Karkkisväriset marmorikynttilät

 Sain potkaistua joulutunnelman käyntiin ensimmäisenä adventtisunnuntaina ja pistin pystyyn kynttilänkoristelutehtaan. Pari vuotta sitten koristelin kynttilöitä Vimman ihanassa pajassa ja viime vuonna tein itse raidallisia kynttilöitä.  Tänä vuonna päädyin koristeluhommiin, sillä valaminen on aina se työläämpi vaihtoehto.

Tässä palavat itseasiassa vuoden 2019 kynttilät, jotka viime vuonna käytettiin adventtikynttelikössä. Nyt poltettiin ne loppuun. 

Ostin ison satsin kruunukynttilöitä ja kaivoin tarvikkeet esiin. Minulle on vuosien saatossa kertynyt hyvä varasto kynttilävärejä, mutta ilmeisesti vahaliidutkin käyvät. Tällä kertaa en viitsinyt kaivaa esiin edes keittolevyä vaan päätin pärjätä pelkällä vedenkeittimellä ja kynttilähommiin varatuilla kattiloilla. Lisäksi säästin pari säilyketölkkiä kastaen koristeluun. 

Etsin helppoja kynttilänkoristeluideoita netistä ja törmäsin kynttilöiden marmorointiin. Se olikin helppo ja hauska tapa saada kauniita kynttilöitä. Kaadoin kiehuvan kuumaa vettä kattilaan (aluksi vähemmän, jotta sitä voi myöhemmin lisätä), tiputin veteen muutaman värinapin ja sekoittelin niin, että napit sulivat ja pinnalle mudostui värikiehkuroita ja pisaroita. Osa väreistä putosi kattilan pohjalle ja niitä piti nostella pinnalle grillitikkujen tai lusikoiden avulla. Sitten nappasin kynttilän ja pyörittelin sitä kuuman veden joukossa, jolloin väri tarttui marmorimaisen epätasaisesti kynttilään. Kynttilöistä tuli niin kauniita ja jokaisesta aivan oma yksilönsä, joten en millään malttanut olla tekemättä koko ajan lisää ja lisää. Vaihdoin vain välillä väriä: minulla oli toinen kattila lämpimiä ja toinen kylmenpiä sävyjä varten. Välillä myös putsasin kattilaa, jos väri vaihtui radikaalisti. Jos vesi jäähtyi liikaa, kaadoin kattilaan lisää kiehuvaa vettä. 

Sanomalehti on hyvä suoja alla. Tässä näkyy hyvin, miten väri on levinnyt veteen. Kynttilää pyöritellään ja tietysti vielä käännetään toisin päin, jos haluaa koko kynttilän marmoroiduksi. 

Tämä tyyli koristella oli myös nopea. Aivan yhtäkkiä koko kynttilälaatikko oli tyhjä! Kokeilin myös sekoittaa värejä, mutta melkeinpä nämä näyttivät kauniimmilta aina yhdellä värillä kerrallaan. Joihinkin laitoin kahta melko toisiaan lähellä olevaa väriä, kuten vihreää ja keltaista. 

Toinen toistaan ihanampia sävyjä! Keltaiset eivät pääse kuvissa oikein oikeauksiinsa. 

Kaikki kynttilät odottamassa joulua. Jokainen omanlaisensa yksilö. 

Koska marmoroinnissa on koko ajan lähellä kuumaa vettä, en viitsinyt lasten kanssa käyttää tätä menetelmää koristeluun. Olisi pitänyt koko ajan muistuttaa, että kädet eivät saa osua veteen. Niinpä teimme lasten kanssa heidän varhaiskasvattajilleen kynttilöitä perinteisemmillä koristeluilla eli kastamalla eri väreihin. Sulatin punaista, sinistä ja keltaista säilyketölkkeihin siten, että laitoin purkit ensin kattiloihin, joissa oli kuumaa vettä. Sitten kaadoin vielä purkkeihin kuumaa vettä ja sen jälkeen sulatin veteen parafiinia sekä värinappeja (tässäkin varmaan vahaliitu kävisi myös). Kuuma vesi pitää parafiinin sulana ja se jää kellumaan pinnalle, eikä sitä tarvitse olla niin paljon. 

Parafiinit sulamassa vedessä. Tässäkin jätin varaa, että vettä saattoi myöhemmin lisätä. 

Sitten dippailemaan kynttilöitä! 

Sitten vain dippailemaan! Lapset tekivät innoisaan värikokeiluja. Kynttilöitä dipatessa oli helpompi pitää pienet sormet erossa liian kuumista nesteistä, sillä jotenkin lasten oli helpompi hahmottaa, että värikäs kynttilämassa on kuumaa versus vesi kattilassa on kuumaa. Kun pojat tekivät koristelut vuorotellen minun kanssani, se sujui oikeastaan aika mallikkaasti. Aluksi heillä oli suuret suunnitelmat tehdä kynttilät ihan kaikille aikuisille päiväkodissa, mutta into loppui kyllä neljän kynttilän jälkeen kummallakin. Voidaan tietysti antaa vain yksi kynttilä per aikuinen tai lisäksi minun koristelemani. 

Bonsku keskittyy kynttilöiden kastamiseen. Hän halusi tehdä päävärein koristeltuja kynttilöitä. 

Lastenkin kynttilöistä tuli oikein hauskoja ja värikkäitä. Samalla pidettiin pieni väriopin oppitunti. Oli aika hauska nähdä, miten dippaamalla sininen keltaiseen, kynttilä muuttuikin vihreäksi. Kummallakin oli selkeä visio, joten suunnitteluapua kumpikaan ei juuri kaivannut. Keskelle kynttilöitä tiputeltiin Bonskun kanssa pilkuiksi väriä grillitikulla ja lusikalla. 

Bonskun hienot bauhaus-henkiset kynttilät. 

Tiitin kerrokselliset kynttilät. 

En itseasiassa ole mitenkään kova polttamaan kynttilöitä, mutta sekä kynttilöiden tekeminen että koristelu on kyllä niin hauskaa, että sitä kyllä jaksan tehdä. Ja oikeastaan näistä tulee sen verran hauskan näköisiä, ettei niitä niin tarvitse polttaakaan, vaan riittää että katselee. Adventtikynttelikköön tietysti kyllä laitoin jo marmoroidut kynttilät. 

Ja tietysti valitsemani karkkisväriset adventtikynttilät. 

Iloista joulunodotusta!

Ikea-hack: raitapuutarhatuolit

Meidän minipuutarha laajentui jo viime vuonna säkkiperunoiden ja perennapenkin myötä myös "takapihan" puolelle. Lapset tykkäävät leikkiä siellä, sillä se on hieman syrjemmässä ja syreeniaidassa on jänniä paikkoja, joita tutkia. Lisäksi aidan toisella puolella asuu kavereita ja hyvällä tuurilla sinne voi hypätä leikkimään. Aika usein siellä on tullut nyt kesällä vietettyä aikaa ja aloin kaivata sinne jonkinlaista istumapaikkaa. Lisäksi etupihan aurinkotuolien kaveriksi kaipasin hieman ryhdikkäämpiä tuoleja. Siispä uuden projektin pariin!

Meidän"takapihallekin" on saatu pieni oleskelunurkkaus. Tähän vielä olisi kiva sada jokin ulkomatto rajaamaan tilaa. 

Yritin taas etsiä ensin Tori.fistä ja kiersin lisäksi Ekotorin, Kontin ja jonkin muunkin paikan ajatuksenani löytää muutamia taitettavia puutarhatuoleja ensisijaisesti käytettynä. Pienen pöydän olinkin saanu jo äidiltäni ja se pitäisi vaan maalata uudestaan. Puutarhakalusteiden löytäminen käytettynä ei ollutkaan ihan helppo tehtävä. Yllätyin, miten harvakseltaan vähänkään sopivia tuoleja tuli myyntiin ja ne olivat järjestäen joko menneet samantien, liian kalliita, liian kalliita kuntoon nähden tai liian huonokuntoisia. Ja useimmat tietysti olivat joko muovisia tai liian isoja. Pöh. Aikani etsittäni totesin, että ei auta, nyt on ostettava uutena. 

Puhelimeni kameri tulkitsi, että kuvassa on auto. 

Polkaisimme Ikeaan laatikkopyörällä. Hieman arvoimme olisiko kannattanut lähteä autolla, mutta ajattelin, että kyllä nyt muutama pieni tuoli mahtuu kyytiin. Lopulta ostin myös pari isoa punkkaa puutarhajuttuja varten sekä lapsille pehmot ja muutaman muun jutun (hups, klassinen Ikea-reissu) ja meidän piti hieman pelata tavaroilla tetristä, mutta hyvin mahtuivat lopulta neljä tuolia, kaksi lasta, pari punkkaa ja krääsät laatikkoon. 

Vehreät syreenit houkuttelevat lapsi leikkeihin. 

Hieman vielä ankean näköistä ennen maalaamista ainakin näin kulahtaneen pöydän vieressä. 

Pääsyin Ikeassa niihin halvimpiin taittotuoleihin, joita näkee tämän tästä ravintoloiden terasseilla. Ajattelin että punaiset metallijalat sopisivat hyvin talomme punaiseen kattoon ja ränneihin. Enkä tietenkään aikonu jättää tuoleja ihan vain sellaisiksi vaan väriä pitää saada! Pyörittelin muutamia erilaisia ideoita pilkuista ja raidoista ja päädyin siihen, että maalaan tuolit "raidallisiksi" aurinkotuolien hengessä. Raidat syntyisivät siitä, että maalaan vain joka toisen puun. Mietin myös, maalaisinko joka toisen puun valkoiseksi mutta sen voi tehdä myöhemmin jos huvittaa. 

Maaleina käytin viime vuonna ostamiani kalkkimaalikaupan Dixie belle -kalkkimaaleja sekä lakkaa (keltainen oli jokin toinen merkki). Maalit eivät ole varsinaisia ulkomaaleja, mutta aurinkotuoleissa maali on pysynyt hyvin, eikä tuolien tarvitse kestää kovin suurta kulutusta. Jos luvataan pitkiä sateita, ne saa sisälle. Kalkkimaaleissa on niin herkullinen samettisuus ja syvyys ja lisäksi saa edullisesti monta eri väriä. Lakka vielä parantaa kestoa, vaikka vähän viekin mattapintaa pois. 

Kukka on kuvattu tuolilla, sillä pöytä on vastamaalattu. Naapurin ilmalömpöpumpun viereen ajattelin ehkä tällaistä laatikkoa köynnösritilällä. (Ei eteen tietenkään)

Ryhmä näyttää kivalta yhdessä, vaikka suurimmaksi osaksi tuoli ovatkin eri puolilla taloa. 

Projekti kesti taas monen monta viikkoa, sillä se eteni aina tuoli ja maali- ja lakkakerros kerrallaan aina kun pojilla oli sen verran hyvät leikit tai muuten rauhallinen hetki, että sai keskittyä maalaamiseen. Mutta lopputulos oli odotuksen arvoinen. Raidallisuusidea tulee minusta hyvin esiin ja värit sointuvat hauskasti yhteen yhdessä ja pareittain. Tavallisesti kaksi tuoleista on etupihalla ja kaksi takana.

Valitsin tällä kertaa nämä sinisävyiset etupihalle. Punainen piristää tuoleja ja sopii punaruskeaan puuhun sekä punaiseen kattoon. 

Piha alkaa tuntua enemmän omalta, kun saa esille oman näköisiä juttuja. Lapsille on tarkoitus laittaa vielä taakse "mutakeittiö" jotta heillä olisi vähän enemmän leikkijuttuja pihassa ja lisäksi kukkaistutusten parantaminen on koko ajan työn alla. Mutta myös jo nyt aika kivalta näyttää!

Mitä mieltä, jätänkö näin vai maalaanko ensi kesänä loput raidat vielä valkoisiksi?

Raidruoho ja papan sauna

Koristelut, aina sekoitus uutta ja vanhaa. 

Vaikka pääsiäinen on minulle tärkeä juhla myös hengellisesti, rakastan myös pääsiäiskoristeita ja koristelua. Ehkä koska ne ovat niin minun värisiäni? Ihania kirkkaita värejä! Lisäksi puput, tiput ja munat ovat aika hauskoja, ainakin sen pienen hetken mitä niitä pitää esillä. Nyt lasten myötä meille on alkanut kertyä vielä entistäkin hauskempia koristeita, kuten otsikossa lukee. 

Blastoise, Charmaleon, Dragonite ja Lapras raidaamassa Pikachua. 

Bonsku on edelleen innostunut pokemoneista ja Pokemon go -pelistä. Peliin kuuluvat yhtenä olennaisena osana "raidit", jossa lisätyn todellisuuden pokemonsalilla on joku yleensä normaalia vahvempi pokemon, joka pitää voittaa. Etenkin vahvempien pokemonien voittamiseen tarvitaan useampia. Niistä inspiroituneena päätimme tehdäkin tavallisen rairuohon sijaan raidruohon! Harmikseni vaipansisus ei toiminut kasvualustana laakeassa astiassa yhtä hyvin kuin syvemmässä ja se pääsi hieman kuivahtamaan ja ruoho jäi hieman kitukasvuiseksi. Idea kuitenkin välittyy. Meillä oli juuri sopivasti pokemoneja ison Pikachun ympärille. Toiseen rairuohoon laitoimme Bonskun viime vuonna askartelemat kalliohaudan, Jeesuksen, ristin ja enkelin. 

Bonsku teki tuon liikuttavan Jeesus-hahmon viime vuonna. Minä puolestani olen pienenä tehnyt tuon enkelin.

Papan sauna onkin hieman mystisempi koriste, joka taas oli Tintin idea.  Todellisuudessa ei ole mistään saunasta kyse vaan hauskasta väärinkäsityksestä. Tintti on innostunut lasten karttakirjasta, jossa esitellään eri maiden nähtävyyksiä ja erikoisuuksia. Erityisen kiinnostunut hän on ollut Faberge-munista. Niinpä hän oli piirtänyt erään hoitopäivän aikana sellaisen ja hoitaja oli kirjoittanut Tintin piirtäneen "papan saunan". Minä sitä hieman ihmettelin, jolloin Bonsku tulkkasi, että se on tietysti Faberge-muna! Tintti tosiaan sanoo vaikean sanan hieman kuin "papase una", joka kuulijan korvissa saattaa helposti muuttua papan saunaksi. 

Tietysti teimme sitten omia Faberge-munia tästä muistoksi ja maalasimme massa- ja styroxmunia. Lapset eivät sitten jaksaneetkaan enää laittaa niihin paljettikoristeita, mutta niistä tuli aika hauska setti, kun osa on hieman epätasaisen värisiä, osa taas tasaisia, osassa on maalatut koristeet ja osassa paljetteja. Jokainen uniikki, kuten oikeatkin Fabergen munat. 

Papasee unia

On aika ihanaa, miten lasten vuosien varrella tekemät pääsiäiskoristeet alkavat tuoda mukavasti kerroksellisuutta pääsiäskoristeisiin. Moni varsinainen koriste on jo minun lapsuudestani ja vuosi vuodelta lisääntyvät pupukipot ja kupit ovat toinen toistaan söpömpiä. Pitäisi niihin vielä muistaa liittää vuosi. Eivät ne varmasti ole kellekään muulle arvokkaita kuin meille vanhemmille, ei ehkä edes myöhemmin lapsille itselleen, mutta ainakin parhaat aion säilyttää ja iloita laajentuvasta koristekavalkadista. 

Näistä vuosien varrella tehdyistä rairuohokipoista tulee söpö asetelma. 

Ehkä nämä perinteet tuntuivat taas tänä vuonna siksikin erityisen merkityksellisiltä, kun tavallista pääsiäistä ei vieläkään päästy viettämään. Ehkä vihdoin ensi vuonna?

Onko sinulla käytössä koristeita, joita käytät uudelleen ja uudelleen?

Mitä pokepallojen sisältä löytyy?

 Kuten syksyllä kerroin, Bonskun uusin villitys ovat pokemonit. Olemme siis kulkeneet palomiesten, Hevisauruksen, Elviksen, dinojen ja leijonakuninkaan kautta nyt pokemonvaiheeseen, kun innostuimme alkusyksystä pelaamaan Pokemon gota. Tällä hetkellä kaikki leikit, jotka eivät ole Starwarsia ovat pokemonia. Pokeja napataan puistoreissuilla ja onpa hän kehuskellut kaverilleen päiväkodissa "raidanneensa" tämän äidin kanssa, sillä tämä äiti on meidän kaverimme pokemon gossa. 

Koko elämä on yhtä pokemonia. Tein myös muutaman virkatun pokepallon. 

Usein olemme myös yhdessä googlailleet, millaisia pokemoneja mistäkin kehittyy ja mitä ominaisuuksia eri pokemoneilla on. Joskus syksyllä Bonsku kysyi, mitä pokepallojen sisällä oikein on. Jos et tiedä, niin pokemoneja napataan siis pokepalloihin, joissa ne ovat ikään säilössä kun niiden kouluttajat pitävät niitä mukanaan. Ja siinä googlatessa löytyikin aivan hurjan suloisia kuvia siitä, mitä pokepallojen sisällä voi olla. Yhdessä Pikachu loikoili mukavassa kirjastohuoneessa, toisessa Bulbasaur asui keskellä kaunista puutarhaa. Ja sitten löytyi vielä suloisia "pokemonterrarioita", jossa pienille pokemonfiguureille on rakennettu läpinäkyviin muovipalloihin omia pieniä maailmoja. Niin söpöjä! Bonsku tietysti innostui näistä ja halusi omia. Ajatus jäi hautomaan. 

Pokepallosetti. Tuo vihreä askarteluruoho jäi käyttämättä, samoin valkoinen akryylimaali jolla ensin ajattelin maalata pallot alapuolelta. 

Keksin, että omia pokemonterrarioita voisi tehdä muovisiin joulupalloaihioihin, jotka muodostuvat kahdesta puolikkaasta. Tuumasta toimeen ja ajattelin tehdä Bonskulle muutaman pallon joululahjaksi. En kuitenkaan ehtinyt niitä tehdä, joten keksin ratkaisuksi koota "pokepallo setin", johon ostin pieniä muovisia pokemonfiguureja, Fimo-massaa sekä joulupalloaihioita. 

Minusta oli aika ihanaa, että myös tällainen muovailuhomma kiinnosti Bonskua, eikä ainoastaan legojen ja playmobilejen kokoaminen. 

Fimot valmiina uuniin. Tein lapsena ja nuorena tosi paljon näistä massoista erilaisia juttuja. Edelleen se oli aika hauskaa!

Vähän jännitin, mitä Bonsku pitäisi askartelupaketista kaikkien hienojen uusien lelujen keskellä, mutta mitä vielä! Meillä oli yhdessä aivan ihana askarteluhetki joululomalla, kun muovailimme Fimo-massasta maailmoja pokepallojen sisälle. Jälkikäteen olisi kannattanut piittää pallon koko malliksi, johon maailmojen "alustoja" verrata. Nyt otimme kyllä pallon malliksi, mutta Fimo massasta tarttui muutamia sormenjälkiä tähän palloon. Eihän se paljon haitannut, mutta hieman harmitti muuten niin onnistuneissa palloissa. 

Tässä pallossa Cacnea, Bulbasaur ja Ducklett ja yksi, jonka nimen olen unohtanut, ovat lammen rannalla. 

Torchic, Marill, Ubreon ja Slowking karkkimaassa. Tämä on Bonskun tuotos alusta loppuun. 

Magnemite, Zoobat, Golduck ja joku neljäs ovat vedessä tulivuorisaaren äärellä. Tämäkin Bonskun tekemä.

Jokaiseen palloon liimattiin Erikeeperillä tai kuumaliimalla neljä pokemonia. Ostin CDONista setin edullisia pokemoneja. Ne olivat hieman huonolaatuisen oloisia, joten varmuuden vuoksi halusin lukita kaikki pokemonit pallojen sisään, enkä antaa leikkeihin. Lisäksi hahmot olivat sen verran pieniä, että hyvin ne myös mahtuivat pallojen sisään. Pientä säätämistä oli, että pisimmät hahmot sai aseteltua sopivasti, mutta kaikki saatiin mahtumaan. Liimasin "maailmojen" pohjat palloihin reunoistaan kuumaliimalla ja pallojen puolikkaat myös. Pallojen keskelle liimasin kaistaleen mustaa kontaktimuovia ja lopuksi laitoin piakalleen pallojen mukana tulleet hopeanväriset osat, joista pallon saisi roikkumaan, mikäli sitä käyttäisi perinteisenä joulupallona. Nyt se kuitenkin markkeeraa pokepallon "nappulaa", josta painamalla oikeat pokepallot ilmeisesti aukeavat. 

Laavaplaneetalla on hurjia pokemoneja, kuten Charizard ja Nidoqueen sekä pari muuta, joiden nimet eivät nyt tule mieleen. 

Lumessa touhuavat Ponyta ja Nidoran kavereineen. 

Pikachun, Clefairyn, Togeticin ja Teddyursan puutarha. 

Minimaailmoista tuli niin söpöjä ja ihanaa, että niissä näkyy myös Bonksun kädenjälki. Näistä olisi tullut paljon tylsempiä, jos olisin tehnyt ne itse valmiiksi! Pallot ovat sen verran herkkiä, ettei niillä varsinaisesti voi leikkiä. Niiden tarkoitus onkin toimia koristeina ja "rauhoittumispalloina", sillä niiden tutkiskelu rauhoittaa mukavasti. Hauskaa, miten yllättäviin puuhiin sitä lasten kanssa pääseekään! Ja minusta tämä vetävät vertoja valmiille pokemonterrarioille. 

Mikä on sinun suosikkisi näistä pokepalloista? Entä ovatko pokemonit sinulle tuttuja?

Joululahjaspoilaus 2020

 Taas on tullut aika tehdä vuoden joululahjaspoilaus. Eli jos epäilet saavasi minulta joululahjan, etkä halua sen paljastuvan, älä lue enempää! Paitsi jos olet kummipoika, teidän lahjoja en tässä esittele. Mutta tuskin kukaan kummipojistamme tätä blogia lukeekaan. 

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Eipäs kurkita!

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Tämän vuoden pakettikoristeteema koostuu poikien taideteoksista, glitterliimarusetista ja tähdistä. 

No niin, nyt asiaan. Pääsin kuin pääsinkin tänä syksynä yhdeksi kerraksi keramiikkapajaan, joten tänäkin vuonna lahjana on keramiikkaa. Viime vuonna tein pieniä kulhoja, tällä kertaa sain idean kuusenkoristeista. Kuusenkoristeet ovat siitä kivoja joululahjoja, että niitä ei oikein voi olla liikaa. Ja jos ei ole kuusta, voi koristeen ripustaa muuallekin. Sain vision eri savilajeista tehdyistä pienistä joulukuusista, jotka lasittaisin lumihuippuisiksi ja tekisin pieniä joulupalloja alilasitteella. 

Raakapolton jälkeen. Tuo punainen sävy on herkullinen, vaikka ei lopullinen. Musta savi taas on vähän tylsä ja pilkkusaven pilkut eivät vielä näy. 

Kuusen nauhan tein alilasitteilla ja sitten dippasin kuuset vielä varsinaiseen lasitteeseen. Pienen kaistaleen jätin lasittamatta. 

Kuusien tekeminen oli hauskaa, mutta melkoista sarjatyötä. Varsinkin, kun tiesin pääseväni varmuudella vain yhdelle pajakerralle, piti kuusia saada valmiiksi kerralla riittävästi. Sain niitä lopulta tehtyä nelisenkymmentä kappaletta. Noin kolmasosa on tehty pilkkusavesta, kolmannes punasavesta ja kolmannes karkeasta mustasta savesta. Tein kuuset ihan vapaalla kädellä, joten jokaisesta tuli oma yksilönsä. 

Valkoinen lumihuppu näkyy parhaiten valkoisissa, mutta myös mustasavessa aika kivasti. Punasaviset näyttävät varsin sopivilta tänne Lounais-Suomen ilmastoon. 

Koristelin kuuset saman kaavan mukaan, sillä myöskään lasituspajoista pääsin vain yhteen. Siinä tulikin aika kiire, enkä meinannut saada koristeiden reikiä putsattua tarpeeksi hyvin. Ehkä kiireestä johtuen valkoinen "lumihuippu" ei puna- ja mustasavisten kuusien kanssa oikein onnistunut ja niistä tuli hieman tummempia kuin olin ajatellut. Hauskoja ne silti ovat. Jokaista kuusta kiertää yksi värikkäiden pallojen nauha ja alaosa on lasitettu kirkkaalla lasitteella. 

Vielä nauhojen pujotus rei'istä ja sitten kuuseen. 

Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka lopputulosta olisi ollut ehkä kiva ensin testata ja sitten hioa. Aika kivoja nämä silti ovat ja säästän itsellekin muutaman omaan kuuseen. Toivottavasti pääsen taas ensi vuonna jatkamaan keramiikkaharrastusta vähän aktiivisemmin. 

Mikä on tämän vuoden paras joululahjaideasi?

Yllärikynttilöitä

 Jos jotain hyvääkin tässä liki kaikkien sosiaalisten menojen peruuntumisessa, niin olen ainakin saanut ja jaksanut keskittyä muutamiin kivoihin joulujuttuihin täysillä. Pettymyksekseni odottamani kynttilänvärjäyspaja tietysti peruuntui, mutta onneksi olen tehnyt kynttilähommia jo aiempina vuosina omatoimisesti, joten päätin kaivaa kynttiläntekovermeet varastosta esiin.

Itsenäisyyspäivän kynttilät koristelin kaupan kynttilöistä. Niistä tuli kuin maalauksia!

Olen tehnyt kynttilöitä sekä kastamalla että muottiin valamalla. Kastaminen on  helppoa puuhaa, mutta erittäin hidasta puuhaa, joten lapsiperhearjen keskellä luovuin tällä kertaa siitä ajatuksesta. Myös muottiin valaminen on sinänsä helppoa, mutta vuosien varrella muutama jippo ja juttu oli unohtunut, joten sekään ei sujunut aivan niin käden käänteessä kuin olin kuvitellut. Olen joskus ennenkin valanut kynttilöitä maitopurkkeihin, mutta onnistumisprosentti oli sen verran pieni, että projekti jäi vaiheeseen eikä koskaan päätynyt esimerkiksi postaukseksi asti. 

Vanha kunnon kynttiläkeittolevy. Toinen levyistä ei kylläkään enää lämpiä. 

Sekalainen kokoelma muotteja ja katkenneita kynttilöitä. 

Käytin muotteina perinteisiä maito- ja mehutölkkejä. Katkaistun maitotölkin pohjaan reikä, reiästä läpi sydänlanka, joka vedetään suoraksi ja kiinnitetään grillitikkuun maitotölkin päälle. Reikä kannattaa vielä tilkitä jollain, jotta massa ei pääse valumaan reiästä ulos. Tällä kertaa käytin muovailuvahaa, joka toimi hyvin. Sitten vaan sulatetaan ja värjätään sopiva kynttilämassa. Minulla oli tällä kertaa sekä askartelukaupan kynttiläsekoitusta että vanhoja kynttilänpätkiä. 

Kokeilin tehdä kynttilöiden pintaan kuvioita ripottelemalla väriainetta ensimmäisen kerroksen pohjalle ja tekemällä kuvioita. 

Halusin tehdä raidallisia kynttilöitä ja luin niksejä kerrosten tekemiseen. Totesin näitä tehdessäni, että raitojen onnistuminen riippuu kyllä monesta asiasta. Edellisen värikerroksen on oltava juuri sopivasti kovettunut ennen seuraavan kerroksen lisäämistä. Jos edellinen kerros on vielä liian sulaa, kerrokset sekoittuvat. Jos taas kerros on jähmettynyt jo liikaa, kerrokset eivät tartu toisiinsa vaan ovat vain sydänlangan varassa kiinni. Luin hyvän niksin, että sukkapuikolla voi kokeilla kerroksen sopivuutta. Jos puikolla ei pysty enää tökkäisemään jälkeä massaan, voi seuraavan kerroksen kaataa. Aina tämä ei kuitenkaan ollut aivan yksinkertaista. Välillä mielestäni todella jähmettyneet kerrokset murenivat ja värit sekoittuivat täysin. Onneksi vain kerran kerrokset jäivät irrallisiksi. Pohdin myös, olisiko massan lämpötilaa kannattanut mitata. Ehkäpä liian kuuma massa sulatti jo jähmettyneet kerrokset liiaksi. 

Nyt näyttäisi aika sopivalta seuraavan kerroksen kaatamiseen. 

Muutamissa kynttilöissä ongelmaksi tuli myös massan jähmettyessä sen epätasainen "kutistuminen" ja muutamiin kynttilöihin tuli pohjaan reikiä. En tiedä tarkkaan, miten tätä voisi ehkäistä. Auttaisiko sydänlangan kastaminen ensin sterariiniin (kuten olisi kai kuulunut tehdä) vai onkohan tälle mitään tehtävissä? Niin suuri ongelma ei ollut, että olisin jaksanut selvittää kuitenkaan. 

Näissä kerrokset muodostuivat hieman ennalta arvaamattomasti - tuossa melkein kokonaan punaisessa piti olla vihreä kerros. Myös kynttilämassa oli näissä epätasalaatuisinta. Aika hienoja silti. 

Näissä kerrokset onnistuivat jo paremmin ja melkein jopa muistin aina, mitä edellisissä kerroksissa oli. Seuraavalla kerralla kirjoitan muistiin. Tein myös muutamia "kakkukynttilöitä". 

Lopputulosta oli mahdotonta arvailla ennen muottien poistamista. Tässäkin lajissa varmasti kokemus auttaisi ennakoimaan lopputulosta ja välttämään hankaluudet. Onneksi lopputulos oli kaikesta huolimatta positiivinen yllätys, vaikka osa kynttilöitä oli kyllä ihan eri värisiä kuin olin alunperin ajatellut. Erityisen hauskoilta näyttivät muutamat kokeilut, joissa ripottelin kynttiläväriä suoraan muottiin, kun olin jo laittanut massan muottiin. Väristä tuli hienoja kuvioita kynttilän pintaan. Kynttilän keskellä läpikuultavankaan parafiinikerroksen keskeltäkään väri ei kuitenkaan näkynyt. 

Tässä näkyvät muotin pohjalle ripotellut väriainepalaset hienosti. Aika hauskoja tuli näistäkin.

Aivan lopuksi päätin vielä värjätä meille itsenäisyyspäivän kunniaksi sinivalkoisia kynttilöitä. Sulatin pienen määrän kynttilämassaa, jonka värjäsin siniseksi. Sitten pyörittelin ja ripottelin ja valutin kynttilämassaa valmiisiin valkoisiin kynttilöihin. Mielestäni niistä tuli todella onnistuneet ja kauniit! Pienelläkin vaivalla ja parilla värivaihtoehdolla voisi saada kotonakin koristelemalla todella kauniita ja uniikkeja kynttilöitä. 

Mitä joulujuttuja sinä olet ehtinyt tehdä?

Valoa kasveille

Minä olen nyt niin aikuinen, että olen saanut peräti kolme kaupasta hankittua viherkasvia säilymään hengissä jo melko pitkään ja olen onnistunut kasvattamaan neljännen itse otetusta pistokkaasta. Hyvä minä! Mutta huomasin myös, että jo yli 1-vuotias herttaköynnösvehkani alkoi näyttää hieman surulliselta luonnon valon vähettyä. Aloin siis selvitellä kasvivalovaihtoehtoja. 

Dinoille tuli oikein sademetsä. 

Sain kuningasidean kattoparrun ympäriltä roikkuvasta kasvivalosta. Johdon saisi näppärästi vedettyä yläkerrasta kaiteen raosta ja kattoparrun yli kirjahyllyn päälle. Visioin jonkun hauskan värisen johdon ja hienon vanhanaikaisen hehkulampun näköisen lampun. Ja kaikki tämä pienellä budjetilla. Lopulta piti hieman soveltaa. Ihailin nettikauppojen kauniita kangasjohtoja, mutta päädyin lopulta tylsästi Clasun valikoimaan. Sieltä löysin myös kasvivalon, mutta totesin hehkulamppujen näköisten lamppujen olevan liian pieniä minun kasvieni valoksi. Ostin siis isomman, ehkä siinä olisi hieman sellaista industrial-henkeä. 

Puuvillalangat löytyivät valmiiksi kaapista, lampun ja johdon ostin Clas Ohlssonilta. 

Päätin päällystää johdon itse, jotta saisin juuri sen värisen kuin halusin eli värikkään. Etsin käsiini ohjeen, jossa sähköjohto päällystetään virkkaamalla Netissäkin oli ohjeita, mutta lopulta totesin Virkkuri-kirjan kuvitetun ohjeen selkeimmäksi. Mutta kovin vaikeaa se ei ole, tässä on selkeä videoitu ohje. Väriä vaihtaessa otin aina edellisen värin puolessa välissä uuden värin mukaan ja virkkasin sen silmukoiden "sisään" ja saman tein sitten värin vaihdon jälkeen vanhalle värille. Näin päättely tuli tehtyä suurimmaksi osaksi siinä samalla. 

Tässä näkyy hyvin päätellyt langat. 

Ja johto viimeisteltynä. Alkuperäinen tavoite oli tuon muovisen pidikkeen tms. kohdalle, mutta tämäkin riitti hyvin. 

Hieman yksitoikkoinen projekti kyllä oli ja kyllästyinkin siihen jossain vaiheessa ja johto unohtui keskeneräisenä kaapin päälle. Kunnes sitten kasvit alkoivat todenteolla nuupahtaa ja päätin, että kyllä sitä väriä on johdossa jo riittävän pitkällä matkalla, joten projekti sai luvan olla valmis. Lampun pujottelu parrun ympäri oli hieman haastavampaa kuin olin ajatellut, mutta onnistui suunnilleen hyvin. En edes joutunut kiipeämään korkealle, vaan ujutin johtoa parrua pitkin pitkällä kepillä työntämällä. 

Himmeli sopii hienosti väreihin ja valo saa aikaaan hienoja varjoja seinille. 

Pidän lamppua päivisin päällä muutaman tunnin ja kasvit ovat selvästi piristyneet. Lampun valo on oudon punainen, joten ihan koko aikaa en viitsi lamppua pitää. En tiedä onko edes tarvis, sillä kasvit näyttävät viihtyvän näinkin. Käytin kasvit myös vihdoin suihkussa, ehkä piristyivät siitäkin. Toivon näille kasveille edelleen onnea ja menestystä! 

Seuraavaksi siirrytäänkin joulujuttuihin! Jipii!