Inspiraatiota kiitos!

Postauksen kuvat ovat ilon ja inspiraation lähteitä - pienestä inspiraatiopulasta huolimatta on silti ihania asioita ympärillä!

Pelkään, että blogiini on alkanut hiipiä tahtomattani negatiivinen pohjavire ja pelkään valittavani koko ajan. Raskaan syksyn jälkeen arki on alkanut helpottaa, mutta nyt taas tuntuu, että inspiraatio on aivan nollassa. Mieleen ei putkahtele postausideoita tai en saa aloittamiani postauksia valmiiksi. Mistä sitä ammentaisi inspiraatiota? Sisustus on jämähtänyt paikoilleen, arki soljuu kiireisenä eteenpäin, reseptit tuntuvat liian tavallisilta postauksiin... 

Serkun vaimon tekemä upea himmeli saa jäädä joulun jälkeenkin. Se tuo lampunkin uudelleen esiin.

En kuitenkaan halua lopettaa tai pitää varsinaista taukoakaan. Jos pidän tauon, pelkään että laiskistun, enkä enää jaksa aloittaa uudestaan. Toisaalta, edessä on mahdollisesti hyvinkin inspiroivia asioita, joten ehkä olen nyt vain välivaiheessa, jossa riittää odottelua, eikä mikään nykytilanteessa siksi tunnu innostavan. No nyt tuli teasereita kerrakseen, joten ainakin sain lukijoiden mielenkiinnon heräämään tässä inspiraatiköyhällä postauksella, eikö vain? 

Limet ovat niin kauniita Terraviivan asetin päällä. Olen nyt kovin innostunut vietnamilaisista ja thaimaalaisista mauista - kun vain ehtisi paneutua uusiin resepteihin. Limet odottavat keiton mausteeksi pääsemistään. Ehkä niistä saan postauksenkin. 

Yksi syy inspiraation puutteeseen on tämä turhauttava valon vähyys! Päivätyöt rajoittavat ärsyttävästi valokuvaamista, kun työpäivän jälkeen on jo liian hämärää. Onneksi on viikonloput, mutta usein silloinkaan en muista kuvata, kun valoa parhaiten riittäisi. Tämäkin asia onneksi korjaantuu taas parissa kuukaudessa. Ja nyt kun perjantain puistokerhoaikaa ei tarvitse pyhittää joululahjojen metsästykseen, aikaa rauhalliselle kuvailulle on enemmän. Nämäkin kuvat on otettu perjantaina, kun Bonsku oli puistossa ja sain rauhassa kuvata.

Olen viimein palannut kudontaprojektin pariin. Yli kaksi kuukautta taisi vierähtää, ennen kuin jaksoin korjata huonot viriöt ja jatkaa kutomista. Pieni sydänkuvio on toisella puolella vielä selkeämpi. 

Ja kun oma pää on tyhjä, niin aina voi kysyä ideoita muilta. Aivan pian on tulossa synttäripostaus, jossa olen perinteisesti kysynyt postausideoita. Tällä kertaa kysyisin niitä kuitenkin jo nyt etukäteen. Mistä te haluaisitte lukea? Saa ehdottaa myös sisustus- tai ruokapostauksia, vaikka juuri valitin ƒinspiraation puutetta niiden suhteen. Ehkä pieni ulkoinen "painostus" saisi minut taas innostumaan. 

Myös valmiit liinat ovat edelleen ilon ja inspiraation lähde ja käytössäkin säännöllisesti, vaikka eivät yhtä tiuhaan kuin joskus.

Yksi syy inspiraation puutteeseen on varmasti myös se, etten ole muistanut kovin paljon kierrellä toisten blogeissa. Kyllä siitä kummasti saa itsekin ideoita, kun näkee toisten juttuja. Eikä blogin tarvitse edes muistuttaa omaani, vaan ihan erilaisistakin blogeista saa uusia ideoita ja intoa.

Mistä haluaisit blogistani lukea? Ehdota mitä vaan maan ja taivaan väliltä!

Arkihuolesi kaikki heitä

Voi kunpa voisikin, mutta raskahasti käypi askelet, äidin hommat on niin kiireiset! Olen ehkä aiemminkin todennut, että melkoisen raskas, kiireinen ja väsynyt. En tarkoita tätä mitenkään valittaen tai voivotellen, vaan ihan vaan todeten. Joskus vaan on vähän raskaampaa, kyllä sitten taas helpottuu toivottavasti. Onneksi viime viikonloppuna sain pienen energiapiikin ja sain laitettua kotia hieman lähemmäs joulukuntoa.

Montako arkista asiaa bongaat? Joulukorttiaskartelut eivät näy näköjään kuvassa. 

Joulu tulee arjen keskelle. Siitä kertoo hyvin kuva meidän ensimmäisestä adventtikynttilän sytytyksestä. Kuva on otettu oikeastaan maanantaina, koska ensimmäisenä adventtina emme olleet kotona koko perhe yhtä aikaa. Haisukaapin päällä on adventtiasetelman lisäksi joulukorttiaskartelut nostettuna pois Bonskun näppien ulottuvilta ja me olemme jo yövaatteissa. Romanttiset tulitikut on jälleen unohdettu kaappiin ja sytytinvalinta on moderni ja helppo versio. Kynttilöitäkin on vain kaksi, koska Bonsku on katkaissut niistä puolet, eikä uusia ole ehditty hankkia (nyt on).

Yksi itämaan viisaista kääntyi poseeraamaan. 

Onneksi tunnelma tulee arjenkin keskelle. On hauskaa avata Bonskun kanssa kalenterinluukkuja ja opettaa adventtiperinteitä, kuten meidän pienen seimiasetelmamme kokoaminen. Tällä hetkellä itämaan tietäjät vaeltavat jälleen keittiössä ja Maria ja Joosef ovat vielä "Nasaretissa" kirjahyllyssä. Adventtina hahmot siirtyvät taas lähemmäs pientä tallia. Jeesus-vauva odottaa tallin takana esiin nostamista. 

Synttärilahjaksi saamani lasiastia pääsi oikeuksiinsa, kun laitoin sen sisään pienen led-valosarjan.

Joulukortit ovat onneksi jo hyvällä mallilla, sillä tänä vuonna valitsin oikeasti aika helpon mallin. Kiire tulee silti, sillä ne pitää postittaa jo tiistaina! Pää surraa jouluideoista ja haaveilen taas koko kuukauden joululomasta, jonka voisi käyttää vain jouluasioiden tekemiseen ja sesongista nauttimiseen. Kuten olen ennenkin todennut, joulustressi ei minulla synny siitä, että yrittäisin tehdä kaiken tietyn kaavan mukaan, vaan siitä, että kerta kaikkiaan muut pakolliset asiat vievät liikaa aikaa kivoilta jouluasioilta. 

Yksi kotimme kauneimmista kohdista. Tätä tuijottelen, kun muualla on sotkuista. Eli aika usein. 

Vähitellen ja pienistä jutuista nauttien, siihen yritän keskittyä. Ja onneksi varsinaisen joulun aikaan saa melko mukavan vapaan pätkän helpolla, joten silloin ainakin pääsee nauttimaan! Oranssia-blogista bongasin myös ihanan joulu-bongauspohjan, jossa todella keskitytään huomaamaan niitä pieniä, arkiseltakin tuntuvia jouluasioita. Otan sen käyttöön ainakin mielessäni.

Tämä ihana joulukirja on jo luettu moneen kertaan. Se on niin kaunis, että ansaitsee päästä esille. Frank Sinatran joululauluja taas on hyvä kuunnella levysoittimella. 

 Miten sinun arjessasi näkyy joulu?

Näkökulman vaihdos

Meille kotiutui viikonloppuna uusvanhoja legoja. Duplot ovat olleet minun leikeissäni pienenä, mutta nyt ne kaivettiin esiin. varastosta. 

Monta uutta postausideaa on työn alla ja muhimassa, mutta niitä ei vielä saa realisoitua erinäisten keskeneräisyyksien vuoksi. Niinpä ajattelin ensimmäistä kertaa (muistaakseni) kysymys-vastaus-postauksen. Te lukijat saatte esittää kysymyksiä tämän postauksen kommenteissa tai sitten voitte lähettää niitä minulle sähköpostiin. Osoite löytyy tuosta sivupalkista. Ihan kaikkea en tietenkään lupaa paljastaa, mutta pyrin vastaamaan kuitenkin kaikkiin kysymyksiin. 

Pieniä jatkuvasti keskeneräisiä projekteja. 

Yleensä minä olen päättänyt ihan itse, mistä täällä blogissa kirjoitan. Toki olen ottanut toiveita huomioon, mutta olen kuitenkin halunnut kirjoittaa lähinnä niistä asioista, jotka minua itseäni kiinnostavat ja vain ja ainoastaan niistä asioista, joita haluan itsestäni jakaa. Tämä olisikin vähän sellainen näkökulman vaihdot. Mikä lukijoita kiinnostaa minusta lukea tai tietää? Vai kiinnostaako mikään, eihän sitä tiedä. 

Lisää projekteja. Kuvan eläimet eivät liity projektiin. 

Tästä ajatuksesta inspiroituneena päätin taas ottaa kotoa kuvia epätyypillisistä näkökulmista. Räpsin niitä iltapäivätouhujen lomassa ja aika hauskoja, lähinnä lattiatason, kuvia siinä syntyi. Osaan tosin meinasi tulla pelkästään Bonskun käsi, sillä kameran linssi oli kovin kiinnostava. 

Tässä ei taida kyllä olla uutta näkökulmaa. Mutta tässä on Hellapuun aivan ihana paita, jonka ostin jokin aika sitten. Todella laadukasta ja suomalaista! 

Alhaalta himmelit näyttävät hauskoilta. Ei ihme, että Bonsku naureskeli niille joskus! Ne ovat jääneet edelleen lamppuun, koska eivät ole yhtään jouluisat. 

Pari rumpua siirrettiin lattialle turvaan ihan varoiksi, kun kadulla räjäyteltiin peruskalliota. Ei se kyllä ollut yhtään niin dramaattista, kuin miltä kuulosti. Rummut olisivat selvinneet kaapin päälläkin. 

Kolme vintagemekkoa roikkuu kaapin ovesta koristeena. Tässä kuvassa ne muodostavat hauskan yhdistelmän, kuin tilkkupeiton. Turkoosin, Beriiniläisen "kilohintamekon" helman kohtaloa vielä arvon. Se saattaa lyhentyä polvimittaiseksi.

Tässä kuvassa näkökulma sinänsä ei ole erikoinen, mutta kuva on harvinaisen mustavalkoinen! Hauskat mustavalkoiset munat löytyivät  Ylläkseltä Seita shopista. 

No niin, kyselemään vaan!

Pikaoperaatio joulun lapsi

Olin kuullut aikaisempinakin vuosina Operaatio joulun lapsesta, jonka kautta voi lähettää joulupaketin Euroopan kaikkein köyhimmille lapsille Romaniaan tai Moldovaan. Vastaavia keräyksiä on toki suomalaisillekin lapsille, mutta minä satuin nyt tarttumaan tähän projektiin. Suunnittelin tänä syksynä, että nyt minä vihdoin osallistun keräykseen, mutta asia unohtui muiden kiireiden vuoksi. Viime viikolla yhtäkkiä heräsin tarkistamana, että koskas pakettien keräys päättyy. Onneksi tarkistin, sillä Turussa keräys päättyi jo 15.11., vaikka joissain muissa paikoissa jatkuu vielä 22.11. asti. Lisäksi käytännössä keräys päättyi jo 13.11., sillä Mikaelin seurakuntakoti oli auki vain viikolla ja toiseen keräyspisteeseen emme olisi ehtineet myöskään. Viime torstaina piti siis äkkiä panna toimeksi ja lähdimme Bonskun kanssa ostoksille. 

Paketti kootaan joko varta vasten haettuun kenkälaatikon kokoiseen laatikkoon tai sitten ihan vaan kenkälaatikkoon. Sopiva, kauniin oranssi kenkälaatikko löytyikin jemmasta. Sitten piti valita ikärymä ja tuleeko paketti tytölle vai pojalle. Jos minulla ei olisi tullut niin kiire, olisin varmaan ottanut sen kaikkein haastavimman ryhmän, eli 10-14 vuotiaat pojat, mutta nyt menin vähän matalammalta ja valitsin kohderyhmäksi 2-4 vuotiaat pojat. 

Paketissa on tarkkaan määritelty, mitä sinne pitää kerätä. Hyvä näin, sillä muuten lahjojen sisältö voisi olla mitä sattuu. Tuotteiden tulee olla myös uusia, mikä on ihan ymmärrettävää, sillä käytettyjen tavaroiden kunto voisi olla kovin vaihtelevaa. Tarkka lista helpottaa myös ostotyötä, ettei tarvitse niin paljon käyttää aikaa miettimiseen, mitä lapsi voisi tarvita, vaan voi miettiä sitä, millaisista tarvikkeista lapsi sitten pitäisi. Tähän listaan vielä paketin sisällön.

1. Yksi laadukas lelu ja pienempi lelu

Sopivan lelun löytäminen oli yllättävän vaikeaa. Osa kivoista lelukaupoista oli jo kiinni, joten oli tyytyminen Stockan leluosastoon ja Br-leluihin. Etsin ensin Duplo legoja, mutta sopivia ei löytnyt. Lopulta löysin Lahjatavaraliike Rusetista söpön kettupehmolelun, samanlaisen kuin on miehen veljentytöllä. Ketun lisäksi ostin söpön pienen matkalaukun. Minusta ainakin oli pienenä kiva kärrätä tavaroita pienissä laukuissa, joten toivottavasti näin on lahjan saajankin mielestä kiva tehdä. 

2. Vaatteet: pipo, hanskat, sukat ja ohut, pitkähihainen paita

Vaatteissa suosin suomalaista paitaa lukuunottamatta. Pipon ja hanskat valitsin Kivat-merkiltä ja sukat ovat sidosteen. Toivottavasti ovat laadukkaita! Paidaksi valitsin Bogin hauskan pingviinipaidan. Tarjolla olisi ollut myös erilaisia nalleja, mutta valitsin pingiviinin siksi, että keltainen paidan väri oli pirtein ja nallepaidat olivat kaikki hieman hailakan sinisiä. 

3. Koulutarvikkeet: Vihko, lyijy- ja värikyniä, kumi, terotin ja penaali

Koulutarvikkeiksi valikoitui ihan sattumalta muumi-aiheisia tarvikkeita. Ohjeissa toivotaan, ettei mikään esineistä viittaisi väkivaltaan ja täytyy sanoa, että tarjolla oli vaaleanpunaisten ponipenaalien lisäksi melko väkivaltaisia kuva-aiheita. Ehkä alkusyksystä tarjonta olisi ollut runsaampaa. Moldovassa ja Romaniassa muumeista ei varmaankaan tiedetä mitään, mutta hauskat hahmot vetoavat ehkä silti pieniin lapsiin. 

4. Hygieniatuotteet: hammasharja, -tahna, palasaippua, kampa tai harja

No, näissä nyt ei ollut mitään erityistä kirjoitettavaa. Aika perustuotteita. Suomalaislapselle nämä hygieniatuotteet osana joululahjaa olisivat varmaan aika ankeaa, mutta ei välttämättä niille lapsille, joille ne eivät ole itsestäänselvyys. 

5. Hedelmäkarkkeja, joiden viimeinen myyntipäivä on seuraavan vuoden puolella.

Yritin ensin löytää jotain vähän luonnollisempia karkkeja, kuin nämä joidin päädyin. Niiden päivämäärät vaan olivat vähän huonompia, joten ajattelin, että ehkei yksi esanssikarkkipussi pilaa lasta, koska ne eivät varmastikaan ole mikään jokapäiväinen juttu kaikille maailman lapsille. Pakkasin mukaan myös xylitolipastilleja, jotka käyvät myös karkista. 

6. Muuta laatikontäytettä ja kuva tai viesti

Laatikko tuli niin täyteen kaikeasta ylläolevasta, etten hoksannut laittaa mukaan muuta. Tarra-arkki tai muu sellainen olisi ollut ehkä vielä kiva lisä. Toivon, että lapsi on tyytyväinen näihinkin! Laitoin mukaan pienen viestilappusen, jossa kerroin keltä lahja on. Kuvaa ei nyt sattunut sopivasti olemaan.

Toivon todella, että osasin valita sopivat lahjat. Eiköhän paketille löydetä sopiva omistaja. Aion ottaan nyt perinteeksi koota paketin joka joulu. Kun Bonbon on hieman isompi, hän saa auttaa paketin kokoamisessa ja valitsemisessa. Ensi vuonna aion myös koota paketin vähän paremman ajan kanssa, kun nyt tuli niin kova kiire. Onneksi sopivat tavarat kuitenkin löytyivät, sillä eihän paketin sisältö ole mitään ihmeellisyyksiä täynnä. 

Monissa keräyspisteissä on vielä aikaa osallistua Operaatio joulun lapseen vielä tämän viikon sunnuntaihin saakka. Lisäksi nettisivuilla voi koota virtuaalipaketin 40 euron hintaan. Suomessa Operaatio joulun lapsesta vastaa Patmos lähetyssäätiö, jolle voi lähettää paketteja myös ympäri vuoden. Jos tämä kyseinen keräys ei tunnu omalta, niin vastaavia keräyksiä löytyy monenlaisia, myös suomalaislapsille. 

Oletko osallistunut tai oletko aikeissa osallistua johonkin joululahjakeräykseen?

Hengästyttävä päivä kanssamme

Välillä blogeissa näkyy "päivä kanssamme"-tyyppisiä postauksia ja olen minäkin tainnut sellaisen joskus kirjoittaa. Tässä arjen tuoksinassa postausaiheille on aivossa ollut nyt melko vähän tilaa ja vielä vähemmän aikaa istahtaa koneen ääreen, joten päätinpä ottaa aiheeksi tämmöisen, jota on hyvä miettiä siinä päivän mittaan. Tämä päivä on toisaalta melko tyypillinen päivä, ainakin aamupäivän osalta, mutta ei taida tällä hetkellä mikään päivä olla ihan samanlainen, joten ei varmaan mistään prototyyppipäivästä voisi siis kirjoittaakaan. 

Päivän kauppalappu. Osa on kirjoitettu imetyksen aikana, joten piti käyttää oikeaa kättä. Kieltämättä oli aika haastava saada selvää osasta sitten kaupassa. 

Lauantaina 7.11.2015 heräsin Bonskun kanssa yhtä aikaa noin yhdeksän maissa. Täytyy sanoa, että aamuisin arvostan Bonbonin unirytmiä suuresti. Illalla en ole aivan yhtä innosutnut, sillä hän menee nukkumaan melko myöhään, jolloin oma ilta venyy helposti sinne puolille öin. Otan unet takaisin sitten aamuisin. Mies oli herännyt jo aiemmin, sillä hän lähtisi pian keikalle toiselle paikkakunnalle. Tein rauhassa aamiaista ja mies hoiti aamuvaipan. Aamut ovat yleensä nykyisin ihana rauhallisia ja yleensä vältänkin kaikkia sovittuja menoja aamupäivän aikana. Yksi syy tälle on se, että ainoat lähes varmat päiväunet Bonsku nukkuu aamupäivisin noin pari tuntia heräämisensä jälkeen. Niin tänäänkin ja saan 40 minuuttia aikaa laittaa itseni kuosiin ja vähän tehdä kotihommiakin. Ja lähes 100 % varmuudella, kuten tänäänkin, Bonbon heräsi nukuttuaan noin 40 minuuttia. Päikkäreiden aikana sain paketoitua myös isänpäivälahjan. 

Kantoliinan jälkeen yleisin päiväunipaikka.

Luovaa paketointia. Lehdet on kyllä jo tippunut, mutta eiköhän tämä mene läpi kuitenkin. 

Päiväunien jälkeen Bonbon vaati erinäisiä huoltotoimenpiteitä. Niiden jälkeen laitoin hänet kantoliinaan ja päästiin vähän kaupungille. Yleensä syön lounaan kotona, mutta silloin tällöin käyn ulkona lounaalla. Nyt valitsin Pasta Fabbrican Hansan ruokamaailmassa. Aika moni muukin lapsiperhe oli valinnut food courtin. Bonbon halusi jälleen kerran ruokailla kanssani yhtä aikaa ja harmittelien hetken, että valitsin vahingossa spaghettiannoksen. Onneksi se oli kuitenkin helppo syödä. 

Lounaan jälkeen suuntasimme kohti toria. Ostin salaattiaineita ja iloisena yllätyksenä sain tarvitsemani lehtipersiljan kaupan päälle. Mietin hetken, menemmekö suoraan kauppaan, mutta päätinkin mennä postiin hakemaan yhden paketin ja lankakauppaan hakemaan käsityöprojektia varten pari kerää lankaa. Bonbon vaikutti tämän jälkeen hiukan levottomalta ja läiskäisee käden kantoliinan sisältä naamalleni. Tämä on merkki, että emme taida päästä samalla reissulla kauppaan, vaan kotiin on mentävä välissä. 

Sohvan valtaajat vauhdissa jälleen. 

Iltapäivä onkin varsinaista väsytystaistelua. Bonbon vaikutti edelleen hieman levottomalta ja kärttyiseltä, mikä yleensä merkitsee väsymystä. Aikani kuluksi kokeilin laittaa hänet kantoliinalla selkään. Ensimmäisen kerran onnistumme ja Bonbon viihtyy selässä melko hyvin. Soitan äidilleni ja puhumme jonkin aikaa. Jossain vaiheessa Bonbon alkoi venkoilla ja yritin epätoivoisesti nukuttaa häntä. Hän nukahti hetkeksi, jolloin pääsen isänpäivävalmistelujen pariin. Sitten hän hersi rääkäisten. Tämä toistui useita kertoja. Niin ihana kuin Bonbon onkin, niin kyllä hän välillä osaa järjestää varsinaisen ärsytysshown. Lopulta epätoivoisten kantoliinanukutusyritysten jälkeen lähdimme kauppaan. Kaupan jälkeen hän nukahti taas hetkeksi ja keitän kahvit. Ei kannattaisi kyllä alkaa tehdä mitään kotihommia ennen kuin saa kahvia! Sitten ehdin hetken kirjoittaa tätä postausta ennen kuin Bonsku taas heräsi. 

Onneksi vaipanvaihto ja mahanpäristely pelastavat päivän! Yksikin hurmaava hymy pyyhkii pois aika paljon harmeja. Mahan päristely on uusi suosikkijuttu. Makeimmat hymyt taitaa saada oma peilikuva (kuka nyt ei noin söpölle vauvalle hymyilisi?) ja siitä riittää iloa äidillekin. 

Tein "kaurasämpylöitä", jotka ovat kyllä ennemminkin jotain lättysiä tai leipäsiä. Hyviä kuitenkin! 

Unien jälkeen Bonsku oli paremmalla tuulella ja totesin, että onnistuu se ruoanlaitto vauvan kanssakin. Välillä Bonsku katseli sylistä, mutta suurimmaksi osaksi hän oli tyytyväinen leikkimatolla, kunhan hänen kanssaan jutteli riittävästi. Sieltä oli ilmeisesti ihan hauska katsella äidin touhuja, sillä ne kiinnostivat enemmän kuin lelut. Sain tehtyä jopa sämpylät, vaikka olin heivannut sen suunnitelman iltapäivän nukutusrumban keskellä. Sain valmiiksi kanakeiton seuraavaa päivää varten ja söin itsekin. Bonbon halusi olla sylissä ja nykyään pitääkin olla tarkkana, ettei keittolautanen päädy lattialle tai syliin, sillä Bonbon on varsin vikkelä vetämään tavaroita alas pöydältä.

Pitkään haudutettu kanakeitto on niin hyvää! Tein tätä ohjetta mukaillen, pistin mukaan vielä lisää juureksia ja nuudeleiksi riisinuudeleita. 

Ruoanlaiton jälkeen teimme yhdessä vielä vähän kotihommia ja sitä sun tätä. Yhdeksän aikoihin aloitettiin nukutushommat. Tällä kertaa mentiin oikein pitkän kaavan mukaan vauvahierontoineen päivineen. Vähän lueskeltiin lasten rukouskirjaa ja laulettiin tutut iltalaulut. Bonsku simahti joskus ennen puolta yhtätoista ja pariin otteeseen sain mennä rauhoittelemaan uudestaan ennen kuin pääsin istahtamaan tähän. Vaikka iltanukutuksissa menee tällä hetkellä aika paljon aikaa, ne ovat oikeastaan aika mukavia puuhia (ainakin siihen asti, kunnes alkaa mahdollinen iltaraivari).

Sekoittelin isänpäivän aamiaiseksi tuorepuuroa. Nopeaa ja hyvää! Tähän tuli muussattua banaania, mantelimaitoa, (omatekoista) mysliä, puurohiutaleita, auringonkukansiemeniä ja mustikoita. 

Nyt sitten istun tässä koneen ääressä viimeistelemässä tätä postausta. Oli aika jännää, kun koko päivän päässä surrasi postaus ja mitä tästä päivästä kirjoittaisin. Eipä sitä ihan joka päivä jaksaisi. Kuvien lisäämisen jälkeen varmaan vielä vähän jumppailen ja katselen telkkaria. Ja simahdan joskus puolilta öin. Tuntuu kyllä näin jälkikäteen, että päivässä ehti tapahtua ihan hirveästi asioita, vaikka emme käyneet kuin muutaman sadan metrin säteellä kodista. Yleensä en toki tee ihan noin hartaudella ruokaa tai muita valmisteluja kuin nyt isänpäivää varten.  Aamulla onkin sitten ensimmäisen virallisen isänpäivän vuoro meidän pienessä perheessä! Sitä jäänkin odottamaan jännityksellä.

Arki- ja pyhäsapuskaa

Vielä ehdin raapustamaan tällä viikolla yhden pikaisen ruokapostauksen. Meinasin kirjoittaa kolmaannen arkipostauksen, kunnes tajusin ettei viikonloppu mitään arkea olekaan. Tämän viikonlopun ruoat eivät oleet siitä tyypillisimmätä päästä, vaan mukaan mahtui niin talkoruokaa, improvisointia kuin ravintolaillallinenkin. 

"Mitä kaapista sattuu löytymään"-ruokaa. 

Yleensä lauantai aamupäivä on minun tori- ja kauppareissuaikaa. Nyt viikonloppu kului pääosin HK-areenalla, joten kaupassa emme ehtineet käydä.  Niinpä lauantaina kotona käydessäni jääkaappi oli melkolailla tyhjä, mutta jotain nopeaa piti keksiä. Kauppaankaan en jaksanut vääntäytyä. Näin arkiruokapostauksia ajatellen tilanne simuloi hyvin arki-illan paniikkitilannetta, kun ruoka on loppu ja jotain pitäisi kehittää. 

"Ai niin, se piti vielä kuvatakin. Onneks en ehtinyt syödä kaikkea!"

Onneksi aina on pastaa! Ja pastan kanssa voi syödä melkein mitä vain. Pasta on muutenkin yksi suosikkiraaka-aineeni, joten en pane pahakseni improvisoitua pasta-annosta. Tällä kertaa olin onneksi varautunut avokadolla ja kirsikkatomaateilla. Olisin halunnut tehdä sitä tuttua avokadopastaa, mutta limetti puuttui ja valkosipuli vaatii sitä "kypsyäkseen". Päätin siis kehittää oman pastan ja paistaa (!!!) avokadon paloja ja kirsikkatomaatteja pannulla. Olin lukenut joskus grillatuista avokadoista, joten ajattelin ettei paistaminen huonokaan juttu olisi. Paistaminen toi avokadoon jännnän lihaisan maun. Ehkä pastan maku ei ollut kaikkein onnistunein, mutta kyllä sen söi ihan mielellään. 

Hernari, yksi kouluaikojeni harvoista herkkuruoista. 

Moni viikonlopun aterioista tuli syötyä talkoolaisten kahvilassa Maata näkyvissä -festareilla. Niissä aterioissa on tunnelmaa ja jauhelihaspagetti ja hernari maistuvat erinomaisilta talkootöiden lomassa. Kotiin emme juuri koskaan osta pikarijugurtteja, mutta tuolla ne kuuluvat ateriaan. 

Annokseni nimi oli kaiketi Durbaria kofta. 

Ruokaviikko huipentui tällä kertaa nepalilaiseen ruokaan. Yleensä käymme kerran viikossa ulkona syömässä. Meillä on tietyt vakipaikat, joissa käymme eniten - ehkä Kertussa tai Baan thaissa. Nyt halusin kuitenkin vaihtelua ja menimme nepalilaiseen ravintolaan Sikhariin. Minä otin jotain kasvispyöryköitä ja ne olivat todella hyviä. Aloin heti miettiä, miten niitä voisi tehkä kotona. Ehkä joskus täällä näkyy jokin nepalilainen resepti. Tosin yleensä minun käsissäni reseptien autenttisuus kärsii pahasti, kun oion kaikki turhat mutkat. 

Se siitä (arki)ruokaviikosta! Nyt kysisinkin vaihteeksi teiltä, lukijat, että mistä haluaisitte lukea seuraavaksi? 

Arkisapuskaa osa 1

Hedelmät voivat piristää arkea muutenkin kuin c-vitaamiinen välityksellä.

Arki vie mennessään. Jotenkin syksyllä tuntuu olevan aina enemmän kiire kuin keväällä. Ehkä juuri nyt tuon tunteen tekevät lyhenevät päivät ja lähestyvät Maata näkyvissä -festarit, joissa olen jälleen mukana talkoolaisena. Sen jälkeen alkaakin jo jouluintoilu, johon haluaisin joka vuosi uppoutua enemmän kuin lopulta ehdin. Onneksi fiilikseen pääsee vähän pienemmälläkin ajankäytöllä. 

Kun toritomaatteja ei enää saa, panostan enemmän hedelmäsalaatteihin. 

No mutta ei mennä vielä jouluun vaan palataan arkeen. Suurin osa elämästä on arkea, joten siihen pitää osata suhtautua positiivisesti. Minusta arki on yleensä oikein kivaa, vaikka välillä tietysti olisi mukava linnoittautua sohvannurkkaan pakoilemaan (koti)töitä. Onnekseni pidän ruoanlaitosta, joka on tietysti iso osa arkea, koska kaikkien pitää syödä. Pyrin kuitenkin helpottamaan arkea tekemään ruokaa useammaksi päiväksi kerrallaan. Silloin myös into pysyy yllä, kun ei tarvitse joka päivä kokkailla. Meillä on myös ainakin jonkinasteinen ero arki- ja viikonloppuruokien välillä, koska vaihtelu virkistää. 

Vielä yksi! Joko tekee mieli? Salaatissa oli päärynää, khakia, banaania ja appelsiinia. 

Minnan Lihaton lokakuu -postauksen inspiroimana ajattelin, että tällä viikolla esittelisin vähän meidän arkiruokiamme. Yleensähän reseptini koostuvat lähinnä leipomuksista ja pikkusuolaisista. Tällä kertaa mausteena olisi tarkoitus olla hieman arkirealismia. Meillä syödään yleensä melko kasvisruokapainotteisesti ja liharuoat säästän viikonloppuun. Töissä syön kuitenkin sitä, mitä ruokalassa sattuu olemaan tarjolla, mutta pyrin katsomaan ettei lautaselle eksy ihan mahdotonta liha-annosta. Olen äärimmäisen onnellinen miehestä, joka ei nyrpistä nenäänsä kasvisruoalle, vaan kehuu ja kiittää melkein mitä tahansa pöperöä valmistankin. Toisaalta, hän kehuu yhtälailla viiden tähden gourmet aterian kuin kaupan lihapullatkin... Nooh, ehkä parempi kuitenkin näin!

Herkulliselta näyttää, eikö vain?

Arkisapuska viikkomme alkaa jo oikeastaan sunnuntaina, sillä sunnuntai-iltana teen yleensä ison satsin ruokaa, jonka on tarkoitus riittää vähintään maanantaille, mutta mielellään tiistaille ja keskiviikollekin. Hyvällä tuurilla viikonlopulta jää kahtakin eri ruokaa, joita sitten voi vuorotella alkuviikosta. Tällä viikolla sunnuntai-illan sapuskaksi valikoituivat facebook-kaverin vinkkaamana Chocochilin linssi-quinoapihvit. Etsin jatkuvasti uusia, hyviä kasvispihviohjeita, sillä ne ovat helppoa, herkullista ja proteiinirikasta (pavuista tai linnseistä tehtyinä) arkikasvisruokaa. 

Linssi-kvinoapihvit

• 1 dl quinoaa
• 2 dl vihreitä linssejä
• 1 tl juustokuminaa
• 1 tl savupaprikajauhetta
• (1/4 tl kanelia) Maustenössönä jätin pois
• 2 tl kasvisliemijauhetta
• 0,5 dl kauraleseitä
• 1 rkl perunajauhoja
• 1 pieni sipuli hienoksi silputtuna

Keitä kvinoa paketin ohjeen mukaan ja valuta tarvittaessa ylimääräinen vesi pois. Keitä myös linssit. Sekoita kaikki aineet keskenään. Minä survoin massan nopeasti läpi sauvasekoittimella, mutta tämä vaihe ei ole välttämätön. Laita pihvimassa jääkaappiin joksikin aikaa (alkuperäisessä reseptissä väh. puoli tuntia, mutta jos massan muussaa, ei tarvitse niin kauan). Lisää massaan tarvittaessa enemmän leseitä tai öljyä, jotta massa on helposti muotoiltavaa. Muotoile pihveiksi ja paista pannulla tai 225 asteessa 15 minuuttia. Tästä määrästä tuli keskikokoisia pihvejä noin 14 kappaletta. 

Arkena en ihan hirveästi panosta esillepanoon. Maku ja ravitsevuus on tärkeämpää. Anopin makaroonilaatikko on parasta!

Linssi-kvinoapihvit osoittautuivat helpoiksi ja herkullisiksi ja menevät varmasti vakioreseptien joukkoon. Muita suosikkeja kasvispihveistä ovat nämä kidneypapupihvit, nämä kikhernepihvit ja nämä falafelit. Tämän kertaisia pihvejä syötiin sunnuntaina anopin maanmainion makaroonilaatikon kanssa. Tänään kokosin oikein juhla-aterian, kun kaapista löytyi kuskusin sijaan bulguria. Mausteeksi sekoitin nopean jugurttikastikkeen, johon tuli valkosipulia, suolaa, pippuria, oliiviöljyä ja basilikaa. 

Linssipihvejä, bulguria ja jukrukastiketta. Kirsikkatomaatit antavat kivaa makua bulguriin. 

Näitä linssi-kvinoapihvejä riittää meillä keskiviikkoon saakka, joten seuraavan kerran kokonainen ateria kokataan vasta torstaina. Siihen asti siis!

Kiinnostavatko arkikokkailut? Entä millaista arkiruokaa itse teet tai syöt?

Piristeitä ja rauhoittavia

Hortensia on tällä hetkellä pinkki, muttei koskaan tiedä, minkä väriseksi se muuttuu. 

Hehkeän kesäisen ja tapahtumarikkaan viikon päätteeksi ehdin rauhoittua blogin ääreen. Viikkoon on mahtunut kaikenlaista jännittävää ja hauskaa. Olen ollut kuuntelemassa loistavaa musiikkia ja fantastista musiikkia. Olen juhlinut yhdet ihanat polttarit ja lounastanut ystävän kanssa. Säiden ja hauskan tekemisen ansiosta on ollut ihan kesälomatunnelma, vaikka olinkin töissä. Kaiken tämän menon ja meiningin vastapainoksi kuvasin jälleen kerran asioita ja pieniä uusia yksityiskohtia, jotka piristävät mieltäni kodissa ja toisaalta rauhoittavat mielen vauhdikkaan viikon jäljiltä. 

My week has been busy but fun. I've gone to a few gigs, had lunck with a friend and celebrated another friend's bachelorette party. Right now it's time to slow down a bit so I photographed the things in our home that cheer me up or calm me down. Once again, I love the new flowers by our doorstep. The yellow and pink flowers are such a delicious match. I used my creativity and decorated some "art nouveau light switches" with stickers. I bought a new poster for our veranda. The old fashioned puddings look delicious but I'm not sure whether all the jellies would taste that great. However, a pasta with tuna, capers, parsley and mozzarella did taste very good. I've also gone grazy and started crocheting us some laundry hampers...

Neilikat ovat uusi tuttavuus, ruusubegonia taas vanha tuttu.. Orvokeissa on kahta eri keltaisen sävyä, vaikka kuvassa ne näyttävät valkoisilta.

Rapunpielessä on vihdoin uusia kukkia! Valitsin osittain tuttua ja turvallista, mutta myös jotain uutta on joukossa. Väriyhdistelmäkin on varsin tuttua Karkkista, mutta jotenkin kukkien yhdistelmässä on jotain uutta ja raikasta verrattuna aiempiin vuosiin. Pinkki ja keltainen ovat jotenkin erityisen herkullinen yhdistelmä. Tosin hortensian väri voi vielä vaihtua ihan miksi tahansa. Yhteen isoon purkkiin ajattelin vielä hankkia pelakuita perinteiseen tyyliin.

Nyt näyttää kesäiseltä! Orvokit ovat suorastaan räjähtäneet kasvuun. 

Olen usein harmitellut, että meidän kodista on 60-luvulla purettu jugendkakluunit pois. Kadehtien olen ikkunoista kurkkinut naapurien kakluuneja. No, nyt meillä on jotain sellaista jugendia, jota ihan kellä tahansa ei olekaan: jugend-valokatkaisijat! Valitettavasti se ei nyt tarkoita oikeita vanhoja katkaisijoita, vaan muistatteko tarrat, jotka ostin muutama viikko sitten taidemuseosta? Jugendtarrat sopivat täydellisesti osaan kotimme valokatkaisijoista. Minusta ne piristävät kivasti muuten vähän ankeita valokatkaisijoita. 

En osaa sanoa, mikä on suosikkini. Kaksi ylintä ovat eteisestä, vasen alhaalla keittiöstä ja alaoikealla kuistilta (siitä johtuu pinttynyt lika). 

Viime viikolla tein suorastaan herkullisen heräteostoksen. Kuljin sattumalta Pienen kirjapuodin ohi ja näin ikkunassa suloisen julisteen, jossa oli erilaisia kakkuja. En voinut vastustaa kiusausta, vaan marssin suoraan sisään ja onnekseni löysin vielä yhden kakkujulisteen monenlaisen muiden lähes yhtä hienojen julisteiden joukosta. Oikeastaan juliste on ilmeisesti tarkoitettu lahjapaperiksi, mutta kuka raaskii käyttää sitä sellaisena? Juliste sopi täydellisesti kuistillemme, jossa oli pitkään Hesarin mukana tullut Jaffa-juliste. 

Kuisti sai taas vähän romantiikkaa julisteesta. Jaffa-juliste alkoi olla jo aika virttynyt, joten oli aika saada jotain uutta.

Jälkkärit näyttävät herkullisilta, mutta voi olla, että olisivat aika hyytelöisiä. 

Edellisessä postauksessa valittelin, kuinka en löytänyt mistään sopivaa pyykkikoria. Vanha pyykkikori ei tahdo mahdtua uuteen paikkaansa ja lisäksi se alkaa olla vähän nuhjaantunut. Niinpä ostin trikookudetta ja aloin jälleen uuden hullun projektin, pyykkikorien virrkkaamisen. Toistaiseksi projekti on edennyt ihan mukavaa vauhtia. Virkkaaminen ja kutominen rauhoittavat mieltä, jos muuten tuntuu liian kiireiseltä. Virkkaaminen ja Gilmoren tytöt on ehkä paras yhdistelmä.

On siinä jo muutaman sentin reunat. Siihen saisi ainakin kahdet alkkarit ja sukat. 

Ja jos ruuanlaitto ei vaiherikkaan viikon jälkeen enää maita tai jos kaupassa ei ole jaksanut miettiä, mitä sitä laittaisi, Aglio & olio -pastakirja on loistava. Se on pelastanut monesta "apua meillä ei ole mitään ruokaa"-tilanteesta, koska pastaa meillä on aina ja yleensä jotain tilpehööriä myös, ainakin öljyä ja valkosipulia. Tänään kaivoin kaapista tonnikalapurkin, kapriksia, mozzarellaa ja persiljaa (napsin vähän taimesta,jonka ostin tällä viikolla). Ei olisi itselle tullut mieleen yhdistää näitä, mutta oli maittavaa ja täyttävää.

Kannattaa näköjään pitää kapriksiakin kaapissa varalta, että saa näin näyttäviä rääpimisaterioita. 

Ensi viikolla sää viilenee ja tahti vähän hidastuu. Hauska viikko on silti tulossa. Toivottavasti teilläkin!