lauantai 26. syyskuuta 2020

Syysillan piristys: puolukkapiiras ja kookoskinuskijätski

 Tällä hetkellä blogin kirjoittaminen ei oikein inspiroi. Elämä ei varsinaisesti ole kiireistä, mutta sillä tavalla vauhdikasta kuin kahden pienen lapsen ja iltatöitä tekevän miehen kanssa voi olla. Minä viihdyn töissä mainiosti, mutta toisaalta iltaisin sitä mieluummin rötköttää sohvalla kuin istahtaa koneen ääreen kirjoittamaan. En ole vielä lopettamassa, mutta ehkä vähän pitää antaa itselleen armoa ja lopettaa postaustahdin kyttääminen. Olen pitänyt yllä tavoitetta noin viidestä postauksesta kuussa, jotta tietty rytmi pysyy yllä, mutta jos se aiheuttaa enemmän stressiä kuin auttaa eteenpäin, pitänee tästä luopua ja antaa postaustahdin hieman hiljentyä. Voi myös pitää pientä taukoa ilman, että se tarkoittaa koko harrastuksen kuivahtamista. Kaikkia kivoja postauksen arvoisia projekteja on vireillä, mutta niiden saattaminen loppuun kestää hieman pidempään kuin joskus ennen. 

Iltapäiväkahvin kohokohta. 


Mikä sen sijaan inspiroi tällä hetkellä on leipominen. Olen leiponut viimeisen puolen vuoden aikana taas enemmän kuin ennen. Tietysti hapanjuurileipiä, mutta myös muuta. Tapa jäi karanteeni-keväästä ja olen viikonloppuisin piristänyt perhettä leipomalla. Nykyään mieskään ei niin totaalisesti välttele enää sokeria, niin sekin on piristänyt leipomisharrastusta. Ja onneksi harrastus ei ole kuitenkaan karannut käsistä vaan ihan maltillisia määriä makeaa on silti tullut syötyä. 

Jäiset puolukat näyttävät niin kauniilta. 

Viime vuonna keräsin pakastimen täyteen puolukoita, sillä innostuin siitä, että Tinttikin tykkäsi vispipuurosta kuten minäkin. Noh, vispipuuroinnostus jäi yhteen kertaan, sillä jostain syystä seuraavalla kerralla Tintti ei enää suostunutkaan syömään vispipuuros. Eikä sitä seuraavalla. Eikä sitä seuraavalla. Niinpä puolukat ovat unohtuneet pakastimeen. Minäkään en oikein tykkää niistä muussa muodossa kuin siinä vispipuurossa, mitä en viitsi vain itselleni keittää kuin ehkä kerran pari vuodessa. Nyt päätin kokeilla tehdä puolukkapiirakan, josta minäkin pitäisin. 

Valmiissa piiraassa puolukat piiloutuvat taikinaan. 

Käytin pohjana herkullisen somenapiirakan pohjaa, jonka tein gluteenittomana. Korvasin jauhot suoraan Pirkan tummalla gluteenittomalla jauhoseoksella, mutta lisäsin yhden kananmunan pitämään taikinan paremmin koossa. Tai oikeastaan tein puolikkaan annoksen taikinaa, mutta lisäsin kaksi munaa yhden sijaan. Alunperin ajattelin tehdä puolukan happamuutta säkäisemään kinuskikastikkeen piirakan pinnalle raidoiksi, mutta lopulta päätinkin tehdä kinuskijäätelöä. Minulla oli purkki kondensoitua kookosmaitoa, jonka olin joskus ostanut maidottoman jäätelön pohjaksi. Keitin siitä ensin kinuskia, vatkasin vaahtoutuvan kauravaniljakastikkeen vaahdoksi ja sekoitin kookoskinuskiin. Sitten yöksi pakkaseen ja tänään iltapäiväkahvilla oli valmista jäätelöä täydellisellä rakenteella. Aivan käsittämättömän helppoa! Samalla reseptillä, mutta maidollisena tein jätskit Bonskun 3-vuotissynttäreille. 

Jätski on rakenteeltaan täydellistä: palloja tuli helposti, eikä jätski ollut lainkaan kiteistä. 

Piirakka onnistui hyvin ja oli kieltämättä aika hyvää. Yhtään enempää puolukkaa en kuitenkaan sietäisi, vaan makeassa piirakassa makealla jäätelöllä höystettynä menee juuri tuollainen pieni määrä. Puolukanystävälle tämä piiras varmasti olisi mieluinen! Jäätelössä maistui hienoisesti kookos ja se sopi aika kivasti puolukan pariksi. Jos kuitenkaan kookoksesta ei pidä ja tavallinen, laktoosillinen maito sopii ruokavalioon, kannattaa jäätelö tehdä ihan tavallisesta kondensoidusta maidosta tai kinuskiversiosta. Tulisi varmasti hyvää sillä kinuskilla! 


Puolukkapiiras (gl)

  • 100 g pehmeää voita
  • 1 dl sokeria
  • 1,5 dl fariinisokeria
  • 2 munaa (tai 1 jos käytät tavallisia vehnäjauhoja)
  • 1,5 dl tummaa gluteenitonta jauhoseosta (tai tavallista vehnäjauhoa)
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 0,5 dl dl mantelijauhetta
  • 1-2 dl puolukoita


1. Vatkaa voi ja sokeri pehmeäksi vaahdoksi. Vatkaa joukkoon munat yksitellen.

2. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja nostele taikinan joukkoon. 

3. Voitele piirakkavuoka ja levitä taikina. Ripottele pinnalle puolukat.

4. Paista 200 asteessa noin 20-25 minuuttia. 


Kookoskinuskijätski (vegaaninen)

  • 1 tölkki kondensoitua kookosmaitoa
  • 1 purkki vaahtoutuvaa kauravaniljakastiketta tai -kermaa


1. Keitä kondensoitu kookosmaito kinuskiksi miedolla lämmöllä. Odota, että seos tiivistyy, muuttuu tummemmaksi ja maku syvenee. 

2. Jäähdytä kookoskinuski jääkaapissa. 

3. Vaahdota jääkaappikylmä vaniljakastike tai kerma. Vispaa joukkoon jäähtynyt kookoskinuski. 

4. Laita jäätelömassa pakasterasiaan ja anna jäätyä seuraavaan päivään tai vähintään muutaman tunnin. 

5. Tarjoa puolukkapiiraan kanssa!


Oletko sinä piristänyt itseäsi leipomalla tai nauttinut jonkun muun leipomuksista? 







sunnuntai 20. syyskuuta 2020

Aikuisuuden merkki - viherkasvit

 En tiedä miksi, mutta jostain syystä pidän jonkinlaisena aikuisuuden merkkinä sitä, että olen saanut pidettyä jo pidemmän aikaa hengissä peräti kolme viherkasvia! Tiedän kyllä, että ihan nuorillakin ihmisillä on menestyviä viherkasveja, mutta minä en ole saanut niitä koskaan pidettyä hengissä kovin pitkään. Tai sitten kyse on vain siitä, että olen löytänyt itselleni sopivan helpot kasvit, jotka sekä miellyttävät ulkoisesti että ovat helppohoitoisia. Niin, eikä aikuisuus tietenkään vaadi sitä että saisi viherkasvin säilymään hengissä, mutta kai siinä kiteytyy jotenkin sellainen vastuunotto? Enpä tiedä. 


Herttaköynnösvehka, ensimmäinen viherkasvini pitkään aikaan. Kaipaisi näköjään suihkua ja pölyjen poistoa. 

Viime vuoden puolella innostuin viherkasveilla sisustamisesta, kuten moni muukin. Selailin Pinterestistä upeita viherseiniä ja erilaisia amppeleita nukuttaessani poikia, mutta samalla pohdin, millaiseen määrään kasveja olisi järkevä investoida viherkasvihistoriani tuntien. Lopulta uskaltauduin ostamaan tarjouksesta herttaköynnösvehkan, sillä se oli mielestäni kaunis ja lisäksi sitä mainostettiin helppohoitoiseksi. Innoissani aloin seurata sen kasvua. Ja ilahduin, miten se kasvoikin oikein kivasti!

Kultaköynnös on yksinkertaisuudessaan yksi suosikkini. Sekin kasvoi hienosti, mutta Tintti hieman verotti sen lehtiä ja se piti nostaa korkeammalle. Suihkua kaipaisi näemmä sekin. 


Aika nopeasti sain käsityksen siitä, millaisista viherkasveista pidän. Tykkään köynnöksistä, sellaisista "lehdenmallisista lehdistä" sekä monivärisistä lehdistä. En tiedä alanko varsinaiseksi viherkasviharrastajaksi kuitenkaan, joten ehkä sopiva ulkonäkö ja helppohoitoisuus riittävät ominaisuuksiksi. Herttaköynnösvehkan menestyksen jälkeen uskalsin hankkia myös pitsilehden ja kultaköynnöksen. Nekin ovat menestyneet aika kivasti, joskin pitsilehti joutui odottamaan hieman liian kauan isompaan ruukkuun siirtymistä ja kasvatti vähän turhan pitkät varret. Kuvan oton jälkeen tajusin leikata sen, joten jospa se nyt kasvaisi vähän kauniimmin. 

Pitsilehden lehdet ovat niin nättejä! Se sai kuvan oton jälkeen parturoinnin ja vettä. 

Näiden viherkasvien lisäksi päätin kesällä uskaltaa kokeilla kasvien lisäämistä pistokkaista. Mökillään olleet naapurit olivat jättäneet ulos viherkasvin, ilmeisesti kesäkukkien puutteessa ja se alkoi uhkaavasti kuolla kesän aikana. Niinpä päätin napata siitä pari vielä elävää lehteä pistokkaiksi. Saas nähdä kuinka käy, jokin aika sitten siirsin ne kasvilampun alle multaan ja ainakin ne näyttävät lähtevän siitä kasvamaan. Toisen annan sitten naapureille ja toisen pidän itselläni, jos nyt ne siitä molemmat lähtevät kasvamaan. 

Tämäkin on ilmeisesti kultaköynnös, eri värinen vain. Kivasti lehdet innostuivat istutuksesta. 

Vähitellen ehkä uskallan laajentaa viherkasvivalikoimaa. Täytyy kyllä tuntea tässäkin asiassa rajansa, sillä tiedän että jos hankin niitä liikaa, en jaksa hoitaa niitä. Voisin haluta vielä ainakin hopeaköynnöksen, ison tai pienen peikonlehden, silkkimaijan ja jonkun pilkkulehtisen kasvin. Viherseinästä en kuitenkaan taida alkaa haaveilla, sillä en ole saanut sitä ensimmäistäkään kasvia amppeliin asti, vaan ihan vain kirjahyllyn päälle se herttaköynnösvehka on jäänyt kasvamaan. Mutta kyllä vaan viherkasvit ilahduttavat, etenkin kun puutarhan kukkaloistoa ei enää kauaa pääse seuraamaan. 

Millaisia viherkasveja sinulla on ja miten saat ne menestymään? 

maanantai 7. syyskuuta 2020

Kurkistus vaatekaappeihin

Kävin läpi lomalla myös vaatekaapit ja järjestelin poikien ja minun vaatteeni. Ajattelin tässä kirppikselle meneviä vaatteita läpikäydessäni tehdä pienen kurkistuksen minun ja poikien vaatekaappeihin. Tässä ensimmäisessä postauksessa esittelen oman vaatekaappini suosikkeja ja kulmakiviä.

Sininen 2nd hand Marimekkoa, muut vintagea. Tuosta oikean reunimmaisesta saan aina kansallispuku-viba-kommentteja ja siltä se vähän näyttääkin. 

Vaatekaapistani on vuosien mittaan karsiutunut pois lähes kaikki "ihan kivat" vaatteet ja olen oppinut ostamaan sekä uutta että käytettyä vain, jos vaate on aivan todella, todella ihana tai tarpeellinen. Myös tuo ihanuusaspekti on tarpeen ohella tärkeä, sillä vaatteet tuovat iloa elämään ja tykkään pukeutua tyylikkäästi ja hauskasti. Uskoisin, että minulle on vuosien varrella muodostunut oma tyyli, johon sitten sulautuu aina myös muotivirtauksia tietoisesti tai huomaamattaan. Pidän väreistä, mutta kokonaisuus ei saa olla liian räikeä. Rakastan mekkoja ja hameita, vaikka käytän myös housuja. Pidän suhteellisen tyköistuvista vaatteista, enkä osaa pitää väljiä leikkauksia. Tuntuu, että hukun monen suomalaismerkin mekkoihin ja paitoihin. En tykkää ns. "perusvaatteista", vaan tykkään siitä että vaatteessa on jokin juju. Käytän paljon vintagea, mutta usein modernein maustein. En halua, että arkena käyttämäni vaatekappale välttämättä huutaa vintagea. 

Arkimekkoja vasemmalta oikealle: äitini ompelema kietaisumekko, Lontoosa löytynyt vintagemekko, äitini muokkaama pilkkumekko, Espanjasta ostettu repro-mekko sekä UFFilta löytynyt vintagemekko. 


Käytän arkena tällä hetkellä lähes pelkästään mekkoja ja hameita. Housut ovat vaan niin paljon tylsempiä ja lisäksi ainoissa farkuissani on reikä polvessa. Tuntuu muuten, että housut kuluvatkin nopeammin! Yhdistelen värikkäisiin hameisiin yleensä yksivärisiä tai muuten simppeleitä paitoja, sillä liian räiskyvää en halua. Ihan tarpeeksi räiskyvää on varmasti kyllä. Muistan, kun joskus kerroin yhdistäväni kirkkaisiin väreihin usein jonkin hillitymmän yläosan- tai alaosan. Ystäväni sanoi minulle naurahtaen, että "Niin, kumpi mahtaa olla hillitty, oranssi villapaita vai pilkulliset farkut?" Heh, kaikki on suhteellista. Eräät tuttavani ovat käyneet värianalyyseissä ja olen kuullut itsekin olevani mahdollisesti soft summer, mikä ei kyllä yhtään käy näihin väreihin. Olen kuitenkin yrittänyt olla suhtautumatta näihin suosituksiin liian vakavasti, sillä hillityt värit eivät vain olisi minua, vaikka kuinka korostaisivat ihoani tai silmiäni. 

Alpa-kokoelma ja pari jäljellä olevista Benetton-neuleista. Molemmista on pitänyt paikata kyynärpäät. 

Vaatekaappini kulmakivinä ovat viime aikoina olleet myös neuletakit. Olen vilukissa, joten niille todellakin on käyttöä. Jossain vaiheessa hamstrasin käytettynä Benettonin neuletakkeja ja parhaimmillaan niitä taisi olla viisi tai kuusi. Sitten osa kului puhki ja yhden söivät turkiskuoriaiset, mutta edelleen niitä on minulla muutamia. Ne ovat jääneet kuitenkin viimeaikoina vähemmälle käytölle, sillä olen ihastunut Alpan neuleisiin. Sain ensimmäisen, keltaisen lyhyen, pari vuotta sitten joululahjaksi ja käytin sitä talvisaikaan liki päivittäin ja kesäaikaankin silloin tällöin. Viime jouluna sain lahjaksi pitkän harmaan neuletakin ja ennen töihinpaluuta ostin pitkän turkoosin, sillä meillä on töissä todella kylmä etenkin kesäisin. Joku näistä neuleista on ollut lähes joka päivä aivan kesäkuumaa lukuunottamatta päälläni ja ne ovat pysyneet täydellisen nypyttöminä! Ne ovat ihanan tuntuisia, mutta paljaalla iholla vaatii kyllä totuttelua. Keltainen lyhyt neuleeni oli mukana myös pyöräretkellä ja se toimi todella hyvin lämmikkeenä kesäyönä. Vaikka hankintahinta on kallis, niin nämä neuleet ovat kyllä olleet erinomaisen hyviä. 

Keltainen hame on uusimpia hamehanintoja, pilkkuhame on jo esitelty joskus blogissakin. Isopalloinen ja raitahame ovat koronakevään vintage-ostoksia. Pinkki on hauska "uusi" housuhame. 

En pyri minimalistiseen vaatekaappiin, sillä maailmassa on liikaa ihania vintagehameita pystyäkseni siihen. Tänä vuonna minun piti vähentää radikaalisti vaatteiden ostoa, mutta syytän koronaa siitä, että olen selannut paljon aiempaa aktiivisemmin vintage- ja secondhand liikkeiden fb-sivuja ja siellä on tullut vastaan kaikkea ihanaa. Lisäksi mielelläni olen tukenut pieniä vintageliikkeitä ja vintage on varmasti vaatehankinnoissa sieltä eettisimmästä päästä. Mutta kuten sanoin, mitään "ihan kivaa" en enää juuri koskaan osta vain siksi, että löydän sen edullisesti ja käytettynä. Nyt lomalla rykäisin pystyyn myös kirppisrekin Dirty hippies lifestylestä, jotta saan eteenpäin vaatteet, jotka eivät enää mahdu tai joita en pidä. Ilokseni huomasin, että niitä löytyi paljon aiempaa vähemmän. Mutta nyt uskalsin luopua myös muutamasta vintage-vaatteesta.  

2nd hand Marimekko-aarteitani. Haalari on aivan paras kesäasu. Koira-paidan ostin itselleni lukion ekan päätyttyä vuonna 2004 (!). Kukkamekko on uusin hankinta pitkän haaveilun jälkeen. Ruutumekon sain 30-vuotislahjaksi. 

Huomaan, että vaatekaapissani on säilynyt monia suosikkeja jo vuosien takaa. Moni suosikkivaate alkaa olla pian kymmenisen vuotta vanha. Toivon, että saisin pidettyä vaatekaappini näin kestävänä, sillä kun se on täynnä ikisuosikkeja, ei tarvitse kyllästyä tai ostella uutta. Toki tyyli väkisin iän mukana muuttuu, en esimerkiksi vain pysty enää pitämään sellaisia minihameita kuin vielä joitakin vuosia sitten. Mutta uskon myös että näin kolmekymppisenä tyylin muutos on hitaampaa kuin parikymppisenä. 

Mitkä ovat sinun vaatekaappisi kulmakivet?