lauantai 31. maaliskuuta 2018

Kuinka teen väriviiriäisen munia

Huomenna on jo ensimmäinen pääsiäispäivä. Minulla on ollut tapana koristella pääsiäiseksi vasta näin lauantaina, eivätkä koristeet ole vielä paikoillaan. Huomiseksi ehtii vielä myös tekemään muutamia väriviiriäisenmunia, jos joku askartelukauppa sattuu olemaan auki tai kaapista löytyy valmiiksi styrox-munia ja huovutusvillaa. Ja tietysti myös muiden materiaalien päälle voi huovuttaa, vaikka yllätysmunien sisusten päälle, kuten minulle vinkattiin instagramissa. Väriviiriäisen munien ohje löytyy tiivistettynä myös instasta (@karkkis_karkkinen), mutta laitan sen myös tänne pienten lisäselitysten kera. 


1. Tarvitset huovutusvillaa, huovutusneulan ja pehmeitä styroxmunia. Massapallomunat eivät sovellu ainakaan neulahuovutukseen. Märkähuovutuksesta en tiedä. Huovutusneula on siis erityinen neula, jonka terässä on koukkuja, jotka huovuttavat villaa, kun sillä pistelee. 


2. Ota pieni määrä villaa ja kiedo se kevyesti munan ympärille. Yllättävän pieni määrä villaa riittää peittämään koko munan. Villaa voi tarvittaessa lisätä, jos valkoinen paistaa liikaa läpi. 


3. Töki koko munan pinta läpi tälviisii, niin, että pinta tasoittuu ja villa tarttuu joka puolelta munan pintaan. 


4. Tässä valmis pohjaväri. Sen ei tarvitse olla ihan hirveän tiiviisti kiinni, sillä munaa vielä huovutetaan lisää, kun laitetaan koristeet ja märkähuovutetaan pinta. 


5. Huovuta pinnalle koristeet. Vain mielikuvitus on rajana! Koristelun voi tehdä myös vasta märkähuovutuksen jälkeen ja näin teinkin osan koristeiden kohdalla. Valitettavasti en saanut videota toimimaan, se löytyy instan puolelta. 


6. Valmiit koristeet! Tästä jo näkee, että koristeiden lisääminen on tiivistänyt koko munan pintaa. Välillä olen tasoittanut myös keltaisia alueita lisää. Joskus olen lopettanut homman jo tähän, mutta jos haluaa munista vielä sileäpintaisempia ja villasta kunnolla huopunutta, kannattaa munat vielä märkähuovuttaa. 


7. Tässä vaiheessa voi ottaa vaikka taaperon mukaan! Huovutusneulan uskoisin vasta reilusta vanhemman lapsen käyttöön. Bonsku jaksoi hyvin lotrata munilla, vedellä ja saippualla. Saippuana on hyvä käyttää marseillesaippuaa. 



8. Kovasta innosta ja yrityksestä huolimatta Bonsku ei ollut kovin tehokas huovuttaja. Villan pintaan kannattaa hieroa ihan reilusta saippuaa ja lämmintä vettä. Koristeet saattavat tässä kohtaa hieman liikkua pois paikoiltaan, joten neulahuovutin niitä välillä paremmin kiinni. Lopuksi huuhdellaan saippuat pois ja laitetaan munat kuivumaan. Kuivuvat nopsaan vaikka patterin päällä. 


 9. Ja valmista! Minua ei haittaa, vaikka pinta ei ole ihan täydellisen sileä. Huolellisella märkähuovutuksella senkin saisi aikaan, mutta eipä sillä ole hirveästi väliä. Näihin jää koukkuun!


10. Laita väriviiriäisen munat esille ja iloitse pääsiäisestä!

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Pääsiäistä odotellessa

Pääsiäinen on minulle tärkeä juhla. Koko hiljainen viikko on kirkkovuoden vaikuttavimpia aikoja myös luterilaisessa kirkossa, vaikka pääsiäisjuhla häviääkin loistokkuudessa ortodoksien juhlallisuuksille. Joskus olemme käyneet hiljaisen viikon jokaisena iltana hartaudessa ja etenkin kiirastorstaina on pysäyttävää, kun kirkkotekstiilit vaihdetaan mustiin pitkäperjantaita varten. Pitkäperjantai taas pysäyttää hiljaisuudellaan. Pääsiäisyön messu on myös varmasti vaikuttava kokemus, jos ei satu nukahtamaan kesken kaiken, kuten minä joskus vuosia sitten. Onneksi myös pääsiäispäivän messussa riemu on upea kokea vuodesta toiseen. 

Tämä kimppu ei valitettavasti enää kestänyt pääsiäiseen, sillä sen sain jo viime viikolla. Nyt tosin kimppu on uudistettu ja tulpaanit vaihdettu keltaisiin, sillä mustikanvarvut olivat vielä kunnossa. 

Ehkä minuun tekevät erityisen vaikutuksen värien vaihtuminen kirkkotekstiileissä eli se, miten visuaalisuus tukee sanomaa. Pääsiäinen on myös vähän pinnallisemmin ajateltuna visuaalisesti ihana juhla. Nautin myös kotiin laitettavista pupuista, tipuista ja munista sekä niiden väreistä. Pääsiäinen on ehkä vuoden karkkisvärisin juhla! Tai no, ehkä myös vappu, mutta se taas ei ole juhlana minulle niin tärkeä. Juuri ja juuri sain tehtyä lupaamani blogiarvontapalkinnot ennen pääsiäistä ja laitettua matkaan. Nyt arvonnan voittajat voivat lopettaa lukemisen tähän,  jos eivät halua nähdä vielä palkintojaan! En vaan malttanut olla postaamatta niitä jo nyt. 

.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.


Paketoinnin väriloistoa. Toivottavasti ehtivät ennen pääsiäistä!

Huovutin siis palkinnoiksi "väriviiriäisen munia" (lat. coturnix colorix) pitkästä aikaa. Voi että niistä tuli ihania! Melkeinpä olisin voinut pitää ne kaikki itse, mutta onneksi sentään sain lähetettyä ne matkaan. En ole kaikkein huolellisin huovuttaja, mutta niistä tuli mielestäni kuitenkin riittävän siistejä. Pistän myös ehdottomasti korvan taakse, että huovuttaminen toimi myös Bonskun kanssa hyvin. Vedellä ja hauskanvärisillä palluroilla lotraaminen jaksoi kiinnostaa Bonskua vaikka kuinka pitkään. Munat on siis tehty siten, että ensin olen neulahuovuttanut pohjavärin ja koristeet styroxmunan pintaan ja sitten vielä hieman tasoittanut pintaa märkähuovuttamalla. 

Koko väriviiriäismunasatsi. 

Räiskyviä värejä. 

En tällä kertaa huovuttanut itselleni uusia munia, mutta vähän tekisi mieli. Ihanaa, että kohta saa kaivaa esiin vanhat väriviiriäisen munat ja muut värikkäät koristeet. Narsissejakin jo ostin kuistille, mutta ulos niitä ei vielä uskalla ehkä laittaa, kun pakkasta on yöllä vielä sen verran paljon. On aika ihanaa, että kevät on tulossa. Jos joulu sopii valoksi talven pimeyden keskelle, niin pääsiäinenkin on minusta juuri oikealla paikallaan luonnon herätessä eloon talven jäljiltä.

Vähän hempeämpiä värejä. 

Ja viimeisessä satsissa hieman maanläheisempiä värejä kirkkailla mausteilla. 

Miten sinä juhlistat pääsiäistä? Entä millaisia munia sinä toivoisit väriviiriäisen munivan?


maanantai 19. maaliskuuta 2018

Veri nais - veriappelsiinipiirakka

Veriappelsiinien väri tuntuu aina olevan yllätys. Välillä saa vaaleita yksilöitä ja välillä näitä upeita tummia. Minusta ei mene aina edes lajikkeen mukaan. 

Minä olen ottanut veriappelsiinisesongista kaiken irti sen jälkeen, kun havaitsin instagramissa tämän hedelmän olemassa olon. Moni seuraamani instagram-tili on mennyt veriappelsiineista aivan sekaisin. Eikä suotta, sillä niiden maku on sopiva yhdistelmä kirpeyttä, happoa ja makeutta, niiden kuori irtoaa helpommin kuin tavallisten appelsiinien ja ovat ne myös hienon näköisiä. Sen lisäksi, että olen popsinut niitä sellaisenaan, olen käyttänyt niitä mm. kalaruoassa ja smoothieissa. Nyt kuulemma sesonki alkaa vedellä viimeisiään, mutta ilokseni nyt veriappelsiineja on ilmestynyt myös torin hedelmäkojuihin ja sopivan edulliseen hintaan. Niinpä olen hamstrannut niitä kotiin aina vaan. 
Rakastan kaikkia sitrushedelmiä ja kokeiltuani Maku-lehden helppoa lemon curdia päätin kokeilla tehdä samalla reseptillä myös veriappelsiinitahnaa. Nooh, en ollut täysin tyytyväinen lopputulokseen. Siinä missä sitruunatahnasta tuli täydellisen kirpeää ja makeaa, latistui miedomman veriappelsiinin maku liikaa ja makeutuksena käytetyn hunajan maku puski läpi. Minua hieman harmitti ja lisäksi pohdin, mihin ihmeessä käyttäisin ison purkillisen curdia, josta en edes oikein pidä. Päätin kokeilla tehdä siitä piirakan, sillä se varmaankin tulisi syötyä - ja yllätin itseni onnistumalla erinomaisesti!

Jahas, ei onnistu blogikuvat enää ollenkaan ilman pieniä apukäsiä. Onneksi Bonsku sopii väreihin.
Piirakkapohjana käytin Erikoisen hyvää -blogista löytämääni kurpitsapiirakan pohjaa. Muuten pohja onnistui hyvin, mutta maku jäi varsin miedoksi. Ehkä jokin hieman voimakkaamman makuinen pohja sopisi paremmin. Piiraaseen käy kuitenkin oikeastaan mikä vain ohut piirakkapohja, vaikka kaupan valmispohja.

Veriappelsiinitahnasta tuli yllättävän hailua, sitruunaisesta taas todella keltaista. Ehkä mehua oli suhteessa enemmän. 

Sitruuna- tai veriappelsiinitahna ja piirakka

  • 2-3 sitruunaa tai 2 pienehköä veriappelsiinia
  • 3 munaa
  • (1 keltuainen, jos et ole laiska, kuten minä)
  • Reilu 1 rkl hunajaa (alkuperäisessä 1,5 dl, mikä mielestäni liikaa)
  • 3/4 tl kardemummaa
  • (1/2 tl kurkumaa, itse en laittanut)
  • 75 g voita

  • Haluamasi piirakkapohja tai - taikina


1. Pese sitruunat tai veriappelsiinit. Raasta yhden kuoret ja purista mehut.

2. Vatkaa muna rikki. Halutessasi voit lisätä myös yhden ylimääräisen keltuaisen. Se varmaankin tuo lisäväriä ja sakeuttaa rakennetta, mutta ilmankin mielestäni pärjää. 

3. Yhdistä kattilassa mehu, kuoriraaste, munat, (keltuainen), hunaja ja mausteet. Kuumenna lähes kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. 

4. Keitä hetki keskilämmöllä edelleen sekoittaen, kunnes seos muuttuu kiisselimäisen sakeaksi. Jos käytät tahnan piirakkaan, seos saa jäädä vähän löysemmäksi.

5. Nosta kattila levyltä. Sekoita joukkoon paloiteltu voi. Anna jäähtyä, purkita ja siirrä tahna jääkaappiin. Jääkaapissa tahna jähmettyy sopivaksi. 

Ilman koristuksia piirakka näytti hieman turhankin rustiikkiselta. 

6. Jos käytät tahnan piirakkaan, tee haluamasi piirakkapohja ja kypsennä sitä hetki ilman täytettä. Kun pohja on vähän kypsynyt, levitä päälle sitruuna- tai veriappelsiinitahna. Kypsennä vielä 15-20 minuuttia noin 175 asteessa, kunnes tahna on jähmettynyt sopivasti. Anna jäähtyä ja nauti kylmänä. 


Veriappelsiiniviipaleet toivat piiraaseen sopivasti lisäväriä ja myös -makua, sillä tuore hedelmä sopi hienosti makean täytteen vastapainoksi. 

Piirakassa veriappelsiinin maku oli tiivistynyt paistuessaan sopivaksi ja täyte oli sopivan jämäkkää. Ehkä en keittänyt tahnaa aivan riittävän kauan alunperinkään, joten maku tasoittui vasta uunissa. Toisaalta, jos olisin onnistunut tahnassa, olisi piirakka jäänyt kehittämättä! Tuore veriappelsiini toi mukavasti lisäraikkautta ja -väriä piirakkaan. Vaikka käyttämieni appelsiinien mehu oli aivan tummanpunaista, vaalensivat munat täytteen oranssiksi. En sitten tiedä, mistä jenkkireseptien pinkit veriappelsiinipiiraat saavat värinsä.

Eipä uskoisi, miten vähän tätä piirasta on makeutettu! Vain hieman hunajaa täytteessä ja ripaus kookossokeria pohjassa. Herkkua silti! 

Jos veriappelsiineja vielä riittää parin viikon päästä, niin tämä olisi kyllä aikä täydellinen pääsiäisjälkiruoka. Myös muut perhe tykkäsi, ei ainoastaan minä sitrushullu. Suosittelen!

Ja viimeisenä Bonskun tulkinta sanonnasta "viimeistä murua myöten"...

perjantai 16. maaliskuuta 2018

Se pakollinen äitiyspakkauspohdinta

Vuonna 2015 odotin kuin kuuta nousevaa sitä, että uusi äitiyspakkaus julkaistaisiin. Sitten jännäsin sitä, saadaanko 2014 pakkaus vai mieluisamman näköinen 2015 pakkaus. Taktikoin ja hain pakkausta vasta aivan viime hetkellä ja saimme kuin saimmekin himoitsemani uuden äitiyspakkauksen. Muistan sen valtavan innostuksen, kun avasin pakettia ja hämmästyksen, kun sieltä paljastui niin valtava määrä erilaisia tuotteita. Se tuntui aivan käsittämättömältä ja hienolta, historialliselta jopa. Minä saan olla osa onnekkaita suomalaisia äitejä, jotka saavat niin upean asian kuin äitiyspakkaus. Bonskun kohdalla pakkauksen vaihtaminen rahaan ei tuntunut edes vaihtoehdolta, vaikka tokikaan äitiyspakkauksen vaatteet eivät olleet ainoita käyttöön tulevia vaatteita. 

Bonskun pakkaus vuodelta 2015. Kuva: Annika Söderblom / Kela. 


Kun sitten pakkaus tuli käyttöön, havaitsin myös kritiikin kohteita. Osa kankaista oli todella ohuita ja huonolaatuisia, yksi yöpuku venahti suhteellisen lyhyen, mutta ahkeran käytön jälkeen käyttökelvottomaksi ja potkupuvut nyt vaan eivät olleet käytössä minun mieleeni, vaikka kuosit olivatkin ihania. Tämä viimeinen toki on puhtaasti makuasia. Nyt jälkikäteen katsottuna pakkauksen tuotteet tulivat Bonskun kohdalla käyttöön varsin kiitettävästi. Osa jäi hyvin vähälle käytölle, mutta kyllä varmaan 70% tuotteista tuli ihan käyttöön. Ne potkupuvut myin lopulta kirppiksellä ja sain niistä muutaman euron yhteensä. Äitiyspakkauksen ottaminen oli esikoisen kohdalla siis oikein hyvä valinta. 

Vuoden 2017 pakkauksessa oli ihanan värikkäitä bodyja. Kuva: Annika Söderblom /Kela. 


Mutta varmasti monet toisen tai kolmannen kohdalla alkavat miettiä, onko pakkauksen ottaminen järkevää vai ei (ehkä useamman kohdalla pakkaus olisikin taas hyvä valinta?). Voihan tietysti olla, että lähes kaikki vauvanvaatteet on myyty tai annettu eteenpäin ja pakkaus on järkevä vaihtoehto, mutta minä olen kunnon hamstraajana säilyttänyt melkein kaiken. Nyt taas mietin kauhulla sitä tavaramäärää, jonka uusi pakkaus toisi mukanaan. Mihin ihmeeseen ne kaikki pistettäisiin? Silti mieltä kaihersi, että mitäs jos pakkaus onkin niin ihana, että sen ottamatta jättäminen harmittaa.

Suloinen laatikko! On hauskaa, että myös laatikko uudistuu muutaman vuoden välein. Kuva: Annika Söderblom /Kela. 


Eilen uuden pakkauksen sisältö jälleen selvisi. Katsoimme sisällön läpi heti töissä kahvipöydässä. Kuten aina, pakkauksessa oli aivan ihania juttuja ja sitten niitä ei niin mieluisia juttuja. Kaikkia ei voi miellyttää. Uusi pahvilaatikko, siis se kuosi, on jälleen aivan ihana! Kokonaisuus on kauniin harmoninen, mutta karkkisvärejä on viime vuoden pakkausta vähemmän (aionkin varmaan metsästää 2017 pakkauksen sateenkaariraitabodyn käytettynä). Ehdottomasti hyviä asioita olivat mielestäni villavaatteet, unipussi, potkupukujen vähyys sekä bodyjen kauniit kuosit. Makuupussin kuosi oli söpö, mutta tumma. Astiat olivat mielestäni hyvä lisä pakkaukseen, etenkin jos kyseessä on esikoinen. Kestovaipan puuttuminen hieman harmittaa, mutta taitaa olla faktaa, että useimmilta se jää käyttämättä. 

Vuoden 2018 pakkaus. Mieluisimmat jutut ovat unipussi, kuviolliset housut ja kirkkaat bodyt. Kuva: Annika Söderblom /Kela. 

Mihin lopputulemaan siis tulin pakkauksen nähtyäni? Ajatukseni siitä, että otamme pakkauksen todennäköisesti rahana sai vahvistusta. Vaikka siinä oli myös ihania tuotteita, tiedän että esimerkiksi housut jäisivät käyttämättä. Bonskun jäljiltä myös haalari on melkein iskemätön, joten uudella toppahaalarillakaan emme tekisi mitään. Kivoimmat bodyt ehkä löytyvät käytettynä kirppikseltä. Tavallaan hieman haikeaa, mutta oikeasti on nyt vaan paljon järkevämpää ottaa pakkaus rahana ja hankkia sillä uusi turvakaukalo tai muuta tarpeellista, etenkin kun avustuksen rahallinen arvokin on noussut. Olisi ihana ajatus, että kaikilla lapsilla olisi muistona äitiyspakkauksesta jotain, mutta toisaalta ajattelen, että ei se kuitenkaan ole lopulta se tärkein tasapuolisuuden mittari. 

Mitä mieltä sinä olet tämän vuoden äitiyspakkauksesta? Olisitko ottanut sen, jos se olisi ajankohtaista?

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Bonskun garderoobi osa 3

On tullut aika päivittää Bonskun tämänhetkisen garderoobin sisältö. Näköjään olen tehnyt päivityksen noin vuoden välein (2016 ja 2017). Se on muuttunut melko paljon viime kerrasta, vaikka hassua kyllä joitain samojakin vaatteita on edelleen käytössä. Silloin ne ovat varmaankin olleet väljiä, nyt jo nafteja. Bonsku kuitenkin kasvaa omaan verkkaiseen tahtiinsa, mikä mahdollistaa sen, ettei vaateita tarvitse uusia hirveällä tahdilla.

Bonsku piileskelee yhden suosikkihaalarinsa takana. Yöhaalari on vihdoin jäämässä pieneksi. Hihoista ja lahkeista pilkistävät merinovilla-alusasut. 

Viime vuonna Bonskun vaatteet olivat suurimmaksi osaksi vielä ostettuja, sekä uutena että käytettynä. Vaatteiden joukossa oli vasta muutamia äitini tekemiä Mumi's designin vaatteita. Nyt niitä on varmaan 90%! Valmisvaatteet ovat lähinnä juhlavaatteita ja housuja sekä toki ulkovaatteet. Minä olen tähän kehitykseen erittäin tyytyväinen, sillä on ihanaa että lähes kaikki vaatteet ovat ihan yksilöllisiä ja juuri Bonskulle sopivia. Lisäksi olemme säästäneet pitkän pennin, sillä itse tehdyt vaatteet ovat monia kaupan vaatteita edullisempia. Kirppiksiltäkin tämän ikäisille löytyy jo huonommin, ellei kyseessä ole kalliiden merkkivaatteiden facebook-kirppis. 

Hupsista, näistä tulikin vain tämä yksi epätarkka kuva. Kuvausassistentti oli hieman eri mieltä asujen asetelmista. No, asujen idea selvinnee pienemmälläkin tarkkuudella. 
Toistaiseksi Bonsku ei ole valittanut mistään vaatteesta, eikä vänkää yleensä päälleen mitään tiettyä. Välillä olen antanut valita, jolloin hän yleensä valitsee kissa-, Mikki- tai junapaidan. Mutta jos häneltä ei kysy mitään, hän pukee toistaiseksi asun kuin asun mukisematta. Hän ei edelleenkään tiedä, että on olemassa Ryhmä Hau -vaatteita ja hyvä niin. Saan vielä toistaiseksi pukea hänet kivoihin graafisiin ja värikkäisiin vaatteisiin. Raidat ja väri-iloittelu ovat kantava teema koko Bonskun puvustossa. Ehkä arvasittekin? 

Erivärisiä plyysivaatteita on useampia. Sininen raitataskuinen ja -selkäinen paita on yksi suosikeistani. 

Nyt kylmänä talvikautena olen pitänyt erityisesti ihanista plyysivaatteista, joita mumi on tehnyt ahkerasti. Ne ovat ihanan pehmeitä ja paksuja. Värit ovat loistavia ja räiskyviä, eli juuri sellaisia joista pidän. Ne myös pysyvät hyvänä pesusta toiseen. Huono puoli on se, että ne ovat usein tekokuitua. Ihoa vasten Bonskulla on aina villaa, ainakin nyt talvella. Mumin merinovilla-asut ovat olleet käytössä jälleen syksystä ja edelleen ovat käytössä pitkälle kevääseen. 

Pallotaskuinen kissapaita on yksi Bonskun suoikkivaatteista. Myös muut kissat ovat suosiossa. 

On vaatteissa otettu huomioon myös Bonskun mieltymyksiä. Erilaiset eläin- ja kulkuneuvokuosit ovat Bonskun mieleen. Kesällä hänellä oli käytössä kivoja lintukuovioisia t-paitoja ja ensi kesänä varmaan saa lisää isommassa koossa. Bonsku tykkää erityisesti kissapaidoista. En nyt kyllä millään muista, minkä puljun kuosi on kyseessä. Taskut ovat suosiossa, sillä niihin saa jemmattua kaikkea kivaa. Ja erilaiset kulkuneuvot nyt vaan ovat ihania, joten junahupparit ja palomiesbomber ovat niin ikään kovin mieluisia. 

Erilaisia kulkuneuvovaatteita löytyy moneen junaan (pun intended). Pupupaita alkaa käydä kyllä pieneksi. Me and In avaruuspaita on serkun vanha ja siksi Bonskulle erityisen tärkeä. 
Bonskun arkipuvusto on leikkisää ja värikästä, mutta juhlapuvusto on edelleen enemmän klassista linjaa. Eilen hän edusti serkkuni kihlajais- ja syntymäpäiväjuhlissa valkoisessa kauluspaidassa, sinisissä chinoissa sekä autokravatissa. Näistä en nyt ehtinyt ottaa kuvia. Minusta on kiva pitää ero juhla- ja arkivaatteiden välillä. 

Vielä muutamia eläinaiheisia vaatteita. Legginssien juju on lahkeista kurkistavat kuosit. 

Olen säästänyt melkein kaikki Bonskun vaatteet toistaiseksi. Varmasti iso osa niistä pääsee aikanaan Mehlon päälle. Jos Mehlo sattuu olemaan tyttö, niin on jännä nähdä kuinka paljon se vaikuttaa garderoobin sisältöön. Hurahtaisinko röyhelöihin tai kukkakuoseihin? Ehkä ainakin hankkisin kyllä mekkoja. Mutta muuten Bonskun vaatteet ovat kyllä niin ihania, että olisi suorastaan sääli olla käyttämättä niitä toista kertaa! 

Bonskun garderoobia voi seurata Mumi's designin instagramissa (@mumisdesign).  

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Paella entistäkin suoremmilla mutkilla

Blogin alkuaikoina innostuin tekemään paellaa ja mainitsin oikoneeni reseptissä mutkia. Muistaakseni resepti oli silti turhan monimutkainen ja lisäksi hieman petyin makuun. Sen jälkeen en ole paellaa tehnyt. Olen kuitenkin syönyt paellaa tuon jälkeen sekä espanjalaisen tekemänä Suomessa että ravintolassa Espanjassa ja totesin pitäväni paellasta kovasti. En vain jaksanut alkaa itse kolkeilemaan uusia reseptejä. Kunnes keksin, että voisihan paellaa kokeilla tehdä myös uunissa! Silloin saisi helpolla tehtyä paellapannun puutteessa ison satsin ja paellan voisi hetkeksi unohtaa uuniin.


Löysinkin muutaman erilaisen uunipaellareseptin, joten täysin väärillä jäljillä en voinut olla. Hain inspiraatiota ja ohjeita muutamasta eri blogista (ainakin täältä ja täältä) ja kehittelin niitä hieman. Tällä kertaa voin todeta, että paella toimii erinomaisesti viikonloppuruokana, josta todennäköisesti jää vielä alkuviikoksikin. Makukaan ei mielestäni kärsinyt lämmittäessä ja teinkin ruoan valmiiksi sunnuntaita varten jo lauantai-iltana. Karsin pois myös ylimääräisiä ainesosia ja työvaiheita jättämällä pois merenelävät ja chorizon. Sen sijaan lisäsin isoja valkoisia papuja, sillä muistan että erään espanjalaisen tekemässä paellassa oli juuri kanaa ja valkopapuja. Toimi oikein hyvin ja kai paella on niitä ruokia, joihin voi lykätä vähän mitä sattuu olemaan ja jättää pois, mitä ei ole. Enkä toisaalta pyrkinytkään mihinkään absoluuttiseen autenttisuuteen vaan hyvään makuun.

Koko komeus aseteltuna vuokaan. Voi olla, että kanojen ruskistaminen pannulla oli turhaa. Kirsikkatomaatit lisäsin hetken mielijohteesta.

Ja sitten vaan nesteet joukkoon. Tästä saa vähän osviittaa nesteen määrästä suhteessa muihin aineksiin. 

Uunipaella Karkkiksen tapaan

  • Oliiviöljyä
  • 1 sipuli
  • 2-3 valkosipulin kynttä
  • Paprika (punaisesta tulee kaunein)
  • (Muutama kirsikkatomaatti)
  • 500 g arborioriisiä tai muuta sopivaa
  • Kanaa (minulla naapurin maalaiskanan sitruuna-persilja-paistileikkeitä)
  • Tölkki isoja valkoisia papuja
  • Pakasteherneitä
  • 7 dl kanalientä
  • 3 dl valkoviiniä TAI loraus valkoviinietikkaa kanaliemen joukkoon, kuten minä tein viinin puutteessa, lisäsin vähän kanalientä)
  • Ripaus sahramia (käytin noin puoli pussia)
  • Ripaus cayennepippuria (maun mukaan, itse laitoin Bonskun vuoksi varovasti)
  • Reilu tujaus paprikajauhetta
  • Persiljaa 
  • Sitruuna

0. Laita uuni päälle 200 asteeseen.

1. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota mausteita hetki pannulla. Varo polttamasta! Pilko sipulit ja lisää ne pannulle. Kuullota niitäkin. Tämän jälkeen lisää riisit pannulle ja kuullota niitäkin hetki, kunnes riisit muuttuvat läpikuultaviksi. Rasvaa uunivuoka ja kaada riisit ja sipulit pannulle. 

2. Suikaloi paprika ja halutessasi kuullota sitäkin pannulla. Sen voi ehkä kyllä myös lisätä suoraan uunivuokaan. Halkaise kirsikkatomaatit, jos käytät niitä, ja lisää riisiseoksen joukkoon uunivuokaan. Huuhtele tölkkipavut ja lisää uunivuokaan. 

3. Esivalmistele kana. Halutessasi voit hetken ruskistaa sitä pannulla tai laittaa suoraan uuniin. Jos käytät rintafileitä, voit myös suikaloida kanan valmiiksi. Minun paistileikkeissäni oli luut, joten laitoin ne pienen pannulla ruskistamisen jälkeen suoraan uunivuokaan riisin päälle. 

4. Kaada uunivuokaan lopuksi kanaliemi ja valkoviini. Minulla tosiaan ei ollut viiniä, joten laitoin happamuudeksi pienen lorauksen omenaviinietikkaa ja laitoin hieman reilummin kanalientä. Myös sitruunamehua voisi varmaankin käyttää.  

5. Laita koko komeus uuniin ja anna paistua melkein tunti. Lisää lopuksi joukkoon pakasteherneet ja anna olla vielä kymmenisen minuuttia (tai unohda ne ja lisää vasta myöhemmin, kun lämmität ruokaa). Anna jäähtyä hieman ja irrota liha luista ja sekoita joukkoon. 

6. Tarjoa persiljasilpun ja sitruunalohkojen kera. 

Ja lopputulos! Riivin vielä lihat irti luista. 


Niin kaunis annos ja sopii ihanasti origo-lautasiin. 

Ja tällä kertaa olin erittäin tyytyväinen lopputulokseen! Minusta maku oli jopa melko autenttinen, jos sillä on väliä. Paella jäi sopivan kuivaksi ja uunissa siihen sai sellaista kivaa paahteista makua kuin paellapannullakin. Nesteen määrää voi tarvittaessa säätää. Tomaatit esimerkiksi toivat tähän mehukkuutta, eikä kanalientä tarvittu ehkä ihan niin paljon. Bonsku ei keltaista riisiä arvostanut, tai sitten hänellä ei sattunut olemaan nälkä, mutta myös mies oli tyytyväinen lopputulokseen (tosin siihen ei paljon vaadita). Tätä teen jatkossakin! Ei siihen mennytkään kuin kuusi vuotta, että löysin sopivan paellareseptin... ja toisaalta, jo toisella yrittämällä!