keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Pahvileijonakuningas

Simbat ja Nalat eri ikäisinä. Tarvittaessa aikuisleijonat käyvät myös Simban vanhemmista. 

"Se on tieee elääämääään!" on kajahtanut meillä viime viikkoina ehkä noin satatuhatta kertaa. Tämän lisäksi meillä on raikunut Hakuna Matata, Kuningas mä huomisen ja musikaaliversiot Scarin ja Simban taisteluista. Muiden muassa. Bonsku on todella innostunut Leijonakuninkaasta, kuten on ehkä viime postauksista tullut selväksi. Kaikki alkoi siitä, kun pojat isänsä kanssa alkoivat katsella pätkiä musikaalista Youtubesta. Sitten minä innostuin näyttämään musiikkikohtauksia myös alkuperäisestä elokuvasta vessapaperisavannin myötä. Pian Bonsku oli jo tarinan ja hahmojen pauloissa. 

Pumba on näköjään menettänyt toisen syösyhampaansa. Timonille tuli vähän tuima ilme, mutta kelpasi onneksi Bonskulle. 

Kun vessapaperirullasavanni olitin saatu valmiiksi, olin hetken ihan sitä mieltä että nyt on askartelut hetkeksi askarreltu. Kun Bonsku sitten toi minulle pahvilaatikon ja pyysi siitä Pumba-pukua, kieltäydyin ensin. Hän oli kuitenkin niin tohkeissaan asiasta, että hellyin. Lopulta noin vartissa syntyivät pahvilaatikko-Pumba ja siveltimen nokkaan kiinnitetty Timon ja pian Hakuna Matata jo raikasi. Eikä se tietenkään siihen jäänyt. 

Hakuna matata!

Musikaalipätkissä Bonsku on ollut erityisen vaikuttunut "buffaloista" eli joko gnu-antiloopeista tai kafferipuhveleista, emme ole oikein päässeet yksimielisyyteen mitä hahmoja hän musikaalista tarkoittaa. Alla oleva hahmo oli kuitenkin ensimmäinen naamari, jonka hän halusi askarrella Timonin ja Pumban jälkeen. Inspiraatio on siis tällä kertaa musikaalista eikä niinkään elokuvasta. Bonskun kädenjälki näkyy silmissä ja värityksissä sekä "karvojen" liimauksissa. Sarvet ideoimme ja toteutimme myös yhdessä. 

Gnu tai puhveli, kumpi vain. 

Seuraavaksi piti tehdä tietenkin leijonia. Bonsku halusi tehdä ensin Mufasan. Aluksi siitä tuli hieman tylsä, sillä Bonsku ei halunnut juuri koristella naamaria, mutta kun Scarista (alempana) tuli niin hieno, hänkin innostui koristelemaan toista leijonanaamaria, jossa yhdistyy sekä Mufasan että Simban musikaalinaamion piirteitä. Aikuinen Nala esittää tarvittaessa myös Simban äitiä. Se on sekoitus musikaalia ja elokuvaa. Nuoren Simban ja Nalan tein puhtaasti elokuvan pohjalta, sillä ne ovat niin söpöt hahmot. Näissä halusin myös päästä "helpolla", sillä yleensä teimme päivässä yhden isomman ja yhden pienemmän projektin. Piirtäminen on helpompaa kuin askartelu. Bonsku auttoi naamareiden värittämisessä, sillä halusin että hänen kädenjälkensä näkyy jokaisessa naamarissa edes vähän. Aikuista Nalaa hän tosin ei tainntu suostua värittämään. 

Bonsku on näiden askartelujen myötä oppinut taas paljon uusia tekniikoita ja erittäin paljon oikaisuja ja tyttylöintejä. 

Päähenkilöiden lisäksi syntyi myös paljon ohjeishahmoja, kuten norsu, kirahvi, sarvikuono, seepra ja gepardi, joka esittää tarvittaessa myös hyeenaa. Jokaisessa on jokin pieni juju. Norsulla on venyvä kärsä, joka on tehty vessapaperihylsyn palasista, jotka ovat kiinni piipunrasseilla. Kirahvinaamari laitetaan päähän pannan avulla. Gepardilla on naamarin lisäksi etujalat tassuineen ja kynsineen. Sarvikuonolla on selässään tietysti sellainen nokkiva lintu. Norsun ja sarvikuonon vartalot on tehty vihannespörssin laatikoista. Olemme vitsailleet, että jos esittäisimme musikaalin, voisimme pyytää heitä sponsoreiksi. 
Norsun kärsästä tuli hieno, mutta se hajoaa herkästi. Kirahvin pää jäi ulos kuvasta. Otimme kuvat yhdessä kaukolaukaisimella. 

Vihannespörssin laatikko oli juuri sopivasti sarvikuonon värinen. Seeprassa ei muuten taida olla mitään jippoa, paitsi nuo Bonskun piirtämät hienot ripset. 

Vielä muitakin eläimiä olisi ollut hauska tehdä, vaikkapa virtahepo ja gasellikin oli mielessä. Puhti ja pahvikin loppuivat nyt toistaiseksi. Voi tietysti olla, että vielä innostumme ne tekemään. Gasellista tulisi varmaankin jonkinlainen pantaversio kuten kirahvistakin. Virtahevolle ehkä tehtäisiin aukeava suu. Näitä oli niin hauska suunnitella ja toteuttaa! Ideat kypsyivät mielessä, mutta toteutus oli usein melko spontaania yrityksen ja erehdyksen kautta väsäämistä. Olisi kyllä hauska kokeilla lavastajan ja puvustajan työtä, ainakin sillä tavalla tet-harjoittelytyyppisesti. Pahviaskartelutaidot eivät kyllä ehkä oikeisiin töihin riittäisi. 

Cheetah eli gepardi on yksi Bonskun eniten ihailema hahmo Circle of life -kohtauksessa.

Kaikista ylpein olen ehkä Zazu-sarvinokasta ja Rafiki-mandrillista. Mandrilli-naamarista tuli niin hauska ja onnistunut. Kasvojen värit katsottiin yhdessä ja Bonsku liimasi ne paikoilleen. Valkoinen karva kruunaa kokonaisuuden. Tämä naamari päässä voisi kulkea vaikka kadulla, jotta ihmiset muistaisivat turvavälin! Tosin siinä ei kyllä ole silmänreikiä, joten näkökyky olisi hieman rajoittunut. 

Zazu ja Rafiki, tärkeät sivuhenkilöt. Tintti on kovin kiinnostunut Zazusta, mutta sitä ei voi oikein taaperolle antaa, sillä se on melko herkkä kapistus. 

Zazu tehtiin muista poiketen nukkemaiseksi, kuten musikaalissakin. Olisin itse halunnut siitä sinisen, mutta Bonsku halusi mieluummin valkoisen linnun. Zazulla on aukeava nokka ja siivet liikkuvat, kun sitä lennättää. Sulat värjättiin silkkipapereistä liuotetuilla väreillä. Bonsku teki tästä yllättävän suuren osan ja esimerkiksi aukeava nokka oli hänen ideansa. 

Tässä hieman tarkempi kuva Zazusta. Kaulaa piti vahvistaa, sillä nokka painaa niin paljon.

Viimeisinä, vaikkei vähäisimpinä tehtiin pahikset. Scarin naamio sai inspiraationsa musikaalista ja hyeenat Banzai, Ed ja Shenzi ovat puolksi elokuvasta ja puoliksi musikaalista. Hyenoissakin on jokaisessa oma jipponsa. Edin kieli roikkuu ulkona, Banzain suu aukeaa ja Shenzillä on langasta tehty harja. Bonsku hoiti värityspuolen ja saikin hyeenoista juuri sopivan likaisen harmaanruskeita. Nämä naamarit on kiinnitetty terottamattomiin kyniin, jotka ovat sopivan turvallinen vaihtoehto lasten kanssa ja vahvempia kuin esimerkiksi grillitikut. Tikut on kiinnitetty ihan pakkausteipillä, ei sen järeämmällä. 

Tästä kuvasta tuli sopivan pimeä, sillä nämä pahiksethan asuvat varjoissa elefanttien hautausmaalla. 

Aika paljon pahvia, liimaa, teippiä, ilmastointiteippiä, paperia, silkkipaperia ja tusseja nämä vaativat, mutta näitä oli kyllä niin hauska tehdä! Nyt kaikki hahmot ovat esiintyneet lähes päivittäin videopuheluissa isovanhemmille ja muutaman laulun olemme purkittaneetkin ja lähettäneet mm. synttärionnitteluina eteenpäin. Varmaan ainakin vielä "Vallan saan" pitää äänittää. Jos jotain toivon Bonskulle jäävän mieleen tästä korona-ajasta, niin nämä hauskat yhteiset askarteluhetket!
En ole vielä aivan varma, mihin nämä kaikki säilötään. Toistaiseksi ne ovat olohuoneen nurkassa. Olemme harkinneet kuistin muuttamista trofee-huoneeksi, mutta vielä toistaiseksi saavat olla päivittäisessä leikkikäytössä. 

Tästä voittekin ottaa hieman inspiraatiota vappunaamareiksi! Hauskaa vappua!




perjantai 24. huhtikuuta 2020

Ihan poikkeuksellinen kotipäivä

Vaikka poikkeustila jatkuu, meidän arkemme mullistuu pian uudestaan, kun palaan töihin. Siksi haluan kirjata muistoksi sen, millaista oli päivien kulku näitä pitkinä kotipäivinä. Meillä tämä on ollut stressaavuudesta huolimatta myös aika ihanaa aikaa. Olemme saaneet olla ennätyspaljon perheenä ja ilman puistokerhon tuomaa taukoa on pärjätty yllättävän hyvin. Mieluummin ottaisin tietysti sen normaaliarjen, mutta koska se ei ole mahdollista, niin tässäkin on ollut puolensa.



Hetkittäin pojilla on myös yhteistä leikkiä, kuten tällä viikolla junaradalla. Yleensä pikkuveikasta ei oikein vielä ole kaveriksi. 

Yksi parhaista asioista tässä kotona olossa ovat olleet hitaat aamut ilman minkäänlaista kiirettä. Tai kyllä rytmistä täytyy pitää kiinni, sillä olimme juuri ennen poikkeusaikaa saaneet sen kuntoon, mutta kaiken voi hoitaa rauhassa ja hitaasti. Heräilemme siinä puoli kahdeksan aikaan ja pötköttelen yleensä molemmat pojat kainalossa vielä vajaat puolisen tuntia. Tämä on ollut niin ihanaa, ettei ole malttanut nousta! Olemme katsoneet vähän herätyslauluja, yleensä leijonakuningasta, mutta välillä muutakin. Tintti huutelee aina heti herättyään "TEEE!" eli "Se on TIEEEE elämään!" 

Sitten siirrymme aamupalalle. Tässä olen hieman lipsunut periaatteistani ja nykyään molemmat pojat katsovat eri pädeiltä omia ohjelmiaan... Jep, vielä korona-arjen alussa olin sitä mieltä, että yhden pädin pitää riittää, mutta aika pian aloin arvottaa aamukahviani tätä periaatetta korkeammalle. No, Tintti ei onneksi vielä ihan hirveän kauaa ohjelmaa yleensä katso. Sen minun kahvini ja sitten vielä hänen oman puuronsa ajan, sillä sen lappaminen käy kaikkein helpoiten Pipsa Possun avulla. Onneksi periaatteeni maistuvat hyviltä, sillä niitä on tullut syötyä.

Askartelukaapista on tullut käytettyä tarvikkeita, jotka ovat lojuneet siellä vuosikausia. Mutta vielä ei takaseinä paista!


Bonsku on kehittynyt huimasti askartelussa. 

Muiden aamutoimien jälkeen olemme yleensä askarrelleet. Instagram on vessapaperirullaeläinten jälkeen täyttynyt naamareista ja muista esiintymisasuista, joiden teemana on Leijonakunginas. Bonsku on hyvin innostunut siitä ja kun hän on kerännyt tarratauluun riittävästi rauhallisten leikkihetkien tarroja, voimme myös vihdoin katsoa elokuvan. Inspiraatiotia Bonsku on saanut youtube-videoista sekä elokuvasta että musikaalista. Ja kuinka hauskaa meillä onkaan ollut askarrella! Siitä teen taas pian ihan oman postauksensa. Aluksi meillä oli oikein koululeikki ja lukujärjestys, mutta arjen asetuttua uomiinsa, olemme askarrelleet vapaammin ilman sen tarkempia suunnitelmia. Tintti osallistuu askarteluun vaihtelevasti. Välillä hänkin innostuu, mutta usein hänellä on meneillään jokin oma puuhansa, sillä hän selvästi tykkää siitä, kun saa leikkiä omiaan ja tutkia tavaroita rauhassa. Bonsku tarvitsee enemmän viihdytystä.


Tinttikin tulee välillä innokkaana mukaan. 

Askartelujen jälkeen leikimme usein sisällä tai ulkona hetken ennen Tintin päiväunia ja lounasta. Mies tekee päivät etätöitä, joten olen omistautunut lasten viihdyttämiseen työpäivien ajan. Vaikka leikkiminen on usein todella tylsää (valitettavasti), yritän jaksaa sitä sillä me olemme tällä hetkellä Bonskun ainoat kaverit. Tintti ei vielä kavereita kaipaa, mutta nauttii tietysti hänkin aikuisen leikkiseurasta. Leikit ovat usein dino- tai ninja-aiheisia ja välillä rakentelua. Leikkihetken jälkeen syömme lounaan tai joskus käyn nukuttamassa Tintin jo ennen sitä, jos hän on kovin väsyneen oloinen. Bonsku jää joko sisälle pelailemaan pädillä tai tulee mukaan pyörillen. Tintti nukahtaa liinaan, josta kippaan hänet jatkamaan unia rattaisiin.

Tintti taitaa tässä jo olla simahtanut. Kiersin kuitenkin pienen lenkin muodon vuoksi. Nukuttaessa puhun yleensä puhelimessa äitini kanssa. 

Tintin unien aikana teemme usein jotain sellaista, mikä ei onnistu hänen hereillä ollessaan. Saatamme jatkaa vaativampaa askartelua tai vaikka pelata jotain lauta- tai palapeliä. Usein myös vähän teen kotitöitä, siivoan keittiötä tai laitan pyykkejä. Tintti heräilee yleensä siinä reilun tunnin tai puolentoista päästä ja sitten on hänen vuoronsa päästä viettämään sylihetkeä. Sen jälkeen vähän taas leikkiä, ehkä jopa sitä "rauhallista leikkiä", josta Bonsku ansaitsee tarroja. Miehen työpäivän päättyessä on välipalan aika ja sitten Bonsku saa taas katsoa hiukan ohjelmaa. Iltapäivällä lapsilla on käytössä vain yksi pädi - toistaiseksi. Iltapäiväkahvi on toinen päivän rauhallisista hetkistäni.

Iltapäivällä on vain yksi pädi käytössä. Hedelmiä meillä on nyt runsaasti, sillä olemme hyödyntäneet Vihannespörssin bokseja. Kilohinta ei ole ihan yhtä edullinen kuin kaupassa, mutta hedelmät ovat olleet laadukkaita ja on näppärää hakea valmiiksi valitut ja kerätyt vihannekset ja hedelmät. 

Välipalan jälkeen päivät ovat vähän erilaisia. Usein mennään ulos, ehkä puistoon tai sitten lähdetään miehen mukana suunnistusmetsään. Nämä retket ovat olleet ihania ja on hauskaa, että olemme päässeet metsään paljon normaalia useammin. Metsässä on rentoa, kun on tilaa ja lapset nauttivat retkeilystä. Minä yleensä haastan itseäni etsimällä ainakin yhden rastin. Paljon enempää lapset eivät jaksakaan kulkea.

Nämäkin ovat Vihannespörssin laatikoista. Tein lasagnea, joka ei kuitenkaan maistunut lapsille. Pöh. 

Ulkoilun jälkeen syödään päivällinen, jonka jälkeen usein soitellaan isovanhemmille videopuheluita. Ne ovat olleet ihan hyvä tapaamisen korvike, etenkin kun niitä on soiteltu säännöllisesti. Mutta kyllä vaan silti kaipaan niin sitä, että päästäisiin tapaamaan! Tintti puhuu isovanhemmista monta kertaa päivän aikana ja puhelut ovat tärkeitä hetkiä. Bonsku tahtoo usein puheluissa esittää lauluesityksiä uusilla leijonakunginas-asuilla. Tintti esittelee leikkiautojaan "Kato, kato!", eikä vielä hoksaa että harvoin auto yltää kameran kuvaan. Puheluiden jälkeen pelaamme usein vähän Just dance -tanssipeliä, joka on etenkin Tintin suosikki. Hän heiluu mukana ja toivoo suosikkikappaleitaan.

Pihallakin on ihan kivasti tekemistä kaikille, vaikka usein käymme myös puistossa. 

Pitkän päivän jälkeen on aika syödä iltapalaa ja siirtyä iltatoimiin. Ne ovatkin varmaan eniten samanlaisena pysynyt osa päivää. Iltapalalla luetaan samalla kirjaa. Nyt on luettu paljon dino-kirjoja, Mauri Kunnasta sekä Tatua ja Patua. Sitten yöpuvut ja pesut, iltalaulut- ja rukoukset. Lyhyt kirjoittaa, mutta toteutus vaatii kyllä aikaa. Tintti nukahtaa yleensä ensin ja sitten siirrymme Bonskun huoneeseen. Sillä kuuntelemme yhdessä Risto Räppääjää tai Lasse-Maijan etsivätoimistoa äänikirjana ja minä venyttelen samalla. Bonskun nukahtaminen vie joskus aikaa, mutta onneksi pahimmista iltavilleistä on päästy. 

Poikien nukahdettua on yleensä vielä parisen tuntia aikaa vähän siivoilla, oleskella ja katsoa telkkaria. Joskus kirjoitan blogiakin, mutta yleensä olen siihen liian väsynyt. Blogi syntyy jossain välissä päivisin. Kivaa ja vauhdikasta, mutta oikeastaan aika kiireetöntä arkea. Poikkeuksellisen tavallista, outoa ja ihanaa. 

Mitä hyviä puolia sinä löydät tästä poikkeusajasta?

tiistai 14. huhtikuuta 2020

Pääsiäisaskarteluja ja yllätyskakku

Poikkeustila-askartelut sen kun jatkuvat ja viime viikolla vaihdoimme savanni-teeman pääsiäiseen. Epäilen tarvitsevani jonkinlaisen kontin näiden kaikkien askartelujen säilömiseen, kun tämä poikkeusaika on vihdoin ohi. Tai ehkä roskalavan... No ei sentään, aika suloisia juttuja olemme saaneet aikaiseksi! Aiempina vuosina olen ulkoistanut lähes kaikki juhla-askartelutkin puistokerholle. Mutta pitäään sitä jotain kaunista pääsiäiskoristetta saada!

Olen säästänyt pienetkin suikaleet hääkutsuista ylijääneistä papereista. Nyt ne pääsivät käyttöön. 

Ensin teimme kauniita ikkunakoristeita kuultopaperista. Idea lähti oikeastaan siitä, että iskin erään askarteluhetken aluksi Tintille käteen paljetteja ja jotain hääkutsuista jääneitä papereita, jotka löysin askartelukaapin syövereistä. Hän liimaili paljetteja pienellä avustuksella innokkaasti papereihin. Kun katsoin lopputulosta, keksin että niistä saataisiin kauniit ikkunakoristeet. Paperit eivät olleet munan mallisia, mutta niistä sai leikattua pääsiäisteemaan sopivat. Kuultopaperi näytti hauskalta ikkunassa. Värväsin siis Bonskunkin tekemään meille koristeita ja kun poikien puhti loppui, väsäsin itse vielä muutaman jotta saimme keittiön ja olohuoneen toiseen ikkunaan hauskat koristenauhat. Pääsiäiseksi näitä ei enää ehdi tehdä, mutta yhtä hyvin näistä voi tehdä vaikka vappupalloja!


Keittiön ikkunan piristys.

Ja toinen olohuoneessa. Lapset asettelivat muut pääsiäiskoristeet. 

Rairuoho lähti hitaan alun jälkeen lopulta kasvamaan juuri sopivasti pääsiäiseksi. Ehkä tuo vaipansisus ei ollut kuitenkaan ihan paras kasvualusta, sillä aika kituliaasti lähtivät aluksi kasvamaan, mutta koristeilla saatiin oikein nätit ruohon. Saimme toteutettua monena vuonna suunnitelman asteelle jääneen risti ja tyhjä hauta -koristeet. Hautaluolan teimme tietysti vessapaperihylsystä! Minä olisin tehnyt vain tyhjän ristin, mutta Bonsku halusi autenttisuutta ja teimme siis Jeesuksenkin haavoineen kaikkineen. Lauantaiksi laitoimme Jeesuksen ristiltä hautaan ja sunnuntaina puimme valkoiseen paperiasuun, vieritimme "kiven" ja laitoimme enkelin haudalle. Tuli pääsiäisen tapahtumat kerrattua konkreettisesti! Bonsku muisti lopuksi vielä käärinliinatkin, jotka piti laittaa tyhjään hautaan. 

"Kristus nousi kuolleista. Totisesti nousi." Enkelin minä olen tehnyt pienenä. 

Rairuohoasetelmat kokonaisuudessaan. 

Pääsiäiskoristeissa ei säästellä väreissä. 

Pääsiäistä vietimme ensimmäistä kertaa vain oman perheen kesken. Yleensä olemme juhlineet yhdessä kumpienkin isovanhempien kanssa. Halusin silti tehdä perinteisen juhlapöydän ja pääruoaksi valmistin meillä perinteistä pääsiäislammasta Mysi Lahtisen ohjeella. Se oli yllättävän helppoa ja sain aikaan oikean maun. Jälkiruoaksi tein (mämmin lisäksi) kookos-passion-juustokakun Viimeistä murua myöten ohjeella, tosin mutakakkupohjalla. Bonsku toivoi suklaakakkua ja minä juustokakkua, joten yhdistin ne. 


Yllätysmunakakku tulossa. Käänsin siis tuon toisenkin munan nurin päin ennen täytteen lisäämistä. 

Halusin vielä lisätä kakkuun pienen hauskan jipon, jotta Bonsku uskaltaisi maistaa myös täytettä. Tein kakusta "piñata-version" laittamalla täytteen sisälle kaksi suklaarakein täytettyä pääsiäismunan puolikasta. Temppu onnistui hyvin, sillä olin itsekin unohtanut laittaneeni munat kakkuun ja yllätyin kun lapio rapsahti munan kuoreen! 

Passionhedelmän kuorista tuli hauskat pesät munille. Lisäsin passionhedelmää myös täytteeseen. 

Halusin kokeilla tehdä tämän vegaanisen juustokakun, ihan vain kokeilun vuoksi. Lopulta käytin kuitenkin liivatetta, sillä puolilta öin leipoessani en enää jaksanut perehtyä agaragarin saloihin. Ensi kerralla sitten. Kakku oli hyvää ja raikasta ja melkeinpä parani vanhetessaan päivän-pari. Ehkä silti ensi kerralla teen juustokakkuni ihan maidollisena sillä se on kyllä vielä vähän parempaa. Ei huono tämäkään kyllä, jos joskus täytyy tehdä maidoton juustokakku. 

Moni kakku päältä kaunis...
... vaan on hassua sisältä. 

Pääsiäinen sujui siis hyvin ja iloisissa merkeissä, mutta kyllä on kova ikävä yhteiseen pöytään lähteisten kanssa! Miten sinä vietit pääsiäistä?




torstai 9. huhtikuuta 2020

Modernisti mämmiä

Se oli vain ajan kysymys, sillä minä taidan olla vähän sellainen että kaikkea pitää kokeilla tehdä itse vähintään kerran. Leipäjuuri kohottaa leivät ja siemenperunat ovat itämässä. Tai ehkä se on tämä survivalmode-jonka poikkeustila on minussa saanut aikaan. Kaupallisen mämmiroppeen sijaan päätin tänä vuonna kokeilla tehdä mämmin itse! Eikä se ollut edes vaikeaa. Vanhempiani jostain syystä huvitti tämä projektini keskimääräistä enemmän, ehkä koska mämmin tekeminen ei ole sellainen samanlainen perinne kuin monessa perheessä vaikka joululaatikoiden tekeminen. Blogeistakaan ei löydy mahtavien mämmireseptien ylistystä, poikkeuksena muutama bloggaaja vuodelta 2012 sekä  Kinuskikissa, jonka reseptiin luotin ja Lähiömutsi, joka kerkesi kokeilla hieman ennen minua. Niin, eihän se mämmi oikein ole sellainen edustusruoka, josta saisi upeita instagram-kuvia. 

Tämän kauniimpaa mämmistä ei varmaan saa. Tai saisi, jos kulhossa olisi kermaa eikä maitoa, mutta nyt sattui olemaan vain maitoa. 

En ole aina pitänyt mämmistä, mutta nyt aikuisiällä sen tumma maku on alkanut miellyttää enemmän. Valitsin silti Kinuskikissan reseptin esimerkiksi Marttojen reseptin kustannuksella, sillä Kinuskikissan reseptit ovat usein melko makeita ja mämmiin kaipaan hieman lisämakeutta. Reseptin postauksessa olikin hyvin avattu sitä, miten mämmin makeus saadaan aikaan imeltämällä, mutta lisätyllä siirapilla saa vielä hieman makeamman lopputuloksen. Hieman harmitti, ettei meillä ole käytössä leivinuunia. Olisi niin hienoa tehdä mämmi siellä! Toki se olisi myös astetta haastavampaa. 

Mämmiin tarvitset vain 

Reilu litra vettä
Noin 400 g ruisjauhoja
200 g mämmimaltaita (tai jauhettuja kaljamaltaita)
3/4 dl siirappia
1 rkl jauhettua pomeranssia

Pinnalle 0,5 dl kädenlämpöistä vettä ja 1,5 rkl siirappia

Tämmöisiksi jauhoin kaljamaltaat. Pieni karkeus ei ainakaan rakenteessa haitannut. En tiedä kuinka hienoja mämmimaltaat ovat. 

Mämmiapuri laaduntarkastajana.

Mämmin tekeminen oli siis todellakin helppoa, vaikka se veikin aikaa aika pitkään. Ensin lämmitettiin vesi 60 asteeseen. Tässä oli mainiona apuna digitaalinen paistolämpömittari, joten ei tarvinnut arvailla milloin "vesi tuntuu polttavalta". Sitten veteen sekoitettiin ruisjauhoa ja (mämmi)maltaita. Koska en tykkää hankkia ylimääräisiä asioita kaapinperukoille, käytin kaljamaltaita, jotka jauhoin tehosekoittimella ensin hienoksi. Sitten kattila pistettiin 50 asteiseen uuniin kahdeksi tunniksi. Jälleen jätin paistolämpömittarin vahtimaan lopputulosta. Puolessa välissä sekoitettiin. Tämän jälkeen mämmiä keitettiin hellalla 15 minuuttia koko ajan pohjaa myöten sekoittaen. Tämä oli se kaikkein raskain vaihe, sillä mämmi oli melkoista tököttiä! Loppuvaiheessa lisättiin siirappi ja pomeranssin kuorijauhetta. 

Tulipas varsinaisia taidekuvia, kun kamera tarkensi koko ajan paistolämpömittarin johtoon.
Tämän sekoittaminen oli yllättävän raskasta!

Tämän jälkeen mämmin annettiin jäähtyä huoneenlämpöiseksi välillä sekoittaen ja sitten jaettiin astioihin. Vanhempani naureskelivat, tekisinkö roppeetkin itse, kuten isoisäni aikoinaan, mutta minä käytin modernia versiota, Iittalan Origo- ja Teema-astioita. Ajattelin, että niissä suomalainen perinne jatkuu hienosti modernisoituna. Yhden satsin laitoin foliovuokaan pakastettavaksi. Ehkä ensi vuodeksi teen itse keraamisen roppeen. Mikä idea! Aika iso satsi mämmiä tuli, vaikka tein vain puolikkaan annoksen. Meidän perheelle oikein ruhtinaallisesti, sillä lapset eivät mämmistä niin välitä ja me aikuisetkaan emme voi sitä ihan rovekaupalla syödä. 

Mämmiä olisi saanut ehkä olla hieman paksumpikin kerros. 

Voitelin mämmit vesi-siirappi-seoksella ja lopuksi "roppeet" laitettiin uuniin 125 asteeseen vielä pariksi tunniksi. Ehkä olisi kannattanut ottaa pois hieman aiemmin, sillä mämmin pintaan muodostunut kuori oli melko paksu. Mutta maku oli kyllä erinomainen! Minusta maku oli lakritsaisempi kuin kaupan mämmeissä ja ilmeisesti maku vielä paranee ajan kanssa. Aion kyllä jatkossakin tehdä mämmiä itse. 

Oletko sinä joskus tehnyt mämmiä itse? 

lauantai 4. huhtikuuta 2020

Simenprnoitta ja vaippaistutuksia

Kun kirjoitin ensimmäisen (ja ehkä ainoan?) kirjeeni joulupukille toivelistalla oli muun muassa Barbien pesukone ja sadetakki, rumut joisa on myös lautaset sekä lisäksi hieman työtarpeita puutarhaan. Listalla oli lautoja, patika (pattinkia) ja ma(a)lia sekä simenprnoitta. Luonnollisesti jokainen 6- tai 5-vuotias tyttölapsi toivoo joululahjaksi siemenperunoita! Barbien pesukoneen sain, mutta en valitettavasti saanut muuta listalta. Rumpuja joisa on myös lautaset olen saanut rumpalimiehen myötä ihan riittävästi kiitos ja nyt vihdoin myös siemenperunoita!

Simenprnoitta

Olen taas autuaasti unohtanut, että minulla on viherpeukalo onnettoman keskellä kämmentä. Tai ehkä muutaman viherkasvin elossa pitäminen on saanut minut luottamaan hieman siihen, että ehkä voin oppia joskus kasvattamaan jotain. Bonsku toivoi porkkanoiden kasvatusta. Minä ehdotin perunoita, sillä niiden kasvatus kuulostaa suhteellisen helpolta. Bonskun toiveesta päätimme kasvattaa myös porkkanoita. Toivottavasti saamme lapsena kasvattamiani Barbie-porkkanoita suurempia kasvatettua.

En muistakaan koska viimeksi olisin kasvattanut rairuohoa!

Aloitimme helposta ja pistimme rairuohon kasvamaan. Eikä mihin tahansa kasvualustaan vaan vaipan sisukseen! Ilmeisesti tämä on ollut muutama vuosi sitten varsinainen some-hitti, mutta koska silloin Bonsku oli vasta vatsassa, en ollut aiemmin kuullutkaan tästä mahdollisuudesta. Nyt luin Leikki leikkinä -instagramtililtä tästä ja pitihiän sitä kokeilla. Meillä oli yksi kerhorepussa säilytetty hieman huonoon kuntoon mennyt vaippa, joka sopi hyvin tarkoitukseen. Ensin vaan tyhjennettiin (käyttämättömän) vaipan sisus kulhoon ja sitten vaan lisäiltiin vettä, kunnes koko roska oli muuttunut geelimäiseksi mössöksi. Ja kylläpä vaippa vaan imeekin hirveästi nestettä! Geeliä syntyi niin paljon, että saimme neljä isoa ja yhden pienen mariskoolin aivan täyteen. Sitten laitoimme vielä rei'itettyä elmukelmua päälle ja nyt odotellaan satoa. Vielä eivät ole itäneet, mutta toivo on korkealla.

Bonsku teki tarkkaa työtä. 
Tintti keskittyi kokeilemaan, miten vaippageeli käyttäytyy, jos sitä tökkää marakassilla. 

Seuraavaksi siirryimme haastavampiin kasvatettaviin. Pistelimme Siikli-siemenperunat munakennoon ja veimme ne kuistille itämään. Jännittävää! Pohdin pitkään, missä kasvattaisimme perunat. Googlailin lavakauluksia ja istutuslaatikoita. Koska tällä kokeilulla on suuri vaara epäonnistua, en halunnut satsata siihen hirveän paljon rahaa. Sitten luin käytettyjen lavakaulusten ongelmista Lähiömutsilta ja hylkäsin tämän ajatuksen. Onneksi törmäsin googlaillessani kassiperunoihin. Kestokassit, mikä nerokas kasvatuspaikka! Ja halpa! Ja hauskan näköinen! 

Bonsku ja Tintti lapioivat molemmat multaa innokkaasti. 

Kassissa näkyy hieman "siemennauhaa". Ainakin tulevat suoriin riveihin!

Porkkanoiksi valitsin varhaisen lajikkeen, jonka sai kylvää jo 4.4. Ja se on tänään, joten aloimme siis heti toimeen. Laitoimme kassiin multaa vähän yli puolen välin. Tuntui, että sitä mahtui loputtomiin! Siemenet olivatkin sellaisen jännän kylvönauhan sisällä ja laitoimme sitä kassiin kolmeen riviin. Voi olla, että sitä tuli vähän taajaan, mutta harvennetaan sitten. Harventaminen onkin tainnut olla vähän kompastuskiveni aiemmissa viljelyprojekteissa. Toivotaan nyt parempaa onnea ja taitoa!
Lopuksi laitoin porkkanoiden päälle vielä "hallaharsoksi" ohueksi kuluneet lakanan palan. En muistanut mitään harsoja hankkia, mutta onneksi jossain luki että vaikka lakanakin kelpaisi. 

Nyt voitte jäädä jännityksellä odottamaan tuleeko tällä kertaa viljelyprojektistani yhtään mitään. Bonskun takia toivon, että saamme edes pienen sadon. Mutta ei pienikokoista satoa kuitenkaan! 

Mitä luulet, kuinka projektin käy?