Sisustusjemma

Nämä tyypit ostettiin Bonskulle ja Tintille Lontoosta. Leikkeihin ne eivät juuri ole päätyneet, mutta eivät saa myöskään istuskella pylvään nokassa, kuten minä haluaisin. 

Minä tykkään sisustuksessa hassuista pienistä yksityiskohdista, joita ei välttämättä ensisilmäyksellä huomaa. Lelut ovat minusta oivia sisustusesineitä, sillä ne tuovat vähän huumoria ja tietysti väriä sisustukseen. Parasta on, jos lelun tai muun hauskan sisustusesineen saa kurkkaamaan jostain vähän yllättävästä paikasta. Keksin niille juuri termin "sisustusjemma".

"Marigekko" on Barcelonan tuliainen teinivuosilta. Se pääsi yläkerran vessaa ilahduttamaan. 

Meidän kodissamme tällaisia sisustusjemmoja on useampia ja ehkä löydän niitä vielä joskus lisääkin. Harmikseni ihan kaikkia näitä jemmoja ei voi oikeasti käyttää, sillä pienet kätöset hakevat lelut pois vääristä paikoista. Ja en ole tietenkään käyttänyt sellaisia leluja, joilla päivittäin leikitään, vaan jotka ovat syystä tai toisesta unohtuneet laatikoiden pohjalle tai jotka ovat alunperinkin vain "minun".

Ponikokoelma vahtii vessan ovea. 

Suosikkijemmani on yläkerran vessan hauska pikkuikkuna, jonka "ikkunalaudalle" jemmasin ponit. Ne alkoivat olla huonossa kunnossa pyörittyään laatikoissa käyttämättöminä. Tarkoitus olisi lisätä vielä kokoelmaa, kun pääsen vanhaan ponikokoelmaani käsiksi. Toinen suosikkini olisi eteisen ja olohuoneen välinen pylväänreuna, mutta tämä on juuri niitä paikkoja, joilta lelut häviävät alta aikayksikön, kun yritän jemmata sinne jotain.

Muutama poni mahtuisi vielä sekaan. 

Kuistin pikkuikkuna on myös hauska sisustusjemma, jonne jemmasin Simpsons-shakkinappuloita. Olen ostanut shakkipelin joskus seurusteluaikoina miehelle joululahjaksi ja peli on pölyttynyt kaapissa pitkään. Nyt pääsivät edes koristeiksi (plus Bonskun leikkeihin). Saa nähdä jaksanko pitää ikkunalaudalla vaihtuvaa näyttelyä vai ovatko shakkinappulat tulleet jäädäkseen.

Kuistilla on söpö pikkuikkuna. Nalletaulu pääsi oven yläpuolelle, kuten vanhassakin kodissa. 

Päästäisitkö itse Simpsonit vartioimaan kotiasi?

Muita jemmoja ovat yläkerran kattuparrujen päät. Niitä olisi vaikka kuinka, mutta olen hyödyntänyt toistaiseksi vain pikkuvessan yhden parrunpään. Bonskun huoneessa lelut tuskin pysyisivät paikoillaan ja makuuhuoneen parrut houkuttelisivat liikaa kurottelemaan parven kaiteen yli. Mutta onneksi näitä jemmoja riittää muutenkin! Nyt kun mietin, niin kodin edellisetkin asukkaat käyttivät näitä sisustusjemmoja hyödyksi. Vaikka sisustustyyli oli monelta osin hyvin erilainen, niin samalla tavalla hauskoja yksityiskohtia löytyi sieltä täältä. Myös My Little Pony oli päässyt eräälle ikkunalle kurkkimaan. Ja ehkä joskus vielä hankin itselleni tämän täydellisen "sisustusjemmalampun", joka heillä oli keittiössä.

Herra Tompson tai Thomson hyppäämässä pyykkimereen. 

Millaisia sisustusjemmoja sinun kodistasi löytyy? 

Hekottelijasta kierijäksi: Tintin 8kk!

Kuulin tuossa männäviikolla, että meidän vauva on jo kohta vuoden. Vuoden! Ei kahdeksankuinen ole vielä "kohta vuoden", vielähän tässä on neljäsosa vauvavuotta jäljellä. Ja oikeastaan aika vauvoja nämä lapset ovat kyllä vielä pitkään. Ja vaikka kuulemma reisimakkarat ovat vähän alkaneet sulaa, tuntuu hän minusta vielä ihan vauvanpulluralta. Ja itsekin hän usein kertoo olevansa "vav-vav-vav-vav-vavva". Olenpa Tintin myötä hoksannut, että suomen sana "vauva" tulee varmaankin jokelluksesta, kuten nämä monien muiden kielien mammat ja pappat. 

Pikku-Tintin, meidän perheen vavva. Kuvat jälleen mummulta.

Tintti on kyllä edelleen erittäin lunki ja joviaali tyyppi. Hän suhtautuu asioihin rauhallisesti. Vierastaminen on näkynyt lähinnä niin, että hän tarkistaa minulta, että onko tämä nyt ok ja sitten hymyilee. Neuvolassa korvien tarkastus aiheutti vain pientä hämmennystä. Hän jaksaa tutkia samoja leluja pitkään ja hartaudella, eikä häntä tarvitse jatkuvasti kuljettaa mielenkiintoisesta paikasta toiseen, kuten isoveljeä aikanaan. Tintti viihtyy sylissä katselemassa maailman menoa. 

Vaikka Tintti on rauhallinen, osaa hän olla myös melkoinen veijari.

Häntä ei juurikaan turhauta se, ettei vielä pääse eteenpäin ryömimällä. Voihan sitä yhtä hyvin kieriä! Tintti kiehähti ensimmäisen kerran selältä vatsalleen meille lahjana jouluaattona. Sen jälkeen hän oppi nopeasti hyödyntämään kierimmistä paikasta toiseen etenemistyylinään. Hän suuntaa itsensä sopivaan asentoon liikkumalla mahallaan "kellonviisarina" ja lähtee sitten kierimään kohteeseensa. Välillä logiikka ei ihan pelaa ja hän lähtee kierimään sivulle, kun hänen haluamansa esine on suoraan hänen edessää. Hämmästyttävästi hän tosin saattaa jaksaa kieriä niin kauan, että lopulta päätyy haluamansa esineen luo. Tämä kertoo hyvin hänen kärsivällisyydestään. 

Mutta ei Tintti silti mikään tylsimys ole. Jalat ja kädet vispaavat usein hurjaa vauhtia ja hän on myös varsinainen kujeilija ja flirttailija. Tintti osaa "leikki-intonaation", jolla saa kutsuttua kenet tahansa hymyleikkiin. Hauskinta on kukkuu-leikki isoveljen kanssa ja hänen touhujaan on maailman parasta seurata. Välillä kyllä isoveikka vähän turhan rajusti makoilee Tintin päällä, eikä se aina ole kivaa. Välillä on ja sitten nauretaan "hee hee hee" suloisella matalalla vauvanaurulla. 

Oma sukkakin käy lelusta, jos parempaa ei ole tarjolla. Parasta olisi kuitenkin isoveljen Briot ja Legot.

 

Tintin tykkää tutkia leluja ja parhaita leluja ovat tietysti isoveljen lelut. Hän tyytyy melko kivasti vauvaleluihinkin, mutta silloin kyllä loukkaantuu, jos joku kiinnostavampi lelu viedään pois ja törkäätään joku vauvaisa lelu tilalle. Vähän jännitän aikaa, kun Tintti oikeasti lähtee etenemään ja kaikki pikkulegot ovat saavutettavissa...Musiikki kiinnostaa myös Tinttiä. Hän oppi juuri istumaan ilman tukea ja on ollut haltioissaan siitä, että pystyy soittamaan lelurumpua tai ksylofonia. Myös nykymusiikin soittaminen pianolla on jo hallussa. 

Tintti on edelleen sellainen kunnon michelinvauva. Hän painoi 8 kk neuvolassa 9900 g ja oli 72,5 cm pitkä. Pään koko kulkee +2 käyrällä, mutta tarkkaa mittaa en nyt muista. Odotettavissa on, että painon kehitys hidastuu tässä vauvavuoden loppupuolella, kuten isälläänkin kävi. Meidän on pitänyt hankkia paljon uusia (tai uusvanhoja) koon 74 ja 80 vaatteita, sillä Bonsku käyttii tuossa koossa jo "isonpojan vaatteita", joita ei voi kuvitellakaan pukevansa nyt vauvalle. Toki myös nyt toisen lapsen kanssa nopeus on valttia, eikä jäykkiä farkkuja viitsi pukea jalkaan, jos valittavana on myös venyvät leggarit. 

Ja hampaita tulossa, kyllä.

Voisi kuvitella, että ruoka maistuisi jo suurina määrinä, mutta ei Tintti ole mikään ahmatti kuitenkaan. Taitaa elää vielä pitkälti maidolla. Mielellään hän kuitenkin syö ja maistelee monenlaista. Parsakaali, paprika ja appelsiini ovat herkkua. Myös puuro ja vauvamössöt menevät, mikä helpottaa arkea suuresti. Lusikka ja sormiruoka menevät molemmat, tosin oma lusikka pitää olla aina myös kädessä. Ja vaikka määrät ovat vielä suhteellisen pieniä, on syöminen ihan erilaista kuin Bonskulla aikanaan. On terapeuttista huomata, että lasten ruokahalu ja syömishalu ovat oikeasti ihan erilaisia ja melko sisäsyntyisiä. 

Päivärytmi on pysynyt melko samanlaisena kuin puolivuotiaanakin, nyt toki aterioilla höystettynä. Tosin viimeiset päiväunet ovat jäämässä pois, mikä kyllä hieman aiheutaa kärttyisyyttä iltoihin. Onneksi se on vain "vaihe". Hampaat ja sairastelu ovat viime aikoina valvottaneet. Ja hampaita onkin jo melkein 1,5! 

Sellainen ihana suloinen vauvanpallura on meidän Tintin! Niin luonnollinen osa meidän perhettä jo.

Likilaskiaispullat ja pullava-nukas

Olemme järjestäneet tupareita useammassa erässä ja ensimmäiselle kierrokselle päätin tehdä laskiaispullabuffetin. Pullat leivoin tietysti juurella, jota olen innokkaasti käyttänyt nyt lokakuusta lähtien. Valitettavasti en oikein onnistunut ja pullat lähinnä levisivät. Hyvästä ruokkimisesta huolimatta juuri jäi myös liian happamaksi. Pullat onnistuivat korkeintaan välttävästi, eikä hieno pulla-buffet ajatus ollutkaan aivan yhtä salonki- ja blogikelpoinen, kun mielessäni kuvittelin. Tarjosin ne kuitenkin ja onneksi likilaakiaispullien väliin sai valita hilloja, lemon curdia, mantelimassaa, ranskanpastillimurskaa, kermavaahtoa, nutellaa tai kaakaokermavaahtoa peittämään hapanta makua.

Likilaskiaispullat eivät ehkä nousseet, kun laskiainen on vasta maaliskuussa. Samalla juurella leivottu leipä sen sijaan onnistui erinomaisesti. 

Toinen ongelma pullien kanssa oli se, että leivoin pullia aivan järjettömän ison määrän. Osa vieraista joutui perumaan tulonsa ja isolle osalle toinen päivämäärä sopi paremmin. Olin varautunut hieman isompaan lössiin ja pullia jäi yli 39 kappaletta. Siinä on aika paljon pullaa perheelle, josta kukaan ei ihan hirveitä määriä syö pullaa. No, pullat pakkaseen ja köyhiksi ritareiksi vähitellen, ajattelin.

Ennen uuniin menoa vielä epäilytti, että tuleeko tästä mitään. 

Sitten aivoihini pälkähti jostain sana "pullavanukas". En tiedä mistä, sillä en ollut eläissäni sellaista maistanut. Ehkä nähnyt jossain reseptilehdessä tai Yhteishyvässä. Googlasin ja toden totta, sellainen asia on olemassa kuin pullavanukas ja se kuulosti helpommalta kuin köyhät ritarit. Lähes samat tarveaineet, mutta pullat kootaan vuokaan ja tökätään uuniin.  Ilmeisesti pullavanukas ei ole tuttu monelle muullekaan, sillä eräs seuraajani ihmetteli kovasti, että mitä on "pullava-nukas". Minusta sana oli niin hauska, että nyt sanon kyseistä jälkkäriä varmasti aina pullava-nukakseksi!

Pullat olisi saanut laittaa vielä enemmän lappeelleen, jotta ne olisivat kostuneet paremmin. Mutta kyllä tuo rapeaksi jäänyt osakin oli ihan hyvää. 

Tämä ennen minulle tuntematon jälkkäri osoittautui herkulliseksi. Pullien väliin tuleva hillon ja tuoreiden (pakaste) marjojen sekoitus toi mukavasti mehukkuutta ja munamaito kostutti pullat ihanan pehmeäksi uunivuoassa. Pullien pinta jäi rapeaksi, mutta ehkä hieman vähempi olisi riittänyt. Köyhät ritarit ovat kyllä silti ihan oma juttunsa, kun paistopinnasta tulee pannulla erilainen, mutta molemmat ovat hyviä. Pullien happamuus ei haitannut ollenkaan, vaan oli minusta pikemminkin eduksi pullava-nukkaassa. Nyt olen ihan tyytyväinen, että pullia on pakkasessa vielä 29. Saan vielä aika monta satsia pullava-nukasta. Jossain reseptissä tämä oli mainittu myös pappilan hätävarana, mutta minun mielestäni sitä ei kyllä paisteta. Koulukuntia lienee monia. 

Pullava-nukas

Ohje mukailtu Yhteishyvän ohjeesta

• Kuivahtanutta pullaa (minulla noin 10 pientä pullaa)
• Pakastemarjoja (laitoin noin puoli pussia)
• Hilloa (laitoin 3/4 purkkia)
• 3 dl maitoa
• 2 munaa
• 1/2 dl sokeria
•  1tl vaniljasokeria

1. Viipaloi pullat ja lado uunivuokaan. Sekoita marjat hilloon ja lusikoi seos pullien väliin. Minä asettelin pullat melko pystyyn ja levitin hillon ennen vuokaan asettamista. Pullat kannattaa laittaa hieman enemmän lappeelleen. 

2. Sekoita munamaito ja mausta sokereilla. Kaada seos pullien päälle ja anna vetäytyä kymmenisen minuuttia. 

3. Paista pullia 175 asteessa 30-40 minuuttia. 

Oikein maukasta - etenkin kermavaahdon tai jätskin kera. 

Onko pullavanukas sinulle tuttu jälkkäri vai ihan outo asia?

Grand tour: Olokerta

Koska kodissamme on kolme kerrosta, menevät kerrokset arkipuheessa helposti sekaisin. Kukaan ei jaksa sanoa kellarikerros tai keskikerros, joten alakerroista ja yläkerroista puhutaan iloisesti sekaisin. Olen yrittänyt kuitenkin lanseerata termiä "olokerta". Ainakin se toimii kätevänä selvennöksenä, jos ei aina muista olla tarpeeksi spesifi kerroksiin liittyen. Aloitan nyt uuden kotimme tarkemman esittelyn juuri olokerrasta, sillä se on kuitenkin kerros, jossa eniten, noh, ollaan.

Tervetuloa meille!

Kotiimme kuljetaan kylmän tampuurin kautta, kuten edellisessäkin, mutta nykyinen tampuuri on paljon edellistä pienempi. Ja ihan hyvä niin, sillä portaita riittää muutenkin. Ennen tästä kulkivat myös kapeat rappuset vintille, mutta kodin laajamittaisessa remontissa portaiden paikka vaihdettiin kokonaan aikanaan. Rappusten vieressä on hauska kolo, joka tekisi mieli täyttää kaikella sisustuksellisella, mutta joka on oikeasti pakko hyödyntää, sillä eteinen on kotimme heikoin lenkki, sillä tämän pienen kylmän eteisen lisäksi sitä ei juuri ole.

Matto vaihtunee kesällä räsymattoon. Rappujen kolossa oleviin koreihin on tungettu kenkiä. Kolo pitää vielä valjastaa tehokäyttöön. 

Kotihiiremme, joka toivottavasti pysyy ainoana lajiaan. Iso-Puolalan puodista nämä ehtivät loppua, joten minun oli pakko maksaa kympin postimaksut ja tilata Ruotsista. 

Ja seuraavaksi astutaankin siihen olemattomaan eteiseen. Olen ollut kuitenkin yllättynyt, miten hyvin tämä eteisettömyys on toiminut, vaikka meillä ei ole vielä naulakkojakaan. Edellisen kodin iso eteinen oli aina täynnä tavaraa, mutta nyt on pakko pitää eteinen ruodussa, kun muuten ei pääse kulkemaan ulos eikä alakertaan. Pipot ja hanskat ovat samassa vanhassa lipastossa kuin ennenkin. Todellisuudessa eteisessä on enemmän takkeja kuin kuvissa, mutta selkeyden vuoksi siirsin osan pois. Eteiseen, tai oikeastaan jo portaikkoon, sijoitettiin pitkäaikainen unelmani, Hang it all -naulakko, jonka vihdoin sain joululahjaksi. Siitä ei ole kuitenkaan ainoaksi naulakoksi, vaan sen tarkoitus on olla näyttävä ja roikottaa muutamia laukkuja, jotka muuten pyörisivät lattialla. Heti eteisen vieressä on keittiö ja muuton ajaksi laitettu räsymatto onkin tullut jäädäkseen, sillä on erittäin kätevää, että eteisen matto ulottuu hieman keittiön puolelle, kun tulee ruokakassien kanssa kotiin.

Pienen pieni eteinen. Kuva ei siisteydeltään vastaa todellisuutta, mutta ei ole kovin kaukana siitä kuitenkaan. 

Hang it all sopii hyvin laukkunaulakoksi, sillä pallot ovat niin isoja, etteivät vaatteiden lenkit mene läpi. Naulakon vasemmalle puolelle on tilattu vaatenaulakot, joita vielä odotellaan. 

Keittiö on eteisen vieressä. Matto rajaa tilaa hyvin. Magneettitaulussa on Bonskun tuoreimmat teokset. 

Seuraavaksi siirrymmekin keittiön puolelle. Keittiö on kompakti, mutta toimiva. Se ansaitsee ehkä oman postauksensa jossain vaiheessa, jossa voin ruotia tarkemmin, sainko nyt sitten edellistä paremman keittiön. Voin paljastaa, että monessa mielessä sain! Tykkään keittiöstä ja minusta se on tyylikäs. Tapetin vaihto tosin kutkuttelee edelleen... Ehkä sekin hieman auttaa, kun saamme laitettua seinälle yhden hienon vanhan opetustaulun, joka on jemmassa vanhemmillani. Keittiön nurkassa on tuttuun tapaan myös lasten leikkikeittiö. Bonsku leikkii sillä nyt harvakseltaan, mutta ehkä Tintti innostuu siitä sitten aikanaan. Ainakin eräs ystäväperheen 1,5-vuotias leikkii sillä innoissaan kyläilessään meillä.

Keittiö on tuntunut oikein toimivalta. Ainakin asiat saa paremmin piiloon kuin edellisessä kodissa. 

Nurkkaan mahtuu hyvin leikkikeittiö ja tilaa kirjoille iltapalalukemista varten. Seinä kaipaa väriä, mutta toistaiseksi hyvä näin. 

Keittiöstä ja eteisestä siirrytään saumattomasti, tai ehkä oviaukottomasti olohuoneen puolelle. Minä pidän siitä, että koko kerros on niin avointa tilaa. On mukava ajatus, että voi helposti olla yhteydessä toisiin perheenjäseniin. Kuin tupakeittiö, muttei kuitenkaan ihan. Avoimessa tilassa on kuitenkin myös haasteensa. Olohuone on kotimme sydän ja pidän huoneesta todella paljon! Oleskelutila rajautuu omaksi alueekseen ja työpiste nurkassa on sopivasti erillään. On ihanaa, että huoneessa on melko avaraa, kun kaikki lelut eivät ole enää jatkuvasti lattialla. Lapset saavat leikkiä olkkarissa, mutta lelut kerätään usein myös pois isoon laatikkoon. Haluan pitää olohuoneen suhteellisen väljänä, mutta sirosta pinkistä nojatuolista hieman vielä haaveilen. En kuitenkaan halua ostaa sellaista väkisin, vaan vain jos tulee vastaan.

Olohuone portailta kuvattuna. 

Ikkunaseinän pyrin pitämään avarana. Joskus ajattelin, että kattoparruista voisi roikkua jumpparenkaat, mutta ehkä siinä olisivat huonekalut liikaa tiellä ja vaarassa. Bongaa puklurätti. 

Työpiste mahtuu hyvin olohuoneeseen edelleen. Vaikka se ei ole kaikkein esteettisintä, niin on kiva että nuotintekijä on samassa tilassa muun perheen kanssa. Lelukoriin kerätään olokertaan kärrätyt lelut aina, kun ne leviävät liikaa, eikä leikki ole kesken. 

Liinat pääsivät tietysti paraatipaikalle. Hankin niille tuollaisen oman hyllyn, jonka ajattelin seinälle, mutta en painon vuoksi uskaltanutkaan laittaa. Ensin ajattelin, että tämä senkki on liian ruskea, mutta hyvin se sopii valkoiseen ympäristöön. 

Olokerrasta voikin laskeutua rappuset alakertaan tai sitten nousta yläkertaan, hmmm, kumpaankojaan päädytään ensin...