tiistai 30. huhtikuuta 2019

Vappufiesta

Vuosituhannen vaihteen tienoilla muistan, että koulussa oli aina vappuaattona tarjolla tortilloja. Ne taisivat olla sen ajan trendiruokaa ja kyllä ne maistuivatkin verrattuna moneen muuhun kouluruokaan (näin nirson näkökulmasta). Ehkä siksi ajatukset suuntasivat meksikoon, kun pohdin, mitä syötäisiin vappuna ystäväperheen kanssa. Tosin tällä kertaa pääsimme ehkä hieman lähemmäksi Meksikoa, kuin 90-luvun lopun kouluruokalassa maissi-jauhelihakastikkeen, riisin ja isojen vehnätortillojen kanssa. 

Vappupöytä täynnä väriä.

Yksi suosikki ruokapaikkani Turussa on Taco Nito, josta saa ihania, tuoreista raaka-aineista valmistettuja tacoja. Tähän makumaailmaan halusin meidän omalla vappupöydälläkin pyrkiä ja minusta aika lähelle päästiin. Parhaita tortilloja olisi varmaan saanut itse tekemällä, mutta löysin kaupasta Nuovo progreso -merkkisiä maissitortilloja. Minä pidän enemmän maissitortilloista kuin venhäisistä, niissä on kivempi suutuntuma ja maku. Lämmitin tortillat uunissa 150 asteessa, pistin folion sisään ja pyyhkeen alle. Tuoresalsat ja lihatäytteen tein itse ja vieraat tekivät guacamolen. 

Ainekset näyttävät niin raikkailta jo kuvissakin! Käytin tällä kertaa kirsikkatomaatteja, kun sain hyvällä tarjouksella torilta. 

Parasta meksikolais(tyylisessä) ruoassa on minusta raikkaat maut. Minusta tomaatti, avokado ja lime ovat ihan täydellinen trio. Nykyään siedän myös melko tulista ruokaa, kummasti sitä vaan on tottunut. Olen jopa oppinut tykkäämään korianteristakin näiden kaverina, vaikka ihan joka ruokaan en niitä laita. Tuoresalsaan laitoin tomaattia, sipulia, limen mehun, korianteria, chiliä, suolaa ja pippuria. Lisäksi kokeilin maissisalsaa, johon tuli maissia, acokadoa, limeä, sipulia ja mausteeksi juustokuminaa. En käytä tiettyä reseptiä, vaan saatan vain tarkistaa vähän suhteita eri resepteistä. Jostain syystä Bonsku ei tykkää minun tekemästäni guacamolesta, mutta Taco niton guacamolesta ja nyt tänään syödystä, ystäväni tekemästä guacamolesta kyllä. En tiedä mistä tämä johtuu, reseptiä pitää selvästi kehitellä. 

Tuoresalsat maustoin tulisemmiksi, lapsille oli tarjolla myös chilittömiä täytteitä. Ehkä enemmänkin chiliä olisi saanut olla. 

Tintti yritti kovasti tavoitella kaikkia pöydän antimia. Enkä ihmettele! Hän sai maustamatonta nyhtökanaa, mangoa, maissia ja tomaattia. 
Tacojen päätäytteeksi tein nyhtökanaa. Jostain syystä en ole vielä koskaan tehnyt nyhtö-yhtään mitään (paitsi kaupan valmista nyhtökauraa), joten jo oli aikakin. Taidan olla ainakin viitisen vuotta ajastani jäljessä. Ja kyllä olikin helppoa! Tein marinadin tämän ohjeen mukaan, heitin kanan koipileikkeet uuniin ja kolmen tunnin päästä sieltä tuli ulos täydellinen taco-täyte. Ai niin, en käyttänyt lainkaan BBQ-kastiketta, mutta lisäsin pari tippaa savuaromia. Tacot toimisivat hyvin myös kasvistäytteellä, mutta juhlissa teen mielelläni liharuokia ja arjessa sitten vegempää. 

Aina tulee liikaa täytettä! Mutta olen kyllä oppinut melko taitavaksi tacon syöjäksi, kun otan  melkein aina Taco Nitossa niitä, enkä esimerkiksi burritoa. 

Tacojen syöminen oli hauskan ohjelmallista, kun jokainen sai täyttää tacojaan haluamillaan täytteillä Tuoresalsojen, guacamolen ja nyhtökanan lisäksi pöydässä oli ihan pilkottua tomaattia, mangoa, paprikaa, mustapapuja ja ranskankermaa. Tacojen kaverina oli vielä salaattia ja jälkkäriksi vieraat toivat munkit. Minä olin kokeillut tehdä simaa hapanjuurella, mutta se ei ollut käynyt ihan vielä tarpeeksi. Kyllä sitä silti yhden lasillisen joi. 

Jälkkäriksi perinteistä vappumeininkiä ja vuoden ensimmäiset mansikat. 


Tyylikästä vappukoristelua. 

Vappuaatto oli hauska ja vauhtia riitti pienillä pojilla. Nyt on talo täynnä serpeentiiniä, kun neljä pientä poikaa on niitä kukin omilla taidoillaan levittänyt ympäriinsä, kuka sitomalla porraskaiteeseen ja kuka syömällä. Lasten myötä vappu on kyllä juhla, jonka hauskuusaste on noussut roimasti! 

Hups, meillä on vielä pääsiäiskoristeetkin!

Hyvää vappua! Miten sinä vietät vappua?

keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Pääriäisen päärynätorttu

Pääsiäispuput tervehtivät meitä vielä, ehkäpä vappuun asti. 

Vietimme pääsiäistä perinteikkäästi vanhempieni luona yhdessä miehen vanhempien kanssa. Äitini loihti herkkupöydän ja minäkin halusin hieman osallistua, joten lupasin tehdä herkullisen päärynä-mascarpone-kääretortun, jota tarjosin myös toisissa tupareissamme. En muista olinko aiemmin edes tehnyt kääretorttua sitten yläasteen kotitaloustuntien, mutta sellaisenhan teki tosi näppärästi. Pitäisi ehkä tehdä useamminkin. Tämän kääretortun juju oli suussasulavan täytteen lisäksi hauskat, karamelisoidut päärynälastut koristeina. Resepti on, yllätysyllätys, Maku-lehdestä, mutta kirjoittelenpa pari lisäjippoa näiden koristeiden tekemiseen, joita lehdessä ei ollut ja jotka opin kantapään kautta. 


Päärynäkääretortusta tuli näyttävä ja herkullinen.  Minä tykkään tällaisista "epämääisesti koristelluista" kakuista. 

Karamellisoidut päärynälastut olivat tosi näyttäviä ja lisäksi vielä todella herkullisia! Niiden maku on sekoitus toffeeta ja päärynää ja ne ovat ihanan rapeita suutuntumalaan. Yksinkertaisuudessaan päärynälastut leikattiin ihan ohuen ohuiksi, pyöriteltiin sokerissa ja paistettiin uunissa. Lehden ohjeessa siivut leikattiin juustohöylällä tai mandoliinilla. En omista mandoliinia, mutta juustohöylällä sai aika hyviä palasia. Jos päärynät ovat isoja, kannattaa päärynä leikata ensin puoliksi ja sitten siitä puolikkaasta tähdätä siivuttamaan taas puolikasta. Pienistä ja suipoista päärynöistä saisi varmaan sellaisia "kokonaisia" päärynänmallisia siivujakin. Ihan selvää, kun sen näin kirjoittaa, mutta minä sitkeästi yritin saada mahdollisimman kokonaisia isoista päärynöistä, eikä se onnistunut ollenkaan. 

Tälviisii siivutin päärynöitä. Eli "neljäsosia", kuten tuossa lautasella. 

Kun päärynäsiivut on leikattu, ne sokeroidaan lautasella molemmilta puolilta ja asetellaan uunipellille. Kannattaa pitää siivut erillään toisistaan, sillä ne kyllä tarttuvat toisiinsa. Tietysti, nyt kun ajattelee, mutta ei sitä ensimmäisellä kerralla kaikkea tajua. Siivut paistetaan uunnissa 15 minuuttia per puoli eli paistamisen puolessa välissä ne käännetään. Siivut ovat valmiita, kun ne ovat selkeän ruskeita, mutta eivät palaneita ja hieman kovia. Toisella kerralla osa päärynöistä jäi pehmeiksi ja vaaleiksi ja luulin niiden kovettuvan kuivuessaan. Niin ei kuitenkaan käynyt, joten kannattaa odottaa ruskistumista. Makukaan ei näillä hieman "raaoilla" siivuilla ollut niin syvä. 

Nuo pienet suklaamunat sopivat minusta ihan täydellisesti tuonne väliin, vaikka upea se olisi ilmankin. 

Laitoin lastut kakun päälle ja lisäksi pääsiäiseen sopivasti laitoin päälle myös pieniä suklaamunia. Kakku sopii kuitenkin ilman suklaamunia mihin tahansa kevään juhlaan. Nyt nuo päärynälastut näyttävät minusta vähän kuin lumen alta paljastuvilta lehdiltä, joiden alta pilkistävät pienet kevätkukkien nuput. 

Päärynä-mascarponekääretorttu

Pohja:
  • 4 munaa
  • 1,5 dl sokeria
  • 1,5 dl perunajauhoa
  • 1 tl leivinjauhetta


Täyte:
  • 100 g valkosuklaata (tai koko levy, jos ei viitsi punnita)
  • 250g mascarponejuustoa
  • 1 päärynä
  • 1 rkl sitruunamehua


Koristelu
  • Tomusokeria
  • 1-2 päärynää
  • sokeria


1. Vatkaa huoneenlömpöidet munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet ja siivilöi vaahtoon. Levitä uunipellille ja paista 225 asteessa 8-10 min. 

2. Kumoa kääretorttu sokeroidulle leivinpaperille. Irrota leivinpaperi tortun pohjasta ja jätä sen päälle, kunnes pohja on jäähtynyt. 

3. Sulata suklaa ja lisää huoneenlämpöiden mascarponen joukkoon. Sekoita tasaiseksi. Kuutioi päärynä pieneksi ja sekoita joukkoon. Mausta sitruunamehulla. 

4. Levitä täyte torttupohjalle ja rullaa tiukaksi rullaksi. Nosta jääkaappiin tekeytymään. 

5. Valmista päärynäsuikaleet. Tarvittaessa lue tarkemmat ohjeet postauksesta. Leikkaa päärynät mahdollisimman ohuiksi. Kierittele päärynäviipaleet sokerissa ja nosta pellille. Paista 150 asteessa kiertoilmassa tai 175 asteessa tavallisessa uunissa ensin 15 minuuttia. Käännä viipaleet ja paista toiset 15 minuuttia. Tarkkaile, etteivät viipaleet pala. 

6. Koristele kaukku tomusokerilla ja päärynäsiivuilla. 

Eikö ole liikuttavan söpö? On hauskaa kyllä saada näitä askarteluja puistokerhosta. 

Hihi, luovaa sanoisin. 

Ja vielä palatakseni pääsiäiseen, tässä vielä muutamia kuvia tämän vuoden pääsiäiskoristeista. Bonsku sai koristella noilla pienillä ripustettavilla puumunilla. Aika luovia koristeluita, vai mitä? 

Ikean ysärimunakupit saivat hassut hatut. 

Ja tietysti väriä pitää olla!

Mikä oli sinun pääsiäisherkkusi tänä vuonna?

torstai 18. huhtikuuta 2019

Kestoylläreitä

Tein Granitista kaappauksen. Munat ovat hieman isompia kuin ajattelin, mutta ainakin yllätykset mahtuvat. 

Käsi ylös, kenen mielestä nykyiset suklaamunien yllätykset ovat oikeasti kivoja ja päätyvät olennaiseksi osaksi lasten leikkejä? Veikkaan, ettei ainakaan suklaamunaikäisten lasten vanhempien käsiä nouse kovin montaa. Kultaisella 90-luvulla oli sentään Kindereissä niitä kivoja eläinhahmoja, mutta nyt tuntuu, että harvassa suklaamunassa on yhtään mitään leikkeihin kelpaavaa. Aiempina vuosina olen kerännyt töihin yllätyksiä pelinappuloiksi, mutta parina viime pääsiäisenä niitäkään ei juuri tullut. Ja toisaalta, ei ole edes koottavia asioita, joilla kehittää sorminäppäryyttä. Aika monesta munasta meille on tullut esimerkiksi avaimenperiä, jotka ovat sinänsä kivoja, mutta lapsi ei tarvitse kovin montaa avaimenperää. Sitten ne päätyvät leikkihuoneen sekatavaralaatikon pohjolle alati kasvavan krääsän keskelle. Ugh. Olen purnannut. 


Bonsku maalasi ihanan struktuurisen koristelun yhteen munista. 

Kyllä niitä munia silti ostetaan meillekin, mutta ajattelin, että olisi olemassa parempikin vaihtoehto. Kyllähän sitä on ollut jo pitkään olemassa sellaisia pahvisia avattavia munia, joihin saa sisälle laitettua kivoja yllätyksiä. Meillä vaan ei ole ikinä sellaisia ollut, kuten ei esimerkiksi "kestojoulukalenteriakaan" pusseineen. Nyt päätin korjata asian ja aloin metsästää avattavia pahvimunia. Sattumalta löysin hyvällä pääsiäistarjouksella ruskeita pahvimunia Granitista, eurolla kappale, ja ostin niitä samantien sellaisen satsin, jonka uskoin riittävän, mutta myös mahtuvan varastoon. Satuin myös bongaamaan kirppikseltä kivan setin Lego Friendsejä, jotka ajattelin ripotella muniin. 

Silkkipaperin repiminen on aina terapeuttista. 

Bonskun ehkä tärkein pääsiäisperinne on munien etsiminen, mutta minä taas olin innoissani siitä, että nyt päästään koristelemaan nämä munat. Halusin ostaa juuri tällaisia, joissa ei ole valmista kuviota. Näistä jää kiva muisto tuleviin vuosiin ja ehkä jätämme pari koristelemattakin ensi vuotta varten. Hauska idea olisi koristella myös muna per vuosi, mutta siihen olen aivan liian kärsimätön. Lisäksi halusin itsekin päästä askartelemaan. En kovin usein askartele lasten kanssa, mutta silloin kun askarrellaan, niin se on yleensä tosi hauskaa. Ehkä pitäisi jaksaa useamminkin. 

Hups... just sen verran silmä vältti, että meni sormivärit suuhun. Huomaa suunnistajan lapsien askartelualusta. 

Minusta näistä tuli aika ihania. Sopivan erilaisia ja sopivat silti yhteen. 

Koristelimme Bonskun kanssa munia eri tekniikoin. Yhdet munat maalasimme, toiseen laitoimme silkkipaperia. Yhden koristelin glitteriliimoilla ja Tintti sai koristella omansa sormiväreillä. Siihen painoimme myös mustikalla käden- ja jalanjäljen muistoksi. Minusta munista tuli aika ihania ja niillä kelpaa koristella kotia jo ennen varsinaista munajahtia. Toivottavasti myös yllätykset ovat mieluisia. On kiva laittaa niihin jotain, mikä tulee varmasti leikkeihin, eikä jää laatikonpohjalle pyörimään. Myös lelujen laadun tietää varmaksi. Ei tämä välttämättä sen halvemmaksi tule, mutta siihen en tällä kertaa pyrkinytkään. Tosin nuo kirppislegot olivat sen verran edullinen kaappaus, että taitaa jopa tulla edullisemmaksi, jos munien hinnan jakaa tuleville vuosille. 

Tuo jalanjälki on niin liikkis!

Mitä mieltä sinä olet yllätysmunista?

Hyvää tulevaa pääsiäistä! 

lauantai 13. huhtikuuta 2019

Kierijästä vilkuttajaksi: Tintin 10kk!

Voi Tintti Tinttinen, miten sinä kasvatkaan koko ajan! Onneksi hän on jotenkin vielä niin vauvanpallura, ettei vauva-ajan loppuminen tunnu häämöttävän vielä lähitulevaisuudessa. Viralllisesti kuulemma vauvat ovatkin vauvoja kaksi ensimmäistä ikävuottaan, joten onhan tässä Tintillä aikaa taaperoitua rauhassa. Tintti on kyllä aika mallikelpoinen vauva. Hän on edelleen todella tyytyväinen ja rauhallinen, mutta toisaalta hauskaa vipinääkin löytyy tarvittaessa. Hän syö ja nukkuu kohtalaisesti ja kulkee mielellään sekä liinassa että rattaissa ja hymyilee valloittavasti kaksihampaista hymyään.


Voiko tämän vastustamattomampaa hymyä olla? Kuvat jälleen mummun ottamia. 

Sosiaalista kehitystä on tapahtunut tässä viimeisen parin kuukauden aikana. Tintti on oppinut vilkuttamaan ja vilkuttaa liikuttavasti koukistamalla sormiaan. Sitten kun hän huomaa vilkuttavansa, hän usein kääntyy vielä ihailemaan omaa, liikkuvaa kättään. Mikä ihme tällainen liikkuva käsi oikein onkaan! Ja onhan se aika ihmeellistä, että yhtäkkiä se pieni pötkylä osaa vilkuttaa! Hän on myös alkanut leikkiä ota-anna-leikkiä ja toiset lapset kiinnostavat ihan eri lailla kuin ennen. On hauskaa, miten pienet tutustuvat toisiinsa vähitellen. Vierastamista oli tuossa yhdeksän kuukauden tienoilla ja silloin oli myös eroahdistusta. 

Vaarin kainalossa on mukava kölliä. 

Tintti ei vielä ole lähtenyt varsinaisesti eteenpäin, mikä on toisaalta elämää helpottava asia, mutta toisaalta tietysti aiheuttaa välillä äidin päässä huolta. Hän hyödyntää edelleen kierintätekniikkaansa, mutta nyt on selvästi alkanut eteenpäin meneminen kiinnostaa ja sitä hän kovasti yrittää. Hän pyrkii konttausasentoon, mutta ei vielä ihan pääse ja mätkähtää maahan toisen tukijalan pettäessä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että on vain ajan kysymys, milloin hän lähtee liikkeelle. Skippaakohan hän ryömimisen kokonaan?

Tintti on kova tutkimaan asioita. 

Tintin suosikkiasioita on portaissa kulkeminen aikuisen sylissä. Jalat ja kädet vispaavat innoissaan joka kerta, kun kivutaan yläkertaan ja välillä myös alaspäin mennessä. Mikä onni, että kodissamme on kolme kerrosta! Toinen suosikkijuttu on yläkerran vessan lavuaari, jota pitää tutkia joka ilta niin valtavalla innolla, että välillä meinaa tipahtaa sylistä. Myös oman peilikuvan katseleminen on suurta hupia. Ja hammaspesu se vasta jotain on! Kun Tintti tuossa reilu kuukausi takaperin oppi istumaan, on myös kylpyhetkistä tullut entistä riemukkaampia. Hän rakastaa istua kylvyssä ja roiskuttaa vettä. Myös vauvauinnista hän nauttii nyt vähän isompana kovasti ja on jo kokenut sukeltelija. Istuminen avasi maailman myös rumpujen soittamiseen. Voi sitä riemua, kun hän sai ensimmäisen kerran lyötyä Brion lelurumpuun pienellä malletilla! Myös muskarissa hän viihtyy kovasti ja heiluu mukana. 

Veljekset parhaimmillaan. 

Kuten arvata saattaa, Tintti on myös isoveljen suurin fani. Jos tässä on saanut nähdä niitä sisaruussuhteinen varjopuoliakin ihan reilusti, niin mikään ei voita sitä, kun pikkuveli katsoo ihaillen isoveljeen ja Bonsku pistää parastaan hauskuttaakseen veljeään. Valitettavasti näiden hetkien rinnalla on sitten niitä, jolloin etenkin Bonskua harmittaa jakaa yhtään mitään Tintin kanssa, mutta se taitaa olla normaalia. Tintti onneksi ei yleensä vielä loukkaannu, jos kädestä viedään, niin voi keskittyä harjoittelemaan jakamista Bonskun kanssa. Ja ymmärrän kyllä Bonskun tunteet hyvin, onhan se ikävää kun ensin kaikki lelut ovat sinun ja yhtäkkiä täällä on joku toinen kiinnostunut niitä jakamassa. Tintti on kuitenkin Bonskulle tärkeä ja joka aamu pitää mennä katsomaan, kun Tintti on herännyt ja nauttimaan aamuhymyistä.



"Ööö, miten  päädyin samaan kuvaan Riffiraffin kanssa?"

Tintin päivärytmi on melko selkeä. Hän herää yleensä kahdeksan ja yhdeksän välillä, usein hieman minun ja Bonskun jälkeen. Aamupalasta hän ei ole kovin tarkka, joskus se maistuu vasta vähän myöhemmin heräämisen jälkeen, joten siitä ei ole tullut tiettyä rutiinia. Lähdemme viemään Bonskua puistokerhoon kympin maissa, jolloin Tintti nukkuu ensimmäiset päiväunet matkalla. Haemme Bonskun puoli yhdelta, jolloin Tintti saattaa torkahtaa hetkeksi tai sitten ei. Lounas syödään yhdessä ja sen jälkeen hetki leikitään. Kahden aikaan Tintti alkaa osoittaa väsymisen merkkejä, jolloin nukutan hänet rattaisiin pitkille unille (tai toivottavasti pitkille, joskus hän nukkuu iltapäiväunet kahdessa osassa). Unien jälkeen touhutaan jotain ja sitten syödään. Iltaisin mennään ehkä ulos. Ennen hän nukkui vielä kolmannet unet illalla, mutta nyt ne ovat selvästi jäämässä pois. Iltapalan jälkeen Tintti menee unille yhdessä Bonskun kanssa siinä yhdeksän maissa. Yösyöttöjä ei ole vielä yritettykään karsia ja niitä on jonkin verran. Etenkin alkuillasta Tintti saattaa nukkua levottomammin, mikä on "oman ajan" kannalta hieman harmillista. Tintti myös tankkaa usein pitkään läheisyyttä nukahtaessaan, mutta se vielä hänen vauvuudelleen suotakoon. Kirjoitan nämä tänne ylös, vaikka ehkä tuntuvatkin hieman tylsiltä, mutta nämä rytmit unohtuvat niin nopeasti ja edellisistä postauksista oli tutulle äidille iloa, kun luin blogistani, ettei Tintinkään rytmi ollut vielä mikään rytmi parikuisena.

Usein hymyillään, mutta välillä pitää myös tarkkailla vakavana. 

Tintti tuntuu kasvavan edelleen omaa tahtiaan siellä hieman alle +2 käyrien. Ruoka maistuu ja näin yhden huonosti syövän ja hitaasti kasvavan lapsen kokemuksella on äärimmäisen terapeuttista syöttää vauvalle kylmää ruokapilttiä suoraan purkista. Suu vaan aukeaa ja lopulta hieman ennen purkin loppumista, Tintti ilmaisee olevansa täynnä. Aina ruoka ei toki maistu, mutta tällä kertaa siitä ei tarvitse stressata. Toki makkarat ovat alkaneet sulaa, mutta se on vain normaalia solakoitumista pulluravauvasta vaaperoksi. Tintti tykkää kyllä sormiruoasta, mutta kyllä hän tuntuu olevan enemmän sosemiehiä. Kaikki maistuu paremmalta mössättynä, mutta pyrin tarjoamaan myös karkeampaa ruokaa ihan vaan tottumisen vuoksi. Suosikkeja ovat parsakaali, kurkku, kesäkurpitsa, sitrushedelmät, paprika, munakoiso, bataatti, kala ja mango. Purkkiruoista suosikki on Perunamuusia ja poronkäristystä. Hapanmaitotuotteet ovat aiheuttaneet pientä puistatusta, mutta myös kiinnostusta. Aika herkkusuu tämä meidän Tintti. 

Kylläpä Tintistä riittä jaariteltavaa, mutta ei ihme, sillä sellainen ihmeellinen pötkylä hän on. Meidän pulluravauva. 



sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Kulttuurikersat Helsingissä

Bonsku ja Tintti aistimassa taidetta ja kulttuuria. 

Eräänä päivänä aloin pohtia, että kyllä Bonskun vauva-aikana menin paljon enemmän hänen kanssaan erilaisille reissuille esimerkiksi Helsinkiin ja kaikki meni aina hyvin. Nyt olen jotenkin arkaillut lähtemistä. Niinpä siltä istumalta päätin alkaa suunnitella reissua Helsinkiin molempien poikien kanssa. Halusin käydä Kiasmassa ja lisäksi onnistuin sopimaan treffit erään ystäväni kanssa. Nyt pääsisi Tintinkin oikein kunnolla kulttuurivauvailemaan! Vaikka en tiedä olinko oikeasti Bonskun vauva-aikana nyt niin usein missään, mutta ainakin nyt tuli lähdettyä kahden lapsen kanssa reissuun. 

Valitettavasti Bonsku ei suostunut kuvassa näyttämään "museokäsiä", mikä siis tarkoittaa sitä, että kädet pistetään selän taakse yhteen. 

Bonsku piirtämässä "elävää mallia" kuin kokenut taiteilija. 

Onneksi sekä Bonsku että Tintti ovat molemmat erittäin hyviä reissaajia. Bonsku jaksoi tsempata hienosti koko päivän ja vältyttiin kaikilta draamakohtauksilta, joihin hänellä nykyään on taipumusta. Tintti on yleensä niin sanotusti helppo vauva, mutta iltaa kohden saattaa muuttua itkuiseksi, jos päivä on ollut liian kuormittava tai rutiineja rikottu liikaa. Ilmeisesti päivä oli kuitenkin niin hauska, että tällä kertaa moisesta ei ollut merkkejä. Reissaaminen sujui siis mallikkaasti, jos ei laske sitä että junalle piti hieman juosta, että varmasti ehdittiin. Onneksi kyse ei ollut hengenhädästä. 

Näistä piti yrittää päätellä, mitkä purkit ovat yhteydessä toisiinsa ja yrittää vielä selittää 3-vuotiaalle, minkä purkin vierellä kuunnella tai puhua. Ja saada hänet pysymään paikoillaan. Mutta hauskaa oli!

Bonskun vaatteiissa ei ollut korjattavaa, kiitos mumin, mutta hän valitsi paitaansa hienon rusetin. 

Rautatieasemalta suuntasimme suoraan Kiasmaan. Minua kiinnosti nähdä etenkin Shoplifterin Nervescapes- näyttely, josta olin nähnyt paljon kuvia etukäteen. Museokorttia en tällä kertaa päässyt hyödyntämään, sillä museoon sattui olemaan ilmainen sisäänpääsy. Onneksi tungosta ei kuitenkaan aamupäivällä ollut. Ensin katsastimme osallistavan Astu lavalle -näyttelyn. Se oli lapsen kanssa todella hauska elämys, vaikka kaksi teoksista jäikin kokematta sen vuoksi, että ne olivat liian jännittäviä. Bonsku innostui "elävän mallin" piirtämisestä ja aika hienon kuvan taiteilikin. Toisessa näyttelyn teoksessa meni ristiin rastiin säilykepurkki "puhelimia" ja piti yrittää etsiä löytääkö oikealle puhelimelle parin, jotta kuulee toisen äänen. Ei saatu kuulumaan ääniä puhelimien välityksellä, mutta hauskaa oli! Ehkä hauskin teos oli The Mending project, jossa sai joko korjauttaa tai koristella oman vaatteensa. Työntekijä ompeli ja jutusteli samalla museovieraan kanssa. Seiniä koristivat värikkään saumurirullat. Myös Shoplifter-taitelijanimellä toimivan islantilaistaiteilijan "karvanäyttely" oli vaikuttava ja etenkin Tintti ihastui värikkäisiin tekohiusinstallaatioihin. Teosta sai silittää "kuin ujoa vanhaa mammuttia" ja iloita väreistä. Juuri sopivaa taidetta koko perheelle! Kiersimme myös Iiu Susirajan ja Alma Heikkilä näyttelyt, mutta vähän pintapuolisemmin. 

Me Tintin kanssa sulauduimme taideteokseen. Näissä väreissä ei ihan joka paikassa maastoudukaan. 

Bonskun hiukset punertuivat entisestään ja kasvaa humahtivat mahdottomasti. 

Jos totta puhutaan, emme matkustaneet koko päivää ihan vain kolmestaan. Vanhempani olivat päättäneet myös tehdä kulttuurimatkan Helsinkiin saman päivänä, "sattumalta". Kiasman jälkeen tapasimme heidät lounaalla ja he lähtivät Bonskun kanssa tutustumaan Oodiin. Minulta ja Tintiltä se jäi vielä kokematta, mutta onpahan seuraavaksi kerraksi nähtävää. Sillä välin minä pääsin Tintin kanssa vähän vintageostoksille Kallioon. Pääkohteeni oli Mekkomania, mutta poikkesin ohikulkumatkalla myös Frida Marinaan. En löytänyt tällä kertaa mitään, mutta vintageliikkeitä on aina ilo kiertää. Tintti oli erittäin kiitollista shoppailuseuraa ja jaksoi Mekkomaniassa tutkia Brion puulelua koko sovittelun ajan. Vintagekierroksen jälkeen tapasimme vanhempani ja Bonskun vielä kahvilla ja sen jälkeen mumi ja pappa lähtivät bussilla kotiin ja me lähdimme etsimään ystäväni kotia. 
Sympaattinen Frida Marina oli pullollaan kaikkea ihanaa, vaikkei mitään tarttunutkaan mukaan. 


Mekkomaniassa sovitin mm. näitä Marimekon haalareita. Ehdin jo syksyllä ostaa toiset lappuhaalarit, joten jäivät kauppaan. 

Oli ihana päästä kurkistamaan ystäväni kauniiseen töölöläiskotiin. Vanha rappukäytävä kaikui ihanasti ja koti oli kaunis kuin koru. Söimme pizzaa ja Bonsku pääsi valitsemaan täytteitä. Hiukan jännitin, miten lapset jaksavat vielä vierailun, mutta hienosti he viihtyivät ja näyttivät oikein parhaat puolensa. 

Bonsku ei koskaan kieltäyty pizzasta. Kinkkupizza on parasta!

Junalle lähdön aika tuli aivan liian nopeasti ja ihan varoiksi pistin vähän taas juoksuksi, mutta hyvin ehdittiin. Junassa meillä oli koko leikkivaunu käytössä lähes koko matkan, eikä villiintyminen päässyt liian pahaksi. Kotona pojat simahtivat salamana. On ihanaa, kun välillä on tällaisia ihan nappiin meneviä päiviä tavallisten, välillä haastavienkin päivien vastapainona. Uutta kulttuurireissua siis odotellessa!

Näin minäkin Oodin sentään edes ulkoa!
Onko sinulla suosituksia seuraavaa Helsingin reissua varten? 

torstai 4. huhtikuuta 2019

Aamukahvi on päivän tärkein ateria

Vaikka muuten en ole kertakaikkisen ollenkaan aamuihminen, niin aamukahvi on tästä huolimatta yksi päivän kohokohdista. Ehkä kontrasti kamalan heräämisen ja höyryävän kuuman aamukahvin välillä on niin suuri, että se nostaa aamukahvin arvoa. Venytän aamukahvihetkeä usein niin pitkään kuin mahdollista. Tällä hetkellä juon aamukahvini yleensä sohvalla Bonskun ja välillä myös Tintin kanssa. Bonsku katselee ohjelmia ja syö aamupalaa, Tintti tutkii leluja (tai nukkuu vielä) ja minä törkeästi uppoan aamukahvin ja somen tai Bookbeatin maailmaan. Aamukahvista en tingi kuin äärimmäisessä kiireessä.
Autenttinen aamukahvitilanne idyllisimmillään. 


Kun keitän aamukahvit vain itselleni, teen yleensä jonkinlaisen latten tai cappucinon. Kahvin ja maidon ja vaahdotuksen suhteet menevät vähän summamutikassa, joten en osaa sanoa, mikä erikoiskahvi olisi virallisesti kyseessä. Ehkäpä jopa flat white? Tärkeintä on kuitenkin, että se maistuu hyvältä. Olen joskus ennenkin kirjoittanut, miten teininä innostuin erikoiskahveista ja vanhempani vitsailivat minun tarvitsevan rippilahjaksi espressokoneen. No minä otin tämän tietysti tosissani ja ennen ripille pääsyä aloin kysellä, että milloin se lahja hankitaan. Koska sellainen oli minulle luvattu (vaikka alunperin puolivitsinä), sellainen hankittiin.

Uusi keitin vanhan tilalle. Ulkoisesti keitin on huimasti tyylikkäämpi kuin edellinen.
Ja hyvin se toimikin 17 vuotta. Välillä oli vuosia, ettei se ollut käytössä, mutta viimeiset vajaat kahdeksan vuotta hyvinkin säännöllisesti. Viimeaikoina koneen alkoi kuitenkin päästää vettä jostain väärästä kohtaa ulos, eikä sitä enää uskaltanut käyttää. Niinpä piti hankkia uusi kone vanhan tilalle ja sain sen isältäni etukäteissynttärilahjana. Kapselikoneille en lämpene ollenkaan, sillä pidän siitä miten kahvi pitää tehdä itse ja kahvilakesätöissä opinkin aikanaan aika hyväksi espresson keittäjäksi. Hankimme DeLongin Dedica-mallin, joka vaikutti hyvältä peruskoneelta ja näytti sopivan kapealta Moccamasterin pariksi. 

Käytän aina Lavazzan Crema e gusto -espressoa (ja säilytän vanhassa purkissa). Se on hyvää ja sitä saa lisäksi melkein kaupasta kuin kaupasta, jopa meidän minikokoisesta lähikaupasta. 

Ensimmäisten kertojen perusteella kone vaikuttaa oikein pätevältä. Tosin hieman meinasi tulla kone-raivo, kun ohjekirjassa oli virhe (yhtä vipua piti kääntää vasta- eikä myötäpäivään) ja ensin pistin liikaa puruja suodattimeen, jolloin suodatinkahva (tai mikä nyt onkaan) ei kiinnittynyt koneeseen. Ja kyllä sen nyt huomaa, että edellinen laite oli niin vanha. Se piti sen kaltaista meteliä, että naapurit varmaankin luulivat että meillä käynnistyy aamuisin traktori. Tosin sekä Bonsku vauvana että nyt Tintti ovat kovasti olleet ihastuneita tähän ääneen. Tämä laite ei pidä ollenkaan niin hauskaa pörinää. Olemmekin kutsuneet näitä aamu-cappuccinojani "pörinäkahveiksi". Myös laitteen putsaaminen on hieman helpompaa ja se on toimintavalmis nopeammin. 

Tämä Koko-sarjan espressokuppi on suosikkini. Se on niin söpö! Nyt tosin espresson voisi tehdä suoraan isompaan kuppiinkin, kun kone annostelee määrän itse toisin kuin vanha laite. 

Jotain muutakin uutta aamukahveissani on kuin laite, jolla ne tehdään. Olen alkanut siirtyä kahvimaidossa kauramaitoon. Minusta etenkin erikoiskahveihin sopii kauramaidon hienoinen makeus ja nykyiset kahveihin tarkoitetut kauramaidot vaahtoutuvat aivan ihanasti. Nykyään kaupoissa on mistä valita ja minähän olen testannut kaikki tarjolla olevat kaurapohjaiset vaihtoehdot. Suosikiksi on noussut Kaslink Aito Barista, sillä se on täyteläinen, vaahtoutuu hyvin ja on kotimainen. Oatlyn iKaffe on myös hyvää, mutta kotimaisuus vie voiton. Plantin kahvikauramaito tulee hyvänä kolmosena, mutta se on kokeilemistani ollut kaikkein kalleinta. Vähiten pidin Juustoportin kahvikauramaidosta. Se oli liian lirua ja jostain syystä minusta Juustoportin kauramaidoissa on metallinen maku.Joskus kiinnostaisi kokeilla myös esimerkiksi erilaisia pähkinämaitoja kahvissa, mutta jatkuvaan käyttöön valitsen todennäköisesti edelleen kauraa, koska pähkinämaidot ovat sen verran hintavia. Niin, ja se kotimaisuus. En ole luopumassa kokonaan lehmänmaidosta, mutta mieluummin käytän sen esimerkiksi jogurtin tai juuston muodossa ja kahvimaidon voin hyvin korvata kasvipohjaisella maidolla.

Vaahdotin toimii hyvin. Pitää kokeilla joskus lämmittää tällä maito myös iltapäiväkhaviin. Nyt lämmitän hellalla. 

Aamukahvi on tätä kirjoittaessani ajat sitten juotu. Seuraavaksi voinkin alkaa haaveilla iltapäiväkahveista, jotka toivottavasti ajoittuvat Tintin päiväunien aikaan (eikä hän herää kahvikupin kilahdukseen, kuten välillä). Silloin juomme yleensä ihan suodatinkahvia, joka on minusta hyvää sekin, kun (kevyt-, täys- tai kaura-)maito on lämmintä ja kahvi riittävän tummapaahtoista. Tosin tottumus kysymys tämäkin, sillä vielä joku vuosi sitten join kahvini vaaleapaahtoisena ja rasvattomalla maidolla.

Ja valmis kahvi. Ei latte artia, mutta hyvää ja piristävää!

Miten sinä suhtaudut aamukahviin? Entä miten sinä juot kahvisi?