lauantai 30. lokakuuta 2021

Bo Boosta Bon bon

 Mainitsinkin vähän aikaa sitten, että päätimme vaihtaa lastenhuoneen ja makuuhuoneen päittäin. Alkoi tuntua siltä, että lapset tarvitsevat lisää leikkitilaa ja toisaalta aikuiset kaipaavat välillä sitä, että saa vetää oven kiinni ja sanoa, että minä löhöän nyt täällä. Kumpikaan ei toteutunut vanhalla huonejärjestyksellä, joten tuumasta toimeen.



Näistä kuvista huomaa, että tänä syksynä aloitettu parkour on hieman innostanut hyppimään vielä lisää... 

Muutos toteutettiin muutama viikko sitten ja on tuntunut oikein onnistuneelta. Leikkihuoneen sotkut leviävät laajemmalle alueelle, joten sotkunkin keskellä mahtuu istumaan ja toisaalta ihan joka askeleella ei osu lego jalan alle. Ja ehkä se on ihan himpun siistimpänäkin pysynyt. Huonekaluja pitää vielä vähän miettiä, sillä roolivaatevarasto on paisunut niin isoksi, että niille tarvitsisi ehkä jonkun oman arkun, mutta muita muutoksia ei toistaiseksi ole suunnitelmissa. 

Lähtötilanne. Hennosti kiiltävä lintutapetti on kaunis, mutta etenkin lastenhuoneeseen kovin pliisu. 

Lopputulos sopii meille paremmin. 



Paitsi tietysti tapetti! Oikeastaan koko sen kohta kolme vuotta, kun olemme tässä asuneet, olen etsinyt tähän entiseen makuuhuoneeseen uutta tapettia. Edellisten asukkaiden hempeän romanttinen lintutapetti oli mielestäni ihan kaunis, eikä siksi sitä tarvinnut akuutisti vaihtaa. Muut muutostyöt ovat ajaneet usein tämän tapetoinnin ohi. Nyt tänä kesänä olisin löytänyt jo aivan täydellisen vaihtoehdon: Tapettitehtaan Kirsikkapuun keltaisena. Tila olisi kuitenkin vaatinut pari rullaa suhteellisen hintavaa tapettia ja tässä vaiheessa oli jo mielessä että ehkä tässä vuoden parin päästä huoneet vaihdetaan, enkä siksi viitsinyt satsata. Ja hyvä niin, kun kerran huoneiden vaihto tapahtuikin siitä jo muutaman kuukauden päästä. Ehkä joskus saan tuon Kirsikkapuun johonkin muualle. 


Pojilla on minun vanhat 101 Dalmatialaista -lakanat, jotka sopivat nekin tapettiin. 

Hauska nurkkahylly täyttyi legoista. 

Kun huoneet vaihdettiin, ratkesi myös tapettiongelma kerralla. Ehdin vain avata Aveon nettikaupan ja katsoa lastenhuoneen tapetit, kun ensimmäisten tapettien joukossa oli värikäs pallotapetti nimeltään Bon Bon! Miten voikin sattua noin hauska tuuri. Muisteltiin Bonskun kanssa, miten hänen "blogi- ja somenimensä" on aina ollut Bonbon. Nähtyään tapetin hän sanoi heti "Tuo se on!" eikä enää suostunut mihinkään muuhun vaihtoehtoon (paitsi johonkin melko karmeaan dinotapettiin, jonka erehdyin hänelle näyttämään). Tapetti oli sopivasti vielä tarjouksessa, joten tilasin sen lähes samantien ja toimitus oli muutaman päivän sisällä. 

Yläsängyssä Bonskulla on tekemäni tilkkutäkki päiväpeittona. 


Alasängyssä on vielä Bo Boota, sillä Tintin päiväpeitto on tehty kirppikseltä löytyneestä kankaasta.

Viime viikolla päästiin sitten tapetointihommiin. Olen aiemmin tapetoinut vain paperitapetilla ja Bon Bon taas oli kuitutapettia, jonka kanssa liisteri levitetäänkin seinään. Olen kuullut, että paperitapetti olisi jotenkin hankala, kun pitää antaa vettyä ja tapetti voi venyä ja niin edelleen, mutta en kyllä kokenut kuitutapettia sen helpommaksi. Siinä taas piti tarkkaan katsoa, ettei vuotaa auki rullatessa osu liisteröityyn seinään! Mutta minusta tapetointi on oikeastaan aika mukavaa puuhaa eikä mitenkään mahdottoman vaikeaa kummallakaan tapettityypillä ainakaan yhdessä jonkun kanssa työskennellessä. 


Leikkihuone siistissä kunnossa. Taulut pitäisi vielä vaihtaa. 


Tämä näky kaipaa vielä hiomista. Nallesäkit ja pieni yöpöytä saisivat vaihtua johonkin säilytysarkkuun. 

Lopputulos oli juuri sellainen kuin olin toivonut ja tapetti sopii hauskasti poikien värikkäisiin pehmoihin ja sängynpeitteisiin. Tapetti on samalla raikas ja sopivan hillitty vaikka silti värikäs ja hauska. Nyt pitää enää saada oikeat taulut seinille, sillä en aio jättää meidän hääkuvia kuitenkaan lastenhuoneen seinille. Ehkä siirrän myös vessassa olleet sisustustarrapallot toiselle seinälle. Ja pitäisikö ehkä kaivaa naftaliinista vanhat kunnon Pauli-serkun pallot? 


Tämä pienempi yläkerran huone riittää makkariksi vallan mainiosti. 

Miten kävi meidän uuden makuuhuoneemme tapetin? Siellähän oli pojille kolme vuotta sitten valittu Marimekon Bo Boo -autotapetti (aika lähellä Bonbonia muuten sekin). Noh, vaikka olisihan sen voinut vaihtaa vaikka tuohon Kirsikkapuuhun niin en minä raaskinut. Bo Boo on kuitenkin yksi suosikkikuoseistani ja ajattelin nyt, että voisin samantien ottaa siitä kaiken ilon irti ja sisustaa pienesä uudesta makuukammarista marimekkomakkarin. Vaihdoin jo kaikki koristetyynyt marimekkolaisiin ja vielä ehkä voisi pari uutta kuosia sinne haalia. Ehkä myös päiväpeitto voitaisiin vaihtaa johonkin värilliseen tai ainakin keveämpään, sillä kapeassa huoneessa painavan peiton levittäminen on hieman hankalaa. Suunnitelmissa on myös maalata vielä seinät uusiksi, mutta ehkä vasta keväämmällä. 


Tässä vielä alkuperäiset tyynyt, nyt sängyllä on marimekkoa. Sängyn takaa kurkkaa laatikkosänky, jonka ostimme varavuoteeksi pojille. Käytännössä he kuitenkin tulevat aina kainaloon lopulta. 

Ehkä jossain kohtaa lisää vielä tämän pikkumakkarin muodonmuutoksesta!

tiistai 12. lokakuuta 2021

Keittiö on viimein valmis!

Kaappien keltainen, appelsiini ja niin kaunis laatta - ah! Tätä juuri odotin. 

 Olen näemmä palannut blogini alkujuurille, kun tavoitteeni blogin alkutaipaleella oli kirjoittaa sisustusblogia. Nyt sisutusaiheisia postauksia on mielessä enemmän kuin mitään muuta! Ja nyt, viimein, voin julistaa että meidän kesäkuussa aloitettu keittiömme on valmis! Viimeisen silauksen keittiöön toi välitilan laatoitus, joka muutaman mutkan jälkeen tehtiin viime viikolla. 

Ikkunaseinästä tuli niin kaunis tapetoinnin jälkeen. Nyt tapetti kauniisti toistaa osin kellastuineiden omenapuiden lehtien sekä talon väriä. Oikeastaan keittiö on ihan meidän talon värinen: keltaista, harmaata ja ripaus ruskeaa! Vain katon punainen puuttuu. 

Nyt voin viimein huokaista helpotuksesta, että kyllä tämä itse visioimani keittiö on onnistunut! Kun paikallaan oli vasta uudet kaapinovet, aloin hiukan jännittää mahtaako lopputulos sittenkään vastata mielikuvia. Kaappien värit olivat kyllä onnistuneet, mutta ne eivät ihan istuneet seinien haaleanvaaleansiniseen väriin eivätkä varsinkaan beigeen välitilaan. Myös kulunut valkoinen lattia näytti entistä sotkuisemmalta uusien kaappien rinnalla. Marmori-dc-fixin laittaminen välitilaan auttoi hetkeksi, mutta aika pian sekin alkoi tökkiä. 

Harmaa lattia ja kaappien yläpuolella jatkuva tapetti kokoavat huoneen yhteen. Valkoinen välitila kirkastaa. Yläosa on lämmin, alaosa kylmempi. 

Pala palalta keittiö alkoi kuitenkin loksahdella kohdilleen. Jo lattian maalaaminen harmaaksi auttoi valtavasti. Yksi ylimääräinen "väärä" väri oli poissa ja koska lattia oli hyvin saman sävyinen kuin alakaapit, se kokosi kivasti keittiötä jo yhtenäisemmäksi. Seuraava osanen oli Appelsiini-tapetti, jota oli jo yhdessä seinässä. Kesällä tapetoimme myös ikkunaseinän ja kaappien päälliset. Siinä saikin muuten jännittää riittääkö yksi rulla. Lopulta kaikki palat eivät ole ihan oikein kohdistettuja ja muutama kohta piti koota pienistä palasista, mutta tämä ei juuri onneksi tapetin kuviosta erotu. 

Terästasoon olen kyllä todella tyytyväinen. Se heijastaa hienosti valoa ja se on helppo pitää puhtaana. 


Mutta se välitila! Se olikin yksi murheenkryyni, sillä keittiöasentaja ei sitä halunnut tehdä. Hänen hommansa oli ainoastaan keittiön asentaminen ja toki tämä on ymmärrettävää, jos hänet on sellaiseen työhön palkattu. Tämä tuli tietoon vähän viime tipassa, mikä harmitti, sillä en saanut, tietenkään, nopealla aikataululla ketään tilalle. Enkä kyllä meinannut saada pidemmälläkään aikataululla. Ensimmäisen kohdalla nirsoilin, sillä aikataulu meni vasta syksyyn. Toinenkaan ei sitä aikataulusyistä päässyt tekemään mitenkään järkevässä aikataulussa. Suurin osa ei edes vastannut tarjouspyyntöihin. K-Raudan kauttakin kyselimme ja tiedot otettiin vastaan ja sitten vain radiohiljaisuutta. Pohdimme jopa, että olisimme tehneet homman itse appivanhempien avustuksella, mutta lopulta luovuin ajatuksesta laatan haastavan mallin vuoksi ja myös siksi, etten jaksanut lomalla alkaa miettiä laatoituksia. 

Vaaleat kaakelit toistuvat puuhellassa. Messinkiset vetimet toistavat taas lattiasuojan väriä. 

Lopulta olin yhteydessä kahdeen minulle vastanneeseen firmaan. Toisen aikataulu venyi ja paukkui edelleen tooodella pitkälle, mutta toisesta paikasta soitti mukavankuuloinen tyyppi, joka sanoi että voisi ottaa homman alkusyksylle. Hän kävi katsastamassa paikan elokuussa ja viime viikolla tuli kaakeloimaan. En kyllä voi kuin kehua, sillä vaikka laatta oli kokeneellekin laatoittajalle melko haastava, työnjälki oli todella tarkkaa ja siistiä. Lisäksi hän suositteli suunnittelemani harmaan sauman tilalle valkoista saumaa, joka olikin juuri oikea ratkaisu. Välitilasta tuli todella kaunis! 

Hanan piti pysyä samana, mutta se piti lopulta vaihtaa, kun vanha hana tuli liian lähelle seinää. Uudet kaakelit laitettiin vanhojen "muka-kaakelilevyjen" päälle, sillä niitä oli turha lähteä purkamaan ja laittamaan saneerauslevyä tilalle. 

Vaikka vanha keittiökin oli ihan hyvä, niin kyllä tässä muutoksessa parani myös keittiön toimivuus. Jo aiemmin vaihdoimme kaappien alle halogeenien tilalle ledit ja nyt ne pääsevät kunnolla valaisemaan, kun sekä valkoinen että teräs heijastavat valoa. Aiemmin keittiö on ollut melko pimeä talvisin. Terästasoon olen myös edelleen todella tyytyväinen, sillä se on niin helppo pitää puhtaana. Käytön jälkeä ja naarmua tietysti tulee, mutta ne kuuluvat asiaan. Ja tietysti myös värit keittiössä ovat nyt mieluisammat kuin ennen. Keittiö sopii myös hyvin talon henkeen. Vaikka siinä on 2020-luvun keittiön elementtejä, niin moni osa sopii myös 1920-luvun henkeen, jolloin talo on rakennettu. 

Välitila kirkastaa kokonaisuuden. Vaikka laatta oli vähän hankalan mallinen, olen iloinen että päädyin lopulta siihen, sillä se tuo lisää persoonallisuutta keittiöön. 

Nyt koti on jo melkein joka nurkasta viritetty oman näköiseksi. Vielä pitäisi tosin tapetoida yksi seinä ja maalata toinen ja... No ei ehkä näin suurisuuntaisia kuin tämä keittiö kuitenkaan! 

Miltäs näyttää?