torstai 31. lokakuuta 2013

Käytännön sisustamista

Vähän aikaa sitten Sateenkaaria ja serpenttiiniä -blogin Laura vastasi haasteeseen, jossa piti esitellä kodin käytännön sisustusta, eli esineitä, jotka helpottavat arkea sen lisäksi, että ne ovat osa sisustusta. Aluperäinen haaste oli Rakkaudella tehty -blogista ja siinä sanottiin näin: 

"Sisustaminen ei ole mielestäni pelkästään kauniita esineitä joita laitan hyllyn päälle, vaan kaikkea sitä mikä kodissani on esillä. Ja ainakin meillä esillä on juuri niitä esineitä, joita päivittäin tarvitaan. Niitä ei ole välttämättä pakko piilottaa kaappeihin (varsinkaan jos ei ole tilaa tehdä sitä), vaan ne voivat olla osa sisustusta.

Haluaisinkin nyt haastaa bloggaajia esittelemään juuri näitä esineitä. Sitä käytännön sisustusta, jolla on oikeasti jokin tärkeä merkitys. Tarkoitan niitä esineitä, jotka ovat näppäriä arjen apureita. En ehkä tarkoita huonekaluja tai kodinkoneita (vaikka miksei niitäkin), vaan muita näppäriä keksintöjä. Ne voivat olla kauniita, tai vain käytännöllisiä, mutta joka tapauksessa ne liittyvät sisustukseen.

Toivoisin, että esittelet vaikkapa kolmesta viiteen asiaa tai tavaraa sinun käytännön sisustuksestasi. Nappaa kuva tai pari, kerro vähän tarinaakin jos haluat. Voit ehkä haastaa yhden, kolme tai vaikka viisikin muut kertomaan omista arjen apureistaan. Toivoisin myös, että mainitset haasteen alkuperän (ja kuka juuri sinut tähän haastoi), jotta haastetut voivat käydä halutessaan myös minulle linkittämässä omia tarinoitaan. Säännöt eivät toki ole tässä haastessa pääasia, vaan se käytännön sisustaminen!"

Nappasin haasteen itselleni ja aloin vimmatusti pohtia, mitkä asiat kodissani ovat todellisia arjen apureita. Suurin osa niistä löytyi keittiöstä, sillä rajasin huonekalut pois. Jos olisin ottanut ne mukaan, olisin valinnut ainakin ihanan sohvapöytämme, joka on paitsi kaunis myös käytännöllinen. Se on sopivan kokoinen ja korkuinen sekä sitä on helppo liikutella tarvittaessa sohvaa lähemmäs, jos haluaa laskea kahvikupin kädestään.

Oikeastaan tästä löytyy tosi monta arjen apuria: tiskiharjat voivat olla kauniita ja samoin Methodin pirteä puhdistusaine on kuin osa sisustusta. Lasipurkeissa säilytetään konetiskiainetta.

Ensimmäinen valintani on enemmän käytännöllinen kuin kaunis: Ikean tiskinkuivauspömpeli. Meillä ei ole tiskikaappia ja sekös minua harmittaa. Kapealla pesukoneella ei saada kaikkia asioita pestyksi, joten käsitiskiä tulee sen verran, ettei kaikkea jaksa millään kuivata käsin. Tuo pömpeli on ihan mahtava, koska se on sopivan pieni ja huomaamaton. Suurin osa tiskitelineistä on aika isoja. Kuvasta löytyy myös kauniimpi arjen apuri, Susannan bambuinen tiskirätti. Ne ovat aivan loistavia, enkä enää palaa tavallisiin tiskirätteihin!

Lähes inhorealismia tiskialaan pohjalta. Kaikkein likaisimmat tiskit sentään siirsin syrjään.

Tämä kolmaskaan apuri ei ole ehkä järin tyylikäs, enkä tiedä onko se osa sisustusta, mutta voi miten paljon arkea onkaan helpottanut kunnon tulppa tiskialtaassa! Meillä oli siis ennen vain ritilä, joka päästi kaiken veden valumaan pois, mikä vaikeutti tietysti tiskaamista. Yritimme saada paremman tulpan keittiöliikkeen kautta, mutta sieltä olisi pitänyt tilata koko putkisto. Onneksi Ikea pelasti taas tilanteen, kun sieltä löytyi muutama viikko sitten oikean kokoinen tulppa. Hip hurraa! 

Leivänpaahtimen teho ei ole ehkä ihan priima, mutta se on niin pirteän värinen, että vähän vähemmän mustaakin leipää syö mielellään.
Myös tähän kuvaan mahtuu itseasiassa monta arjen apuria, jotka ovat kyllä haasteen vastaisesti sekä kodinkoneita, että huonekaluja. Valitsin kuitenkin ne, koska ne tulivat aivan ensimmäisenä mieleen. Leivänpaahdin on asia, joka auttaa aamuni käyntiin. Aamulla kaipaan rapeaa, lämmintä paahtoleipää enkä voisi kuvitellakaan syöväni mitään muuta kotioloissa. Kahvinkeitin on myös oiva apu aamuisin. Jotta arki ylipäätään lähtisi käyntiin, tarvitaan siis näitä oleellisesti. Ikeasta (taas) hankittu työtaso on myös oleellinen osa toimivaa arkea. Ilman sitä keittiössämme ei olisi mitään paikkaa kodinkoneille ja lisäksi se on kauniskin. 

Xylitoli-automaattia en nostanut arjen sisustuksen helmiin, vaikka se ihan kätevä onkin. Mies varmaan sanoisi, että tuo myslipurkki on olennainen osa hänen käytännön sisustustaan. 

Vielä yksi arjen apuri löytyy keittiöstä, mutta se ei liity niinkään taloudenhoitoon vaan bloggaukseen. Yhden keittiön tason päällä on loisteputki lamppu, jonka olen havainnut ehdottoman tärkeäksi kuvatessani hämärtyvinä iltoina. Loisteputki antaa juuri sopivasti kirkasta valoa, jotta pystyn kuvaamaan kokkaukset ja yksittäiset esineet pimeänäkin iltana. Huoneiden kuvaamista se ei tietenkään auta, mutta ainakin osa kuvista on teräviä. Tosin graduntekijän etu on se, että pystyn ottamaan kuvia kotona myös valoisaan aikaan. 

Tätä jaksan ihailla edelleen päivittäin! Pian saan aloittaa myös uuden, kauniin omaseurantavihon. En käytä enää sairaalasta saatuja, vaan ihan normaaleja vihkoja, koska ne ovat kauniimpia. 

 Viimeisen arjen apurin hankin kesällä ja esittelin jo blogissakin; uusi insuliinilaatikko. Se on kuitenkin osoittautunut niin hyväksi ostokseksi, että ansaitsee tulla mainituksi uudestaan. Miten ihmeessä olen pärjännyt kaikki nämä vuodet sekaisen muovilootan kanssa? Lokerot pysyvät hyvin järjestyksessä, eikä kaunista laatikkoa raaski täyttää käytetyillä verensokerin mittausliuskoilla. Tosin, tämän linkin takana on karu totuus diabeetikon kanssa elämisestä

Minä valitsin tällaiset arjen sisustukseen liittyvät asiat. Noista kyllä kaikki eivät ole mitään kovin sisustuksellisia, mutta ei se ollut pakollistakaan. En jaksa nyt miettiä, kenet haastaisin, mutta nappaa haaste itsellesi, jos huvittaa! Voit myös kertoa kommentissa oman kotisi käytännön sisustuksesta. 

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Vaahtoamista vaahtokarkeista

Vaahtokarkkeihin liittyy monia lapsuusmuistoja, niin hyviä kuin huonoja. Olen aina pitänyt vaahtokarkeista, vaikka eiväthän ne maistu oikeastaan millekään. Paitsi sokerille, eikä niissä kyllä juuri muuta olekaan. Jokin siinä rakenteessa kuitenkin viehättää. 

I really like marshmallows, altough they don't really taste like (or contain ) anything other than sugar. I think it's the consistency I like, the foaminess and softness. In Finnish, marshmallows are even called foam candy. I tried making marshmallows for the first time this weekend. They turned out pretty good but I think I'm going to try another recipe next time. Marshmallows are great on their on but I also really like s'mores. Campfire would be ideal but an oven will do. 

Mitä vaahtokarkit sisältä: sokeria, tomusokeria, glukoosisiirappia, liivatetta, perunajauhoja ja vähän vettä (ei kuvassa). Varsinaisia terveyspommeja siis. 

Ai miksikö vaahtoan vaahtokarkeista? Koska päätin eilen tehdä vaahtokarkkeja itse! Se kuulostaa hirveän vaikealta, mutta on itseasiassa todella helppoa. Sotkuakaan ei syntynyt hirveästi. Tein vaahtokarkit Dansukkerin ohjeella, joka vaikutti yksinkertaiselta ja selkeältä. Sitä se olikin, vaikka pieniä ongelmia tulikin lopuksi vastaan. Siksi lisäsin reseptiin omia huomioita, jotka on merkitty kursiivilla. Reseptistä oli kuitenkin hyvä aloittaa ja ensi kerralla aion kokeilla Fanni ja kanelin ohjetta.

Vaahtokarkkien tekeminen muistutti marenkien tekemistä. Valkuaisvaahdon kovuuden kokeileminen pään päällä on aina yhtä jännää.  Laitoin joukkoon vähän vaaleanpunaista väriä.
En muista ensikosketustani vaahtokarkkeihin, mutta muistan aina tykänneeni niistä. Muistan sellaiset oikein pitkät, pastellinväriset pötköt, ehkä jostain lastenkutsuilta. Joskus alal-asteella suhtautumiseni vaahtokarkkeihin kuitenkin radikaalista muuttui. Alettiin uutisoida BSE:stä ja "hullun lehmän taudista". Siitä levisi hirveitä tarinoita, miten siihen voi yhtäkkiä sairastua kymmenen vuoden päästä. Jätimme kerran kollektiivisesti jauhelihakastikkeen syömättä, kun yksi tyttö sanoi, että tämä varmaan sisältää hullunlehmän lihaa. Ja mikä pahinta, hullunlehmäntautia oli myös vaahtokarkeissa! Kesti monta vuotta, ennen kuin uskalsin syödä vaahtokarkkeja uudestaan. Äiti kerran kannusti ostamaan niitä ja voittamaan pelkoni. Pohdin kyllä useasti jälkeen päin, että mitä jos sitten kymmenen vuoden päästä. No, ei ole kuulunut. 

Tästä kuvasta voisi luulla, että teen makkaroita. 

Monelle BSE ei tietenkään ollut naurun asia, mutta ehkä siitä levitettiin vähän turhaa hysteriaa. Myöhemmin pääsin tauti- ja vaahtokarkkikammostani yli ja pääsin Makuunin irtokarkkien makuun. Siellä myytiin sellaisia jättimäisiä möhkäle vaahtokarkkeja kaikissa sateenkaaren värissä, kookoksella tai kirpeillä päällysteillä kuorrutettuna. Me tietysti "shoppailureissulla" ostimme niitä. Minulla oli vielä siihen aikaan heiluvia maitohampaita ja muistan, kuinka eräässä kaupassa puraisin oikein isoa ja tahmeaa vaahtokarkkia. Silloin hampaani jäi kiinni karkkiin ja irtosi! Minusta oli silloin niin hauskaa, että hammas voi lähteä niin pehmeään karkkiin, että muistan sen edelleen. 


Helpot kotitekoiset vaahtokarkit

  • 7 liivatelehteä
  • 3 munanvalkuaista
  • 2 rkl tomusokeria
  • (elintarvikeväriä)
  • 2 ¼ dl taloussokeria
  • 2 rkl  Glukoosisiirappia
  • ½ dl vettä
  • ½ dl vettä liivatteiden liuottamiseen
  • 2 dl Tomusokeria
  • 2 dl perunajauhoja  


Ei ihan blogikelpoinen kuva leivänmuruineen, mutta menköön.
1. Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.

2. Vaahdota valkuaiset ja tomusokeri kestäväksi vaahdoksi. Jos haluat, voit lisätä seokseen elintarvikeväriä.

3. Mittaa kattilaan taloussokeri, glukoosisiirappi ja vesi. Veden määrä kannattaa pitää minimissään, koska muuten vaahtokarkit "vetistyvät" helposti säilytyksessä.

4. Anna kiehua, kunnes seos on 100-asteista. Käytä lämpötilan mittaamiseen digitaalista lämpömittaria.

5. Kuumenna ½ dl vettä esimerkiksi juomalasissa ja liuota joukkoon vedestä puristetut liivatelehdet.

6. Jatka sokeriliemen kuumentamista.

7. Kun seos on 127-asteista, ota se pois liedeltä ja kaada valkuaisvaahdon joukkoon koko ajan voimakkaasti vatkaten. Minä vatkasin sähkövatkaimella.

8. Lisää liivateneste vaahtoon ja jatka vatkaamista, kunnes massa on kiinteää ja kiiltävää ja alkaa jäähtyä.

9. Sekoita tomusokeri ja perunajauhot keskenään ja kaada uunipellille. Sihtaa ja sekoita hyvin, sillä muuten vaahtokarkkeihin tulee kökkäreitä ja ne maistuvat perunajauholle.

10. Laita vaahtokarkkimassa pursotinpussiin ja pursota uunipellille tomusokeri- perunajauhoseoksen päälle tankoja tai yksittäisiä vaahtokarkkeja.

11. Anna jäähtyä huoneenlämmössä. Leikkaa tangot paloiksi.

12. Pyörittele palat tomusokeri-perunajauhoseoksessa. Jauho-sokeriseosta saa olla reilusti, sillä perunajauhot imevät ylimääräisen veden. Karkkien kannattaa antaa myös hiukan kuivahtaa ennen purkittamista.

Jauho-sokerikerros numero yksi.

Olin oikein tyytyväinen lopputulokseen, kun sain karkit valmiiksi. Hiukan liikaa maistui perunajauho, koska en sekoittanut sitä kunnolla tomusokeriin, mutta muuten karkit olivat ihan aitoja vaahtokarkkeja. Purkitin vaahtokarkit, koska ohjeessa sanottiin, että karkit säilyvät ilmatiiviissä rasiassa viikon. Harmikseni illalla huomasin kuitenkin, että perunajauho-tomusokeripinta oli kostunut ja vaahtokarkit tarttuneet toisiinsa inhottavasti purkissa. Minua harmitti todella, sillä olin jo kirjoittanut tämänkin melkein valmiiksi. Onnistuin kuitenkin pelastamaan tilanteen pyörittelemällä karkit uudestaan tomusokerissa ja jauhossa.
Jauho-sokeri kerros nro kaksi. Seuraavasta kuvasta huomaa, että meni jopa vähän överiksi.
Luulen, että minulta lorahti joukkoon hieman liikaa vettä, sillä tein pienemmän annoksen kuin reseptissä. En kuitenkaan ole varma, voiko karkkien vetistyminen johtua siitä.  Hyviä ne silti olivat ja aion tosiaan seuraavaksi kokeilla toista reseptiä, sen verran hauskaa ja helppoa vaahtisten tekeminen oli. Esimerkiksi suklaafonduen kanssa itsetehdyt vaahtokarkit olisivat erityisen herkullisia! 
Valmiit s'moresit. Olin vähän kärsimätön, eivätkä karkit oikein saaneet väriä. 

Parhaimmillaan vaahtokarkit ovat tietysti paahdettuna nuotiolla tai grillissä. Tähän minulla ei ollut valitettavasti mahdollisuutta, mutta uunissa paistetut s'moresit ovat melkein yhtä hyviä.

torstai 24. lokakuuta 2013

Yhteensoiva sisustus

Musiikki on valtavan hieno asia.  Sen lisäksi, että soittimista voi saada lähtemään kauniin äänen (huom, ei aina), soittimet ovat myös oivia sisustuselementtejä. Olisi paljon tylsempää, jos soittimista tehtäisiin ankean näköisiä ja värisiä, vaikka ne kuulostaisivatkin samalta. Niinpä iloitsen paitsi soitinten kuuntelemisesta, myös niiden katselemisesta. Sisustuskielessä puhutaan usein yhteen sointumisesta. Nämä kotimme kaunokaiset soivat yhteen tavallista kirjaimellisemmin.

Music is very important thing in our lives, especially my husband's. He's a drummer which means we have snares, tom toms and base drums all over the house. I actually really like it because I thing musical instruments are beautiful and are an important part of out home decor. My husband takes music more seriously than I do and I'm merely a mediocre alto saxophonist. But that doesn't mean I shouldn't keep playing, enjoying the music - and admiring my saxophone.

Äh, taaskin kuva vääristää värejä. Oikeasti nuo lasit ovat juuri saman vihreitä kuin tuo rumpu. Miten saisi käsiteltyä vain osan kuvan väreistä? Tarvitsisi varmaan jonkun hienon ohjelman. 

Soittimia on vilahdellut kotikuvissamme usein, sillä niitä löytyy melkein joka nurkasta ja hyllystä. En kuitenkaan muistaakseni ole koskaan koonnut niitä samaan postaukseen. Ja jos olenkin, niin kertaus on opintojen äiti. Täytyyhän lukijoiden tietää, mistä kaikesta soitinkavalkadimme koostuu. Tosin ihan kaikkia  soittimia tässä ei ole, eikä kaikkia säilytetä edes kotona. 

Sähköbasso kuikuilee djemben takaa. 

Yksi aivan suosikeistani on djembe, jonka mies osti melko hiljattain. Koska oli tiedossa, että sitä pidetään esillä, mies oikein soitti ja tiedusteli kuosivalinnasta. Toisessa olisi ollut jotain heimonaamaripäitä, päädyimme tähän vähän neutraalimpaan kuvioon. Värit onneksi räiskyvät! Eikä haittaa, että ne ovat vähän erisävyisiä kuin monet muut värit kodissamme. Se on vain eklektistä. Djembe on hauska, kävelen gradua kirjoittaessani vähän väliä sen luokse ja rummuttelen vähän. Olen varma, että se helpottaa ajattelua. 

Sekalainen seurakunta: rumpuja, kellohattu, sisäpelitossut, pyyhelaatikot ja Carmen-rullat.

Olen oppinut tässä vuosien saatossa mihin erilaisia rumpusettejä tarvitaan ja millainen sopii minkäkinlaiseen musiikkiin. Aika ajoin meille ilmestyy uusi setti ja vanha lähtee pois. Osan seteistä mies on siirtänyt bändikämpille. Suren aina, kun joku erityisen kaunis setti lähtee hyllyiltämme pois! Vähän aikaa hyllyt näyttivät suorastaan ankeilta, mutta onneksi kesällä vanhat 70-luvun tiikerirummut saapuivat ilostuttamaan hyllyjämme. Pitäisiköhän minun hankkia varoiksi jotkut oikein nätit rummut, jotka voin laittaa puuttuvien tilalle. Tosin missä niitä sitten säilyttäisi, jos hyllyt ovat täynnä?

Vintagerummut ja vintagemekko. Hopearummuista otettiin mallia meidän hääkakkuun!

Välillä ne "väärissä paikoissa" pyörivät rummut on vähän isompia kuin tämä. 

Välillä niitä soittimia löytyy tietysti myös vääristä paikoista. Tänään esimerkiksi tuollainen pikkuruinen rumpu, jonka nimeä en muista, nökötti eteisessä. Mutta kuka voisi vastustaa noin söpöä rumpua tai noita herkullisen värisiä rumpukoteloita, jos nyt joku soitin sattuu olemaan vähän tiellä jonkin aikaa? Sanottakoon, että mies vie kyllä soittimet aina ensi tilassa bändikämpille tai laittaa hyllyille, eli suurta ongelmaa niistä ei koidu. 

Jos oikein tarkasti katsoo, lipaston hyllyltä voi bongata suloisen Yamaha Handysoundin. Kai sekin soittimeksi lasketaan?

Osa soittimista aiheuttaa ikuisia murheenkryynejä. Tämä miehen sähkörumpunurkkaus on ihan siedettävä ja toimiva. Minun esteettisten ja miehen toimivuuskäsitysten välillä vallitsee kauhun tasapaino. Piakkoin olisi tarkoitus vähän miettiä uudestaan tätä järjestelyä, sillä erityisesti työpiste on ahdas. Lähinnä siis uudelleen järjestelyjä.

Soittonurkkaus jää kätevästi ovan taakse, eikä näy olohuoneeseen. Eikä tämä murheenkryyni ole onneksi järin iso. Täytyy tosin ottaa tuo autojuliste tuolta goovejulisteen takaa esiin.

 Niin joo, ja kyllähän minäkin musiikkia harrastan. Soitan siis alttosaksofonia orkesterissa, jos joku ei sattunut tietämään tai muistamaan. En hirveästi mainosta sitä, sillä soitan ihan vain omaksi huvikseni ja olen varsin keskinkertainen soittaja. Enkä nyt vähättele taitojani, sillä minusta se on ihan ok olla keskinkertainen tai huonompikin! Ei minun tarvitsekaan olla tämän parempi ja voin silti nauttia soittamisesta. Toisaalta voisin kyllä välillä vähän ottaa itseäni niskasta kiinni ja harjoitella enemmän. Todellisuudessa foni pysyy yleensä koko viikon kotelossa, ellei ole keikka tulossa. Sääli, sillä soitin on niin kaunis, että sitä voisi katsella useamminkin. Noooh, tuohon se jää nyt ainakin muutamaksi päiväksi. 


Laiskuri-Karkkis ei jaksa purkaa fonia eikä jatksanut laittaa suukappaletta paikoilleen tällä kertaa. Minusta tuntuu, että olen aiemminkin laittanut vastaavan kuvan tänne blogiin. 
Soittimet ovat siitä hauskoja sisustusesineitä, että niitä ei ihan tavallisesta sisustuskaupasta ostetakaan. Tai no, kyllä jonkun ruttaantuneen torven voi tietysti jostain antiikkiliikkeestä saada, mutta noin pääsääntöisesti. Silti ne ovat mielestäni mitä hienoimpia sisustuselementtejä. Oikea piano olisi kyllä kodin kruunu, vaikka en tiedä kannattaako sellaista hankkia, kun kumpikaan meistä ei sitä juuri soita. Tyydyn toistaiseksi nauttimaan näistä vähän helpommin liikuteltavista sisustussoittimista. Ehkä intoudun ottamaan tuon foninkin vähän useammin esille, harjoittelemaankin?

Onko sinun kodissasi soittimia sisustuselementteinä?

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Lederhosen

Kävimme viikonloppuna Raumalla vanhempiemme luona. Teemme usein äidin kanssa kirpputorikierroksen, kun tulen kotikonnuilleni ja niin myös tälläkin kertaa. Olin jo pidempään etsiskellyt Turun kirppareilta sopivaa nahkahametta, varsinkin kun Turun Tilda onnistui löytämään niin täydellisen ihanan nahkahameen. Rauman kirppiksille lähdin kuitenkin sillä mielellä, että tuskin mitään löytyy. Katselemme yleensä lähinnä lasiesineitä tai huonekaluja, mutta myös vaatteita.

I've been looking for a leather skirt from fleamarkets for a while. I think it's a nice trend and a nice combination of edgy, girly and timeless style. I did't find a skirt but a pair of really big leather trousers (for only ten euros!) which I'm going to turn into a skirt. Or two if the first one doesn't work out. After telling my mother-in-law about the bargain, she showed me her leather skirt from the mid 80s. The skirt fit me like a (leather)glove so soon I'm going to have two new skirts, a vintage one and a DIY one. 

Aion tehdä hameen lahkeiden alaosista, joten yläosasta voi tehdä kunnon shortsimalliset lederhosenit. Se on niin hauska sana, että halusin laittaa sen otsikkoon.

Kiertelimme Torinkympin viimeistä loosiväliä, kun silmiini osuivat yllättäen nahkahousut. Näin heti, että ne ovat aivan liian isot, mutta se oli vain hyvä juttu. Niistähän saisi tehtyä sen haluamani nahkahameen! Lisäksi ne ovat niin isot, että vaikka ensimmäinen epäonnistuisi, on varaa tehdä toinenkin hame. Ensitöiksemme tarkistimme tietysti hintalapun - mitään järjettömiä summia en halua kirppisvaatteista maksaa. Housut maksoivat kympin. Hinta tuntui vähän liiankin huokealta nahkavaatteesta, joten kaivoimme myös materiaalitiedot esiin. Ja kyllä, ehtaa nahkaahan ne! 


Vähän on isot nämä housut. Onneksi, niin sitten on epäonnistumisen varaa!

Eikä siinä vielä kaikki, tarina jatkuu! Kun menimme vuorostaan kyläilemään miehen vanhempien luokse, otin tietysti puheeksi loistavan kirppislöytöni. Anoppi kertoi, että hänelläkin on varastoissaan nahkahame, jonka hän oli ostanut pienestä nahkavaatepuodista joskus 80-luvulla. Hame haettiin esiin, kokeilin sitä ja tadaa - se sopi kuin nahkahansikas!

Anopin hame oli vielä housujakin edullisempi löytö. 

Hame on Tintoretto-merkkinen ja Made in Rauma Finland. Kyseinen puoti meni kuulemma konkurssiin laman myötä. Hame on ilmeisesti jostain 80-luvun puolesta välistä eli vintagea. Hame kiinnitetään noilla isoilla neppareilla ja kauniit kaarevat tikkaukset tekevät hameesta mielenkiintoisen. Vyötärömalli sopii lyhytselkäisellekin yllättävän hyvin. Olen aivan huipputyytyväinen tästä löydöstä! Sillä on vielä enemmän tunnearvoakin kuin pelkällä kirppislöydöllä.


Kaavoja selaillessa meni tovi.

Haluan kuitenkin edelleen tehdä myös toisen nahkahameen noista housuista. Selailin illalla käsityölehtiä kaavoja varten, mutten löytänyt täysin mieleistäni. Täytynee pyytää vähän apuja kaavojen muokkaukseen. En ole koskaan aiemmin omistanut nahkavaatetta, jos kenkiä tai hanskoja ei lasketa. Nyt kuitenkin olen nähnyt paljon nahkahameita ja se tuntui trendiltä, johon halusin tarttua. Jotenkin nahkahame on sopivan veikeä yhdistelmä tyttömäisyyttä ja asennetta. Lisäksi vaikka hankin hameet muodin takia, nahkahame on myös klassinen vaate, joka ei varsinaisesti mene kokonaan pois muodista. Tai ainakin sen voi kaivaa yli 25 vuoden jälkeen uudelleen esiin ja antaa vaikka miniälle tai tyttärelle! Sellaista on muoti parhaimmillaan.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Kotossi mukulkivejä

Uskokaa tai älkää, mutta aloitin tämän postauksen kirjoittamisen 26.1.2012 eli tämän oli tarkoitus olla ehkä kolmas postaukseni. Niin se vaan sitten jäi ja nyt kun mietin kuumeisesti, mistä seuraavaksi kirjoittaisin, mieleeni pälkähti suklaa, tarkemmin sanottuna rocky road -suklaaherkku. Kyllä nyt jokaisessa hömppä-lifestyle-blogissa pitää kerran tehdä rocky roadeja. Aloin blogiurani alussa kirjoittaa aiheesta postausta, mutta jostain syystä en saanut sitä valmiiksi. No, näin reilu puolitoista vuotta myöhemmin on hyvä jatkaa!

I was craving for something chocolaty tonight so I made rocky roads with salted and unsalted peanuts and mini-marshmallows. The bumpy texture reminds me of the cobblestone roads of my hometown Rauma. I tried tempering the chocolate but didn't quite succeed. Nevermind that, it's delicious anyway.

Ainesosat yhdessä kuvassa. Toiset pähkinät on suolaisia, toiset ei. 

Rocky roadin perusainesosa on siis suklaa, jonka joukkoon tulee reseptistä riippuen esimerkiksi vaahtokarkkeja, (suola)pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, keksinmuruja ja niin edelleen. Olen aina ajatellut, että rocky road nimitys tulee siitä, että kyseinen herkku (vai leivos?) näyttää vähän mukulakiviseltä kärrypolulta. Wikipedia kuitenkin väittää, että nimi tulisikin jostain Australian kultakaivostyöntekijöiden kivisistä teistä. Pöh, uskoisikohan tuota.

Vuoden 2012 rockyroadeissa oli värikkäitä vaahtokarkkeja, Unohdin tällä kertaa herkkuni, macadamiapähkinät. 

Raumalaisesta rocky road-palat ainakin muistuttavat erehdyttävästi mukulakivikatuja. Taidankin nimetä palat uudelleen mukulakiviksi. Olenhan lanseerannut blogissa jo ainakin jippiipiiraan (whoopiepie), sukluran (brownie) ja mahdollisesti myös mössökän (smoothie). Raumalaislapset muuten jostain syystä usein taivuttavat kivi-sanan monikon "kivejä". En ole törmännyt ilmiöön muualla, joten se pääsi otsikkoon muistuttavaan rauman giälen riisutusta nykyversiosta. 

Kura on vähän roiskunut kirjaville mukulakiville. Vuoden 2012 versioita nämäkin.

Kurkkasin Joy of baking -sivuston reseptiä, vaikkei rocky roadeihin, eikun siis mukulakiviin, varsinaisesti reseptiä tarvitse. Yritin kuitenkin epätoivoisesti temperoida suklaan, jotta siitä ei tulisi sellaista harmaata jäähtyessään. Sulamaan laitettiin ensin noin 2/3 suklaasta. Koitin paistomittarilla mitata suklaan lämpötilan ensin 48 asteiseksi, mutta se kipusikin huomaamattani yli viiteen kymmeneen. Sitten loput suklaat sekoitettiin jäähdyttämään massaa noin 32 asteiseksi, mutta sain massan vain noin 40 asteiseksi. Aika näyttää onnistuiko temperointi. 

Leikattuja mukulakiviä. Lähikuvasta näkee, että temperointi ei ainakaan ihan täydellisesti onnistunut.

Tammikuun 2012 versiossa ladoin pähkinät ja vaahtokarkit vain suklaan päälle, enkä sekoittanut niitä. Lopputulos oli kauniimpi, mutta vähemmän mukulakivimäinen kuin sekoituksen avulla. Kun ainekset sekoittaa, "roskat" saa myös helpommin pysymään suklaassa, joten pähkinät sun muut eivät tipu pois ennen kuin päätyvät suuhun. 

Mukulakiven anatomia. Nyt tuo suupala on jo hävinnyt.
 Näitä on hauska ja helppo tehdä. Minä pidän erityisesti suolapähkinöistä tuolla suklaan sisällä. Ne taittavat muuten niin makean herkun makua. Macadamiapähkinöitä olisi kyllä pitänyt ostaa, ne tekevät tästä oikein erityisherkkua. Näillä eväillä jaksaa työviikon kevyesti loppuun!

Nämä säilyvät kuulemma viikon pari ilmatiiviissä rasiassa. Puoltatoista vuotta ne eivät kuitenkaan säily ja nuo ovat jo kauan sitten syöty pois.  Onneksi on uusia tilalle.

Toivottavasti en nyt aiheuttanut kauheaa suklaanhimoa lukijoille! :) Vaikka sehän on ihan suotavaakin välillä. 

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Funkia ja väriterapiaa

Huhheijaa, takana on hektinen viikko töissä. Kuusipäiväisen työviikon jälkeen kaipaa kipeästi lepoa ja hauskuutta elämään. Niinpä yritin puolitoista päiväisen viikonlopun aikana imeä itseeni oikein paljon värejä. Lisäksi viikonloppua hauskuutti (tosin jo ennen varsinaisen työviikonloppua) Dandy Gravy 'n' Funks -coverbändi, joka soittaa funk- ja soul-klassikoita. Musiikkia juuri minun makuuni! Ajattelinkin tässä postauksessa esitellä sekalaisessa järjestyksessä lempimusiikkiani ja ihania värikuvia viikonlopulta.

Kupla sointuu ihanasti syksyn lehtiin. Nyyh, pian se viedään talvisäilöön.


Pitkään aikaan minulla ei ollut "lempibändiä", kuten joskus teininä, mutta tällä hetkellä amerikkalainen funk-yhtye Lettucen saattaisin mainita lempibändikseni, jos joku sattuisi kysymään. En vaan saa tarpeekseni heidän musiikistaan! Lettuce on ihan parasta jumppamusiikkia. Kun vaan osaisi soittaa tuollaista! 




Näistä aineksista syntyi hedelmä-epähedelmäsalaatti. Tiedätkö mitkä näistä ovat epähedelmiä? Vastaus: banaani ja viikuna.

Olin pienenä kova Spice girls fani. Faniuduin vasta suurimman hypen laannuttua, mutta oma faniuteni ei ottanut laantuakseen. Nostalgiapuuskassa tartuin taannoin Spaissareiden ensimmäiseen levyyn ja nostalgian huumasta toettuani huomasin, että osa kappaleista on oikeasti aika hyviä. Suurimman vaikutuksen teki Who do you think you are torviosuuksineen. Puhaltajaan torvet vetoavat aina. Joukossa oli myös yllättäjiä, kuten Love thing, joka ei pienenä vedonnut yhtään. Huomasin juuri, että Teemalta tulee pian Spice girls dokkari, se on pakko katsoa!



Tässä sitä hedelmä-epähedelmäsalaattia nyt on. Joskus on kyllä ihan pakko tehdä pelkkää epähedelmäsalaattia

Funkin lisäksi en voi vastustaa swingiä. Muistan, kun aivan seurustelun alkuaikoina katsoin miehen kanssa Paul Ankan rock swings -konsertin dvd:ltä ja olin aivan myyty! Mikä tahansa (tai ainakin melkein) kuulostaa paremmalta swinginä, vaikka sitten Nirvana. Mies nauraa, kun osaan monet rock swings -levyn kappaleista paremmin swingversioina.



Pallovalot pääsevät oikeuksiinsa uudessa vaasissa. Vielä kun muistaisi laittaa jatkojohdon, että valot saisi päällekin.

Oi, Frank Sinatra! En halua tietää tyypistä liikaa, sillä en halua latistaa mielikuvaani hänestä laulajana. Minusta hänellä on makea ääni, enkä tarkoita tuota nyt sellaisella "tosi makeeta"-meiningillä. Jotenkin se ääni on vaan makea.  Lisäksi kappaleista tulee hyvällä tuulelle.


Toiset pallovalot mahtuivat juuri ja juuri matalampaan Ikean vaasiin. Taidekamera sopii albumien eteen kuin nakutettu.

Muun muassa tällaisella musiikilla saa minut piristymään. Tykkään myös esimerkiksi monenmoisesta (mutten kaikenlaisesta) jazzista, Abbasta, Beatlesista, mutta kaikkea ei tähän nyt saanut mahdutettua. Musiikkia tulee kuunneltua eniten ruokaa laittaessa ja salilla, mutta parasta se on ehdottomasti livenä. Melkeinpä mikä tahansa kuulostaa livenä hyvältä, kun meininki on oikea ja tunnelma kohdallaan. Ja erityisen hyvältä kuulostaa tietysti itselle mieluinen elävä musiikki.

Näillä väreillä ja musiikeilla olen taas valmis seuraavaan työviikkoon! Värikästä ja sointuvaa viikkoa myös sinulle!

maanantai 7. lokakuuta 2013

Pihi pirttihirmu 50-luvulta päivää

Olen kuullut monen pitävän nyt lokakuussa lihattoman kuukauden, näin tekee esimerkiksi Minna.  Vaikka pyrin itsekin vähentämään lihaa (sille on muuten nykyään nimikin, fleksitarianismi), en halua olla koko kuukautta ilman, monestakin syystä. Niinpä päätin osallistua sen sijaan luomu-lokakuuhun eli organic octoberiin. Tai no, siihen vaikutti myös se, että joku facebookissa kutsui minut ko. "tapahtumaan". Tarkoitus on siis ostaa joka kauppareissulla vähintään yksi luomutuote. 


Sometimes I'm a real penny-pincher when it comes to food. I ration my husband's meatballs (although I hardly ever make meatballs because it's way cheaper to make vegetable patties instead). I count how much a portion of every dish costs and the cheaper the dish, the wider my grin. In other ways I'm not stingy at all. I tend to buy a lot of organic food, which is usually more expensive than regular food. Also, on weekends I like to splurge and buy whatever I want. 

Tässä torisatsissa ei kyllä taida olla luomua, mutta kaikki on lähiruokaa.

Totesin kyllä melko nopeasti, että luomukuuhun osallistuminen ei juuri muuta kulutustottumuksiani mitenkään.  Vähintään se yksi luomutuote on tullut jo aika pitkään otettua joka kauppareissulla. Lisäksi kuulun yliopiston luomupiiriin, josta ne kuuluisat jättikurpitsatkin on tilattu. Sen kummemmin en ala tässä pohtia luomun paremmuttaa, eikä se  varmastikaan ole kokonaisratkaisu maailman ruokatilanteeseen. Mielestäni se voi kuitenkin olla osa sitä. Luotan siihen, että luomutuottajat miettivät tuotteidensa ekologisuutta ja kestävyyttä. 

Viikonlopun panostusruoat. Näistä syntyi vaikka mitä herkkua.

No miten tämmöisellä opiskelijalla on varaa luomuun? No mies on tietysti töissä, joten täydellisessä opiskelijataloudessa emme elä. Olen kaupassa sekä nuuka että tuhlaavainen. Mietin tarkkaan, mitä ostan ja vertailen hintoja. Kun ostan jotain edullisesti, voin panostaa johonkin toiseen asiaan enemmän, esimerkiksi luomuun. Luomutuotteissakin katson kyllä hinta. Esimerkiksi nuo luomu-mozzarella maksoivat muutaman sentin tavallista enemmän, joten valinta oli helppo. 

Ostin ruusukaaleja vähän ex tempore. Niistä syntyy aivan loistava, yksinkertainen pasta: pekonia, saksanpähkinöitä (tai pekaani-) ja ruusukaaleja vain sekaisin. On hyvää seuraavanakin päivänä. 

Olen pihi myös jo ostettujen ruokien suhteen ja olen ihan hirveä säännöstelijä. Tiedättehän ne lounasruokaloiden "5 lihapullaa per annos"-laput? Meillä ei ole lappuja, mutta annostelen usein ruoan etukäteen, jotta saan sen riittämään seuraaviinkin päiviin. Pyrin ostamaan vain sen, minkä tarvitsemme ja suunnittelen aterioita mielessäni vähän etukäteen. En minäkään läheskään täydellinen ole. Aina välillä säästelen joitain ruokia vähän liiankin kauan, kuten erästä homeista kesäkurpitsan puolikasta, jonka heitin tänään pois. 

Kasviksiin panostamme, koska ne nyt vaan on niin terveellisiä. Huoh, pian torilta ei saa enää näitä ihania tomaatteja. 

Kuivaruokaa ja säilykkeitä tietysti hamstraan kaappiin. Viime viikon elimme Chocochilin ihanalla linssi-kesäkurpitsapastalla, joka syntyi melkein kokonaan kuivakaapin aineksista. Laitan kotona melko vähän liharuokia, mikä sekin on taloudellista. Punaiset linssit ovat taloutemme kulmakivi tällä hetkellä. Jos en keksi muuta ruokaa, niin teen tätä aivan loistavaa linssikeittoa. Laskeskelen aina päässäni minkä hintaiseksi yksi annos mitäkin ruokaa tulee. Jos päästään alle opiskelijaruoan hinnan, olen tyytyväinen. Voin sanoa, että tuon linssikeiton annoshinta on naurettavan pieni. 


Hiukan kynitty kana.
 Viikonloppuisin sitten syömmekin usein kerran ulkona, kotiinkin saatan ostaa lihaa ja vieläpä panostaa siihen. Tänä viikonloppuna päätin uteliaisuuttani ostaa luomukanan. Siis kanan, ei broileria. En ole koskaan valmistanut ihan oikeaa kanaa, mutta onneksi Pajuniemen sivuilta löytyi resepti uunikanan valmistukseen. Kanan maustaminen onnistui hyvin, mutta kana olisi kyllä kannattanut keittää. Liha kypsyi kyllä, mutta jäi vähän liian sitkeäksi. Ensi kerralla olen viisaampi. Aion kokeilla kanaa toistekin, sillä pidän sen mausta. Eikä haittaa, että lihaa oli ehkä vähän niukalti. Keitin ruhosta ja ylijäämäpaloista kanaliemen vaikka sienikeiton pohjaksi, kuten kunnon 50-luvun kotirouva ikään. 

Aika paljon kynitty kana. Blogiateria kauneimillaan, eikö totta?

Hah, edellisessä postauksessa kerroin juuri, miten täällä blogissa esitellään vain niitä elämän kohokohtia ja jätetään tylsä arki taustalle. Ja nyt minä horisen täällä meidän taloudenpidosta ja ruoka-annosten hinnoista! Noo, ehkä joskus näinkin. Ihan 50-luvun kotirouva tai pirttihirmu en sentään ole, mieskin tekee kotitöitä. Tänään esimerkiksi oli ihana tulla kotiin, kun kaupassa oli käyty JA astiat tiskattu, vaikka oli sovittu, että minä voin hoitaa jomman kumman. Nyt voin jättää pirttihirmuilut sikseen ja katsoa vähän Simpsoneita.

perjantai 4. lokakuuta 2013

"What is blogging but life with the dull bits cut out"

Lisäsin otsikon hieman uudelleen muotoillun Alfred Hitchcockin sitaatin sivupalkkiin viime viikolla. Alkuperäisessä sitaatitta puhutaan draamasta, mutta mielestäni tuo oivallus sopii hienosti myös blogimaailmaan. Sitähän tämä aika pitkälti on, että kerrotaan ne jutut, jotka haluaa ja rajataan tylsät kohdat pois. Kauaa ei varmaan ketään huvittaisi lukea uudestaan ja uudestaan, miten joka päivä istun koneen ääressä lukemassa miljoonatta kertaa samoja artikkeleita läpi, miten paljon selaan Pinterestiä siinä lomassa, montako riviä sain aikaiseksi ja montako kertaa kävin vessassa. Tai että millaisia murheita ehdin tänään kehitellä pääni sisällä tylsien hetkien aikana, tulevaisuudessahan voi tapahtua vaikka mitä kamalaa. 

Tällä hetkellä iloitsen erityisesti näissä maisemissa asumisesta. Meidän oma pieni "central park".

Kallioilta voi löytyä asioita, jotka saavat hymyn huulille. Jännä miettiä, kuka tuon on joskus kaivertanut. Huolellisuudesta ja jäkälästä päätellen siitä on aika kauan.

Tai mistä minä tiedän, ehkä joku haluaisikin lukea edellä mainituista asioista ja elämän ikävistä ja tylsistä puolista. Minä vaan en halua kirjoittaa niistä. Tänne blogiin haluan koota asioita, joista tulen hyvälle mielelle, rajata tänne kaiken kauneuden ja ilon (no, ihan kaikkia ilonaiheita en tietysti jaa, mutta osan). Olen peruspositiivinen ihminen, joten se on myös luontaista minulle. Blogin avulla itsekin muistaa kaikki kivat asiat ja pientenkin huomaa pieniä arjen iloja, mikä puolestaan vaikuttaa onnellisuuteen.  Vielä parempaa, jos joku toinenkin tulee hyvälle mielelle lukiessaan tätä blogiani. 

Talot sointuvat syksyn väreihin.
Koti on minulle tärkeä paikka, joten siksi keskityn paljon siihen liittyviin asioihin. Tykkään kiinnittää pieniin kauniisiin juttuihin huomioita, koska se piristää päivää. On myös hauska jakaa hyviä löytöjä, joita voi löytyä ainakin kirppiksiltä, omien kaappien kätköistä, uutena tai vaikkapa roskalavalta. 

Raikas syysilma piristää mieltä. Viime syksynä oli paljon sateisia päiviä, nyt on saanut nauttia kirpeistäkin säistä.

Blogin kirjoittaminen on myös hyvä harrastus. Olen kehittynyt valokuvaamisessa ja montaa asiaa tulee tarkasteltua vähän eri kantilta. Voisiko tästä blogata? Mitä tästä kirjoittaisin? Tulee vähän vahingossa myös keskityttyä asioihin eri tavalla. Minusta on hauska pyöritellä mielessäni erilaisia lauseita ja otsikkovaihtoehtoja. Parhaat jutut syntyvät kyllä yleensä aika intuitiivisesti ja hetkessä. En käytä kirjoittamiseen kovin paljon aikaa, enkä juuri hio tekstejä. Tämä ekhä nkyy välilllä tesktissä.

"Naapurin kummitustalo" puiden katveessa.

Blogin kautta sain myös eilen hauskan kokemuksen. Sain kutsun Turun taidemuseon näyttelyiden avajaisiin. Päätin käydä kokemassa vähän kulttuurihuumaa. Käyn muutenkin aika säännöllisesti taidemuseossa, joten ajattelin, että mikä ettei tämmöinenkin olisi kiva kokea. Olen ollut pari kertaa pienten näyttelyiden avajaisissa, mutta en tällaisissa isoissa.Vitsailtiin kavereiden kanssa, että minua ei ainakaan tunnista, koska naamani edessä ei ole isoa sydäntä. Tykkäsin erityisesti museon kokoelmista kootusta näyttelystä sekä Studion Odottaa myrskyä -installaatiosta.

Taideinstallaatioita koteihin: hain varastosta talvivaatteet tuulettumaan.

Mukavaa on tietysti myös, jos joku hyötyy jotain blogistani. Tarkistan aina silloin tällöin, millaisilla hakusanoilla tänne on löydetty. Kirjoitan hauskimmat ylös ja listaan tähän nyt parhaat. Aina ei ole googlettaja tainnut löytää haluamaansa minun blogistani.

Hassu juttu laulun sanat - Onhan täällä välillä hassuja juttuja, mutta ei kai minusta sentään laulua ole kirjoitettu

Triffidien kapina - Tästä juuri olen kirjoittanut, mutta luulen, että hakijan ovat pettyneet löytäessään ihmissyöjien sijaan kesäkurpitsan taimia

asbesti + löydöt - Toivottavasti ei meillä kuitenkaan. 

virkattu tuoli - mahtaisiko olla kovinkaan kestävä? Tai ehkä, jos virkkaa yhtä tiukkaan kuin minä ala-asteella

shampoopullo sisustukseen sopivaksi - Olen kyllä tuunannut xylitoliautomaatin, mutta ehkä jätän shampoopullot sikseen. Tai ehkä tämän innoittamana voisin kokeilla!

pienet muriaanit reseptit - Kuulostaa aika poliittisesti epäkorrektilta reseptiltä. Meiltä löytyy vain poliittisesti epäkorrekteja lakumuriaanien kuninkaita

kylpyhuone spatunnelma - Tervetuloa meidän suihkulla ja WC-istuimella varustettuun pyykkitupaan.

pizzakivi leipä karkki - Veikkaan, ettei kannata leipään laittaa niitä karkkeja. Vai pitäisikö kokeilla? Se sopisi tuonne "hulluihin projekteihin". Karkkisleipä!

aikarkkii roskalava - Ah, mikä kunnia tulla yhdistetyksi roskalavaan! Toivottavasti hakija ei kuitenkaan halua siirtää blogia virtuaaliselle roskalavalle.

kurpitsan kilohinta 2013 - Sama kuin 2012 eli noin 2€/kilo. Mutta jos ostaa neljänkymmenen kilon kurpitsan, niin se on sitten jo 80 euroa. 

Emäntä jätti ne fileet tänne ylähyllylle - ?!?!?!?! Kuulostaa siltä, että kylmäketju on tainnut katketa.


Iltatunnelmia. Liikenteen valot näkyivät hauskasi puiden katveesta, mutta sitä en onnistunut ikuistamaan.

Tällaisia sekalaisia blogipohdintaoja tällä kertaa. Välillä on ehkä hyvä analysoida omia kirjoituksiaan, vaikka pitääkin tällaista hömppä-lifestyleblogia. Toivottavasti te lukijatkin saatte tästä blogista irti ainakin iloa! Voisinkin tähän pohdintojen perään kysäistä, onko jotain tiettyä aihealuetta, josta haluaisitte lukea täällä blogissa?