Kaupunkiseikkailu lasten kanssa osa 2: Fiini wien ja pikavisiitti Budapestiin

Kaupunkiseikkailumme jatkuu nyt toisella osalla. Tässä välissäkin ehti jo tulla yksi ihmettely kaupunkilomasta lasten kanssa. Se tuntuu hassulta, sillä kyllähän kaupungeissa riittää tekemistä lasten kanssa vaikka millä mitalla! Ja Wien vaikutti ainakin mitä mainioimmalta kaupungilta lasten kanssa. Junamatkustus lasten kanssa on kaikkein miellyttävin matkustusmuoto, joten kaupunkien välillä suhaaminenkaan ei tuntunut rankalta. Neljän tunnin junamatka Prahan ja Wienin välillä meni oikein mukavasti. Perillä Wienissä latasimme puhelimiin paikallisen matkakorttisovelluksen ja 72 tunnin lipun ja suuntasimme hotellille. Todettakoon nyt tässä, että eihän näistä matkoista tulisi yhtään mitään ilman suunnistustaitoista miestä, jonka perässä on hyvä tallata pitkin vieraiden suurkaupunkien katuja. Se helpottaa seikkailua kummasti. Oli sitten pimeällä ja lähes tyhjällä juna-asemalla Lontoossa tai ilman yösijaa Dortdrechtissa, voi luottaa siihen että mies selvittää tilanteen kuin tilanteen. 

Wienissä Heldenplatzin aukiolla kävelemässä.

Myös Wieniin saavuimme ilman sen kummempia suunnitelmia, hieman googlailimme mahdollisia käyntikohteita matkan aikana. Ensimmäinen ilta oli erittäin onnistunut. Päätimme mennä syömään hotellin lähellä Bonskun nimikkoravintolaan ja se osoittautui erinomaiseksi ja myös suhteellisen edulliseksi Wienin hintatasoon nähden. Sieltä jatkoimme matkaa keskustaan. Kurkistimme Stephansplatzilla tuomiokirkkoon. Siellä oli juuri meneillään messu, joten tunnelma oli harras ja tunnelmallinen. Varsinaiseksi iltakohteeksi otimme Haus der Musikin, musiikkimuseon. Melko huikeaa, että joku museo on auki vielä sunnuntai iltanakin, kyseinen museo jopa kymmeneen! Kahdeksan jälkeen lipuista olisi saanut alennnusta, mutta me emme kuitenkaan niin myöhään jaksaneet odotella. Niinpä maksoimme täyden hinnan, mutta se oli sen arvoista, sillä saimme hyvän museoelämyksen lähes tyhjässä museossa.

Soivat portaat, what's not to love?

Wienin filharmonikot lumosi Tintin. Hän hytkyi ja pomppi innoissaan. Ja myöhemmin orkesterinjohtamisesta hän vasta innostuikin!

Museo oli aivan huikea paikka! Heti kärkeen tulivat vastaan soivat portaat ja Tintti ihastui oitis ensimmäisessä museosalissa esitettävään Wienin filharmonikkojen konserttiin. Museossa käsiteltiin sekä ääntä yleisemmällä tasolla että esimerkiksi kuuluisia itävaltalaisia säveltäjiä. Siellä sai kokeilla erilaisia soitintyyppejä ja "säveltää" virtuaalinoppia heittämällä oman valssin. Varsinainen grande finale oli kuitenkin vielä edessä: kapellimestarisimulaattori, jossa pääsi johtamaan Wienin filharmonikkoja. Se oli todella hauskaa ja vaikka museo oli muuten melkein tyhjä, oli tässä kohtaa hieman jopa jonoa. Pari muuta perhettä ja pariskuntaa meidän lisäksemme pääsi kukin vuorollaan johtamaan klassisen musiikin klassikkoja Radetzky marssista Pieneen yösoittoon. Tämän jälkeen pääsimme vielä hulluttelemaan ääntä ja videota yhdistävään teokseen, joka muovautui jatkuvasti katsojien liikkeiden mukana sekä kokeilemaan lapsille suunnattua musiikkiseikkailua.

Luonnontieteellisen museon lattia on UPEA!

Eikä portaissakaan ole valittamista. 

Wien jatkui huikeiden museoiden tykityksellä, kun seuraavana päivänä suuntasimme luonnontieteellisen museoon. Jo itse museorakennus on todella vaikuttava ja kokemisen arvoinen. Museossa riittää kierrettävää, mutta Bonskua kiinnostivat tietenkin eniten dinosaurukset. Dino-osio ei ole valtaisan suuri, mutta mielenkiintoinen. Aitoa dinon luuta saa koskettaa, saalistava ja liikkuva allosaurus kauhistuttaa tai naurattaa ja brachiosauruksen jalan luu on käsittämättämän iso. Minua kiinnosti myös museosta löytyvä Willendorfin Venus, joka oli tuttu jo kouluaikojen historiankirjoista. Minulle kävi patsaan kanssa niin sanotusti "Mona Lisat", sillä patsas olikin ihan pikkuruinen, noin kymmensenttinen. Päässäni olin kuvitellut sen paljon isommaksi. Luonnontieteellinen museohan on oikeastaan luonnonhistorian museo, joten täytettyjä eläimiä tietysti löytyy joka lähtöön. Tiedä sitten kumpi on eettisempää, eläintarhat vai täytettyjen eläinten tiirailu. Kierroksen jälkeen lounastimme museon kahvilassa ja se oli oikein hyvä valinta. Ruoat olivat hyviä ja kohtuuhintaisia ja miljöö varsin hulppea.

"Tätä!" 

Tintti ottaa lunkisti, kun muut ihmettelevät brachiosauruksen jalkaa. 

Museon jälkeen piipahdimme läheisessä leikkipuistossa ja Wienissä niitä löytyikin Prahaa helpommin. Iltapäivällä saimmekin mukavan lähes kahdenkeskisen kävelyhetken Wienin kaduilla, sillä molemmat pojat nukahtivat. Kiersimme Heldenplatzin upeita rakennuksia ja katselimme muun muassa patsaiden kunnostusta. Wieniä selvästi puunattiin turistikauden ulkopuolella. Perhospavilijonkikin oli valitettavasti kunnostettavana. Piipahdimme yhdessä kirkossa ja lopulta päädyimme ostoskatujen tuntumaan. Yritimme etsiä paria vintageliikettä, mutta ne osoittautuivatkin pikemminkin designer second hand -liikkeiksi, jotka eivät niinkään kiinnosta minua. Vintagen suhteen reissu ei ollut paras mahdollinen. Lasten herättyä etsimme vielä uuden leikkipuiston ja vietimme hauskan leikkihetken. Iltaruoan söimme jossain paikallisten suosimassa paikassa, mutta järkytyimme kattausmaksusta, johon emme törmänneet kyllä missään muualla. Jouduimme koukkaamaan pienten annosten jälkeen mäkkärissä.

Vihdoin puistoon! On aina hauska vertailla eri maiden puistoja. 

Siellä joku krapsuttelee koristeita kuntoon seuraavaa turistisesonkia varten. 

Lisää leikkipuistoja! Oli aika vaikeita kiipeilytelineitä. 

Täydellistä reissua ei olekaan, joten seuraava päivä ei alkanut aivan yhtä hyvillä museokokemuksilla. Museokortteli kuulosti hyvältä, mutta oli meidän osaltamme pettymys. Yritimme päästä Zoom-lastenmuseoon, mutta emme tienneet että sinne olisi pitänyt tehdä etukäteen varaus. Bonsku oli kovin pettynyt, kun jouduimme kääntymään pois hauskan näköisestä museosta. Museo oli aivan täynnä lapsiryhmiä, joten voi olla että tämä oli lopulta onni onnettomuudessa. Arvoimme modernin taiteen museon ja arkkitehtuurimuseon välillä. Päädyimme jälkimmäiseen, joka oli kiinnostavista aiheista huolimatta hieman tylsä. Wienin miehityksen ja kylmän sodan vaikutus arkkitehtuuriin ja elämään Wienissä kuulosti mielenkiintoiselta, mutta ehkä toteutus oli hieman liian tekstipainotteinen.

Arkkitehtuurimuseo oli vähän meh. 

Täysillä mukaan leikkiin! Scönnbrunnin palatsin lasten museossa löytyi aikuisillekin rooliasut. 

Tintin ei arvostanut peruukkiaan. 

Onneksi lisää museotykitystä oli vielä luvassa. Jatkoimme museokorttelilta Schönnbrunnin palatsille. Siellä pettymykseksi huomasimme puutarhan pensaslabyrinttien olevan kiinni talvikaudella, joten suuntasimme palatsin lasten museoon. Ja se osoittautui erinomaiseksi paikaksi! Kaikki oli toteutettu toiminnallisesti ja äiti-aivoillekin museon anti oli ihan riittävän haastavaa. Pidin myös siitä, että kuninkaallisten elämää ennen vanhaan esitettiin lapsille lasten elämän kautta. Seinillä oli mm. kuvia Habsburgin suvun kuninkaallisista lapsina ja museoon oli rekonstruoitu lasten huone siinä asussa kuin se oli ollut 250 vuotta sitten. Museon aulassa sai kokeilla hienoja pukuja ja peruukkeja, toisessa huoneessa kammata upeita rokokookampauksia ja viimeisessä huoneessa kattaa vaikka kokonaisen juhlaillallisen kuninkaallisille oikeilla astioilla ja leikkiruuilla. Museosta saisi irti varmasti monen ikäiset lapset ja jälleen lähes tyhjässä museossa saivat aikuisetkin kokeilla hyvällä omallatunnolla kaikkea. Museon jälkeen illan hämärtyessä kiertelimme vielä hieman syksyisessä puutarhassa ja kuvittelimme millainen sen loisto olisi kevällä tai kesällä. Ehdimme vielä hetkeksi sadetta pakoon Cafe Glorietteen, jossa joimme turistihintaiset kahvit hulppeassa keisarillisessa puutarhapavilijongissa. 

Mutta näitä peruukkeja hän kampasi kyllä innokkaasti! Kampauspöydällä oli erilaisia hajusteita tuokstutettaviksi. Nuo rattaat tuolla taustalla vertasivat köyhien ja rikkaiden elämää ennen vanhaan. 

Bonsku kattoi keisarinnalle illallisen. 

Pimeyttä ja sadetta ei päästy reissussa pakoon, mutta ainakin maisemat olivat hulppeat. 

Tuon pömpelin sisällä joimme kahvit. Hieman tuli kiire, sillä paikka suljettiin puolen tunnin päästä siitä, kun astuimme sisään. 

Keskiviikkoaamuna suuntasimme jälleen kohti rautatieasemaa ja ostimme liput Budapestin junaan. Liput Wienistä Budapestiin olivat muuten kalliimmat kuin toiseen suuntaan. Budapestissä meitä odotti mukava Bi&Bi majatalo, jolle plussaa erityisesti aulasta löytyvistä (leluista omistajalla on itsellä pieni lapsi). Äänieritystyksesä miinus, sillä vihainen hotellivieras koputti lasten iltavillien aikana ovelle ja käski hiljentyä. Valitettavasti nuijanukutus ei ole vaihtoehto. Ennen niitä iltavillejä seikkailimme vielä illan Budapestissä. Kaupunki oli meille tuttu, miehelle opiskelijavaihdosta ja minullekin viiden vuoden takaiselta reissulta. Oli hauska bongailla tuttuja paikkoja ja toisaalta nähdä kaupunki hieman uusin silmin lasten kanssa. Kävimme tutussa palacsinta-paikassa ja kiipeilemässä Gellertin kukkulan rinteeseen rakennetussa leikkipuistossa. Harmi, ettei puistoa oltu valaistu! Illalla etsimme vielä kahvilaa ja iloisena yllätyksenä vastaamme tulivatkin joulumarkkinat. Wienissä joulumarkkinat alkoivat vasta meidän lähdettyämme, joten Budapestin markkinat olivat hauska bonus. Lopuksi söimme vielä reissun ensimmäiset pizzat, mikä oli saavutus sinänsä, sillä yleensä pizzaan päädytään jo paljon aiemmassa vaiheessa reissua.

Budapest oli hieno näin lyhyessäkin ajassa. 

Joulumarkkinat - mikä hauska yllätys! Emme yhtään ajatelleet että jo näin aikaisin olisi markkinoita. 

Kaupunkireissu lasten kanssa onnistui siis vallan mainiosti. Toki oli kaikenlaisia tilanteita, mutta niitä on hauska muistella jälkeenpäin. Oli myös hauska vertailla keskenään kolmea Keski-Euroopan suurkaupunkia. Wien oli näistä huolitelluin, mutta toisaalta ehkä pieni särö tuo kaupunkiin myös mielenkiintoa. Budapestissä näkyi selvimmin rapistumista loiston rinnalla. Jokaisessa kaupungissa oli tarjottavana meille suurkaupunkitunnelman lisäksi jotain omaleimaista ja ainutlaatuista. Ja junareissu lasten kanssa, sellaiselle pitää päästä uudestaan!

Seuraavaksi kaipaisin kaupunkien sijaan jotain luontokohdetta. Ehdotuksia?

Tampere, edelleen ihan kuin ulkomailla

Meillä on ollut reissujen suhteen niin huippu kesä, että edestakainen pakkaaminen ja purkaminen alkaa jo vähän jopa kyllästyttää. Mutta ei haittaa, sillä hauskat reissut korvaavat kyllä pakkaamisen riesat. Olemme reissanneet paljon ihan lähialueilla ja palasimme juuri miehen kanssa etukäteishääpäivälomalta Mathildedalista. Olemme käyneet myös ystävän ja hänen poikiensa kanssa mm. Maskussa Kaiturin tilalla ja Seilin saaressa, sukujuhlissa Velkualla saaristomaisemissa sekä perheen ja Tintin toisten kummien kanssa Kylmäpihlajan majakalla (joka tosin Satakunnassa). Pääkaupunkiseudulla piipahdimme Heurekan verran. Pisin kesäreissumme suuntautui tällä kertaa Tampereelle. Reissu oli niin onnistunut, että se tuntui kolmen päivän Tampereen reissun sijaan viikon ulkomaanmatkalta. Mutta olen ennenkin todennut, että turkulaiselle Tampere on ihan kuin ulkomailla.

Taustalla vähän hienompi Lidl. Tampereen vanhat tehtaat ovat niin tunnelmalliset!

Miksi Tampere? Eräs ystäväni jopa hieman naurahti, kun kuuli kesäretkemme suuntautuvan jonkun ylevämmänkuuloisen reissukohteen sijaan Tampereelle. No, tottapuhuen kaupunki valikoitui siksi, että siellä oli jotkut suunnistuskisat, joihin mies osallistui. Mutta osittain myös siksi, että Tampere on meille aika vieras kaupunki, vaikka siellä joitain ystäviä ja sukulaisia asuukin. Suunnistuskisojen rytmittäessä päiviä ja liikkumista aikaa vierailuille ei tällä kertaa suuremmin ollutkaan, joten tutustuimme Tampereeseen kunnon tehoturisteina. Tintti kulkee vielä helposti mukana selkäkyydissä tai rattaissa ja Bonsku on reipas reissaaja, joten ehdimmekin nähdä vaikka mitä!

Tämä kuva kiteyttää hyvin etelänlomafiiliksen, joka koko reissua väritti. Kuvassa Näsikallion suihkukaivo. 

Saavuimme Tampereelle perjantaina lounasaikaan. Nopean lounaan jälkeen suuntasimme ensimmäisenä Poliisimuseoon, jota Bonsku oli odottanut jo pitkään. Sitä on nimittäin mainostettu bussienkyljissä Turussa asti! Sen olisi siis pakko olla hyvä paikka ja kyllä se olikin! Poliisimuseo ei ehkä ensikuulemalta kuulosta minun korviini yhtä houkuttelevalta kuin pikkupojan korviin, mutta se oli erittäin mielenkiintoinen kohde. Ja mikä parasta: ilmainen! Oli näyttely poliiseista itsenäisen Suomen syntyessä, oli katsaus menneisiin riskostutkintamenetelmiin, laajasti tietoa poliisin työstä ja lapsille hurjasti tekemistä. Jo aulassa pojat saivat poliisin suikat päähänsä ja leikkialueella oli pieniä poliisinpukuja halukkaille. Oli NIIIIN söpöä, kun metrin mittaiset pienet poliisit kulkivat pitkin museota ja ajelivat aidolla ja vähän vähemmän aidolla poliisiautolla. Kokeilin myös poliisiauto simulaattoria, mutta liikennepoliisin uraani hieman haittasi se, että samalla korviini kantautui jostain kaukaa "Äitii, äitii, ääitiiii..."

Lain pitkä koura. 

Hiukan epäonnistunut, mutta sitäkin kuvaavampi tinttamareskikuva. 

Museon jälkeen lähdimme miehen mukana Pyynikinharjulle, jonka lähellä oli ensimmäinen osa suunnistuskisasta. Söimme jätskit ja myöhemmin myös munkit näkötornin juurella. Kiipesimme Bonskun ja Tintin kanssa myös symppikseen pieneen näkötorniin ja ihailimme Tampereen maisemia. Jäimme pyörimään Pyynikin harjulle ja löysimme vahingossa hienon Termopylen solan. Kisan jälkeen söimme vielä keskustassa aterian ja suuntaisimme nukkumaan Villa Härmälään, joka oli hurmaava pieni kodinomainen majoituspaikka.

Pyynikin näkötorni. Söpömpi kuin Näsinneula, mutta ei yhtä söpö kuin Tintin kesävarpaat. 

Pyynikinharjulla oli hauska seikkailla. 

Seuraavan päivän aloitimme synttäribrunssilla (päivän etuajassa aikataulujen vuoksi) Cafe Pispalassa. Pannukakkuaamiainen oli todella herkullinen ja henkilökunta ystävällistä. Lapsille jaoimme omista annoksistamme ja se riitti hyvin. Mies oli valinnut paikan ja hyvän paikan valitsikin, sillä samalla kertaa meidän kanssa aterioi myös ruokaidolini Satu Koivisto perheineen. Pispalan harjun maisemissa vahvistui tunne, että nyt ollaan ulkomailla. Ei ole turkulainen tällaisiin korkeuseroihin ja järvimaisemaan tottunut. Lisäksi helle toi elävästi mieleen etelänloman. Aamiaisen jälkeen huristelimme keskustaan. Pojat jäivät leikkimään Pikku kakkosen puistoon ja minä sain pienen ostoskierroksen Tampereen tyylikkäissä putiikeissa. Mitään en kyllä löytänyt, mutta hypistelykin oli pitkästä aikaa kivaa.

Pannukakkubrunssi oli herkullinen. Pispalanharjun maisemat olivat kuin vuoristossa olisi. Ainakin melkein. 

Tampere on täynnä söpöjä putiikkeja. 

Tämän jälkeen tiemme erosivat ja me lähdimme Bonskun ja Tintin kanssa ensin tallipihalle hengailemaan ja sieltä Vapriikkiin. Ja voi Vapriikki miten upea paikka se olikaan! Sieltä löytyi tekemistä tunneiksi ja kävimme siellä itseasiassa kahteen otteeseen, sillä sunnuntaina veimme vielä miehenkin näyttelyihin. Suuressa museokeskuksessa Finlaysonin alueen kupeessa oli ainakin vaihtuvanäyttely Draculasta (emme käyneet), teatterinäyttely, jääkiekkomuseo, nukkemuseo, kivimuseo, luonnontieteellinen, viestintäaiheinen näyttely, Tampere näyttely, Tampere 1918 -näyttely, pelimuseo, postimuseo ja olikohan vielä jotain. Aivan valtavasti tekemistä ja näkemistä siis! Museossa on myös kivasti huomioitu lapset ja aikuisillekin riitti hupia. Pelimuseossa pääsin toteuttamaan muuun muassa kaksi lapsuuden haavettani: kokeilin Speden Spelit -tyyppistä nopeuspeliä ja soitin puhelimella Hugolle ja pelastin hänen perheensä. Mies muisteli nuoruutensa pelejä ja Bonsku sai kokeilla Supermariota, sitä aitoa. Bonsku ihastui Vapriikissa erityisesti teatterinäyttelyn lavaan, jossa sai esittää omia esityksiä. Takaa löytyi upeita rooliasuja ja valot ja äänet sai säätää itse. Huvittelimme hiljaisessa näyttelyssä koko perheen voimin. Ja näin hellepäivän näkökulmasta: Vapriikki oli myös ihanan viileä! Vietimme siellä pahimmat helletunnit sekä lauantaina että sunnuntaina.

Bonsku innostui teatterilavasta. Tinttikin hytkyi äänitehosteiden tahtiin. Muutenkin teatterinäyttely oli mielenkiintoinen katsaus teatterikaupunkiin. 

Bonsku matkusti meidän lapsuuteen. 

Kun kolme suunnistusta viikonlopussa ei riitä. 

Poliisimuseon lisäksi kävimme Tampereella myös toisessa mielenkiintoisessa ilmaismuseossa. Työväenmuseo Werstas sijaitsee Finalysonin alueella ja esittelee Suomen historisaa, työväen arkea ennen vanhaan ja lisäksi siellä oli vaihtuvana näyttelynä mielenkiintoinen näyttely lastentarhojen historiasta Suomessa. Lapsille riitti tekemistä museon leikkihuoneessa, jossa oli hienosti toteutettu vanhanaikainen kauppa. Oli aitoja vanhoja elintarvikepurkkeja, hieno vanha kassakone ja hauskoja retrofroteesta tehtyjä leivoksia. Kiersimme myös Finlaysonin alueen taidenäyttelyt, mutta kyllä Werstas vei voiton. Muitakin kiinnostavia museoita olisi ollut tarjolla, mutta kaikkea ei millään ehtinyt. Amurin työläiskortteli, Sara Hildenin museo ja lasten kulttuurikeskus Rulla kuulostivat houkuttelevilta.

Työväenmuseo Werstaassa oli hieno vanha kauppa... 

...ja toinenkin. Lasten huoneessa kaikkeen sai koskea ja sai myös siivota. 

Museovierailujen lisäksi kiersimme tietysti Tampereella myös leikkipuistoissa ja kävimme uimassa. Leikkipuistoja löytyi kivasti ja minä ihastuin erityisesti Näsinpuistossa sijaistevaan Tiitiäisen satupuistoon. Pikkukakkosen hehkutettu puisto oli keskeisellä sijainnilla, mutta minusta puisto itsessään ei ollut ihan niin hieno kuin olin päässäni kuvitellut. Monipuolinen toki, mutta aika samanlainen kuin moni muukin puisto. Uimarantoja Tampereella riitti ja netistä löytyi ajantasaista tietoa rantojen lämpötiloista ja sinilevätilanteesta. Me kävimme majapaikan lähellä Rantaperkiön uimarannalla sekä Pyynikin uimarannalla.

Oli niin ihana puljata vedessä lämpimänä iltana hikisen päivän päätteeksi. 

Tiitiäinen Tiitiäisen satupuistossa. 

Kylläpä tulikin pitkä postaus! Ehkä se kertoo jotain siitä, miten monipuolinen reissu oli. Näiden lisäksi ehdimme käydä vielä syömässä hyvät hampurilaiset, kaksi kertaa pizzalla, Tampereen Vohvelikahvilassa, kirkossa ja parissa muussa puistossa. Tuntui kuin helle olisi venyttänyt päivät normaalia pidemmiksi ja itsekin jaksoi hyvin, kun illalla helle vielä hellitti ja teki mieli nauttia ulkoilusta. Vaikka odotinkin reissusta kivaa, kuten aina, Tampere ylitti kaikki odotukset. 

Mistä kesäkohteestamme sinä haluaisit kuulla? Seilistä, Mathildedalista vai kenties Kaiturin kotieläintilasta? Vai kaikista?

Kulttuurikersat Helsingissä

Bonsku ja Tintti aistimassa taidetta ja kulttuuria. 

Eräänä päivänä aloin pohtia, että kyllä Bonskun vauva-aikana menin paljon enemmän hänen kanssaan erilaisille reissuille esimerkiksi Helsinkiin ja kaikki meni aina hyvin. Nyt olen jotenkin arkaillut lähtemistä. Niinpä siltä istumalta päätin alkaa suunnitella reissua Helsinkiin molempien poikien kanssa. Halusin käydä Kiasmassa ja lisäksi onnistuin sopimaan treffit erään ystäväni kanssa. Nyt pääsisi Tintinkin oikein kunnolla kulttuurivauvailemaan! Vaikka en tiedä olinko oikeasti Bonskun vauva-aikana nyt niin usein missään, mutta ainakin nyt tuli lähdettyä kahden lapsen kanssa reissuun. 

Valitettavasti Bonsku ei suostunut kuvassa näyttämään "museokäsiä", mikä siis tarkoittaa sitä, että kädet pistetään selän taakse yhteen. 

Bonsku piirtämässä "elävää mallia" kuin kokenut taiteilija. 

Onneksi sekä Bonsku että Tintti ovat molemmat erittäin hyviä reissaajia. Bonsku jaksoi tsempata hienosti koko päivän ja vältyttiin kaikilta draamakohtauksilta, joihin hänellä nykyään on taipumusta. Tintti on yleensä niin sanotusti helppo vauva, mutta iltaa kohden saattaa muuttua itkuiseksi, jos päivä on ollut liian kuormittava tai rutiineja rikottu liikaa. Ilmeisesti päivä oli kuitenkin niin hauska, että tällä kertaa moisesta ei ollut merkkejä. Reissaaminen sujui siis mallikkaasti, jos ei laske sitä että junalle piti hieman juosta, että varmasti ehdittiin. Onneksi kyse ei ollut hengenhädästä. 

Näistä piti yrittää päätellä, mitkä purkit ovat yhteydessä toisiinsa ja yrittää vielä selittää 3-vuotiaalle, minkä purkin vierellä kuunnella tai puhua. Ja saada hänet pysymään paikoillaan. Mutta hauskaa oli!

Bonskun vaatteiissa ei ollut korjattavaa, kiitos mumin, mutta hän valitsi paitaansa hienon rusetin. 

Rautatieasemalta suuntasimme suoraan Kiasmaan. Minua kiinnosti nähdä etenkin Shoplifterin Nervescapes- näyttely, josta olin nähnyt paljon kuvia etukäteen. Museokorttia en tällä kertaa päässyt hyödyntämään, sillä museoon sattui olemaan ilmainen sisäänpääsy. Onneksi tungosta ei kuitenkaan aamupäivällä ollut. Ensin katsastimme osallistavan Astu lavalle -näyttelyn. Se oli lapsen kanssa todella hauska elämys, vaikka kaksi teoksista jäikin kokematta sen vuoksi, että ne olivat liian jännittäviä. Bonsku innostui "elävän mallin" piirtämisestä ja aika hienon kuvan taiteilikin. Toisessa näyttelyn teoksessa meni ristiin rastiin säilykepurkki "puhelimia" ja piti yrittää etsiä löytääkö oikealle puhelimelle parin, jotta kuulee toisen äänen. Ei saatu kuulumaan ääniä puhelimien välityksellä, mutta hauskaa oli! Ehkä hauskin teos oli The Mending project, jossa sai joko korjauttaa tai koristella oman vaatteensa. Työntekijä ompeli ja jutusteli samalla museovieraan kanssa. Seiniä koristivat värikkään saumurirullat. Myös Shoplifter-taitelijanimellä toimivan islantilaistaiteilijan "karvanäyttely" oli vaikuttava ja etenkin Tintti ihastui värikkäisiin tekohiusinstallaatioihin. Teosta sai silittää "kuin ujoa vanhaa mammuttia" ja iloita väreistä. Juuri sopivaa taidetta koko perheelle! Kiersimme myös Iiu Susirajan ja Alma Heikkilä näyttelyt, mutta vähän pintapuolisemmin. 

Me Tintin kanssa sulauduimme taideteokseen. Näissä väreissä ei ihan joka paikassa maastoudukaan. 

Bonskun hiukset punertuivat entisestään ja kasvaa humahtivat mahdottomasti. 

Jos totta puhutaan, emme matkustaneet koko päivää ihan vain kolmestaan. Vanhempani olivat päättäneet myös tehdä kulttuurimatkan Helsinkiin saman päivänä, "sattumalta". Kiasman jälkeen tapasimme heidät lounaalla ja he lähtivät Bonskun kanssa tutustumaan Oodiin. Minulta ja Tintiltä se jäi vielä kokematta, mutta onpahan seuraavaksi kerraksi nähtävää. Sillä välin minä pääsin Tintin kanssa vähän vintageostoksille Kallioon. Pääkohteeni oli Mekkomania, mutta poikkesin ohikulkumatkalla myös Frida Marinaan. En löytänyt tällä kertaa mitään, mutta vintageliikkeitä on aina ilo kiertää. Tintti oli erittäin kiitollista shoppailuseuraa ja jaksoi Mekkomaniassa tutkia Brion puulelua koko sovittelun ajan. Vintagekierroksen jälkeen tapasimme vanhempani ja Bonskun vielä kahvilla ja sen jälkeen mumi ja pappa lähtivät bussilla kotiin ja me lähdimme etsimään ystäväni kotia. 

Sympaattinen Frida Marina oli pullollaan kaikkea ihanaa, vaikkei mitään tarttunutkaan mukaan. 

Mekkomaniassa sovitin mm. näitä Marimekon haalareita. Ehdin jo syksyllä ostaa toiset lappuhaalarit, joten jäivät kauppaan. 

Oli ihana päästä kurkistamaan ystäväni kauniiseen töölöläiskotiin. Vanha rappukäytävä kaikui ihanasti ja koti oli kaunis kuin koru. Söimme pizzaa ja Bonsku pääsi valitsemaan täytteitä. Hiukan jännitin, miten lapset jaksavat vielä vierailun, mutta hienosti he viihtyivät ja näyttivät oikein parhaat puolensa. 

Bonsku ei koskaan kieltäyty pizzasta. Kinkkupizza on parasta!

Junalle lähdön aika tuli aivan liian nopeasti ja ihan varoiksi pistin vähän taas juoksuksi, mutta hyvin ehdittiin. Junassa meillä oli koko leikkivaunu käytössä lähes koko matkan, eikä villiintyminen päässyt liian pahaksi. Kotona pojat simahtivat salamana. On ihanaa, kun välillä on tällaisia ihan nappiin meneviä päiviä tavallisten, välillä haastavienkin päivien vastapainona. Uutta kulttuurireissua siis odotellessa!

Näin minäkin Oodin sentään edes ulkoa!

Onko sinulla suosituksia seuraavaa Helsingin reissua varten? 

Tyrskyn Myrskyn Turussa

Pieni seilori vauhdissa. Forum Marinumin Tyrskyn Myrskyn -lastenmuseossa oli sopiva paikka myös vauvalle. 

Minusta on niin ilahduttavaa, että yleensä museoissa otetaan lapsi vieraat hyvin vastaan. Yksi antoisimpia juttuja vanhemmuudessa on saada tarjota kulttuurielämyksiä lapsille. Eivät ne museovierailut aina ole kovin rentouttavia, mutta minusta on ihanaa, kun Bonsku juttelee innoissaan "Mennäänkö huomenna Wäinö Aaltoseen?" Toivottavasti suhtautuminen museoihin pysyy yhtä positiivisena isompanakin! Olen vienyt lapsia melkein mihin tahansa museoon, mutta parhaita ovat ne, joissa on onnistuneesti yhdistetty aikuisia ja lapsia kiinnostava sisältö. Tässä onnistuu loistavasti Forum Marinum, Turun merimuseo, jossa on vielä lisäksi vastikään avattu uusi lasten merimuseo. 

Perämoottorinäyttelystä oli hyvä aloittaa. Aikamoista. 

Lasten museo oli kauniisti ja hienosti toteutettu. Isoon simpukkaan voi mennä makoilemaan. Jättimäisiä huovutettuja kiviä oli hauska heitellä. 

Jostain syystä emme ole Bonskun kanssa aiemmin käyneet Forum Marinumissa aikaisemmin ja edellisestä käynnistä minulla tulee kesällä 13 vuotta (käytiin siellä treffeillä miehen kanssa silloin). Nyt meidän piti lähteä tutustumaan lasten näyttelyyn kavereiden kanssa, mutta heidän sairastuttua otimme mukaan isovanhemmat. Ensin kävimme syömässä museon yhteydessä olevassa ravintola Göranissa, jonka lounasta ei voi kuin suositella. Ravintolalle plussaa myös lapsiystävällisyydestä! Kävimme siellä aikanaan taaperoaikojen muskariryhmän kanssa syömässä ja silloinkin remutaaperolauma otettiin pöytävarauksella vastaan. 

Yläilmoista saa hyvän kuvan Tyrsky-laivasta ja sen ympäristöstä.

Jännittäviä kurkkimisikkunoita. 

Vatsat pullollaan siirryimme museon puolelle. Bonsku ihastui lasten merimuseoon oikopäätä ja juoksi innoissaan leikkimään. Leikkipaikan ulkopuoli oli suunniteltu kivasti ja siinä oli paikka kengille ja istahtamiselle. Lasten näyttelyssä oli hauskoja piilopaikkoja ja tekemistä monen ikäiselle. Suureen Tyrsky-laivaan oli piilotettu jänniä pienoismaailmoja, kapteenin kajuutta ja tietysti komentosilta ruoreineen. Kokonaisuudessaan tila ei ollut suuren suuri, mutta ainakin näin väljänä päivänä tilaa oli riittämiin ja hauskasti muutama lapsimuseovieras liittyi yhteiseen leikkiin laivassa. Myös pikkuiselle Tinttiselle löytyi hupia. Hän istui hyvän tovin pienessä söpössä purjeveneessä, tutki köyttä ja puutappeja hartaasti. Menevämmällekin vauvalle olisi riittänyt tutkittavaa. 

Kun pappa ja Bonsku pyörivät lasten museossa, minä, äitini ja Tintti kiersimme muuta museota. 

Tässä on kuulemma meneillään kalastuskilpailu. 

Koko museovierailua ei silti tarvinnut viettää lasten museon puolella vaan ympäri museota löytyi myös hauskaa tekemistä lapsille. Ehkä hauskin oli ongintapaikka, jossa sai "mato-onkia" ahvenia laituriin upotetusta tynnyristä. Museossa voi seurata myös laivakoira Axelin tarinaa, mutta siihen emme tällä kertaa tutustuneet. Ja tietysti museo itsessään on myös sellainen, joka varmasti vetoaa lapsiin. Tämän hetken näyttelyssä oli esitelty elämää merillä ja erilaisilla laivoilla risteilyaluksesta lähtien. Tilana museo on myös hyvin näyttävä ja korkeassa tilassa näyttelyä voi käydä ihailemassa myös ylemmiltä tasoilta. Kuulosti myös aika mahtavalta palvelulta, että tiettyinä päivinä museossa on järjestetty myös lapsiparkki. 

Näyttelytilat oli näyttävästi toteutettu. 

Pääsi se pappakin kiertämään muuta museota. Lasten merimuseon "eteistila" oli tunnelmallinen. 

Oli mukava tutustua museoon näin hieman hiljaisempana päivänä, vaikka varmasti huomisen (23.3.) avajaisriehakin olisi ollut hauska. Me sen sijaan suuntaamme tällä kertaa sinne Wäinö Aaltosen museoon lasten viikonloppua viettämään. Lanseerasin nyt myös uuden tunnisteen "kulttuurikakara", koska ei Bonsku enää taida olla "kulttuuritaapero". 

Lastenkulttuuri kunniaan! Onko sinulla kulttuurivinkkejä lapsille?