tiistai 29. toukokuuta 2018

Kukkien loistoa ja uusia taitoja

Ihan itse sitomani kimppu!

Olen pitkään halunnut päästä jonnekin kukkiensidontakurssille ja äitiysloman alkajaisiksi tarjoutui sopiva tilaisuus osallistua. Minulla oli jonkinlainen käsitys siitä, miten sidotut kukkakimput muodostuvat, mutta käytännön kokemus rajoittui kahden tulppaanikimpun yhdistämiseen. Tai no, hääasetelmat teimme itse, mutta ne eivät olleetkaan varsinaisia kimppuja. 

Kukkavalikoima oli harmoninen, mutta minun makuuni melko vaalea. Onneksi myös kauniita pastellisävyjä oli tarjolla. 

Kurssin kukkatarjonta oli ehkä värien puolesta hieman pettymys, sillä kuten kuvasta näkyy, ei kovin karkkisvärisiä kukkia ollut tarjolla. Makuja on monia, eikä tietysti kaikkia voi miellyttää. Lisäksi kurssi oli varsin edullinen, joten siihen nähden kukkatarjonta oli kuitenkin hyvä. Ampaisin heti "teoriaosion" jälkeen nappaamaan kaikki parhaat värit. Onneksi en oikeasti joutunut käyttämään kyynärpäätaktiikkaa, vaan kaikki tuntuivat löytävän itseään miellyttäviä kukkia valikoimasta ilman tönimistäkin. 

Kukkavalikoimani. Kaikki vihreät eivät päätyneet kimppuun. Esimerkiksi tuo pienilehtinen pistaasi oli kaunista, mutta ei istunut joukkoon. 
 Kukkien sidonta oli sekä helpompaa että vaikeampaa kuin olin kuvitellut.  Meille opetettiin ns. spiraalitekniikka, joka on ilmeisesti se perustekniikka, jolla kimppuja sidotaan. Toisaalta pienen kimpun sitominen sujui yllättävän sujuvasti hyvillä opeilla, mutta kyllä se kukkien asettelu tukevasti oli varsin aikaavievää ja tarkkaa puuhaa. Varsinkin vihreiden asetteleminen niin, etteivät ne peittäneet kukkia vaan tukivat niitä, oli haastavaa. Myös varsien leikkaaminen puukolla ei ollut helppoa ja olenkin virheellisesti kotona aina käyttänyt saksia. Kurssin vetäjän tavoitteena oli, että kurssin jälkeen kukaan ei enää niihin turvautuisi. En ole ihan varma kyllä voinko tätä toteuttaa. 


Lopputulos. Jännityksellä jäin odottamaan, miten inkaliljat aukeaisivat.  Oli vaikea asetella kukat niin, että sopivasti erilaiset ovat vierekkäin. Aina tuntui, että kaksi liian samanväristä oli vierekkäin. 

Lopulta olin ihan tyytyväinen aikaansaannokseeni. Inkaliljat eivät vielä kurssilla olleet auenneet, joten kimpun luonne muuttui vielä myöhemmin, mutta minusta inkaliljan asettelu onnistui hyvin, sillä se aukesi kauniisti kimpun "halki" tuoden lisää runsautta. Kaikki kukat eivät olleet ihan samalla tasolla ja se olikin asettelussa myös vaikeaa. Hirssit eli nuo huitulat asettelin tahallani "räjähdysmäisesti" ympäri kimppua. 

Sopivan varjoisassa paikassa kimppu on säilynyt freesinä kohta viikon. 

Kimppu on säilynyt kohta viikon kauniina. Kurssilla ohjeistettiin vaihtamaan vesi kerran viikossa. Vielä en ole sitä tehnyt, mutta ehkä tässä piakkoin täytyy. Kimppu sopi erityisen kauniisti makuuhuoneen pienen lipaston päälle. Sen yläpuolella olevassa taulussa on samoja sävyjä kuin kimpussa, mutta näköjään yhtään kuvaa taulusta ja kimpusta yhdessä en ottanut. No, kimppu saa nyt olla pääosassa. 


Inkaliljat kukkeimmillaan. Niiden sävy olikin kauniin vaaleanpunainen, vaikka nupussa näyttivät liiloilta. Minä tykkään näistä enemmän!

Ja toiselta puolelta. Kimpussa on inkaliljan lisäksi kolmea eri väristä neilikkaa ja kahta ruusua. 

Ihan ilman kukkakauppoja ja ammattilaisia en aio jatkossa pärjätä, mutta ehkä silloin tällöin voisi ostaa ihan vaan irtokukkia ja sitoa niistä kimpun itse. Ehkä tulevissa ristiäiskukissa hyödynnän tätä uutta taitoani? Tai sitten vaan vauva-arjen keskellä unohdan autuaasti kaiken oppimani ja isken kukat vain sikin sokin maljakkoon. 

Oletko sinä koskaan kokeillut kukkien sidontaa?

perjantai 25. toukokuuta 2018

Jo joutui armas aika, äitiysloma suloinen...

Taas päättyi yksi elämänvaihe ja ollaan välitilassa uuden äärellä. Äitiysloma alkoi virallisesti eilen ja edelleen tuntuu vähän epätodelliselta. Juurihan minä palasin töihin ja nyt se on taas hetkeksi ohi! Toisaalta työuran näkökulmasta aika lyhyitä pätkiä sekä nämä työpätkät että kotipätkät ovat. Vielä ehtii tulla varmasti suvantovaiheitakin. Toisaalta tämä vaihtelu ainakin virkistää, ei ehdi liikaa leipääntyä tai kyllästyä! Olen nauttinut töistä, olen nauttinut lyhennetystä työviikosta ja nyt aion nauttia tästä lyhyestä pätkästä kotona vain yhden lapsen kanssa. Sitten toivottavasti saan nauttia kotona olemisesta myös kahden lapsen äitinä. Vähän kyllä jänskättää...

Kiitoskorttini työkavereille ja tukiviittomaopetusta. Ja juuri tuollaista löhölomaa se äitiysloma onkin, eikö vain?

Viime päivinä olen jaksanut ilokseni myös puuhata kaikenlaista. Tiistaina sain aikaiseksi kakun työkavereille viimeisen päivän kunniaksi. Tiistaina minulle järjestettiinkin ihana brunssi ja keskiviikkona vielä rääppiäiset. Onnea on hyvä työyhteisö, johon toivottavasti saan vielä palata ellei Sote heitä koko kuviota uusiksi. Koska työkavereista iso osa koostuu terveydenhoitajista, piti kakun ehdottomasti olla terveellinen. Niinpä päädyin smoothiekakkuun, johon ei tullut lainkaan sokeria keksipohjan keksejä lukuunottamtta. Ja digestivet nyt ovat melkein terveyskeksejä. Pakastin myös pullistelee edelleen viime kesän mansikoita, joten niitä on hyvä päästä nyt käyttämään alta pois. 

Minä olen usein tuonut yhteisiin brunssipöytiin kikherneitä ja bulgursalaattia, joten herkkuni oli otettu huomioon. 

Herkullisenkuuloinen mansikkainen smoothiekakku löytyi Lunni leipoo -blogista. Muuten tein reseptin mukaan, mutta sokerin jätin tosiaan pois. Lisäksi minulle kävi huono tuuri, sillä liivatepusseja ei ollutkaan kaapissa tavalliseen tapaan viittä avattua ja osaksi käytettyä ja yksi liivatelehti jäi uupumaan. Laitoin ihan hiukan vähemmän nestettä ja kakku hyytyi oikein mallikkaasti. Mansikoita tuntui tuleva ihan järjetön määrä, mutta se kannatti, sillä kakusta tuli ihanan korkea. Kakusta saisi helposti myös gluteenittoman vaihtamalla keksit toisiin, vegaanisen vaihtamalla liivate agaragariin tai vegegeliin ja sokerittoman vaihtamalla pohjan vaikka pähkinäiseksi. 

Kakku oli oikeasti kirkkaamman vaaleanpunainen, mutta jostain syystä se näyttää kovin tummalta kuvissa. Kiivi, lime, nektariini ja kookos koristivat kakkua. Nuo ilmakuplatkin oikeastaan sopivat kakkuun hauskasti. 

Mansikka-limesmoothiekakku

Pohja:
 175 g Digestive-keksejä
80 g voita tai margariinia

Täyte:
750 g mansikoita 
3 banaania
1,65 dl tölkki kookoskermaa 
0,5 dl limen mehua (noin 2 limeä)
Yhden limen raastettu kuori
8 kpl liivatelehtiä 

1. Murskaa keksit ja sulata voi. Yhdistä ja painele 20 cm irtopohjavuoan pohjalle. 

2. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

3. Sulata mansikat kunnolla, jos käytät pakastemansikoita. Soseuta mansikat, lisää banaani ja kookos ja soseuta tasaiseksi. Lisää limen kuoriraaste. 

4. Purista limen mehut ja kuumenna. Puristele liivatteista ylimääräinen vesi ja sekoita liivatteet yksitellen mehuun. Kaada liivate ohuena nauhana smoothie-massaan samalla sekoittaen. 

5. Kaada massa keksipohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään kolme tuntia. Koristele lopuksi haluamallasi tavalla. 

Kesän hedelmiä saa nyt ihanasti torilta ja minä koristelin kakun limellä, kiivillä ja nektariinilla. Lopuksi sirottelin päälle vielä hiukan kookoshiutaleita. En ole koristeiden kanssa piipertäjä, joten kiiviruusukkeet jäivät tekemättä ja hyvä niin. Rennompi lopputulos sopi paremmin kakkuun. Kakku oli todella raikas ja helppo tehdä, joten tätä teen mahdollisesti uudestaan vaikka Bonskun synttäreille. Veikkaan, että silloin ovat helpot reseptit suosiossa, sillä mitä todennäköisimmin meitä on silloin jo neljä. 

Mutta nyt riennän hakemaan Bonskun puistosta ja menemme herkkulounaalle ihan kahdestaan!


torstai 17. toukokuuta 2018

Äitiysvintagea kasarimalliin

Tässä asentelen housujani, odotas hetki. 

Äitini löysi viime viikolla varastosta vanhat äitiyshousunsa ja ne olivat niin hienot, että niitä piti päästä kokeilemaan. Valkoiset vajaamittaiset kesähousut ovat heinäkuun lapsen äidillä olleet varmaankin paljon käytössä. Housuissa on niin mielenkiintoinen mahankasvatusmekanismi, että ne on ihan pakko esitellä täällä blogissakin.


Pia & Paula on tuttu merkki muistakin vintage-vaatteista. 


Säädetään klipsejä ja vatsakappaletta. Tuo housujen yläosa vaatii kyllä jotain peitokseen, muuten näyttää sairaanhoitajan työasulta. 
Housut ovat Pia & Paula -merkkiset ja ilmeisesti merkillä on ollut aikanaan paljon äitiysvaatteita. "Made in Finland" lukee lapussa eli ainakaan eivät ole aasialaista halpatuotantoa. Materiaali on 100% puuvillaa, joten keinokuitujakaan näistä ei löydy. Koko on minulle hieman iso, 42, mutta koska housut eivät jousta oikein yhtään, se ei haittaa. 

Nykyäitiyshousut ja kasariversiot. Hieman eri tyyppiset mekanismit. 


Kunnon kumppari pitää housut yhäällä, mutta kurkistaa housujen kauluksesta. 


Kummallinen klipsu ja muovinen "raide", jota pitkin klipsun paikkaa voi säätää. 

Vatsan kohdalta housut ovat varsin tekniset. Niissä on vyötäröllä säädettävä kuminauha, jonka avulla housut pysyvät ylhäällä ja kohdallaan. Tosin minusta kumppari kyllä liukui aika helposti näkyviin housujen alta. Vatsan kohtaa säädellään metallisilla klipsuilla, jotka kulkevat pitkin muovisia "kiskoja". Vatsan eteen tulee näillä klipsuttimilla säädettävä kaistale, jonka sivuille muodostuu eräänlaiset valetaskut. Melko monimutkaista verrattuna nykyisiin trikoovyötäröisiin housuihin. Mutta ihan toimiva ja säätövaraa riittää. Vaikka täytyy sanoa, että trikoovyötärö on käytännöllisempi. 

Kylläpäs pötsi näyttää jättimäiseltä, etenkin kun t-paita ei mene ylävatsan päältä myöten. 

Miltäs näyttää? Pohdiskelen tässä, että kehtaisiko nämä laittaa viimeisiksi työpäiviksi vielä töihin. Vähän tulee mieleen ehkä sairaanhoitajien työhousut, mutta ehkä sopivaan yläosaan yhdistettynä. Olisi aika hauskaa, että housut pääsisivät käyttöön, kun kerran olen jossain määrin tällainen vintage-harrastaja. Ehkä vapaa-ajalla käytettäviksi housut ovat aavistuksen jäykät, eikä niillä tee mieli lököillä tai touhuta taaperon kanssa. Ehkä täytyy repäistä! Enää kolme ja puoli työpäivää aikaa!

Mitäs Bonsku mahtaa tuumia mumin vanhoista housuista?

Mitäs sanot, näyttävätkö käteviltä ja päteviltä?

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Arkea ja juhlaa esiäitiyslomallaIla

Pikkumies nauttimassa retkieväistä. Porkkanakeitto maistui paljon paremmin luonnon helmassa kuin kotona!

Viimeksi kirjoittelin keväästä, mutta nythän onkin yhtäkkiä jo ihan kesä! Vaahterankukinnot kestivät ehkä sen päivän ja nyt lehdet jo pilkistävät niiden lomasta! Hurjaa! Mutta ehkä se tästä vielä ottaa vähän takapakkia kevääseen. Eikä tämä kesä nyt mitenkään haitannut ole, päinvastoin on ollut ihana pukea kesäisen kevyitä vaatteita ja lähteä Bonskun kanssa ulos lisäämällä asuun vain lenkkarit ja lippiksen. Tämä "minikesä" osui kyllä erinomaiseen saumaan, sillä helatorstain myötä olen saanut nauttia ihanasta esi-äitiyslomasta, joka on ollut oikein tervetullut ennen viimeistä 1,5 viikon rutistusta. 

Iloisen väriset retkieväät. Kaasu-trangia on hurjan helppokäyttöinen

Minilomaamme on mahtunut kyllä kaikenmoista laidasta laitaan. On ollut ihania, suorastaan idyllisiä perhehetkiä ja toisaalta jos nyt ei ihan pohjamutia, niin sellaisia "ai niin yök, täällä ei olekaan ruopattu"-hetkiä. Sitä kai se elämä on, perheellä tai ilman. Näin äitienpäivänä olen taas pohtinut paljon niitä ennakko-odotuksia, lähinnä pelkoja, joita minulla oli ennen Bonskua. Että onko se äitiys ja vanhemmuus niin raskasta kuin monesti väitetään. Onhan se monelta osin, mutta toisaalta kyllä aina ne hyvät jutut peittoavat raskaat hetket. Vähän kuin tämän neljän päivän ajalta jäivät ensisijaisesti mieleen ne huippujutut, vaikka tarkemmin miettien monta harmiakin ehti olla. 

Hankalia kuvattavia. En saanut kaikkia perheenjäseniä samaan kuvaan. 

Helatorstaina minulla oli energiaa ja intoa, joten ehdotin pyöräretkeä Ruissaloon. Matka taittuikin yllättävän keveästi. Otimme matkaan myös trangian ja porkkanakeiton jämät. Ostin meille trangian miehen ensimmäiseksi isänpäivälahjaksi - ja se taisi päästä kolmannen kerran käyttöön. No, onneksi se ei vanhene. Bonsku nautti retkieväistä ja luonnosta. Olisi ihana antaa hänelle enemmän tällaisia luontokokemuksia. Omasta aktiivisuudesta se on kiinni, mutta liian usein laiskuus iskee. Koko retki meni varsin idyllisissä merkeissä, valkovuokkomerien ympäröimänä. 

Välillä Bonsku väsähti kävelemään. Aina pitäisi olla mukana kantoväline, koska jos ei sitä ole, sitä tarvitsee varmasti. 
Se ruoppaamaton kohta iski sitten illalla, kun Bonsku nosti pienen nuhan päälle kuumeen ja hengityskin meni vähän hankalaksi. Laryngiitti se ei kuitenkaan tainnut olla, mutta harmillinen oli myös neljäs tavallinen flunssa putkeen. Bonsku on päättänyt ottaa tilastoissa ikätovereitaan kiinni sairastelujen suhteen tässä kevään aikana. Perjantaina en päässyt hyödyntämään puistokerhon suomaa lepohetkeä, mutta onneksi Bonsku pärjäsi lääkkeen voimin päivällä melko hyvin. Perjantaina pääsin myös siivoamaan pienoisen ötökkäinvaasion vuoksi - jätän tarkemmat yksityiskohdat kertomatta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että pääsimme vähällä. Onneksi jo lauantaina Bonsku voi huomattavasti paremmin ja sain oman lepohetkenikin, kun mies otti Bonskun mukaan soittotreeneihin. Yksin kotona oleminen on nykyään melko harvinaista ja siksi aika ihanaa. 

Äitienpäivän pääkohde. 

Sunnuntai alkoi hyvin pienimuotoisella äitienpäiväseremonialla, sillä Bonsku nukkui vielä. Yö oli vielä flunssan jäljiltä hieman rikkonainen (niitä rikkonaisia öitä ei ole lähitulevaisuudessa odotettavissa...) ja sain onneksi itsekin nukkua pitkään. Sain pyytämäni kahvilalahjakortin tulevaan lattemammailuun ja samalla paljastui paikka, johon menisimme syömään. Kahtena edellisenä vuonna olemme olleet Logomossa äitienpäivälounaalla, mutta nyt mies oli halunnut vaihtelua ja iltapäivällä suuntasimme Kakskertaan Harjattulan Kartanoon. 

Äiti katselee hellästi lastaan - vai himoitsee kiellettyä juustokakkua?

Ihan kiitettävästi löytyi syömistä raskaanaolevallekin, vaikka graavit sun muut piti jättää pöytään. 

Usein juhlapäivinä odotukset ovat korkealla ja siksi harmittaa sitäkin enemmän, jos jokin ei menekään suunnitellusti. Ennen äitienpäivälounasta kasassa olivat katastrofin ainekset: miehellä flunssaoireita, minä olin väsynyt ja pahoinvoiva mutkittelevasta tiestä ja Bonsku meinasi nukahtaa autoon. Kaikilla hirveä nälkä välipalasta huolimatta. Pöydässä odotettavissa paljon minulta kiellettyjä herkkuja. Tällä kertaa kaikki kuitenkin meni nappiin ja kun kaikki saivat hieman syötävää, ei syntynyt yhden yhtä harmitusta tai edes uhmakiukkua.

Tuo passion-pannacotta oli paras jälkkäreistä!
Ilta kuluikin arkeen laskeutuen, leikkien, puistoillen ja väsyneenä pötkötellen. Ja pian jatkuu arki, vielä hetken tuttuna ja turvallisena ja sitten taas ihan uutena iloineen ja pohjamutineen. Onneksi välissä on tällaisia minilomia! 

Oliko sinulla vastaava "miniloma" ja miten hyödynsit sen? 


keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Kevään keveys

Joka vuosi pitää ottaa muutama kuva vaahteran kukinnoista, sillä joka vuosi ne häviävät liian nopeasti. 

Oijoi, en malta olla jatkamatta keväthehkutusta! Nyt eletään niitä ohikiitäviä päiviä, jolloin vaahteroihin tulee kukinnot ja luonto puhkeaa kukkaan. Kaunista on senkin jälkeen, mutta varmaankin juuri tämä ohikiitävyys tekee siitä niin erityisen! Minusta tätä hetkeä ja etenkin niitä vaahteroiden kukintaa voisi juhlia kuin hanamia Japanissa konsanaan!


Äh, tuuli heilutteli oksia niin, etten saanut tarkkaa kuvaa. Mutta kauniita nämä ovat vähän sumeampinakin. 
Pohdimme miehen kanssa, miten tuntuu että valon ja lämmön lisääntymisestä nauttii vuosi vuodelta enemmän. Tajusiko joskus (vielä) nuorempana ollenkaan, miten pimeyden vaihtuminen valoon talven jälkeen vaikuttaakaan mieleen? Ehkä joskus opiskeluaikoina, kun aikataulut olivat vapaammat, ei asiaan kiinnittänyt niin huomiota. Nyt aamuisin ja iltapäivisin työmatkalla valon lisääntyminen näkyy konkreettisesti. Myös lapsen pukemisen helppous on konkreettinen helpotus keväällä suhteessa talveen. Tai sitten sitä ei vaan muista, että kyllä siitä valon lisääntymisestä nautti silloinkin. 

Juurihan vaihdettiin toppapuku välikausihaalariin ja nyt sai jo laittaa kevyen tuulipuvun! Bonsku tosin protestoi näitä muutoksia alkuun. Kumpparit ja välikausihaalari olisi pitänyt laittaa! 

Myönnetään, että ikäviäkin lieveilmiöitä keväässä on. En voi kuvitellakaan, millaista aikaa kevät on sellaiselle, jolla on paha siitepölyallergia! Nyt tuntuu, että minullakin on oireita koivusta, vaikka normaalisti en olekaan allerginen. Myös Bonskun neljäs nuha peräjälkeen mietityttää... Toivottavasti se nyt vaan on sattumaa eikä merkki allergiasta! 

Kaunis, vaaleanpunainen nuppu, johon en ole ennen kiinnittänyt mitään huomiota. 

Varma kevään merkki on se, että meidän pihallemme kannetaan taloyhtiön penkki. On hauskaa, miten siinä penkillä istuvien kanssa tulee rupateltua paljon enemmän kuin talvella, kun kaikki säntäävät nopeasti tervehtien ovesta sisään. Myös kukkapenkki meidän ikkunamme alla puhkesi kukkaan aivan yllättäen ja tuntuu, että tänä vuonna noita keltaisia kukkia, joiden nimeä en nyt saa päähäni, on erityisen paljon. 

Taloyhtiön kevät- ja kesäpenkki. Siihen paistaa ihanasti aurinko iltapäivisin!

Omat kukkani kaipaavat hieman päivitystä. Perjantaina täytynee hakea lisää orvokkeja ja hortensia torilta. Nyt talven hopealangat ovat orvokkien kanssa sulassa sovussa samassa ruukussa. Narsissit vetelevät viimeisiään, tetet heitin jo pois. Minkäköhänlaista värimaailmaa sitä tänä vuonna haluaisi? Orvokkeja otin jälleen kaikenvärisiä. Ja ai niin, minullahan on synttärilahjakortti Viherlassilaan! Pitää varmaankin pistää se sileäksi! Toivotaan vaan, että Mehlon syntymän myötä muistan kastella näitä kukkia...

Orvokkien syvää väriloistoa. Ne kaipaavat rinnalleen jotain raikasta ja kevyttä. 

 Yksi paras juttu tässä lähes jokakeväisessä lämpöaallossa on, että kaltaiseni vilukissa pärjää vähemmillä vaatteilla! Ei siitä ole niin kovin kauaa, kun vedin villasukkikset ja silkkivillapaidan housujen ja pitkähihaisen alle. Nyt piti jo vaihtaa hihattomaan maksimekkoon! Aionkin nyt loppuraskaudessa hyödyntää näitä maksimekkoja ja ehkä tilata mumilta vielä yhden lisää. Niissä maha on hauska pallo ja ne on helppo vetäistä päälle. Toivotaan, että lämpö kestää kesälläkin, eikä tarvitse joka päivä elää sitä viimeistä kesäpäivää, kuten Lidlin sloganissa. 

Rantapallo - check. 
 Millaiset kevätfiilikset sinulla on?

tiistai 1. toukokuuta 2018

Yrjö kuuluu vappuun

Ihanan överivappukakku. Resepti lopussa!

Lapsikin sen tietää, että vappuaaton ja vapunpäivän välisenä yöllä kello neljä kuuluu oksentaa. Näin myös Bonsku oli sisäistänyt vapun syvimmän olemuksen ja vappusuunnitelmamme menivät hieman uusiksi. Ymmärrettävästi ystäväperhe lapsineen ei sitten päässytkään meille kylään. Tämä kevät on ollut vähän tällaista sairasteluputkea, onneksi ei tosin kovin pahoja tauteja ole osunut. Ja onneksi sitten perhepiirissäkin oli kiva viettää vappua, vaikka harmitti todella paljon.


Vappupöytä kolmelle. Tai neljälle, jos Mehlo lasketaan ja viidelle, jos Yrjö lasketaan.

Olin suunnitellut tarjoavani vieraille hamurilaisbuffetin eli sämpylät ja pihvit kullekin oman maun mukaan tilpehööreineen. Taikinan ehdin tehdä kylmäkohoamaan jääkaappiin jo ennen kuin yrjö ehti kylään. Nyt söimme saman tarjoilun vähän pienemmällä porukalla. Pöydässä oli itse tehtyä pikamajoneesia (suosittelen, ihan superhelppoa!), ketsuppia, sinappia, cheddaria, tomaattia, kurkkua, salaattia ja avokadoa. Lisukkeeksi tein vatsaystävällistä coleslawta jäävuorisalaatista (kaali on liian kovaa tavaraa meidän vatsoille) ja paistoin Pirkan valmiita ranskiksia, tavallisia ja bataattisia. Yllättäen tavalliset maustetut veivätkin voiton, vaikka ravintolassa bataattiranskikset ovatkin yleensä herkkua. Ehkä kotiuuni ei ole niille paras ympäristö.


Osa tilpehööreistä. Taustalla oleva coleslaw on tehty muuten tällä reseptillä, mutta kaalin sijaan on käytetty jäävuorisalaattia. Niin, ja majoneesi on itse tehtyä, koska se on niin helppoa!
Hampurilaissämpylät onnistuvat pomminvarmasti monta vuotta sitten Minnalta bongartulla reseptillä. Toimii myös yön yli jääkaapissa kohottaen! Toisen kohotuksen tein sitten lämpimässä. 




En jaksanut panostaa koristeisiin kovin paljon, vaikka olin ajatellut laittavani ilmapalloja ja serpentiiniä. Sen verran flaati olo oli itselläkin, tosin enemmän katkonaisesta yöstä ja raskaudesta johtuen. Onneksi minulla on Marimekon ihana Kehäkukka-kangas pöytäliinaksi, joka sulostutti myös 30-vuotisjuhlien kattausta. Pienellä vaivalla saa nättiä! Ja kauniit ja värikkäät astiat tietysti kruunaavat vappupöydän.

 Minun hampurilaiseni välissä on tomaattia, paljon majoneesia, avokadoa, salaattia, ihan ripaus ketsuppia ja sinappia sekä cheddaria. 

Illalla tulivat vielä käymään vanhempani, jotka tulivat Turkuun huomista hoitopäivää varten. Heille tarjosin vieraille tehtyä kakkua. Kakun resepti on uusimmasta Maku-lehdestä ja kansikuva oli niin houkutteleva, että oli pakko heti taas kokeilla. Lisäksi rahkapohjainen kakku oli vähän "juustokakun viistoon" näin raskausaikana. Päätin myös repäistä ja tein koristeeksi tulleet marengit itse parista ylijäämävalkuiaisesta. Yleensä marengit eivät ole onnistuneet meidän uunillamme ollenkaan. Liian terävä ylälämpö polttaa pinnan ja jos taas marengit laittaa liian alas, palaa pohja. Välillä taas marengit ovat muuttuneet uunissamme oudon kupliviksi. Tällä kertaa päätin vielä kokeilla sammuttaa uunin heti ensimmäisen 10 minuutin jälkeen ja tämä toimi! Marengeista tuli ihan täydellisiä ja vielä sopivan tahmeita sisältä.

Kakkua ja skumppaa. Elefanttiskumppa on saanut lempinimensä etiketin hassusta norsusta. 

Vapun kruunasi vielä paljon kehuttu alkoholiton "elefanttiskumppa" eli Barrels and drums -alkoholiton kuohuviini. En juurikaan käytä alkoholia, mutta raikasta kuohuviiniä minun on raskausaikana aina välillä tehnyt mieli. Se sopi mainiosti mustaherukkaisen rahkakakun pariksi, eikä ollut ollenkaan niin mehumaisen makea kuin moni muu alkoholiton kuohari. Ja ensimmäinen maku, jonka maistoin, oli selvä päärynä. Ja kappas, myöhemmin luin että sitä kuvailtiin kypsän päärynäiseksi! Ehkä voisin ruveta viiniharrastajaksi?

Kakun kerrokset onnistuivat hyvin. 
Mustaherukka-rahkakakku

Pohja:
  • 200 g digestivejä
  • 75 g voita


Täyte:
  •  1 prk vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
  • 500 g maitorahkaa
  • 2 dl (tai maun mukaan) tomusokeria
  • 2 tl limen kuoriraastetta


Lisäksi limettitäytteeseen:
  • 4 liivatelehteä
  • 2 rkl limettimehua


Mustaherukkatäytteeseen:
  • 200 g mustaherukoita (ota ajoissa sulamaan)
  • 5 liivatelehteä
  • 2 rlk limettimehua

Koristeeksi suklaaseen ja strösseleihin dipattuja marenkeja ja vaahtokarkkeja


1. Öljyä ja vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Murskaa keksit, sulata voi ja yhdistä. Painele keksipohja vuokaan. 

2. Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi. Sekoita rahka, sokeri ja limeraaste. Minä lisäsin sokeria vähemmän kuin ohjeessa, niin, että maku oli sopivan hapan. Kääntele rahkaseos vaniljavaahtoon. Jaa täyte kahteen kulhoon. 

3. Laita liivatelehdet kylmään veteen 5 minuutiksi. Puristele kuivaksi. Kuumenna limettimehu kiehuvaksi ja sekoita liivatteet siihen. Kaada liivate ohuena nauhana puolikkaan täytteen joukkoon koko ajan sekoittaen. Kaada vaalea täyte  keksipohjan päälle ja nosta kakku puoleksi tunniksi jääkaappiin. 

4. Sulata ja soseuta mustaherukat. Minulla jäi turhan jäisiksi, joten liivate hieman paakkuuntui. Valmistele liivatelehdet ja limemehu samoin kuin edellä ja sekoita täytteeseen. Kaada mustaherukkatäyte limetäytteen päälle. 

5. Anna kakun hyytyä yön yli. Koristele esimerkiksi suklaaseen ja strösseleihin dipatuilla vaahtiksilla ja marengeilla. 


Ihan mainio vappu siis, etenkin kun vaikuttaa vahvasti siltä, ettei Bonskulla ollutkaan vatsatautia vaan kyse oli yksittäisestä tapauksesta. Toivottavasti. Kaikkein mieluiten tietysti olisimme viettäneet vapun terveinä ja ystävien seurassa, mutta välillä pitää soveltaa.

Hauskaa arjen jatkoa tähän vapun perään!