Hupsua joulua

No niin, pyöräytetään vihdoin täällä blogissa joulukausi käyntiin! Minä taidan olla jo ihan mattimyöhäsenä liikkeellä, mutta enköhän ehdi kelkkaan kuitenkin. Eilen sain vihdoin viriteltyä jouluvalot rapunpieleenkin, varmaan ennätysmyöhään. Onneksi koristeluista ehtii vielä nauttia pitkään!

Ihana valokranssi sopii myös päähän, vaikka Lucialle tai sitten ihan vaan lapsenmieliselle höpsölle aattona. 

Minä olen vähän sellaista koulukuntaa, että joulukoristeiden ei tarvitse olla aina kovin tyylikkäitä. Varastostani ei löydy pelkästään valkoisia tähtiä tai hillityn hopeita koristenauhoja. No, kukapa sellaista minulta olisi odottanutkaan? Vuodesta toiseen kaivan esiin samat vanhat koristeet, mutta usein mukaan liittyy myös jotain uutta. Esittelen nyt tämän hetkiset pikkujoulukoristeeni. 

Joulubanaani, -päärynä ja höyhenhöttöä.

Mitä niihin hupsuihin koristeisiin tulee, niin ihastuin edelliskesänä Unkarilaisessa joulupuodissa hedelmäkoristeisiin. Hedelmillä joulukoristeina on pitkät perinteet, vaikka tässä talven ihmemaata ihannoivassa joulukulttuurissa ne ovatkin jääneet pimentoon. Saksan reissulta jouluhedelmä kokoeilmamme karttui päärynällä ja banaanilla. Ne pääsivät vanhempieni antaman sulkakoristeen kanssa ikkunaan roikkumaan. Toisella ikkunalla on lasilintu ja pienen pieni sydänliitutaulu, johon kirjoitan jonkun jouluisen viestin. 

En vielä ole keksinyt, mitä kirjoittaa pieneen liitutauluuni.

Monena vuonna minun on ollut tarkoitus tehdä himmeli mehupilleistä. Aina se on jäänyt, mutta nyt sain vihdoin tartuttua toimeen. Bonskua piti vähän viihdyttää välillä, joten tyydyin melko yksinkertaiseen versioon, mutta olen tyytyväinen. Miksi himmelin pitäisi olla yhtenäinen kokonaisuus? Kolme erillistä himmelitimanttia käy hyvin. Ehkä jonain vuonna innostun tekemään koknaisen himmelin. Bonbon hurmioitui himmelistä täysin. Kun näytin hänelle valmista himmeliä, alkoi valtava riemunkiljahtelu ja ilakoiminen. Välillä piti vakavoitua ja yrittää tarrata äidin himmeliviritelmään kiinni. Onnistunut koriste siis!

Hurmiohimmeliksi ristitty tilataideteos. Nuo narut voisi korvata siimalla, jos viitsisin. 

Meille on muodostunut perinteeksi seimiasetelman kokoaminen vähitellen adventtikynttelikön viereen. Maria ja Joosef matkaavat tällä hetkellä makuuhuoneessa, paimenet ovat passissa tallin lähistöllä kirjahyllyssä ja itämaan tietäjät matkaavat halki eteisen. Aina adventtina niitä siirretään lähemmäs tallia. Toivottavasti tämä perinne on Bonbonin mieleen tulevaisuudessa. Vielä hän ei ehkä ihan hirveästi saa näistä irti. 

Hieman epätavallisia paimenia laitumella. Seimi-asetelmassa oli vain yksi paimen ja tuntui niin karulta laittaa hänet yksin vartioitsemaan lampaita. 

Jos jouluhedelmät ovat hupsuja, niin on meillä jotain tyylikästäkin. Eteiseen olen koonnut kullan ja kuparin hohtoisen asetelman, jonka koristin kauniilla lasilinnulla. Lintu muistuttaa minua äitini lapsuuden kodin lintujoulukoristeesta, joka koristaa edelleen vanhempieni kuusta joka vuosi. 

Hohtava eteinen taitaa olla joulukoristeasetelmistani tyylipuhtain. Onneksi siellä on sentään nuo söpöt palleroiset tietäjät tuomassa hauskuutta.

Hämmästyin kyllä vähän itsekin, kuinka hillitty näiden koristeiden väripaletti on. No, onneksi kuusi tulee kohta, se saakin olla sitten kirjava kuin, noh, joulukuusi! 

Oletko hillityn, perinteisen puna-vihreän vai hassuttelevan koristelun ystävä?

Tapojen orja

Minä osaan kyllä olla joissain asioissa oikein tapojeni orja. Osaan toki myös muokata tapojani suhteellisen joustavasti pakon edessä, mutta jos ei ole pakko, porskutan vanhoilla tavoilla eteenpäin monessa ihan hassussa asiassa. Esimerkiksi käydessäni uimassa uin aina tietyn matkan ja tietyt pätkät tietyllä tyylillä, jotta pysyn kärryillä, miten paljon olen uinut. Voi apua, millainenkohan minusta tulee vanhana?

I'm very particular when it comes to choosing the right mug for the right (hot) beverage. I only use certain mugs for regular morning and afternoon coffee, different ones for weekend lattes and cappuccinos and yet another set of mugs for tea and hot chocolate. I don't know, maybe it's not that uncommon but if you think about it', it rather funny. But I don't mind, as long as the sofa's comfortable and the coffee tastes good (but only from a certain mug).

Kaikki elämäni mukit. Tai melkein, kotikotona säilytän rakasta Kylmäpihlaja-mukiani ja muutamaa vanhaa lastenmukia.

Yksi hassuista asiosta, joissa olen tapojeni orja, on mukit. Eri mukeilla on ehdottomasti oikea käyttötarkoitus ja juomat maistuvat omituisilta, jos ne juo väärästä mukista. Luulen tämän olevan suhteellisen yleistä, mutta kieltämättä aika hassua, jos alkaa miettiä. Esittelenpä tässä nyt eri mukien erilaiset käyttötarkoitukset ja käyttöominaisuudet.

Jossain vaiheessa kyllästyin Primaveran kuosiin, mutta nyt pidän siitä taas.

Arjen perusmukeina toimivat Primavera-sarjan eriväriset kukkamukit. Näiden kolmen lisäksi on yksi punainen muki ja toinen oranssi. Näistä mukeista juon aina aamu- ja iltapäiväkahvit arkipäivisin. Mukit ovat juuri sopivan kokoisia ja niihin saa mahtumaan juuri täydellisen kahvi-maito-suhteen. Lämmitän maidon, sillä pidän kunnon maitokahvista. Jos yritän juoda kahvia vaikkapa Teema-mukista tai jostain muusta, niin muki tulee ihan liian täyteen. Näihin jää riittävästi tyhjää tilaa, mutta ne eivät kuitenkaan ole mitään saaveja. 

Pallomuki ja nallemuki ovat suosikkejani. Toivottavasti ne eivät ikinä hajoa, sillä uusia ei varmaankaan saa mistään! Lattelasitkin ovat ikivanhat.

Viikonloppuisin ja itseasiassa nykyään usein myös torstai- ja perjantai-iltapäivisin juon mielelläni espressokoneella tehtyä cappucinoa tai lattea. (Kone on palvellut hyvin, se on rippilahjani.). Viikon ensimmäisen cappuccinon teen aina tuohon pallolliseen mukiin ja lauantaiaamuisin hörpin latteni tuosta iki-ihanasta nallemukista. Molemmat ovat ohutta posliinia ja minusta cappuccino ja latte (tai mitä lie italialaistyyppistä, espressopohjaista maitokahvia sitten onkaan) maistuu erityisen hyvältä. Kun kumpikaan näistä mukeista ei ole puhtaana, keitän latteni laseihin, jotka olen hankkinut jo joskus yläasteella tai lukiosta. Niistä en ehkä pidä niin paljon, mutta jotenkin olen vaan jumittunut niiden käyttöön. Ehkä minun pitäisi hankkia lisää ihania lattemukeja. Sitä paitsi niissä lukee Café au lait, eikä caffé latte. 

Vivo-muki minulla on myös töissä teemukina. Töissä en ikinä juo kahvia, koska se on siellä aina pahaa.

Pidän kahvista ja juon joka päivä sekä aamu- että iltapäiväkahvit. Jossain vaiheessa join vain aamukahvin, mutta töihin mentyäni aloin taas kaivata iltapäivän kahvihetkeä. Enempää kahvia en kuitenkaan oikein koskaan (etenkään nyt raskausaikana) juo, mutta töissä ja joskus iltaisin pidän teestä. Nyt olen juonut paljon vähäkofeiinista valkoista teetä ja Clipperin valkoinen tee piparmintulla onkin suosikkini. Nyt ostin kauppahallista poikkeuksellisesti vihreää teetä greipillä, mutta se on vielä kokeilematta. 

Teemukeiksi soveltuvat parhaiten Vivo-mukit, häälahjaksi saatu vihreä muki (joista toinen on rikki, nyyh) tai alla olevat muumimukit. Jotenkin en vaan osaa juoda teetä noista Primavera-mukeista, enkä varsinkaan viikonloppumukeista. Oikeastaan teemukiksi voisin ottaa jonkun sellaisen saavi-tyyppisen ruusukupin, mutta sellaista en satu omistamaan. Nämäkin ovat ihan hyviä. 

Sekalaiset mukit. Emme ole Taika-sarjan tai muumimukien keräilijöitä, mutta niitäkin on kertynyt. Uudemmat muumumukit mies sai työpaikaltaan, kun hän lähti jatkamaan opintoja. Toinen on hänellä töissä. 

Satunnaisesti tulee juotua muitakin kuumia juomia kuin kahvia tai teetä. Joulun alla glögiä ja silloin tällöin kuumaa kaakaota. Kaakaomukiksi paras on tuo Taika-muki (jonka isä taisi saada joskus töistä joululahjaksi) ihan siitä syystä, että siinä mahdtuu kunnolla sekoittamaan kaakaon maitoon. Toisaalta vaaleanpunertavat muumimukit ovat jotenkin väreiltään täydelliset kaakaon kanssa. Tuo alempi muumimuki on lapsuudestani ja erään kerran katsoin, miten Huuto.netissä sen hinta kohosi aivan huimiin lukemiin. Hetken harkitsin mukin siirtämistä syrjään. Sitten totesin, että minulle se on arvokkaampi käytössä, kun en sitä kuitenkaan ole myymässä. Ja onneksi siinä on sisällä hiusmurtumia, joten ei se edes niin arvokas ole ... vielä!

Downton abbeyssakin juodaan kahvia... tai sitten teetä. Harmi, että Netflixissä on vain yksi kausi, sillä löysin sarjan vasta nyt!

Tällaisia ovat mukieni käyttötarkoitukset. Mukien lisäksi olen tapojeni orja myös etenkin kahvin nauttimisen suhteen. Aamuisin ja iltapäivisin parkkeeraan sohvalla hörppimään kahviani ja katson jotain sen hetkistä lemppariohjelmaani. Mikäs sen parempi tapa rentoutua!

Onko sinulla mukitottumuksia tai muita hassuja pinttyneitä tapoja? 

Fifty-sixty (ja arvonnan voittajat)

Niin kaunista ja värikästä! 

Oi mitä silmäni näkivätkään, kun kävelin eräänä arkisena, pimeänä iltana kuntosalille. Näin aivan vastikään avatun kaupan nimeltä Fifty-sixty. Oivaltavan nimensä mukaisesti kauppa keskittyy etenkin 50- ja 60-luvun käyttölasiin, mutta myös muita aikakausia ja mm. koruja on myynnissä. Voi miten värikkäällä lasilla täytetyn värikkään näyteikkunan kurkkiminen piristikään mieltä (silloin vielä lumettomalla) kadulla hytistessäni. 

I found a new shop in the neighborhood. The shop sells vintage glassware in all the colours of the rainbow! I couldn't help myself: I just had to buy two neodymium purple glasses (Fauna by Oiva Toikka). I've been looking for just that colour for some time now. It's like magic: in one light the glasses are greyish blue and in another light they are amazingly pinkish purple. 

Oih ja voih! Täällä oli monta asiaa, jotka olisin voinut poimia mukaani. Ehkä tulee kuitenkin edullisemmaksi käydä katsomssa tätä ihanuutta liikkeessä ja ostaa vain harvoja ja valittuja juttuja. 

Tänään ehdin piipahtamaan liikkeessä sisälläkin. Vaikka jo pelkän näyteikkunan kurkistelu oli varsin elähdyttävää, niin kyllä liike oli sisältäkin juuri niin ihana, kuin mitä voi odottaa. Hyllyille oli kerätty kaikenvärisiä astioita, jotka muodostivat yhdessä aivan ihanan värikkään kokonaisuuden. Juuri sellaisen karkkismaisen! Kokoelmaa pyritään vaihtelemaan, eivätkä kaikki tuotteet ole aina esillä. Palvelemassa oli omistajan rouva, joka vakuutti, että liikkeeseen saa tulla mielellään ihan vain katselmaan ja virkistämään mieltään. Ostopakkoa- tai painetta ei ole. Hintataso oli varsin kohtuullinen, joskaan ei toki mitään kirppistasoa. Eikä se tietysti ole tarkoituskaan! Hintatasoon voi tutustua liikkeen nettikaupassa, joka on ollut toiminnassa jo ennen putiikin perustamista. Kuulemma päivitystä sivuille on tulossa. 

Nanny Stillin Harlekiinia riitti. Myös samanlainen "salaattikulho", jonka ostin toissavuonna äidille synttärilahjaksi. 

Nooh, ihan tyhjin käsin en kuitenkaan liikkeestä lähtenyt. Olen haaveillut neodyymi lilasta lasias(t)iasta siitä asti, kun luin Herra Puukengän ja Neiti Räsymaton huipusta Ruuturitari-löydöstä. Bongasin Fifty-sixtyn ikkunasta noita samaisia laseja silloin kulkiessani liikkeen ohi iltasella. Tänään liikkeessä niitä ei enää ollut, mutta kävi ilmi, että ne olivat liikkeen omistajan mukana Lasipäivässä Riihimäellä. Harmikseni niitä ei kuitenkaan ollut myynnissä irtokappaleina, sillä minä en olisi tarvinnut koko kuuden lasin sarjaa. Tarjolla oli kuitenkin myös samanväristä, neodyymi lilaa Faunaa ja tästä sarjasta oli tarjolla myös irtokappaleina juoma- ja snapsilasit. Hetken mietittyäni ostin ne, sillä kyseistä väriä ei ole usein tullut vastaan.

Upeita rintarosseja ja mun lasit. Tässä lasit muuten ovat jotenkin jännästi sekä violetteja että harmahtavia, yleensä vain jompaa kumpaa.

Neodyymi lila on siitä mystinen lasinväri, että se on eri valossa eri väristä. Ihan vain huoneesta toiseen siirtymällä voi nähdä, kuinka lasin väri on joko vaalean siniharmaa tai voimakkaan vaaleanpunertavan violetti. Vaikka Fauna-sarjaa minulla on jo melko paljon, on tämä kuitenkin hyvä lisä kokoelmiini. Lisäksi sain kauan haaveilemani Fauna-snapsilasin, jonka pohjassa on hauska ukkeli. Nyt niille pitää vain löytää sellainen kohta kodista, jossa ne näyttäytyvät kauniin liilansävyisinä. 

Keittiön loisteputki päällä...

... ja poissa! Värinmuutos on dramaattinen.

Sitten vielä on tietysti arvonnan aika! Kiitos kaikille osallistuneille! Tällä kertaa toimin itse onnettarena ja vedin lappuset värikkäästä piposta. Onni suosi kahta arvontaan osallistunutta...

*Rumpujen pärinää*

(siis ihan oikeasti, mies soittaa sähkörumpujaan, tuolla viereisessä huoneessa!)

Onnea Ulla Espoosta ja MB! Lähettäkää minulle sähköpostilla yhteystietonne. Sähköposti löytyy tuolta profiililinkistä klikkaamalla. Pyrin valamaan teille palkintokynttilät piakkoin!

Värikästä viikonlopun jatkoa kaikille!

Vanhaa roinaa

Vaikka otsikon sävy kuulostaakin hieman negatiiviselta, en aio kuitenkaan jatkaa valituslinjalla. Sen sijaan kirjoitan muutamista suosikkijoululahjoistani ja parhaista joululahjalöydöistäni, jotka nyt sattuivat olemaan jossain määrin vanhaa roinaa. Itse kutsuisin niitä kuitenkin enemminkin kirpputorilöydöiksi. 

Ennen joulua Hesarissa oli artikkeli siitä, miten nykyisin on täysin hyväksyttävää ja tavallistakin hankkia tai antaa käytettyjä esineitä lahjaksi. Myös Kaitaliinan blogissa törmäsin keskusteluun asiasta ja seurasin sitä mielenkiinnolla ja hämmästyneenäkin. En ole koskaan sen kummemmin ajatellut asiaa (paitsi joskus nuorempana, jolloin pohdin pitkään, voinko antaa kirjahyllystäni lahjan saajalle täydellisesti sopivan kirjan). Minusta on täysin hyväksyttävää ja järkevääkin ostaa lahja käytettynä, jos sopiva löytyy. Tietysti riippuu vähän kirpputorilöydöstä...

This year I bought many Christmas girfts from thrift shops and fleamarkets. They just happened to be just the right gifts so why not buy them even though they are second hand? I also received some beautiful second hand finds: a copper bowl and a candle holder from 50s or 60s and more of the exquisite hand painted coffee cups I got for my 26th birthday. 

Ensimmäinen romulahja etualalla, 60-luvun tarjoiluvati. Nappula-kynttilänjalkoja tuli sopivasti kolme eri väristä. Messinkinen minulla oli entisestään. Niitä toivoinkin, kiitos!

Se siitä aloituspuheesta ja takaisin niihin lahjoihin. Sattumalta tänä vuonna sekä minä että äitini löysimme toisillemme muutamia nappilahjoja kirpputoreilta. Aaton suurin vitsin aihe olikin se, millaista vanhaa rojua olimme toisillemme löytäneet ja kuinka halvalla tavara oli lähtenyt. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta lahjat olivat nimittäin kirppislöytöjä sanan varsinaisessa merkityksessä (ts. niistä ei otettu kiskurihintaa). 

Juuri ennen joulua pääsin valittamaan, että minulla on niin vähän kynttilänjalkoja. Nyt on sopivasti!

Niin, sitten niihin löytöihin. Aloitetaan parista äitini löydöstä. Hän törmäsi muistaakseni jollain laitilalaisella kirppiksellä 50-60-lukujen vaihteen kynttelikön ja tarjoiluvatiin (ylemmässä kuvassa). Kuulemma ne olivat vieläpä eri looseissa, mutta sattuivat olemaan kovin saman henkisiä. Nämä ovat sellaista tavaraa, jotka varmaan jollekin ovat täysin arvottomia (hinnan perusteella) ja toiselle, kuten minulle, aivan valtavan hienoja ja arvokkaita. Kyntteliköstä erityisen arvokkaan tekee se, että isoisäni osti 60-luvulla juuri tällaisen kynttelikön, joka sitten annettiin isotädilleni lahjaksi. Äitini perheelle jäi puolestaan nelihaarainen kynttelikkö, joka on nykyisin minun lapsuudenkodissani adventtikynttelikkönä.

Kuparinen ykstyiskohta.

Minusta kynttilänjalka on erittäin kaunis ja toisaalta jotenkin veikeä. Myös tarjoiluvadissa on hauskaa "avaruusajan meininkiä". Ja kuparihan on aivan huippumuodikasta vielä, jos sitä haluaa ajatella. Lisäksi esineet sopivat täydellisesti huonekaluihimme, jotka ovat samalta aikakaudelta. Nappilöytö siis!

Vuoden halvin lahja - palkinnon voittajat.

Minä nappasin tänä jouluna varmaan halvimman lahjan palkinnon meidän perheessämme, eikä kyse ollut edes aineettomasta lahjasta. Viime jouluna äiti pyysi uusia glögilaseja ja löysinkin Pentikistä kauniita ja sopivan kokoisia laseja. Silloin opiskelijan kukkaroa tosin hieman kirpaisi, kun ostin niitä useamman kappaleen. Taisivat maksaa kahdeksan euroa kappale. Vaan mitä löysinkään vuosi sitten tammikuussa Ekotorilta: käyttämättömän oloisia Pentikin glögilaseja 80 sentillä kappale! Niitä tosin ei ollut kuin kaksi, mutta näitä voikin jatkossa kerätä hitaammin, kun muutama on jo valmiina. Piilottelin laseja vuoden varastoissani ja muistin kuin muistinkin kaivaa ne esille ennen joulua. 

Lautanen on kiiltävä ja purkki on himmeää messinkiä. 

Olin jo luovuttanut erään äidin tämän vuotisen lahjatoiveen suhteen. Äiti toivoi olohuoneeseen messinkistä vatia/lautasta/astiaa, joka sointuisi olohuoneeseen tulevaan uuteen lamppuun. Ajattelin homman olevan helppo, kun kuulemma messinkikin on muodissa. No ei ollut! Ainakaan Turussa. Kyttälän kirppis Tampereella pelasti tilanteen ja sieltä löytyi lähes täydellinen messinkilautanen olohuoneen sohvapöydän tilpehööreille. Ja taas reposteltiin lahjan hinnalla. Myöhemmin samana päivänä löysin vielä Design boulevardista Ferm livingin kuusikulmaisen messinkikipon, jonka annoin isälle kaukosäädin kipoksi. 

Mysteerikuppeja.

Muistatteko ne ihanat mustavalko-kultaiset 60-luvun kahvikupit, jotka edelliskesänä löysin vanhojen tavaroiden liikkeestä? Ne ainutlaatuiset, käsinmaalatut kupit, jotka oli maalannut joku mystinen Kuusisto? Hämmästys oli suuri, kun äiti törmäsi eräänä kauniina päivänä aivan samanlaisiin kuppeihin jossain nettikaupassa. Höh, ne eivät olleetkaan niin ainutlaatuisia. Äitiä harmitti, että hän oli maininnut minulle asiasta, sillä hän aikoi tilata kupit minulle joululahjaksi. Onneksi minä en muistanut enää koko asiaa ja lahja tuli minulle täytenä yllätyksenä. 

Äsken kaivelin kuppeja ja sama [maalattu kuusi]:sto nämäkin on maalannut. Äiti kysäisikin nettikaupan pitäjältä kuppien historiasta. Kovin paljon ei selvinnyt, mutta jotain kuitenkin:

Köydänmiehen photoshopilla peitetty nimi. 

Edelleen voin kehitellä villejä tarinoita siitä, mikä kuppien historia on ja kenellä hienoilla ihmisillä kupit oikein ovat olleet käytössä. Ainakin meillä! Kohta voimme pitää jo vaikka minkälaiset kahvikekkerit, kun kuppeja on jo niin paljon. Kenties näitä tulee vastaan lisääkin, vaikkakin rohkenen epäillä, ettei kovin suuria määriä.

Tämmöisiä romuja kotiimme, ja vanhempien kotiin, ilmestyi tänä jouluna. Ja kyllä paljon muutakin, mutta nämä nostin tällä kertaa esiin.

Mitä mieltä sinä olet käytettyjen lahjojen antamisesta? 

Täydellinen lahja

Kerroin elokuussa ystäväni kanssa tekemästäni reissusta Sauvoon ja Alles gute vintageen. Reissulta löytyi ystävälleni aivan täydellinen syntymäpäivälahja. Olin ajatellut hankkia pyöreitä täyttävälle ystävälleni astioita, sillä hän oli usein toivonut astiavarastoihinsa lisäystä. En ollut löytänyt mitään sopivaa, mutta sopivasti Alles gute vintagen valtavan liiketilan sopukoista löytyi suloistakin suloinen kahviastiasto ja pyysin saada ostaa sen ystävälleni lahjaksi. 

I found the perfect birthday present for one of my best friends. My friend  and I found a beautiful coffee set from a vintage some time ago and I asked if I could by the set for my friend as a present. The cups are from the 60s and by Arcopal France. I found some sets of these on Ebay and Etsy but I assume in Finland these I quite rare. There are 11 cups in total so I'm guessing two sets of six minus one missing. The colours are pink, blue, green, grey and white and you can mix and match or go monochromatic.

Täydelliset pastellikupit. En yleensä pidä lasisista kupeista, mutta nämä ovat ihanat!

Annoin lahjan vihdoin eilen ystävälleni, mutta tietysti kuvasin kupit ennen luovutusta. Lahja oli aivan täydellinen: sekä saajan että antajan näköinen, tarpeellinen, kaunis, arvoltaan sopiva ja siihen liittyi vieläpä yhteinen muisto. Yllätys tuo lahja ei tietystikään ollut, mutta muuten hipoi täydellisyyttä. 

Päättelin, että nimessä yhdistyvät "Arc" ja "opal".

Googlasin vähän kuppien taustoja. Ne ovat 60-luvlta ja merkki on Arcopal France. Suomeksi löytyy hyvin vähän osumia ja kuvahaulla lähinnä kukkaiskuvioisia valkoisia kuppeja. Muualta maailmalta löytyykin sitten enemmän ja kukkakuppien lisäksi juuri näitä pastellisävyisiä lasikuppeja. Arcopal France oli osa ARC international yhtiötä ja sen astiatuotantoa. Yhtiö oli ilmeisesti kuuluisa läpikuultavasta, kestävästä opaalilasistaan. Nykyisin yhtiö omistaa Pyrex-tuotemerkin.

Helmiäishohtoisia kuppeja ja tasseja voi yhdistellä miten tykkää. 

Kupit ovat moitteettomassa kunnossa ja kultauskin on säilynyt hyvin. Ilmeisesti kupit on myyty kuuden eri värin sarjoissa. Tämä kaappaus käsitti 11 kuppia eli yksi valkosävyinen kuppi on hajonnut. Ystäväni on aina ihaillut minun värikkäitä kahvikuppeja, joita voi yhdistellä mielensä mukaan. Nyt myös ystäväni voi yhdistellä eri pastellisävyjä toisiinsa vapaasti. 

Minun värikkäät italialaiskuppini ja herkät ranskalaiskupit rinnakkain. 

Värejä on kuusi erilaista: vaaleanpunainen, keltainen, valkoinen, harmaa, sininen ja vihreä. Osa väreistä on melko samanlaisia keskenään, mutta rinnakkain erottuvat toisistaan. 

Eilen kupit vihdoin päätyivät ystävälleni hänen synttärijuhlissaan ja ne pääsivät heti pöytään hopealusikoiden kera. Niistä juotu kahvi maistui erityisen hyvältä, kuten näin kauniista kupeista aina. Lisäksi ne sopivat erityisen hyvin myös jäätelön syömiseen. Olen iloinen, että kupit omistaa nyt ystäväni, jonka luona kupit pääsevät arvoiseensa käyttöön. Oikein ihmettelen, ja samaa ihmetteli liikeen omistajakin, ettei näitä kuppeja ole kukaan ostanut pois. Tai ehkä ne vain odottivat oikeaa ostajaa.

Paketoin kupit Tigeristä löytyneeseen pahvilaatikkoon, jonka kannen koristelin lahjapaperilla. Tämä kuva on tosin lavastettu, oikeasti laitoin kuppien väliin talouspaperia ja paketti oli oikea talouspaperien ja kuppien sekamelska.

Oletko ennen kuullut Arcopal France -merkistä? Entä mikä on ollut täydellisin ostamasi lahja?

Valmis!

Toivoin kimppuun pioneita ja sain. Mustikanvarvut ovat ihana lisä. 

Oho. Kävipäs eilen niin hassusti, että valmistuin. Ehdin kuin ehdinkin saada tutkintotodistusanomuksen ajoissa perille ja sain filosofian maisterin paperit eilen juhlallisessa publiikissa. (Tilaisuudessa tosin vain kukitettiin, sillä osa oli jo virallisesti valmistuneita. Loppujen maisterin paperit olivat kahvitiskillä juhlallisesti pinossa.). Päivä oli täynnä hauskuutta, haikeutta ja vähän jännitystäkin.

Yesterday I graduated. Hooray! It still seems a bit weird that I'm not a student anymore but I'm also really looking forward to the next chapter in my life. I attended a graduation ceremony and after that we had dinner at a restaurant called Ludu. For dessert, I had baked a cake with mascarpone cream and limoncello marinated strawberries. The graduation coffee tasted especially good out of the fancy coffee set I got last year.

Anoppi oli arvannut, että laitan persikan värisen jakun ja osti ruusut sen mukaan. Myös yliopisto oli ystävällisestä sävyttänyt tutkintotodistuskuoren mätsäämään asuuni. 

Jostain syystä minua jännitti ennen publiikkia. En muista jännittäneeni yo-juhlaa tai edellisiä valmistujaisia OKL:ssa. Tai ehkä aika on vain kullannut muistot. Ehkä tämän tilaisuuden teki jännittäväksi se, ettei sitä mitenkään harjoiteltu etukäteen, vaan olin pelkkien sähköpostien varassa. Jännitys kuitenkin hälveni heti, kun näin tuttuja. Oli ihana nähdä opiskelukavereita pitkästä aikaa, sillä monia en ollut gradupuurtamisen ja harjottelun aikana nähnyt ollenkaan. Oli myös mukava kuulla, että kaikilla oli tulevaisuuden näkymät aika hyvin reilassa. 

Tilaisuudesta sai juuri sopivan tärähtäneitä kuvia, joten ketään ei  varmasti tunnista. 

Varsinainen tilaisuus oli sopivan mittainen, puheet hauskoja ja juuri oikean pituisia. Oli hienoa päättää opinnot näin juhlallisesti, sillä tykkään juhlistaa melkein mitä tahansa asioita. Tietysti tilaisuus myös konkretisoi yhden elämänvaiheen päättymisen. En ole enää opiskelija. Hui! Juhlassa ei kuitenkaan ole haikailun aika, vaan keskityin riemuun.

Ylhäällä mansikka-vuohenjuustosalaatti ja parsakeitto kylmäsavulohimoussella. Alarivissä ankkaa ja miehen fish and chips -annos. 

Publiikissa mukanani olivat mies, vanhempani ja appiukko. Anoppi liittyi seuraan myöhemmin ja juhlistimm päivää ravintola Ludussa. Valitsin paikan uteliaisuudesta, sillä ravintola on suhteellisen uusi ja nimi sopivan älytön. Lopullisen päätöksen tein sillä perusteella, että ravintolassa oli kätevä nettiipöytävaraus, mitä toisella ravintolavaihtoehdolla ei ollut. Söimme ravintolassa alku- ja pääruoan ja voin kertoa, että oli hyvää! Otin alkuruoaksi parsakeittoa ja pääruoaksi ankkaa (uskalsin syödä jopa ankan sydäntä!). Kun harvoin käy tällaisissa "hienoissa" paikoissa, niin ruoka maistuu varmasti aivan erityisen hyvältä. 

Kahviservieteiksi valitsin kerrankin jotain yksinkertaista ja mustavalkoista. Ne sopivat kuppeihin aivan täydellisesti. 

Kahville siirryimme kotiin, sillä olin leiponut jälkiruoaksi kakun. Päältä kakku näyttää aika perinteiseltä mansikkakakulta, mutta kermavaahtoon oli sekoitettu mascarponea ja välissä oli limoncello-marinoituja mansikoita. Resepti oli ylläri-pylläri maku-lehdestä. Kakku oli sopiva sekoitus perinteitä ja modernia. Limoncello-mansikkaliemellä kostutettu kakkupohja toimi loistavasti. Reseptiä ei näköjään löytynyt netistä, mutta jaan sen vaikka jossain vaiheessa. Juhlavan tilaisuuden kunniaksi käytössä olivat ensimmäistä kertaa myös kahviastiasto, jonka sain viime vuonna syntymäpäivälahjaksi. Tummapaahtoinen kahvi kermalla maistui ohuista kupeista aivan erityisen hyvältä. 

Kakkua, kahvia ja äidin tuomia hassuja ranskalaisleivoksia. 

Sain myös lahjoja. Mies sai vanhemmiltani aikoinaan valmistujaislahjaksi taulun ja minä halusin myös ihan oman taulun. Olin katsellut Taideliike Ahdin ikkunassa jo pidempään erästä Göran Augustsonin grafiikkatyötä ja päätin, että haluan sen. Isältä sain oman iPadin, niin ei tarvitse anella miehen iPadia. Appivanhemmilta sain oikein sopivan hömppälahjan, Seppälän lahjakortin. Mies taas otti vinkistäni vaarin ja osti minulle söpösiä leikkiruokia ranskalaisesta Petits tresors -lelukaupasta. Lelut on heti vietävä töihin ja otettava käyttöön. 

Patsaan paljastus. Teoksen nimi on uppoava majakka. 

Niin söpöjä! Taidan olla näistä enemmän innoissaan kuin lapset. 

Päivä oli ihana ja ikimuistoinen, kuten tällaiset erityiset juhlat yleensä ovat. Kesällä aion juhlistaa valmistumista vielä pariin otteeseen, kavereiden ja sukulaisten kesken. Kaikki riemu pitää ottaa irti tästä, sillä tuskin ihan heti suoritan mitään toista tutkintoa. Syksyllä odottavatkin sitten ihan uudet kuviot, sillä olin niin onnekas, että sain töitä.  Elämme jännittäviä aikoja. 

Annos kauneutta

Minun piti kirjoittaa tyypillisistä arkipäivistäni, mutta nyt on ollut sen verran erikoisia päiviä, etten ole oikein saanut edustavaa otosta. Siispä päätinkin kirjoittaa eräästä uudesta arkeani kaunistuttavasti asiasta. Ja kukista, aina voi kirjoittaa tai ainakin kuvata kukkia.

My mother and I found a lovely small vase at a flea market for five euros. Mum did a little research around the web and found out that this little baby is a carafe by Kaj Franck, a famous Finnish designer. I love it's blueberry hue and elegant contours (which are very typical of Franck's designs). Bright ranunculi and kermit chrysanthemums make an especially beautiful contrast with the dark glass.

Kirpparilöytö parhaimmillaan. Väri ei tule kuvassa kunnolla esiin, mutta malli sen sijaan tulee.

Kiertelimme äidin kanssa viime viikolla kirpputoreja ihan vaan huviksemme. Yllätteän vastaan tuli pieni sininen maljakko vitosella. Tietysti kaunis pieni maljakko päätyi mukaamme, viisi euroa siitä täyttää kirpparilöydön määritelmän. Äiti arveli kyseessä olevan Kaj Franckin suunnittelema astia. Eniten tietysti on merkitystä sillä, että astia miellytti ja sellainen sopi kokoelmiini. Minusta astian malli on erityisen viehättävä ja sopusuhtainen.  Sen syvän mustikan sininen väri näyttää erityisen hyvältä valkoisella pöydällä, kun aurinko asuu siihen.

Tässä kuvassa näkyy parhaiten astian todellinen väri, mustikan sininen. 

Kotona tutkailimme nettiä ja ilmeisesti maljakko onkin karahvi. Tarkemmin sanottuna se on Kaj Franckin ravintolakäyttöön suunnittelema annoskarahvi. Tuotannossa karahvi on ollut vuosina 1954-68. On kiinnostava tietää tällaisia yksityiskohtia, vaikka juuri tämän maljakon taustat jäävätkin mysteereiksi. Missäköhän karahvi on ollut käytössä? 

Ah, ihanat leikkokukat. Äiti antaa minulle joskus vähän "kukkarahaa", jotta raaskisin ostaa niitä kodin kaunistukseksi. Rahoja ei saa tulhata mihinkään "järkevään".

Niinhän siinä tietysti kävi, että kun poikkesin ostamaan puutarhaliikkeestä multaa, mukaan tarttui multasäkin lisäksi kukkia. Lempparikukkani leinikit ovat nyt parhaimmillaan (ja halvimmillaan). Aluksi suunnittelin järkevästi ostavani kestäviä ja edullisia neilikoita, mutta en voinut vastustaa täydellisen pulleita jaloleinikkejä. Kaveriksi niille ostin pirteän terhakoita nappikrysanteemeja.  

Asetin kukat nimettömän lipaston päälle. Kukkien värit toistuvat hauskasti taulussa ja Pixeline-vadissa.

Kukkien herkulliset värit näyttävät mielestäni erityisen kauniilta tummansinisessä maljakossa. Tai siis karhavissa. Luultatavasti käytän sitä kuitenkin ennemmin maljakkona kuin karahvina. Jotenkin värit korostuvat tumman maljakon rinnalla. Maljakko on sen verran paksua lasia, että valon on tultava juuri oikeasta suunnasta, että sen todellinen väri näkyy. Jotenkin tummuus ei kuitenkaan haittaa yhtään, kun kukat ovat räiskyvän kirkkaita. 

Kukkia ei voi koskaan kuvata liikaa. Katsokaa nyt noita leinikin ihania kerroksia!

Kukkakaupassa sanottiin, että kukkien pitäisi kestää melko pitkään. Siltä varalta, että kukat ovatkin lakastuneet, kun taas palaan perjantaina kotiin, piti laittaa vielä yksi kuva ihailtavaksi näin etänä. Onneksi elämässä on paljon kauneutta, jota ihailla! 

Kaunista keskiviikkoa kaikille! Millainen arjen kauneus saa sinut piristymään?

Kattaus koreaksi

Valitettavasti en ole alkanut opiskella ravintola-alan sanastoa koreaksi, vaikka otsikko antaakin niin ymmärtää. Tällä kertaa postauksen aiheena ovat uudet kahvipöydän koritukseni sekä pieni näppärä idea juhla- ja miksei arkipöytäänkin.

Mainitsin jossain vaiheessa, että esittelen täällä blogissa vanhemmiltani saamani synttärilahjat. Facebook-sivuilla kerroinkin siirtyneeni älyaikaan ja esittelin isältä saamaani puhelimeen askarreltua suojapussia. Nyt esittelyvuorossa on äidin lahja, graafinen vanha kahviastiasto.

I had thought about someday buying a fancy coffee set for my future candle light suppers or somesuch a bit more formal occasions. That day came sooner than I had thought when my mum and I came across a beautiful vintage coffee set. We just had to get it for my birthday. I love the simple elegance of the pattern. They are hand-painted (although not periwinkles). Before I'll invite the vicar, my neighbout and some very important people over, I think I'm going to host parties that are a little less formal. For those occasions, I bought a box to hold all our napkins so that the guests can choose the napkin they want.

Synttärilahja pääsi näin aluksi esille olohuoneeseen.

Lahja löytyi jo keväällä, kun olimme äidin kanssa kiertelemässä Turun vintage- ja antiikkitarjontaa. Tarkoituksenamme ei ollut ostaa mitään vaan ihan vain katsella ja ihailla. Meillä on usein tietyt kaupan joissa käymme ja yksi niistä on Wanhan tawarwain tawaratalo. Siellä on aina ystävällinen palvelu ja liikkeessä ei tule tunnetta, että olisi pakko ostaa jotain. 

Pyöriessämme kaupassa, silmiimme osui tämä yksinkertaisen tyylikäs astiasto. Hinta ei ollut päätähuimaava, vaikka astiasto oli kahdeksan osainen ja kaikki osat olivat tallella. Olimme puhuneet, että joskus voisin kerätä vähän hienomman kahviastiaston tulevaisuutta ajatellen. En kuitenkaan ollut ajatellut, että se voisi löytyä nyt ja kertarysäyksellä. Ajattelin, että enhän minä astiastoa tarvitse. Astiaston tyyli oli vain juuri oikea, tyylikäs mutta leikkisä. Jätimme asian hautumaan ja siirryimme seuraavaan liikkeeseen. Siellä minulle tuli kuitenkin olo, että olisi kauheaa jos liikkeeseen jäänyt nuoripari ostaisikin astiaston pois. Silloin tajusin, että astiasto on juuri sellainen mitä haluan, vaikka se sattuikin löytymään vähän aikaisemmin kuin oli tarve. 

Kuppi ja tassit. Osa mustista viivoista on hieman kuluneet.

Palasimme kauppaan ostamaan astiaston ja se meni piiloon vanhempieni luokse synttäreihin saakka. Vihdoin sain kaivaa kupit ja tassit esiin ja ihailla niitä! Lautasissa ja kupeissa kuviot ovat paikoin hieman kuluneet, mutta sokerikko ja kermakko ovat kuin uusia. Käsinpestävää tavaraahan nämä ovat, joten eivät ihan arkikäyttöön pääse. Posliini on ohutta ja kuppien muotokieli vie 50- ja 60-luvuille. Kuppi tuo mieleen Arabian mallin SS, jota on käytetty mm. Raija Uosikkisen Stellassa.

Se, joka nämä on maalannut on tehnyt tarkkaa jälkeä ja keksinyt ihanan kuvion. Yksinkertainen on parasta!

Sen enempää en astiasto osaakaan sanoa. Se ei ole mitään tunnettua sarjaa ja astioiden pohjan merkinnän perusteella epäilen, että sen on koristellut käsin joku yksityinen ihminen. Osassa astioista on Bavarian leimat pohjassa, osassa ei. Jokaisessa sen sijaan on mystinen merkki, kaksoispiste ja sto/HL. Epäilen, että merkki esittää kuusta ja tekijän sukunimi on Kuusisto. HL:stä en oikein osaa sanoa, mitä se tarkoittaa. Jos se olisi etunimi, tyyliin Hanna-Leena, miksi se on kauttaviivan jälkeen ja perässä? Mysteeristä. Mutta se taitaa vaan lisätä astiaston kiehtovuutta. Eikä merkillä tai mallilla ole oikeastaan väliä, kun se on niin hieno!

Mystisiä ja vähän vähemmän mystisiä merkintöjä.

Lupasin lisäksi vinkin juhlapöydän kattamiseen. Tämä idea on napattu kavereiden tupareista ja oli mielestäni niin nerokas, että halusin ottaa sen käyttöön ja jakoon. Juhlissa lautasliinat oli laitettu nättiin laatikkoon riviin siten, että jokainen saattoi valita haluamansa värisen lautasliinan. Tämä sopii erityisesti vähän rennompiin juhliin, jossa on noutopöytä.

Kohta laatikkoon taiotaan lautasliinoja.

Sopivaa laatikkoa ei löytynyt heti, mutta tällä viikolla bongasin Tigeristä huokean ja kauniin laatikon. Laatikoksi käy mikä tahansa lautasliinojen levyinen laatikko. Halusin, että laatikko on jämäkkä, jotta liinat pysyvät kuosissa. 

Yritin taitaa lautasliinat niin, että niiden kuviot tulevat hyvin esiin.

Sitten vaan otetaan lautasliinat esiin, taitetaan pino keskeltä pehmeästi ja asetellaan taitetut lautasliinapinot vieriviereen laatikkoon. Tähän tietysti tarvitaan laatikon koosta riippuen melko paljon lautasliinoja. Minulla ainakin niitä on kertynyt lahjojen muodossa melko paljon, joten niillä sai helposti täytettyä tuollaisen vähän kenkälaatikkoa pienemmän rasian.

Lopputulos. Tästä vieraat voivat napata haluamansa lautasliinan, eikä tarvitse miettiä onko samaa kuosia tarpeeksi.

Saa nähdä koska uusi astiasto tai lautasliinalaatikko pääsevät ensimmäisen kerran käyttöön. Luultavasti eri kerroilla kuitenkin. Nyt voin järjestää niin vapaamuotoiset hippalot kuin kynttiläillalliset, joihin kutsun vain erittäin tärkeitä ihmisiä ja illallisen päätteeksi pääsen esittelemään käsinmaalattuja kahvikuppejani, kuten  Mrs. Bucket Bukée ikään.