Tuli joulu kultainen

Kaikesta "joulu on peruttu"-uutisoinnista huolimatta voin nyt huokaista helpotuksesta, että tulihan sieltä se kultainen joulu. Hieman erilainen kuin muina vuosina, mutta kultainen kuitenkin. Meidän ratkaisumme joulun suhteen oli niin pitkä omaehtoinen karanteeni kuin työni antoiva myöten ennen minun vanhemmilleni tulemista ja toisten isovanhempien tapaaminen vain ulkona. Muut normaalit sukuloinnit ja ystävien tapaamiset jätettiin välistä. En voi kieltää, etteikö jouluun olisi liittynyt haikeutta, mutta toisaalta varmasti joulu piirtyy mieleen myös ikimuistoisena. 

Löysin Disneyn sivuilta sopivan yksinkertaisen ohjeen Millenium Falconiin. 

Karkit ja kuorrute viimeistelivät aluksen. Ilman niitä ulkomuoto oli melko ankea. 

Ehkä jopa otan jotain opikseni tästä vuodesta. Olen useana vuonna valittanut, että joulustressiä ei aiheuta se, että joulujuttuja on niin paljon, vaan se, että kaikkea muuta on liikaa, joka vie tilaa joulujutuilta. Näköjään ei tarvitsekaan ottaa lomaa koko joulukuuksi, jotta ehtii tehdä kaikkia kivoja joulujuttuja. Pitää vaan jättää käymättä kaupoissa ja jättää sosiaaliset kontaktit minimiin! Ehdin tehdä itse ison osan joululahjoista, ehdin väsätä lasten kanssa pakettikortteja. Kokeilin tehdä itse joululaatikoita ja leivoin saaristolaisleipää. Ehdimme Bonskun kanssa tehdä jopa aivan superhienon Millenium Falcon (tai "Fillenium Falcom") piparkakkualuksen!

Pojista piparien leipominen oli ihanaa! Tein ensimmäistä kertaa itse taikinan, sillä en halunnut mennä taikinan vuoksi kauppaan. Siirappia lainasin naapurista. 

Aattona aikataulu poikkesi normaalista aatosta siten, että joululounasta ei syöty mummulassa, kuten tavallisesti, vaan menimme mummulan pihalle iltapäivällä syömää välipalaa, joka sisälsi lasten herkkuja, kuten nakkeja, ranskiksia, pizzaa, pullaa ja muita herkkuja. Pukki oli tuonut lahjat savupiipun kautta ja Vaari haki lahjat sisältä ulos. Iltapäivän pimetessä availimme lahjoja. Appiukko sanoi hyvin, että tunnelma oli kuin keskieurooppalaisella joulutorilla jouluvalojen valaistessa pihaa. (Sivuhuomiona kerron, että pitkä hame, jonka alle mahtui toppahousut, oli täydellinen asuvalinta, jossa oli myös ripaus juhlavuutta vaikka takki olikin ihan tavallinen "puistotakkini"). Mumilaan eli minun vanhempieni luo siirryttyämme aatto muistutti enemmän "ihan tavallista" jouluaattoa. Söimme erinomaisen jouluaterian, johon kuului jälleen kerran kalkkuna, porkkanalaatikkoa ja mätiä. Lapset iloitsivat toisesta lahjakierroksesta ja me aikuisetkin saimme mieluisia lahjoja.

Tunnelmallinen jouluaattohetki mummulan pihalla (kuva mummun ottama).

Bonsku odottaa aina erityisesti "mummun herkkuja". Luulenpa, että tämä oli hänen unelmajoulupöytänsä. 

Jouluevankeliumi luettiin vielä valoisassa (kuva mummun ottama). 

Minulla on onneksi pitkä joululoma ja miehellä hoitovapaata vielä vuoden loppuun saakka. Niinpä olemme nauttineet nyt tästä, että saamme viettää aikaa läheisimpien ihmisten kanssa. Vaikka lasten unirytmi on aivan sekaisin, olemme saaneet levätä kun lapsilla on ollut viihdyttäjiä ja uutta tekemistä. Toisia isovanhempia olemme tavanneet päivittäin eri leikkipuistoissa ja meillä on ollut monia huippuhetkiä, mm. koko porukan yhteinen piiloleikki tihkusateisessa tyhjässä leikkipuistossa. Mumilassa taas olemme pelanneet monta etää uutta "dinobingoa" ja Bonskun kanssa meillä on ollut hauska askarteluhetki, kun teimme pokemonhamoille "pokepalloterraarioita" (niistä ehkä lisää myöhemmin). 

Ihan perinteinen jouluateria. Kalkkuna ja perunat maistuivat tästäkin pöydästä ainakin. 

Lahjahetket ovat tietysti illan odotetuimpia. 

Nyt on vielä muutamia päiviä lomaa täällä isovanhempien luona jäljellä. Vielä yritän olla liikaa miettimättä arkea, Tintin päivähoidon aloitusta ja sitä, miten paljon sosiaalisia kontakteja vielä pitää vältellä. Yritän keskittyä tähän jouluun, joka oli oikein korosteun kultainen ja melkein niin imelletty kuin tässä postaukessa on kuvattu (jos poikein tappeluita ja yökukkumisia ei lasketa siis). Tuntui, että pojatkin ovat leikkineet enemmän yhdessä nyt loman aikana ja Tintin puhe edistynyt huomattavasti. 

Välipäivinä kiersimme myös Vanhan Rauman joulukalenteri-ikkunat. 

Mikä tässä joulussa oli erityisen hyvää sinulle?

Aikuisen kokoinen joulukuusi

 Taas sain itseni kiinni ajatuksesta, että olenpa nyt oikein aikuinen. Tälläkin kertaa liittyen tavallaan viherkasveihin, sillä ostimme varmaan isoimman kuusen mitä meillä on koskaan ollut. Aiempina vuosina vanhempien luona on ollut aina ollut isompi kuusi kuin meillä, mutta nyt kokoluokka alkaa olla  melkein sama. Kuinka aikuista! Ehkä tätä mielikuvaa saattaa vahvistaa se, että sitä kuusta on koristelemassa kaksi innokasta lasta. Onneksi kuitenkin kuusta koristellessa pääsee itsekin juuri sopivaan lapsenomaiseen riemuun ja tunnelmaan.

Ensimmäisenä kuuseen pääsi Bonskun viskarissa tekemä glitterpallo, joka on  "Ihan sairaan hieno". 

Perinteikkäästi haimme kuusen taas 17.12., jolloin kuusten myynti kaupungin myyntipaikoilla Turussa yleensä alkaa. On ihanaa nauttia kuusesta ja sen loisteesta mahdollisimman pitkään! Lomani alkoi juuri tuolloin, joten mikäs sen parempi ensimmäinen lomapuuha kuin kuusen hakeminen ja koristeleminen. Lapset olivat tietysti myös innoissaan.

Koristeiden jakaminen sujui melko sopuisasti. 

Tintti oli lumoutunut hienoista koristeista. 

Koristeluhetki oli lähes idyllinen. Sekä Tintti että Bonsku uppoutuivat koristelupuuhaan täysillä, eikä koristeista tullut riitaa. Vain yksi kärpässienen mallinen koriste meni rikki jonkin veljellisen kärhämän seurauksena. Minä varjelin arvokkaita suosikkikoristeitani ja ripustin niitä Tintin ulottumattomiin. Yläoksille laitoin enkelit, kuten aina. Alaoksat ovat täynnä pieniä metallisia marssijoita ja kiiltäviä muovipalloja - ne vähiten herkät koristeet, jotta Tinttiä ei tarvitse koko ajan kieltää koskemasta koristeisiin. 

Pojat laittoivat koristeita varsin tasaisesti, ei tullut mitää rypäsoksia. 

Latva on varattu enkeleille ja tähdelle. 

Idyllinen koristeluhetki päättyi tietysti hymyilevään yhteisposeeraukseen kuusen edessä - tai sitten ei. Tintti alkoi lopuksi repiä koristeita alaoksista pois ja Bonsku taas sydämistyi tästä ja koko touhu loppui riitaan. Onneksi tilanne saatiin katkaisua ennen kuin kuuselle kävi pahemmin. Hieman edelleen oksien heiluttelu on houkutellut Tinttiä, mutta ei onneksi kovin häiritsevästi. Saas nähdä kuinka kuusen käy. 

"Pukki"

Kuusen tuoma valo ja ilo tuntui tänä vuonna aivan erityisen hyvältä. Iloa ja piristystä, muistutus siitä että on jotain pysyvää vaikka tämä vuosi on ollut yhtä muutosta, suositusta ja varomista. Osa jouluperinteistä toteutuu aivan juuri kuin muinakin vuosina. 

Valmis! Tässä vielä sovussa, mutta poseerauskuvaa en enää saanut. 

Joko teillä on kuusi tai millaisesta kuusesta haaveilet?

Joululahjaspoilaus 2020

 Taas on tullut aika tehdä vuoden joululahjaspoilaus. Eli jos epäilet saavasi minulta joululahjan, etkä halua sen paljastuvan, älä lue enempää! Paitsi jos olet kummipoika, teidän lahjoja en tässä esittele. Mutta tuskin kukaan kummipojistamme tätä blogia lukeekaan. 

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Eipäs kurkita!

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Tämän vuoden pakettikoristeteema koostuu poikien taideteoksista, glitterliimarusetista ja tähdistä. 

No niin, nyt asiaan. Pääsin kuin pääsinkin tänä syksynä yhdeksi kerraksi keramiikkapajaan, joten tänäkin vuonna lahjana on keramiikkaa. Viime vuonna tein pieniä kulhoja, tällä kertaa sain idean kuusenkoristeista. Kuusenkoristeet ovat siitä kivoja joululahjoja, että niitä ei oikein voi olla liikaa. Ja jos ei ole kuusta, voi koristeen ripustaa muuallekin. Sain vision eri savilajeista tehdyistä pienistä joulukuusista, jotka lasittaisin lumihuippuisiksi ja tekisin pieniä joulupalloja alilasitteella. 

Raakapolton jälkeen. Tuo punainen sävy on herkullinen, vaikka ei lopullinen. Musta savi taas on vähän tylsä ja pilkkusaven pilkut eivät vielä näy. 

Kuusen nauhan tein alilasitteilla ja sitten dippasin kuuset vielä varsinaiseen lasitteeseen. Pienen kaistaleen jätin lasittamatta. 

Kuusien tekeminen oli hauskaa, mutta melkoista sarjatyötä. Varsinkin, kun tiesin pääseväni varmuudella vain yhdelle pajakerralle, piti kuusia saada valmiiksi kerralla riittävästi. Sain niitä lopulta tehtyä nelisenkymmentä kappaletta. Noin kolmasosa on tehty pilkkusavesta, kolmannes punasavesta ja kolmannes karkeasta mustasta savesta. Tein kuuset ihan vapaalla kädellä, joten jokaisesta tuli oma yksilönsä. 

Valkoinen lumihuppu näkyy parhaiten valkoisissa, mutta myös mustasavessa aika kivasti. Punasaviset näyttävät varsin sopivilta tänne Lounais-Suomen ilmastoon. 

Koristelin kuuset saman kaavan mukaan, sillä myöskään lasituspajoista pääsin vain yhteen. Siinä tulikin aika kiire, enkä meinannut saada koristeiden reikiä putsattua tarpeeksi hyvin. Ehkä kiireestä johtuen valkoinen "lumihuippu" ei puna- ja mustasavisten kuusien kanssa oikein onnistunut ja niistä tuli hieman tummempia kuin olin ajatellut. Hauskoja ne silti ovat. Jokaista kuusta kiertää yksi värikkäiden pallojen nauha ja alaosa on lasitettu kirkkaalla lasitteella. 

Vielä nauhojen pujotus rei'istä ja sitten kuuseen. 

Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka lopputulosta olisi ollut ehkä kiva ensin testata ja sitten hioa. Aika kivoja nämä silti ovat ja säästän itsellekin muutaman omaan kuuseen. Toivottavasti pääsen taas ensi vuonna jatkamaan keramiikkaharrastusta vähän aktiivisemmin. 

Mikä on tämän vuoden paras joululahjaideasi?

Yllärikynttilöitä

 Jos jotain hyvääkin tässä liki kaikkien sosiaalisten menojen peruuntumisessa, niin olen ainakin saanut ja jaksanut keskittyä muutamiin kivoihin joulujuttuihin täysillä. Pettymyksekseni odottamani kynttilänvärjäyspaja tietysti peruuntui, mutta onneksi olen tehnyt kynttilähommia jo aiempina vuosina omatoimisesti, joten päätin kaivaa kynttiläntekovermeet varastosta esiin.

Itsenäisyyspäivän kynttilät koristelin kaupan kynttilöistä. Niistä tuli kuin maalauksia!

Olen tehnyt kynttilöitä sekä kastamalla että muottiin valamalla. Kastaminen on  helppoa puuhaa, mutta erittäin hidasta puuhaa, joten lapsiperhearjen keskellä luovuin tällä kertaa siitä ajatuksesta. Myös muottiin valaminen on sinänsä helppoa, mutta vuosien varrella muutama jippo ja juttu oli unohtunut, joten sekään ei sujunut aivan niin käden käänteessä kuin olin kuvitellut. Olen joskus ennenkin valanut kynttilöitä maitopurkkeihin, mutta onnistumisprosentti oli sen verran pieni, että projekti jäi vaiheeseen eikä koskaan päätynyt esimerkiksi postaukseksi asti. 

Vanha kunnon kynttiläkeittolevy. Toinen levyistä ei kylläkään enää lämpiä. 

Sekalainen kokoelma muotteja ja katkenneita kynttilöitä. 

Käytin muotteina perinteisiä maito- ja mehutölkkejä. Katkaistun maitotölkin pohjaan reikä, reiästä läpi sydänlanka, joka vedetään suoraksi ja kiinnitetään grillitikkuun maitotölkin päälle. Reikä kannattaa vielä tilkitä jollain, jotta massa ei pääse valumaan reiästä ulos. Tällä kertaa käytin muovailuvahaa, joka toimi hyvin. Sitten vaan sulatetaan ja värjätään sopiva kynttilämassa. Minulla oli tällä kertaa sekä askartelukaupan kynttiläsekoitusta että vanhoja kynttilänpätkiä. 

Kokeilin tehdä kynttilöiden pintaan kuvioita ripottelemalla väriainetta ensimmäisen kerroksen pohjalle ja tekemällä kuvioita. 

Halusin tehdä raidallisia kynttilöitä ja luin niksejä kerrosten tekemiseen. Totesin näitä tehdessäni, että raitojen onnistuminen riippuu kyllä monesta asiasta. Edellisen värikerroksen on oltava juuri sopivasti kovettunut ennen seuraavan kerroksen lisäämistä. Jos edellinen kerros on vielä liian sulaa, kerrokset sekoittuvat. Jos taas kerros on jähmettynyt jo liikaa, kerrokset eivät tartu toisiinsa vaan ovat vain sydänlangan varassa kiinni. Luin hyvän niksin, että sukkapuikolla voi kokeilla kerroksen sopivuutta. Jos puikolla ei pysty enää tökkäisemään jälkeä massaan, voi seuraavan kerroksen kaataa. Aina tämä ei kuitenkaan ollut aivan yksinkertaista. Välillä mielestäni todella jähmettyneet kerrokset murenivat ja värit sekoittuivat täysin. Onneksi vain kerran kerrokset jäivät irrallisiksi. Pohdin myös, olisiko massan lämpötilaa kannattanut mitata. Ehkäpä liian kuuma massa sulatti jo jähmettyneet kerrokset liiaksi. 

Nyt näyttäisi aika sopivalta seuraavan kerroksen kaatamiseen. 

Muutamissa kynttilöissä ongelmaksi tuli myös massan jähmettyessä sen epätasainen "kutistuminen" ja muutamiin kynttilöihin tuli pohjaan reikiä. En tiedä tarkkaan, miten tätä voisi ehkäistä. Auttaisiko sydänlangan kastaminen ensin sterariiniin (kuten olisi kai kuulunut tehdä) vai onkohan tälle mitään tehtävissä? Niin suuri ongelma ei ollut, että olisin jaksanut selvittää kuitenkaan. 

Näissä kerrokset muodostuivat hieman ennalta arvaamattomasti - tuossa melkein kokonaan punaisessa piti olla vihreä kerros. Myös kynttilämassa oli näissä epätasalaatuisinta. Aika hienoja silti. 

Näissä kerrokset onnistuivat jo paremmin ja melkein jopa muistin aina, mitä edellisissä kerroksissa oli. Seuraavalla kerralla kirjoitan muistiin. Tein myös muutamia "kakkukynttilöitä". 

Lopputulosta oli mahdotonta arvailla ennen muottien poistamista. Tässäkin lajissa varmasti kokemus auttaisi ennakoimaan lopputulosta ja välttämään hankaluudet. Onneksi lopputulos oli kaikesta huolimatta positiivinen yllätys, vaikka osa kynttilöitä oli kyllä ihan eri värisiä kuin olin alunperin ajatellut. Erityisen hauskoilta näyttivät muutamat kokeilut, joissa ripottelin kynttiläväriä suoraan muottiin, kun olin jo laittanut massan muottiin. Väristä tuli hienoja kuvioita kynttilän pintaan. Kynttilän keskellä läpikuultavankaan parafiinikerroksen keskeltäkään väri ei kuitenkaan näkynyt. 

Tässä näkyvät muotin pohjalle ripotellut väriainepalaset hienosti. Aika hauskoja tuli näistäkin.

Aivan lopuksi päätin vielä värjätä meille itsenäisyyspäivän kunniaksi sinivalkoisia kynttilöitä. Sulatin pienen määrän kynttilämassaa, jonka värjäsin siniseksi. Sitten pyörittelin ja ripottelin ja valutin kynttilämassaa valmiisiin valkoisiin kynttilöihin. Mielestäni niistä tuli todella onnistuneet ja kauniit! Pienelläkin vaivalla ja parilla värivaihtoehdolla voisi saada kotonakin koristelemalla todella kauniita ja uniikkeja kynttilöitä. 

Mitä joulujuttuja sinä olet ehtinyt tehdä?

Valoa kasveille

Minä olen nyt niin aikuinen, että olen saanut peräti kolme kaupasta hankittua viherkasvia säilymään hengissä jo melko pitkään ja olen onnistunut kasvattamaan neljännen itse otetusta pistokkaasta. Hyvä minä! Mutta huomasin myös, että jo yli 1-vuotias herttaköynnösvehkani alkoi näyttää hieman surulliselta luonnon valon vähettyä. Aloin siis selvitellä kasvivalovaihtoehtoja. 

Dinoille tuli oikein sademetsä. 

Sain kuningasidean kattoparrun ympäriltä roikkuvasta kasvivalosta. Johdon saisi näppärästi vedettyä yläkerrasta kaiteen raosta ja kattoparrun yli kirjahyllyn päälle. Visioin jonkun hauskan värisen johdon ja hienon vanhanaikaisen hehkulampun näköisen lampun. Ja kaikki tämä pienellä budjetilla. Lopulta piti hieman soveltaa. Ihailin nettikauppojen kauniita kangasjohtoja, mutta päädyin lopulta tylsästi Clasun valikoimaan. Sieltä löysin myös kasvivalon, mutta totesin hehkulamppujen näköisten lamppujen olevan liian pieniä minun kasvieni valoksi. Ostin siis isomman, ehkä siinä olisi hieman sellaista industrial-henkeä. 

Puuvillalangat löytyivät valmiiksi kaapista, lampun ja johdon ostin Clas Ohlssonilta. 

Päätin päällystää johdon itse, jotta saisin juuri sen värisen kuin halusin eli värikkään. Etsin käsiini ohjeen, jossa sähköjohto päällystetään virkkaamalla Netissäkin oli ohjeita, mutta lopulta totesin Virkkuri-kirjan kuvitetun ohjeen selkeimmäksi. Mutta kovin vaikeaa se ei ole, tässä on selkeä videoitu ohje. Väriä vaihtaessa otin aina edellisen värin puolessa välissä uuden värin mukaan ja virkkasin sen silmukoiden "sisään" ja saman tein sitten värin vaihdon jälkeen vanhalle värille. Näin päättely tuli tehtyä suurimmaksi osaksi siinä samalla. 

Tässä näkyy hyvin päätellyt langat. 

Ja johto viimeisteltynä. Alkuperäinen tavoite oli tuon muovisen pidikkeen tms. kohdalle, mutta tämäkin riitti hyvin. 

Hieman yksitoikkoinen projekti kyllä oli ja kyllästyinkin siihen jossain vaiheessa ja johto unohtui keskeneräisenä kaapin päälle. Kunnes sitten kasvit alkoivat todenteolla nuupahtaa ja päätin, että kyllä sitä väriä on johdossa jo riittävän pitkällä matkalla, joten projekti sai luvan olla valmis. Lampun pujottelu parrun ympäri oli hieman haastavampaa kuin olin ajatellut, mutta onnistui suunnilleen hyvin. En edes joutunut kiipeämään korkealle, vaan ujutin johtoa parrua pitkin pitkällä kepillä työntämällä. 

Himmeli sopii hienosti väreihin ja valo saa aikaaan hienoja varjoja seinille. 

Pidän lamppua päivisin päällä muutaman tunnin ja kasvit ovat selvästi piristyneet. Lampun valo on oudon punainen, joten ihan koko aikaa en viitsi lamppua pitää. En tiedä onko edes tarvis, sillä kasvit näyttävät viihtyvän näinkin. Käytin kasvit myös vihdoin suihkussa, ehkä piristyivät siitäkin. Toivon näille kasveille edelleen onnea ja menestystä! 

Seuraavaksi siirrytäänkin joulujuttuihin! Jipii!

Vanhan talon idylliä - selviytymispaketti turkiskuoriaisiin

 Vanhan talon tunnelma, luonnonmateriaalien ja kierrätyksen suosiminen sisustuksessa. Niin idyllistä, niin somekelpoista. Näihin kaikkiin liittyy kuitenkin myös kääntöpuoli, jonka olen saanut kohdata jo muutamaan otteeseen asuessani vanhoissa taloissa: vaatetuholaishyönteiset. Melkein kaikkien vähänkään vanhempien talojen rakenteissa asustelee esimerkiksi vyöihrakuoriaisia ja turkiskuoriaisia, jotka huonolla tuurilla pääsevät asustelemaan myös seinien väärälle puolelle ja napostelevat reikiä villa- ja silkkivaatteisiin sekä oikein nälissään myös muihinkin. Nyt alan olla jo melko tottunut niihin, ensimmäisellä kerralla ne saivat aikaan lähinnä hysteriaa. Niinpä viimeisimmän kolonisaation (toivottavasti) taltutettuani ajattelin kirjoittaa tällaisen vertaistuellisen selviytymisoppaan ilman ainoatakaan kuvaa noita öttiäisistä. Sellaista nimittäin olisin toivonut silloin, kun ensimmäisen kerran kohtasin useamman kuoriaisen toukan kerralla. Tarvitsin ohjeita, mutta en halunnut nähdä enää yhtään kuvaa niistä.

Voihan vaatehuone. Koko vaatehuone piti varoiksi käydä läpi, mutta onneksi tuhoja ei ehitinyt tällä kertaa syntyä.

Vaikka postauksessa ei ole kuvia, aion kuitenkin hieman kirjoittaa kokemuksistani näiden öttiäisten kanssa. Tätä kappaletta ei kannata lukea, jos on kovin kammoinen. Vinkkien osalta voit jatkaa kurisiivilla kirjoitetusta tekstistä.

Olin törmännyt satunnaisiin toukanraatoihin varmaan koko ikäni, mutta en ollut koskaan kiinnittänyt sen kummempaa huomiota niihin, edes vanhoissa taloissa asuessani. En ollut edes kuullut moisista ja säilytimmekin hyvin huolettomasti villamattoa, paria pientä lampaantaljaa sekä kirppikselle meneviä vaatteita sängyn alla kaappitilan loputtua kesken vanhassa kodissa. Sitten eräänä iltana pahaa-aavistamatta kurkkasin Bonskun pinnasängyn ja seinään väliin ja löysin sieltä kadoksissa olleen villa-silkki-paidan - jota söi jokin toukka! Googlattuani mikä se voisi olla muistin sängyn alla olevat villa-apajat ja vähitellen ongelman laajuus selvisi - kaikki sängyn alla olleet asiat piti heittää pois. Sen jälkeen tehosiivosin kaikki kaapit ja kolot ja ongelma saatiin laantumaan. Muita tuhoja ei ollut syntynyt. 

Seuraavan kerran ongelmat alkoivat kesällä. En tiedä olivatko vyöturkiskuoriaiset innostuneet villalöydöistään niin, että pyrkivät nyt etsimään lisää ruokaa. Jouduin luopumaan villamatosta lattialla, sillä ne olivat lankkujen isohkoista raoista päässeet syömään villamattoa. Kudoin puuvillaisen maton tilalle ja se hieman helpotti tilannetta. Puuvillakin ilmeisesti niille saattaa kelvata, mutta ei onneksi tämä uusi matto.  Kuoriaisia  ja toukkia sinkoili silti milloin mistäkin lattiankolosta ja aloin olla jo ihan loppu niiden torjumiseen. Tilanne ratkesi sattumalta sillä, että löysimme uuden kodin (ei tosin kuoriais- vaan tilasyistä). 

Nyt tässä kodissa olen osannut tarkistaa ja kytätä. Olen nähnyt tämän vajaan parin vuoden aikana lähinnä yksittäisiä toukkia ja joitain kuoriaisia.  En ole halunnut liikaa googlailla, sillä en suoranaisesti nauti niiden kuvien katsomisesta. Nyt syksyllä kuitenkin aloin huomata lasten huoneessa legolaatikoiden päällä muutamia toukkia. Ihmettelin, miten ne sinne olivat pääsyneet. Lopulta löysin muutamia toukkia lisää laittaessani pieniä vaatteita vaatehuoneeseen. Ja lopulta löytyi kaksi syyllistä: kirppikselle meneviä kestovaippoja täynnä oleva kassi sekä pahimpana kaikista kerrossängyn alasängyn täkki, josta toukkia oli tipahdellut legolaatikoille. Tintti ei lyhyen kokeilun jälkeen siirtynytkään vielä alasänkyyn nukkumaan, joten vanhalla "silkkitäkillä" vuorattu sänky pysyi hieman liian koskemattomana ja ötökät yrittivät vallata sen. Onneksi huomasin tällä kertaa asian todennäköisesti ajoissa, sillä ongelma ei vaikuttanut kovin pahalta. 

Toinen rikospaikka, alasänky. Nyt en laittanut siihen peittoa lainkaan ja vain muutaman tyynyn ja lelun. 

Nyt aion taas ottaa opikseni ja toimia seuraavien hyväksi havaittujen vinkkien mukaan. Mukana on myös pari kokeellista vinkkiä, joiden toimivuutta en ole vielä itse testannut. 

1. Älä panikoi! Vaikka ötökät ovat ällöjä ja aiheuttavat tuhoa, ne eivät ole vaarallisia, eivätkä välttämättä levinneet niin laajalle kuin heti kuvittelisi. Kokonaan niistä tuskin pääsee eroon, sillä etenkin vanhoissa taloissa ne asuvat rakenteissa. Ongelman voi kuitenkin pitää uskoakseni aika hyvin kurissa.

2. Imuroi! Ensi hätään imuroi kaikki mitä mahdollista ja siirrä tavarat kaapista tms. pois väljempään paikkaan tarkistukseen. Sitten imuroi. Ja imuroi ne ärsyttävät pienet kolotkin. Ja vielä vähän imuroi. Mekaaninen siivous on paras tapa saada ötökät kuriin. Jos saat imuripussiin toukkia tai kuoriasia, kannattaa imuripussi aina vaihtaa. 

Punaseetriöljyllä ja pailoilla saa ainakin rauhallisemman mielen, jos ei muuta. 

3. Käsittele ongelmapaikat punasetriöljyllä. Minä olen levittänyt öljyä mopilla tai rätillä lattialle ja hyllyille. Lisäksi olen laittanut punasetripaloja villavaatteiden kanssa vähän joka paikkaan. Ne eivät karkota ötököitä kokonaan, mutta kyllä ne hieman vähenivät punasetriöljyn avulla. Ötökkäongelman ollessa päällä, pitää uudelleen käsittely tehdä minusta aika usein. 

4. Pese kaikki mahdollinen vähintään 60 asteessa tai vie yli 60 asteiseen saunaan yli kahdeksi tunniksi. Saunan pitää olla tosiaan riittävän kuuma ja tavaroiden riittävän löyhästi, sillä tiiviiseen kasaan pehmoleluja oli jäänyt eläviä toukkia. Jos pakastimeen mahtuu, niin sitten sinne viikoksi. Pakastin joskus varoiksi kaikki villavaatteet, mutta ihan kaikkea sinne ei tietysti mahdu. 

5. Kuivausrumpu. Tämä ei löydy mistään virallisista ohjeista, eikä varmasti riitä ainoaksi ratkaisuksi mutta olen huomannut että kuivausrumpu nappaa myös osan toukista, jos niitä on sattunut johonkin jäämään. Ajattelin myös pyöräyttää osan noista saunotetuista asioista vielä kuivausrummun raikastusohjelmalla. Tämä voisi toimia myös mekaanisesti, sillä tavarat pyörivät rummussa sen verran, että luulisi loppujenkin munien menevän rikki ja toukkien irtoavan. 

6. Vakuumipussit! Onneksi jo ennen koko tätä ötökkaongelmaa olin säilönyt lasten pienet ja säilytettävät vaatteet vakuumipusseihin. Tokmannin pussit ovat olleet hyviä, mutta Clasun pusseista ilma ei pysy ulkona. Niihinkään ötökät eivät kuitenkaan ole päässeet käsiksi. Toinen, joskaan ei aivan yhtä tiivis, vaihtoehto ovat kannelliset muovilaatikot. Niitä ajattelin hankkia lisää muutamille irtotavaroille vaatehuoneeseen. Jos jossain laatikossa pääsisikin ongelma leviämään, on paljon epätodennäköisempää että ne leviävät jokaiseen laatikkoon tai pussiin. Läpinäkyvistä pusseista ja laatikoista voi myös nopeasti vilkaisemalla kartoittaa ongelman laajuutta ilman, että kaikkea täytyy välttämättä avata.

Äitiyspakkauslaatikosta löytyi muutama toukka. Vaatteet ovat onneksi kaikki vakuumissa. Nyt pohdin, voiko pahvilaatikko olla osasyyllinen, houkutteleeko se liikaa?

7. Liikkuvat vaatteet eivät ötököidy! Kaikki mikä pysyy liian kauan paikoillaan, etenkin lattianrajassa, on vaarassa. Tälläkin kertaa ongelma oli liian pitkään paikallaan ja koskematta ollut täkki sekä lattialla ollut kassi. Liikuttelemalla vaatteita, säilytyspusseja ja kaikkea hyllyillä ja lattialla olevaa säännöllisesti. Rekissä olevia vaatteita käyn läpi huiskien ja heilutellen ja siirtelen laatikot ja pussit pois paikoiltaan. Tämä toimii kahdella tapaa: kuoriaisten munat rikkoutuvat eivätkä toukat ehdi tehdä tuhojaan ja toisaalta ongelman ehtii huomata ajoissa. Yritän jatkossa käydä kaikki riskipaikat läpi muutaman kuukauden välein. 

8. Ei mitään ylimääräistä säilöön lattiatasoon. Tämä ei kyllä ainakaan meillä ole täysin mahdollista vaan minulla on kangaslaatikoita sekä äitiyspakkauksen laatikossa vakuumipusseissa pieniä vaatteita. Tässä kuitenkin avainasemassa ovat taas nuo vakuumipussit. Vaikka öttiäiset voivat päästä myös hyllyille, lattia on kokemukseni mukaan kuitenkin se pahin paikka. Kuulemma ainakin meiltä löytyneet ruskoturkiskuoriaiset osaavat myös lentää, mutta en ole kyllä ikinä nähnyt niiden lentävän. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteivät ne osaisi, mutta ainakin suurimmaksi osaksi ne vain ryömivät seinän- ja ikkunanraoista.

9. Tätä en ole itse kokeillut, mutta kuulin kaverilta vinkin liima-ansoista, joilla ötökkäongelmaa voi ainakin kartoittaa ja seurata, mutta ötökät jäävät ansaan myös kiinni joten se voi auttaa myös ongelman hallinnassa. Näitä ajattelin nyt itse tilata kokeeksi. 

10. Tämä viimeinen vinkki on täysin kokeellinen, eikä minulla ole sen toimivuudesta mitään takeita. Meillä asustelee alakerrassa jonkin verran hämähäkkejä ja ajattelin kokeilla siirtää niistä jonkun yläkertaan. Hämähäkit syövät tuhoeläimiä, joten ehkä ne auttaisivat pitämään kuoriaiset kurissa. Toivottavasti ne asettuvat taloksi myös yläkerran vaatehuoneeseen, mutta vain sopivassa määrin!

Samalla tuli siivottua koko vaatehuone ja hieman karsittuakin. 

Laitoin varoiksi lakanatkin muovilaatikoihin, vaikka puuvilla ei ole niin paha. Mutta nyt on ainakin helpompi siivota. 

Jos haluat vielä kattavamman kuvauksen mahdollisista tuholaisista ja niiden torjunnasta, kannattaa katsoa esimerkiksi Outi Les Pyyn mahtava tietopaketti. Siinä tosin on isoja kuvia mukana (hrrr....) Toivon tällä kertaa, että ongelman käsittely oli tässä ja normaalit varotoimet riittävät taas jatkossa. 

Toivottavasti sinun ei tarvitse jakaa kokemuksiasi tuhohyönteisten kanssa!

Koti-ikkä

 Nyt isänpäivänä on hyvä vähän kertoa meidän syksystä ja oikeastaan koko edellisestä puolesta vuodesta. Toukokuussa minä palasin töihin ja mies jäi vuorostaan kotiin. Ja se on ollut kyllä meidän perheelle todella hyvä ratkaisu! Vaikka varmaan perhevapaissa olisi minustakin korjattavaa, niin nykyisessä systeemissä on kyllä se hyvä puoli, että minä sain ensin olla suhteellisen pitkään kotona (vajaat pari vuotta) ja silti mieskin ehtii olla kotona aika kivan pätkän. Vielä hänellä on pari kuukautta koti-isyyttä edessä ja yhteensä hän on kotona siis noin kahdeksan kuukautta. Bonskun kanssa mies oli kotona suunnilleen samanlaisen pätkän.

Isänpäiväkukkaset ja R2D2

Edelleen allekirjoitan väitteen, että koti-isyys on äidin parasta aikaa. Tai ainakin yhtä hyvää, kuin kotiäitiys parhaimmillaan. On ollut niin ihana palata töihin, kun ei ole samalla tarvinnut ottaa haltuun päivähoitokuvioita ja arkiaamujen kiirettä. Lapset heräävät kyllä suunnilleen samoihin aikoihin kuin minä, mutta vain minulla on kiire minnekään, sillä Bonskun päiväkoti alkaa vasta 8.30 ja Tintin puisto 9.00. Jatkossakaan ei iltapäivisin minun tarvitse kiirehtiä hakemaan lapsia, sillä mies päässee oikeastaan aina minua aikaisemmin töistä. 

Bonskun päiväkoti alkoi kyllä minun kannaltani juuri sopivaan aikaan. Mies otti haltuun koko päiväkotikuvion, mitä vaatteita siellä pitää olla ja miten reppu täytetään. Jos hoito olisi alkanut silloin, kun minä olin vetovastuussa tai vaihtoehtoisesti kun molemmat olisivat töissä, olen aika varma että kuin huomaamatta kaikki päiväkotiin liittyvä "metatyö" olisi ollut yks kaks minulla. Eikä tämä johdu siitä, ettei mies osaisi näitä hoitaa. Arvaan vaan, että siihen se silti olisi ikään kuin valunut. Nyt taas minä huomaan olevani pihalla monesta päiväkodin kanssa sovitusta jutusta ja h
yvä niin. Ehdin päästä niihin sitten mukaan riittävästi kun on tarvis. Ja onneksi päiväkodista kuitenkin tulee viikkokirje sekä kuvia säännöllisesti. On silti ihana tietää ja nähdä, mitä Bonsku päivän aikana touhuaa, mutta minun ei ole tarvinnut huolehtia tuleeko mukaan eväät tai jumppatossut. 

Bonsku keksi, että iskälle pitää ostaa lahjaksi legoja (ilman mitään taka-ajatuksia tietysti). Hän käytti lahjaan myös omia rahojaan. 

On yllättävän kuormittavaa olla se, joka tietää lapasten paikat ja sen, mitä milloinkin kannattaa pukea. Ja pukeutuminen on vain yksi konkreettinen esimerkki metatyöstä! Minä riemuitsin tällä viikolla, kun mies joutui neuvomaan minua, mitä lapsille kannattaa pukea päälle tällä kertaa. Se tarkoittaa, että kaikki se hiljainen tieto siitä, mitä milläkin sääkombolla kannattaa tuonne ulos laittaa on jakautunut meidän perheessä tasaisemmin. 

Tintti on ollut aina melkoinen mammampoika (nimitys tulee siitä, että hän myös kutsuu maitoa mammaksi). Nyt olen kuitenkin ilolla seurannut, miten hänestä on tullut entistä enemmän myös "ikkänpoika". Iskästä on tullut hoitovapaan aikana vielä paljon aiempaa tärkeämpi. Välillä hän on vaikkapa satuttanut vähäsen ja hän on saattanut huutaa "ikkää, ikkää", vaikka minäkin olisin ollut vieressä. Ennen moinen ei olisi tullut kuuloonkaan. Minua ei kuitenkaan ole syrjäytetty, vaan kyllä äiti on edelleen monessa tilanteessa tärkeä, etenkin aamuisin ja iltaisin. 

Lahja sisälsi myös läheisyyttä. 

Kotivanhemman roolien vaihtamisessa oppii myös ymmärtämään paremmin toisen vanhemman tuntemukset. Kun minä olin kotona, teki mieli kipata lapset heti miehelle kun ovi kolahti, jotta saisi pienen lepohetken. Kun nyt tuleen kotiin töistä, tarvitsisin yhtä lailla sen pienen lepohetken. Kumpikin saattaa olla päivästä aika puhki ja etenkin melu kuormittaa miestä. Yleensä teemme niin, että minä nappaan lapset heti töistä tullessani kainaloon, sillä on heitä ollut myös ikävä. Kainalohetken jälkeen tarvitsen kuitenkin myös rauhallisen kahvihetkeni. 

Onneksi minä saan työstä ja kotielämästä tällä hetkellä kaikki parhaat puolet myös siinä mielessä, että teen miehen hoitovapaasta huolimatta lyhennettyä, nelipäiväistä työviikkoa ja se on ollut rahanmenetyksen arvoista. Se mahdollistaa miehelle aikaa keskittyä perjantaisin vapaammin musiikkitöihin (eli hänkään ei itseasiassa ole ihan 100% koti-isä). Samalla se leppoistaa kaikkien arkea, kun perjantai on vielä astetta rennompi päivä. Vapaan perjantain avulla jaksan itsekin paremmin, sillä etenkin alkusyksystä iltaisin miehellä oli vielä niin paljon musiikkitöitä, että arki olisi ollut jatkuvaa läpystä vaihtoa. Nyt koronan vuoksi arki on leppoistunut hieman vielä lisää, mutta se taas ei pidemmän päälle ole kyllä hyvä juttu, sillä musiikkityöt ovat olleet miehelle kotiarjen rinnalla tärkeä vastapaino. 

Iskä ja pojat legoleikkien pyörteissä. 

Meillä tämä koti-isyysjakso on siis tasapainottanut etenkin lapsiin liittyvien kotitöiden jakautumista, vahvistanut isän ja lasten välistä suhdetta ja helpottanut minun töihin paluuta huomattavasti. Varmasti on perheitä, jossa näin olisi muutenkin, mutta uskon että monelle tämä on mahtava mahdollisuus. Suosittelen kokeilemaan!

Hyvää isänpäivää kaikenlaisille iseille!

Gotta catch 'em all - pumpkin!

 Bonsku innostui syksyllä pokemoneista ja niinpä hurahdimme yhdessä nyt ensimmäistä kertaa Pokemon gon maailmaan. Kokeilin sitä joskus, kun se oli uusi juttu mutta se jäi, sillä se ei toiminut puhelimessani. Nyt sen sijaan opettelemme pelistä koko ajan uutta, vaikka aluksi vain keräsimme "pokeja". Pelistä on tullut yhteinen juttumme ja aina iltapäivisin, kun tulen kotiin töistä katsomme, millaisia pokemoneja meillä kotona olisi napattavaksi. Tämä on nyt selvästi Bonskun tämän syksyn "juttu" ja on hauskaa, kun siinä voi itsekin olla tiiviisti mukana (pelaamme minun puhelimellani).

Onko pokepallossa ehkä Charmander, kun siellä palaa tuli? 

Viime vuonna tähän aikaan taisivat olla pinnalla supersankarit ja silloin keksimmekin tehdä Batman-kurpitsalyhdyn. Tänä vuonna keksin jo kauan sitten, että tämän vuoden kurpitsalyhdystä tulee tietysti pokepallo! (Jos joku ei tiedä, niin pokemonit ovat siis otuksia, joita yritetään napata pokepalloihin.) Ajattelin, että malli löytyisi varmasti Pinterestistä, mutta yllätyksekseni siellä suurin osa pokepallo-kurpisoista olikin maalattuja! Höh, ei ollenkaan perinteistä kaiverrusta. Sen sijaan Pinterest oli täynnä toinen toistaan hienompia Pokemon-hahmoja kaiverrettuina kurpitsoihin. Niihin eivät kaiverrustaitoni olisi riittäneet, joten tyydyin niihin pariin mallikappaleeseen, jotka pokepalloista oli tehty. Sinänsä kuvio ei ole vaikea tehdä, mutta tarvitsin ideaa siihen, miten pokepallon eri värit tuodaan esiin ja miten kuvio pysyy parhaiten "kasassa". 

Erittäin hyvän niksin kurpitsan koverruksessa opin ystävältäni, joka teki vasta tänä vuonna ensimmäisen kerran kurpitsalyhdyn. Hän oli ostanut kaupasta "halloweenkurpitsan", johon oli kontaktimuovilla tehty naama valmiiksi. Ja sitten hän oli vain kaivertanut naaman kontaktimuovien mukaan. Nerokasta! Minä yritin viime vuonna piirtää lyijykynällä mallin kurpitsaan, eikä se tarttunut ollenkaan. Tällä kerralla leikkasin mallin värillisestä kontaktimuovista, liimasin kurpitsaan ja leikkasin mallin ympäriltä. Kyllä oli helpompaa! 

Ah, kontaktimuovi, mikä nerokas keksintö!

Melkein valmista. Parhaat työkalut ovat katkoteräveitsi, pieni teräväpäinen keittiöveitsi ja kaapimiseen jäätelökauha. 

Ja olisi ollut vielä helpompaa, jos en olisi tehnyt samaa virhettä kuin viime vuonna, eli unohtanut ottaa kurpitsaa ensin sisään lämpenemään. Nyt aluksi kurpitsa hikoili taas sen verran, ettei kontaktimuovi meinannut tarttua, mutta onneksi pienen pyyhekuivatuksen jälkeen se pysyi riittävän hyvin kiinni kurpitsassa. Tällä kertaa kaivertaminen muuten sujui jo rutiinilla ja vaivattomasti. Koko homma oli paketissa puolessa tunnissa. Kuviokin toki oli helppo tehdä, mutta kyllä ihan ensimmäisissä perusnaamoissa meni paljon enemmän aikaa. 

Pokepallon valkoisesta osasta näkyy valo ja tuosta keskiosan "napista" koversin vain ulkokuoren pois siten, että malton väri näkyy. 

Ja nyt meillä on sitten pokepallo rapunpielessä. Toivottavasti se houkuttelee meille oikein paljon pokemoneja tai ainakin Bonskun kovasti toivoman Squirtlen!