Kaupunkiseikkailu lasten kanssa osa 1: Boheemi ja pramea Praha

Jos joku ajattelee, ettei lasten kanssa pääse enää vapaasti matkustamaan, niin se jos mikä on kyllä turha huoli. Tietysti matkustaminen lasten kanssa vaatii joko tiukkaa suunnittelua tai vaihtoehtoisesti suunnitelmien hyvin joustavaa muuttamista. Me harrastamme enemmän tuota jälkimmäistä ja suunnittelemme matkojamme nykyään etukäteen melko vähän. lö,0 (pienet matkaterveiset Tintiltä). Näin matkasta muodostuu seikkailu, jossa vältetään liian tiukkapiponen suorittaminen ja toisaalta rutiinit solahtavat matkustamisen lomaan helposti. Vessoja ja ruokapaikkoja on hyvä pitää silmällä kyllä koko ajan.

Praha lasten kanssa - onnistuu!

Tällä kertaa lähdimme lasten kanssa oikein kunnon kaupunkilomalle. Kaupungit valikoituivat siten, että ensin keksin haluavani Wieniin. Sinne lentäminen oli kuitenkin melko kallista, joten mies ehdotti Prahaa. Sekin kuulosti hyvältä, mutta mieleni teki silti Wieniin. Niinpä selvitimme, onko sinne helppo junayhteys. Ja kyllä, kaupunkien välillä oli vain reilun neljän tunnin suora junayhteys. Ja koska junailuun lähdimme, päätimme vielä jatkaa Wienistä Budapestiin ja lentää sieltä kotiin. Prahassa ja Wienissä vietimme kussakin kolmisen päivää ja Budapestissä yhden illan ja yön. Oli hauska nähdä kolme erilaista suurkaupunkia lyhyessä ajassa.  Päätin pilkkoa reissumme kahteen osaan, sillä muuten postauksesta olisi tullut valtavan pitkä.

Saavuimme Prahaan illalla ja syömisen jälkeen menimme melkein suoraan nukkumaan. Täytyy onnitella miestä hyvästä hotellivalinnasta: Axa Hotel oli tyylikäs 1932 rakennettu hotelli, jossa oli hyvin säilytetty funkis-henki. Huoneen parvekkeelta oli myös hyvät näköalat Prahan kattojen ylle ja kadulle. Suunnittelimme illalla hieman nähtävyyksiä, joita ehtisimme visiittimme aikana nähdä. Lasten ehdoilla, mutta myös aikuisia kiinnostavia paikkoja. Prahan kehuttu eläintarha valikoitui ensimmäiseksi kohteeksi.

Tapiiri on niin hauska eläin! Sen kärsä venyy suloisesti, kun se syö.

Seeprat ovat aina tyylikkäitä. 

Melkein läpy jääkarhun kanssa. 

Jos Lontoon eläintarha jäi hinnan vuoksi kiertämättä, oli Prahan eläintarha todella edullinen - aikuiselta vain noin kahdeksan euroa. Myös ruokailu eläintarhassa oli kohtuullisen hintaista, vaikka varmasti paikalliseen hintatasoon nähden kallista. Eläintarha oli todella laaja ja kaikkia eläimiä ei jaksettu edes kiertää. Mieleenpainuvimpia olivat leikkisät gorillat, suloinen tapiiri, loistokkaat kirahvit ja edestakaisin uiskenteleva jääkarhu. Sesongin ulkopuolella eläintarhassa oli jonkin verran kunnostustöitä ja iso osa eläimistä asusteli laajojen ulkotilojen sijaan sisällä. Tämä ehkä hieman latisti kokemusta, sillä sisätiloissa lasin takana kiertelevät tiikerit muistuttavat eläintarhan varjopuolista enemmän kuin kesäaikaan ulkona liikkuvat eläimet. Eläintarhassa oli esimerkiksi laaja "savanni", joka nyt oli tyhjillään. Silti eläintarha oli hyvä kokemus ja sesongin ulkopuolella oli myös ihanan väljää liikkua. 

Prahan vanhaa kaupunkia. 

Iso osa matkasta oli ihan vain kiertelyä ja kaupungin hengen aistimista. Prahassa oli paljon kauniita rakennuksia, pompöösejä ja kruusattuja barokkifasadeja ja kepeän koristeellista jugendia. Talot olivat kyllä toinen toistaan kauniimpia, mutta kaupungissa oli myös pientä boheemia rosoa. Erityisen vehreänä Praha ei ollut, sillä ainakaan ydinkeskustassa puistikoita oli harvassa. Vehreää oli kuitenkin Petřínin kukkulalla, jossa kävimme kahteen otteeseen: ensin ihailemassa mini-Eiffelin huipulta pimeässä loistavaa kaupunkia ja  seuraavana päivänä nauroimme kippurassa kuvillemme 1800-luvun peilitalossa. Funikulaarilla oli hauska matkata ylös kukkulalle, mutta hauskaa oli myös tulla serpentiinitietä pitkin kukkulaa alas. 

Petrinin kukkulan näkötorni on rakennettu pieni Eiffel-tornin kopio. 

Onko tämä kuva peilitalosta vai eläintarhasta?

Yhdeksi pääkohteistamme valitsimme Prahan linnan, joka osoittautui melkoiseksi turistirysäksi sesongin ulkopuolellakin. Huh, en voi edes kuvitella paikkaa kesäpäivänä! Toisaalta en ihmettele suosiota, sillä onhan se merkittävä osa Prahan historiaa. Alue on vltava (pun intended) Kiersimme alueella Pyhän Vituksen katedraalin, Pyhän Yrjön Basilikan ja suloiset minikokoiset keskiaikaiset talot "kultakujalla" sekä linnapihoilla muuten vaan. Pyhän Yrjön basilika oli näistä vaikuttavin, sillä siinä on paljon jäljellä osia, jotka on rakennettu jo 900-luvulla. Rauhallinen tunnelma turistien keskellä varmasti vaikutti myös.

Prahan linnan jollain linnapihalla. Alue on tosi iso, enkä oikein edes hahmottanut kaikkea. 

Kultakujalla oli söpöjä piskuisia keskiaikaisia taloja. Osassa oli pieniä käsityöpuoteja, osa oli sisustettu keskiaikaisiksi asumuksiksi. 

Lasten kanssa liikkuminen Prahassa oli helppoa. Kadut ovat leveät ja sileät, joten rattaat kulkivat näppärästi. Tosin autoilla ja ratikoilla oli selvästi etuajo-oikeus ja jalankulkijan oli hyvä katsoa tarkkaan, milloin ylittää tien. Koska kuljimme pitkiä matkoja, Bonsku oli paljon rattaissa ja Tintti kyydissä. Liikuimme julkisilla näppärästi ja nopeasti, toki suhteellisen pienellä alueella. Välillä tuntui, että Tintti kyllä joutui olemaan koko päivän liina- tai reppukyydissä, sillä leikkipuistoja ei turhan usein tullut vastaan ja yksi löytämämme meni kiinni jo neljältä. Se tuntuu aivan käsittämättömältä näin suomalaisesta, joka vie lapsensa puistoon, vaikka ulkona olisi säkkipimeää ja räntää sataisi vaakasuoraan. Mainostinkin parille paikalliselle äidille, että "in Finland we have this thing called mud pants, kurahousut". Löysimme viimeisenä iltana lopulta leikkipuiston ja leikkihetki illalla Vltava joen keskellä olevalla pienellä saarella oli melko ikimuistoinen. 

Vltavan hieno leikkipuisto. 

Hyvää syötävää Prahassa oli melko helppo löytää. Emme joutuneet sortumaan pikaruokaketjuihin tai pizzaan kertaakaan. Myös hintataso on suhteellisen edullinen, jos nyt ei ihan pahimmasta turistirysästä ruokaansa osta. Sielläkin hinnat ovat "vain" Suomen tasoa, ei Suomen turistitasoa. Löysimme muun muassa hyvän tsekkiläistä ruokaa tarjoavan paikan ja hyvän vegaanipaikan hotellimme läheltä. Jälkimmäisessä ruoka maksettiin painon mukaan, mikä on aina bonus vähän syövän lapsen vanhemmalle. Miljööltään mieleenpainuvin oli Grand Cafe Orient, jonka sisustus on uusittu vastaamaan alkuperäistä kubistista tyyliä. Kubismi on ilmeisesti ollut hyvinkin tsekkiläinen juttu, joten sikälikin mielenkiintoinen kohde. 

Kubistinen Mustan madonnan talo, jonka toisessa kerroksessa on Grand Cafe Orient. 

Torstai iltana saavuimme Prahaan ja sunnuntai aamupäivänä matkamme jatkui kohti Wieniä. Junayhteys kesti tosiaan reilut neljä tuntia, mikä oli vielä oikein siedettävä aika. Junissa oli hyvät palvelut, joskin leikkivaunua tuli hieman ikävä. Kunnollista höyryjenpäästelypaikkaa lapsille ei ollut, vaikka perhevaunu olikin erikseen. Lapset riehuivat sitten melko tyhjän vaunun käytävillä. Matkat menivät hyvin tablettipelien, Oppi&ilo puuhakorttien, eväiden ja muutamien kirjojen avulla. Juna on kyllä suosikkitapani matkustaa. Ah, asuapa Manner-Euroopassa, pääsisi junalla helposti vaikka ja mihin!

Keskittyneet matkaajat. 

Seuraavassa osassa pääsette matkustamaan meidän kanssa Wieniin ja pikavisiitille Budapestiin, näkemisiin! 

Turun suosikkini osa 1: putiikit

Toivon mukaan tämän kesän yksi tärkeimmistä aktiviteeteista ovat vaunulenkit eri paikkoihin. Siispä keksin, että voisin toteuttaa juttusarjan Turun suosikkipaikoista, joissa tykkään käydä ja joissa varmaan tulee käytyä myös vaunuttelemassa. Aloitan kuitenkin jo nyt ja eilen kaupungilla sain spontaanisti idean aloittaa suosikkiputiikeistani ja kaupoista. Osa niistä on sellaisia, joissa käyn vain harvakseltaan ja osassa käyn useammin. Kaikki ovat kuitenkin jollain lailla valikoituneet suosikeikseni. Kaikki suosikkini löytyvät Turkulaisen listalta, joten ihan yksin en mielipiteineni ole. 

Le Petits tresors - Brahenkatu 5

Puinen espressokone - voiko söpömpää olla? Vauvanlelujakin kaupassa on, mutta vähemmän. Hiiri on suloinen "hammashiiri", jolle voi antaa säilöön pudonneet maitohampaat. 

"Oh lá lá" olisi varmaankin oikea ilmaisu kuvaamaan lelukauppaa, joka viime keväänä ilmestyi ihastuttamaan Turun katukuvaa. Joka kerta, kun käyn tuossa kaupassa, en voi kuin huokailla ihastuksesta. Turun Tilda lienee samaa mieltä, sillä hän kirjoitti kyseisestä kaupasta toukokuun lopussa. Kauppa on pullollaan toinen toistaan suloisempia leluja, lähinä puisia ja hyvin laadukkaan oloisia. Hintatasokaan ei ole mielestäni ollenkaan mahdoton, sillä eivät lelut muuallakaan halpoja ole. Olen ostanut kaupasta joulu- ja synttärilahjat kummilapsille ja muille läheisille jo monta kertaa. Ja olen itsekin saanut jotain: valmistujais- ja joululahjoiksi olen saanut muun muassa Djecon ihania leikkiruokia, joita olen töissäni lasten kanssa hyödyntänyt jos jonkinlaisella tavalla. Joku joskus minulle sanoi, etteivät lapset välttämättä osaa arvostaa kauniita puuleluja samoin kuin aikuiset, mutta minä ainakin olen kokenut, että lapset ihastuvat näihin ruokiin aivan yhtä lailla kuin aikuisetkin. 

Mitä saisi olla: muhkeita voileipiä, kermaisia leivoksia vai raikasta salaattia?

Butik Lilian - Yliopistonkatu 11a

Tyydyin jäämään tällä kertaa ikkunan väärälle puolelle, sillä sovittelu olisi nyt hieman hankalaa.

Eksyimme äitini kanssa Butik Lilianiin ensikertaa kolmisen vuotta sitten. Silloin vintageinnostukseni oli vasta aluillaan ja kyseisestä putiikista löysin ensimmäisen, oikean vintage-mekkoni. Hankimme mekon 25-vuotismekokseni ja se on ollut senkin jälkeen päällä monet kerrat. Liian usein kaupassa en uskalla käydä, sillä pelkään aina löytäväni jotain ja juhlamekkoja ei määräänsä enempää tarvitse. Ajattelin kyllä käydä piipahtamassa katsomassa Hippapuvun kesämalliston jahka olen taas omissa mitoissani vatsan osalta. Keväällä ostin Lilianista 60-luvun silkkimekon, jonka ajattelin sopivan myös odotusaikana. Ylioppilasjuhlien aikaan mekko oli kuitenkin himpun verran kireä ja päätin säästää sen ristiäismekoksi. Mekko toimii myös kauniina sisustuselementtinä edelleen.  

Lilianin löydöt. Jos nyt menisin naimisiin, hankkisin Lilianista varmaan hääpuvunkin. 

Olga-neiti  - Yliopistonkatu 15 G (sisäpiha)

Olga-neiti on vain kivenheiton päässä torilta. Vieressä on suloinen Café Elvina.

Hieman arkisempia second hand -vaatteita löydän useimmiten Vaatedivari Olga-neidistä, kuten varmaan blogista on käynyt ilmi. Valikoima vaihtuu usein ja vaatteet ovat paitsi kohtuu hintaisia, myös laadukkaita. Pidän siitä, että vaatteet ovat käytettyjä, mutta ne ovat esillä kuin "tavallisessa" vaatekaupassa. Koen loosikirppisten kiertelyn jotenkin työlääksi, eikä tässä keskustassa sellaisia niin olekaan. Liian usein Olga-neitiinkään en uskalla piipahtaa sillä lähes joka kerta löydän jotain uutta, eikä vaatekaapin ylitäyttäminen käytetyilläkään vaatteilla ole pidemmän päälle ole järkevää. Viimeksi löysin muutamalla eurolla imetyskäyttöön sopivia vaatteita. Myös ihana Vaato oy:n syys- ja kevättakkini on Olga-neidistä. 

Hintatasoa näkyvissä. Kalliimpiakin merkkituotteita on tarjolla, mutta Gantia ja Tommy Hillfigeriäkin on saatavilla 5-15 eurolla. 

Tori - keskellä kaikkea

Tori nyt ei ole mikään varsinainen putiikki, mutta se on niin olennaisessa osassa ostosreissujani, että se piti tässä välissä mainita. Varsinkin, kun se tuli kätevästi vastaan samalla kun kolusin Yliopistonkadun varrella sijaitsevia putiikeita läpi. Rakkaudestani toriin ja toritomaatteihin kirjoitin jo kauan sitten. Opiskelukesinä kävin torilla harva se päivä (paitsi kesätyöviikkoina) ja nyt äitiyslomalaisena aion kyllä hyödyntää taas toria kuin viimeistä päivää. Kohta saan ostoksetkin kätevästi vaunujen tavaralokeroon! Torilta saa paitsi herkullisia kotimaisia kasviksia myös edullisia hedelmiä. Eivätkä ne kasviksetkaan ole kauppojen hintatasoa kalliimpia sesonkiaikana. Suosittelen!

Vasemmalla suosikkini, maalaisten pöydät, joista löytää parhaat tomaatit. 

Pieni kirjapuoti - Yliopistonkatu 28

Pieni kirjapuoti on muuttunut entistäkin humraavammaksi nyt, kun se on siirtynyt kadun toiselta puolelta kuvassa olevaan jugend-kerrostaloon. Vaikka myös modernit talot ovat toki kauniita, niin kyseisen puodin imagoon jugendtalo sopii kuin nakutettu. Pienessä puodissa on monipuolinen kirjavalikoima ja etenkin Turku-aiheisia kirjoja on laitettu erikseen esille. Lisäksi siellä on kivoja kortteja, lahjapapereita vaikka julisteiksi sekä joitain sisustusjuttuja. Mainitsemisen arvoista on myös uskoakseni Turun laajin kirjepaperivalokoima! Nykyisin puodin yhteydessä on pieni kahvilakin, mutta sitä en ole kokeillut. Puodissa järjestetään usein myös erilaisia kirjailijatapaamisia ja minäkin kävin pari vuotta sitten Momo kodit-kirjan kirjailijatapaamisessa. 

Puoti on päässyt arvoiseensa rakennukseen. Alaoikealla salkullinen erilaisia kirjepapereita.

Lisäksi on mainittava vielä uusi tuttavuus, lasten second hand -liike Pikku Hattara, josta löytyy suloisia ja hyväkuntoisia lastenvaatteita käytettyinä. Ai niin, ja mm. vanhaa designlasia myyvä Fifty-sixty style, josta kirjoitinkin jo aiemmin. 

Hoksasin muuten, ettei listalla ole yhtään ainutta sisustusliikettä! Minulla ei oikein taida olla mitään sisutusjuttujen hovihankkijaa. Stockmannilta löydän usein uusia juttuja, mutta se nyt ei oikein esittelyä kaipaa. Kirppislöydöt ja vanhat tavarat taas olen bongannut vähän sieltä sun täältä, eli niidenkään osalta ei minulla oikein ole selkeitä suosikkeja. Paljon kaikkia ihania kauppoja ja putiikkeja kuitenkin löytyy, enkä varmasti edes tunne kaikkia! Minullekin saa vinkata uusia tuttavuuksia. 

Mitän Turun suosikkipaikkoja toivoisit minun jatkossa esittelevän? Ajatuksena on esitellä sekä ihan yksittäisiä paikkoja että tehdä listauksia. 

Ihan ku ulkomailla!

Meillä olin suunnitelmissa toteuttaa vuotuinen Tukholman matkamme joulumarkkinasesongin aikana, mutta olimmekin myöhässä laivojen suhteen, kun lopulta aloimme varata matkaa. Niinpä päädyimme tyytymään kotimaan matkailuun, joka lopulta osoittautui vähintään yhtä hauskaksi tavaksi viettää ensimmäistä adventtia edeltävä päivä. Aluksi suunnittelimme reissua Helsinkiin, mutta lopulta kohteeksi valikoitui kummallekin eksoottinen Tampere. En edes muista tarkalleen, koska olen ollut viimeksi siellä! Ehkä 2007? 

Tampereen teollisuustunnelmaa. Aika eri henkistä, kuin Turuus.

Jätimme auton jonnekin Pyynikin tai Pispalan (en oikein tiedä) kupeeseen. Ihastelimme hetken kaunista puutaloidylliä ja pohdimme, että tuollaisessa voisi itsekin asua. Sitten muistimme, että mehän asumme puutalossa ja jatkoimme matkaa kohti keskustaa. Matkan varrella ihastelimme tamperelaista jugendia, joka eroaa selvästi turkulaisesta. Tampereen jugend oli linnamaisempaa ja hieman raskaampaa. 

Mäkeä ja puutaloidylliä. 

Huomaa hauskat portaittain nousevat ikkunat. 

Ensimmäiseksi suuntasimme kauppahalliin. Vaikka Tampere on minulle melko vieras kaupunki, vanhemmilleni se on hyvin tuttu paikka, sillä he opiskelivat siellä. Äiti kertoi, että hän käveli lähes joka päivä kauppahallin läpi ihan vain tunnelmaa aistiakseen. Minäkin rakastan kauppahalleja ja en voinut olla vertailematta jälleen Turkuun. Turun kauppahalli on väritykseltään tummempi ja tunnelma on hämyisempi. Tampereen halli taas oli vaalea ja avara. Molemmissa on puolensa. 

En saa tarpeekseni kauppahallien hedelmä- ja vihanneskojuista, vaikka nämä olivatin vaatimattomia verrattuna Budapestin vastaaviin.

Olin etukeen katsonut ravintolasuosituksia ja kauppahallissa oli parikin kehuttua paikkaa. Yhtä niistä ei kuitenkaan löytynyt, mutta sen sijaan löysimme Ravintola Leon, jossa tarjottiin luomuruokaa varsin kohtuullisin hinnoin. Minä valitsin nyhtöpossu "sämplärin" ja mies otti savuporopastaa. Se osoittautuikin kuulemma vuoden parhaaksi pastaksi ja kieltämättä pieni annoskateushan siinä tuli, vaikka omakin ruokani oli hyvää.   

Kateuspastaa ja hyvää hampurilaista.

Tarkoituksenamme oli tehdä Tampereella joululahjaostoksia ja käydä ainakin jossain joulumarkkinapaikassa. Löysimme pienen etsinnän (Aleksis Kiven katu ja Aleksanterin katu meni vähän sekaisin...) löysimme Kyttälän kirppikselle, jota oli jossain blogissa kehuttu. Kirppikset ovat aina arpapeliä, mutta olin hämmästynyt, että sieltä löytyi pari nappiostosta! Toinen kääriytyi pakettiin, mutta edellisessä postauksessa nähty vihreä lasiastia (3,5 €!) päätyi heti hyllyyn ja toinen meni äidille. Kyttälän kirppiksen lähellä oli ihan nurkan takana vohvelikahvila, jota myös kovasti suositeltiin. Pikkiriikkinen kahvila oli tupaten täynnä, mutta mahduimme sentään joukkoon. Omenavohvelin jälkeen tuli ihan sellainen olo, että pitää kaivaa äidin vanha ysärivohvelirauta kaapin perältä käyttöön. Oli aika sympaattista, kun sellaisella ihan tavallisella raudalla ne niitä tuollakin paistoivat. 

Vohvelikahvila oli pieni ulkoa ja sisältä.

Vaikka varsinainen joulutori aukesi vasta viikko reissumme jälkeen, osuimme parahiksi pienten putiikkien yhteiseen Lähtölaskenta jouluun -tapahtumaan. Pikkuputiikeissa oli kaikennäköistä hulinaa ja osa taisi olla vähän pidempään aukikin. Tapahtuman esitteen avulla löysimme vielä uusiakin kauppoja, kun etukäteen olin katsonut vain rajallisen määrän. Yksi suloinen yllätys oli Forget-me-not, josta löysin yhden itselleni hauskan savupiippukauluksisen ja paljettiisen vintagepaidan, suoraan pariisista (ja varmaan 80-luvulta). 

Forget-me-not jäi mieleen. Tavaraa oli paljon, mutta se oli esillä kuitenkin selkeästi. 

Design boulevard oli aivan herkullinen sisustusliike. Ihan vastaavaa ei löydy Turusta, joten tästä olen hieman kade. Toisaalta, ehkä ihan hyvä ettei tarvitse hillitä ostohalujaan. Nyt matkaan tarttui pari joululahjaa. Muutenkin Tampere tuntui olevan pullollaan aivan ihania pieniä kauppoja. Tiedän, että myös Turussa on mahtavia putiikkeja, mutta niissä ei tule samalla tavalla kierreltyä, kun ne ovat osa omaa arkiympäristöä. Näin joulun alla voisi kunnostautua!

Joulukalenteri näyteikkunassa oli hauska idea. Täällä tuli vastaan monta sisustuslehdissä näkynyttä asiaa.

Vaikka varsinainen joulutori ei vielä ollut auki, löysimme Tallipihan joulukylän, jossa oli paljon katsottavaa. Meille jäi varmasti parhaiten mieleen suloinen aasi! Vaikka putiikeissa kiertely oli mukavaa, täältä mukaamme ei tarttunut lahjoja. Tallipihan suklaapuodissa emme kuitenkaan voineet vastustaa kiusausta ja ostimme herkullisia suklaatryffeleitä kotiin viemisiksi. 

Tallipiha oli tunnelmallinen. Melkein teki mieli hevosajelulle

Päätimme reissun tallipihan kahvilassa. Päivä oli ollut täynnä kiertelyä ja katseltavaa. Molemmat olimme sitä mieltä, että ihan kuin olisimme olleet ulkomailla! Kaikkialle vain puhuttiin suomea. Tampere on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kaupunki, jonne pitää suunnata toistekin. 

Näitä suklaita jo kovasti kehuin edellisessä postauksessa. Olivat hintansa väärttejä!

Harrastatko kotimaan matkailua? Onko sinulle joskus tullut tunne, että olisit ulkomailla, vaikka oletkin Suomen kamaralla? 

Maaseutua, vanhoja mekkoja ja irtokäsi

Jokin vuosi takaperin eräs Sauvosta kotoisin oleva ystäväni kertoi, että oli nähnyt siellä main vintage-liikkeen. En voinut uskoa korviani ja lievän epäuskon takia taisi asia unohtuakin joksikin aikaa. Tänä kesänä Turun Tilda bloggasi Alles gute vintage -liikkeestä ja asia muistui uudestaan mieleeni. Kuvien ja löytöjen perusteella kyseinen paikka vaikutti aivan mielettömältä. Siltä istumalta lähetin viestin ystävälleni ehdottaakseni retkeä Sauvoon. Retki toteutui eilen ja päivään mahtui monenmoista hauskaa ja älytöntä. 

Vintagepuodin yläkertaa. Pahoittelen kuvanlaatua, mies vei kameran, joten täytyi tyytyä kännykkään.

Tarkoituksenamme oli käydä muutamissa muissakin kohteissa Sauvossa, mutta ensitöiksemme suuntasimme vintagepuotiin. Se löytyi helposti navigaattorin avulla, vaikka jossain kohtaa maalaistietä meinasikin usko loppua. Liike sijaitsee maatalon pihapiirissä vanhassa piharakennuksessa. Ensin katselimme varovasti ympärillemme, mutta pian pengoimmekin jo innoissamme. 

Tässä osa paikan nahkatakkivalikoimasta, joka tuntui loputtomalta. Pöytien ja hyllyjen uumenista löytyi mm. ostokortteja ja vanhoja TSYKin lehtiä. 

Ja voi että sitä tavaran määrää! Kerroksia oli kaksi ja tuntui, että erilaisia tiloja ja huoneita löytyi aina vain lisää. Kun vihdoin tulimme pois liikkeen "päärakennuksesta", huomasimme pihalla pienessä vajassa vielä lisää tavaraa. Minä etsin paikasta lähinnä vaatteita, mutta silmäilin myös huonekaluja. Sovittelin monta mekkoa ja muutama tarttuikin mukaan. Mekkojen lisäksi löysimme yhtä sun toista muutakin lasisesta kanasta vanhoihin lehtiin. Hintaa pyöristeltiin alaspäin ja ostokset maksoivat yhteenstä lopulta alle satasen. 

Päivän älyttömimmän ostokset: lasinen kana ja irtokäsi. 

Kun pengoimme vielä pihavajan sisältöä, huomasimme yhtäkkiä irtonaisen mallinuken käden. Aloimme muistella, että eräs tuttavamme oli kertonut hakevansa irtokättä töittensä puolesta! Emme saaneet häntä kuitenkaan kiinni, joten ajattelimme jättää käden kuitenkin ostamatta. Viime hetkellä, kun olimme jo lähdössä pihalta pois, tämä tuttava soitti ja kertoi tarvitsevansa kättä edelleen. Niinpä nappasimme käden matkaamme (maksoimme toki) ja kädestä riittikin hupia koko päiväksi. 

Kääk! Se vie meidän eväät!

Alles gute vintagen jälkeen lähdimme katsastamaan Sauvoa. Haimme eväitä kaupasta ja siirryimme syömään niitä kirkon puistoon. Ihmettelimme erikoisia nimiä hautakivissä ja mietimme, miten nykyään annettavat uusnimet kalpenevat näille vanhanajan nimille. Sauvosta kotoisin oleva ystävämme oli vinkannut meille muutamia paikkoja ja Sauvon keskustasta ajoimme Karunan kirkolle. Odotimme tavallista, pientä harmaakivikirkkoa, mutta kyseessä olikin yllättäen jugend-henkinen graniittikirkko. Kuten Sauvon kirkko, sekin oli mennyt jo kiinni kesän jälkeen, joten tyydyimme kurkistelemaan kirkkosalia ikkunoista. Alttaritauluna oli erittäin kaunis pastellisävyinen lasimaalaus. Harmiksemme myös Karunan kyläkauppa oli suljettu, joten tyydyimme ostamaan jätskit s-marketista. Onneksi kuitenkaan maisemat eivät olleet kesäsesongin jäljiltä muuttuneet vielä mihinkään ja saimme ihailla kauniita näkymiä koko reissumme ajan. 

Karunan kirkko yllätti tyylisuunnallaan. Kirkko on rakennttu 1909. 

Onneksi alareunassa oli kätevä paikka, josta pääsi kurkistelemaan sisälle.

Ja mitäkö sitten ostimme? Siis muuta kuin lasisen kanan ja irtokäden. Tässä kuva- ja tekstipläjäystä!

Alempi rasioista on minun. Siinä on joskus ollut Hellas-konvehteja. Miten suklaarasia on voinut joskus olla noin kaunis ja viimeistelty? Joku säilytti siinä kangasnenäliinoja tähän asti, mutta minä ostin vain rasian. 

Sovittelin monta mekkoa läpi ihan vain huvin vuoksi. Jostain syystä moni mekoista oli melko isoja kokoja, ehkä putiikki oli saanut jonkun tyylitietoisen, mutta isokokoisen naisen vaatevarastot 60-luvulta. Sininen 70-luvun mekko oli kuitenkin sopivan kokoinen. Nimesin sen heti Abba-mekoksi, sillä väristä ja mallista minulla tulee voimakkaat Abba-vibat. Yleensä tuollainen pääntie ei sovi minulla, mutta mekon mukana tullut vyö tasapainotti leveää hartialinjaa. Mekosta tulee vielä oiva viileiden kesäiltojen kaunistus. 

Abba-mekko vaatii alleen topin, ihan noin avointa pääntietä en toki käyttäisi. 

Paitamekot eivät juuri koskaan sovi minulle. Minulla on kapea hartiat, jotka saavat paitamekot näyttämään päälläni ressukoilta ja itse näytän ihan Hilja-maitotytöltä. Pirteän pinkki mekko kuitenkin viehätti, joten päätin kokeilla sitä. Ja ei, eihän se sopinut alkuunkaan. Se oli lisäksi himpun verran iso. Nähtyään mekon ystäväni päätti sovittaa sitä ja hänelle siitä tuleekin pienen muokkauksen jälkeen hieno mekko. 

Piristävän pinkki mekko on moitteettomassa kunnossa. 

Paras löytöni oli ehdottomasti 60-luvun a-linjainen lurexmekko. Mekko on lähes iskemättömässä kunnossa, vain yksi kauluksen helmistä puuttuu takaa vetoketjun vierestä. Se on Kaunotar-merkkinen ja vaikka koko merkintä oli melko suuri, se ei ollut liian iso. Täydellinen keikka-tunika tai jopa mekko paksujen sukkahousujen kanssa, sillä mekko on todellakin minimekko. 

Onkohan tämä ollut koskaan käytössä, kun käytön jäljet ovat olemattomat.

Mekon juju on kauluksen helminauhoissa. 

Alles gute vintagen nahkatakkivalikoima on melko massiivinen ja yllätyksekseni minäkin huomasin hypisteleväni yhtä niistä. Takki oli tyttömäisen mallinen ja erittäin edullinen. Jahkailin aikani sitä, olenko nahkatakki-ihminen, mutta päädyin lopulta siihen, että takki oli liian nätti jätettäväksi kauppaan. Harmikseni huomasin kotona siinä yhden vian. Koska koko kauppa on käytännössä kylmää varastotilaa, takkiin oli tarttunut ikävä ummehtunut varaston haju. Muista vaatteista haju lähti pesussa ja tuuletuksessa, mutta nahkatakkia ei oikein voi pestä koneessa. Pesin takin pyyhkimällä marseillesaippualla ja vahasin nahkavahalla. Netistä löydettyjen vinkkien perusteella ostin hajunpoistajaa ja nyt innokkaan suihkimisen jälkeen vaikuttaa siltä, että haju on alkanut hälventyä. Toivottavasti se poistuu kokonaan!  

No, ennen en ajatellut olevani nahkahameihminenkään, joten miksei sitten nahkatakki menisi siinä samalla. Kohta pukeudun varmaan nahkahousuihinkin. 

Sokerina pohjalla esittelen ystävälleni syntymäpäivälahjaksi ostamani kahviastiaston. Lasiset 60-luvun kupposet löytyivät "kirrpisosastolta", jossa oli sekalaista tavaraa huonekaluista lamppuihin. Ystävälläni oli pulaa kahvikupeista ja koska olin miettinyt hänelle synttärilahjaa, pääsin ehdottaa niiden antamista lahjaksi. Nyt ne odottavat pesua ja paketointia meillä, mutta pian ne pääsevät käyttöön. 

Älä anna roskien hämätä vaan ihaile kuppien utuisia värejä ja himmeää kiiltoa. 

Huh, tulipas pitkä postaus! No, vähän samanlainen kuin Alles gute vintagekin, aina löytyy uutta koluttavaa ja juuri kun luulee penkoneensa joka sopukan, löytyy vielä yksi uusi nurkka täynnä tavaraa. Kannattaa siis katsastaa ja ihailla muutenkin Sauvon kaunista maaseutua. 

Piristeitä ja rauhoittavia

Hortensia on tällä hetkellä pinkki, muttei koskaan tiedä, minkä väriseksi se muuttuu. 

Hehkeän kesäisen ja tapahtumarikkaan viikon päätteeksi ehdin rauhoittua blogin ääreen. Viikkoon on mahtunut kaikenlaista jännittävää ja hauskaa. Olen ollut kuuntelemassa loistavaa musiikkia ja fantastista musiikkia. Olen juhlinut yhdet ihanat polttarit ja lounastanut ystävän kanssa. Säiden ja hauskan tekemisen ansiosta on ollut ihan kesälomatunnelma, vaikka olinkin töissä. Kaiken tämän menon ja meiningin vastapainoksi kuvasin jälleen kerran asioita ja pieniä uusia yksityiskohtia, jotka piristävät mieltäni kodissa ja toisaalta rauhoittavat mielen vauhdikkaan viikon jäljiltä. 

My week has been busy but fun. I've gone to a few gigs, had lunck with a friend and celebrated another friend's bachelorette party. Right now it's time to slow down a bit so I photographed the things in our home that cheer me up or calm me down. Once again, I love the new flowers by our doorstep. The yellow and pink flowers are such a delicious match. I used my creativity and decorated some "art nouveau light switches" with stickers. I bought a new poster for our veranda. The old fashioned puddings look delicious but I'm not sure whether all the jellies would taste that great. However, a pasta with tuna, capers, parsley and mozzarella did taste very good. I've also gone grazy and started crocheting us some laundry hampers...

Neilikat ovat uusi tuttavuus, ruusubegonia taas vanha tuttu.. Orvokeissa on kahta eri keltaisen sävyä, vaikka kuvassa ne näyttävät valkoisilta.

Rapunpielessä on vihdoin uusia kukkia! Valitsin osittain tuttua ja turvallista, mutta myös jotain uutta on joukossa. Väriyhdistelmäkin on varsin tuttua Karkkista, mutta jotenkin kukkien yhdistelmässä on jotain uutta ja raikasta verrattuna aiempiin vuosiin. Pinkki ja keltainen ovat jotenkin erityisen herkullinen yhdistelmä. Tosin hortensian väri voi vielä vaihtua ihan miksi tahansa. Yhteen isoon purkkiin ajattelin vielä hankkia pelakuita perinteiseen tyyliin.

Nyt näyttää kesäiseltä! Orvokit ovat suorastaan räjähtäneet kasvuun. 

Olen usein harmitellut, että meidän kodista on 60-luvulla purettu jugendkakluunit pois. Kadehtien olen ikkunoista kurkkinut naapurien kakluuneja. No, nyt meillä on jotain sellaista jugendia, jota ihan kellä tahansa ei olekaan: jugend-valokatkaisijat! Valitettavasti se ei nyt tarkoita oikeita vanhoja katkaisijoita, vaan muistatteko tarrat, jotka ostin muutama viikko sitten taidemuseosta? Jugendtarrat sopivat täydellisesti osaan kotimme valokatkaisijoista. Minusta ne piristävät kivasti muuten vähän ankeita valokatkaisijoita. 

En osaa sanoa, mikä on suosikkini. Kaksi ylintä ovat eteisestä, vasen alhaalla keittiöstä ja alaoikealla kuistilta (siitä johtuu pinttynyt lika). 

Viime viikolla tein suorastaan herkullisen heräteostoksen. Kuljin sattumalta Pienen kirjapuodin ohi ja näin ikkunassa suloisen julisteen, jossa oli erilaisia kakkuja. En voinut vastustaa kiusausta, vaan marssin suoraan sisään ja onnekseni löysin vielä yhden kakkujulisteen monenlaisen muiden lähes yhtä hienojen julisteiden joukosta. Oikeastaan juliste on ilmeisesti tarkoitettu lahjapaperiksi, mutta kuka raaskii käyttää sitä sellaisena? Juliste sopi täydellisesti kuistillemme, jossa oli pitkään Hesarin mukana tullut Jaffa-juliste. 

Kuisti sai taas vähän romantiikkaa julisteesta. Jaffa-juliste alkoi olla jo aika virttynyt, joten oli aika saada jotain uutta.

Jälkkärit näyttävät herkullisilta, mutta voi olla, että olisivat aika hyytelöisiä. 

Edellisessä postauksessa valittelin, kuinka en löytänyt mistään sopivaa pyykkikoria. Vanha pyykkikori ei tahdo mahdtua uuteen paikkaansa ja lisäksi se alkaa olla vähän nuhjaantunut. Niinpä ostin trikookudetta ja aloin jälleen uuden hullun projektin, pyykkikorien virrkkaamisen. Toistaiseksi projekti on edennyt ihan mukavaa vauhtia. Virkkaaminen ja kutominen rauhoittavat mieltä, jos muuten tuntuu liian kiireiseltä. Virkkaaminen ja Gilmoren tytöt on ehkä paras yhdistelmä.

On siinä jo muutaman sentin reunat. Siihen saisi ainakin kahdet alkkarit ja sukat. 

Ja jos ruuanlaitto ei vaiherikkaan viikon jälkeen enää maita tai jos kaupassa ei ole jaksanut miettiä, mitä sitä laittaisi, Aglio & olio -pastakirja on loistava. Se on pelastanut monesta "apua meillä ei ole mitään ruokaa"-tilanteesta, koska pastaa meillä on aina ja yleensä jotain tilpehööriä myös, ainakin öljyä ja valkosipulia. Tänään kaivoin kaapista tonnikalapurkin, kapriksia, mozzarellaa ja persiljaa (napsin vähän taimesta,jonka ostin tällä viikolla). Ei olisi itselle tullut mieleen yhdistää näitä, mutta oli maittavaa ja täyttävää.

Kannattaa näköjään pitää kapriksiakin kaapissa varalta, että saa näin näyttäviä rääpimisaterioita. 

Ensi viikolla sää viilenee ja tahti vähän hidastuu. Hauska viikko on silti tulossa. Toivottavasti teilläkin!