perjantai 22. maaliskuuta 2019

Tyrskyn Myrskyn Turussa

Pieni seilori vauhdissa. Forum Marinumin Tyrskyn Myrskyn -lastenmuseossa oli sopiva paikka myös vauvalle. 

Minusta on niin ilahduttavaa, että yleensä museoissa otetaan lapsi vieraat hyvin vastaan. Yksi antoisimpia juttuja vanhemmuudessa on saada tarjota kulttuurielämyksiä lapsille. Eivät ne museovierailut aina ole kovin rentouttavia, mutta minusta on ihanaa, kun Bonsku juttelee innoissaan "Mennäänkö huomenna Wäinö Aaltoseen?" Toivottavasti suhtautuminen museoihin pysyy yhtä positiivisena isompanakin! Olen vienyt lapsia melkein mihin tahansa museoon, mutta parhaita ovat ne, joissa on onnistuneesti yhdistetty aikuisia ja lapsia kiinnostava sisältö. Tässä onnistuu loistavasti Forum Marinum, Turun merimuseo, jossa on vielä lisäksi vastikään avattu uusi lasten merimuseo. 

Perämoottorinäyttelystä oli hyvä aloittaa. Aikamoista. 


Lasten museo oli kauniisti ja hienosti toteutettu. Isoon simpukkaan voi mennä makoilemaan. Jättimäisiä huovutettuja kiviä oli hauska heitellä. 

Jostain syystä emme ole Bonskun kanssa aiemmin käyneet Forum Marinumissa aikaisemmin ja edellisestä käynnistä minulla tulee kesällä 13 vuotta (käytiin siellä treffeillä miehen kanssa silloin). Nyt meidän piti lähteä tutustumaan lasten näyttelyyn kavereiden kanssa, mutta heidän sairastuttua otimme mukaan isovanhemmat. Ensin kävimme syömässä museon yhteydessä olevassa ravintola Göranissa, jonka lounasta ei voi kuin suositella. Ravintolalle plussaa myös lapsiystävällisyydestä! Kävimme siellä aikanaan taaperoaikojen muskariryhmän kanssa syömässä ja silloinkin remutaaperolauma otettiin pöytävarauksella vastaan. 

Yläilmoista saa hyvän kuvan Tyrsky-laivasta ja sen ympäristöstä.
Jännittäviä kurkkimisikkunoita. 

Vatsat pullollaan siirryimme museon puolelle. Bonsku ihastui lasten merimuseoon oikopäätä ja juoksi innoissaan leikkimään. Leikkipaikan ulkopuoli oli suunniteltu kivasti ja siinä oli paikka kengille ja istahtamiselle. Lasten näyttelyssä oli hauskoja piilopaikkoja ja tekemistä monen ikäiselle. Suureen Tyrsky-laivaan oli piilotettu jänniä pienoismaailmoja, kapteenin kajuutta ja tietysti komentosilta ruoreineen. Kokonaisuudessaan tila ei ollut suuren suuri, mutta ainakin näin väljänä päivänä tilaa oli riittämiin ja hauskasti muutama lapsimuseovieras liittyi yhteiseen leikkiin laivassa. Myös pikkuiselle Tinttiselle löytyi hupia. Hän istui hyvän tovin pienessä söpössä purjeveneessä, tutki köyttä ja puutappeja hartaasti. Menevämmällekin vauvalle olisi riittänyt tutkittavaa. 

Kun pappa ja Bonsku pyörivät lasten museossa, minä, äitini ja Tintti kiersimme muuta museota. 

Tässä on kuulemma meneillään kalastuskilpailu. 
Koko museovierailua ei silti tarvinnut viettää lasten museon puolella vaan ympäri museota löytyi myös hauskaa tekemistä lapsille. Ehkä hauskin oli ongintapaikka, jossa sai "mato-onkia" ahvenia laituriin upotetusta tynnyristä. Museossa voi seurata myös laivakoira Axelin tarinaa, mutta siihen emme tällä kertaa tutustuneet. Ja tietysti museo itsessään on myös sellainen, joka varmasti vetoaa lapsiin. Tämän hetken näyttelyssä oli esitelty elämää merillä ja erilaisilla laivoilla risteilyaluksesta lähtien. Tilana museo on myös hyvin näyttävä ja korkeassa tilassa näyttelyä voi käydä ihailemassa myös ylemmiltä tasoilta. Kuulosti myös aika mahtavalta palvelulta, että tiettyinä päivinä museossa on järjestetty myös lapsiparkki. 

Näyttelytilat oli näyttävästi toteutettu. 

Pääsi se pappakin kiertämään muuta museota. Lasten merimuseon "eteistila" oli tunnelmallinen. 


Oli mukava tutustua museoon näin hieman hiljaisempana päivänä, vaikka varmasti huomisen (23.3.) avajaisriehakin olisi ollut hauska. Me sen sijaan suuntaamme tällä kertaa sinne Wäinö Aaltosen museoon lasten viikonloppua viettämään. Lanseerasin nyt myös uuden tunnisteen "kulttuurikakara", koska ei Bonsku enää taida olla "kulttuuritaapero". 

Lastenkulttuuri kunniaan! Onko sinulla kulttuurivinkkejä lapsille?



torstai 14. maaliskuuta 2019

Grand tour: Alakerta ja kaikki kotimme rummut


Alakertaan vievien portaiden viereen laitoin "valokuvapyykkinarut". Niitä on hauska ihailla ohimennessä. Pyykkikori porrastasanteella on hyvä koripallokori pyykille. 
Grand tour jatkuu! Ensin ajattelin kuljettaa teidät olokerrasta yläkertaan, mutta koska juuri esittelin makkarin verhoineen ja lastenhuoneessa on yksi projekti kesken, päädyinkin suuntaamaan eteisestä alakertaan. Alakerta onkin ehkä kotimme tärkein kerros, sillä se on se kerros, joka minimoi rumuuden muissa kerroksissa. Sinne on sijoitettu arjen kannalta monen monta merkityksellistä toimintoa ja lisäksi vielä lähes kaikki kotimme rummut (paitsi djembe, joka on poikien huoneessa).


Alakerta kiteytettynä: rumpuja ja pyykkiä. Ai niin, ja on sentään pesutilatkin. 
Alakerta, ah, alakerta. Sinne saa sullottua koko pyykkihuollon, siellä on kylppäri ja mikä tärkeintä, sauna. Siellä on vaipanvaihtopiste ja täydellinen pepunpesuallas. Siellä on miehen rumpunurkkaus ja musiikkivarasto sekä kulku puolilämpimään varastoon. Lisäksi todistettavasti siellä voi nukkua myös vähintään kohtalaiset yöunet. Alakertaan on sijoitettu kaikki ne toiminnot, jotka ennen sijaitsivat noin kahden neliömetrin alalla kylppärissä ja ne toiminnot pyykkihuollosta, jotka levittivät lonkeronsa niin makuuhuoneeseen kuin eteiseenkin. 
Kotimme kauneimmat neliöt? Sekaisin rumpukapulolita, sähkörummut, pyykkiä, matonkude kori, teininä maalaamani jakkara ja leluja. 

Vaikka mies luopuikin ajatuksesta saada akustiset rummut kotiin, piti sähkörummuille olla tietysti tilaa. Niille löytyi helposti sopiva paikka alakerrasta. Ne ovat siellä sopivasti piilossa, eivätkä myöskään jatkuvasti lasten ulottuvilla. Naputus kuuluu muihin kerroksiin, mutta olemme niin tottuneet siihen, ettei se haittaa lainkaan. Sähkörumpujen lisäksi alakerrassa on laatikoissa keikkasetit, jotta ne saa napattua mukaan ilman treenikämpälle ajamista. Alakerran pikkuvarastossa on sitten muuta musiikkiroinaa ja jonkin verran urheiluvaatteita.

Jos pyykkihuolto ei nappaa, niin ainakin tapetti piristää. Hoitopöytä piti hankkia, kun pesukoneen päällä ei enää voinut vaihtaa vaippaa ja vaatekaappien viereinen kolo osoittautui liian pieneksi siihen. Nyt Tintti vaan ei malta olla kääntyilemättä pöydällä...
Huomatkaa: vaatekaappien ovet pysyvät kiinni! Tuolla päätykaapin kolossa on piilossa vielä yksi pyykkikori ja puolipitoisia vaatteita. 

Koska kotimme ei ole suuren suuri, on koko pyykkihuollon sijoittaminen alakertaan merkittävä siisteyden ylläpitäjä. Kodissamme on vaatehuone myös yläkerrassa, mutta onneksi tajusin että arkivaatteet kannattaa sijoittaa alas mahdollisimman lähelle muuta pyykkihuoltoa. Näin minimoidaan kerrosten välillä seilaavat vaatekasat. Yläkerran vaatehuoneeseen on sijoitettu juhlavaatteet ym. harvemmin tarvittavat. Tällä hetkellä meillä aikuisilla on kummallakin käytössä yksi kaappi ja lapsilla yhteinen. Neljäs kaappi on pyyhekaappi. Tällä hetkellä vaatteet mahtuvat hyvin, kun kausivaatteet on sijoitettu vakuumipusseissa yläkertaan.


Tapani mukaan en viitsinyt siivota koko elämää pois kuvista. Pyykit paikallaan. Kuivat pyykit on kiva nostella löyhästi telineelle, märkien pyykkien ripustamista inhoan. Ikkunallinen ovi kitaran vieressä vie puolilämpimään varastoon. Kellon takana on musiikkikomero. 

Ja kuivausrumpu, ehkä kotimme tärkein rumpu näin minun näkökulmastani. Se on helpottanut ratkaisevasti pyykkihuoltoa. Kun ennen meillä oli jatkuvasti pyykkiteline täynnä pyykkiä, nyt se on välillä jopa tyhjillään ja taitettuna seinää vasten. Eniten inhoamani pyykkihuollon vaihe, eli märkien pyykien levitys on poissa ja korkeintaan täytyy levittää pyykit kuivirin jälkeen löyhästi telineelle hetkeksi (tai pariksi päiväksi...) Siitä ne voi viikata suoraan kaappiin. Satsasimme energiapihiin lämpöpumpputekniikalla toimivaan kuivausrumpuun ja alun säätöjen harjoittelun jälkeen se on toiminut moitteettomasti.

Suihkutila on mukavan väljä ja TYHJÄ! Lasitiilet ovat hauska yksityiskohta ja muistuttavat ysärillä tehdystä remontista. Kaakelit on kyllä uusittu myöhemmin. 

Sauna on pieni, mutta riittävä. 

En kaipaa spa-tunnelmaa kylpyhuoneeseen, mutta täytyy sanoa että on ihanaa, ettei kylpyhuoneessa ole mitään muita toimintoja kuin peseytyminen. Kylppäri on täydellisen kokoinen ja mallinen. Sinne mahtuu hyvin lasten amme ja saunaan mahtuu juuri koko koko perhe. Enempää tilaa kylppärille emme kaipaisi ja on ihanaa, ettei siellä tarvitse katsella kuivuvia pyykkejä. Jos itse saisin valita kylppärin materiaalit, olisin tehosteeksi valinnut ehkä hieman väriä, mutta kylpyhuone on näinkin minusta todella kaunis ja ennen kaikkea helppo pitää puhtaana, kun ei ole paljon laatansaumoja. Mustat laatat ovat myös armolliset, vaikka kalkkisaostumia hieman tuleekin.

Matkakuvataulut sopivat alakertaan. Kitara ja saksofoni ovat lähinnä sisustuselementtejä tällä hetkellä. Vessan ovi on hieman murheenkryyni ja vaihtunee jossain kohtaa. 

Kirsikkana kakussa alakerrassa on kotimme toinen vessa. Se on minusta niin söpö! Muistan, kun the Sims-pelin kultakautena suunnittelin aina keittiöitä, joissa oli yksi seinä jätetty rouheasti tiiliseinäksi. En ehkä haluaisi enää sellaista keittiötä, mutta on aika hauskaa, että sain sellaisen vessan! Vessan ovi on joko oikeasti tai leikisti "puuceen ovi". Se ei kuitenkaan ole oikein käytännöllinen, sillä se on hankala vetää kiinni ja reikä on vähän ikävällä korkeudella vessassa kävijän kannalta. Ovi vaihtuu siis jollain aikataululla toiseen, mutta on sekin ihan hauska nyt toistaiseksi.

Pluto-taulu on aivan täydellinen pikkuvessaan. Ja jottei inhorealismi unotuisi, pytyn viereen on piilotettu imuri...
Seuraavaksi grand tour vie meidät yläkertaan. Ehkä tosin pitää lisätä kierrokselle vielä varasto ja pihakin, mutta niistä lisää vasta kesällä. 



torstai 7. maaliskuuta 2019

"...se kasvattaa järkee"

Mikä sanonta otsikossa on kyseessä? No särjellähän sitä järkeä tietysti kasvatetaan! Kalan terveysvaikutuksista olen lukenut aina silloin tällöin, mutta en muista olenko koskaan syönyt särkeä (ennen eilistä). Suuri ruokaidolini Satu Koivisto on instagramtilillään usein maininnut resepteissä Järki särki - säilykkeen. Suhtauduin siihen hieman epäilevästi, sillä jotenkin kalasäilykkeet satunnaisia tonnikalapurkkia lukuunottamatta eivät ole houkutelleet. Lopulta kuitenkin arkiruokaideoita pyöritellessäni päätin antaa Järki särjelle mahdollisuuden - ja sehän kannatti!

Järkisärki ja nuutuneet juurekset. 
Järki särkeä tekee suomalainen yritys, joka on ehkä tutumpi Voi hyvin -luomuhunajasta. Sivuilla on paljon tietoa särjestä, joka teki särkikokeilusta entistä houkuttelevamman vaihtoehdon. Särki on ekologisesti erittäin järkevä vaihtoehto, sillä särkikannat ovat vahvoja ja niiden kalastaminen vähentää vesien rehevöitymistä. Särki on myös terveellistä, eikä sille ole asetettu edes syöntirajoituksia. Miten sitä aina nappaakin kalatiskillä niin helposti mukaansa sitä tuttua ja turvallista lohta, vaikka muitakin hyviä vaihtoehtoja olisi olemassa?


Pinkit perunat ovat kyllä minusta violetteja. Ne ovat tämän värisiä sisältä asti, kun taas violetit porkkanat ovat usein olleet vain pinnasta violetteja. 

Päädyin tekemään järkisärjestä kiusausta, sillä jääkaapista löytyi valmiiksi perunoita ja kaurakermaa. Olen jo pidempään ajatellut, että perunaa pitäisi myös syödä enemmän ja viimeaikoina perunaa on tituleerattu oikein ilmastoruoaksi. Pitkään peruna on ollut minulle vähän sellainen vanhanaikainen raaka-aine, sillä onhan pasta nyt parempaa, hienompaa ja nopeampaa. Mutta pitäisi kyllä palauttaa peruna lautaselle, sillä onhan se edullista, kotimaista ja mainettaan terveellisempää ruokaa. Perunan hiilijalanjälkikin on naurettavan pieni verrattuna esimerkiksi riisiin. Jotenkin vain se keittoaika ja kuoriminen tai peseminen tuntuu niin vaivalloiselta... Pitäisi vaan päästä sen yli! Bonsku valitsi kaupasta pinkkejä pottuja, joissa kuulemma on paljon flavonoideja. Ja ihme kyllä hän myös söi niitä!


Tämä näytti niin kauniilta, mutta unohdin kuvata vuoan ennen kaurakermaa. 


Järki särki kiusaus 

  • 600 g perunoita 
  • (juureksia, jos sattuu jääkaapista löytymään)
  • 2 sipulia
  • Purkki Järki Särkeä (alkuperäisessä tomaatti-basilika, minä ostin valkosipuliversiota)
  • 3 dl kermaa (alkuperäisessä kuohukermaa, mutta kaurakerma toimi hyvin)
  • Juustoraastetta


Pilko perunat ja sipulit. Lado vuokaan vuorotellen perunoita, (juureksia), sipulia ja kalaa liemineen. Kaada päälle kerma ja ripottele juustoraastetta. Paista 200 asteessa 40-50 minuuttia (tai puolisen tuntia kiertoilmauunissa). 

Hyvältä näyttää näinkin. 

Kiusaukset eivät ole ehkä ruokaa kauneimmasta päästä, mutta nuutunut tilli pelastaa tämän kuvan blogikelpoiseksi. 

Ja kyllä oli hyvää! Bonskukin söi tätä, joten se tarkoittaa sitä että tästä tulee aivan varmasti vakkari-arkiruokaa. Tätä olisi myös helppo tehdä kerralla vielä isompi satsi. Supernopean tästä tekisi pakasteperunasuikaleet, mutta minulla oli nyt ihan itse pilkottuja. Nahistuneet porkkanat ja juurisellerin pala upposivat kiusaukseen hyvin. Kaurakermallakin ruoka oli tosi kermaista ja hyvää. Juustoraasteen voi jättää poiskin tai korvata kasvipohjaisella, jos haluaa tehdä tästä entististäkin ilmastoystävällisemmän. Nyt tekisi jo mieli kokeilla särkeä jossain toisessa ruokalajissa. Ehkä ostan sitä huomiselle pizzaan. Kesällä se on varmasti hyvä pari uusille perunoille. Vahva suositus siis Järki Särjelle!

"Äiti, ota kuva munkin ruuasta!"

Oletko sinä maistanut särkeä? Tai kuullut Järki Särjestä? 

lauantai 2. maaliskuuta 2019

Samettiseinä

Olkkarin verhot oli helppo homma. Värin valitseminen oli haastavinta. Värimalleja mallailtiin maton, taulun ja naapuritalon seinän kanssa. 

Kun kotimme on aikanaan remontoitu kolmikerroksiseksi (tai siis alin ja ylin kerros otettu asuinkäyttöön), on osa kattoparruista jätetty esiin ja kerrosten väliin on jätetty aukko. Yläkerran toinen huone on oikeastaan kuin iso parvi. Ratkaisu on näyttävä ja ehkä yksi asunnon viehätyksestä tulee juuri tästä. Emme halunneet laittaa aukkoa umpeen, mutta huomasimme avoimen tilan haasteet melko pian muutettuamme. Korkea avoin tila oli melko kaikuisa ja vino katto kuljetti jokaisen kolahduksen alakerrasta suoraan makuuhuoneeseen. Jossain määrin tähän tietysti tottuu, mutta aloimme silti miettiä ratkaisua, jolla akustoida tilaa hieman enemmän. 


Bongaa Bonsku!

Kukkuu! Valitsin sinisen sävyn, koska se on klassinen ja sopii samettiin. Aluksi ajattelin astetta tummempaa sävyä, mutta vaalea taittoi valoa kauniimmin. 

Joulun välipäivinä keksin sitten idean: yläkerran kaiteen myötäiset samettiverhot! Samalla ajattelimme laittaa samettiverhot myös olohuoneeseen. Paksu sametti imisi ääntä ja lisäksi toimisi pimennysverhona. Illalla makuuhuoneen saisi myös rajattua huonemaisemmaksi. No, keksin tämän idean tietysti silloin kun emme olleet paikan päällä ja heti kotiuduttuamme hoksasin useamman ongelmakohdan ideassani. Kattoikkunat eivät olleetkaan kaiteen kohdalla vaan verhot kulkisivat juuri niiden puolivälistä. Toinen ongelma oli se, että tajusin kattoikkunan olevan hätäpoistumistie. Jollain lailla verhotangot pitäisi saada kiskaistua helposti irti. 

Yläkerta on rakennettu parveksi, joka on kuitenkin ihan huoneen kokoinen ja korkuinen. "Lattiasta kattoon" tila aiheutti päänvaivaa, mutta palkit on hienot. 

En halunnut kuitenkaan luopua ideastani helpolla. Etsin sopivaa samettia ja sekin osoittautui haasteelliseksi. Edellisen kotimme superlöytösamettia tuskin saisimme enää ja ne verhot olivat jo menneet miehen treenikämpälle (eivätkä tietenkään olisi edes riittäneet). Ne olivat hurjan paksua puuvillasamettia (neiliöpaino liki 500). Nettikangaskaupoista löytyi lähinnä polyesterisamettia, mutta jotenkin luonnonmateriaali tuntui ajatuksena mukavammalta. Lisäksi kankaan tilaaminen nettikaupasta tuntui riskialttiilta. Moni sametti oli myös aivan liian lirua akustointitarkoituksiin. 

Lopulta käännyin vähän ex tempore ammattilaisten puoleen. Kävin pienessä Stellina-nimisessä sisustusputiikissa ostamassa hyllyä kantoliinoille, mutta samalla kysäisinkin verhojen teettämisen mahdollisuudesta. Siitä lähtikin liikkeelle projekti, joka oli vielä haastavampi kuin olin osannut ajatellakaan. Palvelu oli todella hyvää ja liikkeen omistaja jaksoi pähkäillä ratkaisuja uudestaan ja uudestaan. Lisähaasteita toi se, ettei verhotankoja voinutkaan laittaa niin pitkää matkaa ilman välikiinnikkeitä ja verhojen kulkemista tangoissa piti miettiä useampaan kertaan uusiksi. Päänvaivaa tuotti myös katon vinous, sillä piti keksiä miten tanko pysyisi vinossa kiinnikkeessä ja olisi silti nypättävissä helposti pois hätätilanteen tullen. 

Onnistuihan se lopulta! Katossa on kiinni kaksi tankoa. Toinen on hieman lyhyempi ja siinä on kaksi verhon pätkää ja pidemmässä kolme. Reunimmaiset verhot ovat aina paikoillaan, muut liikkuvat. 
Sopivan mittaisten kiinnikkeiden löytyminen oli haastavaa, koska ikkunoiden keskikohta oli syvemmällä kuin muu katto. Siksi tarvittiin pitkät pidikkeet ja vielä lisäpituutta puupalikasta. Toinen tanko pysyy paikallaan kaksipuoleisella tarralla!

Mutta lopulta verhot ovat nyt paikoillaan ja olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Onneksi en luovuttanut haasteiden edessä! Tila tuntui heti vähemmän kaikuisalta, kolahdukset eivät kuulu yhtä terävinä yläkertaan ja vaikka kangas ei nyt vastaa umpinaista lattiaa tai seinää, niin se tekee kuitenkin makuuhuoneesta huonemaisemman. Myös pimennysominaisuus näin kevättä kohden mentäessä tuli aivan kreivin aikaan, sillä makuuhuoneen tasalla olevasta pikkuikkunasta Bonsku on päätellyt aamun tulleen tuntia-paria normaalia aikaisemmin. Nyt valon saa piiloon. 

Näihinkin verhoihin halusin klassisen ja rauhallisen sävyn, jotta tyynyillä ja muilla yksityiskohdilla voi leikitellä vapaammin. Lisäksi sävy sopi makuuhuoneen akvarellimaalaukseen. 

Toivottavasti tämä ratkaisu on nyt pitkäikäinen, sillä se oli myös isohko sijoitus. Emme saaneet valitettavasti samettia seitsemää metriä kolmella kympillä, kuten viimeksi. Mutta toisaalta, aukon laittaminen umpeen olisi tullut huimasti kallimmaksi. Jos joskus tästä huoneesta tulee poikien huone, voivat verhot olla silti kivat rajaamassa tilaa rauhallisemmaksi. Tai ehkä ne jäävät paikoilleen myös, jos lattia joskus laitetaan umpeen. Niiden toiselle puolelle voi laittaa vaikka nukkumapaikat. 

Seinä koko komeudessaan. Pelkäsin, että se katkaisee ikkunalinjan ikävästi, mutta ikkunat ovat juuri sopivassa kulmassa, että ne näkyvät, vaikka verhot olisivat kiinni. Yöksi niihin saa pimentimet. 

Mitäs pidät uudesta samettiseinästämme?

maanantai 25. helmikuuta 2019

Sisustusjemma

Nämä tyypit ostettiin Bonskulle ja Tintille Lontoosta. Leikkeihin ne eivät juuri ole päätyneet, mutta eivät saa myöskään istuskella pylvään nokassa, kuten minä haluaisin. 

Minä tykkään sisustuksessa hassuista pienistä yksityiskohdista, joita ei välttämättä ensisilmäyksellä huomaa. Lelut ovat minusta oivia sisustusesineitä, sillä ne tuovat vähän huumoria ja tietysti väriä sisustukseen. Parasta on, jos lelun tai muun hauskan sisustusesineen saa kurkkaamaan jostain vähän yllättävästä paikasta. Keksin niille juuri termin "sisustusjemma".


"Marigekko" on Barcelonan tuliainen teinivuosilta. Se pääsi yläkerran vessaa ilahduttamaan. 
Meidän kodissamme tällaisia sisustusjemmoja on useampia ja ehkä löydän niitä vielä joskus lisääkin. Harmikseni ihan kaikkia näitä jemmoja ei voi oikeasti käyttää, sillä pienet kätöset hakevat lelut pois vääristä paikoista. Ja en ole tietenkään käyttänyt sellaisia leluja, joilla päivittäin leikitään, vaan jotka ovat syystä tai toisesta unohtuneet laatikoiden pohjalle tai jotka ovat alunperinkin vain "minun".

Ponikokoelma vahtii vessan ovea. 

Suosikkijemmani on yläkerran vessan hauska pikkuikkuna, jonka "ikkunalaudalle" jemmasin ponit. Ne alkoivat olla huonossa kunnossa pyörittyään laatikoissa käyttämättöminä. Tarkoitus olisi lisätä vielä kokoelmaa, kun pääsen vanhaan ponikokoelmaani käsiksi. Toinen suosikkini olisi eteisen ja olohuoneen välinen pylväänreuna, mutta tämä on juuri niitä paikkoja, joilta lelut häviävät alta aikayksikön, kun yritän jemmata sinne jotain.

Muutama poni mahtuisi vielä sekaan. 

Kuistin pikkuikkuna on myös hauska sisustusjemma, jonne jemmasin Simpsons-shakkinappuloita. Olen ostanut shakkipelin joskus seurusteluaikoina miehelle joululahjaksi ja peli on pölyttynyt kaapissa pitkään. Nyt pääsivät edes koristeiksi (plus Bonskun leikkeihin). Saa nähdä jaksanko pitää ikkunalaudalla vaihtuvaa näyttelyä vai ovatko shakkinappulat tulleet jäädäkseen.

Kuistilla on söpö pikkuikkuna. Nalletaulu pääsi oven yläpuolelle, kuten vanhassakin kodissa. 

Päästäisitkö itse Simpsonit vartioimaan kotiasi?

Muita jemmoja ovat yläkerran kattuparrujen päät. Niitä olisi vaikka kuinka, mutta olen hyödyntänyt toistaiseksi vain pikkuvessan yhden parrunpään. Bonskun huoneessa lelut tuskin pysyisivät paikoillaan ja makuuhuoneen parrut houkuttelisivat liikaa kurottelemaan parven kaiteen yli. Mutta onneksi näitä jemmoja riittää muutenkin! Nyt kun mietin, niin kodin edellisetkin asukkaat käyttivät näitä sisustusjemmoja hyödyksi. Vaikka sisustustyyli oli monelta osin hyvin erilainen, niin samalla tavalla hauskoja yksityiskohtia löytyi sieltä täältä. Myös My Little Pony oli päässyt eräälle ikkunalle kurkkimaan. Ja ehkä joskus vielä hankin itselleni tämän täydellisen "sisustusjemmalampun", joka heillä oli keittiössä.

Herra Tompson tai Thomson hyppäämässä pyykkimereen. 

Millaisia sisustusjemmoja sinun kodistasi löytyy? 

tiistai 19. helmikuuta 2019

Hekottelijasta kierijäksi: Tintin 8kk!

Kuulin tuossa männäviikolla, että meidän vauva on jo kohta vuoden. Vuoden! Ei kahdeksankuinen ole vielä "kohta vuoden", vielähän tässä on neljäsosa vauvavuotta jäljellä. Ja oikeastaan aika vauvoja nämä lapset ovat kyllä vielä pitkään. Ja vaikka kuulemma reisimakkarat ovat vähän alkaneet sulaa, tuntuu hän minusta vielä ihan vauvanpulluralta. Ja itsekin hän usein kertoo olevansa "vav-vav-vav-vav-vavva". Olenpa Tintin myötä hoksannut, että suomen sana "vauva" tulee varmaankin jokelluksesta, kuten nämä monien muiden kielien mammat ja pappat. 



Pikku-Tintin, meidän perheen vavva. Kuvat jälleen mummulta.

Tintti on kyllä edelleen erittäin lunki ja joviaali tyyppi. Hän suhtautuu asioihin rauhallisesti. Vierastaminen on näkynyt lähinnä niin, että hän tarkistaa minulta, että onko tämä nyt ok ja sitten hymyilee. Neuvolassa korvien tarkastus aiheutti vain pientä hämmennystä. Hän jaksaa tutkia samoja leluja pitkään ja hartaudella, eikä häntä tarvitse jatkuvasti kuljettaa mielenkiintoisesta paikasta toiseen, kuten isoveljeä aikanaan. Tintti viihtyy sylissä katselemassa maailman menoa. 

Vaikka Tintti on rauhallinen, osaa hän olla myös melkoinen veijari.
Häntä ei juurikaan turhauta se, ettei vielä pääse eteenpäin ryömimällä. Voihan sitä yhtä hyvin kieriä! Tintti kiehähti ensimmäisen kerran selältä vatsalleen meille lahjana jouluaattona. Sen jälkeen hän oppi nopeasti hyödyntämään kierimmistä paikasta toiseen etenemistyylinään. Hän suuntaa itsensä sopivaan asentoon liikkumalla mahallaan "kellonviisarina" ja lähtee sitten kierimään kohteeseensa. Välillä logiikka ei ihan pelaa ja hän lähtee kierimään sivulle, kun hänen haluamansa esine on suoraan hänen edessää. Hämmästyttävästi hän tosin saattaa jaksaa kieriä niin kauan, että lopulta päätyy haluamansa esineen luo. Tämä kertoo hyvin hänen kärsivällisyydestään. 

Mutta ei Tintti silti mikään tylsimys ole. Jalat ja kädet vispaavat usein hurjaa vauhtia ja hän on myös varsinainen kujeilija ja flirttailija. Tintti osaa "leikki-intonaation", jolla saa kutsuttua kenet tahansa hymyleikkiin. Hauskinta on kukkuu-leikki isoveljen kanssa ja hänen touhujaan on maailman parasta seurata. Välillä kyllä isoveikka vähän turhan rajusti makoilee Tintin päällä, eikä se aina ole kivaa. Välillä on ja sitten nauretaan "hee hee hee" suloisella matalalla vauvanaurulla. 

Oma sukkakin käy lelusta, jos parempaa ei ole tarjolla. Parasta olisi kuitenkin isoveljen Briot ja Legot.
 
Tintin tykkää tutkia leluja ja parhaita leluja ovat tietysti isoveljen lelut. Hän tyytyy melko kivasti vauvaleluihinkin, mutta silloin kyllä loukkaantuu, jos joku kiinnostavampi lelu viedään pois ja törkäätään joku vauvaisa lelu tilalle. Vähän jännitän aikaa, kun Tintti oikeasti lähtee etenemään ja kaikki pikkulegot ovat saavutettavissa...Musiikki kiinnostaa myös Tinttiä. Hän oppi juuri istumaan ilman tukea ja on ollut haltioissaan siitä, että pystyy soittamaan lelurumpua tai ksylofonia. Myös nykymusiikin soittaminen pianolla on jo hallussa. 

Tintti on edelleen sellainen kunnon michelinvauva. Hän painoi 8 kk neuvolassa 9900 g ja oli 72,5 cm pitkä. Pään koko kulkee +2 käyrällä, mutta tarkkaa mittaa en nyt muista. Odotettavissa on, että painon kehitys hidastuu tässä vauvavuoden loppupuolella, kuten isälläänkin kävi. Meidän on pitänyt hankkia paljon uusia (tai uusvanhoja) koon 74 ja 80 vaatteita, sillä Bonsku käyttii tuossa koossa jo "isonpojan vaatteita", joita ei voi kuvitellakaan pukevansa nyt vauvalle. Toki myös nyt toisen lapsen kanssa nopeus on valttia, eikä jäykkiä farkkuja viitsi pukea jalkaan, jos valittavana on myös venyvät leggarit. 

Ja hampaita tulossa, kyllä.
Voisi kuvitella, että ruoka maistuisi jo suurina määrinä, mutta ei Tintti ole mikään ahmatti kuitenkaan. Taitaa elää vielä pitkälti maidolla. Mielellään hän kuitenkin syö ja maistelee monenlaista. Parsakaali, paprika ja appelsiini ovat herkkua. Myös puuro ja vauvamössöt menevät, mikä helpottaa arkea suuresti. Lusikka ja sormiruoka menevät molemmat, tosin oma lusikka pitää olla aina myös kädessä. Ja vaikka määrät ovat vielä suhteellisen pieniä, on syöminen ihan erilaista kuin Bonskulla aikanaan. On terapeuttista huomata, että lasten ruokahalu ja syömishalu ovat oikeasti ihan erilaisia ja melko sisäsyntyisiä. 

Päivärytmi on pysynyt melko samanlaisena kuin puolivuotiaanakin, nyt toki aterioilla höystettynä. Tosin viimeiset päiväunet ovat jäämässä pois, mikä kyllä hieman aiheutaa kärttyisyyttä iltoihin. Onneksi se on vain "vaihe". Hampaat ja sairastelu ovat viime aikoina valvottaneet. Ja hampaita onkin jo melkein 1,5! 

Sellainen ihana suloinen vauvanpallura on meidän Tintin! Niin luonnollinen osa meidän perhettä jo.




maanantai 11. helmikuuta 2019

Likilaskiaispullat ja pullava-nukas

Olemme järjestäneet tupareita useammassa erässä ja ensimmäiselle kierrokselle päätin tehdä laskiaispullabuffetin. Pullat leivoin tietysti juurella, jota olen innokkaasti käyttänyt nyt lokakuusta lähtien. Valitettavasti en oikein onnistunut ja pullat lähinnä levisivät. Hyvästä ruokkimisesta huolimatta juuri jäi myös liian happamaksi. Pullat onnistuivat korkeintaan välttävästi, eikä hieno pulla-buffet ajatus ollutkaan aivan yhtä salonki- ja blogikelpoinen, kun mielessäni kuvittelin. Tarjosin ne kuitenkin ja onneksi likilaakiaispullien väliin sai valita hilloja, lemon curdia, mantelimassaa, ranskanpastillimurskaa, kermavaahtoa, nutellaa tai kaakaokermavaahtoa peittämään hapanta makua.

Likilaskiaispullat eivät ehkä nousseet, kun laskiainen on vasta maaliskuussa. Samalla juurella leivottu leipä sen sijaan onnistui erinomaisesti. 
Toinen ongelma pullien kanssa oli se, että leivoin pullia aivan järjettömän ison määrän. Osa vieraista joutui perumaan tulonsa ja isolle osalle toinen päivämäärä sopi paremmin. Olin varautunut hieman isompaan lössiin ja pullia jäi yli 39 kappaletta. Siinä on aika paljon pullaa perheelle, josta kukaan ei ihan hirveitä määriä syö pullaa. No, pullat pakkaseen ja köyhiksi ritareiksi vähitellen, ajattelin.

Ennen uuniin menoa vielä epäilytti, että tuleeko tästä mitään. 

Sitten aivoihini pälkähti jostain sana "pullavanukas". En tiedä mistä, sillä en ollut eläissäni sellaista maistanut. Ehkä nähnyt jossain reseptilehdessä tai Yhteishyvässä. Googlasin ja toden totta, sellainen asia on olemassa kuin pullavanukas ja se kuulosti helpommalta kuin köyhät ritarit. Lähes samat tarveaineet, mutta pullat kootaan vuokaan ja tökätään uuniin.  Ilmeisesti pullavanukas ei ole tuttu monelle muullekaan, sillä eräs seuraajani ihmetteli kovasti, että mitä on "pullava-nukas". Minusta sana oli niin hauska, että nyt sanon kyseistä jälkkäriä varmasti aina pullava-nukakseksi!


Pullat olisi saanut laittaa vielä enemmän lappeelleen, jotta ne olisivat kostuneet paremmin. Mutta kyllä tuo rapeaksi jäänyt osakin oli ihan hyvää. 
Tämä ennen minulle tuntematon jälkkäri osoittautui herkulliseksi. Pullien väliin tuleva hillon ja tuoreiden (pakaste) marjojen sekoitus toi mukavasti mehukkuutta ja munamaito kostutti pullat ihanan pehmeäksi uunivuoassa. Pullien pinta jäi rapeaksi, mutta ehkä hieman vähempi olisi riittänyt. Köyhät ritarit ovat kyllä silti ihan oma juttunsa, kun paistopinnasta tulee pannulla erilainen, mutta molemmat ovat hyviä. Pullien happamuus ei haitannut ollenkaan, vaan oli minusta pikemminkin eduksi pullava-nukkaassa. Nyt olen ihan tyytyväinen, että pullia on pakkasessa vielä 29. Saan vielä aika monta satsia pullava-nukasta. Jossain reseptissä tämä oli mainittu myös pappilan hätävarana, mutta minun mielestäni sitä ei kyllä paisteta. Koulukuntia lienee monia. 

Pullava-nukas

Ohje mukailtu Yhteishyvän ohjeesta

  • Kuivahtanutta pullaa (minulla noin 10 pientä pullaa)
  • Pakastemarjoja (laitoin noin puoli pussia)
  • Hilloa (laitoin 3/4 purkkia)
  • 3 dl maitoa
  • 2 munaa
  • 1/2 dl sokeria
  •  1tl vaniljasokeria

1. Viipaloi pullat ja lado uunivuokaan. Sekoita marjat hilloon ja lusikoi seos pullien väliin. Minä asettelin pullat melko pystyyn ja levitin hillon ennen vuokaan asettamista. Pullat kannattaa laittaa hieman enemmän lappeelleen. 

2. Sekoita munamaito ja mausta sokereilla. Kaada seos pullien päälle ja anna vetäytyä kymmenisen minuuttia. 

3. Paista pullia 175 asteessa 30-40 minuuttia. 

Oikein maukasta - etenkin kermavaahdon tai jätskin kera. 

Onko pullavanukas sinulle tuttu jälkkäri vai ihan outo asia?