Triffidien kapina ja muuta kasvillisuutta

Sain vihdoin kameran takaisin reissussa ollelta mieheltäni ja pääsin taas kuvaamaan ja bloggaamaan! Tällä kertaa kuvasin kasveja, joita on viime viikkoina kertynyt kotiimme. Lisäksi esittelen vähän tambuurin eli kuistin kesäilmettä, sillä se on viimein saanut vähän piristystä sisustukseensa.

Yrttejä ja Karkkiksen värisiä purkkeja.

Aloitan tuoreimmasta lisäyksestä kotimme kasveihin. Sain tällä viikolla vakiolukijaltani Virpiltä ihania yrttejä mahtavissa kirkkaissa ruukuissa! Olen myös itse aloittanut yrttien kasvatuksen, mutta ne ovat vielä niin aluillaan, että oli mahtava saada vähän pidemmälle edenneitä. Kiitos vielä näistä Virpi! Purkit ilahduttavat nyt keittiön pöydällä, vaikka ne oli tarkoitettu tambuuriin. Pöydällä on kuitenkin otollisemmat aurinko-olosuhteet ja lisäksi tambuuri alkaa olla täynnä, kuten kohta näette.

Mutta ensin triffidien kapinaan. Vanhempani ovat kertoneet elokuvasta ja tv-sarjasta, joka kertoo triffidi-kasveista. Triffidit ovat verenhimoisia lihansyöjä kasveja, jotka syövät myös ihmisiä. Tarina perustuu näemmä johonkin Scifi-kirjaan ja siitä on tehty nyt nelosella näyttettävä uusi versiokin. No, sarjan/elokuvan seuraksena, meillä kotona sanottiin aina vuorenkilpiä triffideiksi, koska ne olivat isoja ja ottivat paljon tilaa pihalla. No, aasinsiltana päätin ristiä myös vähän aikaa sitten istuttamani kesäkurpitsan taimet myös triffidien alalajiksi. Ne nimittäin ainakin alkoivat kapinoida ja kävi näin:

Vedenhimoiset triffidini järjestivät nälkälakon. Tiedä sitten onko syynä väärä multa vai mikä. (Tässä vaiheessa olin kyllä jo lakannut näiden hoitamisen jo vähän aikaa sitten).

En lannistunut, vaan ostin valmiit taimet torilta. Nämä triffidit ovatkin jo alkaneet villiintyä purkeissaan ja edessä taitaa olla isoihin purkkeihin siirtäminen jahka saan sopivat purkit ja sopivaa multaa. Toivottavasti saisin näistä edes muutaman valmiin kesäkurpitsan!

Näitä alkoi olla vähän vaikea kuvata, kun lehdet sojottavat joka suuntaan. 

Toinen triffidin taimi hyökkäsi kättäni kohti, mutta viime hetkessä sain vedettyä sen pois.

Mainitsin jo aikaisemmin, että tambuuri on saanut uutta ilmettä. Italiassa näin niin paljon kauniita pelargoni istutuksia, että päätin ottaa riskin ja ostaa kuistillekin pelakuita. Ne kaiketi tykkäisivät vähän aurinkoisemmasta, siksi sanoin ottaneeni riskin. Ehkä niille riittää, että aina ne nähdessäni kukat saavat osakseen aurinkoisen hymyni! ;D Pienenä en pitänyt pelakuiden hajusta enkä oikein edelleenkään, mutta nyt siihen kiteytyy niin paljon puutaloidylliä, että kestän sen. 

Halusin pelakuita eri vaaleanpunaisen ja pinkin sävyissä. Ikean pitsipurkit ovat suorikkejani. 

Kukkien lisäksi kuisti on saanut harmaan kuramaton tilalle kaksi vanhaa räsymattoa. Nyt portaita ei ehkä tarvitsekaan maalata, kun kuluneimmat kohdat peittyvät niiden alle. Matot on kutonut äitini lapsuudenkodin naapurin Fanni-täti 60-luvulla. Kyllä kelpaa rampata nyt rappusia!

Kuva on hieman epätarkka, mutta idea näkyy kuitenkin.

Lisää kuistin... eikun tambuurin kesälookia. 

Tällä hetkellä Hesarin välissä tullut Jaffa-juliste koristaa varmaan monen seinää. Meillä se löysi paikkansa kuistin tyhjältä seinältä. Värit menee muuten täydellisesti yksiin maton kanssa!

Kuisti alkaa minusta olla valmis. En halua sinne liikaa tavaraa. Mitä mieltä olet? Vieläkö jotain puuttuu?


p.s. Äiti, koita kestää. Kohta tulee nostalgia-postaukset.