Minipuutarhan sato

Vihdoin, monen epäonnistumisen jälkeen olen onnistunut kasvattamaan muutakin kuin mikro- tai nanokokoisia vihanneksia! Minipuutarhaan sopivasti melko minejä ne toki ovat, mutta sitäkin maukkaampia. Edellisissä kasvatusyritelmissä myös maku on ollut melko paha. Kyllä ura keittiöpuutarhurina tästä vielä urkenee. 

Mitäköhän täältä löytyy?

Bonsku osaa hienosti bongata pottuja kassista. 

Palasimme juuri reissusta ja jääkaappi ammotti tieytsti tyhjyyttään. Yritän aina tyhjentää sen mahdollisimman tehokkaasti ennen reissuja. Kauppaan ei heti huvittanut lähteä, mutta keksin että mikä sopisikaan reissun päätteeksi paremmin kuin oman maan - tai omien kassien - perunat. Perunoita olemme nostaneet nyt kolmesti ja vielä jäi muutama naatti maahan. Bonsku lähti innoissaan ja tottuneena nostamaan ja etsimään kauniin vaaleankeltaisia mukuloita maasta. Löysimme ilahduttavan monta ja ilahduttavan kokoisia perunoita. 

Pitkään pelkäsin, että perunat jäävät saamatta, sillä perunat kasvattivat vain hurjasti vartta, eivätkä alkaneet kukkia missään vaiheessa. Kaikissa lukemissani kasvatusohjeissa sanottiin, että perunat ovat valmiit kun kasvi kukkii. Mutta onneksi kaikki muutkin perunan harrastuskasvattajat kertoivat, että peruna puskee vain vartta, eikä missään näy kukan kukkaa. Ehkäpä sääolosuhteet vaikuttivat tähän? Kuuma alkukesä kenties? Mutta perunoita saatiin ja se on tärkeintä. 

Tästä saatiin meidän porukalle jo yli yksi kevyehkö ateria per naama. 

Isoin ja pienin porkkana. 

Porkkanoita nostimme nyt ensimmäisen kerran kunnolla. Olemme syöneet harvennusporkkanoita eli niitä miniatyyriversioita ja niiden naatteja kyllä, mutta nyt uskalsimme ensi kertaa maistaa kunnolla. Ja kyllä ne olivatkin makeita! En raaskinut tehdä niille muuta kuin puhdistaa, joten nautimme ne raakoina. Naatit paistoin pannulla höysteeksi Yosa-kaurapalan kanssa. Tykkään tuosta kaurapalasta kovasti, se sopii moneen ruokaan kun maku on suhteellisen mieto, mutta kivan raikas. Naatteja uskallan mahdollisista nitraateista huolimatta nauttia aina silloin tällöin. Harvannusporkkanoiden naatteja olemme syöneet jo pitkin kesää kevyesti pannulla kuullotettuina. 

Päivän saalis.

Kesän kauneimpia kimppuja. 

Mutta ei tämän kesän viljelykset täysin putkeen menneet. Sain myös aikaiseksi niitä mikrokokoisia vihanneksia, nimittäin yhden kurkun. Sain kaveriltani muutaman kesäkurpitsan ja avomaankurkun taimen keväällä. Onnistuin palelluttamaan ne kaikki, mutta pari taimea selvisi siitä ainakin näennäisesti. Kukkiakin tuli kivasti ja aivan pieniä kurkun alkuja. Lopulta kuitenkin ainoa sato oli noin lapsen etusormen kokoinen kurkku. En uskalla maistaa sitä, sillä epäilen maun olevan melko karvas. Mutta enpä kyllä hoitanutkaan kurkkuja minkään ohjeiden mukaan vaan katsoin vain mahtavatko selvitä palelluksesta. 

Tämä kurkku ei yllä edes cocktailkurkun mittaan. 

Täydellinen kotiinpaluuateria. 

Kilohintaa näille vihanneksille en uskalla laskea, mutta onneksi mullat voi käyttää myöhemmin uudestaan. Ja toisaalta tämä on otettava harrastuksena eikä minään todellisena omavaraisuusyritelmänä. Ja etenkin lapsille oli hauska näyttää, miten siemenistä kasvaa oikea syötävä kasvi. Jatkamme siis kasvatusyrityksiä todennäköisesti ensi vuonnakin. 

Millaista satoa sinä olet saanut tai vielä odotat?

Tyttö ja vanerikorvakoru

Ennen lapsia käytin paljon koruja. Usein kaulakoruja, mutta myös näyttäviä korviksia. Jossain vaiheessa siirryin nappikorviksiin, koska ihoni ei tykännyt roikkuvista korviksista. Sitten syntyivät lapset ja jouduin luopumaan kaulakoruista. Kumpikin lapsi on ollut vauvana varsinainen korunrepijä (eikä ihme), enkä töissäkään osannut käyttää kaulakoruja samaan malliin kuin opiskeluaikana. Upeita korviksia käyttävä työkaverini sai minut kuitenkin innostumaan uudestaan näyttävistä korviksista. Tällä kertaa myöskin ihoni on kestänyt roikkuvat korvikset hyvin. Jipii, mikä mahdollisuus!

Uusi täydennetty korviskokelmani

Kevään aikana olenkin täydentänyt korvisvalikoimaani innokkaasti. Olen tykästynyt kovasti nyt muodissa oleviin vanerikorviksiin, sillä ne ovat ihanan kevyitä ja silti näyttäviä. Olen kaivanut naftaliinista myös vanhoja suosikkeja. Korviksia olen ripotellut kotona eri kerroksiin, jotta aamulla voi aina napata kauniit korvikset mukaan oli sitten missä kerroksessa hyvänsä. Tekemäni keramiikkakipot ovat tulleet tarpeeseen.

Papukaijat ovat Television korumallistosta, hempeät kukat Kukkakiskan ja pisarat Riemupuodin. 

Jätskit Telkkarista, vaaleansiniset ympyrät Butoni designilta ja hopeiset lehdykät Tohonolta. Helmet muistakseni Snön. 

Kultaiset lehdet ovat Tohonon ja keltaiset vanamot Kukkakiskan. Keltaiset pallokorvikset löytyivät muistaakseni Tallinnasta ja kynänpäät ehkä putiikki Taruliinasta?

On mukava myös tukea suomalaisia pieniä korumerkkejä ostamalla heidän korujaan. Suosikkejani ovat Televisio lifestylestoren oman merkin korvikset ja suloinen pieni Kukkakiska-niminen korumerkki. Myös poronnahkaiset hopeiset ja kultaiset korvikset Tohono-merkiltä ovat suosikkini vuosien takaa. Nyt löysin synttärilahjaksi Butoni designin hauskat vaaleansiniset geometriset korvikset. 

Yksi Riemupuodin korvis on harmikseni hajonnut ja toinen hävinnyt. Vasemman puoleiset vihreät ovat Snön ja toisista ei ole tietoa. 

Helmikorvakorut löytyivät museosta, keskimmäiset ovat Jasmin designin äidinmaitokorut ja mustat lehdet on ostettu kirkon joulumyyjäisistä muutama vuosi sitten. Ne on tehty pyörän sisäkumista. 

Arjessa tykkään käyttää värikkäitä ja hassuja korviksia, mutta juhliin valitsen usein hillitymmät korut, esimerkiksi juuri nuo Tohonon korvikset tai sitten klassiset helmikorvikset. Äitini löysi hauskassa rasiassa olevat helmikorvakorut jonkun museon kaupasta. Juju on tietysti rasian kuvassa oleva teos, Tyttö ja helmikorvakoru. Ne ovat harmikseni melko painavat ja sopivat siksi vain esimerkiksi juhlissa pidettäviksi. Onneksi on, mistä valita ja kelpaa valita korvisarsenaalista, kun on kaikkea sopivasti eri asuihin ja tilanteisiin. 

Tykkäätkö käyttää koruja ja jos, niin millaisia?

Liikkuva legolaatikko

Eräänä kauniina loma-aamuna sain juoda aamukahvini harvinaisen rauhallisissa merkeissä. Bonsku katseli aamuohjelmia, mutta Tintti oli selvästi keksinyt jonkun harvinaisen hyvän leikin lastenhuoneessa. Emme viitsineet häiritä, huutelimme vain kehuja, että "Kiva kun olet keksinyt hyvän leikin!" Tietysti jossain vaiheessa alkoi hieman epäilyttää ja piti mennä katsomaan, ettei mitään tuhoa ole päässyt tapahtumaan. Ja kävikin ilmi, että Tintti oli oppinut kiipeämään itse yläsänkyyn eli paikkaan, jossa ovat olleet turvassa kaikki Bonskun pikkulegot! 

Lastenhuone koki pientä uudistusta. 

Suurta tuhoa ei ollut päässyt syntymään, vaan Tintti oli lähinnä tutkinut ja leikkinyt legoilla. Pikkulegot ovat aiemmin olleet häneltä täysin kiellettyä aluetta, joten ilmankos ne kiinnostivat. Kun Bonskulle selvisi, mitä pikkuveikka oli mennyt tekemään, hän suuttui ja huolestui kovasti ja itkunsekaisesti kysyi, mitä kullekin suosikkilegolle oli tapahtunut. Selvitimme tilanteen ja totesimme, että pääasiassa kaikki oli kunnossa. Totesimme myös, että koska Bonsku aika harvoin leikkii itsekseen pikkulegoilla, voisi olla hyvä ottaa ne jo yhteiseen käyttöön. Bonsku sai valita suosikkinsa edelleen turvaan pieniltä, kaikenrikkovilta sormilta, mutta osa legoista otettiin jo yhteiseen käyttöön. Tämä päivä tuli kyllä huomattavasti aikaisemmin kuin olin kuvitellut. Bonskulle ostettiin ensimmäiset pikkulegot vasta 3,5-vuotiaana! 

Vaihdoin lastenhuoneeseen automaton sijaan taas itse kutomani maton.

Koska yläsänky ei enää toiminnut sen kummempana pikkuvelikarkotteena, pääsimme siirtää legot uuteen paikkaan ja ottaa yläsängyn nukkumakäyttöön. Ehdin miettiä sopivaa säilytysratkaisua vain muutaman päivän, kun ensimmäisellä Tori.fi haulla löytyi täydellinen laatikko edulliseen hintaan ja vieläpä Turusta! Parin varmistusmittauksen jälkeen soitin myyjälle ja alle tunnin päästä laatikko oli jo meillä. Kävi hieman helpommin kuin sängyn hankkiminen, joka oli melkoinen prosessi. 

Legolaatikko on just eikä melkein passeli. Ja se maksoi vain kympin!

Laatikko on Muuramen sängynaluslaatikko, joka on varmaankin jotain vanhaa mallia sillä vastaavan kokoista ei enää ole tuotannossa. Tämä laatikko oli hieman leveämpi kuin sänky, mutta vetämällä sänkyä hieman irti seinästä, asettui laatikko sopivasti sängyn alle. Se on tukeva ja se on kevyt vetää esiin. Kaikki pikkulegot eivät tietenkään mahdu laatikkoon vaan niitä varten on toistaiseksi yksi iso punainen legopalikan mallinen laatikko. Luultavasti jossain vaiheessa hankin tilalle pieniä laatikoita, joiden avulla palikoita voi hieman paremmin jaotella. Sängynaluslaatikko on leikkiä ja rakentamista varten, jotta legot eivät leviä joka puolelle ainakaan yhtä helposti. Sinne voi myös laittaa valmiita töitä talteen. 

Ikean senkki on melko hyvä Bonskun lelujen säilytykseen. Tosin osaa Tintti ottaa tuolin ja kavuta leikkimään näilläkin halutessaan. 

Aika paljon Bonsku kyllä vielä laittoi hienoimpia legojuttujaan turvaan Tintiltä ja se hänelle suotakoon. Paljon hän joutuu joustamaan pikkuveljen vuoksi, joten on tärkeää saada pitää myös joitain isojen poikien juttuina. Toisaalta Tintillä ei kovin montaa ihan omaa juttua ole, ehkä nuo Pipsa Possu -jutut eivät Bonskua kiinnosta edes mustasukkaisuusmielessä (koska usein se pikkuveljellä oleva tavara on pakko saada juuri sillä hetkellä kun toinen siitä kiinnostuu). Tällä hetkellä tuntuu, että Bonsku leikkii enemmän toiminnallisia ja fyysisiä leikkejä ja Tintti taas tutkii leluja ja leikkii milloin legoilla ja milloin merirosvolaivalla, jolla saattaa olla vieraana Jyri Possu ja Muumimamma. 

Koroke kattopalkkien alla on Tintin suosikki leikkipaikka. 

Yläsänky pedattiin nyt Bonskua varten ja hän innoissaan odottaa pääsevänsä sinne myös nukkumaan. Hieman se taitaa jännittääkin, sillä häntä ei ollenkaan tuntunut harmittavan että täksi yöksi piti vielä siirtyä alasänkyyn, kun yläsängyn sälepohja ei pysynytkään paikoillaan. Voi olla, että Tinttikin siirtyy kerrossänkyyn kunhan arki tästä kesän jälkeen tasaantuu. Saa nähdä kuinka käy. Bonsku olisi ainakin ajatuksesta innoissaan. 

Bonsku valitsi unilelut sänkyynsä. Hänellä on kuulemma kymmenen ja Tintti sai kuusi. 

Hauskaa, kun sisustus aina vähän elää tilanteiden mukaan ja todella ilahduin tuosta torilöydöstä! On aina ilo ostaa käytettyä uuden sijaan. Laatikko jää varmasti käyttöön sittenkin, kun legolatikolle ei ole enää tarvetta. Ja nyt se mahdollistaa leikkihuoneen kaikkien neliöiden hyödyntämisen tehokkaasti. 

Kerro joku sinun parhaista käytettyihin huonekaluihin tai muuhun kodintavaraan liittyvä löytösi!

Seikkailusynttärit

Olipa hauska päästä pitkästä aikaa järkkäämään oikein kunnon juhlia, kun vietimme sunnuntaina Bonskun ensimmäisiä kaverisynttäreitä. Kummisynttärit jäivät tänä vuonna järjestämättä, kun alkukesästä rajoitukset olivat vielä enemmän ajankohtaisia, mutta onneksi pienellä porukalla nyt uskalsi kutsua kuitenkin koolle kaverit. Bonsku on haaveillut kaverisynttäreistä alkuvuodesta lähtien, kun samanikäisillä kavereilla alkoi olla kaverisynttäreitä. Minäkin aloin innostua ajatuksesta jo silloin ja koska Turtlesit olivat sillä hetkellä in, etsin Pinterestistä turtlesideoita. Pettymys oli kiva (heh), kun Bonsku ei halunnutkaan turtlessynttäreitä, vaan tahtoi teemaksi supersankarit. Nielin pettymykseni ja kuuntelin Bonskun ideoita. 

Batman-kakku. Hieman musta sokerimassa oli ehtinyt kuivahtaa, mutta aika hyvä tuli kuitenkin. 

Supersankarit eivät kuitenkaan jääneet ainoaksi ideaksi. Bonsku halusi juhliin myös Darth Vaderin, Stormtrooperit ja savannin eläimiä. No, mikäs siinä, vaikka äiti ei nyt saisikaan blogikelpoisia teemasynttäreitään. Iskettiin soppaan myös dinosaurukset, sillä nehän ovat myös tärkeä juttu. Joten synttäreiden teemaksi muodostui melkein-kaikki-mistä-Bonsku-tykkää eli juuri täydellinen teema. Alunperin synttärit oli tarkoitus pitää eräänä perjantaina. Kiireisen työviikon vuoksi en meinannut ehtiä suunnitella yhtään mitään, mutta ajattelin että paniikki on paras muusa. Sitten Tintin nenä alkoi vuotaa ja vaikutti hänen saaneen laryngiitin, joten juhlat siirretiin. Ja onneksi siirretiin, sillä loistavat ideat olivat alkaneet muhia minun ja Bonskun mielissä. 

Bonsku ja seikkailujengi.

Kaikkia Bonskun toiveita yhdisti lopulta selkeä teema: seikkailu! Bonsku keksi, että juhlaporukka olisi "seikkailujengi", joka suorittaa erilaisia tehtäviä ja lopuksi saa itselleen aarteen. En oikein edes muista, mikä idea lopulta oli kenenkin, mutta oli todella hauskaa ideoida Bonskun kanssa pitkin viikkoa. Mitään kovin ihmeellisiä valmisteluita juhlat eivät vaatineet, mutta niin taitaakin olla parasta. Lopuksi vielä jännättiin ehditäänkö juhlat juhlia ennen uhkaavaa sadetta, mutta ajoitus onnistui siinä mielessä nappiin että vain viimeinen vartti piti olla sateelta suojassa ja siinä vaiheessa oli jo seikkailut seikkailtu ja kakut navassa. Hieman sateen uhka muutti draaman kaarta, kun ainoastaan ulkona onnistuvat seikkailutehtävät piti suorittaa ensin, mutta lapsia se ei tainnut haitata. 

Ensimmäiseksi tehtäväkseen seikkailujengi sai Darth Vaderin ja Stormtrooperin päihittämisen (en tiedä mistä Bonsku nämä on keksinyt, Starwarsia emme ole katsoneet). Tämä oli ehkä nerokkain ideani, joka oli ihan omasta päästä eikä mistään Pinterestistä. Piirsin katuliiduilla kuvat hahmoista laatoitukseen ja vesipyssyillä ja kastelukannuilla kuvat piti saada häviämään. Pojat ottivat tehtävän tosissaan ja lopulta kuvat saatiin hävitettyä. Kukin sai vuorollaan pruutata vettä ja sopu säilyi. 

Yllättävän uskottava Darth Vader syntyi myös pastelliväreillä. 

Siitä saat Darth!

Seuraavaksi piti pelastaa salametsästäjien kynsiin joutunut mandrilli. Bonsku keksi, että meillä pitäisi olla eläin, jonka peppuun ammutaan nukutusnuolia ja minä muokkasin tarinaa hieman eläinystävällisemmäksi. Mandrilli valintamme, sillä sen takapuoli on niin uskomattoman hieno. Lempeät nukutusnuolet saippuakuplapyssyllä ammuttuna olivat perusteltuja, jotta eläin saataisiin siirrettyä hiljaisesti pois vaaratilanteesta. Tein mandrillin aamulla pahvilaatikosta ja silkkipaperista ja aikaa sen väsäämiseen meni ehkä vartti. Leijonakuningasarkartelujen rutiini oli vielä päällä. Nukutuksen jälkeen pelastusjengi siirsi mandrillin pihakeinuun turvaan jatkamaan uniaan. 

Mandrilli syntyi silkkipaperista ja viimeisestä vihannespörssin laatikosta. 

Saippuakuplapyssy oli väkivallaton ja lempeä tapa nukuttaa mandrilli. 

Viimeinen pelastustehtävä oli jäätyneiden dinojen pelastaminen vapauteen. Viime keväänä somessa on kiertänyt idea, jossa pikkueläimiä jäädytetään esimerkiksi jääpalamuotteihin tai muffinsivuokiin ja nakutellaan sitten irti lusikoilla. Mekin olemme sitä harrastaneet ja ajattelin tehtävän sopivan myös synttäreille. Lisämausteena oli siveltimiä ja kuumaa vettä, jolla prosessi saatiin alkuun ja leikittiin samalla vähän arkeologia (kiitos vaan vinkistä Heidi.!) Dinojen vapauttaminen kesti jonkin aikaa, mutta seikkailujengi oli onneksi kärsivällinen.

Dinojen pelastamista. Jäädytin dinot silikonisissa muffinsivuoissa. Ensin jäätä rapsuteltiin siveltimillä, sitten nakutettiin lusikoilla. 

Lopuksi seikkailujengi pääsi vielä etsimään Darth Vaderin tikkarikätköt, jonka jälkeen päästiin herkkupöytään. Bonsku toivoi Batman-kakkua, joka oli melko helppo toteuttaa. Kakkupohjana oli Viimeistä murua myöten -blogin suklaakakkupohja ja täytteenä Kamomillan konditorian vegaaninen suklaamoussetäyte. Kakku onnistui erinomaisesti, toisin kuin viime vuonna. Lisäksi oli tarjolla suolaisia tortillarullia, sipsejä ja karkkia. Välttääksemme kakun päälle puhaltamisen hypoteettisista pisaratartuntasyistä, olin laittanut pöydälle isoja kynttilöitä puhallettavaksi (plus unohdin hankkia niitä kakkukynttilöitä...). Herkuttelun jälkeen oli vielä vähän vapaan leikin meininkejä. 

Vähän isommat synttärikynttilät. Ne ovat itseasiassa alunperin Bonskun ristiäisistä, joten sopivat hyvin synttäreillekin. 

Ensimmäiset kaverisynttärit olivat todella hauskat ja onnistuneet ja onneksi ne saatiin järjestettyä! Nyt en malta odottaa, että pääsen järkkäämään seuraavia. Lasten kaverisynttärit, mikä täydellinen tekosyy päästä toteuttamaan itseään!

Bonbon Bonsku Bonskulainen 5-vuotta!

Bonsku on pyörinyt mukana jo valtaosan blogin olemassaolosta. Blogi on kahdeksan ja Bonsku viisi vuotias. Ihan hassu ajatus, että tässä ollaan oltu vanhempia jo puoli vuosikymmentä! Mutta on se oikeastaan vielä tietysti aika lyhyt aika. Pidän tästä iästä: viisi vuotias elää oikein sellaista ydinlapsuuden aikaa. Muistoja alkaa syntyä, mielikuvitus on rajaton ja maailma toisaalta mietityttää, mutta toisaalta siitä tietääkin jo vähän jotain. 

Synttärikakun suhteen mentiin siitä, mistä aita on matalin, mutta Bonsku tykkäsi!

Tai ainakin Bonsku tuntee dinosauruksia! Hän osaa luetella mitä hienoimpia dinojen nimiä ja osaa jonkun dinon nimen jokaisella aakkosen kirjaimella. A niin kuin apatosaurus, B niin kuin Baryonyx, Y niin kuin yunnanosaruus ja Z niin kuin Zuniceratops. Natural history museumin aakkosellinen dinohakemisto auttoi meitä aikuisia hakemaan ne vaikeimmat kirjaimet. Dinot ovat tarjonneet hienon mahdollisuuden jutella maailman historiasta, vaikka eihän sitä aikuinenkaan ymmärrä paljon mitään koko maailman historiasta. Myös savannin eläimet kiinnostavat edelleen ja Avaraa luontoa katsoessa oppii itsekin paljon uutta. 

Aika ihana saada pitää sylissä tällaista hämähäkkimiestä. Mummu otti taas ihania kuvia!

Musiikki on edelleen vahvasti läsnä Bonskun elämässä. Hevisaurus vaihe on hieman taka-alalla, kun nyt on ollut taas musikaalivaihde päällä. Bonsku tykkää kyllä kuunnella myös muutakin ja usein tullessani kotiin soi "poliisimusiikki" eli Police. On hauska huomata, että Bonskulla on tapana syventyä johonkin kiinnostuksen kohteeseensa intohimoisesti. Kun Honeymoon in Vegas oli muodissa, kaikki oli sitä. Sitten oli Hevisaurus ja koko elämä oli yhtä metallimusiikkia. Nyt taas leijonakungingas vei Bonskun mennessään. Rinnalla kulkee muitakin kiinnostuksen kohteita, mutta selvästi Bonsku valitsee aina jonkin yhden pääkohteekseen ja keskittyy siihen. Sitten taas yhtäkkiä löytyykin jokin uusi juttu, joka tekee niin suuren vaikutuksen, että koko elämä mullistuu. 

Tämä kuva summaa hyvin Bonskun. Hassu, rohkea ja kuitenkin herkkä. 

Jos viime vuosi oli Bonskun elämässä mullistusten vuosi, niin tämä vuosi on ollut onneksi suvantovaihetta. Vuosi sitten keväällä Bonsku ehkä reagoi pikkuveljen syntymään ja muuttoon ja ehkä muutenkin oli jonkinlaisien "uhman" aika ja arki oli välillä todella puuduttavaa konfliktista toiseen soutamista. Bonsku on toisaalta todella rohkea ja vahva, mutta toisaalta hyvin herkkä ja nopeasti tulistuva. Onneksi pääsimme mukaan Voimaperheet-ohjelmaan, josta sain paljon apua käsitelle hankalia tilanteita Bonskun kanssa. Tilanne on rauhoittunut myös itsestään ja olemme löytäneet keinoja luovia hankalat tilanteet läpi. 

Pikkuserkun kanssa osuu leikit yksiin. 

Syksyllä Bonskun elämään tulee taas uudenlainen vaihe, sillä hän aloittaa päiväkodissa. Saimme paikan viereisellä kadulla olevasta päiväkodista ja koska Bonsku on selvästi alkanut nauttia tehtävien ja askartelujen tekemisestä, ajattelimme että viskarivuosi sopisi Bonskulle ennen kuin sitten eskarissa viimeistään alkaisi uudenlainen arki. Puistokerho on ollut ihana ja Tintti siellä jatkaa, mutta haikein mielin päätimme nyt näin. Bonsku on ainakin alkuun vain puolipäiväisenä, kun mies on hoitovapaalla kotona, mutta varmaankin vuoden alusta sitten enemmän. Minua harmitti, että puistokerho jäi tänä kesänä tauolle, sillä olin ajatellut sen jatkuvan kuten yleensä, mutta viime perjantaina oli nyt Bonskun viimeinen puistopäivä. Kolme vuotta hän siellä kävi, joten onhan se haikeaa! Tintti käy onneksi siellä vielä ainakin puoli vuotta, joten lopullisia hyvästejä emme tosiaan vielä heittäneet. 

Pikkuveikan kanssa leikit sujuvat hetkittäin, yleensä hassutellen, mutta paljon myös tapellaan. 

On hauska seurata, miten paljon 5-vuotias jo muistaa asioita ja ymmärtää maailmasta. Toistuvat asiat, kuten synttärit ja joulu ovat jo odotettuja tapahtumia eivätkä jotain uutta ja ihmeellistä. Kavereiden mielipiteillä alkaa olla väliä: välillä Bonsku uskoo enemmin parasta puistoystäväänsä vaikkapa dinosauruksiin liittyen vaikka jokin fakta olisi juuri tarkistettu kotona kirjasta. "Mutta kun kaveri sanoi, että se spinosaurus on isompi kuin brachiosaurus." Leijonakuningasta katsoessa taas on tullut esiin se, ettei kaikki ole aina miltä näyttää. Bonsku hämmästyi, kun Scar oli niin kiltti Simballe, vaikka olikin pahis ja lopulta huijasti Simbaa kauhealla tavalla luulemaan olevansa syyllinen Mufasan kuolemaan. Siinä piti sitten jutella, että joskus joku kiltin oloinenkin voi tehdä pahoja juttuja. 

Bonskun ystävyyssuhteet alkavat olla hieman vakiintuneempia. Puistosta on löytynyt pari selkeää parasta kaveria, mutta Bonsku on kuulemma "kaikkien kaveri" ja joidenkin pienempien poikien ihailema. Tämä on aika liikuttavaa, sillä muistan vielä ajan, jolloin Bonsku ihaili puistossa isompia poikia. Ainakin yksi puistokavereista toivottavasti jää kaveriksi nyt puistovuosien jälkeenkin. Yksi Bonskun parhaista ystävistä on meidän kummipoikamme, joka on vuoden Bonskua vanhempi. Lisäksi aivan ihana ystävyys on löytynyt pikkuserkusta, jonka kanssa Bonsku taas juhannuksena pääsi tapaamaan ja yhteinen sävel löytyi heti. Kirjaimellisesti, sillä tämä pikkuserkku aloitti hokemaan: "Mä tahtoo veivaa veivaa, mä tahtoo veivaa veivaa, mä tahtoo veivaa veivaa, mä tahtoo..." ja Bonsku täydensi täydellisesti iskulleen "...veivaa!" 

Voisin varmaankin jaaritella Bonskusta loputtomiin, mutta johonkin on pakko lopettaa. Kuten summasin instagramissa synttäripostauksessa: Bonsku on herkkä ja tunteellinen, vauhdika sja vilkas, rohkea kainalossa viihtyjä. Musikaali- ja hevimies. Huikean hauska tyyppi!