torstai 28. marraskuuta 2019

Agenttiaika eli ensimmäiset jouluvalmistelut

Meille rantautui kunnon kuumetauti ja Tintille bonuksena kurkunpäätulehdus. Siihen päälle vielä puistokerhon sulkenut lakko ja sadekeli, niin katastrofin ainekset ovat kasassa. Eilen Bonsku oli muuten terve, mutta ylikierroksilla päivien sisälläolosta. Aamupäivä menikin rattoisasti raivareiden ja kiukuttelun merkeissä (sekä äidin että pojan). Tintti taas oli itkuinen ja takertuva, kun yskitti niin. Mutta koska päivä alkoi niin huonosti, päätin iltapäivällä tsempata ja reipastua. Lopulta illasta tulikin oikein kiva ja saimme aloitettua jo pieniä. Ehkä käännekohta oli, kun Bonsku alkoi kovasti raivota sitä, että meillä ei ole vielä agenttitaloa esillä. Ihmettelin ja kyselin jonkin aikaa, kunnes hän lopulta sanoi: "Se missä on ne kolme viisasta miestä!" No adventti-seimeähän hän tarkoitti, johon meillä on ollut tapana lisätä aina adventtisunnuntaisin hahmoja. Tämä oli selkeä merkki siitä, että nyt jotain joulujuttuja kiitos!


Joulutortun uudet tuulet. Vihdoin löytyi täyte minun makuuni!

Aloitimme pyöräyttämällä joulutortut iltapäiväkahveille. Voitaikina maistuu suussani taivaalliselta ja näin aikuisena luumuhillokin jo menettelee (eikä pelkkä voitaikina enää maistu, kuten lapsena). Olen etsinyt täydellistä luumuhillonkorvaajaa. Omena on ihan ok, mutta sekään ei ole suosikkini. Vihreäkuula - blaah. Toffifeet, dumlet ja nutellat - ei kiitos, jokin hedelmäinen on kuitenkin raikkaampaa. Onneksi meillä oli unohtunut jääkaappiin muutama persimoni, jotka olivat menneet jo omaan makuuni liian pehmeiksi. Keittelin niistä Satokausikalenterin ohjeella persimonhillokkeen ja sitä maistettuani mietin heti, että maku olisi täydellinen joulutortun täytteenä. Niinpä iltapäivän joulutortut onnistuivat käden käänteessä. 

Arkirealismpia leivontakuvassa. Ei mitään lasipurkkeja ja vähän sotkuinen pöytä. Tortut sentään näyttää hyviltä!

Kokeilin tehdä tortuista myös trendikkäästi lumihiutaleen mallisia ja ne onnistuivatkin hauskasti. Persimonia on aiemminkin yhdistetty joulutorttuihin, mm. fetan tai vaniljatuorejuuston kanssa. Ruoka-alkemistin blogissa tuoreesta hedelmästä oli leikattu paloja torttujen keskelle. Tämäkin voisi olla kokeilemisen arvoinen idea, sillä persimonit ovat itsessään jo hyvin hillomaisia. Hilloke oli kuitenkin myös helppo keitellä, jos haluaa perinteisemmän näköisiä torttuja. 

Bonsku sai annostella hilloin torttujen keskelle. Mies photobombasi, joten joutui blogiin siitä hyvästä.

Kun pääsimme aamupäivän kaamosmasennuksen jälkeen vauhtiin, pyöräytimme myös taikataikinan joulukoristeaskarteluja varten. Perinteiseen taikataikinaan tulee vehnäjauhoja ja minusta lopputulos on hieman, noh, taikinainen. Muistin kuitenkin kuulleeni, että perunajauhoja käyttämällä lopputulos olisi kauniin valkoinen. Niinpä sekoittelin taikinan vedestä, perunajauhosta, suolasta ja pienestä tilkasta öljyä. Käytin ohjeena Osasin-blogista löytämääni ohjetta. Jouduin kuitenkin hieman säätämään määriä, sillä perunajauho loppui kesken. Onnistuinkin ensin tekemään ei-newtonilaisen nesteen, joka on vuoroin kiinteää ja vuoroin valuvaa riippuen miten sitä käsittelee. Lisäämällä suolaa ja hieman öljyä sain kuitenkin aikaan tasaisen massan, jota pystyi kaulimaan ja muovaamaan. 

Tintti oikeasti tunki muotit täyteen taikataikinaa. Tohkeissaan yritti, mutta valitettavasti hänen tekemiään koristeita emme saaneet pellille asti. 
Molemmat pojat innokkaina jouluvalmistelijoina. Kyllä tässä taudit ja kiukut unohtuu. 


Koristeista tuli tosiaan kauniin valkoisia, tosin jouduin hieman jatkamaan taikinaa muulla kuin perunajauholla, joten aivan yhtä puhtaan valkoisia ne eivät ole kuin muistin erään ystäväni tehneen. Kuivasin koristeita 75 asteisessa uunissa parisen tuntia kääntämällä välillä. Samaan syssyyn kuivasin uunissa mauttomaksi osoittautuneiden mandariinien (tai klementiinin tai satsuman, en muista minkä) viipaleita. Niitä sai saunottaa uunissa varmaan neljä-viisi-tuntia ja jäivät silti hiukan nihkeiksi. Toivottavasti kuivuvat vielä lisää huoneenlämmössä, sillä ajattelin jatkojalostaa niitä koristeiksi. 

Melko mauttomat ja osin kuivahtaneet sitrukset pääsivät jatkojalostukseen. Pinnalle ripottelin tomusokeria. Sitä olisi pitänyt varmaan laittaa enemmän, jotta siivuista olisi tullut kunnolla kiiltäviä.
Koristeisiin pitää vielä lisätä narut. Taikataikinakoristeista saisi hauskoja myös maalaamalla tai tekemällä massan pintaan kuviota ennen muotin painamista.

Kylläpä pienet agentti - eikun adventtivalmistelut piristivät arjen keskellä! Ja onneksi tauditkin on pian voitettu. En malta odottaa, että jouluvalmistelut saa kunnolla käyntiin. 

Mikä on sinun ensimmäinen jouluvalmistelusi tänä vuonna?

perjantai 22. marraskuuta 2019

Kaupunkiseikkailu lasten kanssa osa 2: Fiini wien ja pikavisiitti Budapestiin

Kaupunkiseikkailumme jatkuu nyt toisella osalla. Tässä välissäkin ehti jo tulla yksi ihmettely kaupunkilomasta lasten kanssa. Se tuntuu hassulta, sillä kyllähän kaupungeissa riittää tekemistä lasten kanssa vaikka millä mitalla! Ja Wien vaikutti ainakin mitä mainioimmalta kaupungilta lasten kanssa. Junamatkustus lasten kanssa on kaikkein miellyttävin matkustusmuoto, joten kaupunkien välillä suhaaminenkaan ei tuntunut rankalta. Neljän tunnin junamatka Prahan ja Wienin välillä meni oikein mukavasti. Perillä Wienissä latasimme puhelimiin paikallisen matkakorttisovelluksen ja 72 tunnin lipun ja suuntasimme hotellille. Todettakoon nyt tässä, että eihän näistä matkoista tulisi yhtään mitään ilman suunnistustaitoista miestä, jonka perässä on hyvä tallata pitkin vieraiden suurkaupunkien katuja. Se helpottaa seikkailua kummasti. Oli sitten pimeällä ja lähes tyhjällä juna-asemalla Lontoossa tai ilman yösijaa Dortdrechtissa, voi luottaa siihen että mies selvittää tilanteen kuin tilanteen. 

Wienissä Heldenplatzin aukiolla kävelemässä.
Myös Wieniin saavuimme ilman sen kummempia suunnitelmia, hieman googlailimme mahdollisia käyntikohteita matkan aikana. Ensimmäinen ilta oli erittäin onnistunut. Päätimme mennä syömään hotellin lähellä Bonskun nimikkoravintolaan ja se osoittautui erinomaiseksi ja myös suhteellisen edulliseksi Wienin hintatasoon nähden. Sieltä jatkoimme matkaa keskustaan. Kurkistimme Stephansplatzilla tuomiokirkkoon. Siellä oli juuri meneillään messu, joten tunnelma oli harras ja tunnelmallinen. Varsinaiseksi iltakohteeksi otimme Haus der Musikin, musiikkimuseon. Melko huikeaa, että joku museo on auki vielä sunnuntai iltanakin, kyseinen museo jopa kymmeneen! Kahdeksan jälkeen lipuista olisi saanut alennnusta, mutta me emme kuitenkaan niin myöhään jaksaneet odotella. Niinpä maksoimme täyden hinnan, mutta se oli sen arvoista, sillä saimme hyvän museoelämyksen lähes tyhjässä museossa.


Soivat portaat, what's not to love?

Wienin filharmonikot lumosi Tintin. Hän hytkyi ja pomppi innoissaan. Ja myöhemmin orkesterinjohtamisesta hän vasta innostuikin!

Museo oli aivan huikea paikka! Heti kärkeen tulivat vastaan soivat portaat ja Tintti ihastui oitis ensimmäisessä museosalissa esitettävään Wienin filharmonikkojen konserttiin. Museossa käsiteltiin sekä ääntä yleisemmällä tasolla että esimerkiksi kuuluisia itävaltalaisia säveltäjiä. Siellä sai kokeilla erilaisia soitintyyppejä ja "säveltää" virtuaalinoppia heittämällä oman valssin. Varsinainen grande finale oli kuitenkin vielä edessä: kapellimestarisimulaattori, jossa pääsi johtamaan Wienin filharmonikkoja. Se oli todella hauskaa ja vaikka museo oli muuten melkein tyhjä, oli tässä kohtaa hieman jopa jonoa. Pari muuta perhettä ja pariskuntaa meidän lisäksemme pääsi kukin vuorollaan johtamaan klassisen musiikin klassikkoja Radetzky marssista Pieneen yösoittoon. Tämän jälkeen pääsimme vielä hulluttelemaan ääntä ja videota yhdistävään teokseen, joka muovautui jatkuvasti katsojien liikkeiden mukana sekä kokeilemaan lapsille suunnattua musiikkiseikkailua.

Luonnontieteellisen museon lattia on UPEA!

Eikä portaissakaan ole valittamista. 

Wien jatkui huikeiden museoiden tykityksellä, kun seuraavana päivänä suuntasimme luonnontieteellisen museoon. Jo itse museorakennus on todella vaikuttava ja kokemisen arvoinen. Museossa riittää kierrettävää, mutta Bonskua kiinnostivat tietenkin eniten dinosaurukset. Dino-osio ei ole valtaisan suuri, mutta mielenkiintoinen. Aitoa dinon luuta saa koskettaa, saalistava ja liikkuva allosaurus kauhistuttaa tai naurattaa ja brachiosauruksen jalan luu on käsittämättämän iso. Minua kiinnosti myös museosta löytyvä Willendorfin Venus, joka oli tuttu jo kouluaikojen historiankirjoista. Minulle kävi patsaan kanssa niin sanotusti "Mona Lisat", sillä patsas olikin ihan pikkuruinen, noin kymmensenttinen. Päässäni olin kuvitellut sen paljon isommaksi. Luonnontieteellinen museohan on oikeastaan luonnonhistorian museo, joten täytettyjä eläimiä tietysti löytyy joka lähtöön. Tiedä sitten kumpi on eettisempää, eläintarhat vai täytettyjen eläinten tiirailu. Kierroksen jälkeen lounastimme museon kahvilassa ja se oli oikein hyvä valinta. Ruoat olivat hyviä ja kohtuuhintaisia ja miljöö varsin hulppea.

"Tätä!" 

Tintti ottaa lunkisti, kun muut ihmettelevät brachiosauruksen jalkaa. 

Museon jälkeen piipahdimme läheisessä leikkipuistossa ja Wienissä niitä löytyikin Prahaa helpommin. Iltapäivällä saimmekin mukavan lähes kahdenkeskisen kävelyhetken Wienin kaduilla, sillä molemmat pojat nukahtivat. Kiersimme Heldenplatzin upeita rakennuksia ja katselimme muun muassa patsaiden kunnostusta. Wieniä selvästi puunattiin turistikauden ulkopuolella. Perhospavilijonkikin oli valitettavasti kunnostettavana. Piipahdimme yhdessä kirkossa ja lopulta päädyimme ostoskatujen tuntumaan. Yritimme etsiä paria vintageliikettä, mutta ne osoittautuivatkin pikemminkin designer second hand -liikkeiksi, jotka eivät niinkään kiinnosta minua. Vintagen suhteen reissu ei ollut paras mahdollinen. Lasten herättyä etsimme vielä uuden leikkipuiston ja vietimme hauskan leikkihetken. Iltaruoan söimme jossain paikallisten suosimassa paikassa, mutta järkytyimme kattausmaksusta, johon emme törmänneet kyllä missään muualla. Jouduimme koukkaamaan pienten annosten jälkeen mäkkärissä.

Vihdoin puistoon! On aina hauska vertailla eri maiden puistoja. 

Siellä joku krapsuttelee koristeita kuntoon seuraavaa turistisesonkia varten. 

Lisää leikkipuistoja! Oli aika vaikeita kiipeilytelineitä. 

Täydellistä reissua ei olekaan, joten seuraava päivä ei alkanut aivan yhtä hyvillä museokokemuksilla. Museokortteli kuulosti hyvältä, mutta oli meidän osaltamme pettymys. Yritimme päästä Zoom-lastenmuseoon, mutta emme tienneet että sinne olisi pitänyt tehdä etukäteen varaus. Bonsku oli kovin pettynyt, kun jouduimme kääntymään pois hauskan näköisestä museosta. Museo oli aivan täynnä lapsiryhmiä, joten voi olla että tämä oli lopulta onni onnettomuudessa. Arvoimme modernin taiteen museon ja arkkitehtuurimuseon välillä. Päädyimme jälkimmäiseen, joka oli kiinnostavista aiheista huolimatta hieman tylsä. Wienin miehityksen ja kylmän sodan vaikutus arkkitehtuuriin ja elämään Wienissä kuulosti mielenkiintoiselta, mutta ehkä toteutus oli hieman liian tekstipainotteinen.

Arkkitehtuurimuseo oli vähän meh. 

Täysillä mukaan leikkiin! Scönnbrunnin palatsin lasten museossa löytyi aikuisillekin rooliasut. 

Tintin ei arvostanut peruukkiaan. 
Onneksi lisää museotykitystä oli vielä luvassa. Jatkoimme museokorttelilta Schönnbrunnin palatsille. Siellä pettymykseksi huomasimme puutarhan pensaslabyrinttien olevan kiinni talvikaudella, joten suuntasimme palatsin lasten museoon. Ja se osoittautui erinomaiseksi paikaksi! Kaikki oli toteutettu toiminnallisesti ja äiti-aivoillekin museon anti oli ihan riittävän haastavaa. Pidin myös siitä, että kuninkaallisten elämää ennen vanhaan esitettiin lapsille lasten elämän kautta. Seinillä oli mm. kuvia Habsburgin suvun kuninkaallisista lapsina ja museoon oli rekonstruoitu lasten huone siinä asussa kuin se oli ollut 250 vuotta sitten. Museon aulassa sai kokeilla hienoja pukuja ja peruukkeja, toisessa huoneessa kammata upeita rokokookampauksia ja viimeisessä huoneessa kattaa vaikka kokonaisen juhlaillallisen kuninkaallisille oikeilla astioilla ja leikkiruuilla. Museosta saisi irti varmasti monen ikäiset lapset ja jälleen lähes tyhjässä museossa saivat aikuisetkin kokeilla hyvällä omallatunnolla kaikkea. Museon jälkeen illan hämärtyessä kiertelimme vielä hieman syksyisessä puutarhassa ja kuvittelimme millainen sen loisto olisi kevällä tai kesällä. Ehdimme vielä hetkeksi sadetta pakoon Cafe Glorietteen, jossa joimme turistihintaiset kahvit hulppeassa keisarillisessa puutarhapavilijongissa. 

Mutta näitä peruukkeja hän kampasi kyllä innokkaasti! Kampauspöydällä oli erilaisia hajusteita tuokstutettaviksi. Nuo rattaat tuolla taustalla vertasivat köyhien ja rikkaiden elämää ennen vanhaan. 

Bonsku kattoi keisarinnalle illallisen. 

Pimeyttä ja sadetta ei päästy reissussa pakoon, mutta ainakin maisemat olivat hulppeat. 

Tuon pömpelin sisällä joimme kahvit. Hieman tuli kiire, sillä paikka suljettiin puolen tunnin päästä siitä, kun astuimme sisään. 

Keskiviikkoaamuna suuntasimme jälleen kohti rautatieasemaa ja ostimme liput Budapestin junaan. Liput Wienistä Budapestiin olivat muuten kalliimmat kuin toiseen suuntaan. Budapestissä meitä odotti mukava Bi&Bi majatalo, jolle plussaa erityisesti aulasta löytyvistä (leluista omistajalla on itsellä pieni lapsi). Äänieritystyksesä miinus, sillä vihainen hotellivieras koputti lasten iltavillien aikana ovelle ja käski hiljentyä. Valitettavasti nuijanukutus ei ole vaihtoehto. Ennen niitä iltavillejä seikkailimme vielä illan Budapestissä. Kaupunki oli meille tuttu, miehelle opiskelijavaihdosta ja minullekin viiden vuoden takaiselta reissulta. Oli hauska bongailla tuttuja paikkoja ja toisaalta nähdä kaupunki hieman uusin silmin lasten kanssa. Kävimme tutussa palacsinta-paikassa ja kiipeilemässä Gellertin kukkulan rinteeseen rakennetussa leikkipuistossa. Harmi, ettei puistoa oltu valaistu! Illalla etsimme vielä kahvilaa ja iloisena yllätyksenä vastaamme tulivatkin joulumarkkinat. Wienissä joulumarkkinat alkoivat vasta meidän lähdettyämme, joten Budapestin markkinat olivat hauska bonus. Lopuksi söimme vielä reissun ensimmäiset pizzat, mikä oli saavutus sinänsä, sillä yleensä pizzaan päädytään jo paljon aiemmassa vaiheessa reissua.

Budapest oli hieno näin lyhyessäkin ajassa. 

Joulumarkkinat - mikä hauska yllätys! Emme yhtään ajatelleet että jo näin aikaisin olisi markkinoita. 

Kaupunkireissu lasten kanssa onnistui siis vallan mainiosti. Toki oli kaikenlaisia tilanteita, mutta niitä on hauska muistella jälkeenpäin. Oli myös hauska vertailla keskenään kolmea Keski-Euroopan suurkaupunkia. Wien oli näistä huolitelluin, mutta toisaalta ehkä pieni särö tuo kaupunkiin myös mielenkiintoa. Budapestissä näkyi selvimmin rapistumista loiston rinnalla. Jokaisessa kaupungissa oli tarjottavana meille suurkaupunkitunnelman lisäksi jotain omaleimaista ja ainutlaatuista. Ja junareissu lasten kanssa, sellaiselle pitää päästä uudestaan!

Seuraavaksi kaipaisin kaupunkien sijaan jotain luontokohdetta. Ehdotuksia?








lauantai 16. marraskuuta 2019

Kaupunkiseikkailu lasten kanssa osa 1: Boheemi ja pramea Praha

Jos joku ajattelee, ettei lasten kanssa pääse enää vapaasti matkustamaan, niin se jos mikä on kyllä turha huoli. Tietysti matkustaminen lasten kanssa vaatii joko tiukkaa suunnittelua tai vaihtoehtoisesti suunnitelmien hyvin joustavaa muuttamista. Me harrastamme enemmän tuota jälkimmäistä ja suunnittelemme matkojamme nykyään etukäteen melko vähän. lö,0 (pienet matkaterveiset Tintiltä). Näin matkasta muodostuu seikkailu, jossa vältetään liian tiukkapiponen suorittaminen ja toisaalta rutiinit solahtavat matkustamisen lomaan helposti. Vessoja ja ruokapaikkoja on hyvä pitää silmällä kyllä koko ajan.

Praha lasten kanssa - onnistuu!
Tällä kertaa lähdimme lasten kanssa oikein kunnon kaupunkilomalle. Kaupungit valikoituivat siten, että ensin keksin haluavani Wieniin. Sinne lentäminen oli kuitenkin melko kallista, joten mies ehdotti Prahaa. Sekin kuulosti hyvältä, mutta mieleni teki silti Wieniin. Niinpä selvitimme, onko sinne helppo junayhteys. Ja kyllä, kaupunkien välillä oli vain reilun neljän tunnin suora junayhteys. Ja koska junailuun lähdimme, päätimme vielä jatkaa Wienistä Budapestiin ja lentää sieltä kotiin. Prahassa ja Wienissä vietimme kussakin kolmisen päivää ja Budapestissä yhden illan ja yön. Oli hauska nähdä kolme erilaista suurkaupunkia lyhyessä ajassa.  Päätin pilkkoa reissumme kahteen osaan, sillä muuten postauksesta olisi tullut valtavan pitkä.


Saavuimme Prahaan illalla ja syömisen jälkeen menimme melkein suoraan nukkumaan. Täytyy onnitella miestä hyvästä hotellivalinnasta: Axa Hotel oli tyylikäs 1932 rakennettu hotelli, jossa oli hyvin säilytetty funkis-henki. Huoneen parvekkeelta oli myös hyvät näköalat Prahan kattojen ylle ja kadulle. Suunnittelimme illalla hieman nähtävyyksiä, joita ehtisimme visiittimme aikana nähdä. Lasten ehdoilla, mutta myös aikuisia kiinnostavia paikkoja. Prahan kehuttu eläintarha valikoitui ensimmäiseksi kohteeksi.

Tapiiri on niin hauska eläin! Sen kärsä venyy suloisesti, kun se syö.

Seeprat ovat aina tyylikkäitä. 

Melkein läpy jääkarhun kanssa. 

Jos Lontoon eläintarha jäi hinnan vuoksi kiertämättä, oli Prahan eläintarha todella edullinen - aikuiselta vain noin kahdeksan euroa. Myös ruokailu eläintarhassa oli kohtuullisen hintaista, vaikka varmasti paikalliseen hintatasoon nähden kallista. Eläintarha oli todella laaja ja kaikkia eläimiä ei jaksettu edes kiertää. Mieleenpainuvimpia olivat leikkisät gorillat, suloinen tapiiri, loistokkaat kirahvit ja edestakaisin uiskenteleva jääkarhu. Sesongin ulkopuolella eläintarhassa oli jonkin verran kunnostustöitä ja iso osa eläimistä asusteli laajojen ulkotilojen sijaan sisällä. Tämä ehkä hieman latisti kokemusta, sillä sisätiloissa lasin takana kiertelevät tiikerit muistuttavat eläintarhan varjopuolista enemmän kuin kesäaikaan ulkona liikkuvat eläimet. Eläintarhassa oli esimerkiksi laaja "savanni", joka nyt oli tyhjillään. Silti eläintarha oli hyvä kokemus ja sesongin ulkopuolella oli myös ihanan väljää liikkua. 

Prahan vanhaa kaupunkia. 

Iso osa matkasta oli ihan vain kiertelyä ja kaupungin hengen aistimista. Prahassa oli paljon kauniita rakennuksia, pompöösejä ja kruusattuja barokkifasadeja ja kepeän koristeellista jugendia. Talot olivat kyllä toinen toistaan kauniimpia, mutta kaupungissa oli myös pientä boheemia rosoa. Erityisen vehreänä Praha ei ollut, sillä ainakaan ydinkeskustassa puistikoita oli harvassa. Vehreää oli kuitenkin Petřínin kukkulalla, jossa kävimme kahteen otteeseen: ensin ihailemassa mini-Eiffelin huipulta pimeässä loistavaa kaupunkia ja  seuraavana päivänä nauroimme kippurassa kuvillemme 1800-luvun peilitalossa. Funikulaarilla oli hauska matkata ylös kukkulalle, mutta hauskaa oli myös tulla serpentiinitietä pitkin kukkulaa alas. 

Petrinin kukkulan näkötorni on rakennettu pieni Eiffel-tornin kopio. 
Onko tämä kuva peilitalosta vai eläintarhasta?



Yhdeksi pääkohteistamme valitsimme Prahan linnan, joka osoittautui melkoiseksi turistirysäksi sesongin ulkopuolellakin. Huh, en voi edes kuvitella paikkaa kesäpäivänä! Toisaalta en ihmettele suosiota, sillä onhan se merkittävä osa Prahan historiaa. Alue on vltava (pun intended) Kiersimme alueella Pyhän Vituksen katedraalin, Pyhän Yrjön Basilikan ja suloiset minikokoiset keskiaikaiset talot "kultakujalla" sekä linnapihoilla muuten vaan. Pyhän Yrjön basilika oli näistä vaikuttavin, sillä siinä on paljon jäljellä osia, jotka on rakennettu jo 900-luvulla. Rauhallinen tunnelma turistien keskellä varmasti vaikutti myös.

Prahan linnan jollain linnapihalla. Alue on tosi iso, enkä oikein edes hahmottanut kaikkea. 
Kultakujalla oli söpöjä piskuisia keskiaikaisia taloja. Osassa oli pieniä käsityöpuoteja, osa oli sisustettu keskiaikaisiksi asumuksiksi. 

Lasten kanssa liikkuminen Prahassa oli helppoa. Kadut ovat leveät ja sileät, joten rattaat kulkivat näppärästi. Tosin autoilla ja ratikoilla oli selvästi etuajo-oikeus ja jalankulkijan oli hyvä katsoa tarkkaan, milloin ylittää tien. Koska kuljimme pitkiä matkoja, Bonsku oli paljon rattaissa ja Tintti kyydissä. Liikuimme julkisilla näppärästi ja nopeasti, toki suhteellisen pienellä alueella. Välillä tuntui, että Tintti kyllä joutui olemaan koko päivän liina- tai reppukyydissä, sillä leikkipuistoja ei turhan usein tullut vastaan ja yksi löytämämme meni kiinni jo neljältä. Se tuntuu aivan käsittämättömältä näin suomalaisesta, joka vie lapsensa puistoon, vaikka ulkona olisi säkkipimeää ja räntää sataisi vaakasuoraan. Mainostinkin parille paikalliselle äidille, että "in Finland we have this thing called mud pants, kurahousut". Löysimme viimeisenä iltana lopulta leikkipuiston ja leikkihetki illalla Vltava joen keskellä olevalla pienellä saarella oli melko ikimuistoinen. 

Vltavan hieno leikkipuisto. 

Hyvää syötävää Prahassa oli melko helppo löytää. Emme joutuneet sortumaan pikaruokaketjuihin tai pizzaan kertaakaan. Myös hintataso on suhteellisen edullinen, jos nyt ei ihan pahimmasta turistirysästä ruokaansa osta. Sielläkin hinnat ovat "vain" Suomen tasoa, ei Suomen turistitasoa. Löysimme muun muassa hyvän tsekkiläistä ruokaa tarjoavan paikan ja hyvän vegaanipaikan hotellimme läheltä. Jälkimmäisessä ruoka maksettiin painon mukaan, mikä on aina bonus vähän syövän lapsen vanhemmalle. Miljööltään mieleenpainuvin oli Grand Cafe Orient, jonka sisustus on uusittu vastaamaan alkuperäistä kubistista tyyliä. Kubismi on ilmeisesti ollut hyvinkin tsekkiläinen juttu, joten sikälikin mielenkiintoinen kohde. 

Kubistinen Mustan madonnan talo, jonka toisessa kerroksessa on Grand Cafe Orient. 

Torstai iltana saavuimme Prahaan ja sunnuntai aamupäivänä matkamme jatkui kohti Wieniä. Junayhteys kesti tosiaan reilut neljä tuntia, mikä oli vielä oikein siedettävä aika. Junissa oli hyvät palvelut, joskin leikkivaunua tuli hieman ikävä. Kunnollista höyryjenpäästelypaikkaa lapsille ei ollut, vaikka perhevaunu olikin erikseen. Lapset riehuivat sitten melko tyhjän vaunun käytävillä. Matkat menivät hyvin tablettipelien, Oppi&ilo puuhakorttien, eväiden ja muutamien kirjojen avulla. Juna on kyllä suosikkitapani matkustaa. Ah, asuapa Manner-Euroopassa, pääsisi junalla helposti vaikka ja mihin!

Keskittyneet matkaajat. 

Seuraavassa osassa pääsette matkustamaan meidän kanssa Wieniin ja pikavisiitille Budapestiin, näkemisiin! 




tiistai 5. marraskuuta 2019

Kukkia, kakkuja ja kynttilöitä


Koko viime viikko kului juhlia valmistellessa, sillä sunnuntaina vietimme kotonamme yhdistetyt "kesäjuhlat", tupaantuliaiset ja kodin siunaamisen. Tupaantuliaisia järjestimme ystäväpiirille jo alkuvuodesta, mutta koska äitini perinteiset kesäjuhlat jäivät tänä vuonna erinäisistä syistä pitämättä, päätimme järjestää vielä yhdet juhlat minun suvulleni. Juhlat näin keskellä ankeinta vuodenaikaa piristivät myös mukavasti. 

Olin jemmannut värikkäitä kynttilöitä ja ne löytyivät puolivahingossa varastosta. 

Hoidimme tarjoilut yhdessä äitini kanssa. Molemmat tekivät sekä suolaista että makeaa. Juttelimme ja suunnittelimme tarjoiluja pitkään. "Jos sinä teet tätä niin minä teen tuota." Lopullinen menu muotoutui vasta viime hetkellä. Yleensä äitini kesäjuhlissa on ollut koko kattaus alkupaloineen, lämpimineruokineen, jälkkäreineen ja kakkukahveineen. Tällä kertaa meillä oli hieman kevyempi kattaus, joskin lopulta todella runsas. 

Tarjoilut koko komeudessaan. Keittiön taulu toimii kuin peilinä. 
Suolaisena tarjottavana oli äitini kinkkupiirakkaa, lohimoussea (a.k.a. mössöä), mätituulihattuja, graavisiikaa sekä juustoja. Minun suolaisten tarjottavien teema oli paahtaminen ja juurileivät. Tein kahta erilaista salaattia: paahdettua kurpitsasalaattia fetalla ja granaattiomenalla sekä paahdettua porkkanasalaattia bulgurilla. Leivoin vaalealla Valma-hapanjuurellani ranskalaista maalaisleipää ja lakritsa-saaristolaisleipään sekä ruisleipää Osmo-ruisjuurella. Tarjottavia tuli näin yhteispelillä kyllä niin paljon, että ihan kävi ateriasta! Minä pidin erityisesti tuosta porkkanasalaatista, johon oli otettu inspiraatiota tästä salaatista. Minun versiossani kvinoa vaihtui lennosta bulguriin, kun kvinoa puuroutui ja lisäksi laitoin mukaan Yosa-kaurapalaa ja sitruunaisen yrttiöljyn kastikkeeksi. Toinen suosikkini pöydässä oli lakritsapaloilla höystetty saaristolaisleipä. Kiitos Fazer ideasta, nerokasta ja herkullista! Ja lisäksi äitini kalatarjoilut olivat vertaansa vailla, niiden salaisuuksia en vain osaa tässä avata, kun en ole itse niitä tehnyt. 

Ranskalaista maalaisleipää, laku-saaristolaisleipää ja reissareita. 

Paahdettua porkkanaa, bulguria ja Yosa-kaurapalaa vasemmalla ja paahdettua (hokkaido)kurpitsaa, fetaa ja granaattiomenaa oikealla. 

Makealla puolella oli äitini lusikkaleipiä, mantelikeksejä ja minipullia. Hän tekee niin suloisia pieniä pullia, etten voi käsittää miten sellaisia saa edes aikaan! Minäkin melkein syön niitä "pakkopullana". Lisäksi hän oli tehnyt Satu Koiviston suklaakeikauksen. Minä puolestani leivoin espresso-suklaapiirakkaa, jonka resepti oli uusimmassa Maku-lehdessä (koska aina pitää olla jotain Maku-lehdestä). Siinä täyte sulatettin suklaaganacheksi kookoskermassa ja lopputulos oli silkkisen pehmeä eikä kookos maistunut yhtään! Tämä oli siis hyvä asia, ja kookos toi ainoastaan mahtavaa täyteläisyyttä. Reseptissä espresso oli pikajauheesta, mutta minä korvasin oikealla nestemäisellä tavaralla ja toimi varmasti yhtä hyvin. En viitsi ostaa pikajauhepurkkia parin teelusikallisen tähden. Lisäksi tein mango-lime-valkosuklaa-täytekakun. Yhdistelin täytteissä tämän ja tämän kakun täytteet. Kakku oli hyvää ja varsinkin koristeluissa onnistuin mielestäni täydellisesti, mutta täytyy sanoa että olen enemmän muiden kuin täytekakkujen ystävä. 

Yleiskatsaus makeisiin tarjottaviin. Oma suosikkini oli tuo espresso-suklaapiirakka. Bonsku valitsi irtokarkit. 

Kakun koristeisiin olin kyllä todella tyytyväinen. Pirkan parhaat -pakastemacaronseja (ne on niin hyviä!), kuivattuja mangoviipaleita ja syötävää kultapölyä. 

Juhlat sujuivat mukavasti ja vieraat saapuivat sopivasti ripotellen. Aika kului syödessä ja rupatellessa. Ainoana "ohjelmanumerona" oli kodin siunaaminen, jonka toimitti miehen setä. Hän piti hyvän puheen ja lauloimme pari tuttua virttä. Kodin siunaaminen oli juhlallinen ja arvokas, mutta myös kodikas hetki ja olen iloinen että se päätettiin nyt yhdistää näihin juhliin. Tietenkin oli myös mukava esitellä suvulle uutta (tai ainakin melkein uutta) kotiamme. Bonsku esitteli innoissaan omaa huonettaan ja kaikki kolme kerrosta tuli esiteltyä. 

Saimme toinen toistaan upeampia kukkia. 

Tupaantuliaislahjoiksi pyysimme kutsussa ainoastaan kukkia. Emme oikeastaan tarvitse mitään ihmeellistä ja ne muutamat toiveetkin säästämme jouluun. Mutta oli ihana saada toinen toistaan upeampia kimppuja ja pari ruukkukukkaakin ilostuttamaan vielä pitkäksi aikaa juhlien jälkeen. 

Ja aina yhtä ihana, kukkia kukilla. 
Iloa sinun marraskuuhusi!