Lelukaaoksenhallintayritys

Suhtaudun lastenhuoneen siivoamiseen ja järjestelyyn suhteellisen rennosti. Välillä siellä on ihan kaaos ja välillä laitamme sen yhdessä lasten kanssa kuosiin. On kivaa, että siellä on järjestys, mutta vielä tärkeämpää on että siellä saa vapaasti leikkiä. Mutta legojen sekasorto minua alkoi syksyn aikana vaivata ja halusin siihen jonkin ratkaisun. Kaikki legot olivat yhdessä laatikossa sikin sokin, eikä sieltä tahtonut enää löytää yhtään mitään. Päätin tehdä asialle jotain. 

Tästä lähdettiin liikkeelle. Legot olivat sotkussa tuolla punaisessa laatikossa, eivätkä Bonskun "arvokkaat legot" mahtuneet enää mihinkään. 

Legot ihanasti pienissä muovilaatikoissa, värijärjestyksessä. Perfection!

Värijärjestys on minusta lähes aina paras järjestys, joten päätin hankkia pieniä muovirasioita ja järjestellä legot niihin värijärjestykseen. Melko pienet laatikot olivat hyvä ratkaisu, sillä yhtä väriä on meidän legomäärässä vielä suhteellisen vähän. Pienet laatikot on myös helpompi säilyttää. Oli suorastaan nautinnollista järjestellä legoja värien mukaan. Ehkä se toi jonkinlaista hallinnan tuntua tähän lapsiperhekaaokseen, jonka keskellä välillä elämmme?

Etenkin tuo pikkulokerikko ilahduttaa minua. Legot on helppo lajitella, vaikka ne välillä menevät sekaisin. 

Ukkeleille on vielä oma salkku. Tämä ei kyllä ole kaikkein käytännöllisin, mutta otin tämänkin käyttöön, ettei jää toimettomaksi. 

Laatikoita tuli yhteensä yhdeksän teeman mukaan. Omat pikkulaatikot punaisille, keltaisille, sinisille, valkoisille, harmaille (joita oli eniten) ja mustille paloille. Sitten nelilokeroinen pitkän mallinen laatikko pyörille ja harvinaisemmille väreillä (vihreät, ruskeat ja pinkit/violetit). Keltaiseen legosalkkuun tulivat ukkelit ja muutamat erikoispalat ja sitten on vielä suosikkini, pieni lokerikko kaikkein pienimmille paloille. Lokerikon järjestelin vielä väreittäin ja teemoittain. Sen sisällä on mm. ylimääräiset legoukkojen päät, legopikkutavarat sekä pieniä erikoispaloja. Ah, ihanaa näpertelyä! 

Bonskukin huomasi nopeasti uuden säilytysjärjestelmän hyödyt. Jos haluaa rakentaa jotain ohjeen mukaan tai muuten vaan etsii tietynvärisiä paloja, on huomattavasti helpompaa löytää sopiva pala, kun ne ovat värijärjestyksessä. Myös pikkupalat löytää nyt paremmin, kun ne eivät ole isojen joukossa. 

Legot mahtuivat hienosti senkin hyllyille. Samalla se tuli paremmin käyttöön. Vihreissä laatikoissa on dinoja, eläimiä ja playmobileja. 

Samalla kun siivosin legot, huomasin että meille on kertynyt erinäisiä leluja, joilla ei ollut enää selkeää paikkaa, kuten autolaatikko tai Brio-laatikko. Niinpä hankin samalla muutamia laatikoita mm. pikkueläimille ja dinoille, Playmobileille, soittimille ja yksi sekalaisille hahmoille, kuten Postimies Patelle ja Pipsa Possulle. Vaikka laatikot eivät aina pysy järjestyksessä, niihin on helppo heitellä lattialle levinneet lelut. Duplot, autot ja Brio-junaradat meillä on edelleen puisissa rumpulaatikoissa, kuten aikanaan Bonskulla. Tosin enenevissä määrin ne ovat täynnä myös muoviroinaa, jota tuota postausta kirjoittaessa ei vielä ollut... HAH!

Ehkä tämä laatikko vielä joskus tulee paremmin käyttöön. Tai sitten teenkin siitä duplolaatikon, sillä eräällä ystävälläni oli lokerikoissa Duplot sängyn alla. 

Bonsku halusi osan tärkeistä legoistaan ylös ja piiloon, etenkin kun meillä on välillä Tintin ryhmän hoitolapset hoidossa. 

Kaikki ratkaisut eivät ole tulleet ihan niin paljon käyttöön kuin olisin toivonut. Esimerkiksi sängyn alla oleva legolaatikko ei ole ollut niin suuri hitti kuin odotin. Ehkä tämän aika vielä tulee, kun Tintti alkaa enemmän osallistua legohommiin, eikä legomaailmojen hajoamista enää tarvitse pelätä niin paljon. On tämä laatikko ollut kuitenkin käytössäkin. Siellä oli hetken aikaa mm. lentoasema. Vielä suurin osa Bonskun "arvokkaista legoista" eli melkein kaikki rakennelmat, ovat turvassa lelusenkin päällä ja kaikkein arvokkaimmat vaatehuoneen hyllyllä tai punaisessa isossa legopalikan mallisessa laatikossa. 

Niin, tämä oli ennen siivousta. Jälkeen-kuva unohtui ottaa ja nyt tilanne on tätäkin pahempi, joten...

Hienoista säilytyssysteemeistä huolimatta kaaosta riittää, enkä kyllä jaksa laittaa lapsia siivoamaan huonetta joka ilta. Onneksi he välillä innostuvat siivouskilpailuista, jolloin huone on loppujen lopuksi melko nopeasti siivottu. Ja onpahan ainakin paikat jokaiselle lelulle! Vielä pitää hioa sen verran, että voisi olla joka laatikossa kuva, mitä siihen tulee. Inspiroiduinkin heti tekemään Papunetissä sopivat kuvat. Tässä linkki, josta voi vaikka itselle tulostaa kuvat ja muuttaa kuvia sopiviksi. Ehkä kuvat vielä konkretisoivat pojillekin, mitä kuuluu siivota minnekin. 

Millainen on sinun paras järjesjestelyvinkkisi?

Mitä pokepallojen sisältä löytyy?

 Kuten syksyllä kerroin, Bonskun uusin villitys ovat pokemonit. Olemme siis kulkeneet palomiesten, Hevisauruksen, Elviksen, dinojen ja leijonakuninkaan kautta nyt pokemonvaiheeseen, kun innostuimme alkusyksystä pelaamaan Pokemon gota. Tällä hetkellä kaikki leikit, jotka eivät ole Starwarsia ovat pokemonia. Pokeja napataan puistoreissuilla ja onpa hän kehuskellut kaverilleen päiväkodissa "raidanneensa" tämän äidin kanssa, sillä tämä äiti on meidän kaverimme pokemon gossa. 

Koko elämä on yhtä pokemonia. Tein myös muutaman virkatun pokepallon. 

Usein olemme myös yhdessä googlailleet, millaisia pokemoneja mistäkin kehittyy ja mitä ominaisuuksia eri pokemoneilla on. Joskus syksyllä Bonsku kysyi, mitä pokepallojen sisällä oikein on. Jos et tiedä, niin pokemoneja napataan siis pokepalloihin, joissa ne ovat ikään säilössä kun niiden kouluttajat pitävät niitä mukanaan. Ja siinä googlatessa löytyikin aivan hurjan suloisia kuvia siitä, mitä pokepallojen sisällä voi olla. Yhdessä Pikachu loikoili mukavassa kirjastohuoneessa, toisessa Bulbasaur asui keskellä kaunista puutarhaa. Ja sitten löytyi vielä suloisia "pokemonterrarioita", jossa pienille pokemonfiguureille on rakennettu läpinäkyviin muovipalloihin omia pieniä maailmoja. Niin söpöjä! Bonsku tietysti innostui näistä ja halusi omia. Ajatus jäi hautomaan. 

Pokepallosetti. Tuo vihreä askarteluruoho jäi käyttämättä, samoin valkoinen akryylimaali jolla ensin ajattelin maalata pallot alapuolelta. 

Keksin, että omia pokemonterrarioita voisi tehdä muovisiin joulupalloaihioihin, jotka muodostuvat kahdesta puolikkaasta. Tuumasta toimeen ja ajattelin tehdä Bonskulle muutaman pallon joululahjaksi. En kuitenkaan ehtinyt niitä tehdä, joten keksin ratkaisuksi koota "pokepallo setin", johon ostin pieniä muovisia pokemonfiguureja, Fimo-massaa sekä joulupalloaihioita. 

Minusta oli aika ihanaa, että myös tällainen muovailuhomma kiinnosti Bonskua, eikä ainoastaan legojen ja playmobilejen kokoaminen. 

Fimot valmiina uuniin. Tein lapsena ja nuorena tosi paljon näistä massoista erilaisia juttuja. Edelleen se oli aika hauskaa!

Vähän jännitin, mitä Bonsku pitäisi askartelupaketista kaikkien hienojen uusien lelujen keskellä, mutta mitä vielä! Meillä oli yhdessä aivan ihana askarteluhetki joululomalla, kun muovailimme Fimo-massasta maailmoja pokepallojen sisälle. Jälkikäteen olisi kannattanut piittää pallon koko malliksi, johon maailmojen "alustoja" verrata. Nyt otimme kyllä pallon malliksi, mutta Fimo massasta tarttui muutamia sormenjälkiä tähän palloon. Eihän se paljon haitannut, mutta hieman harmitti muuten niin onnistuneissa palloissa. 

Tässä pallossa Cacnea, Bulbasaur ja Ducklett ja yksi, jonka nimen olen unohtanut, ovat lammen rannalla. 

Torchic, Marill, Ubreon ja Slowking karkkimaassa. Tämä on Bonskun tuotos alusta loppuun. 

Magnemite, Zoobat, Golduck ja joku neljäs ovat vedessä tulivuorisaaren äärellä. Tämäkin Bonskun tekemä.

Jokaiseen palloon liimattiin Erikeeperillä tai kuumaliimalla neljä pokemonia. Ostin CDONista setin edullisia pokemoneja. Ne olivat hieman huonolaatuisen oloisia, joten varmuuden vuoksi halusin lukita kaikki pokemonit pallojen sisään, enkä antaa leikkeihin. Lisäksi hahmot olivat sen verran pieniä, että hyvin ne myös mahtuivat pallojen sisään. Pientä säätämistä oli, että pisimmät hahmot sai aseteltua sopivasti, mutta kaikki saatiin mahtumaan. Liimasin "maailmojen" pohjat palloihin reunoistaan kuumaliimalla ja pallojen puolikkaat myös. Pallojen keskelle liimasin kaistaleen mustaa kontaktimuovia ja lopuksi laitoin piakalleen pallojen mukana tulleet hopeanväriset osat, joista pallon saisi roikkumaan, mikäli sitä käyttäisi perinteisenä joulupallona. Nyt se kuitenkin markkeeraa pokepallon "nappulaa", josta painamalla oikeat pokepallot ilmeisesti aukeavat. 

Laavaplaneetalla on hurjia pokemoneja, kuten Charizard ja Nidoqueen sekä pari muuta, joiden nimet eivät nyt tule mieleen. 

Lumessa touhuavat Ponyta ja Nidoran kavereineen. 

Pikachun, Clefairyn, Togeticin ja Teddyursan puutarha. 

Minimaailmoista tuli niin söpöjä ja ihanaa, että niissä näkyy myös Bonksun kädenjälki. Näistä olisi tullut paljon tylsempiä, jos olisin tehnyt ne itse valmiiksi! Pallot ovat sen verran herkkiä, ettei niillä varsinaisesti voi leikkiä. Niiden tarkoitus onkin toimia koristeina ja "rauhoittumispalloina", sillä niiden tutkiskelu rauhoittaa mukavasti. Hauskaa, miten yllättäviin puuhiin sitä lasten kanssa pääseekään! Ja minusta tämä vetävät vertoja valmiille pokemonterrarioille. 

Mikä on sinun suosikkisi näistä pokepalloista? Entä ovatko pokemonit sinulle tuttuja?

Tintti Tinttinen 2,5 vuotta

 Aloitan vuoden Tintin puolivuotiskatsauksella. Tintti täytti joulukuussa 2,5 vuotta ja on kyllä taas huimasti kasvanut kesäkuusta, kuten lapset ja etenkin taaperot tapaavat tehdä. Tintti on kyllä oikein sellainen mussukka, joka tykkää pusutella ja halailla ja olla suloinen. Sitten hän osaa myös olla aivan mahdoton. Hän on mm. kaatanut joulukuusemme nyt kahdesti ja rikkonut enemmän asioita kuin Bonsku koko elämänsä aikana. 

"Kovauhtii äiti!" Tintti on varsinainen hurjapää. 

Tintti on toimija. Hän keksii mitä haluaa tehdä ja kulkee kohti päämäärää tavalla tai toisella. Pienet esteet eivät häntä hetkauta. Edelleen hän usein tykkää leikkiä ja tutkia itsekseen, mutta nauttii myös muiden seurasta. Isoveljeä hän kutsuu enemmän ja enemmän leikkimään yhdessä ja tietysti kaikki sama pitäisi saada tehdä kuin mitä Bonsku tekee. Enää pikkuveljen hämääminen ei ole niin helppoa. 

Pikkuveli-pämmä ja isoveli-pämmä. 

Tintti ei ole tuppisuu! Tintin kielen kehitys on ottanut huomattavia harppauksia syksyn aikana. Ensin alkoi tulla enemmän ja enemmän sanayhdistelmiä ja sitten pidempiä ja pidempiä lauseita. Uusia sanoja tulee koko ajan lisää. Vielä kesällä sanasto karttui suhteellisen hitaasti. Ei saisi vertailla, mutta on ollut todella kiinnostavaa seurata, miten eri tavalla pojat ovat oppineet puhumaan. Molemmat normaalivariaation rajoissa, mutta Bonsku huomattavan aikaisin, Tintti taas hieman keskimääräistä myöhemmin. Ja nyt seuraa ammatillista tekstiä. Tintti pystyy jo ilmaisemaan puheella melkein mitä vaan: osaa kysyä, kommentoida, kertoa menneestä ja toivoa tulevia tapahtumia. Vieraammalle puhe on vielä epäselvää ja muutamia äänteitä puuttuu (/l/, /d/, /r/). Äännevirheet ovat kuitenkin systemaattisia. Alkuäänteet jäävät usein pois, vaikka Tintti osaisikin äänteen tuottaa. Nyt seuraa vähemmän ammatillista tekstiä. Tintti on juuri oppinut /s/:n ja ja se on kyllä maailman suloisinta, miten hän suhauttaa sen sanojen loppuhin, kuten vaikka lahjan saatuaan: "KiitoSSS mummu!" On myös hauskaa, miten molemmilla pojilla on ollut vaihe, jossa he sanovat "Minä" eivätkä "mää", kuten me aikuiset sanomme. 

Tintti tykkää touhuilla myös omassa tahdissaan, mutta erityisesti nauttii isoveljen huomiosta. 

Tintti on sitkeä yrittäjä, vaikka välillä epäonnistuminen suututtaa. 

Tintillä on joitain hauskoja sanoja ja sanontoja, joita välillä viljelemme itsekin (ammatillinen huomautus: vaikka toki mallinnamme myös oikean version). Joulupukki ja tontut ovatkin olleet "tonttupukki", Herra Hakkarais -pastillit ovat "hakkaanis", juusto on "tuutto" ja kaikki liha, kana tai kala on "kanaa". Pöydässä usein raikaakin "(l)isää kanaa!" Robotti on "boti" ja Batman on "pämmä". Suosikki laulu on tällä hetkellä "Pukki käy", joka tietysti tarkoittaa tätä koronaversiota eikä alkuperäistä. Jos hän haluaa mennä kovaa, hän sanoo "kovauhtii!" eli kätevästi yhdistää kaksi sanaa yhdeksi. 

Tintti on tahtoja. "Minu!" "Minä!" "Itte!" Kuten ikään kuuluu. Hänellä on kova ääni ja välillä tekisi mieli luovuttaa, jotta hänet saisi hiljaiseksi. Ja varmaan joskus niin teenkin, kun aina ei jaksa. Hän on edelleen myös dramaattinen ja heittäytyy usein lötkönä maahan harmistuessaan. Hän vaan onnistuu tekemään sen usein niin söpösti, että nämä makaroniraivarit usein myös hymyilyttävät. 2,5-vuotias on siitä hankalassa iässä, että silloin pääsee jo kaikkialle ja on jo erittäin kykenevät moneen asiaan, mutta ei vielä kyllä ollenkaan ole älliä ymmärtää, mitä tuli tehtyä, jos tekee jotain kiellettyä. Pitänee ottaa käyttöön taas piirtäminen. Tintti myös sekä hyökkää että puolustautuu tarpeen mukaan. Päähän läiskiminen tai lelulla päähän lyöminen on hänen vakioiskunsa. Sen jälkeen voikin sitten vähän silittää lyödyn päätä ja sanoa "anteesh". 

Tintti on aika vahdittava tapaus. Hän ottaa välillä vähän turhankin rohkeasti oman suunnan ja kulkee päämäärää kohti. Vähän kuin vauvana, jolloin hän kieri paikasta toiseen. 

Tintti on temppuilija. Hän nauttii vauhdista, kuten pulkkailusta, roikkumisesta, pyörittämisestä ja kiipeilystä. Hän kiipeäisi vaikka pystysuoraa, jos pääsisi. Välillä hiukan hirvittää, mutta vielä toistaiseksi vahingoilta on vältytty. Bonskulla on ollut hieman enemmän itsesuojeluvaistoa (muistaakseni) ja sitä saisi ehkä rahtunen enemmän olla Tintilläkin. Toisaalta voi olla, että itsesuojeluvaiston ylittää halu tehdä asioita kuten isoveli eli voi olla, ettei kyse ole todellisuudessa siitä ollenkaan. Ja onneksi Tintti sentään myös huomaa välillä joutuneensa pinteeseen ja kutsuu aikuiset apuun. 

Tintti tykkää dinoista, junista, legoista, Ryhmä Hausta ja Sami Palomiehestä. Eli kaikesta, mistä isovelikin tykkää tai on aikoinaan tykännyt. Ihan ykkösjuttu tällä hetkellä on "Pämmä" eli Batman. Myös isoveljen Spiderman-asu houkuttelee supersankarileikkeihin. Ihastusta herättää myös "ukkei eego" eli Stormtrooper legoukko sekä nimipäivälahjaksi saatu Pikachu.  Tintti tykkää rakennella, pukeutua supersankariksi ja välillä leikkiä myös pienillä ukkeleilla. Mumi (ennen "mimi", pappa, mummu ja "vävvä" (=vaari) ovat Tintille erittäin tärkeitä ja heistä hän puhuu kovasti. Hän haluaisi aina, että mentäisiin heille kylään tai isovanhemmat kyläilisivät meillä. Onneksi myös videopuhelut ovat kelvanneet. Varsinaisia kavereita Tintille ei ehkä ole vielä ehtinyt tulla, eikä hän ole niitä ainakaan aktiivisesti kaivannutkaan. 

Tintin leikit ovat söpöä seurattavaa. Tässä hän heittää käpyjä puroon ja sanoo heipat jokaiselle kävylle. 

Nyt Tintin elämässä on taas iso muutos, kun iskä palasi töihin ja Tintti siirtyy puistokerhosta kolmiperhepäivähoitoon. Samalla päättyi meidän perheen osalta puistokerho, joka oli kyllä todella ihana lapsiperheiden ja avoimen varhaiskasvatuksen palvelu kaikki nämä nelisen vuotta, mitä ehdimme sitä hyödyntää. Jatkossa perhepäivähoitaja tulee siis vuoroviikoin kolmen eri perheen koteihin. Toinen perheistä on ennalta tuttu, mikä hiukan helpottaa siirtymää, mutta aika koville ensimmäinen viikko silti on ottanut. Onneksi Tintti on varsin resilientti, joten uskon että hän sopeutuu kyllä kunhan hoitaja tulee tutuksi. Toinen viikko on mennyt jo ensimmäistä paremmin ja Tintti puhuu jo (h)oitopäivistä, johon kuuluu myös se, että aamuisin saa katsella "ojjelmaa" sohvalla äidin kainalossa. 

Kyllä tuollainen 2,5-vuotias on kaikessa mahdottomuudessaan niin mahdottoman söpössä iässä, että ei voi kuin ihastella (paitsi silloin kun on joku taaperon aiheuttama tilanne päällä). Niin välitön ja hassu ja toisaalta jo vähän enemmän mukana yhteisissä jutuissa. Vaikka varmasti ihana ikä on seuraavakin. 

Millaisia kuulumisia lähettäisit Tintille?