Kesäpojat Bonsku 6v ja Tintti 3v

Maailman parhaimmat ja hauskimmat tyypit. Kuvat mummun, paitsi viimeinen. 

 Kesäkuu on synttärikuukausi, sillä molemmat pojat ja lisäksi minun äitini ovat syntyneet kesäkuussa. Nyt meillä on ollut jo yli kuukauden 6- ja 3-vuotiaat lapset! Ei enää vauvoja tai pikkutaaperoita täällä. Vaikka kieltämättä tuo Tintti tuntuu paljon taaperoisemmalta nyt kuin Bonsku kolme vuotta sitten. Osittain tämä johtuu siitä, että silloin oli pieni rääpälevauva vertailukohtana ja 3-vuotias tuntui siihen nähden isolta. Mutta nyt kun katsoo kolmen vuoden takaisia kuvia ja videoita, niin ihan pikkanen se Bonsku silloin oli. Ajattelin hieman kirjata tänne ylös heidän kuulumisiaan pitkästä aikaa. 

Synttäreitä juhlittiin tänä vuonna pienesti, lähinnä isovanhempien kesken. 

Bonsku on kasvanut ja oppinut aivan hurjasti muutaman viimeisen kuukauden sisällä. Meillä on tapana ottaa pieni pokemon-pelihetki kun olen tullut töistä ja toukokuussa hän alkoi tavata pokedexistä (eli sieltä, minne kaikki napatut ja nähdyt pokemonit on tallennettu) pokemonien nimiä. Ei mikään helpoin keino alkaa harjoitella lukemista, mutta sikeästi hän yritti ja minä autoin. Aluksi hän luki kirjaimen nimillä "äs kuu ii är tee äl ee" ja ohjasin häntä lausumaan sen sijaan äänteen. Vähitellen sieltä alkoi tulla "skuuirteelee" ja niin edelleen, kunnes hän osasi lukea "skuirtle" eli Squirtle. Kun taito loksahti kohdilleen, hän alkoi lukea innokkaasti ihan kaikkea muutakin. Nyt lukutaito on ehkä pikkuhiljaa lausetasolla, mutta vielä suhteellisen hidasta. Asterix ja Obelix -sarjakuvia hän tavaa innolla, koska eräs ystävänsäkin lukee niitä. Pian lukemaan oppmisen jälkeen Bonsku hoksasi osaavansa myös kirjoittaa ja iloitsi tästäkin taidosta. Selvästi kuitenkin lukeminen on mieluisampaa. Hassua, että minulle pienenä taas kirjoittaminen oli se ensimmäinen juttu, koska tarvitsin taitoa leikeissäni. 

Bonskusta on kasvanut hurjan rohkea ja ketterä. 

Oppiminen ei jäänyt vielä kesän osalta tähän. Kesän lämpimät päivät ovat tarjonneet paljon uintimahdollisuuksia niin maauimalassa kuin luonnonvesissä. Bonsku on aina suhtautunut veteen pienellä varauksella aina jos edellisestä kerrasta on ollut vähän taukoa, eikä ole koskaan halunnut kokeilla uimista minkäänlaisilla kellukkeilla. Hän on polskinut matalassa ja hetken aikaa ollut sylissäni syvemmässä vedessä. Nyt päätin ostaa molemmille pojille uimaliivit, joiden olen kuullut kelluttavan hyvin ja ohjaavan oikeaan uintiasentoon perinteisten selkä- ja käsikellukkeiden avulla. Niin siinä sitten kävi, että Bonsku oppi parissa viikossa uimaan ensin liivin avulla ja siitä seuraavalla viikolla jo ilman. Olen edelleen melko hämmästynyt! Toki "virallinen uintitaidon määritelmä ei täyty, mutta Bonsku pääsee jo muutamia metrejä ilman kellukkeita. Uimaliivi oli kuin potkupyörä ennen polkimia! Edelleen Bonsku pitää sitä, jos minä olen ainoa vahti ja mukana on myös Tintti, mutta Bonsku odottaa kovasti että pääsemme vielä kaksin uintireissulle, jolloin hän saa kokeilla uida taas ilman liiviä. 

Juhannuksena ajatus uimisesta vähän jännitti Bonskua, mutta tästä muutaman viikon päästä hän jo ui ilman liiviäkin. 

Bonskun kiinnostuksen kohteet ovat viimeaikoina pysyneet suhteellisen vakioina. Pokemonit ovat nyt hieman jääneet taustalle ja ykkösjuttu ovat Marvel-supersankarit, jotka tosin ovat kulkeneet mukana jo pidempään. Hän kertoo milloin mistäkin minulle entuudestaan tuntemattomasta supersankarista ja pyytää minua googlaamaan lisätietoa. En tajua, mistä hän niitä nimiä kuulee! Onneksi sentään katsoin keväällä Wandavisionin, joten en ole aivan out näistä kuvioista. Välillä goolaan jotain vähän etukäteen, jotta pysyn tiedoissani edellä. Muuten nuo supersankarit olisivat kyllä kiehtovia, mutta niissä on minun makuuni useimmiten liikaa räiskintää (koska se on vähän se juttu?). Myös Minecraft kiehtoo Bonksua, mutta sitä emme ole vielä itse pelanneet, joten hän on legojen ja kavereilta kuultujen tietojen varassa. Bonsku rakastaa legoja ja rakentelee hienoja omia juttuja, joissa on välillä melko nerokkaita mekanismeja. Joka kerta pitää kysyä: "Äiti, osaisitko sä suunnitella tällaisen?" Yleensä vastaan rehellisesti, että en. 

Kaikenkaikkiaan Bonskulla on meneillään aivan ihana sekkailu- ja oppimisvaihe ja toisaalta aika tasainen vaihe. Turhat yhteenotot ja haastavat hetket ovat vähentyneet ja hänen kanssaan on paljon ihania yhteisiä hetkiä. 

Eläimet kiinnostavat. Tänä kesänä on ruokittu niin poneja, kanoja kuin lampaitakin ja silitelty kissoja ja koiria.

Tintti taas on oikea mussukka! Hän on vaan jotenkin niin sellainen piripintaisen suloinen taaperoinen, jolla on selkeät omat juttunsa, vaikka isoveli onkin suuri idoli. Tintillä löytyy tahtoa ja ääntä, joten ihan joka hetki hän ei ole mussukka ja suuttuessaan heittelee tavaroita, mutta sellaisia taaperot ovat. Myös kaikenlaiset painileikit isoveljen kanssa innostavat. Toisaalta hän taas on hyvin hellä ja rakastaa olla sylissä ja kainalossa sekä antaa suukkoja. Liinassakin hän kulkee edelleen melko mielellään, etenkin vähän väsyneenä. Liinassa onkin saatu nyt kesällä sopivan lyhyet päiväunet, sillä liian pitkiä ei enää saisi nukkua jotta illalla nukahtaminen ei venähdä. Välillä päiväunet tosin jäävät jo välistäkin tai sitten käy kuten eilen ja Tintti kiipeää puoli viideltä syliin ja nukahtaa siihen alta aikayksikön. 

Tintin kiinnostuksen kohteita ovat tällä hetkellä Sami Palomies, Ryhmä Hau ja dinot. Myös pikkulegoilla rakentelu on suosittua isoveljen vanavedessä. Tintti tykkää usein puuhailla ja leikkiä itsekseen ja saattaa uppoutua leikkiinsä. Sitä on mainio seurata, kun Tintti liikuttelee ukkeleita ja höpöttelee leikkiään. Välillä Tintti innostuu myös kotileikeistä ja erityisesti kokkailuista. Kesälomamatkalla laivan leikkipaikalla Tintti hoivasi niin suloisesti nukkea - ja siirteli sitä tarttumalla päästä! Keinumista Tintti rakastaa edelleen ja potkupyöräily on myös kova juttu. Hän nauttii vauhdista ja pyörityksestä. Niinpä häntä harmitti kovasti, kun Lintsillä ei alle metrinen päässyt vielä oikein mihinkään. 

Katsokaa nyt tätä söpönassua!

On ihanaa, että Tintin kanssa voi nyt jo jutella enemmän. Hän on ollut koko ikänsä taitava ilmaisemaan itseään, mutta puhe on kehittynyt tasaisesti mutta hitaahkosti. Puhe on ollut myös jonkin verran epäselvää. On tuntunut, että puhe ottaa aina harppauksen juuri siinä vaiheessa kun oma huoleni alkaa nousta. Olemme tehneet myös hiukan puhemotorisia harjoituksia ja niitä Tintti on tehnyt yllättävän innokkaasti. Tintiltä puuttuu äänteistä kokonaan vain /l/ ja /r/ (/d/ onnistuu napakasti), mutta äänteiden yhdistely on hieman hankalaa ja alkuäänteet tippuvat usein pois etenkin pitkistä sanoista. /V/ korvautuu sanan alussa /m/:llä. Toisaalta konsonanttiyhtymät Tintti osaa ilahduttavan hyvin. Olemme harjoitelleet /s/:n sanomista sanan alkuun ja se onnistuu nyt lyhyissä sanoissa jo hienosti. Myös tärkeitä sanoja kuten "juna" olemme harjoitelleet ns. apusanamenetelmällä. On ollut ihan hyvä tehdä kotiharjoittelua oman lapsen kanssa, niin töissä osaa suhtautua vanhempien ohjaamiseen ja kotiharjoitteluun entistä ymmärtävämmin. Harjoittelu on välillä vaikeaa, vaikka tärkeää ja sillä syntyy myös tuloksia. Jonkin verran olen ottanut käyttöön myös kuvia ja piirtämistä puheen tueksi. 

Ensin tutkaillaan rauhallisesti...

Aika hauskaa on, että Tintti on nyt löytänyt Hevisauruksen, kuten isoveljensä aikanaan samassa iässä. Bonskun mielestä se oli jo ihan vanha juttu jossain vaiheessa, mutta nyt taas hänkin on innostunut kuuntelemaan pikkuveljen kanssa. Niinpä parin vuoden tuon jälkeen meillä raikaa jälleen "Räyh!" ja "Jee hevisaurus". Se on itseasiassa ihan hauskaa ja ehkä vielä pääsemme joskus uudestaan keikallekin. Tintti laulaa lauluja omin sanoin: "Iffi affi, pomppi pomppii" eli Riffiraffi, Komppimomppi. 

... ja sitten roiskitaan!

Tintti on erittäin menevä ja utelias - ja rohkea! Hän menisi joka paikkaan ihan itse ja saattaakin olla vähän liiankin omatoiminen, jos ei pidä häntä silmällä. Hän uskaltaa rohkeasti mennä uusiin paikkoihin. Hän myös muistaa selvästi paikkoja ja huudahtaa usein "me ollaan käyty täällä!" Tällä viikolla hän sanoi Helsingin biologisessa museossa "Missä kolo on?" Paikassa tosiaan oli aiemmin ollut kolo, josta pääsi ryömimään, mutta joka on nyt koronan takia suljettu. Viime vuonna kolo oli vielä käytössä eli hän muisti paikan vuodan takaa! On hauskaa, että hän saa enemmän ja enemmän asioita ilmaistua näin puheella. 

Huomenna alkaa uusi vaihe Tintin elämässä, sillä hän aloittaa päiväkodin. Puoli vuotta pienessä neljän pojan kolmiperhepäivähoitoryhmässä sujui hienosti ja hän tottui siihen nopeasti. Toivottavasti siirtymä päiväkotiin on yhtä sujuva. Paikka on ainakin tuttu "viskari", jossa Bonsku alkoitti viime syksynä ja jatkaa nyt eskarissa. Tintti ei tietenkään vielä mene viskariin, mutta pienessä päiväkodissa tutut aikuiset pysyvät arjessa mukana ja Tintti saa ekan viikon aloittaa puolipäiväisenä ennen minun loman loppumista. Luulen, että siirtymä on hyvä tässä kohtaa, kun Tintti on jo kolme ja isoveli kuitenkin vielä samassa talossa, vaikka eri kerroksessa. Ja on aika helpottavaa viedä heidät aamulla aina samaan paikkaan!

Onneksi näitä ei oikeasti tarvitse laittaa paremmuusjärjestykseen. 

Ei voi kuin kehua, että meillä on aivan mahtavat ja hauskat pojat! Vaikka välillä elämä tuntuu hengästyttävän täydeltä, niin kyllä näiden kanssa kelpaa sitä elämää täyttää. 

Tintti Tinttinen 2,5 vuotta

 Aloitan vuoden Tintin puolivuotiskatsauksella. Tintti täytti joulukuussa 2,5 vuotta ja on kyllä taas huimasti kasvanut kesäkuusta, kuten lapset ja etenkin taaperot tapaavat tehdä. Tintti on kyllä oikein sellainen mussukka, joka tykkää pusutella ja halailla ja olla suloinen. Sitten hän osaa myös olla aivan mahdoton. Hän on mm. kaatanut joulukuusemme nyt kahdesti ja rikkonut enemmän asioita kuin Bonsku koko elämänsä aikana. 

"Kovauhtii äiti!" Tintti on varsinainen hurjapää. 

Tintti on toimija. Hän keksii mitä haluaa tehdä ja kulkee kohti päämäärää tavalla tai toisella. Pienet esteet eivät häntä hetkauta. Edelleen hän usein tykkää leikkiä ja tutkia itsekseen, mutta nauttii myös muiden seurasta. Isoveljeä hän kutsuu enemmän ja enemmän leikkimään yhdessä ja tietysti kaikki sama pitäisi saada tehdä kuin mitä Bonsku tekee. Enää pikkuveljen hämääminen ei ole niin helppoa. 

Pikkuveli-pämmä ja isoveli-pämmä. 

Tintti ei ole tuppisuu! Tintin kielen kehitys on ottanut huomattavia harppauksia syksyn aikana. Ensin alkoi tulla enemmän ja enemmän sanayhdistelmiä ja sitten pidempiä ja pidempiä lauseita. Uusia sanoja tulee koko ajan lisää. Vielä kesällä sanasto karttui suhteellisen hitaasti. Ei saisi vertailla, mutta on ollut todella kiinnostavaa seurata, miten eri tavalla pojat ovat oppineet puhumaan. Molemmat normaalivariaation rajoissa, mutta Bonsku huomattavan aikaisin, Tintti taas hieman keskimääräistä myöhemmin. Ja nyt seuraa ammatillista tekstiä. Tintti pystyy jo ilmaisemaan puheella melkein mitä vaan: osaa kysyä, kommentoida, kertoa menneestä ja toivoa tulevia tapahtumia. Vieraammalle puhe on vielä epäselvää ja muutamia äänteitä puuttuu (/l/, /d/, /r/). Äännevirheet ovat kuitenkin systemaattisia. Alkuäänteet jäävät usein pois, vaikka Tintti osaisikin äänteen tuottaa. Nyt seuraa vähemmän ammatillista tekstiä. Tintti on juuri oppinut /s/:n ja ja se on kyllä maailman suloisinta, miten hän suhauttaa sen sanojen loppuhin, kuten vaikka lahjan saatuaan: "KiitoSSS mummu!" On myös hauskaa, miten molemmilla pojilla on ollut vaihe, jossa he sanovat "Minä" eivätkä "mää", kuten me aikuiset sanomme. 

Tintti tykkää touhuilla myös omassa tahdissaan, mutta erityisesti nauttii isoveljen huomiosta. 

Tintti on sitkeä yrittäjä, vaikka välillä epäonnistuminen suututtaa. 

Tintillä on joitain hauskoja sanoja ja sanontoja, joita välillä viljelemme itsekin (ammatillinen huomautus: vaikka toki mallinnamme myös oikean version). Joulupukki ja tontut ovatkin olleet "tonttupukki", Herra Hakkarais -pastillit ovat "hakkaanis", juusto on "tuutto" ja kaikki liha, kana tai kala on "kanaa". Pöydässä usein raikaakin "(l)isää kanaa!" Robotti on "boti" ja Batman on "pämmä". Suosikki laulu on tällä hetkellä "Pukki käy", joka tietysti tarkoittaa tätä koronaversiota eikä alkuperäistä. Jos hän haluaa mennä kovaa, hän sanoo "kovauhtii!" eli kätevästi yhdistää kaksi sanaa yhdeksi. 

Tintti on tahtoja. "Minu!" "Minä!" "Itte!" Kuten ikään kuuluu. Hänellä on kova ääni ja välillä tekisi mieli luovuttaa, jotta hänet saisi hiljaiseksi. Ja varmaan joskus niin teenkin, kun aina ei jaksa. Hän on edelleen myös dramaattinen ja heittäytyy usein lötkönä maahan harmistuessaan. Hän vaan onnistuu tekemään sen usein niin söpösti, että nämä makaroniraivarit usein myös hymyilyttävät. 2,5-vuotias on siitä hankalassa iässä, että silloin pääsee jo kaikkialle ja on jo erittäin kykenevät moneen asiaan, mutta ei vielä kyllä ollenkaan ole älliä ymmärtää, mitä tuli tehtyä, jos tekee jotain kiellettyä. Pitänee ottaa käyttöön taas piirtäminen. Tintti myös sekä hyökkää että puolustautuu tarpeen mukaan. Päähän läiskiminen tai lelulla päähän lyöminen on hänen vakioiskunsa. Sen jälkeen voikin sitten vähän silittää lyödyn päätä ja sanoa "anteesh". 

Tintti on aika vahdittava tapaus. Hän ottaa välillä vähän turhankin rohkeasti oman suunnan ja kulkee päämäärää kohti. Vähän kuin vauvana, jolloin hän kieri paikasta toiseen. 

Tintti on temppuilija. Hän nauttii vauhdista, kuten pulkkailusta, roikkumisesta, pyörittämisestä ja kiipeilystä. Hän kiipeäisi vaikka pystysuoraa, jos pääsisi. Välillä hiukan hirvittää, mutta vielä toistaiseksi vahingoilta on vältytty. Bonskulla on ollut hieman enemmän itsesuojeluvaistoa (muistaakseni) ja sitä saisi ehkä rahtunen enemmän olla Tintilläkin. Toisaalta voi olla, että itsesuojeluvaiston ylittää halu tehdä asioita kuten isoveli eli voi olla, ettei kyse ole todellisuudessa siitä ollenkaan. Ja onneksi Tintti sentään myös huomaa välillä joutuneensa pinteeseen ja kutsuu aikuiset apuun. 

Tintti tykkää dinoista, junista, legoista, Ryhmä Hausta ja Sami Palomiehestä. Eli kaikesta, mistä isovelikin tykkää tai on aikoinaan tykännyt. Ihan ykkösjuttu tällä hetkellä on "Pämmä" eli Batman. Myös isoveljen Spiderman-asu houkuttelee supersankarileikkeihin. Ihastusta herättää myös "ukkei eego" eli Stormtrooper legoukko sekä nimipäivälahjaksi saatu Pikachu.  Tintti tykkää rakennella, pukeutua supersankariksi ja välillä leikkiä myös pienillä ukkeleilla. Mumi (ennen "mimi", pappa, mummu ja "vävvä" (=vaari) ovat Tintille erittäin tärkeitä ja heistä hän puhuu kovasti. Hän haluaisi aina, että mentäisiin heille kylään tai isovanhemmat kyläilisivät meillä. Onneksi myös videopuhelut ovat kelvanneet. Varsinaisia kavereita Tintille ei ehkä ole vielä ehtinyt tulla, eikä hän ole niitä ainakaan aktiivisesti kaivannutkaan. 

Tintin leikit ovat söpöä seurattavaa. Tässä hän heittää käpyjä puroon ja sanoo heipat jokaiselle kävylle. 

Nyt Tintin elämässä on taas iso muutos, kun iskä palasi töihin ja Tintti siirtyy puistokerhosta kolmiperhepäivähoitoon. Samalla päättyi meidän perheen osalta puistokerho, joka oli kyllä todella ihana lapsiperheiden ja avoimen varhaiskasvatuksen palvelu kaikki nämä nelisen vuotta, mitä ehdimme sitä hyödyntää. Jatkossa perhepäivähoitaja tulee siis vuoroviikoin kolmen eri perheen koteihin. Toinen perheistä on ennalta tuttu, mikä hiukan helpottaa siirtymää, mutta aika koville ensimmäinen viikko silti on ottanut. Onneksi Tintti on varsin resilientti, joten uskon että hän sopeutuu kyllä kunhan hoitaja tulee tutuksi. Toinen viikko on mennyt jo ensimmäistä paremmin ja Tintti puhuu jo (h)oitopäivistä, johon kuuluu myös se, että aamuisin saa katsella "ojjelmaa" sohvalla äidin kainalossa. 

Kyllä tuollainen 2,5-vuotias on kaikessa mahdottomuudessaan niin mahdottoman söpössä iässä, että ei voi kuin ihastella (paitsi silloin kun on joku taaperon aiheuttama tilanne päällä). Niin välitön ja hassu ja toisaalta jo vähän enemmän mukana yhteisissä jutuissa. Vaikka varmasti ihana ikä on seuraavakin. 

Millaisia kuulumisia lähettäisit Tintille?

It's Shaun the cake...

Olen pitkään halunnut toteuttaa Pinterestistä joskus bongaamani Late Lammas -kakun. Bonskukin oli aikanaan suuri Late-fani, mutta innostus ei osunut juuri synttärien tai muiden juhlien kanssa yksiin, joten kakku jäi tekemättä. Nyt Tintti on onneksi suuri Late Lammas -fani ja tämän lisäksi Just dancen Beep beep like a sheep -kappaleen lammastanssija vetoaa häneen suuresti. Siispä lammaskakkua tekemään! 

Beep beep like a cake! 

Idea koristelussa on hyvin yksinkertainen ja siksi nerokas. Kakun päälle laitetaan villaksi valkoisia minivaahtokarkkeja ja Laten pää ja jalat tehdään sokerimassasta tai muusta vastaavasta. Koska en viitsinyt ostaa kahden väristä sokerimassaa, tein lampaalle aurinkolasit, joiden pokat koristelin hopeahelmin. Tämä sopi Tintille hyvin, sillä hänhän kutsuu nykyään aurinkolaseja bääbääksi, sillä Beep beep like a sheepin videossa taustalla olevalla lampaalla on aurinkolasit. Ja minä olen tyytyväinen, sillä Bonsku ei todellakaan ollut 2-vuotiaana suostuvainen aurinkolasien käyttöön!

Tässä lähikuva päästä. Sieraimet painoin ruokaveitsen tylpällä päällä. 

Mutta takaisin kakkuun. Tein kakusta pallomaisen, sillä ajattelin sen näyttävän enemmän lampaalta kuin tavallinen kakkupohja. Kinuskikissalla on erinomainen ohje pallomaisen kakun tekemisestä ja olen kerran ennenkin tehnyt sen mukaan vapuksi hauskan pallokakun. Pohjaksi valitsin tällä kertaa tavallista sokerikakkupohjaa jämäkämmän kakkupohjan ja se toimikin hyvin, sillä pohjaa oli helppo leikellä ja siirrellä. Tein kakkupohjan ihan vuoassa ja leikkasin kolmeen osaan ja siitä sitten leikkasin sen vielä pienempiin osioihin. Rakensin kakun isoon tupperwaren pyöreään rasiaan, joka toimi hyvin. 

Täytteeksi laitoin ikisuosikkiani vadelma-kerma-täytettä, niin ikään Kinuskikissalta. Nyt noudatin jopa ohjetta ja ostin vispikermaa kuohukerman sijaan ja laitoin joukkoon vaniljakreemijauhetta. Tuli kyllä erinomainen täyte, kun se kreemijauheen ansiosta hieman hyytyi. Yhteen kerrokseen laitoin maustettua passionhedelmärahkaa ja kermavaahtoa. Siihen en laittanut kreemijauhetta, sillä rahka teki täytteestä sopivan jämäkkää. Täytteet maistuivat ihanan raikkailta ja kakku pysyi koossa hyvin. 

Pojat olivat innoissaan kakusta. 

Koristelu oli tosiaan yksinkertaista, mutta vei jonkin verran aikaa, sillä en löytänyt valkoisia vaahtokarkkeja vaan ne piti noukkia värikkäiden vaahtisten joukosta. Helpommalla olisi tietysti päässyt tekemällä värikkään Laten, mutta kun alkuun kokeilin, se ei näyttänyt ollenkaan niin lampaalta. Realismin nimissä laitoin kyllä valkoisten vaahtokarkkien joukkoon myös keltaisia, sillä eiväthän lampaat todellisuudessa ole valkoisia. Lisäksi alareunaan piti lisäillä myös värikkäitä, sillä muuten vaahtokarkit eivät olisi riittäneet. Vaahtokarkkien alle laitoin ohuen kerroksen kerma-rahka-täytettä, johon ne tarttuivat hyvin. Lampaan pään tein valmiista sokerimassasta. Kaulin levyn ja leikkasin siitä vapaalla kädellä pään ja aurinkolasit. Sorkat muotoilin fiilispohjalta samasta massasta. Laten päävillat jäivät kyllä tekemättä, sillä en tosiaan viitsinyt osaa kahta eri massaa. Mustasta massanlopusta saadaan onneksi vielä batman-logo parin viikon päästä. 

Iskä osallistui kakunpuhallukseen etänä, sillä hän sattui olemaan keikalla. 

Tällä kertaa kakku meni täysin nappiin, eikä oikeastaan mikään jäänyt harmittamaan, toisin kuin viime vuotisessa vulkaanisen valuvassa suklaakakussa. Kakku maistui kaikille, paitsi synttärisankari itse taisi lähinnä närppiä vaahtokarkkeja ja täytettä. Tämä riittää minulle, hyvähän se on ettei makea maistu liikaa. Seuraavaksi pääsen toteuttamaan Bat man -kakkua. Sain Bonskun taivuteltua siihen Ironman-kakun sijaan, sillä se on helpompi toteuttaa. 

Minkä hahmon sinä haluaisit synttärikakkuusi?

Taaperoista taaperoin Tintti 2vee!

Voi pikkuveikka parkaa, kun ei hänestä ole tullut kirjoiteltua yhtään niin useasti blogiin kuin aikanaan Bonskusta. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö hän olisi maailman tärkein ja ihanin pallero, joka sulattaa kaikkien sydämet ja taitaa edelleen olla perheen vauva. Tänään hän täytti hämmästyttävät kaksi vuotta ja juhlistimme niitä vierailemalla mumilan pihalla yhdessä isovanhempien kanssa. Lisäksi kummit kutsutaan kahveille ripotellen. Vaikka haaveissa oli taas poikien yhteiset synttärikemut, niin hyvä näinkin. Mutta tässä postauksessa en vielä kerro synttärihumusta, vaan keskityn meidän omaan pikku Tintti Tiitiäiseen, taaperoista taaperoimpaan tyyppiin. 

Synttäripoitsu mummun ikuistamana. 

Niin, hän todellakin on oikea taaperouden ilmentymä. Pullea ja pyöreä, mutta ei enää vauvamaisella vaan sellaisella suloisella taaperoisella tavalla. Hän juoksee jo hienosti ja yrittää kovasti hypätä tasajalkaa välillä onnistuenkin. Hidas liikkeelle lähtö ja kömpelyys on muisto vain. Hän menee pitkin metsiä, ja vaikka välillä tarvitsee hieman "Apa, apa!", hän yrittää myös itsenäisesti kiivetä ylös pystysuoria seiniä sekä tulla alas parin metrin pudotuksista. Hieman siis itsesuojeluvaistoa puuttuu vielä. Hän rakastaa edelleen Just dance -tanssipeliä ja heiluu suloisesti musiikin tahdissa omilla liikkeillään. Suosikkikappaleita ovat tälllä hetkellä mm. Mamma mia (hän varmaan kuvittelee, että siinä lauletaan "mammasta" eli maidosta), Beep beep like a sheep sekä 24k magic. Tintti osallistuu aktiivisesti myös Bonskun Leijonakuningas-musikaaliesityksiin. Hänen suosikkiroolejaan ovat Timon, Zazu sekä gnu, joka juoksee paikoillaan. 

Tintti rakastaa vauhtia! Hän tulee isoista liukumäistäkin alas ilman apua. Välillä äitiä hirvittää. 

Jos ensimmäisen vuoden Tinttiä kuvattiin sanoilla Tintin Tyytyväinen, joviaali ja lunki, on näiden edelleen olemassa olevien piirteiden päälle tullut aimo annos tahtoikää ja draamaprinsseilyä. Hän ei ole enää pitkiin aikohin jäänyt hölmistyneenä tuijottamaan jos häneltä viedään jotain, jonka hän kovasti haluaisi tai hän ei saa tahtoaan läpi. Hän osaa varmasti hieman myös lisätä draamakierroksia, etenkin jos Bonsku vie häneltä jotain. Suuttuessaan hän heittäytyy teatraalisesti maahan ja lyö päätään maahan - mutta hallitusti! Hieman ennen kuin pään on määrä kolahtaa maahan, hän hidastaa ja kolauttaa pään hallitusti maahan, jotta ei sattuisi liikaa, mutta ele olisi näyttävä. Varsinaista filmaamista siis! 

Tintti tietää, mitä tahtoo ja menee minne tahtoo... ainakin melkein. 

Tintti myös tietää, mitä tahtoo. Hän haluaa valita itse vaatteensaja (kesto)vaippansa, kantoliinan, jolla häntä kannetaan sekä ulos halutessaan hakee kengät jalkaan. Pihalla jos mieli alkaakin tehdä puistoon, hän alkaa hokea "sessään" (metsään, puistoon) ja lähtee kohti portteja, joista osan hän valitettavasti saa myös itse auki. Pienemmissä asioissa hän voikin hyvin saada itse päättää, mutta isoissa tietenkään ei. Ja sekös harmittaa. Onneksi hänet on suhteellisen helppo saada hämättyä innostumaan myös muista kuin kielletyistä asioista. 

Perusilme ja peruspuuhat. 

Tintti on kova touhuamaan kaikenlaista ja hän on monesti melko itsenäinen leikkijä. Välillä mietin, saako hän leikkiä tarpeeksi kahden kesken aikuisen kanssa, mutta kyllä sentään aika paljon ehdimme. hänenekin kanssaan touhuta. Tällä hetkellä sisäleikeistä suosikkipuuhaa on Brio-junaradalla leikkiminen. Tintti tykkää tehdä itse pieniä ratoja ja onkin tullut siinä varsin näppäräksi. Aluksi häntä harmitti kovasti, kun kaikki vaunut eivät mene yhteen, mutta nyt hän on onneksi oppinut kääntämään magneettien navat oikein. Ennen tätä hoksausta lähtivät välillä kokonaiset radat lentoon, kun Tintti suutuksissa nosti radan ylös ja rikkoi sen. Ja sitten suututti lisää. Muita kivoja juttuja ovat pikkueläimet ja dinot, pikkuautot ja duplot. Junat ovat tällä hetkellä kuitenkin se ykkösjuttu. 

Mikä on parempaa kuin betoniauto? Betoniauto, jonka päällä on kaivuri!

Vaikka yritän välttää vertailua, en voi olla mainitsematta että kielen kehityksessä Bonsku ja Tintti ovat olleet melko erilaiset. Näin ammatillisesta näkökulmasta on aika hauska nähdä normaalivariaation laaja skaala, sillä Tintin taidot ovat kyllä tällä hetkellä riittävät ja ikätasoiset, puhui Bonsku tässä vaiheessa jo paljon enemmän. Bonskulla puhui jo pitkiä lauseita, kun taas Tintti on vasta aivan viime viikkoina tai jopa päivinä alkanut yhdistellä kahta sanaa. Yleisin lause lienee "Kato *sana*!" kun Tintti innoissaan pyytää katsomaan jotain. Usein esimerkiksi "Kato puu!" Tintti kyllä puhuu paljon ja toistelee osaamiaan sanoja usein, mutta sanat ovat rakenteeltaan vielä suhteellisen yksinkertaisia ("kakka" on edelleen yleissana, joka tarkoittaa mm. kukkaa, kakkaa, sukkaa, hanskaa jne.) ja moni sana on vielä yksikonsonanttinen ("poppu" = possu). Toisaalta tietyiltä osa-alueilta Tintin sanavarasto on huvittavan laaja: neena = hyeena, gnu, apato = apatosaurus, toptaa = triceratops, Zazu, Kaa = Scar. Isoveljen vanavedessä Leijonakuningas ja dinot kiinnostavat! Ja hienosti hän saa itseään ilmaistua eleillä, ilmeillä ja näillä pienillä sanoillaan, jotka on oppinut ymmärtämään. En enää yhtään ihmettele työssäni, että moni vanhempi kokee pärjäävänsä hyvin vähän isommankin puhumattoman lapsen kanssa, vaikka päivähoito, neuvola tai puheterapeutti jo huolestuisi. 

Kaikenkaikkiaan Tintti on niin mahdottoman suloinen söppänä ja sellainen oikein pehmoinen pusuteltava, joka usein pyytää "kuukkuun" ja antaa "kuukkuja" (sylkkyyn, suukkoja). Hänen vaarinsakin sanoi hyvin, että Tinttiä katselemalla tulee hyvälle tuulelle. Mutta jos nyt jotain hankalaakin, niin hänen yöunensa ovat luisuneet hampaiden tulon myötä tässä toisen vuoden aikana kyllä aivan retuperälle. Jahka lomani tulee, täytyy niille tehdä taas jotain. Nyt ei vielä raaski, kun vasta palasin töihin. 

Niin hauskaa, kun Tintti kasvaa, mutta onneksi hän on pieni vielä pitkään! 

Uutta ja tavallista arkea

Töihinpaluu on sujunut melkolailla mainiosti. Töissä on kivaa ja suunnilleen kaiken tarvittavan muistaa tai osaa selvittää. Yksi ihanimmista asioista töissä on se, että saa ajatella ajatuksensa loppuun asti ja onneksi työni mahdollistaa sen useimmiten. Minulla on lisäksi erittäin mukava työyhteisö ja innokas kollega, jonka kanssa kehittää työtä eteenpäin. Lapsia ei ole tullut ikävä työpäivän aikana ja he ovat pärjäilleen mukavasti isän kanssa kotona. 

Bonskun ja Tintin suosikkileikit. 

Elämä tuntuu yhtä täydeltä kuin tämä meidän pihanpätkä näyttää. 

Vaikka töissä en ikävöi, päivän paras hetki on tulla kotiin ja saada riemusta kiljuvat lapset syliin. Yritän aina töiden jälkeen hetken rentoutua, mutta se onnistuu hieman vaihtelevasti. Usein olenkin aika poikki, mutta yritän kovasti tsempata ja jaksaa leikkiä Bonskun ja Tintin kanssa. Jos kotona ollessa oli väsynyt, se oli sellaista tasaista koko päivän jatkuvaa. Töissä taas jaksan työpäivän oikein hyvin, mutta sen jälkeen tuntuu välillä todella uuvahtaneelta ja pitäisi jaksaa perään vielä "toinen työpäivä" kotona lasten kanssa. Tämä kuulostaa nyt kovin negatiiviselta, sillä ei arki sentään pelkkää väsymystä ole. Pidän siitä, että nyt elämässä on taas erilaista vaihtelua. Illat eivät tunnu ollenkaan lyhyiltä, kun niiden aikana ehtii touhuta niin monta asiaa. 

Vauhtia riittää näiden veijareiden kanssa. 

Ehdottoman ihanaa on kuitenkin tehdä taas nelipäiväistä työviikkoa. Kun viikonloppu kestääkin kolme päivää, ehtii aivan erilailla levättyä kuin kahdessa päivässä. Töissäkään en ole kokenut, että työt kasaantuisivat liiaksi tai että tekisin viiden päivän työt neljässä päivässä. Saatan silti niin vahingossa tehdä, sillä jaksan olla myös tehokkaampi, kun tiedän että saan myös enemmän kotiarkea lasten kanssa. Lepo on tietysti vilkkaiden lasten kanssa suhteellinen käsite, mutta kolme hidasta aamua auttaa jo asiaa paljon. Lisäksi saan myös helpommin ja paremmalla omalla tunnolla omia hetkiä, kun tuntuu että aikaa lasten kanssa on riittävästi. Esimerkiksi nyt pojat ovat isänsä kanssa puistossa ja minä sain maalata kasvihuonekaappia rauhassa. 

Kaapin maalausta rauhassa - ah. Tosin kaapista ei lopulta tullutkaan keltaista, koska sävy oli väärä. 

Nyt sunnuntain loppu on varattu perhe ajalle. Kohta uuniin menee pizzaa ja illalla menemme vielä koko porukka saunaan. Mukavaa ja ihanan tavallista. Sopii oikein hyvin tähän omituisen ajan keskelle. 

Mikä on paras asia arjessasi juuri nyt?

Poikkeuksellisen äitienpäivän mustikkaiset minijuustokakut

Tarkoitus oli kirjoittaa syvällinen kirjoitus äitiydestä ja vahvuuksista, joita minulla on äitinä. Ensimmäisen työviikon jälkeen ei kuitenkaan oikein irtoa, joten jaankin teille itse kehittelemäni reseptin. Sillä lasten kanssa kokkaaminen on kyllä yksi vahvuuksiani. Kun täytin valokuva albumeita, löysin vaikka kuinka monta kuvasarjaa siitä miten Bonsku leipoo tai kokkaa. Ja Tintti on nyt myös innokas osallistuja. Vaikka vain keittäisin perunoita, hän raahaa tuolinsa hellan ääreen ja katselee ihmeissään kattilaan: "Vau, vau!" On hauska ottaa lapser mukaan kokkaamaan, vaikka kieltämättä verenpaine meinaa välillä nousta. Blogikuvissa ei ole ääniraitaa, jolloin huudahdukset "EI, ÄLÄ NUOLE SITÄ!" ja "ÄLÄ LAITA KÄSIÄ SINNE!" jäävät kuulumatta. Onneksi, sillä ne eivät ole aina niitä parhaita hetkiä. Mutta sellaista on elämä ja vanhemmuus: parhaat ja ikävimmät hetket kulkevat rinta rinnan. Ja onneksi leipomukset paistetaan lopuksi kuumassa uunissa, vaikka sekoituslusikka olisikin käynyt suussa hieman liian aikaisin. 

Tintti on tarvittaessa kova keskittymään. 

"Kaataa!" hän sanoi ponnekkaasti, kun annostelin jogurttia mittaan. 

Äitienpäivänä käymme nyt ensimmäistä kertaa isovanhempia katsomassa koko porukalla korona-aikana. Vain pihalla ja välimatkan päästä, tänä outona aikana. Ajattelimme valmistaa jotain erityistä lahjaksi, sillä jotain viemisiä olisi kiva olla. Ja kun kahteen paikkaan mennään, ovat kakut hieman hankalia. Kahta kakkua ei viitsi tehdä ja yhden kakun joutuu jakamaan. Tietysti valmiit kakunpalatkin olisivat hyvä vaihtoehto, mutta tällä kertaa minujuustokakut olivat meidän valintamme. Kehittelin reseptin itse, joten nyt ei tarvitse edes laittaa linkkejä mihinkään! Tintti oli heti innokkaana kokkaamassa ja ihme kyllä tällä kertaa osasi olla laittamatta lusikkaa suuhun liian aikaisin. 

Bonsku ei ensin halunnut osallistua, mutta lopulta innostui ripottelemaan mustikoita. 

Tintin mustikkaiset minijuustokakut

n. 

Pohja

• 150g digestive keksejä
• 50 g voita tai margariinia

Täyte

• 200g vaniljatuorejuustoa
• 2 dl luonnonjogurttia
• 0,5 dl sokeria
• 2 munaa
• Ehkä noin 1,5 dl mustikoita tai maun mukaan 

1. Pohjaa varten murskaa keksit, sulata voi ja sekoita. Gluteenittomat kauradigestivet murenivat helposti ihan kulhossa kauhalla painellen.

2. Vatkaa tuorejuusto pehmeäksi ja lisää siihen jogurtti sekä sokeri. Voi myös hyvin käyttää esimerkiksi maustamatonta tuorejuustoa ja vaniljarahkaa. Tai maustaa itse!

3. Sekoita munat yksitellen hyvin joukkoon, niin että massa on tasainen. Täyte saa olla melko löysää, mutta ei kuitenkaan ihan juoksevaa. 

4. Painele keksimuruseosta muffinsivuokien pohjalle. Käytin sellaisia hieman paksumpia vuokia, jotka eivät leviä uunissa. Jos käytät ohuempia, pistä ne muffinsipellille. 

5. Lusikoi täytettä pohjien päälle. Lopuksi ripottele päälle mustikoita. 

6. Paista 150 asteessa noin 20 minuuttia. Täyte saa olla vielä hyllyvää keskeltä, kun otat ne uunista. Laita jääkaappiin jähmettymään. 

Hiukan meni yli, mutta ei paljon. Ohjasin kyllä kättä aika paljon. 

Minijuustokakuista tuli todella söpöjä ja herkullisia! Helpon ne oli syödä lusikalla suoraan vuoasta, mutta aika helpolla ne irtosivatkin, jos haluaa kakun kokonaan esille. Näitä oli myös helppo tehdä lasten kanssa, kun aineksia ei tarvinnut vatkata ja täytteen lusikoiminen kauhalla vuokiin kävi helposti. Hiukan meni yli, mutta ei haittaa. Nyt saadaan albumiin kuvia myös Tintistä kokkailemassa. Näitä on varmasti hauska katsella joskus vuosien päästä!

Näistä tuli tosi söpöjä!

Ja lopuksi pestään kädet. Eiku...

Poikkeuksellisen hyvää äitienpäivää!

Bonsku ja Tintti - mikä mainio parivaljakko

Olen tässä viimeaikoina miettinyt, miten ihmeellisiä olentoja omat lapset ovatkaan. Niin äärettömän suloisia kaikin tavoin. Minua kosketti Celeste Ngin Tulenarkoja asioita kirjassa sama kohta, jonka alunperin bongasin Juliaihminen-blogista: "Vanhemmalle oma lapsi ei ole pelkästään ihminen vaan myös Narnian kaltainen ääretön ja ikuinen paikka, missä on mahdollista elää samaan aikaan käsillä olevassa hetkessä, muistissa säilyneessä menneisyydessä ja hartaasti odotetussa tulevaisuudessa. Sen näkee aina kun katsoo jälkeläistään, sillä tämän kasvoille ovat kerrostuneet taakse jäänyt vauvaikä, nykyinen elämänvaihe ja edessä siintävä aikuisuus, ja ne kaikki muodostavat yhdessä kolmiulotteisen kuvan. Näky on pyörryttävä. Jos tietää,miten tuohon paikkaan pääsee, sieltä saattaa löytää turvan.” Jo tällä kokemuksella vanhemmuudesta voin allekirjoittaa sitaatin. Molempia poikia katsellessa mieli muistelee samalla vanhaa ja toisaalta pohtii, mitä heistä vielä tuleekaan. Ihan tavallisia, varmasti, mutta meille aina ihmeellisiä ja taitavia.  

Bonsku halusi ottaa jumpparullan mukaan kuviin. Ilmeisesti se oli ilotulite. Ja kätevä some-sensuroija. 

Tintti on kasvanut aivan yhtäkkiä täysimittaiseksi taaperoksi. Hän otti ensimmäiset askeleensa ilman tukea joulukuun alkupuolella, karvaa vaille 1,5-vuotiaana, aivan kuten uumoilinkin. Jonkin aikaa askeleet olivat vielä harvinaisia, mutta sitten joululomalla tapahtui käänne ja loppiaisena hän jo käytännössä pelkästään käveli sisätiloissa. Ulkona vielä talvitamineet hieman haittaavat menoa, mutta sielläkin kävely alkaa sujua paremmin ja paremmin. Ja miten hän yhtäkkiä olikin täynnä taaperon elkeitä ja aivan kuin hänen muutenkin hyvä itsetuntonsa olisi vielä noussut pari pykälää. Tintti on tyytyväinen edelleen, etenkin itseensä. Välillä tietysti harmittaa, kun ei saa haluamaansa ja sen hän ilmaisee kyllä voimakkaasti, mutta leppyy nopeasti ja tietty tasaisuus ja positiivisuus on hänen luonteensa taustalla edelleen. 

Tintti on tyytyväinen, mutta tomera. 

Tintti rakastaa omaa ääntään ja hän pölöttää jatkuvasti. En muista, että Bonsku olisi ollut näin kova höpöttäjä, vaikka hänkin jutteli monenmoista. Gogeligogeligogeli Tintti saattaa vielä aika ajoin jokeltaa, mutta aika paljon hän päästelee erilaisia huudahduksia "Oho", "Jea", "Jee" ja myötäilee ympärillä olevien ihmisten tunnetiloja äänenpainoillaan. Lisäksi hän juttelee kovasti jo oikeita sanoja. Uusia sanoja ovat esimerkiksi "poppu" eli joko loppu tai Pipsa possu, to(n)ttu ja "tuutto" eli juusto tai puisto. Minkä tahansa soittimen nähdessään tai isän treenikämpän ohi kulkiessa hän toteaa innokkaasti "prumpu", mikä on sama sana kuin Bonskulla aikanaan. Kylpy sen sijaan ei ole prumpu, kuten Bonskulla vaan "pyypy". Tintti osaa ilmaista tahtoaan näillä pienillä sanoilla varsin tehokkaasti. Hän rakastaa pelata x-boxilla Just dance -peliä. Hän hytkyy ja heiluttaa käsiä muiden mukana. Usein hän myös toivoo kappaletta, jossa tanssijana on lammas toistamalla "Bää bää" tai vaihtoehtoisesti "Kuu", kun haluaa kuulla Daddy cool -kappaleen. Kun tanssipelin pelaaminen ei enää miellytä, hän alkaa toistella "poppu, poppu". 

Tintti pitää puistoilusta, soittamisesta, duploista ja niiden kaatamisesta laatikosta lattialle, mistä tahansa isoveli pitää ja lisäksi hän pitää vauhdista. Hän on hurja ja peloton kiipeilijä ja yltää melkein mihin vaan meidän kodissa. Vauhdin huumasta hän on päässyt nauttimaan esimerkiksi serkkujen luona pulkkamäessä ja hän uskaltaa mennä puistossa myös isoista liukumäistä. Mielellään hän menisi myös sellaisista paikoista, jonne häntä ei vielä päästetä. Hän on toisaalta myös hieman kömpelö, joten Tintti kolauttelee itseään milloin mihinkin. Hän on touhukas, mutta saattaa viettää pitkänkin aikaa leikkiessä itsekseen, etenkin jos pääsee käsiksi isoveljen leluihin. Isoveljen seura taitaa silti olla parasta. Bonsku ei ole aina samaa mieltä pikkuveljen seurasta. Myös syli kelpaa ja kirjoja Tintti kuuntelee mielellään. 

Kaikkialle on päästävä. Myös keinutuoliin. 

Tintillä on tarkka vaatemaku. Hän tykkää valita itse vaatteensa, tosin hieman äiti ohjaa. Jos tarjolla on kelta-vihreä viidakkobody, hän valitsee aina sen. Pariksi hän haluaisi dino-housut, kuten isoveljellä, mutta kuosien yhdistelyyn vedän rajan. Toinen suosikkiasu on koirakuvioinen yöpuku, mutta sitäkään emme tylsästi ole antaneet pitää päivällä, sillä se on niin löysä että lahkeet olisivat koko ajan solmussa jalkojen alla. Viimeksi tänään saadessaan uuden lego-kuvioisen yöpuvun, samispuvun isoveikan kanssa, hän levitteli käsitään polleana esitellen uutta asuaan. Turkooseista Kuomistaan (talvikengät siis) hän on hyvin ylpeä ja haluaisi laittaa ne jalkaan myös sisällä. Tintti siis tietää mitä tahtoo ja osoitteleekin usein haluavansa "tätä". Tai aina se ei ole kovin selkeää, mutta kohteen voi selvittää viemällä häntä lähemmäs mahdollisesti hänen tavoittelemaansa asiaa. Yleensä oletetun kohteen luona tulee joko päänpudistus tai "tätä"-hokema tarkentuu painokkaaksi "tota":ksi. 

Bonskulla on selkeä visio asioista. Tässä hän asettelee sytytyslankoja ilotulitteeseen. 

Bonsku taas on karistanut taaperoutensa totaalisesti ja on suloinen ja sutjakka leikki-ikäinen. Hänen leikeissään mielikuvitus on ykkönen ja roolivaatenaulakko on tullut tarpeeseen. Bonsku käy edelleen puistokerhossa, jossa on suunnilleen samanikäisten poikien porukka, joiden kesken leikit sujuvat huikean hyvin. Kotonakin elo on nyt rauhaisampaa kuin vuosi sitten, kun uhmakkuus koetteli hermoja. Tähän on auttanut myös Voimaperhe-ohjelma, josta sain paljon apua hankaliin tilanteisiin. Mielikuvitus lentää useimmiten erilaisten supersankarien, kuten Batmanin ja Turtlesejen välillä, mutta välillä häntä kiinnostavat myös merirosvot ja Elvis. Viimeksi mainitusta taidan vielä kirjoitella oman postauksensa, sillä onhan se aika hauska mielenkiinnon kohde 4-vuotiaalle.  Dinosaurukset ovat myös suosikkeja ja hän osaakin hienosti luetella vaikka mitä dinojen nimiä. Minullekin on perus triceratopsien ja t-rexien lisäksi tulleet tutuksi pteranodonit, ankylosaurukset, plesiosaurukset ja tiedän apatosauruksen ja brachiosauruksen erot.

Musisointi on Bonskulle myös äärimmäisen tärkeää. Jos vuosi sitten mukana kulki Brio-junaradan pala kitarana, nyt Bonskulla on kasvava kokoelma pahvikitaroita, joita hän soittaa kunnon rokkistaran elkein. Hevisaurus on edelleen suosikki, mutta Bonsku taipuu myös tuutulauluihin ja Leedigouhun (Frozen tuli katsottua loppiaisena). Myös iskän rumpuja pitää päästä soittamaan joka päivä ja kotonamme järjestetään vähintään yksi konsertti päivässä. Meidän tehtävänä on taputtaa ja hurrata oikeissa kohdissa. Välillä pääsee myös bändikaveriksi, mutta usein bändissä vaikuttavat edelleen mielikuvituskaverit Max, Tero, Ville, Olivia ja Sofia sekä välillä myös Matti. Kynätehtävät eivät Bonskua niin kiinnosta, mutta niitä ollaan hiukan kuitenkin treenattu, kun ei ole päiväkotia, jossa tulisi ehkä jo pieniä tehtäviä. Olemme käyneet myös "Taidekerhossa" eli vanhemman ja lapsen yhteisessä taideseikkailussa. 

On niin söpöä, kun veljekset haluavat samistella ja tykkäävät myös välillä helliä toisiaan. 

Tuntuu, että elämä on juuri nyt todella täyttä, mutta toisaalta tiedostan koko ajan eläväni yhtä elämäni hauskimmista ja ihanimmista vaiheista. Pojat ovat juuri nyt niin hauskoja ja parasta on, kun heillä alkaa olla yhteisiä juttuja. Vaikka paljon on tappeluakin, kun toinen sotkee leikit tai vie kädestä, niin ne yhteiset naurunremakat ja hassuttelut vievät voiton huonoista hetkistä. Molemmista on suorastaan liikuttavan ihanaa pukeutua samisvaatteisiin ja aamulla pitää päästä yhdessä pelleilemään Tintin kanssa ennen kuin noustaan sängystä. Tintti ihailee isoveljeään suuresti ja Bonsku suhtautuu pikkuveljeen useimmiten hellästi ja iloitsee uusista saavutuksista. Bonskulle oli esimerkiki tärkeää, kun Tintti kävelemään opittuaan otti ensimmäisiä askeleitaan juuri Bonskua kohti. On ihana ajatella, että juuri nämä tyypit kuuluvat meidän perheeseen. Päivän parhaita hetkiä on, kun molemmat pienet pojat käpertyvät viereen ennen heräämistä ja se, kun he kiipeävät isän syliin katsomaan NHL-maalikoosteita minun juodessa iltapäiväkahvia. Nämä hetket haluan tallettaa niin tarkasti mieleeni, etteivät ne ikinä unohdu. Eivät nyt, kun meteli ja sotku väsyttävät, eivätkä sitten kun ne ovat enää muistoja tästä ajasta. 

Ohoh, tulipas pitkä ja osin tunteellinenkin teksti. Mutta jos ette jaksaneet lukea kaikkea, niin ihailkaa ainakin söpöä Bonskua ja Tinttiä!

Hassutteleva höpöttäjä: Tintin 1v4kk!

Tiesittekö, että meillä eivät asukaan enää Bonsku ja Tintti vaan Batman ja Robin? Tai ehkä sittenkin dinosauruksia... Vai vilahtiko tuolla merirosvo? Bonsku on innostunut roolileikeistä ja pikkuveli pääsee niihin osalliseksi, ainakin sivurooliin jos ei muuten. Mutta on tuo pikku-Tinttikin nykyään jo aikamoinen touhottaja, eikä arjessa jää sivurooliin. Rauhallisesta pötkylästä ei ole enää tietoakaan, kun hän viipottaa menemään paikasta toiseen.

Robinilla ei oikeasti taida olla korvia, mutta kävi se näinkin. 

Tintti viipottaa edelleen kontaten. Jotenkin osasin arvata, että hän ei lähde kävelemään kovin aikaisin. Seisomaan ilman tukea hän nousee innokkaasti, vaikka tasapaino hieman horjuukin. Tukea pitkin hän kävelee jo mallikkaasti, samoin taaperokäryllä pääsee eteenpäin kunnes törmää seuraavaan esteeseen. Näistä taidoistaan hän on kovin taaperomaisella tavalla. Rappuset hän osaa jo mennä molempiin suuntiin ja hoki etenkin aluksi itselleen "peppa, peppa" eli peppu edellä. Portaisiin pääsyä Tintti kärkkyy innokkaasti, eikä jätä tilaisuutta käyttämättä, jos portti on jäänyt auki. Onneksi pahemmilta putoamisilta on vältytty. 

Hiekkishommat on puistossa parhaita. 

Puheen kehitys on myös edistynyt ja edellisen postauksen muutamien ensisanojen jälkeen on tullut jo monenmonta merkityksellistä sanaa. Toki ne ovat vielä sellaisia vauvamaisia muotoja, mutta niin kuuluukin. Tintti varioi "pa" ja "ka"-tavuja ja osaa muodostaa niistä näppärästi monia eri merkityksiä. Myös ei-kielellinen ilmaisu on monipuolista ja hän on huomannut, että kiljumistakin kannattaa koittaa, jos mikään muu ei auta. Välillä hän tuntuu kiljuvan ihan vain omaksi ilokseen. Olemme kaivaneet peltorit kaapista arkikäyttöön. Kiljumisen lisäksi on kuitenkin hyvin suloisiakin ei-kielellisiä eleitä. Esimerkiksi "lentosuukko", jonka hän tekee pitämällä koko pulleaa vauvankämmentään suun edessä. Juttelimme juuri miehen kanssa, että haluamme myös aina muistaa sen vilpittömän katseen ja ne ojentuneet kädet, joilla hän pyytää päästä syliin. Sydän sulaa!

Listaan tähän Tintin sanoja, sillä ei niitä muuten muista. Nytkin piti kysyä apuja muilta, jotta sain listan täyteen. 

• Pappa = pappa, heippa
• peppa = peppu (edellä)
• Kakka= kakka, vaippa, sukka, hanska
• Kukka = mikä tahansa kasvi
• Pa/po = tippu, loppu
• pupu
• (ti)pu 
• Ihha = ihhahaa
• (H)a-ha = koiran haukunta
• Bhuu = Muu (lehmän ääntely)
• Havva = koira
• Vavva = vauva
• Brrräyh = Räyh
• Pärinä = auto
• Tota, tätä
• Äiti 
• isssi
• mammam = maito
• (pa)pa = napa
• Wau! 
• Namnam
• pompom = pomppia
• iija = kirja
• paappa = lamppu
• avaa
• pavvo = pallo

Ja vaikka oikea sana ei olekaan, niin hänellä on hassu tapa sanoa "sssrö" halutessaan tietää, mikä jokin sana on. En käsitä yhtään, mistä hän sellaisen on keksinyt. Lisäksi hän pitää hassua "gugeligugeligugeli"-kälätystä, jota on hyvin vaikea kuvailla. Ehkä jotain kalkkunan ääntelyyn vertautuvaa? Myös muita hauskoja äännähdyksiä ja murinoita Tintti käyttää. Hän on vauvasta asti pitänyt omasta äänestään. "Ääniala" ulottuu matalasta murinasta edellä mainittuun korkeaan kiljuntaan.

Parasta on vesivärien sekoittelu ja pensselin dippaaminen veteen. 

Tintin suosikkileikkeihin kuuluvat autot ja uutena keittiöleikki. Hän myös tykkää aina silloin tällöin hoivata vauvanukkeja ja onkin kova vauva-fani. Ihan parasta on päästä leikkihuoneeseen ilman isoveljeä tutustumaan kaikkiin leluihin rauhassa. Yläsängyn pikkulegotkin houkuttelisivat... Kirjojen lukemisesta Tintti on alkanut enemmän ja enemmän pitää ja pyytää lukemaan suosikkikirjansa uudestaan ja uudestaan. Aiemmin hän ei vielä niin innostunut kirjoista, mutta nyt sitäkin enemmän. Luukkukirjat ja etenkin Oppi ja ilo -sarjan hauskat "mekanismikirjat" ovat parhaita. 

Tintin osaa myös keskittyä niin halutessaan, vaikka onkin jo aika vauhdikas tyyppi. 

Kuvat on otettu varmaankin syyskuussa, siksi "kevyt" asustus. 

Lunkista luonteenlaadustaan huolimatta Tintillä on herännyt voimakas tahto. Jos hän ei saa haluamaansa tai huomaa, että häneltä evätään esimerkiki rappusiinpääsy, hän saattaa heittäytyä lattialle makaamaan ja huutamaan. Toinen vaihtoehto on, että hän konttaa "kiukkunurkkaansa", joka on kakluunin ja Haisukaapin välissä. Siellä hän hetken istuskelee loukkaantuneena ja katselee tapettia. Välillä hän menee kyseiseen nurkkaan myös iloisena. Nämä kiukunpuuskat ovat toistaiseksi lähinnä suloisia ja liikuttavia, mutta välillä mietin, että mitä tahtoikä tuokaan tullessaan.  

Mutta tahtoikää ei tarvitse vielä miettiä, vaan nauttia tästä nykyisestä vauvaisasta taaperosta, joka valloittaa kyllä helposti kaikkien sydämet!

Tyytyväinen tutkija: Tintti 1 vee ja risat

Tintti täytti vuoden jo ajat sitten (eli vajaat kaksi kuukautta sitten), mutta en ole millään ehtinyt kirjoittaa hänen kuulumisiaan tässä kaiken kesähauskuuden keskellä. Toisen lapsen syndooma kenties vaivaa? Ja toisaalta juuri nyt vähän reilun vuoden iässä on hyvä kirjoittaa kuulumisia, sillä syntymäpäivien jälkeen on tapahtunut niin valtavasti kehitystä. Moni kutsuisi häntä jo taaperoksi, mutta minä en ihan vielä. Silti uusia taitoja ja taaperomaisia piirteitä on ilmaantunut juuri näiden viimeiden parin kuukauden aikana.

Iloinen kesäpoika, mutta kuvasta näkyy, että Tintti ehti sairastua vesirokkoon, ennen kuin sai sitä vastaan rokotteen. Onneksi tauti ei paljon menoa haitannut (vaikka toki pysyttiin pois ihmisten ilmoilta). Kuvat taas mummulta. 

Edellisessä kuulumispostauksessa pohdiskelin, skippaako Tintin ryömimisen kokonaan ja siirtyy suoraan konttaamiseen. No, viikkoa ennen 11 kuukauden ikää hän lähti kuin lähtikin suoraan kontaamaan. Pari viikkoa ennen tätä ei kieriminen paikasta toiseen enää kelvannut, vaan hän selvästi pohti uusia keinoja edetä. Sitten yhtäkkiä melko minimaalisella treenauksella hän nousi konttausasentoon ja lähti eteenpäin. Ryömimistä hän kokeili paristi, mutta konttaaminen oli nopeampaa. Konttaaminen avasi kyllä aivan uuden maailman! Ja kaikki vaaranpaikat piti suojata ja Bonskun pikkulelut piti heti korjata parempaan talteen. Seuraava harppaus liikunnallisessa kehityksessä tapahtui noin vuoden ja kuukauden iässä, kun Tintti alkoi nousta portaita ja samassa rytäkässä alkoi seistä tukea vasten. Juuri kun varasimme olohuoneen senkin päälle pikkulegoille paikan, Tintti alkoikin yltää niihin. Turvaporttien sulkeminen on tullut rutiiniksi ja tilaisuuden tullen Tintti portaita nouseekin. Alas hän yrittää mennä nenä edellä, mikä on vielä hieman hasardia.

Tässä kuvassa varmaan päristellään. Kädessä on kiva olla jokin auto. Myös ukkeleita hän liikuttelee. Ne tosin liikkuvat "kävellen", mutta nekin pärisevät. 

Olemme todenneet Tintin olevan musiikin suhteen melko kaikkiruokainen. Tai oikeastaan hän on äänien suhteen melko kaikkiruokainen. Mikä tahansa rytmikäs ääni saa aikaan hytkymistä ja hymyilyä. Parhaat äänet ovat kuitenkin leluista soivat pienet musiikin pätkät, etenkin Catepillarin leludumpperi, joka soittaa raksamiehelle sopivaa rokin räminää. Mutta kuten sanottu, kaikki menee klassisesta kolahduksiin. Rytmi tuntuu olevan veressä ja hän tykkää myös paukuttaa leikkirumpuja ja ihan mitä vaan asioita. Tintti tykkää myös tutkia ihan mitä vaan asioita. Hän on utelias, mutta keskittyväinen ja saattaa viettää pitkiä aikoja leikkimässä ja tutkimassa, jos vaan edessä on tarpeeksi mielenkiintoisia asiota. Tai sitten hän viipottaa paikasta toiseen etsimässä niitä. Ja autot, niillä hän jo päristelee eikä taida olla leluissa autojen voittanutta. Tai ihan minkä vaan liikkuvan.

"Tevvö!" Oikeasti Tintin tervehdystä on vaikea pukea sanaksi ilman foneettisia merkkejä, mutta "tevvö" on ehkä lähinnä, mitä keksin. 

Tintti tuntuu olevan melko sosiaalinen tapaus. Bussissa tai missä ikinä liikutaankaan, esimerkiksi tänään Turku-Seili-yhteysaluksella, hän tykkää tehdä tuttavuutta kanssamatkustajiin. Hän keimailee ja hymyilee seitsenhampaista hymyään ja kujertelee ennakkoluulottomasti kaikille. Lapsista, etenkin ikätovereista, hän innostuu ja osoittelee riemusta kiljuen. Tuttavuutta hän tekee iällä tyypillisesti ehkä hieman rajusti, mutta ystävällisesti. Hän tervehtii myös ihmisiä ojentamalla kätensä ja sanomalla "Teevvö" tai jotain sinne päin. Välillä pitää myös kokeilla yhdistää sormet uuden tuttavuuden kanss a E.T.-tyyliin sekä lasten että aikuisten kanssa. Hän tykkää kovasti myös hassutella ja hänellä on oma hassutteluilmeensä. Tintti nyrpistää nenäänsä ja virnistää sekä näyttää kieltä sekä muille että peilikuvalleen. Hänestä on siis kuoriutunut varsin veikeä tapaus. Myös kukkuu-leikkiä hän leikkii sellaisella vauhdilla, ettei pysy itsekään perässä. Hän pyörittää päätään "piiloon" ja takaisin niin, ettei ehdi edes kukkuu sanoa.

Leikkiminen on tarkkaa puuhaa. Ei vauvalelut enää paljon kiinnosta. Mielellään hän leikkisi pikkulegoilla ja aina oikein hyökkää laatikon kimppuu, jos se sattuu olemaan auki. 

Ehkä suloisinta tässä vaaperovaiheessa ovat ensisanat. Vaikka laskenkin "Pam pam"-hokeman Tintin ihan ensisanaksi, niin nyt niitä sanoja on oikeasti tullut selkeästi ja kunnolla. "Tevvö" (=terve) oli yksi ensimmäisistä sanoista, mutta sen jälkeen on  tullut "nam nam", "kukka", "kakka", "pappa", "papa" = napa ja "pa" = heppa, heippa. Pienistä rakennuspalikoista ne ensimmäiset sanat lähtevät ja sitä on kiehtova seurata. Tintti on selvästi nyt kiinnostunut sanoista ja niiden oppimisesta ja jatkuvasti osoittelee asioita, jotta aikuinen nimeäisi niitä hänelle. Tietyt jutut pitää kuulla aina uudestaan ja uudestaan, kuten taulu, ikkuna ja ponit (vessassa koristeena).

Tässä kuvaava kuva Tintin keskittyneestä tutkiskelusta. Taustalla Catepillarin kaivuri, joka soittaa myös mielenkiintoista hytkytysmusiikkia. 

Sisaruussuhteessa on nyt Tiitun hassuttelun myötä hieman seesteisempi vaihe. Bosnku on selvästi tajunnut, että tuosta voi saada kaverinkin. Parhaita hetkiä ovat ne, kun Tinttiä harmittaa jokin ja Bonsku alkaa lohdutukseksi hyräillä aiemmin mainitun Catepillarin soittamaa säveltä. Toki usein Bonskua myös harmittaa, kun Tintti tuhoaa leikit ja etenkin Tintin lähdettyä liikkeelle oli melkoisen haastavaa, mutta nyt nautitaan tästä hetkestä.  

Vesitouhut sujuivat veljen kanssa mukavasti ilman suurta draamaa. 

Sellainen ihana Tintin Tintti Tinttinen. Niin iloinen, niin rauhallinen, silti niin vilkas. Vielä aika vauva, mutta koko ajan vähän enemmän taapero. Aika tasainen kaveri edelleen, mutta kyllä siltä vähän odotan, että millainen vauhtikaksikko näistä vielä tulee.