Kestoylläreitä

Tein Granitista kaappauksen. Munat ovat hieman isompia kuin ajattelin, mutta ainakin yllätykset mahtuvat. 

Käsi ylös, kenen mielestä nykyiset suklaamunien yllätykset ovat oikeasti kivoja ja päätyvät olennaiseksi osaksi lasten leikkejä? Veikkaan, ettei ainakaan suklaamunaikäisten lasten vanhempien käsiä nouse kovin montaa. Kultaisella 90-luvulla oli sentään Kindereissä niitä kivoja eläinhahmoja, mutta nyt tuntuu, että harvassa suklaamunassa on yhtään mitään leikkeihin kelpaavaa. Aiempina vuosina olen kerännyt töihin yllätyksiä pelinappuloiksi, mutta parina viime pääsiäisenä niitäkään ei juuri tullut. Ja toisaalta, ei ole edes koottavia asioita, joilla kehittää sorminäppäryyttä. Aika monesta munasta meille on tullut esimerkiksi avaimenperiä, jotka ovat sinänsä kivoja, mutta lapsi ei tarvitse kovin montaa avaimenperää. Sitten ne päätyvät leikkihuoneen sekatavaralaatikon pohjolle alati kasvavan krääsän keskelle. Ugh. Olen purnannut. 

Bonsku maalasi ihanan struktuurisen koristelun yhteen munista. 

Kyllä niitä munia silti ostetaan meillekin, mutta ajattelin, että olisi olemassa parempikin vaihtoehto. Kyllähän sitä on ollut jo pitkään olemassa sellaisia pahvisia avattavia munia, joihin saa sisälle laitettua kivoja yllätyksiä. Meillä vaan ei ole ikinä sellaisia ollut, kuten ei esimerkiksi "kestojoulukalenteriakaan" pusseineen. Nyt päätin korjata asian ja aloin metsästää avattavia pahvimunia. Sattumalta löysin hyvällä pääsiäistarjouksella ruskeita pahvimunia Granitista, eurolla kappale, ja ostin niitä samantien sellaisen satsin, jonka uskoin riittävän, mutta myös mahtuvan varastoon. Satuin myös bongaamaan kirppikseltä kivan setin Lego Friendsejä, jotka ajattelin ripotella muniin. 

Silkkipaperin repiminen on aina terapeuttista. 

Bonskun ehkä tärkein pääsiäisperinne on munien etsiminen, mutta minä taas olin innoissani siitä, että nyt päästään koristelemaan nämä munat. Halusin ostaa juuri tällaisia, joissa ei ole valmista kuviota. Näistä jää kiva muisto tuleviin vuosiin ja ehkä jätämme pari koristelemattakin ensi vuotta varten. Hauska idea olisi koristella myös muna per vuosi, mutta siihen olen aivan liian kärsimätön. Lisäksi halusin itsekin päästä askartelemaan. En kovin usein askartele lasten kanssa, mutta silloin kun askarrellaan, niin se on yleensä tosi hauskaa. Ehkä pitäisi jaksaa useamminkin. 

Hups... just sen verran silmä vältti, että meni sormivärit suuhun. Huomaa suunnistajan lapsien askartelualusta. 

Minusta näistä tuli aika ihania. Sopivan erilaisia ja sopivat silti yhteen. 

Koristelimme Bonskun kanssa munia eri tekniikoin. Yhdet munat maalasimme, toiseen laitoimme silkkipaperia. Yhden koristelin glitteriliimoilla ja Tintti sai koristella omansa sormiväreillä. Siihen painoimme myös mustikalla käden- ja jalanjäljen muistoksi. Minusta munista tuli aika ihania ja niillä kelpaa koristella kotia jo ennen varsinaista munajahtia. Toivottavasti myös yllätykset ovat mieluisia. On kiva laittaa niihin jotain, mikä tulee varmasti leikkeihin, eikä jää laatikonpohjalle pyörimään. Myös lelujen laadun tietää varmaksi. Ei tämä välttämättä sen halvemmaksi tule, mutta siihen en tällä kertaa pyrkinytkään. Tosin nuo kirppislegot olivat sen verran edullinen kaappaus, että taitaa jopa tulla edullisemmaksi, jos munien hinnan jakaa tuleville vuosille. 

Tuo jalanjälki on niin liikkis!

Mitä mieltä sinä olet yllätysmunista?

Hyvää tulevaa pääsiäistä!