Pohjolan Riviera

Joskus helpohkoissa projekteissa kestää yllättävän kauan. Sain jo viime kesänä inspiraation, että pihalle pitää saada kunnolliset pihatuolit. Ja mielellään sellaiset, jotka voi tuunata karkkisvärisiksi. Ihastuin Pinjacoladan värikkääseen puutarharyhmään ja aloin haaveilla meille samanlaisesta, mutta vähän pienemmästä sillä meidän pieni laatoitettu rapunpieli on kuitenkin, noh, pieni. 

Niin hienot tuolit, että Spidermankin ihailee! Bongaa kuvasta myös Darth Vader ja Stormtrooper. 

Halusin etsiä tuolit käytettynä, koska arvelin että niitä olisi hyvin liikkeellä. En kuitenkaan löytänyt sopivia pieniä taittotuoleja. Sitten vastaan ilmoitus, jossa myytiin vanhoja kansituoleja. Joku oli myynyt mökkinsä ja halusi päästä eroon irtaimistosta. Tartuin tilaisuuteen ja lähdin hakemaan heti paria huonokuntoista kansituolia puoli-ilmaiseksi meille. Alunperin ajattelin jopa kolmea tuolia, mutta tuolit olivatkin isompia kuin olin kuvitellut. Osassa oli kangas rikki tai sitä ei ollut, mutta muutama oli ihan ehjäkin. Valitsin itselleni yhden rikkinäisen ilmaiseksi ja toisen, jonka sai heti käyttöön. Ne eivät meinanneet mahtua autoonkaan kun lapset olivat mukana, mutta jotenkin sain ne ujutettua matkaan.

Tuolit mahtuivat juuri ja juuri pelkääjänpaikalle.

Tuolit olivat hyvin tuunattavassa kunnossa. Tässä pystyi hetken kuitenkin istumaankin, tuon taaemman kangas oli jo revennyt. 

Siitä alkoikin sitten hitaaaaaaasti etenevä vuoden projekti, jonka sain lopulta päätökseen viime tiistaina. Viime kesänä en tehnyt tuoleille enää oikeastaan mitään. Toinen pääsi hetkeksi käyttöön, kunnes senkin kangas alkoi pettää. Aloin googlailla maaleja ja kankaita, mutta en saanut aikaiseksi tilata mitään. Yllätyin siitä, miten kalliita ulkokankaat olivat ainakin Eurokankaassa. Minulla oli vakaa aikomus hioa tuoleista vanha lakka pois talven aikana ja saada me maalauskuntoon. Enpä tietenkään saanut ja tuolit nojasivat varastossa tyhjänpantteina. 

Minä hioin vanhaa lakkaa pois, lapset koristeli tuoleja katuliiduilla. 

Bonsku on taitava maalarimestari! 

Koronarajoitusten iskettyä sain kaivettua tuolit uudestaan käsittelyyn, kun tekemistä piti keksiä kotona. Hioin tuoleja lasten leikkiessä pihalla ja onneksi lakkapinta oli jo valmiiksi niin kulunut, että homma oli suhteellisen helppo. Vaikeammaksi osoittautui maalien ja kankaiden hankinta. Helppoa, sillä kaiken saa netistä? Ei ilmeisesti. Maalis-huhtikuussa en uskaltanut mennä "turhaan" maali- tai rautakauppaan, joten netistä tilaaminen oli ainoa vaihtoehto. Mutta maalien tilaaminen netistä ei ollutkaan niin helppoa! Monessa paikassa värivalikoima oli minusta suppeampi tai värimalleista ei saanut kunnolla selvää. Lisäksi purkkien koko oli vaikea arvioida tai tarjolla oli vain liian isoja pöniköitä. Halusin tietenkin tilata mahdollisimman useita eri värejä tuoleja, pöytää ja paria muuta juttua varten, joten pienemmät purkit olisivat parempia kuin isot. Lopulta löysin kalkkimaalikaupan ja tilasin sieltä ihanissa sävyissä erilaisia kalkkimaaleja ja lisäksi lakkaa. Kalkkimaali ei ehkä ole ihan ideaali ulkokalusteisiin, mutta aurinkotuolit ovat kuitenkin pihalla lähinnä keskikesällä, joten ajattelin pinnan pysyvän riittävän hyvänä. Ja ehkä kuluma ja patina sopiikin näihin klassikkotuoleihin. Tuolien väreiksi valitsin flamingon punaisen ja kauniin veden turkoosin. Maalit tulivat nopeasti ja lisäksi sain vielä siveltimen kaupanpäälle.

Toisesta tuolista tuli kelta-turkoosi. Kankaita olisi ollut myös monivärisillä raidoilla, mutta halusin kuitenkin selkeät ja simppelit väriyhdistelmät.

Kankaita sen sijaan jouduin vähän odottelemaan. Löysin täydelliset, nimenomaan kansituoleihin tarkoitetut kankaat. Eurokankaassa myytiin vain täysleveää kangasta, joka olisi pitänyt leikata tai taittaa tuoleihin sopivaksi. Kankaita.comin kankaat vaikuttivat lupaavilta: huomattavasti eurokangasta edullisempi hinta ja kangas oli valmiiksi oikean levyistä,jolloin riittäisi että kankaan huolittelee päistä. Luin sivuston arvosteluja ja silloin asiakasarviot näyttivät vihreää. Huomasin, että muutama oli kuitenkin joutunut odottelemaan tilausta huomattavan kauan. Koska kankaat maksoivat vain parisen kymppiä, päätin ottaa riskin ja ajattelin, että kyllä kankaat varmaan minulle kuitenkin tulevat. Odottelin ja vähän vielä odottelin. Kun luvattu toimitusaika meni umpeen ja ylikin, olin yhteydessä asiakaspalveluun. Sieltä vastattiin englanniksi. Vaikka olin tajunnut yrityksen olevan ulkomaalainen, yllätyin silti ettei täysin suomenkielisellä sivustolla saanutkaan asiakaspalvelua suomeksi. Tämä ei kuitenkaan ollut ongelma. Viestin vastattiin, että koronarajoitusten vuoksi paketteja on pidettävä hyllyllä "karanteenissa" ennen lähetystä ja lisäksi lähetyksissä kestää, koska terveydenhuollon lähetykset ovat ensisijaisia. Tämän vuoksi lähetysaikoja on pidennetty. 

Värien päättäminen oli vaikeaa! Pitkään olin varma, että yhdistän tähän keltaraitaisen, mutta kirkas punainen jotenkin kirkasti tuon lämpimän korallin sävyn niin kauniisti, että päädyin siihen. 

Selvä, odotellaan taas. Odottelin vielä muutaman viikon ja lähetyksen odotettu saapumisaika ylittyi taas reippaasti. Lopulta laitoin ystävällisen, mutta jämäkän viestin jossa uhkasin peruuttaa koko tilauksen. Viestiini ei enää vastattu, mutta seuraavana päivänä sain lähetystunnuksen ja melko nopeasti paketti olikin jo perillä. Että sinne se oli vaan unohdettu jonnekin hyllylle karanteeniin. No, onneksi kankaat olivat juuri oikeanlaiset ja sopivat tuoleihin hyvin. Täysleveiden kankaiden kanssa olisi pitänyt nähdä paljon enemmän vaivaa, nyt piti vaan odotella ja lähetellä viestejä asiakaspalveluun. 

Naulasin kankaat kiinni verhoilunauloilla. Aluksi ajattelin niittipyssyä, mutta totesin perinteikkään tavan paremmaksi näihin tuoleihin. 

Kankaiden vaihto näihin ei suju ihan helposti, joten toivottavasti kankaat kestävät. 

Sitten projekti eteni taas hitaaaaasti, osittain siksi että palasin töihin. Koska Tintin läsnäollessa maalaaminen oli haastavaa, piti aina odotella sopivaa hetkeä, kun hänelle löytyi erillinen viihdyttäjä. Bonsku sen sijaan sai auttaa minua maalaamisessa ja hän olikin erittäin tarkka maalariapuri. Lakkauksen hoidin kyllä itse. Kun tuolit oli kerros kerrokselta saatu maalattua, aloin miettiä kankaiden kiinnitystä. Nykyaikaisissa kansituoleissa on hienot rimasysteemit, jolloin kankaan vaihtaminen on helppoa. Näissä vanhoissa kankaat oli alunperin pienillä nupinauloilla. Aikani vatvottuani päädyin verhoilunauloihin. Piti vielä vähän odotella että naulat saapuivat pakettiautomaattiin. Tietysti siihen kauimmaiseen meidän postinumeroalueella. Vihdoin viimein sain naulat kotiin ja tarkoitukseni oli saada tuolit valmiiksi maanantai-iltana, kun seuraavana päivänä olivat tulossa isovanhemmat viettämään Bonskun synttäreitä. Arvaatte varmaankin, että en saanut. Lopulta äitini ja vähän myös isäni avustuksella saimme naulattua kankaat paikoilleen juhlien loppupuolella. Hiukan jouduttiin soveltamaan, sillä turkoosin tuolin toinen rima olikin kangasta kapeampi, joten sitä piti hieman taittaa reunoista. Tätä ei kuitenkaan juuri huomaa käytössä eikä kuvista. 

Vähitellen tästä on muodostumassa oikein kiva minipiha. Mitä nyt Darth Vader vähän häiritsee. 

Mutta ovat nämä tuolit kaiken tämän vaivan arvoiset! Väriyhdistelmiä pohdin pitkään ja kyselin instagramissakin mielipiteitä. Meinasin ensin laittaa kankaat toisin päin, mutta hetken mielijohteesta vaihdoin mielipidettä. Jotenkin tuo koralli ja keltainen eivät olleet lopulta yhtä raikas yhdistelmä kuin tuon kirkkaan punaisen kaverina. Pidän kalkkimaalin mattaisesta pinnasta ja yhtä aikaa pastellisista ja kirkkaista sävyistä. Kankaat ovat sään kestävät, jotain muovia, mutta silti mukavan tuntuiset. Ja mikä tärkeintä: tuoleissa on myös erittäin mukava lököillä!

Missä sinä tykkään löhötä kesällä?

Toisen roska, toisen kaappi

Kun puutarhavillitys syttyi minussa, aloin haaveilla kasvihuonekaapista. Sellaisesta pienestä, jonka saisi tuohon rapunpieleen seinää vasten ja jossa voisi kasvattaa vaikka tomaatteja ja esikasvattaa taimia. Hoitovapaan lähetessä loppuaan tilin saldo oli kyllä melko huono ja kaikkia muitakin rahareikiä oli, joten päätin jättää kaapin ostamatta ja odotella rauhassa säilyykö villitys seuraavanakin kesänä. Lisäksi kaappi olisi ollut hankala tilata postista näkemättä, kun silloin rajoitukset olivat vielä kunnolla päällä, eikä kasvihuonekaapin osto kuulunut mitenkään välttämättömyyksiin. 

Ei aivan täydellisessä kunnossa, mutta oikein passeli minun tarkoituksiini. 

Mutta minullapa kävi tuuri! Menimme äitienpäivänä laulamaan onnittelulaulut ja syömään kakkua isovanhempien pihoille. Mummulan läheisen talon vieressä oli roskalava, jossa oli paljon täysin ehjää tavaraa. Ensikatsomisella lavalla ei kuitenkaan ollut mitään, mitä olisin tarvinnut. Menimme leikkipuistoon ja sieltä takaisin mummulaan. Vaan mitä olikaan sillä aikaa kärrätty lavalle: kasvihuonekaappi! Jäin hetkeksi odottelemaan, josko lavan "omistaja" tulisi paikalle ja ajattelin kysyä saako kaapin ottaa. Kun ketään ei kuulunut paikalle, päätin könytä kaapin lavalta mukaani kysymättä, sillä olihan se kuitenkin sinne ihan selvänä roskana heitetty. Samalla nappasin mukaani ristikon köynnöstueksi.

Kaapista tuli hillityn valkoinen, mutta köynnöstuen maalasin keltaiseksi. 

Kaappi oli hieman huonossa kunnossa, mutta päällisin puolin ehjä. Yksi hylly puuttui, eikä sitä löytynyt lavalta. Appiukko poisti vanhan maalin puolestanija minä maalasin kaapin uudestaan valkoiseksi. Maalauksen kanssa kävi kyllä pari mokaa, sillä laitoin yhteen kennolevyyn huonoa maalarinteippiä, joka jumahti heti paikoilleen.Onneksi isäni jaksoi sen raaputtaa pois käydessään meillä. Lisäksi valitsin vahingossa maalin, jonka luulin ensin sopivan myös ulkokäyttöön, mutta ei ehkä ollut sittenkään paras valinta ulos. Nooh, maalataan sitten uudestaan jossain kohtaa. Kennolevyt ovat myös tulossa tiensä päähän ja ehkä niiden vaihtamista pitää miettiä jossain vaiheessa. Nyt kuitenkin iloitsen, että sain kaapin ylipäätään paikoilleen. Sen verran hitaita nämä meidän maalausprojektit tällä hetkellä ovat. 

Kaappi vetää sisäänsä monenmoista! Aina availla varaston ovea, joten on kiva saada tavarat johonkin helpommin pois tieltä. 

Tämän hetken kasvatit. Kirsikkatomaatti on tuottanut jo monta tomaattia, vaikka näyttää riutuneelta. Lehtikaalit pitäisi siirtää isompaan ja ehkä myös kurkut.

Kaappi sopii hienosti rappusten viereen, eikä vie liikaa tilaa. Tällä hetkellä siellä on melko vähän mitään kasvamassa, mutta jotain kuitenkin. Laitoin sinne tomaatin, paleltuneet avomaankurkkutaimet ja lehtikaalit esikasvamaan. Hieman surkean näköistä porukkaa, mutta ehkä näistäkin jotain tulee. Ehkä hyvä, etten kuitenkaan satsannut kovin montaa euroa kaappiin. Mutta kaapilla on myös toinen käyttötarkoitus: kerätä sisäänsä kaikki laatoituksella ajelehtivat rojut. Olen aistivinani, etteivät lastemme värikkäät ja hujan hajan ajelehtivat lelut oikein miellytä naapureita. Ja eivät ne minustakaan kovin kauniita ole, mutta niille ei ole oikein ollut selkeää paikkaa, sillä aina niitä ei ole viitsinyt siirtää varastoon, jotta ne saa taas helposti esille. Niinpä nyt lelut voi helposti kerätä kaappiin piiloon katseilta. Rojuille laitoin oman laatikon, joka sekin on löytö roskalavalta muutaman vuoden takaa. 

Hei ne kukkii! Eikä pelkästään naapurin juhannusruusut tai meidän rikkaruohot. 

Akileija taitaa olla yksi perennapenkin suosikeistani, vaikka kukat eivät olleet edes keltaisia kuten kuvissa. 

Vähitellen tämä meidän pieni pihamme alkaa näyttää joltain. Naapureiden laittama aita rajasi kivasti meidän oman alueen, eikä nyt tarvitse pelätä myöskään, että meidän tavarat leviäisivät toisten puolelle. Ja aidan eteen saa kivasti laitettua kukkia. Ja kukista puheen ollen, "takapihalle" laittamani perennapenkki vaikuttaa menestykseltä! Kurjenpolvet lähtivät heti puskemaan lehteä ja nyt niissä on kukkiakin. Prinsessankakkarat ovat availemassa nuppujaan ja etenkin yksi akileijoista on niin upea! Pionin nuput odottavat aukeamistaan. Tämä kannustaa kyllä yrittämään lisää! Peruna- ja porkkanasaalista vielä hieman jännitän. Perunoiden varret ovat kyllä komeita, mutta kukkia ei vielä näy. Pienen pieniä mukuloita onneksi jo tuntuu. 

Perunaviidakko

En malta odottaa, että saan vielä loputkin pihaprojektit kuntoon ja pääsen niitä esittelemään. Toivottavasti pian! 

Mitä sinun pihallesi kuuluu? Tai vaikka parvekkeelle? 

It's Shaun the cake...

Olen pitkään halunnut toteuttaa Pinterestistä joskus bongaamani Late Lammas -kakun. Bonskukin oli aikanaan suuri Late-fani, mutta innostus ei osunut juuri synttärien tai muiden juhlien kanssa yksiin, joten kakku jäi tekemättä. Nyt Tintti on onneksi suuri Late Lammas -fani ja tämän lisäksi Just dancen Beep beep like a sheep -kappaleen lammastanssija vetoaa häneen suuresti. Siispä lammaskakkua tekemään! 

Beep beep like a cake! 

Idea koristelussa on hyvin yksinkertainen ja siksi nerokas. Kakun päälle laitetaan villaksi valkoisia minivaahtokarkkeja ja Laten pää ja jalat tehdään sokerimassasta tai muusta vastaavasta. Koska en viitsinyt ostaa kahden väristä sokerimassaa, tein lampaalle aurinkolasit, joiden pokat koristelin hopeahelmin. Tämä sopi Tintille hyvin, sillä hänhän kutsuu nykyään aurinkolaseja bääbääksi, sillä Beep beep like a sheepin videossa taustalla olevalla lampaalla on aurinkolasit. Ja minä olen tyytyväinen, sillä Bonsku ei todellakaan ollut 2-vuotiaana suostuvainen aurinkolasien käyttöön!

Tässä lähikuva päästä. Sieraimet painoin ruokaveitsen tylpällä päällä. 

Mutta takaisin kakkuun. Tein kakusta pallomaisen, sillä ajattelin sen näyttävän enemmän lampaalta kuin tavallinen kakkupohja. Kinuskikissalla on erinomainen ohje pallomaisen kakun tekemisestä ja olen kerran ennenkin tehnyt sen mukaan vapuksi hauskan pallokakun. Pohjaksi valitsin tällä kertaa tavallista sokerikakkupohjaa jämäkämmän kakkupohjan ja se toimikin hyvin, sillä pohjaa oli helppo leikellä ja siirrellä. Tein kakkupohjan ihan vuoassa ja leikkasin kolmeen osaan ja siitä sitten leikkasin sen vielä pienempiin osioihin. Rakensin kakun isoon tupperwaren pyöreään rasiaan, joka toimi hyvin. 

Täytteeksi laitoin ikisuosikkiani vadelma-kerma-täytettä, niin ikään Kinuskikissalta. Nyt noudatin jopa ohjetta ja ostin vispikermaa kuohukerman sijaan ja laitoin joukkoon vaniljakreemijauhetta. Tuli kyllä erinomainen täyte, kun se kreemijauheen ansiosta hieman hyytyi. Yhteen kerrokseen laitoin maustettua passionhedelmärahkaa ja kermavaahtoa. Siihen en laittanut kreemijauhetta, sillä rahka teki täytteestä sopivan jämäkkää. Täytteet maistuivat ihanan raikkailta ja kakku pysyi koossa hyvin. 

Pojat olivat innoissaan kakusta. 

Koristelu oli tosiaan yksinkertaista, mutta vei jonkin verran aikaa, sillä en löytänyt valkoisia vaahtokarkkeja vaan ne piti noukkia värikkäiden vaahtisten joukosta. Helpommalla olisi tietysti päässyt tekemällä värikkään Laten, mutta kun alkuun kokeilin, se ei näyttänyt ollenkaan niin lampaalta. Realismin nimissä laitoin kyllä valkoisten vaahtokarkkien joukkoon myös keltaisia, sillä eiväthän lampaat todellisuudessa ole valkoisia. Lisäksi alareunaan piti lisäillä myös värikkäitä, sillä muuten vaahtokarkit eivät olisi riittäneet. Vaahtokarkkien alle laitoin ohuen kerroksen kerma-rahka-täytettä, johon ne tarttuivat hyvin. Lampaan pään tein valmiista sokerimassasta. Kaulin levyn ja leikkasin siitä vapaalla kädellä pään ja aurinkolasit. Sorkat muotoilin fiilispohjalta samasta massasta. Laten päävillat jäivät kyllä tekemättä, sillä en tosiaan viitsinyt osaa kahta eri massaa. Mustasta massanlopusta saadaan onneksi vielä batman-logo parin viikon päästä. 

Iskä osallistui kakunpuhallukseen etänä, sillä hän sattui olemaan keikalla. 

Tällä kertaa kakku meni täysin nappiin, eikä oikeastaan mikään jäänyt harmittamaan, toisin kuin viime vuotisessa vulkaanisen valuvassa suklaakakussa. Kakku maistui kaikille, paitsi synttärisankari itse taisi lähinnä närppiä vaahtokarkkeja ja täytettä. Tämä riittää minulle, hyvähän se on ettei makea maistu liikaa. Seuraavaksi pääsen toteuttamaan Bat man -kakkua. Sain Bonskun taivuteltua siihen Ironman-kakun sijaan, sillä se on helpompi toteuttaa. 

Minkä hahmon sinä haluaisit synttärikakkuusi?

Taaperoista taaperoin Tintti 2vee!

Voi pikkuveikka parkaa, kun ei hänestä ole tullut kirjoiteltua yhtään niin useasti blogiin kuin aikanaan Bonskusta. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö hän olisi maailman tärkein ja ihanin pallero, joka sulattaa kaikkien sydämet ja taitaa edelleen olla perheen vauva. Tänään hän täytti hämmästyttävät kaksi vuotta ja juhlistimme niitä vierailemalla mumilan pihalla yhdessä isovanhempien kanssa. Lisäksi kummit kutsutaan kahveille ripotellen. Vaikka haaveissa oli taas poikien yhteiset synttärikemut, niin hyvä näinkin. Mutta tässä postauksessa en vielä kerro synttärihumusta, vaan keskityn meidän omaan pikku Tintti Tiitiäiseen, taaperoista taaperoimpaan tyyppiin. 

Synttäripoitsu mummun ikuistamana. 

Niin, hän todellakin on oikea taaperouden ilmentymä. Pullea ja pyöreä, mutta ei enää vauvamaisella vaan sellaisella suloisella taaperoisella tavalla. Hän juoksee jo hienosti ja yrittää kovasti hypätä tasajalkaa välillä onnistuenkin. Hidas liikkeelle lähtö ja kömpelyys on muisto vain. Hän menee pitkin metsiä, ja vaikka välillä tarvitsee hieman "Apa, apa!", hän yrittää myös itsenäisesti kiivetä ylös pystysuoria seiniä sekä tulla alas parin metrin pudotuksista. Hieman siis itsesuojeluvaistoa puuttuu vielä. Hän rakastaa edelleen Just dance -tanssipeliä ja heiluu suloisesti musiikin tahdissa omilla liikkeillään. Suosikkikappaleita ovat tälllä hetkellä mm. Mamma mia (hän varmaan kuvittelee, että siinä lauletaan "mammasta" eli maidosta), Beep beep like a sheep sekä 24k magic. Tintti osallistuu aktiivisesti myös Bonskun Leijonakuningas-musikaaliesityksiin. Hänen suosikkiroolejaan ovat Timon, Zazu sekä gnu, joka juoksee paikoillaan. 

Tintti rakastaa vauhtia! Hän tulee isoista liukumäistäkin alas ilman apua. Välillä äitiä hirvittää. 

Jos ensimmäisen vuoden Tinttiä kuvattiin sanoilla Tintin Tyytyväinen, joviaali ja lunki, on näiden edelleen olemassa olevien piirteiden päälle tullut aimo annos tahtoikää ja draamaprinsseilyä. Hän ei ole enää pitkiin aikohin jäänyt hölmistyneenä tuijottamaan jos häneltä viedään jotain, jonka hän kovasti haluaisi tai hän ei saa tahtoaan läpi. Hän osaa varmasti hieman myös lisätä draamakierroksia, etenkin jos Bonsku vie häneltä jotain. Suuttuessaan hän heittäytyy teatraalisesti maahan ja lyö päätään maahan - mutta hallitusti! Hieman ennen kuin pään on määrä kolahtaa maahan, hän hidastaa ja kolauttaa pään hallitusti maahan, jotta ei sattuisi liikaa, mutta ele olisi näyttävä. Varsinaista filmaamista siis! 

Tintti tietää, mitä tahtoo ja menee minne tahtoo... ainakin melkein. 

Tintti myös tietää, mitä tahtoo. Hän haluaa valita itse vaatteensaja (kesto)vaippansa, kantoliinan, jolla häntä kannetaan sekä ulos halutessaan hakee kengät jalkaan. Pihalla jos mieli alkaakin tehdä puistoon, hän alkaa hokea "sessään" (metsään, puistoon) ja lähtee kohti portteja, joista osan hän valitettavasti saa myös itse auki. Pienemmissä asioissa hän voikin hyvin saada itse päättää, mutta isoissa tietenkään ei. Ja sekös harmittaa. Onneksi hänet on suhteellisen helppo saada hämättyä innostumaan myös muista kuin kielletyistä asioista. 

Perusilme ja peruspuuhat. 

Tintti on kova touhuamaan kaikenlaista ja hän on monesti melko itsenäinen leikkijä. Välillä mietin, saako hän leikkiä tarpeeksi kahden kesken aikuisen kanssa, mutta kyllä sentään aika paljon ehdimme. hänenekin kanssaan touhuta. Tällä hetkellä sisäleikeistä suosikkipuuhaa on Brio-junaradalla leikkiminen. Tintti tykkää tehdä itse pieniä ratoja ja onkin tullut siinä varsin näppäräksi. Aluksi häntä harmitti kovasti, kun kaikki vaunut eivät mene yhteen, mutta nyt hän on onneksi oppinut kääntämään magneettien navat oikein. Ennen tätä hoksausta lähtivät välillä kokonaiset radat lentoon, kun Tintti suutuksissa nosti radan ylös ja rikkoi sen. Ja sitten suututti lisää. Muita kivoja juttuja ovat pikkueläimet ja dinot, pikkuautot ja duplot. Junat ovat tällä hetkellä kuitenkin se ykkösjuttu. 

Mikä on parempaa kuin betoniauto? Betoniauto, jonka päällä on kaivuri!

Vaikka yritän välttää vertailua, en voi olla mainitsematta että kielen kehityksessä Bonsku ja Tintti ovat olleet melko erilaiset. Näin ammatillisesta näkökulmasta on aika hauska nähdä normaalivariaation laaja skaala, sillä Tintin taidot ovat kyllä tällä hetkellä riittävät ja ikätasoiset, puhui Bonsku tässä vaiheessa jo paljon enemmän. Bonskulla puhui jo pitkiä lauseita, kun taas Tintti on vasta aivan viime viikkoina tai jopa päivinä alkanut yhdistellä kahta sanaa. Yleisin lause lienee "Kato *sana*!" kun Tintti innoissaan pyytää katsomaan jotain. Usein esimerkiksi "Kato puu!" Tintti kyllä puhuu paljon ja toistelee osaamiaan sanoja usein, mutta sanat ovat rakenteeltaan vielä suhteellisen yksinkertaisia ("kakka" on edelleen yleissana, joka tarkoittaa mm. kukkaa, kakkaa, sukkaa, hanskaa jne.) ja moni sana on vielä yksikonsonanttinen ("poppu" = possu). Toisaalta tietyiltä osa-alueilta Tintin sanavarasto on huvittavan laaja: neena = hyeena, gnu, apato = apatosaurus, toptaa = triceratops, Zazu, Kaa = Scar. Isoveljen vanavedessä Leijonakuningas ja dinot kiinnostavat! Ja hienosti hän saa itseään ilmaistua eleillä, ilmeillä ja näillä pienillä sanoillaan, jotka on oppinut ymmärtämään. En enää yhtään ihmettele työssäni, että moni vanhempi kokee pärjäävänsä hyvin vähän isommankin puhumattoman lapsen kanssa, vaikka päivähoito, neuvola tai puheterapeutti jo huolestuisi. 

Kaikenkaikkiaan Tintti on niin mahdottoman suloinen söppänä ja sellainen oikein pehmoinen pusuteltava, joka usein pyytää "kuukkuun" ja antaa "kuukkuja" (sylkkyyn, suukkoja). Hänen vaarinsakin sanoi hyvin, että Tinttiä katselemalla tulee hyvälle tuulelle. Mutta jos nyt jotain hankalaakin, niin hänen yöunensa ovat luisuneet hampaiden tulon myötä tässä toisen vuoden aikana kyllä aivan retuperälle. Jahka lomani tulee, täytyy niille tehdä taas jotain. Nyt ei vielä raaski, kun vasta palasin töihin. 

Niin hauskaa, kun Tintti kasvaa, mutta onneksi hän on pieni vielä pitkään!