perjantai 28. huhtikuuta 2017

Aaaaarghikuvahaaste 10/52: Ei karkkia tällä kertaa

Arkikuvahaaste etenee vähän hitaanlaisesti, koska arkihan on yhtä juhlaa... tai sitten ei. Nämä kuvat eivät ole onneksi tältä päivältä, mutta kertonevat enemmän kuin neljällä tuhannella sanalla, mitä arki joskus on. Aargh.


Ulkovaatteita joka säähän. 

Olohuoneen tilanne ei ole paha. Yleensä lattiapintaa näkyy paljon vähemmän. 

Valitan miehelle, kun hän jättää vaatteitaan Bonskun teltan päälle. Missäs omat vaatteeni lojuvatkaan?

Komeat tiskivuoret, pyykkivuorista puhumattakaan.



Jep. Onneksi on näitä kolmipäiväisiä viikonloppuja.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Huijausherkkuja

Löysinpä tällä viikolla kaksi vallan mainiota herkkureseptiä, jotka eivät ole sitä, miltä näyttävät. Reseptit huijaavat niin makunystyröitä  kuin silmääkin, mutta positiivisessa mielessä. Arvaatkos ilman reseptiä, mitä seuraavien kuvien herkut ovat? Entä arvaatko, mitä ne pitävät sisällään?

Appiukon n:nnen synttärin kakut.

Ensimmäiseen reseptiin, suklaafudgeen, törmäsin sattumalta, kun joku suositteli kaapista löytyvien taateleiden kokeilemista Elämänmakua-blogin suklaafudgeen. Koko blogin Karkkipäivä-osio kuulosti heti liian hyvältä ollakseen totta: valtava arkisto luonnollisesti makeutettuja ja myös muuten ton-ton-ton-herkkuja (vlijaton, munaton, maidoton jne.). Fudge kuulosti myös yksinkertaiselta tehdä ja sitä se olikin. Siihen tuli vain taateleita, kookosöljyä, hieman kookosmaitoa, kaakaojauhetta ja mausteeksi vaniljaa. 

Pari palaa suklaafudgea on juuri sopivasti. 

Linkin blogissa on hyvät ohjeet, mutta tässä tiivistettynä: anna taateleiden pehmetä hetki kuumassa vedessä. Sulata myös kookosöljy. Aja taatelit pehmeäksi jollain laitteella (minä käytin sekä sauvasekoitinta että tehosekoitinta, monitoimikone olisi varmaankin paras). Lisää muut aineet joukkoon ja mössää tasaiseksi. Laita leivinpaperilla vuorattuun pieneen vuokaan ja anna jähmettyä jääkaapissa pari tuntia. Leikkaa paloiksi ja nauti! Fudge oli ihan todella hyvää ja olisin voinut napsia kaikki samantien. Mutta vaikka ne ovatkin luonnollisesti makeutettuja, ovat taatelit makeuden suhteen aika kovaa tavaraa, eikä niitäkään voi mielinmäärin syödä. Ovat ne kuitenkin terveellisempiä kuin perusfudge.

Mutakakun sivuprofiili. 

Toinen resepti jäi mieleeni jo vähän aikaa sitten, kun joku suositteli jännää suklaakakun reseptiä. Tein suklaakakun appiukon synttärikahveille. Tällä kertaa en tehnyt sitä virhettä, että olisin paljastanut salaisen aineosan etukäteen, kuten kikhernemarengeista, johon osa vieraista suhtautui sen jälkeen varauksella. Vasta kun ensimmäiset palat oli syöty, paljastin, että kakussa on jauhojen sijaan käytetty mustapapuja! Mustapapusuklaakakkujen reseptejä löytyy itseasiassa useita, mutta minä käytin Chocolate covered Katien suklaabrowniereseptiä. Koska browniet saavt ollakin litteitä, jäi kakku omaan makuuni vähän turhan litteäksi. Ehkä seuraavalla kerralla kokeilen jotain kuohkeampaa reseptiä. Hyvää kakku silti oli, pehmeää eikä ollenkaan papuisaa. Kermavaahto nosti kakun uudelle tasolle, eikä litteyskään haitannut. Mainio ton-ton-ton-kakku tämäkin! Paitsi ei täysin sokeriton, sillä tummassa suklaassa oli sokeria ja kakussa vaahterasiirappia. 

Mustapapusuklaakakku

  • 250 g mustapapuja (huuhdottuna, ilman lientä)
  • 2 rkl kaakaojauhetta
  • 40 g kaurahiutaleita
  • ripaus suolaa
  • ½ cup (80 g) vaahrerasiirallia
  • 1/4 cup (40 g) kookos- tai rypsiöljyä
  • vaniljajauhetta
  • ½ tl leivinjauhetta
  • 115-140g tummaa suklaata rouhittuna


Lämmitä uuni 175 asteeseen. Sekoita ainekset keskenään suklaata lukuunottamatta monitoimikoneessa tai jollain muulla laitteella (minä käytin sauvasekoitinta kohtalaisella menestyksellä, en saanut taikinasta ihan niin tasaista kuin olisin halunnut). Sekoita joukkoon suklaahiput. 

Voitele pieni vuoka (minä käytin pientä irtopohjauvokaa). Paista uunissa n. 15 minuuttia. Anna kakun jäähtyä ainakin 10 minuuttia ennen leikkaamista. Jos kakku jää löysäksi, se kiinteytyy jääkaapissa. Minun kakkuni jähmettyi liikaakin, joten kannattaa ottaa se huoneenlämpöön ennen tarjoilua tai käyttää hetki mikrossa, kuten minä. Koristele haluamallasi tavalla. 


Näillä eväillä kohti terveellistä vappua? No, katsotaan, mutta ainakaan nämä herkut eivät häviä yhtään "tavallisille" herkuille.

Miltä kuulostaa? Laittaisitko papua kakkuun? Onko sinulla vinkkejä muihin "terveysherkkuihin"? 

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Pääsiäisen perinnetilpehöörit ja pääsiäiskatsaus

Huovutetut "väriviiriäisen" (coturnix colorix) munat ovat suosikkikoristeeni. 
 Pääsiäistä vietimme tällä kertaa osin vanhoin ja osin uusin perintein. Ennen teimme usein sukulaisreissun Itä-Suomeen pääsiäisenä ja päätimme reissun Länsi-Suomessa vanhempieni luona pääsiäispöydässä. Viime vuonna rikoimme kaikki perinteet ja vietimme pääsiäistä Ylläksellä. Tänä vuonna olimme pääsiäisen alun ensimmäistä kertaa ihan kotosalla, mutta sunnuntaina menimme taas perinteisesti vanhempieni luo pääsiäisaterialle. Miehen veljen perhe piipahti meillä lauantaina, joten muitakin sukulaisia tuli nähtyä, vaikka emme aikaisempien vuosien kaltaista pääsiäistourneeta tehneetkään. 

"Ankka!", sanoi Bonsku innoissaan, kun tipuja bongasi.
 Nyt kaikista perinteistä tulee vähitellen entistä tärkeämpiä, kun Bonsku kasvaa. On hauska opettaa hänelle eri juhlapyhien perinteitä, sekä niitä syvällisiä että vähän kevempiäkin. Pääsiäiskoristeet olivat Bonskusta hauskoja ja hän ihmetteli niitä kovasti. Kaikkiin hän ei tosin tainnut edes kiinnittää huomiota. Suklaamuna etsittäessä hän pääsi heti juonesta kiinni ja etsi ja uudelleen etsi munia pitkään. 

Hihii, 60-luvun kynttelikkö sopii hauskasti puisiin pääsiäismuniin. Kynttilöitä ei tule poltettua, joten ne voi hyvin korvata munilla. 

Ihanan pääsiäisvalosarjan saimme tuliaisina miehen veljen perheeltä, kun he kävivät lankalauantaina visiitillä. 

 Koristeet ovat melkein aina niitä samoja vanhoja, joita minulla on ollut lapsuudesta asti. Joitain uusia on kertynyt viime vuosina. Tästä syystä yritän olla luova koristeiden kanssa ja keksiä aina uusia hassunhauskoja keinoja hyödyntää samoja koristeita. Välillä tosin sama idea tulee keksittyä uudestaan ja vasta myöhemmin vaikkapa blogikuvista voi huomata, että hei, noinhan ne olivat viime vuonnakin. Onneksi sen ei ole niin väliä. 

Miten kaunis onkaan yksinkertainen tulpaanikimppu muutamalla vihreällä oksalla höystettynä! Tämäkin on vieraiden tuoma. 

Rairuohoa olen kasvattanut harvoin, sillä en koskaan muista laittaa sitä ajoissa. Myös pitkät pääsiäisreissut ovat hankaloittaneet rairuohoperinnettä. Muut pääsiäiskukat ovat kuitenkin ihan riittävä tuulahdus keväästä. Ja toivottu tuulahdus olikin, kun ulkona kevät sään peittikin lumiharso. 

Olenkohan täyttänyt Kivi-tuikut pääsiäismunilla jo joskus ennenkin? Söpö idea kannattaa kierrättää! 

Värikkäät pääsiäiskoristeet uppoavat kotiin helposti, mutta en viitsi silti pitää niitä kovin kauaa esillä. Koristeet ovat saaneet olla rauhassa, mutta ehkä jossain vaiheessa ne saattaisivat päätyä leikkeihin. Nooo, kovin arvokkaita ne eivät ole, joten ehkä sillä ei olisi niin väliäkään. Olisi kuitenkin hauskaa, etteivät koristeet häviäisi, vaan samat koristeet voisivat olla osana Bonskun muistoja. 


Bonsku sai pupun miehen kummitädiltä. Tuplakuplan keskellä on mukava istuskella. 
Millaisia koristeita sinulla oli tänä vuonna? Entä miten vitit pääsiäistä muuten?

torstai 13. huhtikuuta 2017

Karkkiarki 9/52: Joka ilta kun lamppu sammuu... ja blogipalkinto!

Illan hiljaisiin tunteihin on ladattu paljon odotuksia. Ennen Bonbonin nukuttamista sitä suunnittelee, mitä kaikkea sitä vielä ehtii tehdä ennen kuin itse menee nukkumaan. Vähän siivota, valmistella seuraavan päivän, kirjoittaa postauksen, katsoa telkkaria miehen kanssa ja venytellä. Todellisuudessa väsähdän usein nukutusprosessissa sen verran, että jaksan noista kaikista vain murto-osan. Yleensä sentään jaksan tehdä kymmenen minuutin pikasiivouksen ja venytellä edes vähän. 

Sinne simahti, ei vahingossakaan pinnasängyn puolelle. 
Postauksia kirjoittelen usein sellaisina iltoina, jolloin mies ei ole kotona. Löhöän sohvalla ja kirjoittelen blogia läppäri sylissä. Isältäni turhaksi jäänyt Chrome book on pelastanut blogin, sillä kevyen läppärin saa näppärästi syliin. En todellakaan viitsisi kirjoitella blogia pöytäkoneen ääressä (joka sekin tosin on läppäri, mutta miljoonassa piuhassa kiinni).

Sattui sopvasti, että Varpuslintu haastoi minut Liebsterblog-awardseissa ja kysymyksiin vastailu sopii hyvin tähän ei-niin-luovaan väsähtäneeseen olotilaan. Tässäpä siis vastaukseni Varpuslinnun esittämiin kysymyksiin:

1. Miten aloitit bloggaamisen?

Olin seuraillut joitain blogeja jo jonkin aikaa ja hyvä ystäväni piti ruokablogia. Kun muutimme uuteen kotiin (kohta kuusi vuotta sitten!), alkoi mielessäni pyöriä ajatus sisustusaiheisesta blogista, jonka sitten vihodoin puolisen vuotta myöhemmin rohkaistuin perustamaan. 

2. Miksi pidät blogia?

Blogin pitäminen on hauska harrastus. Minusta on kiva jakaa ideoita, ajatuksia ja kuvata kauniita asioita. 

3. Kenelle kirjoitat blogipostauksesi?

Sekä itselleni että lukijoille. Itselleni blogi toimii eräänlaisena päiväkirjana, jolloin kivoihin juttuihin voi palata ja ne jäävät paremmin mieleen. Toisaalta haluan kyllä miettiä myös, mitkä jutut kiinnostavat lukijoita. Jos en miettisi lainkaan lukijoita, saattaisi blogini olla välillä vaikka täynnä pelkkiä kantoliinajuttuja, mikä tuskin kiinnostaisi kovin montaa. 

4. Miten postauksesi syntyvät?

Yleensä kirjoitan jutut yhdeltä istumalta ja melko nopeasti. En juuri oikolue, mikä varmaan näkyy oikeinkirjoituksessa. Vaikka itse kirjoitustyö sujuu nopsaan, saatan hautoa postausaihetta päässäni pitkäänkin ja miettiä muotoiluja ja kuvia etukäteen. 

5. Mikä on parasta bloggaamisessa?

Monikin asia, mutta varmaan se, että jakamalla hauskat jutut, tuntuu että ilo vielä moninkertaistuu. Itsekin keskittyy elämän hauskoihin juttuihin enemmän ja lisäksi voi vielä ilahduttaa muitakin. 

6. Entä pahinta?

No varmaan se, että kaikki hauskatkin asiat vaativat välillä työtä. Jos en säännöllisesti ottaisi itseäni niskasta kiinni, ei postauksia syntyisi. Jos postauksia ei synny, koko homma lopahtaa. Toistaiseksi blogista on kuitenkin ollut enemmän iloa kuin vaivaa. 

7. Miten haluaisit kehittää blogiasi jatkossa?

Ehkä lastenkulttuuri voisi olla uusi suuntaus blogissa! Siihen suuntaan olen ehkä vähän mennytkin. Mitään oleellista en ehkä kuitenkaan muuttaisi blogissa. 

8. MInkälaisia blogeja luet itse mieluitena?

Luen mieluiten pieniä ja keskisuuria elämänmakuisia blogeja. Kovin kaupalliset blogit eivät ole niin kiinnostavia. Mielläni seuraan myös blogeja, joiden kanssa kommentointi on vastavuoroista, vaikka blogin aihe olisikin aivan erilainen kuin omassani. On hauskaa, että blogien kautta "tutustuu" uusiin, erilaisiin tyyppeihin. 

9. Jos blogistasi tulisi tosi suosittu, pärjäisitkö hyvin julkisuuden kanssa?

Tjaah, ei ole pelkoa! Uskoisin pärjääväni julkisuuden kanssa hyvin, vaikka voisihan se aluksi olla vähän kiusallista. 

10. Minä biisin valitsisit blogin tunnusmusiikiksi, jos sellainen pitäsi valita?

Muistaako kukaan tällaista laulua, sopisi kuin nenä päähän: 

"Minä tahdon asua piparkakkutalossa, marmelaadi valossa, herkku valossa/ 
Matto peittää lattiaa, mattokin on lakritsaa, mahan täyden makeaa talossani saa"


Huh, olikin monta kysymystä. En taida haastaa ketään koska ...zzzzz


sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Karkkisvärinen blogimatto ja muita Ikea löytöjä

Värikkäät tyynyt saivat seurakseen värikkään maton. Olisiko tästä uudeksi blogimatoksi?

Ah, pitkästä aikaa kotimme sai kunnon piristysruiskeen ja vähän uutta potkua sisustukseen. Tai uusinhan minä vastikään tyynyt, mutta muuten kodissa on ollut aika saman näköistä pitkään. Viime viikonloppuna suuntasimme äitini kanssa Ikeaan tarkoituksena ostaa lähinnä johtolaatikko työpöydän pursuavaa johtovalikoimaa taltuttamaan. Vaan kuinkas kävikään, mukaan tarttui jotain ihan muuta (johtolaatikon lisäksi). Varmaan huomasitte jo mitä!


Hetken huone on siisti. Kevätaurinko on kaunis sisustuselementti.  Pojatkin sopivat kivasti väreihin. 

Bongasin Halved-maton jo kaukaa, sillä eihän näin upeaa mattoa voi olla huomaamatta. Sen värit vetivät minua puoleensa kuin magneetti. Sitä piti päästä hypistelemään ja ihanahan se oli, ei voi mitään. Etsimme mattoa osastolta, mutta niitä ei näkynyt missään. Pian myyjä tarkistikin tilanteen, että tämä yksilö oli viimeinen kappale ja Ruotsin päässä oli jotain toimitusvaikeuksia. Onneksi saimme mahdollisuuden ostaa mallikappaleen! Äiti siinä sitten vielä kyseli alennusta, kun mallikappaleeseen oli tullut vähän jälkiä ja liestymää isoista klipseistä, joilla se roikkui esillä. Minä siinä häpesin silmät päästäni, mutta kannatti hävetä, sillä saimme muutenkin edullisen maton superedullisesti, kun löytöpisteen myyjä lätkäisi alehinnan mattoon arvioituaan tuotteen kunnon. Jee!


Ja vielä yhdestä suunnasta. Vasara jäi lattialle, kun Bonsku auttoi pappaa kokoamaan tuolin. 

Olohuoneessa oli aikaisemmin kaksi pientä mattoa ja tämä yksi iso matto kokoaa huoneen paremmin kokonaisuudeksi. Vaikka väriä on paljon, ei matto tee huoneesta levotonta vaan pikemminkin päinvastoin. Se nostaa muutkin värikkäät yksityiskohdat sopivasti esille ja tekee lattiapinnasta yhtenäisemmän. Villainen matto on mukavan pehmeä ja lämmin jalkojen alla, eikä liu'u, kun alle laittoi liukuestemattoa. Matto oli kyllä aivan nappiostos!

Matto sopii myös unelmien kantoliinaani, jonka sain vastikään omakseni. Suomalaisen Chunky slingsin uniikki kisatyö "Vallu" on ihana!

Vähän muutakin vielä löytyi Ikea-reissulta. Olen kyllä tullut aika taitavaksi kieltäytyjäksi Ikeassa, enkä osta jokaista "hei tämäkin voisi olla tosi hyvä ja tarpeellinen"-tuotetta. Matto oli ainoa oikea heräteostos, muut olivat sellaisia joita olin miettinyt jo joskus aiemmin, mutta nyt ne tuli hankittua siinä samalla. Ostimme muun muassa Bonskulle oman taaperotuolin ruokapöytään. Syöttötuoli alkaa olla jo vähän hankala, kun Bonbon vääntää siinä jalat solmuun ja ulos vääristä kohdista. Tavallinen tuoli taas on liian matala, joten ratkaisu oli Ikean suloinen hieman korkeampi pinnatuoli. Se sopi hienosti tavallisten pinnatuolien kaveriksi. 

Valitsimme punaisen ja mustan tuolin välillä pitkään, mutta päädyimme mustaan, jotta tuolien sekamelska ei käy liian levottomaksi. 

Sain vihdoin myös uuden suihkuverhon. Vanha suihkuverhomme oli oikeastaan väliaikaisratkaisu, jonka tilalle ei vain ollut löytynyt parempaa. Nyt näin kaunin vesivärimäisillä palloilla koristellut suihkuverhon, joka sopii mainiosti sinisiin kaakeleihin, mutta joka miellyttää silmää myös muuten. Vanha valkoinen muoviverho alkoi olla myös aika huonossa kunnossa, joten oli jo aikakin löytää uusi. Meidän suihkuverhotankomme on normaalia korkeammalla, joten verhoja piti ostaa kaksi, joista toisesta ommeltiin jatkokappale. Onneksi ei silti tullut kalliiksi. Verho on toiminut hyvin ja koska se on konepestävä, se on helpompi pitää puhtaanakin kuin edellinen muoviverho. 


Minusta tuollaiset vesivärikuviot kankaissa ovat aivan ihania. Olen iloinen, että sopiva suihkuverho viimein löytyi. Johan sitä valkoista ehdittiin katsella kohta kuusi vuotta!

No tietysti se johtolaatikko, jonka vuoksi Ikeaan lähdettiin, jäi kokonaan kuvaamatta. Mutta ostimme myös sen ja saimme ainakin vähän taltutettua ja piilotettua johtokaaosta kirjoituspöydällä. Eikä niitä johtoja nyt niin huomaakaan, kun on näin hieno matto!  

Miten sinulle käy Ikeassa? Pursuavatko siniset kassi kassoilla yli äyräiden vai pystytkö vastustamaan houkutuksia? Vai vältätkö koko paikkaa?


torstai 6. huhtikuuta 2017

Karkkiarki 8/51: Socca irti!

Hitsi, pari muuta blogia ehti jo viedä keksimäni nerokkaan otsikon. En anna sen nyt liikaa häiritä, vaan iloitsen mahtavasta arkiruokalöydöstäni, soccasta. Oikeastaan voisin hehkuttaa myös kikhernejauhoja ja burmalaista tofua, joiden välityksellä löysin soccan ihan sattumalta. Nopeaa, helppoa ja herkullista. Socca on siis italialainen kikhernejauhoista ja vedestä tehty leipä, joka paistetaan pannulla tai uunissa. Näköjään rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja leivästä käytetään myös useita muita nimiä, mm. farinata

Tästä ruoasta on ehkä vähän vaikea saada kaunista, mutta persilja pelastaa! 

En tiedä, minkä kanssa soccaa oikeasti syödään, mutta minä tarjosin sitä fuusiokeittiömäisesti shakshukan kanssa, kun meillä muuten ollut koko perheelle sopivaa leipää. Toimi oikein loistavasti ja koko ateria oli sellainen semi-nopea arkiruoka. Tein soccan pikaversiona ja riitti, että taikina vetäytyi muutaman minuutin, vaikka oikeasti kai pitäisi antaa taikinan seistä pidempään. Paistoin soccan paistinpannulla, sillä se on nopeampaa ja energiatehokkaampaa kuin uunin lämmittäminen pikaleivän vuoksi. Leipänen paistui helposti, eikä tarttunut ja rakenne oli ihanan rapea pinnalta, eikä se hajonnut kääntäessä. Sitä oli oikein ilo kokata!

Resepti on yksinkertainen:

  • 2 dl vettä
  • 2 dl kikhernejauhoja
  • ripaus suolaa ja pippuria
  • (juustokuminaa)
  • loraus oliiviöljyä sekaan ja paistamiseen


1. Sekoita ainekset keskenään. Anna vetäyä pitkään tai lyhyesti viileässä. 

2. Kuumenna öljy pannulla ja kaada puolet taikinasta pannulle. Käännä, kun lettu alkaa kiintetyä ja paista kullanruskeaksi. Tee toinen samanmoinen.

P.S. Kannattaa tutustua myös tuohon burmalaiseen tofuun. On superhyvää, eikä oikein lainkaan tofumaista paitsi ulkoisesti


sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Kulttuuritaapero suosittelee: Lasten viikonloppu WAMissa ja Biologisessa


Kulttuuritaapero ottaa tuntumaa museoon. Suuri patsas oli vähän "Hui!"

Huomasin sattumalta mainoksen Wäinö Aaltosen museossa järjestettävästä lasten viikonlopusta. Hämärästi muistin kuulleeni näistä tapahtumista joskus ennenkin ja se kuulosti hauskalta. Päätimme heti lauantai-aamupäivänä suunnata Bonskun kanssa museoon. Kaapon museojaksojen ja edellisten hyvien museokokemusten ansiosta, Bonskua ei kauaa tarvitse houkutella museoon!

"Vauva. Äijä. Halaa, Maija. Kukkii"

Wäinö Aaltosen museossa eli WAMissa oli esillä Wäinön omaa tuotantoa: patsaita, veistoksia ja myös tauluja, mitaleja ja kirjeitä. Ensi vilkaisulta näyttely ei ehkä vaikuta lapsen silmiin niin kiinnostavalta, mutta ei pidä aliarvioida lapsia. Bonsku löysi näyttelystä vaikka mitä kiinnostavaa! Valtavat Toivo Kuulan päät, kubistiset Aleksis Kivet sekä erityisesti lapsihahmot saivat Bonskun silmät hämmästyksestä entistäkin suuremmiksi. Vaikuttavin teos taisi olla lasta ja äitiä esittävä teos. Bonsku kuvasi teoksen tyhjentävästi: "Vauva. Äijä (=äiti). Halaa. Maija (= maitoo). Kukkii."

Museossa olisi ollut myös opastuskierroksia tunnin välein, mutta me jätimme sen vielä tällä kertaa väliin, sillä aikataulut eivät osuneet sopivasti, eikä Bonsku oikein vielä jaksanut kiinnostua opastuksesta, vaikka lapset olikin huomioitu. Hiukan jaksoi kiinnostaa "nuoren Wäinö Aaltosen" seuraaminen.

Bonsku hallitsi heti vaativan tekniikan salat. 

Parasta taisi kuitenkin olla työpaja, jossa sai askarrella kultaisen omakuvan ja osallistua yhteisteokseen piirtämällä tikun päässä olevalla liidulla paperille. Liidun kanssa oli hauska heilua, vaikka mitään esittävää ei Bonsku tainnutkaan pyrkiä kuvaamaan. Omakuvaa tehtäessä Bonsku asetteli hartaasti kultapaperinpaloja kartongille ja välillä vähän muunkin värisiä. Hän sai myös kultaiselle paperille tulostetun omakuva, joka liitettiin teokseen mukaan. Kun Bonsku oli valmis, hän sanoi päättäväisesti "Noin!" ja sitten jatkettiin matkaa. Välillä taidepajassa oli hieman tungosta, mutta kaikille riitti tilaa. Eri-ikäiset taiteilijat oli huomioitu hyvin ja varmasti monen ikäiset saivat työpajasta ilon irti. 


Teos luonnosteluvaiheessa. 

No, oikeastaan parasta ei kuitenkaan tainnut olla työpaja vaan ehkä lettu mansikkahillolla ja kermavaahdolla, joka nautittiin näyttelyn jälkeen Café Wäinössä. Tai sitten akvaario, jota Bonsku olisi voinut tuijottaa vaikka kuinka pitkään. Eipä kun sittenkin atriumpihan suihkulähde, jota piti tutkailla jokaisesta kuvakulmasta useaan otteeseen. Ehkä Bonsku olisi halunnut ikuistaa sen taideteokseen?

"Kala, kala! Kaapo!" Kyllä, Kaapossakin on yhdessä jaksossa akvaario. 

Minusta museorakennus on hurjan kaunis, oikea aikakautensa helmi. Museo oli mukava paikka taaperolle. Sopivasti väljyyttä ja ainakin näin lasten viikonloppuna museon väki katsoi suopeasti pientä säntäilyäkin (kun teokset eivät olleet vaarassa). Rattaiden kanssa museo oli hieman hankala paikka, kun olimme seuraavana päivänä uudestaan kavereiden mukana museossa (kiitos museokortin voi museoon mennä vaikka kahdesti peräkkäin!). Porrashissi vie vain osalle tasanteista. 


Bonsku esittelee atriumpihan suihkulähdettä. Portaissa nuori Wäinö Aaltonen. 

Sunnuntaina menimme myös Biologiseen museoon, jossa oli niin ikään lasten viikonloppu. Olen ollut Biologisessa museossa viimeksi varmaan kaksi kymmentä vuotta sitten, jolloin se oli ehkä mielestäni vähän tylsä. Nyt kuitenkin museo oli oikein symppis ja jotenkin hellyttävä pienuudessaan. Dioraamat olivat kuitenkin mielenkiintoisia ja hyvin tehtyjä. Bonsku juoksi pientä museota ympäri varmaan kymmenen kertaa. Työpaja ei täällä jaksanut kiinnostaa, sillä askartelut sopivat ehkä paremmin hieman isommille. Tämä ei haitannut menoa, sillä nähtävää oli tämän ikäiselle juuri sopivasti, eikä yhtään liikaa. Eksymisvaaraakaan ei yhden huoneen museossa juuri ollut ja eläimetkin turvassa lasien takana. Minäkin sain siinä samalla biologian kertauskurssin ja hauskat totta vai aprillia - kysymykset olivat oikeasti viihdyttäviä. Tiedätkö esimerkiksi, onko seuraava väittämä totta vai ei: "Makeistehtailija Karl Fazer toi fasaanin Suomeen". 

"Hivvi" ja "kaau" olivat parhaat. Etenkin hirveä palattiin katsomaan varmaan kymmenen kertaa. Korokkeet dioraamojen edessä olivat erinomaiset. 
Minusta on hyvä, että lapsille suunnataan kulttuuritapahtumia ja lapsia viedään museoon. Vaikka minusta lapset saavat tulla museoon milloin vain, on monen mielestä ehkä helpottavaa, että on erikseen lasten tapahtumia, jolloin lasten ei välttämättä tarvitse olla hipihiljaa ja sivistyneesti, kuten aikuiset. Lapset ovat niin vilpittömän innoissaan ja uteliaita ja minä ainakin näin monta innokasta museokävijää (jos ehkä jonkun tylsistyneenkin). Osallistumme varmasti jatkossakin lasten viikonloppuihin! Kulttuuritaapero suosittelee!

Oletko sinä osallistunut lapsille suunnattuihin kulttuuritapahtumiin tai osaatko vinkata muuten lapsiystävällistä museota?