torstai 30. joulukuuta 2021

Täyteläinen joulu

 Elämä on aika täyteläistä tällä hetkellä (jos haluaa välttää sanaa "ruuhkavuodet"), sekä hyvässä että välillä myös pahassa, vaikka kodin ulkopuoliset menot ovat karsiutuneetkin minimiin. Syksy oli aika ajoin uuvuttava ja on tuntunut, ettei aikaa oikein millekään ylimääräiselle ole. Toisaalta syksy on ollut myös hauska, sillä poikien edesottamuksia on aina hauska seurata (tällä hetkellä on menossa Star wars ja Masked Singer -vaiheet) ja töissä on mukava käydä. Silti tämä joulu ja myös joululoma olivat kyllä niin odotettuja ja tuntui, etten olisi kyllä jaksanut tätä syksyä enää yhtään enempää. Onneksi saimme siis erittäin onnellisen, täyteläisen ja kaiken kukkuraksi valkoisen joulun. 


"...maassa rauha..."


Vuoden paketointiteema oli kimaltavaa, vihreää, silkkinauhaa, kuivattuja sitrusviipaleita ja paperipusseja. Paketteihin kääriytyi kynttilöitä, herkkuja, sukkia ja leluja. 

Olen sanonut täällä blogissa ennenkin, että joulustressi ei minulla aiheudu siitä, että yrittäisi väkisin liikaa suorittaa mitään joulujuttuja, vaan siitä, että muu elämä ei anna riittävästi tilaa joulufiilistelylle. Niin kävi aina opiskeluaikana, sitten vauva-aikana ja nyt taas. Ei siitä mihinkään pääse, että oikeastaan voisin ottaa lomaa koko joulukuuksi ja vain valmistella joulua. Vähitellen joulun lähetessä kuitenkin pääsin fiilistelemään mm. joulumarkkinoille ja paketoimaan lahjoja haluamallani tavalla. Lahjakynttilät tein onneksi kerrankin ajoissa!

Koristeita kohdeltiin asiaankuuluvalla tarkkuudella - yhtään ei hajonnut!


Saatoin valikoida Tintille sopivia koristeita, jotka eivät olleet kovin herkkiä rikkoutumaan. Tintti on hieman tulistuva ja saattaa heitellä asioita. 

Lopulta minulle joulun tunnun tuo aina kuusi. Sen kannoimme sisään taas heti kun vaan saatiin. Pojatkin taisivat ymmärtää kuuden merkityksen, kun he koristelivat sen suorastaan hartaina ja vältettiin lähes kaikki kärhämät. Joulukoristeista tärkein eli suloinen seimi-asetelma laitettiin paraatipaikalle, ja Bonsku ja Tintti saivat sinne lisätä hahmoja mitä lähemmäs tultiin joulua. 


Jouluasuni oli kerrostumia eri vuosikymmeniltä: jakku 80-luvulta, paita 50-60-luvulta, hame oma vuodelta 2001 (oli vähän tiukka), korikset 2010-lukua ja kengät viime vuotiset. 

"Millooiiin..." Joulu on täynnä odotusta ja hyvä niin. 


Jos oikein olisi halunnut tehdä joulujuttuja etukäteen, olisi tietysti voinut ottaa lomaa koko joulua edeltävän viikon, mutta työt eivät sitä nyt oikein mahdollistaneet. Lähdimme mumilaan ja mummulaan joulua viettämään vasta aaton aaton iltapäivällä. Olen todella onnellinen, että me voimme tulla viettämään joulua vielä omien vanhempien luokse, sillä en tiedä miten olisin jaksanut luoda kokonaan omia perinteitä. Oli ihanaa toistaa samoja vanhoja juttuja väsyttävän syksyn päätteeksi. Yritin olla avuksi järjestelyissä, mutta en tiedä onnistuinko kovinkaan hyvin. Parasta joulussa kuitenkin oli se, että nyt ne perinteet viime vuoden poikkeusjoulun jälkeen saatiin takaisin raiteilleen. Tai ainakin melkein kaikki perinteet, sillä tapaninpäivän kyläilyt jäivät väliin. Toisaalta taas pitkästä aikaa kyläilyn sijaan silloin koossa oli koko miehen lapsuuden perhe ja serkkujen yhteisleikit olivat riemastuttavia ikäeroista huolimatta. 

Joululounas on katettu. Pojat lauloivat monta kertaa "joulu joulu tullut on"


Aattona aikaa tapettiin mm. pulkkamäessä ja kurkkimalla tontun ovesta sisään. 

Blogiani pidempään seuranneet ovat ehkä nähneet aiempia joulupostauksia, joissa ensin on joululounas miehen lapsuuden kodissa ja illalla sitten joulupäivällinen minun lapsuuden kodissani. Sama kaava toistui taas, tosin parin vuoden tauon jälkeen en osannut olla syömättä liikaa jo lounaalla ja päivällisellä iski ähky. Jouluaattohartaus jäi tällä kertaa etäversioksi, mutta ei kuitenkaan jätetty välistä. Lahjoja avattiin ensin mummulassa ja varsinainen spektaakkeli oli sitten mumilassa, jonne tuli tällä kertaa joulupukki. Bonsku kyllä kuulemma totesi heti ovella, että "Onko se iskä vai vaari?" eli häntä ei enää kauaa huijata. Emme kyllä kovin aktiivisesti ole huijanneetkaan, mutta kun hän sitkeästi aikanaan Pukkiin halusi uskoa, lakkasimme muistuttamasta että se on satua. Kohta se on edessä taas. Huoh. Mutta lopulta kun nenän eteen saatiin vielä maski, Bonsku ei enää heitellyt ilmaan epäilyksiä. Se lasten riemu ja hieno esitys Joulupukille olivat kyllä niin hauskoja hetkiä, että ne tekisi mieli säilöä purkkiin!


En tiedä oliko tämä ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun mies on joulupukkina, mutta ainakin veti roolinsa hyvin. 


Oli juuri näin vahudikasta. 

Olen niin onnellinen ja toki myös onnekas, että korona ei päässyt meidän osalta pilaamaan tätä joulua (vaikka tietämättämme läheltä liippasi). Kirsikkana kakun päällä valkea joulu teki kyllä tästä aivan erityisen ihanan joulun. Oli aivan satumaista vetää lapsia pulkalla mumilan ja mummulan väliä lumihiutaleiden sataessa hiljalleen. Jotenkin se tuntui, että se oli ajateltu juuri tätä joulua varten, kun niin moni ihminen on koronatilanteeseen väsynyt, pettynyt tai sen keskellä. Tietenkään perimmäinen syy joulun juhlintaan ei ole talvi, lumi tai lahjat, mutta silti se tuntui vähän kuin ylimääräiseltä lahjalta.

Vanhan Rauman tunnelmaa. 
  
Jouluna ollaan pulkkailtu PALJON ja lisäksi kiipeilty lumikasoissa. 

Me jatkamme vielä vähän joulua ja lomailua, välillä vielä isovanhemmilla, välillä kotona. On ollut ihana ladata akkuja, kun lapsilla on riittänyt tekemistä. Tämän jälkeen arkikin ehkä taas maistuu. Ja isovanhemmat voivat kaiken tämän hulinan jälkeen ihailla vielä yksiä kauniita jouluvaloja: meidän auton perävaloja. 

Toivottavasti sinunkin joulusi on ollut täyteläinen ja onnellinen!


tiistai 30. marraskuuta 2021

Karkkisväriset marmorikynttilät

 Sain potkaistua joulutunnelman käyntiin ensimmäisenä adventtisunnuntaina ja pistin pystyyn kynttilänkoristelutehtaan. Pari vuotta sitten koristelin kynttilöitä Vimman ihanassa pajassa ja viime vuonna tein itse raidallisia kynttilöitä.  Tänä vuonna päädyin koristeluhommiin, sillä valaminen on aina se työläämpi vaihtoehto.

Tässä palavat itseasiassa vuoden 2019 kynttilät, jotka viime vuonna käytettiin adventtikynttelikössä. Nyt poltettiin ne loppuun. 

Ostin ison satsin kruunukynttilöitä ja kaivoin tarvikkeet esiin. Minulle on vuosien saatossa kertynyt hyvä varasto kynttilävärejä, mutta ilmeisesti vahaliidutkin käyvät. Tällä kertaa en viitsinyt kaivaa esiin edes keittolevyä vaan päätin pärjätä pelkällä vedenkeittimellä ja kynttilähommiin varatuilla kattiloilla. Lisäksi säästin pari säilyketölkkiä kastaen koristeluun. 

Etsin helppoja kynttilänkoristeluideoita netistä ja törmäsin kynttilöiden marmorointiin. Se olikin helppo ja hauska tapa saada kauniita kynttilöitä. Kaadoin kiehuvan kuumaa vettä kattilaan (aluksi vähemmän, jotta sitä voi myöhemmin lisätä), tiputin veteen muutaman värinapin ja sekoittelin niin, että napit sulivat ja pinnalle mudostui värikiehkuroita ja pisaroita. Osa väreistä putosi kattilan pohjalle ja niitä piti nostella pinnalle grillitikkujen tai lusikoiden avulla. Sitten nappasin kynttilän ja pyörittelin sitä kuuman veden joukossa, jolloin väri tarttui marmorimaisen epätasaisesti kynttilään. Kynttilöistä tuli niin kauniita ja jokaisesta aivan oma yksilönsä, joten en millään malttanut olla tekemättä koko ajan lisää ja lisää. Vaihdoin vain välillä väriä: minulla oli toinen kattila lämpimiä ja toinen kylmenpiä sävyjä varten. Välillä myös putsasin kattilaa, jos väri vaihtui radikaalisti. Jos vesi jäähtyi liikaa, kaadoin kattilaan lisää kiehuvaa vettä. 

Sanomalehti on hyvä suoja alla. Tässä näkyy hyvin, miten väri on levinnyt veteen. Kynttilää pyöritellään ja tietysti vielä käännetään toisin päin, jos haluaa koko kynttilän marmoroiduksi. 

Tämä tyyli koristella oli myös nopea. Aivan yhtäkkiä koko kynttilälaatikko oli tyhjä! Kokeilin myös sekoittaa värejä, mutta melkeinpä nämä näyttivät kauniimmilta aina yhdellä värillä kerrallaan. Joihinkin laitoin kahta melko toisiaan lähellä olevaa väriä, kuten vihreää ja keltaista. 

Toinen toistaan ihanampia sävyjä! Keltaiset eivät pääse kuvissa oikein oikeauksiinsa. 



Kaikki kynttilät odottamassa joulua. Jokainen omanlaisensa yksilö. 

Koska marmoroinnissa on koko ajan lähellä kuumaa vettä, en viitsinyt lasten kanssa käyttää tätä menetelmää koristeluun. Olisi pitänyt koko ajan muistuttaa, että kädet eivät saa osua veteen. Niinpä teimme lasten kanssa heidän varhaiskasvattajilleen kynttilöitä perinteisemmillä koristeluilla eli kastamalla eri väreihin. Sulatin punaista, sinistä ja keltaista säilyketölkkeihin siten, että laitoin purkit ensin kattiloihin, joissa oli kuumaa vettä. Sitten kaadoin vielä purkkeihin kuumaa vettä ja sen jälkeen sulatin veteen parafiinia sekä värinappeja (tässäkin varmaan vahaliitu kävisi myös). Kuuma vesi pitää parafiinin sulana ja se jää kellumaan pinnalle, eikä sitä tarvitse olla niin paljon. 


Parafiinit sulamassa vedessä. Tässäkin jätin varaa, että vettä saattoi myöhemmin lisätä. 


Sitten dippailemaan kynttilöitä! 

Sitten vain dippailemaan! Lapset tekivät innoisaan värikokeiluja. Kynttilöitä dipatessa oli helpompi pitää pienet sormet erossa liian kuumista nesteistä, sillä jotenkin lasten oli helpompi hahmottaa, että värikäs kynttilämassa on kuumaa versus vesi kattilassa on kuumaa. Kun pojat tekivät koristelut vuorotellen minun kanssani, se sujui oikeastaan aika mallikkaasti. Aluksi heillä oli suuret suunnitelmat tehdä kynttilät ihan kaikille aikuisille päiväkodissa, mutta into loppui kyllä neljän kynttilän jälkeen kummallakin. Voidaan tietysti antaa vain yksi kynttilä per aikuinen tai lisäksi minun koristelemani. 

Bonsku keskittyy kynttilöiden kastamiseen. Hän halusi tehdä päävärein koristeltuja kynttilöitä. 

Lastenkin kynttilöistä tuli oikein hauskoja ja värikkäitä. Samalla pidettiin pieni väriopin oppitunti. Oli aika hauska nähdä, miten dippaamalla sininen keltaiseen, kynttilä muuttuikin vihreäksi. Kummallakin oli selkeä visio, joten suunnitteluapua kumpikaan ei juuri kaivannut. Keskelle kynttilöitä tiputeltiin Bonskun kanssa pilkuiksi väriä grillitikulla ja lusikalla. 

Bonskun hienot bauhaus-henkiset kynttilät. 
Tiitin kerrokselliset kynttilät. 

En itseasiassa ole mitenkään kova polttamaan kynttilöitä, mutta sekä kynttilöiden tekeminen että koristelu on kyllä niin hauskaa, että sitä kyllä jaksan tehdä. Ja oikeastaan näistä tulee sen verran hauskan näköisiä, ettei niitä niin tarvitse polttaakaan, vaan riittää että katselee. Adventtikynttelikköön tietysti kyllä laitoin jo marmoroidut kynttilät. 


Ja tietysti valitsemani karkkisväriset adventtikynttilät. 

Iloista joulunodotusta!

perjantai 12. marraskuuta 2021

There is one pumpkin Among us

Kurpitsajuttuineni olen nyt jo vähän myöhässä sesongista, mutta menköön, sillä tämän vuoden kurpitsasta tuli aika hauska ja lisäksi onnistuin tekemään koverretusta kurpitsasta todella herkullisen piirakan, jonka reseptin haluan kirjoittaa ylös.  Vanhoja kurpitsajuttuja voit lukea täältä. 

Pojat valitsivat tällä kertaa vaalean kurpitsan. Torimyyjä muisti parin vuoden takaisen Batman -kurpitsamme. 


Among us tai "amongaassit", kuten ainakin eskarit asian ilmaisevat, on ollut kova juttu tänä syksynä. Vaikka itse peli ei ihan vielä tämän ikäisille ehkä sovellu, niin hauskat värikkäät ukkelit ja jännittävän pelin idean ymmärtäminen kiehtovat.  Pelissä siis yksi "impostor" käy listimässä toisia avaruusaluksen ukkeleita samalla, kun muut epätoivoisesti yrittävät selvittää kuka huijari on. Osana lasteni media- ja pelikasvatusta olen tietysti kokeillut peliä, sehän on kuin vanha kunnon x-murhaaja tai silmäniskumurhaaja, mutta pelinä hauskoilla avaruusukkeleilla höystettynä. Varsin koukuttavaa, mutta ei ehkä ihan vielä alle kouluikäisille soveltuvaa kuitenkaan. 

En kuitenkaan ihmettele, että Among us -lelukrääsä on vallannut kaupat ja Bonskukin sai yhden figuurin synttärilahjaksi. Lisäksi aiomme tänään muovailla värikkäitä hahmoja muovailuvahasta. Ja tietysti kun tämän vuoden kurpitsaa alettiin suunnitella, niin Bonskuhan keksi, että tehdään Among us -kurpitsa. Itse olin hiukan innostuneempi Darth Vaderista, mutta suostuin lasten ehdotukseen. Onneksi Pinterest auttoi jälleen ja löysin helppoja ideoita, miten Among us -ukkelit saa kurpitsaan koverrettua.

Hurja impostor paljastaa hampaat vain iskiessään. 

 
Lopulta homma lähti kuitenkin lapasesta ja tein yhteen kurpitsaan oikein koko miehistön impostoreineen kaikkineen. Joukossa on pari jo listittyä hahmoa sekä pari ihan tavallista miehistön jäsentä sekä terävähampaiden impostor. Huomaan, että kurpitsankoverrus ja kaiverrus tekniikkani ovat vuosien varrella hioutuneet, koska nyt se onnistui jo suurimmaksi osaksi ilman taistelua. 

Viitteenomaiset Among us -hahmot toimivat myös koverrettuina. 

Impostoreja taitaakin olla kaksi... 


Ja sitten se piiras! Olen ennenkin tehnyt kurpitsapiirasta, mutta nyt onnistuin mielestäni vielä paremmin kuin ennen. Siitä tulikin varsinainen hävikkipiirakka, sillä sisällytin siihen sekä koverretun kupitsan mallon myös viimejouluiset piparimurut. Ne olivat säilyneet hyvin tiiviissä rasiassa, eivätkä maistuneet yhtään härskiintyneeltä. Oikeastaan voisi sanoa, että piirakassa käytettiin sekä Millennium Falconia että Among usien alusta. Huomioi kuitenkin, että kaikki koverrettavaksi tarkoitetut kurpitsat eivät sovellu syötäviksi. Yhdistelin piirakassa eri reseptejä sen mukaan, mitä kaapista sattui löytymään. 

Pohja

  • n. 200 g keksejä tai piparkakkua
  • 50 g voita tai margariinia

Täyte: 

  • n. 500 g kurpitsasosetta 
  • 0,5-1 dl sokeria
  • 1 dl muscovadosokeria
  • 2 tl piparkakku maustetta tai erikseen kanelia, kardemummaa, inkivääriä jne. 
  • 1 dl kermaa
  • 1 dl maitoa
  • 3 munaa

1. Murskaa piparkakut ja sulata voi/margariini. Sekoita pohjan ainekset keskenään ja levitä voideltuun piirakkavuokaan. Laita pohja kylmään odottamaan. Laita uuni 225 asteeseen. 

2. Valmista tarvittaessa kurpitsasose keittämällä kurpitsan malto pienessä vesimäärässä, n. 1-2 dl, ja soseuta. 

3. Kuumenna sosetta hellalla ja sekoita joukkoon sokerit, mausteet ja kerma sekä maito. Kiehauta ja laita jäähtymään. 

4. Kun kurpistaseos on jäähtynyt selvästi, sekoita joukkoon munat. Kaada seos piirakkapohjan päälle ja paista uunissa 225 asteessa ensin 15 minuuttia ja sen jälkeen 175 asteessa vielä 40 minuuttia. Riippuen uunista aika voi olla vähän vähemmän tai vähän enemmän, kuten minulla. Seuraa täytteen hyytymistä. 

5. Anna piirakan jäähtyä vähän ja tarjoa esimerkiksi kermavaashdon kanssa. 




Tämä simppeli kurpitsapiirakka oli kyllä yksi parhaista, mitä olen syönyt. Aiemmin olen usein käyttänyt kondensoitua maitoa, mutta tämä oli melkein parempaa. Yön yli jääkaapissa maku vielä vähän syveni. Hauskaa, että kurpitsat ovat tulleet osaksi meidän jokasyksyistä ruokavaliota, sillä ne ilahduttavat sekä ulkonäöllään että maullaan. 

Ulkoa en saanut tämän parempia kuvia, kun linssilude tuli jokaiseen kuvaan. 

Millaisen kurpitsan sinä olisit tehnyt tai teit tänä vuonna?


lauantai 30. lokakuuta 2021

Bo Boosta Bon bon

 Mainitsinkin vähän aikaa sitten, että päätimme vaihtaa lastenhuoneen ja makuuhuoneen päittäin. Alkoi tuntua siltä, että lapset tarvitsevat lisää leikkitilaa ja toisaalta aikuiset kaipaavat välillä sitä, että saa vetää oven kiinni ja sanoa, että minä löhöän nyt täällä. Kumpikaan ei toteutunut vanhalla huonejärjestyksellä, joten tuumasta toimeen.



Näistä kuvista huomaa, että tänä syksynä aloitettu parkour on hieman innostanut hyppimään vielä lisää... 

Muutos toteutettiin muutama viikko sitten ja on tuntunut oikein onnistuneelta. Leikkihuoneen sotkut leviävät laajemmalle alueelle, joten sotkunkin keskellä mahtuu istumaan ja toisaalta ihan joka askeleella ei osu lego jalan alle. Ja ehkä se on ihan himpun siistimpänäkin pysynyt. Huonekaluja pitää vielä vähän miettiä, sillä roolivaatevarasto on paisunut niin isoksi, että niille tarvitsisi ehkä jonkun oman arkun, mutta muita muutoksia ei toistaiseksi ole suunnitelmissa. 

Lähtötilanne. Hennosti kiiltävä lintutapetti on kaunis, mutta etenkin lastenhuoneeseen kovin pliisu. 

Lopputulos sopii meille paremmin. 



Paitsi tietysti tapetti! Oikeastaan koko sen kohta kolme vuotta, kun olemme tässä asuneet, olen etsinyt tähän entiseen makuuhuoneeseen uutta tapettia. Edellisten asukkaiden hempeän romanttinen lintutapetti oli mielestäni ihan kaunis, eikä siksi sitä tarvinnut akuutisti vaihtaa. Muut muutostyöt ovat ajaneet usein tämän tapetoinnin ohi. Nyt tänä kesänä olisin löytänyt jo aivan täydellisen vaihtoehdon: Tapettitehtaan Kirsikkapuun keltaisena. Tila olisi kuitenkin vaatinut pari rullaa suhteellisen hintavaa tapettia ja tässä vaiheessa oli jo mielessä että ehkä tässä vuoden parin päästä huoneet vaihdetaan, enkä siksi viitsinyt satsata. Ja hyvä niin, kun kerran huoneiden vaihto tapahtuikin siitä jo muutaman kuukauden päästä. Ehkä joskus saan tuon Kirsikkapuun johonkin muualle. 


Pojilla on minun vanhat 101 Dalmatialaista -lakanat, jotka sopivat nekin tapettiin. 

Hauska nurkkahylly täyttyi legoista. 

Kun huoneet vaihdettiin, ratkesi myös tapettiongelma kerralla. Ehdin vain avata Aveon nettikaupan ja katsoa lastenhuoneen tapetit, kun ensimmäisten tapettien joukossa oli värikäs pallotapetti nimeltään Bon Bon! Miten voikin sattua noin hauska tuuri. Muisteltiin Bonskun kanssa, miten hänen "blogi- ja somenimensä" on aina ollut Bonbon. Nähtyään tapetin hän sanoi heti "Tuo se on!" eikä enää suostunut mihinkään muuhun vaihtoehtoon (paitsi johonkin melko karmeaan dinotapettiin, jonka erehdyin hänelle näyttämään). Tapetti oli sopivasti vielä tarjouksessa, joten tilasin sen lähes samantien ja toimitus oli muutaman päivän sisällä. 

Yläsängyssä Bonskulla on tekemäni tilkkutäkki päiväpeittona. 


Alasängyssä on vielä Bo Boota, sillä Tintin päiväpeitto on tehty kirppikseltä löytyneestä kankaasta.

Viime viikolla päästiin sitten tapetointihommiin. Olen aiemmin tapetoinut vain paperitapetilla ja Bon Bon taas oli kuitutapettia, jonka kanssa liisteri levitetäänkin seinään. Olen kuullut, että paperitapetti olisi jotenkin hankala, kun pitää antaa vettyä ja tapetti voi venyä ja niin edelleen, mutta en kyllä kokenut kuitutapettia sen helpommaksi. Siinä taas piti tarkkaan katsoa, ettei vuotaa auki rullatessa osu liisteröityyn seinään! Mutta minusta tapetointi on oikeastaan aika mukavaa puuhaa eikä mitenkään mahdottoman vaikeaa kummallakaan tapettityypillä ainakaan yhdessä jonkun kanssa työskennellessä. 


Leikkihuone siistissä kunnossa. Taulut pitäisi vielä vaihtaa. 


Tämä näky kaipaa vielä hiomista. Nallesäkit ja pieni yöpöytä saisivat vaihtua johonkin säilytysarkkuun. 

Lopputulos oli juuri sellainen kuin olin toivonut ja tapetti sopii hauskasti poikien värikkäisiin pehmoihin ja sängynpeitteisiin. Tapetti on samalla raikas ja sopivan hillitty vaikka silti värikäs ja hauska. Nyt pitää enää saada oikeat taulut seinille, sillä en aio jättää meidän hääkuvia kuitenkaan lastenhuoneen seinille. Ehkä siirrän myös vessassa olleet sisustustarrapallot toiselle seinälle. Ja pitäisikö ehkä kaivaa naftaliinista vanhat kunnon Pauli-serkun pallot? 


Tämä pienempi yläkerran huone riittää makkariksi vallan mainiosti. 

Miten kävi meidän uuden makuuhuoneemme tapetin? Siellähän oli pojille kolme vuotta sitten valittu Marimekon Bo Boo -autotapetti (aika lähellä Bonbonia muuten sekin). Noh, vaikka olisihan sen voinut vaihtaa vaikka tuohon Kirsikkapuuhun niin en minä raaskinut. Bo Boo on kuitenkin yksi suosikkikuoseistani ja ajattelin nyt, että voisin samantien ottaa siitä kaiken ilon irti ja sisustaa pienesä uudesta makuukammarista marimekkomakkarin. Vaihdoin jo kaikki koristetyynyt marimekkolaisiin ja vielä ehkä voisi pari uutta kuosia sinne haalia. Ehkä myös päiväpeitto voitaisiin vaihtaa johonkin värilliseen tai ainakin keveämpään, sillä kapeassa huoneessa painavan peiton levittäminen on hieman hankalaa. Suunnitelmissa on myös maalata vielä seinät uusiksi, mutta ehkä vasta keväämmällä. 


Tässä vielä alkuperäiset tyynyt, nyt sängyllä on marimekkoa. Sängyn takaa kurkkaa laatikkosänky, jonka ostimme varavuoteeksi pojille. Käytännössä he kuitenkin tulevat aina kainaloon lopulta. 

Ehkä jossain kohtaa lisää vielä tämän pikkumakkarin muodonmuutoksesta!

tiistai 12. lokakuuta 2021

Keittiö on viimein valmis!

Kaappien keltainen, appelsiini ja niin kaunis laatta - ah! Tätä juuri odotin. 

 Olen näemmä palannut blogini alkujuurille, kun tavoitteeni blogin alkutaipaleella oli kirjoittaa sisustusblogia. Nyt sisutusaiheisia postauksia on mielessä enemmän kuin mitään muuta! Ja nyt, viimein, voin julistaa että meidän kesäkuussa aloitettu keittiömme on valmis! Viimeisen silauksen keittiöön toi välitilan laatoitus, joka muutaman mutkan jälkeen tehtiin viime viikolla. 

Ikkunaseinästä tuli niin kaunis tapetoinnin jälkeen. Nyt tapetti kauniisti toistaa osin kellastuineiden omenapuiden lehtien sekä talon väriä. Oikeastaan keittiö on ihan meidän talon värinen: keltaista, harmaata ja ripaus ruskeaa! Vain katon punainen puuttuu. 

Nyt voin viimein huokaista helpotuksesta, että kyllä tämä itse visioimani keittiö on onnistunut! Kun paikallaan oli vasta uudet kaapinovet, aloin hiukan jännittää mahtaako lopputulos sittenkään vastata mielikuvia. Kaappien värit olivat kyllä onnistuneet, mutta ne eivät ihan istuneet seinien haaleanvaaleansiniseen väriin eivätkä varsinkaan beigeen välitilaan. Myös kulunut valkoinen lattia näytti entistä sotkuisemmalta uusien kaappien rinnalla. Marmori-dc-fixin laittaminen välitilaan auttoi hetkeksi, mutta aika pian sekin alkoi tökkiä. 

Harmaa lattia ja kaappien yläpuolella jatkuva tapetti kokoavat huoneen yhteen. Valkoinen välitila kirkastaa. Yläosa on lämmin, alaosa kylmempi. 

Pala palalta keittiö alkoi kuitenkin loksahdella kohdilleen. Jo lattian maalaaminen harmaaksi auttoi valtavasti. Yksi ylimääräinen "väärä" väri oli poissa ja koska lattia oli hyvin saman sävyinen kuin alakaapit, se kokosi kivasti keittiötä jo yhtenäisemmäksi. Seuraava osanen oli Appelsiini-tapetti, jota oli jo yhdessä seinässä. Kesällä tapetoimme myös ikkunaseinän ja kaappien päälliset. Siinä saikin muuten jännittää riittääkö yksi rulla. Lopulta kaikki palat eivät ole ihan oikein kohdistettuja ja muutama kohta piti koota pienistä palasista, mutta tämä ei juuri onneksi tapetin kuviosta erotu. 

Terästasoon olen kyllä todella tyytyväinen. Se heijastaa hienosti valoa ja se on helppo pitää puhtaana. 


Mutta se välitila! Se olikin yksi murheenkryyni, sillä keittiöasentaja ei sitä halunnut tehdä. Hänen hommansa oli ainoastaan keittiön asentaminen ja toki tämä on ymmärrettävää, jos hänet on sellaiseen työhön palkattu. Tämä tuli tietoon vähän viime tipassa, mikä harmitti, sillä en saanut, tietenkään, nopealla aikataululla ketään tilalle. Enkä kyllä meinannut saada pidemmälläkään aikataululla. Ensimmäisen kohdalla nirsoilin, sillä aikataulu meni vasta syksyyn. Toinenkaan ei sitä aikataulusyistä päässyt tekemään mitenkään järkevässä aikataulussa. Suurin osa ei edes vastannut tarjouspyyntöihin. K-Raudan kauttakin kyselimme ja tiedot otettiin vastaan ja sitten vain radiohiljaisuutta. Pohdimme jopa, että olisimme tehneet homman itse appivanhempien avustuksella, mutta lopulta luovuin ajatuksesta laatan haastavan mallin vuoksi ja myös siksi, etten jaksanut lomalla alkaa miettiä laatoituksia. 

Vaaleat kaakelit toistuvat puuhellassa. Messinkiset vetimet toistavat taas lattiasuojan väriä. 

Lopulta olin yhteydessä kahdeen minulle vastanneeseen firmaan. Toisen aikataulu venyi ja paukkui edelleen tooodella pitkälle, mutta toisesta paikasta soitti mukavankuuloinen tyyppi, joka sanoi että voisi ottaa homman alkusyksylle. Hän kävi katsastamassa paikan elokuussa ja viime viikolla tuli kaakeloimaan. En kyllä voi kuin kehua, sillä vaikka laatta oli kokeneellekin laatoittajalle melko haastava, työnjälki oli todella tarkkaa ja siistiä. Lisäksi hän suositteli suunnittelemani harmaan sauman tilalle valkoista saumaa, joka olikin juuri oikea ratkaisu. Välitilasta tuli todella kaunis! 

Hanan piti pysyä samana, mutta se piti lopulta vaihtaa, kun vanha hana tuli liian lähelle seinää. Uudet kaakelit laitettiin vanhojen "muka-kaakelilevyjen" päälle, sillä niitä oli turha lähteä purkamaan ja laittamaan saneerauslevyä tilalle. 

Vaikka vanha keittiökin oli ihan hyvä, niin kyllä tässä muutoksessa parani myös keittiön toimivuus. Jo aiemmin vaihdoimme kaappien alle halogeenien tilalle ledit ja nyt ne pääsevät kunnolla valaisemaan, kun sekä valkoinen että teräs heijastavat valoa. Aiemmin keittiö on ollut melko pimeä talvisin. Terästasoon olen myös edelleen todella tyytyväinen, sillä se on niin helppo pitää puhtaana. Käytön jälkeä ja naarmua tietysti tulee, mutta ne kuuluvat asiaan. Ja tietysti myös värit keittiössä ovat nyt mieluisammat kuin ennen. Keittiö sopii myös hyvin talon henkeen. Vaikka siinä on 2020-luvun keittiön elementtejä, niin moni osa sopii myös 1920-luvun henkeen, jolloin talo on rakennettu. 

Välitila kirkastaa kokonaisuuden. Vaikka laatta oli vähän hankalan mallinen, olen iloinen että päädyin lopulta siihen, sillä se tuo lisää persoonallisuutta keittiöön. 

Nyt koti on jo melkein joka nurkasta viritetty oman näköiseksi. Vielä pitäisi tosin tapetoida yksi seinä ja maalata toinen ja... No ei ehkä näin suurisuuntaisia kuin tämä keittiö kuitenkaan! 

Miltäs näyttää? 





sunnuntai 26. syyskuuta 2021

Tilaa lapille

 Pyöräytin meille viime perjantaina "syys- ja talvijärjestyksen" olohuoneeseen, sillä sohvalla alkoi aamuisin ja iltaisin olla kylmä, kun seinä hohkaa viilenevää ilmaa. Kevät- ja kesäjärjestyksessä sohva on ikkunaseinällä, nyt siirsin sen taas huoneen toiselle ehjälle seinälle kirjahyllyn viereen. En kuitenkaan tyytynyt siirtämään muita huonekaluja takaisin viime vuoden syysjärjestykseen, vaan kokeilin jälleen uutta. 

Peilipöytä pääsi keväällä paraatipaikalle olohuoneeseen ja se on ollut paitsi kaunistus, myös lasten legoleikkipöytä. Nyt siirsin sen eteisen viereen matalan senkin tilalle, sillä kaipasin vaihtelua sohvanäkymään. Sitä paitsi isolle senkille kertyy aina kaikenlaisia kasoja. Jospa sirolle kampauspöydälle ei tulisi kerättyä niin paljon roinaa. 



Senkki siirtyi ikkunaseinälle. Sen keskimmäinen kaappi ei edelleenkään aukea, sillä roskalavalöydön avain puuttuu. Jälleen kerran hetken mietin takalevyn puhkaisemista. Mitä sisältä löytyiskään? Tuskin kuitenkaan mitään, sillä tyhjänä senkki ei kolise yhtään. Vaikka se on melko kulunut, en halua uudistaa sitä, sillä siitä tulee mieleen niin hauskoja muistoja. Ja onneksi en maalannut sitä valkoiseksi, kuten meinasin. Kun muutimme tänne ja vertailin omia huonekalujani asuntoesittelykuviin, minuun iski hinku maalata kaikki valkoiseksi. Onneksi pääsin tästä mielenhäiriöstä nopeasti yli ja jätin aikeen toteuttamatta. 

Senkissä säilytetään valokuva-albmeita ja pelejä. Se sopi siis oikein hyvin lasten lelupöydäksi. Meillä on aina olkkarissa myös leluja, sillä monesti lapset mieluummin leikkivät siellä missä mekin olemme. On pari laatikkoa legoja, merirosvolaiva ja vihreään koriin keräsin kaikki sekalaiset. Olen minä vähän kuratoinut olohuoneen legovalikoimaa, mutta en kovin paljon. Samalla siirsin kaikki Brio-junaratalaatikot yhteen nurkkaan. Tintti niistä taas innostuikin tauon jälkeen, kun vietti räkispäivää kotosalla. 



Olisihan olohuone helpompi pitää siistinä, jos rajaisi leluja tarkemmin. Välillä jatkuvat sotkut ärsyttävät ja etenkin se, että legolaatikot on aivan pakko kaataa pitkin poikin lattiaa, vaikka niistä voisi etsiä paloja järkevämminkin. En kuitenkaan itsekään osaa aina laittaa tavaroitani järkevästi tai oikeille paikoilleen, joten en viitsi vaatia sitä (yleensä) lapsiltakaan. Minulle on tärkeää, että myös heille on tilaa olohuoneessa. 

Leikkihuonekin on kyllä ollut enemmän ja enemmän käytössä. Bonskulla on siellä omat starwars-legonsa ja Tintti on ollut jo pitkään sellainen, että haluaa välillä vetäytyä rauhassa leikkimään. Meille aikuisille taas ei oikein ole ollut mitään rauhallista soppea. Päätin tässä rymsterausinnossani, että vaihdamme myös makuuhuoneet nyt päittäin. Pienestä huoneesta tulee pelkkä makkari ja leikkihuone ja lasten makuuhuone (osan yöstä), siirtyy isompaan tilaan. Pieni työskentelypiste jää nurkkaan aikuisille, mutta muuten lapset pääsevät valtaamaan huoneen. Saas nähdä, mitä siitä tulee. Nyt kuitenkin  varsinaisen makkarin oven saa kiinni ja sinne voi vetäytyä lepuuttamaan hermojaan aina välillä. 


Ensin täällä pitää vähän siivota...

Tätä huoneenvaihdosta emme ehtineet vielä tehdä, mutta nyt kun siitä jo innostuin, niin kirjoittelen siitä sitten, kun se valmistuu. Nyt menen selaamaan tapetteja.

Mitäs luulet, jääkö Boboo makuuhuoneeseen vai ei?