lämpene ollenkaan, sillä pidän siitä miten kahvi pitää tehdä itse ja kahvilakesätöissä opinkin aikanaan aika hyväksi espresson keittäjäksi. Hankimme DeLongin Dedica-mallin, joka vaikutti hyvältä peruskoneelta ja näytti sopivan kapealta Moccamasterin pariksi. 

Käytän aina Lavazzan Crema e gusto -espressoa (ja säilytän vanhassa purkissa). Se on hyvää ja sitä saa lisäksi melkein kaupasta kuin kaupasta, jopa meidän minikokoisesta lähikaupasta. 

Ensimmäisten kertojen perusteella kone vaikuttaa oikein pätevältä. Tosin hieman meinasi tulla kone-raivo, kun ohjekirjassa oli virhe (yhtä vipua piti kääntää vasta- eikä myötäpäivään) ja ensin pistin liikaa puruja suodattimeen, jolloin suodatinkahva (tai mikä nyt onkaan) ei kiinnittynyt koneeseen. Ja kyllä sen nyt huomaa, että edellinen laite oli niin vanha. Se piti sen kaltaista meteliä, että naapurit varmaankin luulivat että meillä käynnistyy aamuisin traktori. Tosin sekä Bonsku vauvana että nyt Tintti ovat kovasti olleet ihastuneita tähän ääneen. Tämä laite ei pidä ollenkaan niin hauskaa pörinää. Olemmekin kutsuneet näitä aamu-cappuccinojani "pörinäkahveiksi". Myös laitteen putsaaminen on hieman helpompaa ja se on toimintavalmis nopeammin. 

Tämä Koko-sarjan espressokuppi on suosikkini. Se on niin söpö! Nyt tosin espresson voisi tehdä suoraan isompaan kuppiinkin, kun kone annostelee määrän itse toisin kuin vanha laite. 

Jotain muutakin uutta aamukahveissani on kuin laite, jolla ne tehdään. Olen alkanut siirtyä kahvimaidossa kauramaitoon. Minusta etenkin erikoiskahveihin sopii kauramaidon hienoinen makeus ja nykyiset kahveihin tarkoitetut kauramaidot vaahtoutuvat aivan ihanasti. Nykyään kaupoissa on mistä valita ja minähän olen testannut kaikki tarjolla olevat kaurapohjaiset vaihtoehdot. Suosikiksi on noussut Kaslink Aito Barista, sillä se on täyteläinen, vaahtoutuu hyvin ja on kotimainen. Oatlyn iKaffe on myös hyvää, mutta kotimaisuus vie voiton. Plantin kahvikauramaito tulee hyvänä kolmosena, mutta se on kokeilemistani ollut kaikkein kalleinta. Vähiten pidin Juustoportin kahvikauramaidosta. Se oli liian lirua ja jostain syystä minusta Juustoportin kauramaidoissa on metallinen maku.Joskus kiinnostaisi kokeilla myös esimerkiksi erilaisia pähkinämaitoja kahvissa, mutta jatkuvaan käyttöön valitsen todennäköisesti edelleen kauraa, koska pähkinämaidot ovat sen verran hintavia. Niin, ja se kotimaisuus. En ole luopumassa kokonaan lehmänmaidosta, mutta mieluummin käytän sen esimerkiksi jogurtin tai juuston muodossa ja kahvimaidon voin hyvin korvata kasvipohjaisella maidolla.

Vaahdotin toimii hyvin. Pitää kokeilla joskus lämmittää tällä maito myös iltapäiväkhaviin. Nyt lämmitän hellalla. 

Aamukahvi on tätä kirjoittaessani ajat sitten juotu. Seuraavaksi voinkin alkaa haaveilla iltapäiväkahveista, jotka toivottavasti ajoittuvat Tintin päiväunien aikaan (eikä hän herää kahvikupin kilahdukseen, kuten välillä). Silloin juomme yleensä ihan suodatinkahvia, joka on minusta hyvää sekin, kun (kevyt-, täys- tai kaura-)maito on lämmintä ja kahvi riittävän tummapaahtoista. Tosin tottumus kysymys tämäkin, sillä vielä joku vuosi sitten join kahvini vaaleapaahtoisena ja rasvattomalla maidolla.

Ja valmis kahvi. Ei latte artia, mutta hyvää ja piristävää!

Miten sinä suhtaudut aamukahviin? Entä miten sinä juot kahvisi?