Tutkimusretki Tallinnassa

Tallinnan katuja tallaamassa. 

Vanha kaupunki oli yhtä kaunis kuin muistin. 

Pari viikkoa sitten perheemme suuntasi mummun ja vaarin eli miehen vanhempien kanssa Tallinnaan. Edellisestä Tallinnan matkasta oli vierähtänyt jo kahdeksan vuotta ja yleensä matkat ovat olleet päivän tai parin piipahduksia. Odotin innolla, mihin kaikkeen kokonaisessa viikossa ehtisikään tutustua. Pitkälti tutustuimme Tallinnaan Bonskun kanssa kaksin, sillä muu porukka osallistui suunnistuksen veteraanien mm-kisoihin ja samassa yhteydessä järjestettävälle rastiviikolle. Matkailu kahdestaan vaaperon kanssa sujui melko mutkattomasti - siihen saakka kunnes mahatauti yllätti. Kokoan tähän kivoja paikkoja viikon varrelta teemajärjestyksessä. Iso kiitos Lähiömutsin Tallinna-aiheisille postauksille, joita seurasin joinain päivinä lähes orjallisesti. 

En ole pitkään aikaan ollut kunnon hiekkarannalla. Piritan ranta olisi varmasti ihana paikka hellepäivänä - ja tosi täysi!

Jos ei pääse uimaan, rannalla voi vaikka kokeilla karhukävelyä.

Jos säät olisivat olleet kesäisemmät ja jos vesi olisi ollut paremmassa kunnossa, olisimme varmasti viettäneet aikaa Piritan ihanalla rannalla. Harmikseni rantavahti tuli ilmoittamaan veden laadun olevan huonoa, emmekä uskaltaneet rantavettä pidemmälle. Emme olisi menneet rantaveteenkään, jos olisimme tienneet, mutta emme löytäneet rannalta varoitusta veden laadusta. Onneksi hiekallakin oli kiva touhuta ja pelleillä ja maanantaina ilmakin oli vielä kohtuullisen lämmin. Loppuviikollakin sää suosi turisteja puolipilvisellä säällä ja vasta aivan viimeisenä päivänä satoi.

Pietari Suuren makkarissa. Sänky oli hänelle kuulemma liian pieni.

Bonsku missasi palatsin huikeat kukkaistutukset. 

Kadriorgin puistoalue on mielestäni ykköskohde, jos aikoo perheen kanssa viettää aikaa Tallinnassa. Kävimme siellä Bonskun kanssa kahteen otteeseen, ensin koko porukalla ja loppuviikosta kahdestaan, kun mies oli mahataudin kourissa. Puistossa on paljon kauniita alueita vaelleltavaksi päikkäreiden aikana, kiva leikkipuisto sekä montakin hyvää museota. Me vierailimme kolmessa. Alueella on myös kauniita taloja ihailtavaksi. Syömässä kävimme ihan puiston kulmalla olevassa ravintolassa, mutta annokset olivat ehkä aavistuksen pieniä hintaansa nähden, vaikka maukkaita olivatkin.

Leikkipuistossa oli kiva temmeltää. Taustalla lastenmuseo Miiamilla. 

Bonsku oli innokas museovieras. 

Kadriorgin puisto on alunperin rakennettu Pietari Suuren vaimolle Katariinalle. Kävimmekin heidän "kesämökissään", jossa on mukava pieni museo. Lastenmuseo Miiamillaa suosittelen ehdottomasti erityisesti leikki-ikäisten kanssa, mutta kyllä tuo reilu 1-vuotiaskin siellä viihtyi koko rahan edestä. Museossa saa leikkiä ja kokeilla ja kaikkeen saa koskea. Myös Baltian suurin taidemuseo Kumu sijaitsee Kadriorgissa ja pakko sitäkin on suositella, sillä se oli minusta yksi parhaista museokokemuksista pitkään aikaan. Sopivan kokoiset ja mielenkiintoisesti kootut näyttelyt johdattelivat läpi Viron modernin- ja nykytaiteen historian. Lisäksi juuri nyt paikalla oli upea näyttely Viktoriaanisen ajan naistenmuodista ja vaatetuksesta. Ei voi kuin kehua!

Kumussa oli klassista taidetta...

... ja modernista taiteesta nykytaiteeseen. 

Pukunäyttely oli huikaiseva. Käsittämätöntä, että joskus nuo ovat olleet oikeasti jollain ihan käytössä. 

Reissun aikana kävimme myös parissa muussa museossa. Nuku-nukketeatterimuseo sijaitsee vanhassa kaupungissa ja se oli myös oikein mukava tuttavuus. Ehkä Bonbonin ikäinen ei saanut museosta kovin paljon irti, mutta toisaalta eipä sisäänpääsy häneltä mitään maksanutkaan. Lähtöpäivänä kävimme sataman lähellä sijaitsevassa Arkkitehtuurimuseossa vähän extempore, mutta museo osoittautui onnistuneeksi valinnaksi. Pienehkössä museossa oli esillä Viron arkkitehtuuria sekä mielenkiintoinen näyttely arkkitehdin työvälineiden muodonmuutoksesta. 

Bonbon auttoi urheasti kolmen pannukakun urakassa Kompressorissa.

Syöminen on tietysti olennainen osa matkaa ja löysimmekin reissun aikana lähes poikkeuksetta hyviä ravintoloita ja kahviloita. Von Krahli Aedista kirjoitinkin jo hääpäiväpostauksessa. Sen sisarravintola Vegan oli myös hyvä, laaturuokaa kohtuuhinnalla. Telliskiven kauppakeskuksen ytimessä sijaitsevassa F-Hooneessa söin superedullisen ja maistuvan lounaan, kun satuin osumaan sopivaan saumaan. Välillä ravintola olikin aivan piukassa. Yhtenä aamuna söimme herkulliset aamiaismunakkaan myös Telliskivessä Kivi Paber Käärid -ravintolassa (jossa kaikki on gluteenitonta vinkeiksi keliaakikoille). Ei todellakaan gluteeniton suositus puolestaan on lättypaikka Kompressor, jonka bongasin Elinan blogista matkan aikana. Valtavan kokoiset täytet lätyt alle viidellä eurolla! Mies ei uskonut, että yksi riittää, mutta voin kertoa, että 1,5 lätyn jälkeen me olimme kaikki aivan täynnä. Onneksi Bonsku söi myös oman osansa. 

F-Hoone trendikkäästä kuvakulmasta. Paikka oli kivan rosoinen ja lattekin tarjoiltiin kolhiintuneesta matkamuistomukista.

Vegaaniannos V:ssä. En kyllä muista mitä tämä sisälsi. 

Kahviloista suosikeiksi nousivat August, Must Puudel sekä Sinilind. Nämä kaikki olivat sellaisia sopivan trendikkäitä ja kuitenkin kotoisia kahviloita. Oikeastaan koko Tallinna on pullollaan kivoja kahviloita, joten ihan sama minkä valitsee. Palvelu oli kaikissa ystävällistä ja tarjoilijat puhuivat todella hyvää englantia. Entisestä kivikasvoisuudesta ei ole tietoakaan, minkä vielä muistan kymmenen vuoden takaa. Suomalaista "tiskillä maksajaa" tosin hämmensi tarjoilijoiden into työntää asiakkaat pöytiin, joissa sitten piti odottaa, kun kaikki olisi hoitunut tiskillä käden käänteessä. 

Kalamajan ja Telliskiven puutaloja. 

Vanhassa kaupungissa jaksoimme kierrellä monena päivänä, sen verran viehättävä se on. Halusin myös tutustua johonkin uuteen, joten gentrifikaation kokenut Telliskiven ja Kalamajan alue kiinnosti minua. Ja kyllähän se olikin kivaa aluetta. Osin ränsistynyttä, osin korjattua, puutaloa, modernia ja vanhaa tehdasrakennusta vieri vieressä. Telliskivi Loomelinnak onkin oikein hipsterin unelmien täyttymys, mielenkiintoisia putiikkeja ja ravintoloita pullollaan. Erityisesti pari lastenvaateliikkeet Minu väike maailm ja  Nona olivat ihania. Kävimme pikaisesti lauantaina myös Telliskiven kipputoritapahtumassa, mutta sadepäivänä tarjonta oli melko surkea. Aurinkoisena päivänä tilanne olisi varmasti ollut toinen. 

Telliskivi on kokemassa gentrifikaation.

Vintageliikkeitäkin tietysti piti etsiä. Osa netistä löytämistäni liikkeistä ei ollut enää toiminnassa, mutta pari helmeä löytyi. Aivan upea Fankadelik ei kalpene Amsterdamin tai New Yorkin huippuliikkeille, niin upeita mekkoja oli liike pullollaan. Valitettavasti myös hintataso oli sen mukaista, joten tyydyin ihailemaan. Pienestä ja suloisesta Annimari-vintageliikkeestä sen sijaan löysin aivan ihanan omenanvihreän 60-lukuisen villamekon. Jossain kolmannessakin liikkeessä kävimme, mutta sen nimi ei jäänyt mieleen. 

Reissu oli oikeastaan vanhan kaupungin kiertelyä lukuunottamatta täysin uudenlainen näkökulma Tallinnaan. Koko kaupunki oli muuttunut valtavasti kymmenessä vuodessa, nyt oli mukana vaapero, eikä shoppailu ostoskeskuksissa kiinnostanut juurikaan. Kaikenlaista mielenkiintoista jäi varmasti kokemattakin, mm. kylpyläreissu mahataudin vuoksi, mutta onneksi ennen taudin varsinaista iskua ehdimme tehdä kaikenlaista. 

Millaisia muistoja sinulla on Tallinnasta tai olisiko lisävinkkejä tulevaisuuden varalle?

It never rains but it pours

Vaikka ulkona ropiseekin, en viittaa otsikolla säätilaan. Otsikon sanonta on minusta erittäin osuva tilanteissa, joissa tuntuu että kun jotain menee pieleen, kaikki menee pieleen. Varmasti jokaisella on välillä tällaisia päiviä tai kausia, meillä nyt viimeisen viikon ajan. Onneksi asiat voisivat olla huonomminkin, mutta juuri sillä hetkellä tuntui siltä, että ihan kaikki menee  mönkään. Toisaalta, kun riittävän moni asia menee pieleen, niin alkaa jo vähän naurattaa. Viimeistään kun tämä koko soppa on ohi, osaan varmasti nauraa tälle kaikelle. Ja jotta osaisin jo nyt, kirjoitan aiheesta postauksen.

Pirteä sairastaja on edelleen jaksanut hyvin tyhjentää kaappeja ja hyllyjä. Kukaan ei ilmeisesit kertonut Bonskulle, että ainoastaan matkalaukut piti tyhjentää. 

Viime viikon alku sujui oikein mukavissa merkeissä Tallinnan lomalla yhdessä appivanhempien kanssa. Bonskun maha meni vähän sekaisin, mutta ensin ajattelin sen johtuvan erilaisesta bakteerikannasta. Ei johtunut. Mieskin sairastui. Minä sinnittelin terveenä. Kunnes poistuin laivalta horkassa, kalpeana ja huonovointisena kuten kunnon Tallinanristelijä ikään. Myös mummu sairastui laivamatkan aikana. Minä kävin pariin otteeseen tiputuksessa (varotoimenpiteenä verensokerien takia, ei mitään oikeaa suurta draamaa). Sunnuntain me vanhemmat makasimme peiton alla ja yritimme kuulostella, ettei Bonsku tee tuhojaan. Hän kun oli ripulista huolimatta (onneksi) pirteä kuin peipponen.

Eihän tämä viikko olisi niin erityisen raskas ollut, mutta miehelle sattui vielä todella kiireinen viikko. Olin siis käytännössä Bonskun kanssa kahdestaan hyvin paljon, mikä toipilaana oli vähän haastavaa. Lastenhoitoapua ei oikein uskaltanut pyytää tartuntavaaran vuoksi ja lisäksi toiset isovanhemmat olivat itse saman mahataudin kourissa. Ja muuten se Bonskun hoitokin olisi mennyt siinä missä muutenkin, mutta hänpä päätti, ettei kipeänä kannata nukkua mitään päiväunia! Aina kun hän hetkeksi nukahti. hän havahtui hereille. Ja vauhtiahan riitti. Bonskun tauti oli oireltaan lievin mutta pitkäkestoisin.

Pyykkiä riittää vaan...

Pienenä sivujuonteena jäin ennen matkaa odottamaan UPS:n pakettia ennen matkaa. Ajattelin, että saisin jonkun tiedon sähköpostiini paketista matkan aikana, jolloin voisin vaikuttaa sen saapumiseen. Ilmoituksen sijaan löysin maanantaina postilaatikosta lapun, että pakettini lähtee takaisin Puolaan - seuraavana päivänä! Soitin paniikissa asiakaspalveluun ja sain kuljetuksen muutettua onneksi helposti. Seuraavana päivänä ovikello soi. Nappasin Bonbonin kainaloon ja menin ovelle. Siellä ei ollut ketään! Minulla on ollut aiempia huonoja kokemuksia UPS:n kanssa, enkä pidä siitä että joudun odottamaan kolmen tunnin aikahaarukan verran pakettia, joten lähdin suutuksissani sipsuttamaan pihan poikki sukkasillani lähetin perään. Mahdoin olla näky, kun huusin vauva kainalossa "UUPEEÄÄS! UPS! MULLE OLI PAKETTI! MISSÄ LÄHETYKSENI ON!" Sain lähetin kiinni portilla. "Laitoin sen postilaatikkoon." Hölmistyin niin paljon että vain kiitin ja palasin sisälle. Onneksi paketin sisältö oli mieluisa.

Viikon piristys: Lenny Lambin onbuhimo  eli kantoreppu ilman vyötärövyötä. 

Jossain vaiheessa toivuin sen verran, että aloin purkaa reissu- ja mahatautipyykkejä. Kaksi koneellista pyykkejä pyöri moitteettomasti. Kolmannen kohdalla pyykit olivat omituisen kuumia, kun avasin koneen. Ajattelin ohjelman olevan kesken ja pistin luukun kiinni. Vaan eipä kone enää jatkanutkaan pyörimistä. Eikä auennut. Yritin kaikin keinoin avata luukkua, mutta siellä ne pyykit olivat litimärkinä lukkojen takana. Manuaalisen avaussysteemin vetohärpäke oli työntynyt jonnekin koneen uumeniin, eli sekään ei auttanut. Soitin huoltoon. Seuraava mahdollinen huoltoaika viikkojen päässä. Soitin toiselle ja purskahdin itkuun, kun harmitti niin. Säälistä lupasi tulla avaamaan koneen - loppuviikosta. Jäin suremaan homehtuvia pyykkejä, mutta otin ajan kiitollisena vastaan. 

Palautuneita puhtaita pyykkivuoria. 

Lopulta kun Bonbon ei vielä keskiviikkonakaan nukahtanut päiväunille, edellisen päivän pyykit viruivat edelleen koneessa,  muu likapyykkivuori kasvoi kasvamistaan ja oma olokin oli vielä varsin hutera, soitin itkuisena miehelle töihin. Hän hoiti lopulta paikalle apujoukoiksi vanhempani (mistä olen kiitollinen, kaikille ei tällainen luksus ole mahdollista). Onneksi tartunavaaran suhteen oltiin jo melko turvallisilla vesillä. He viihdyttivät Bonskua ja veivät pyykit mennessään. Isäni auttoi pesukoneen kanssa ja sain kuin sainkin luukun aukeamaan kun kaivoin otsalampun ja koukun avulla manuaalisen avausvivun koneen syövereistä esiin. Sain vähän levättyä.

Salaiset aseet. Mannerheimin muistelmiin oli hyvä tukea pesukonetta ja kaapin lapsilukon koukulla kaivoin vivun esiin. 

Loppuviikosta kaikki on näyttänyt taas valoisammalta. Pientä takapakkia on ollut tervehtymisessä, mutta torstaina uskalsimme jo lähteä kuuntelemaan musiikkia ja haukkaamaan happea taiteiden yöhön. Nyt alkaa tuntua siltä, että tästä viikosta selvitään. Ja vähän voi jo nauraakin.

7. päivä

Varoituksen sananen, että nyt tulee vähän pumpulihöttöä. Viikko sitten vietimme miehen kanssa 7. hääpäivää. Nyt takana on se kuuluisa seitsemäs vuosi avioliitosta, jonka pitäisi olla se kriisivuosi. En tiedä onko ajatuksessa mitään perää, ainakaan itsestä ei tuntunut siltä. Toisaalta mikään ei ole muuttunut, mutta myöskään ei tunnu siltä, että koskaan olisi tasaisen tylsää. Ehkä arkemme on sitten vaan niin vaihtelevaa, ettei sellaista pääse sattumaan. 

Ei aivan hääkimpun värejä, mutta oivat hääpäiväkukat kuitenkin. Kerrankin sain ostaa kukkia Tallinnan ihanista kukkakojuista, kun olimme peräti viikon!

Samalla 7. avioliittovuotemme oli myös esikoisen vauvavuosi, mikä sekään ei ajanut suhdetta karille. Tosin jonkun tutkimuksen mukaan 1-vuotiaiden vanhemmat vasta onnettomia ovatkin. Joskus teininä muistan suunnitelleeni, että 7. aviovuosi ja vauvan syntymä kannattaa ajoittaa päällekkäin, niin ei ainakaan tule tylsää. No, tähän ei varsinaisesti tähdätty, vaan se vain kävi niin, mutta taisi sopia meille. Perhe-elämä ei ole köyhdyttänyt parisuhdetta, vaan rikastanut. Ajan jakaa toki kolmaskin henkilö, mutta onneksi tarpeeksi riittänyt vain meille. Tietysti helponpuoleinen vauva on varmasti yksi syy tähän. Rikkonaisina öinä riidatkin paisuvat ja jos niitä olisi ollut isompi prosentti kaikista öistä, olisi varmasti parisuhde ollut enemmän koetuksella. 

Pääsimme viettämään laatuaikaa ravintolan romanttiselle sisäpihalle. 

Tänä vuonna hieman aiemmin meillä tuli myös täyteen 10 yhteistä vuotta. Se kuulostaa jo joltain! Vaikka esihän se ole mitään verrattuna vaikkapa omiin vanhempiin, mutta jotenkin täysi vuosikymmen tuntuu juhlavalta. Tässä sitä ollaan, onnekkaina ja kiitollisina siitä, että yhteen kasvaminen on onnistunut ja suurilta kriiseiltä on vältytty. Niin monenlaisia tarinoita on seurannut läheltä ja kaukaa, että tajuaa, ettei se ole kellekään itsestäänselvyys. Aina ei mene niin kuin suunnittelee tai tahtoo. 

Mitähän kaikkea tässä oli? Jänistä ainakin. 

Hiukan ehkä iski annoskateus. Tuo leipä muuten oli superhyvää. 

Vietimme hääpäivää oikein ravintolaillallisella Tallinnassa, kun siellä muutenkin reissussa oltiin. Mukana olleet isovanhemmat huolehtivat Bonskusta. Mahduimme tuurilla Von Krahli Aediin ilman pöytävarausta. Ravintola oli sen verran täynnä ja palvelu kesti, ettemme viitsineet ottaa jälkkäreitä jotta pääsimme taas Bonskun luo, mutta mikäs siinä oli jutellessa ja ollessa ihan vain me kaksi. Palvelu oli siis muuten hyvää ja samoin ruoka. Villahääpäivän kunniaksi otin lammasta. Se muistutti myös siitä, että häissämme en jättäny tarpeeksi tilaa herkulliselle pääruoka-lampaalle, vaan ahdoin itseni täyteen alkupaloja. Oli melkein yhtä hyvää, muttei aivan yhtä mureaa kuin häissä. 

Miehellä oli joku kukkakaalihässäkkä. Hän valitsee annokset yleensä sillä perusteella, että niissä on sieniä. Tässä kanttarelleja.

Opin postausta tehdessä, että orzotto eli ohrarisotto on ihan oikea italialainen ruoka. Tässä lammasta ohratolla siis. 

  Avioliittovinkkejä en sentään ala ladetta - tai ehkä yhden. En tiedä olettaako kukaan oikeasti että toinen puoliso muistaa vaikkapa hääpäivän ja yllättää jenkkityyliin. Ja jos ei yllätä niin toinen osapuoli (yleensä vaimo) suuttuu. Ainakin suosittelen luopumaan tällaisesta tavasta, jos se aiheuttaa suuttumusta. Paljon hauskempaa on suunnitella hääpäivää yhdessä! 

Nyt vaan kohti kahdeksatta vuotta ja uutta vuosikymmentä! 

Lomahommia

Mies lomaili koko heinäkuun, joten meillä oli mahtava, yhteinen perhekesäloma. Omakin arki tuntui eri tavalla lomalta, kun hoitovastuussa oli kaksi aikuista. Loman alussa teimme väljän listan asioista, joita halusimme tehdä kesän aikana. Jos asioita ei kirjoita ylös, tulee helposti vain löllyttyä päivästä toiseen. Siinä ei toki sinänsä ole mitään vikaa, mutta löllymisen ohella halusimme tehdä yhteisiä erityisiä lomajuttuja myös.

Kesäsometusta

1. Pyöräretki

Pyöräretki ei toteutunut ehkä siinä mittakaavassa kuin olimme ajatelleet, mutta kävimme sentään Ruissalossa syömässä banaanilettuja. Ruissalon maisemat ovat aina hätkähdyttäviä ja nyt oli kiva esitellä niitä myös Bonskulle, joka oli ensimmäisiä kertoja pyörän kyydissä. On ollut ihanaa, että Bonbon viihtyy pyöräistuimessaan, sillä nyt pääsee joka paikkaan niin näppärästi. Ehkä vielä polkaisemme Kuralan kylänmäkeen jonain vapaapäivänä, vaikka loma jo loppui.

2. Uiminen 

Minun kesääni kuuluu aina uiminen. Nyt ehkä hiukan vähemmän, kun Samppalinna on ollut kiinni ja Bonsku sai pienen kesänuhan pari viikkoa sitten. Melko kiitettävästi olen sentään ehtinyt käydä Kupittaan maauimalassa sekä yksin että Bonskun kanssa ja kerran koko perheenä oikein uimarannallakin. Ja vielä ehtii!

Ei ikinä uskoisi, että näissä kuvissa on entinen kylvynvihaaja.

Roiskuu, loiskuu!

3. Siivouspäivä

Edellisessä postauksessa mainitsinkin, että vanhempani olivat meillä siivousapuna. Tämä piti toteuttaa jo aiemmin keväällä, mutta ehdittiin onneksi ennen kuin äitini palaa töihin.

4. Museo ja/tai kulttuurikohde

Tässä onnistuttiin oikein hyvin, sillä olemme käyneet tänä kesänä Fiskarsin ruukissa, Helsingissä Kiasmassa ja Helsingin kaupunginmuseossa sekä Turun linnassa. 

Fiskarsin upea ruukkimiljöö.

Fiskars on ollut pitkäaikainen haaveeni ja siellä kävimme, kun samalla reissulla kävimme Bonbonin ystävän 1-vuotissynttäreillä siinä lähellä. Fiskars oli erittäin kaunis vierailukohde ja siellä oli ihana kierrellä putiikkeja ja työpajoja. 

Ernesto Neton teoksissa sai kölliä.

Helsingissä on aina ihana käydä ihan vaan kiertelemäss

ä ja nostalgisoimassa. Kävimme muun muassa katsomassa taloa, jossa mies asui seurustelumme alkuaikoina. Siinä oli selvästi tehty julkisivuremontti, sillä kumpikin muisti talon rumempana kuin mitä se nyt oli. Kiasman näyttelyn olivat huikeita! Välillä Kiasmassa on ollut minulle nössölle vähän turhan hurjia näyttelyiä, mutta sekä etenkin Ernesto Neton että Choi Jeong Hwan näyttelyt olivat oikein elämyksiä! Myös kokoelmanäyttelyssä oli mukana helmiä. Helsingin kaupunginmuseo oli uusi tuttavuus ja ilmainen sisäänpääsy plussaa. Helsingin historiaa oli esitelty kiinnostavalla ja helposti lähestyttävällä tavalla.

Tuo harmaa talo kuvan keskellä, eihän se nyt niin paha ole ollenkaan? Varmaan julkisivu rempattu.

Turun linna on itselleni kovin tuttu kohde, mutta tällä kertaa veimme sinne ensikertalaisia eli miehen veljen lapset. Kävimme linnassa Pikkuritari-kierroksen, jollaisia olin kiertänyt useita töiden puolesta aikaisempina kesinä. Jälleen kierros oli oikein onnistunut ja uusiakin juttuja oppi tällainen paatunt linnankävijäkin. Suosittelen lämpimästi lasten kanssa Turun linnassa kävijöille!

Bonbon nukkui jälleen onnensa ohi, eikä häntä lyöty Turun linnan pikkuritariksi. Ehkä ensi vuonna. 

5. Juhlat ja sukuloinnit

Tarkoitus oli nähdä vielä vähän useampaa sukulaista kesän aikana, mutta kaikkeen ei kuukausikaan riitä. Onneksi mukavia sukujuhlia ja muita kekkereitä oli sopivasti ripoteltuna pitkin kesää. Miehen veljen perheen luokse ei ehditty, mutta se ei haitannut, sillä he tulivatkin käymään meillä. Sunnuntaina vietettiin äitini perinteisiä kesäjuhlia ja tiedossa on vielä parit häät elokuussa! Kolmannetkin olisi ollut, mutta niihin emme valitettavasti pääse. Isompien juhlien lisäksi minun synttäripäiväni oli oikein mukava ja pääsimme jopa elokuviin kahdestaan miehen kanssa.

Leikkipuistot ovat tulleet tutuiksi kesän aikana. 

Eikä siinä vielä kaikki... Miehen loma jatkuu pian vielä yhden viikon verran ja lähdemme reissuun! Siitä lisää myöhemmin. Tähän asti on ollut ihana kesä!

Mikä on ollut sinun kesäsi kohokohta? Vai onko se vielä edessä?

Rajattua elämää

Olen aina nauttinut kotona kauniisti järjestellyistä asetelmista ja nurkkauksista, joissa järjestys pysyy vaikka muualla olisikin hieman kaaosta. Ei varmaankaan ole vaikea uskoa, että nyt nuo pienet kauniit kohdat kodista ovat nousseet entistä suurempaan arvoon, kun ympärillä on leluja, pyykkejä ja kaikkea mahdollista roinaa Bonbonin jäljiltä. Välillä tuntuu, että hän on aloittamassa meillä sen konmari-projektin, kun hän leivittää kaikki keittiön muovikipot ja -kannet lattialle. Onneksi vähän rajaamalla saa kaunista katseltavaa. 

Kotiin tuli kaunislinjaisen tuolin myötä jälleen ripaus 60-lukua. Vuosikymmenten sekamelskaan se sopii hyvin. 

Jokin aika sitten pyysin vanhempiani siivous- ja Bonskun vahtimisavuksi, jotta sain siivottua vähän sellaisia kotiin kertyneitä ryjäkasoja ja hätäratkaisuna Bonskun ulottumattomiin siirrettyjä säilytysratkaisuja. Aika mukavasti näitä väliaikaissäilöjä saatiin järkeistettyä ja purettua ja nyt siivoaminen on taas hieman helpompaa, kun sotku on lähinnä pintapuolista. 

Olohuoneen senkkiä koristavat vain Block-lamppu, synttärilahjaksi saatu vinyylilevyn kansi ja synttärikukat. 

Samalla järjestetin vähän uusiksi "sisustusasetelmia" ja yllätyksekseni huomasin kaipaavani ympärilleni hieman enemmän minimalismia. En siis laittanut esille kuin muutamia kauniita esineitä ja pyrin karsimaan turhan pois. Todellisesta minimalismista ollaan vielä kaukana, mutta ehkä minulle tämä on jo paljon. Tai siis vähän. 

Haisukaapin päälle kokosin 60-luvun esineistöä. Hyrrä-lasimalja tuli äidiltä synttärilahjana. 

Nyt kodissa on taas muutama kaunis nurkkaus, johon voi kiinnittä katseensa, kun muu koti on räjähtänyt käsiin. Vaikiosuosikkini ovat näkymät sohvalta Haisukaapille ja toisaalta makuuhuoneeseen. Eteisen lipasto näyttää puolestaan nyt erityisen kauniilta, kun se sai parikseen 60-luvun tuolin. Äitini löysi tuolin kirppikseltä edullisesti ja se verhoiltiin uudestaan turkoosin ja harmaan sävyisellä kankaalla. 

Vehreä keittiönpöytä. Marimekon tarjotin on esillä melkein aina kesäisin. 

Kuvista huomaa, että tällä hetkellä olen näköjään pistänyt esille paljon 50- ja 60-lukujen esineitä. Nykyaikaiset ja arkisetkin asiat voivat kuitenkin olla kauniita. Keittiössä vitamiinipillerit, ksylitolipastillit ja talouspaperi ovat nyt esillä Marimekon tarjottimella. Yhdessä kukkien ja yrttipuskien kanssa asetelma on ihanan kesäinen. 

Tähän kuvaan jäi vähän arkeakin näkyviin, nimittäin Bonbonin nenäsuihke ja nenäliinat kesänuhan jäljiltä.

Yleensä olen nauttinut makuuhuoneen verhojen, maalaamani taulun ja nimettömän lipaston yksinkertaisesta yhdistelmästä. Nyt näkymä on astetta lapsellisempi, kun Bonskun synttärilahjateltta muutti vakituisesti asumaan makkariin. Sinne saa kätevästi piiloon kaikki pehmolelut ja muut lattialla pyörivät tavarat. Teltta itsessään on katseenkestävä, ainakin meidän värikkäässä kodissamme. Vapun jäljiltä jääneet viirit sekä tarpeellisia tavaroita sisältävät laatikot sopivat teltan tunnelmaan. Hiukan mietin, sopiiko tuo punakantinen salmiakkikuvioinen rasia pyöreisiin rasioihin, kunnes tajusin, että salmiakkeja löytyy teltan reunastakin! Perfect match!

Voisi sanoa, että nämä ova tällä hetkellä meidän kodin kohokohdat. Millaisia kohokohtia sinun kodissasi tällä hetkellä on?