Keväträjähdys on täällä

Tämä paikka on yksi suosikeistani lähimetsässä. Nyt se oli aivan täydellinen, kun tuomikin kukki. 

Kevät ja pieni kevätflunssa on saanut poikien unirytmin sekaisin, mutta onneksi jaksoin hetkeksi istahtaa koneelle vielä näin sunnuntai-iltana. Ja onneksi keväässä on paljon enemmän hyvää, ihan vain jos vaikka katsoo näitä kuvia. Se on aina yhtä ihmeellistä, miten nopeasti muutos haaleanvaaleasta ja kulottuneesta talvenjälkeisestä alkukeväästä koko luonto räjähtää täyteen vihreyteen!

Pian tällä kukkivat kielot. Nyt singahtelivat pikkupojat. 

Meidän minipuutarhaakin on herätelty kevääseen oikein kunnolla. Eräs taloyhtiömme asukas on innostunut laittamaan vanhoja kukkapenkkejä kuntoon ja hän kysyi sopisiko, että myös minun kukkapenkkini ympärille tulisi kunnollinen reunus ja se samalla alue kasvaisi hieman isommaksi. Sopihan se, enemmän kukkia minulle! Naapuri hoiti reunuksen, minä muullat ja istutushommat. Viimevuotinen perennapenkki näyttääkin ihan miniltä tähän verrattuna (täällä ja täällä).

"Tästä tähän" Tintti siirteli multaa ja perennoja. 

Tai tottapuhuakseni sain aika paljon apua etenkin Tintiltä. Hän oli hyvin innokas mullan lapioija ja siirtelijä. Myös perennat meinasivat saada välillä hieman kovakouraista kyytiä, mutta onnistuin pelastamaan kaikki. Tosin on tämä vähän tällaista kokeilua. Viimevuotisista ainakin vuoriarho oli kokonaan kuollut, enkä myöskään enää löytänyt mistään prinsessankakkaroita. Ehkä paikka oli niille liian varjoinen. Myöskään verikurenpolvi ei selvästikään viihdy pihassamme, sillä myös muissa penkeissä se kasvaa kovin kitukasvuisena verrattuna tavallisiin kurjenpolviin. 

Kurjenpolvet näyttävät viihtyvän ja ostin niitä lisää, tosin hieman eri lajiketta ja väriä. Tintti esittelee uusia söpöjä sandaalejaan. 

Pioni oli penkissä jo valmiiksi. Se on lähtenyt kivasti kasvuun. 

Tällä kerta en ostanut yhtä monta eri lajia kuin viimeksi vaan enemmän keskenään samoja. Viime kesänä ihastuin vanhempieni pihalla suikeroalpiin. En ollut aiemmin tajunnut, että siinähän on aivan täydellinen vaaleanvihreän ja keltaisen kukan yhdistelmä! Ostin sitä maanpeittoperennaksi. Muita uutuuksia olivat jonkinlaiset isot laukat, mutta en nyt yhtään muista, mikä laukka oli kyseessä. Jokin varhaisempi laji ilmeisesti kuitenkin. Saa nähdä viihtyvätkö. Kokeilin ostaa myös yhden suloisen rotkolemmikin, jolla on todella kauniit lehdet pienten suloisten kukintojen lisäksi. Siirsin penkkiini myös yhden keskellä soraa kasvaneen sinivuokon, joka näytti piristyvän muutoksesta. 

Tässä kuva ehkä vajaata viikkoa aikaisemmin. Narsissit kukkivat vielä tässä vaiheessa. Ne kyllä hieman kärsivät siirtelystä. Ehkä korvaan ne syksyllä uusilla, kun noita tämänvuotisia ruukkunarsissejakin riittää. 

Ensimmäisinä keväällä minua tehvehtivät iloisesti viime vuotiset ruukkunarsissit. Ne alkoivat nostaa päitään jo varhain ja iloitsin todella, että ne sieltä heräsivät. Säästin tämänkin vuoden narsissit, jotta voin laittaa ne sitten syksyllä penkkiin ja ehkä myös toisiin pihan kukkapenkkeihin. Harmi vaan narsissien varret eivät ole kukinnan jälkeen enää kovin kauniit. Toivottavasti muut kasvit peittävät ne pian. 

Perunanarsissi kukkii vasta nyt, kun muut jo lopahtivat. Rotkolemmikki taivuttelee itseään naapurin puolelle, mutta onneksi lehdetkin ovat upeat.

Saa nähdä, mikä on edellisessä postauksessa mainitun bokashinesteen ansiota, mutta tuntuu kuin muutkin pihan kasvit olisivat kasvaneet tavallista paremmin. Ainakin ne kitukasvuiset verikurjenpolvet toisessa kukkapenkissä näyttävät paremmilta kuin vuosi sitten (ne on istutettu ennen kuin olemme muuttaneet tähän). Myös pihan raparperi on ollut nyt erityisen innokas kasvamaan. Aion tähän penkkiinkin vielä lisätä bokashimultaa jahka sitä saan. Muita puutarhahommia olisi sitten vielä kassiperunoiden istutus ja kasvihuonekaapin uudelleen kunnostus, sillä kennolevyt rikkoutuivat talvella lumen painosta. 

Nyt sain ihan kunnonkokoisen perennapenkin, vaikka viimevuotisestakin oli jo iloa. 

Vaikka tämän viimeisen vuoden aikana välillä olisi kaivannut isompaakin pihaa, jossa puuhastella, tuntuu että tässä pienessä pläntissäkin riittää aika kivasti hommaa, eikä homma kyllästytä tai uuvuta liikaa. Ja joka päivä ihailen pienen perennapenkkini muutosta olkkarin ikkunasta. Toivottavasti uudet kasvit menestyvät!

Millaisia puutarhasuunnitelmia sinulla on tälle keväälle?

 

Biojätekuppi nurin osa 1

 Illat viuhuvat kovaa vauhtia ja tuntuu, että tietokoneen ääreen ei millään ehdi istahtaa. Tänään onneksi lapset nukahtivat hieman aikaisemmin ja ehdin keskittää ajatukset pitkästä aikaa tänne blogiin. Aika arkisia asioita on ollut viime aikoina mielessä eli keskityn tällä kertaa biojätteisiin, kuten otsikkokin kertoo. Aika kaukana sisustus- ja lifestyle bloggaamisesta? Vai onko sittenkään?

Houkuttelevan näköisiä biojätteitä. 

Taloyhtiömme väkimäärä on viime vuosina ehkä hieman kasvanut, kun asuntoihin on muuttanut enemmän pariskuntia ja perheitä. Lisäksi moni on nyt etätöissä ja tämä on johtanut siihen, että taloyhtiön jäteastiat ovat todella usein ääriään myöten täynnä. Muovi- ja pahvijätteen nyt vielä säilöö nurkissa pidempäänkin, mutta etenkin biojäte on melko harmillista säilöttävää. Ja jos sen voisikin satunnaisesti kipata polttokelpoiseen jätteeseen, niin ehkä voisin sen pitkin hampain tehdä. Mutta ei voi, koska myös polttojäte on usein niin täynnä. 

Ennen biojätteet ahdistivat, mutta eivät enää! Tämähän on kuin suoraan ostos-tv:stä. 

Ajattelin ottaa asian puheeksi yhtiökokouksessa, mutta sitten vastaan tulikin parempi ratkaisu ja jatkossa kippaan biojätteeni bokashiämpäriin! Bokashi on käytännössä pieni kompostori, mutta sillä erolla että sinne laitetaan biojätteen lisäksi myös mikrobirouhetta, joka hapattaa jätteet. Prosessi on tällöin nopeampi kuin perinteisessä kompostissa ja saatu multa on täynnä hyviä ravinteita ja mikrobeja. Taisin kuulla bokashista ensimmäisen kerran Minnalta, joka mainitsi asiasta blogissaan. Silloin vasta hieman kiinnostuin, mutta en vielä ryhtynyt toimeen. Sen jälkeen asia putkahteli esille silloin tällöin, mutta vasta Ylen uusin kirjoitus aiheesta yhdistettynä taloyhtiön kukkuraiseen biojäteastiaan sai tässä asiassa kuppini nurin ja marssin hankkimaan bokashiämpärit. 

Melko neutraalinen näköinen pönikkä ei mielestäni vie huomiota keittiössä. Kirjat ovat painona, jotta kansi pysyy tiiviisti kiinni. 

Homman aloitus vaatii pienen alkusatsauksen joko rahallisesti tai ajallisesti. Bokashointiin tarvitaan pari (yleensä) hanallista astiaa, johon jätteet kerätään sekä bokashirouhetta. Helpoimmalla pääsee satsaamalla vajaan satasen ämpärisettiin, mutta halvemmalla jos askartelee itse. Minulla homma lykkääntyi itseasiassa siksi, etten ensin raaskinut ostaa pöniköitä, mutta en myöskään jaksanut perehtyä tekemään itse. Lopulta malttamattomana ostin setin Bauhausista, mutta jos haluaa tukea kotimaista toimijaa, paketin saa vaikkapa Viidakkotohtorilta. 

Suunnilleen tällaiseksi olen pilkkonut jätteet, banaaninkuoret saksin pienemmiksi. 

Nelisen viikkoa sitten aloin innoissani ensimmäistä kertaa prosessin. Homma sujuu yksinkertaisuudessaan niin, että biojätteet pilkotaan ja laitetaan noin kerran päivässä (tai joka toinen päivä) ämpäriin. Joukkoon ripotellaan mikrobirouhetta kunkin rouheen ohjeen mukaisesti. Sitten painellaan purkkien mukana tulleella lastalla ja kansi laitetaan tiukasti päälle. Tässä on saanut olla tarkkana, sillä kansi ei tunnu tässä minun setissäni olevan ihan tiivis. Olen pitänyt kannen päällä kirjoja, joita muutenkin keittiössä lasten iltapalalukemisina pyörii. 

Tässä pönikkä alkaa olla jo melko täynnä, mutta vielä mahtuu hyvin. Alle rouhetta ja sitten biojätteet päälle. 

Lopuksi kevyt painelu ja ehkä hieman lisää rouhetta pinnalle. Säilytin aluksi tuota painelulastaa biojätteiden päällä, kunnes se ei enää mahtunut. Sitten laitoin muovipussiin. 

Astian pohjalla on siivilä, jonka läpi valuu pohjalle jätteistä irronnutta nestettä, joka valutetaan hanasta vähintään muutaman päivän välein. Nyt uusien ämpärien kanssa nestettä ei tullut heti, minä odottelin muistaakseni viikon, mutta nyt sitä tulee jo ihan kunnolla. Tämä bokashineste ei ole mitä tahansa litkua, vaan se on täynnä ravinteita ja sitä voi käyttää lannoitteena kasveille. Se on vaan niin ytyä tavaraa, että sitä pitää laimentaa suhteessa 1tl/litra! Olen nyt käyttänyt sitä viherkasvien kastelussa ja vaikuttavat kyllä tykkäävän. Samoin pihan kasveja olen lannoittanut sillä. Aika hienoa, jos ei tarvitse enää hankkia erikseen kaupallisia lannoitteita!

Hanasta valuu kullanruskeaa, arvokasta bokashinestettä, jolla lannoittaa vaikka koko taloyhtiön kukat. 

Meidän perheellä kesti noin kuukausi saada 16 litrainen pönikkä aivan piripintaan biojätettä. On ilmeisesti tärkeää, että jätettä on aivan yläreunaan asti, jotta astiaan jää mahdollisimman vähän ilmaa. Olin aika tyytyväinen saavutuksesta, sillä pelkäsin astian täyttyvän viikossa! Ja kyllä, söimme kyllä silti ihan reilusti vihanneksia ja hedelmiä tämän kuukauden aikana. Paljon ylimääräistä biojätettä ei onneksi siis tule. Ja vaikka lasten jättämiä ruokia välillä meneekin roskiin, on helpottava ajatus, että nyt saan ne kunnolla kiertoon, eikä niitä tarvitse kipata tavalliseen biojätteeseen, josta ne joko päätyvät tai ovat päätymättä jatkokäyttöön (ts. muualle kuin poltettavaksi). Satunnaiset pilaantumaan päässeet hedelmät ja vihanneksetkaan eivät nyt harmita niin paljon, kun ne voi laittaa bokashiin ja saada niistä vielä hyötykäyttöä.  Kahvinpurut ovat oikeastaan ainoa biojäte, jonka laitan edelleen tavalliseen biojätteeseen. 

Entä tarvitsisiko tämä postaus hajuefektejä? Kuukauden biojätteet sisätiloissa kuulostaa melko löyhkäävältä ajatukselta. Mutta ei, suljettuna ämpäri ei haise yhtään millekään ja avattunakin vain kevyen happamalta bokashirouheelta. Itse jätteet eivät mielestäni haise oikein millekään (enkä ole menettänyt hajuaistiani koronalle!). Kerääminen on ollut jopa siistimpää kuin tavalliseen biojäteastiaan, joka meillä tosin on ollut melko surkea. Biojätteiden pilkkominen on ollut suurin vaiva, mutta yleensä sekin on hoitunut samalla, kun pilkkoo vaikka kasviksia ruokaan muutenkin. 

Seuraavaksi täysi ämpäri menee alakertaan fermentoitumaan vähintään kahdeksi viikoksi, jonka jälkeen pistän pystyyn multatehtaan. Tästä kerron seuraavalla kerralla. Saa nähdä kuinka siinä käy! Aion joka tapauksessa jatkaa bokashointia, sillä enää ei tarvitse raivostua täyden biojäteastian edessä!

Oletko sinä kuullut bokashista tai kokeillut sitä?