keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Pompompompom-ponrahka ja trangiapizza

 Maanantait ovat miehen vapaapäiviä, joten silloin on usein hauska tehdä jotain kivaa yhdessä. Välillä käymme ravintolalounaalla ja välillä olemme ihan vain kotona. Viime maanantaina innostuimme lähtemään pienelle metsäretkelle koko porukka. Ehdotin Viikarivartti-blogin inspiroimana Pomponrahkaa, sillä se ei ollut entuudestaan tuttu minulle ja tuntui sopivalta kohteelta lyhyelle retkelle. Lisäksi innostuin kokeilemaan trangiapizzaa, josta taisin muuten kuulla juuri em. blogissa ensimmäistä kertaa. Ehkä, en ole aivan varma. 

Bonsku ottaa ilon irti pitkospuista. Niillä voi vaikka leikkiä hippaa mielikuvituskaveri Maxin kanssa. 

Pomponrahka on luonnonsuojelualue, jossa on kivasti kaunista metsää ja suota. Pitkospuut ovat hyvät ja nelivuotias jaksoi helposti kiertää lyhyen rengasreitin. Maisema muuttui sopivaan tahtiin ja mikä parasta, se on aivan lähellä. Oli kerrankin kiva retkeillä koko perhe yhdessä, sillä yleensä metsäretkillä mies suunnistaa ja me muut luuhaamme metsässä. 

Bonsku käppäili koko reitin jo reippaasti! Vain ihan pienen pätkän lopussa tuli sylissä, kun tuli joku kaatuminen tai harmi. 

Metsäretken kruunaavat tietysti eväät ja minä olin varustautunut oikein kunnolla. Edellisenä päivänä olin jättänyt paistamatta pari hapanjuurella kohototettua pizzataikinaa, jotka pakkasin mukaan. Lisäksi otin mozzarellaa, tomaattikastiketta ja kinkkua. Kaikkea, mitä Bonskun lempipizzaan tulee. Retkireitin varrelta löytyi juuri sopivan eväspaikka, sillä keskelle suota oli tehty matalat penkkimäiset pöydät. Viritimme kaasutrangiamme pöydän päälle ja aloimme kokkaamaan. 

Hapanjuuritaikinasta tulee täydellinen pizzataikina. Sitä voi vaikka heitellä! En kuitenkaan heittänyt sitä suonsilmäkkeeseen.

Hieman jauhoja alle ja pizzapohja paistinpannulle. Kun toinen puoli on kypsä, pizza käännetään ja ladotaan paistetulle puolelle täytteet. Sitten vielä kypsytetään täytteet. 
Hyvät ohjeet trangiapizzan paistamiseen löysin Retkipaikka-nimiseltä sivulta. Ohjeessa kerättiin sienetkin pizzaan metsästä, mutta me skippasimme tämän osion, eikä ruokasieniä tullut oikeastaan vastaankaan. Muuten pizzan paistaminen trangialla onnistui hyvin, mutta tein sen virheen, että en ottanut paistokanneksi foliota tai metallikantta vaan silikonisen irtokannen. Juusto ei nimittäin sulanut ollenkaan. Silikoninen kansi ei varmaankaan heijastanut tarpeeksi lämpöä takaisin. Lisäksi tietysti mozzarellapallot saattoivat olla trangialle liian kova pala sulatettavaksi paksun pohjan läpi. Mutta voihan sitä pizzan tuoreellakin mozzarellalla syödä ja maistui oikein hyvältä niinkin. Ja ainahan ulkona kaikki maistuu paremmalta. 

Kinkkupizza, Bonskun ehdoton suosikki. Kaasutrangia on ässä. 

Hyvältä näyttää, vaikka täytteet eivät kuin hiukan lämminneet. Folio olisi ollut parempi. 

Tällaiset pienet retket virkistävät mieltä kovasti. Lisäksi iloitsen aina, kun kaupunkilaispoikamme pääsevät metsään. Toivon, että heille jää näistä hyvät muistot. Minusta on hyvä, että nykyään sosiaalisessa mediassa on kaiken materian lisäksi esillä paljon myös ulkoilua ja retkeilyä. Ainakin minua se innostaa lähtemään enemmän ja enemmän ulos ja metsään. 

Varmasti viikon paras ateria. 
Missä sinä olet viimeksi retkeillyt? Sieniretki lähimetsään lasketaan myös!

lauantai 21. syyskuuta 2019

Salaiset arkistot

On aika tarkkaan tasan vuosi siitä, kun kävimme asuntonäytössä nykyisessä kodissamme ja elimme jännittäviä hetkiä tarjouksen jättämisen jälkeen. Yksi asia, joka ennen asuntonäyttö kaihersi mieltäni oli säilytystilan riittävyys. Myynti-ilmoituksen kuvissa ei näkynyt komeron komeroa lukuunottamatta muutamaa kaappia alakerrassa. Mutta säilytystilan puutteesta ei tässä kodissa voi valittaa, sillä asuntonäytössä paljastui useita loistavia säilytysratkaisuja. Niitä harvoin vaan tulee blogissa esiteltyä, joten nyt päätin avata kotimme salaiset arkistot.

Kotimme lähes kaikki säilytyspaikat ovat täynnä karkkirasioita. Bonskun laatikossa on muita kokeiluja, mutta kyllä nuo irtokarkkirasiat vievät voiton. 

Eteinen on ehkä se kotimme murheenkryyni, mutta nyt on pakko todeta että koska tilaa on vähän, se on pakko pitää järjestyksessä. Emme ole sortuneet ripustamaan takkeja oven koukkuihin vaan melko tunnollisesti siirrämme takit naulakkoihin. Välillä saatan kyllä itse laskea takin porraskaiteelle, mutta siirrän sen sieltä itse naulakkoon. Yksi merkittävä tekijä on ollut eteisen lipaston kunnollinen järjestely. Siinä ovat olleet avainasemassa riittävän monet pienet rasiat. Ostin muutamia pieniä Orthexin laatikoita ja lisäksi siellä on kaupoista saatuja irtokarkkirasioita. Voi miten minä rakastankaan näitä karkkirasioita! Niitä ei voi olla koskaan tarpeeksi. Ne ovat aivan täydellisen kokoisia pienille kodintavaroille ja ne mahtuvat juuri sopivasti moniin laatikoihin ja kaappeihin. Voisin kirjoittaa omaan postaukseen oodin karkkirasioille! Toki nyt on vielä tumppu- ja pipokausi edessä, joka on se todellinen koetinkivi eteisen järjestykselle, mutta uskon, että järjestys pysyy nyt paremmin kuin ennen järjestelyä. Toinen huippuasia ovat olleet Ikean Trones-kenkälaatikot. Ne imevät sisäänsä aivan käsittämättömän paljon tavaraa kokoonsa nähden. Niistä löytyy kuvat täältä.

Lastenhuoneen yhdellä seinällä on peili - vai onko se sittenkin...

...liukuovi Narniaan! Erikoisen mallinen komero on yllättävän kätevä, sillä tila on hyödynnetty hyllyjen suhteen optimaalisesti. 

Muistan vielä sen riemun, kun ensi kertaa avasin yläkerran vaatehuoneen liukuoven. Se olisi ehdottomasti pitänyt oikein erikseen mainita myynti-ilmoituksessa, niin ihana se on! Vaatehuone mahdollistaa sen, että alakerran arkivaatekaapit saa pidettyä siisteinä ja järjestyksessä, sillä yläkerran vaatehuoneeseen mahtuvat kaikki juhla- ja kausivaatteet. Sinne uppoavat myös lakanat, langat, kankaat, pienet tai Tinttiä odottavat lastenvaatteet, harvoin käytössä olevat laukut, joulutavarat sekä paljon muuta. Silti se on kohtalaisen helppo pitää järjestyksessä, sillä hyllyjä on riittävästi ja toisaalta vaatehuoneen tavaroita ei tarvita jatkuvasti. Ne eivät ole viemässä tilaa arkisilta asioilta ja edistävät näin arkikaappien pysymistä järjestyksessä.

Vaikka muissakin kerroksissa on säilytystilaa, alakerta on kuitenkin se pääasiallinen varastointikerros. Arkivaatekaapitkin ovat olleet toimivat. Minulla ja miehellä on kummallakin oma kaappi ja lasten vaatteet mahtuvat omaansa. Sitä en vielä mieti, mihin ne sitten mahtuvat kun lapset kasvavat, mutta toistaiseksi näin. Lisäksi on vielä yksi kaappi pyyhkeille ja minun urheiluvaatteilleni. Kolossa pyykkitornin takana on taso, jossa säilytetään vaippoja, harsoja ja Tintin villavaatteita. Kauppojen kestokasseista taitellut säilytyslaatikot ovat juuri sopivia vaipoille ja ne muuten mahtuivat aivan täydellisesti Ikean Sniglar-hoitopöydän tasolle. Tulipa tätä kirjoittaessa mieleen, että ehkä nuo harsot voisi jo pakata pois, kun ei niitä enää juurikaan käytetä. Alakerrassa on tilaa myös siivoustarvikkeille. Niitä on allaskaapissa ja mykyllisimmät ylähyllyllä pyyhekaapissa.

Minun ja lasten kaapit auki. Ennen oli välillä pakko siivota miehen vaatteita, kun ne olivat samassa kaapissa omieni kanssa. Nyt annan sen pysyä mylläkkänä ja siivoan vain omiani ja lasten kaappeja. 

Tämän postauksen jälkeen sain inspiraation siivota tuon nurkan tuolta. Siellä oli aivan turhaa tavaraa jäänyt esille. 

Tärkeä kriteeri asunnonvalinnassa oli se, että mies saa musiikkitarvikkeensa johonkin järkevään paikkaan. Kaikkea ei viitsi säilyttää treenikämpällä, jotta sitä kautta ei tarvitse aina koukata keikalle lähtiessä. Alakerrassa onkin pieni "musiikkivarastoksi" nimetty komero, johon tarvikkeet saa siististi hyllyille. Lisäksi komeroon mahtuu harvemmin käytettäviä tai väärän kauden ulkovaatteita ja urheiluvaatteita. On ihanaa, ettei toppahaalarit ja muut löytyvät taas helposti omasta paikastaan, kun niiden aika tulee.

Utelias Tintti huomasi tilaisuutensa tulleen ja ampaisi "musiikkivarastoon", kun avasin sen kuvausta varten. 

Eikä siinä vielä kaikki! Meillä on näiden säilytystilojen lisäksi vielä puolilämmin varastokin kaikille ulkotarvikkeille, retkeilykamppeille, rattaille, pulkille, kausikengille, klapeille, vieraspatjoille ja höm, minun vanhoille pehmoleluilleni, joille en ole vieläkään saanut aikaiseksi tehdä mitään. Siivosimme varaston viime keväänä kunnolla ja nyt sieltä ihan oikeasti löytääkin etsimänsä. Toki jonkin verran siellä on myös tavaraa, joka odottaa eteenpäinkierrätystä, mutta tavarat on kuitenkin käyty läpi ja niille on oma paikkansa. 

Varasto ja sen hyllyt imevät kaiken sen, mitä ei juuri nyt tarvitse, mutta mitä ei viitsi laittaa poiskaan. Esimerkiksi Nintendo Wiin, kynttiläntekotarvikkeet, luistimet ja monot sekä valaisevan poron. 

Näyttää ehkä epäsiistiltä, mutta oikeasti varasto on todella hyvässä järjestyksessä ja tilaakin on. Kuvakulmat vaan eivät ole oikein optimaaliset. 

Näiden lisäksi meillä on sitten vielä ihan huonekaluina kalusteita, joissa on säilytystilaa, kuten kirjoituspöydän laatikot, Haisukaappi, olohuoneen senkki ja muutamia muita. Eli jos joskus valitan säilytystilan puutetta, niin muistuttakaa minua tästä postauksesta! Ihanaa on myös se, ettei mikään näistä säilytystiloista ole umpitäyteen tungettu, vaan ainakin jossain määrin joka kaapissa on väljyyttä. Toivon tilanteen myös pysyvän tällaisena. Toki ylimääräistäkin on, mutta karsin pikkuhiljaa ja yritän ensisijaisesti välttää uuden turhan tavaran hankkimista.

Ajattelin vielä instagram-seuraajien iloksi esitellä nämä säilytystilat Storyissa viikonloppuna. Pysykää kuulolla ja seuratkaa (@karkkis_karkkinen)!

Millaisia säiltystiloja sinulla on kotona? Riittävät vai liian pienet?






tiistai 17. syyskuuta 2019

Muotikas juusto

Huhheijaa, loppukesä ja alkusyksy oli hurjan kiireistä aikaa meidän perheessä. Tai oikeastaan minulla ei ollut sen kummempia kiireitä, mutta miehellä oli ja olen ollut paljon lasten kanssa iltoja ilman toista vanhempaa. Ne ovat sujuneet mukavasti, mutta illan jälkeen en ole kyennyt antamaan blogille yhtään ajatusta. Tai ehkä ajatuksia olenkin ehtinyt antaa, mutta olen uuvahtanut ennen kuin olen päässyt näppiksen ääreen ja päivällä taas hektisinä hetkinä on jäänyt kuvat ottamatta. Onneksi nyt taitaa vähän rauhoittua ja saan toteutettua ne ajatuksissa olleet postausideat. Joskus jotain asiaa on ehkä hyväkin pohtia pitkään ja vasta sitten toteuttaa. Tämä onkin sopiva aasinsilta siihen, että otin vihdoin käyttööni muutama vuosi sitten saamani joululahjan - juustomuotin. 

Juustomuotti, joka ei ole vielä päässyt koskaan käyttöön. 

Ja tässä juhlallisesti ensi kertaa käytössä!

Äitini osti minulle tosiaan jonain jouluna kauniin puisen juustomuotin. Koska pidän kaikenlaisesta kokeilevasta keittiöstä, hän oli ajatellut että miksen kokeilisi kotijuustoakin. Itseasiassa pidän kovasti kotijuustosta, mutta syystä tai toisesta muotti unohtui pyörimään keittiön hyllyille ja laatikoihin, välillä taisi eksyä Bonskun leikkeihinkin. Nyt lopulta muotti pääsi käyttöön, mutta perinteistä juustoa siihen ei vieläkään laitettu. Päätin kokeilla tehdä siinä vegaanista mantelifetaa! En ole ryhtymässä vegaaniksi, mutta Pinterestissä vastaan tulleet manteli- ja pähkinäjuustot ovat olleet mielessä jo pidemmän aikaa ja olen törmännyt ihan suomalaisiinkin resepteihin. Koska kaikenlainen kokeilu on kivaa ja koska pidän kovasti fetasta, sai juustomuotti kunnian olla osana tätä kokeilua. Ja onhan vegaaninen juusto nyt varsin muodikastakin. 

Raaka-aineet. Normaalisti käytän tuoreita sitruunoita, mutta nyt oli tuollaista pulloversiota. Toimi ihan hyvin. 

Mantelijuuston tekeminen oli todella helppoa. Sen kun vaan surautellaan ainekset sekaisin ja sitten laitetaan harson sisään muottiin tai vaikka siivilään valumaan. Lopuksi juuston voi halutessaan paistaa. Vegaaniseen fetaan tulee yksinkertaisuudessaan mantelijauhetta, vettä, sitruunamehua, oliiviöljyä, suolaa ja valkosipulia. Nestettä ainakaan minun fetastani ei juurikaan edes valunut, mutta varmaankin odotus juustomuotissa tiivistää rakennetta. Paistaminen ei ole välttämätöntä, mutta ainakin minusta toi juustoon kivaa makua. Salaatissa se maistui hyvinkin fetamaiselta, mutta ihan pelkältään ei niinkään. Ehkä happamuutta ja kirpeyttä ei ollut tarpeeksi minun makuuni. Hyvää se kyllä oli ja muistutti ehkä enemmän perinteistä kotijuustoa kuin fetaa. Se toi kuitenkin samalla tavalla täyteläisyyttä salaattiin kuin oikea fetakin. Rakenne oli melko mureneva, mikä oli sekä hyvä ettähuono asia. Juusto mureni salaattiin helposti, mutta toisaalta hajosi välillä liiankin helposti. 

Sain vihdoin ysäri-monitoimikoneen käyttöön. Tämä on ollut kauan unohtuneena kaapin perukoille myös. 

Kaunis juusto tuli muotista ulos. Kokeilin sitä ensin kesäkurpitsapastan kaverina. 

Mantelifeta (alkuperäinen resepti Hannan sopasta)

  • 2 valkosipulin kynttä
  • 145 g mantelijauhoa
  • 1/2 dl sitruunamehua
  • 1 1/4 dl vettä
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • reilu 1 tl suolaa


1. Kuori ja hienonna valkosipulin kynnet. Laita ainekset tehosekoittimeen tai monitoimikoneeseen ja aja sekaisin. Massa saa olla melko tasaista. 

2. Vuoraa siivilä tai juustomuotti kostutetulla harsolla ja kaada massa siihen. Voit myös käyttää suodatinpussia. Jätä valumaan ja muototutumaan jääkaappiin 12 tunniksi. 

3. Halutessaan juuston voi paistaa. Voitele uunivuoka ja aseta mantelifeta siihen siistimpi puoli ylöspäin. Paahda 174 asteessa noin 40 minuuttia. 


Salaattiin mantelijuusto sopi hyvin. Aion tehdä toistekin. 

Aion jatkaa pähkinä- ja mantelijuusto kokeilujani ainakin satunnaisesti. On mukava löytää kasvipohjaisia vaihtoehtoja, vaikka kokonaan en tavallisesta juustosta aiokaan luopua. 

Miltä kuulostaa? Oletko kokeillut vegaanijuustoja?

lauantai 7. syyskuuta 2019

Kerrossänkypakkomielle ja projektin lopputulos

Meidän pojilla on suloinen, mutta aika pieni huone. Ja ainakin näin varhaislapsuusvuosina heillä on yhteinen huone, joten melko itsestäänselvä valinta oli hankkia heille kerrossänky. Tämä maksimoi leikkipinta-alan lattialla ja lisäksi sängyt itsessäänkin ovat yksi hauska soppi, johon vetäytyä vaikka lukemaan Aku Ankkaa. Enää piti etsiä sopiva sänky ja kehitinkin itselleni kerrossängystä varsinaisen projektin ja pakkomielteen. 

Siinä se on, valmis projekti ja paikkaansa täydellisesti istuva kerrossänky. 

Olin jo pidempään ihaillut söpöjä Niemen tehtaiden tai Vakiopuun Niku Naku nuorisosänkyjä. Olin törmännyt niihin muutamissa blogeissa ja joillain kavereilla oli sellaisia. Ainakin Harmaa ja muut iloiset värit Minnalla ja Lähiömutsilla on suloiset vanhat kerrossängyt pinnalaidoilla. Nämä vanhat kerrossängyt ovat huomattavasti sirompia kuin monet nykyään valmistettavat ja niiden ulkonäkö miellyttää minua. Pinnat tekevät sängyistä keveät. Bonskun vanhassa sängyssä on vähän samaa henkeä, vaikka se onkin kyllä ihan moderni Ikealainen. Myös koon puolesta nuo vanhat kerrossängyt ovat uusia parempia, sillä ne ovat todella pieniä ja vievät siis vähemmän tilaa. 

Nyt jää kivasti leikkitilaa lattialle. Siihen voi levittää vaikka automaton tai tehdä ison junaradan. Ennen tuolla kattopalkkien takan oli pieni löhösoppi, mutta se oli hieman liian ahdas ja jäi käyttämättä. 
Alkukesästä päätin alkaa tosissani metsästää kerrossänkyä ja Tori.fi tuntui siihen parhaalta paikalta. Melko paljon noita sänkyjä liikkuukin, mutta harmillisesti ne ovat vähän hankalia lähettää Matkahuollolla saati Postilla. Sänkyjen piti siis löytyä järkevän noutomatkan päästä. Suhteessa eniten niitä tuntui olevan Pohjanmaalla ja pääkaupunkiseudulla. Hintahaarukka oli muutamasta kympistä useisiin satoihin. Suurin osa liikkui siinä parin sadan molemmin puolin. Ei siis mikään ihan halpisostos, mutta kuitenkin edullisempi kuin uustuotantona, (jossa ymmärrettävästi maksaa myös kotimainen työ). Yhtä minulle tarjottiinkin heti, mutta oletettuun kuntoon nähden hinta oli minusta liian korkea. Asetin hintakatoksi 200 euroa. Kommentoin löytämiäni sänkyjä miehelle niin paljon, että hän kyllästyi kuuntelemaan juttujani. 

Toivoin alunperin sänkyä, jossa myös päädyissä on pinnat, mutta loppujen lopuksi nämä umpipäätyisetkin ovat kauniit. 

Kerran, kun selasin jälleen kerran ilmoituksia läpi Torissa (sekä hakusanoilla kerrossänky että kerros sänky), huomasin yhden vanhan ilmoituksen paikkakunnan muuttuneen. Muistin, että olin hylännyt sängyn sijainnin vuoksi, mutta nyt yhtäkkiä sänky sijaitsikin Porissa! Varmistin sijainnin ja kyllä vain, sänky oli siirretty toiselle paikkakunnalle varastoon ja nyt oli järkevän hakumatkan päässä ja appivanhemmat pääsivät sen sieltä noutamaan. Sain tingattua hintaa hieman alaspäin, mutta jouduin hieman ylittämään tuon kipurajani. 

Bonsku tykkää mennä piiloon sängyn alle sijoitetulle, toistaiseksi ylimääräiselle patjalle. 

Sänky oli melko hyvässä kunnossa ja vaikka ilmoituksessa sanottiin maalipinnan kaipaavan uudistusta, en jaksanut alkaa tehdä sille kuitenkaan mitään. Haluan pitää myös värin valkoisena, vaikka olenkin nähnyt kuvia suloisista karkkisängyistä. Bo Boo -tapetin ja värikkäiden peittojen rinnalla valkoinen sänky näyttää kuitenkin parhaalta. Yhdestä asiasta olen hieman harmissani ja hintaa olisi voinut sen puolesta tingata hieman vielä alaspäin. Sänkyjen vaneripohjat olivat melko huonossa kunnossa. Umpinaiset pohjat eivät pääse patjojen alla oikein hengittämään, enkä halunnut ottaa vanhoja pohjia käyttöön. Niinpä hankin Ikeasta uudet sälepohjat, jotka appiukko sirkkelöi sopivan kokoisiksi. Patjat leikkautin ihan vaan vaahtomuovista Etolassa. Kätevä äitini ompeli niihin kauniit patjanpäälliset vanhasta lakanasta. 

Näkymä uuteen sälepohjaan. Kaikki nykyiset sängyt ovat näitä leveämpiä, joten sälepohjat piti sirkkelöidä kapeammiksi. 

Toinen vanhoista pohjista on vielä paikallaan, sillä yläsänky on varattu vielä Tintiltä kielletyille leluille. Harmillisen vähän Bonsku sitä kyllä hyödyntää. 
Kerrossänky istui paikoilleen kuin olisi aina ollut siinä. Se myös muutti huoneen kivasti huonemaisemmaksi, sillä sen alta ylimääräiset leikkihuoneeseen päätyneet huonekalut piti siirtää pois. Nyt lelulaatikot saivat siirtyä katonharjan alle pienelle korokkeelle ja koko keskilattia jäi leikkitilaksi. Lisäksi yläsänky jäi vielä ilman patjaa ja sinne laitettiin Bonskulle paikka sellaisille leluille, jotka eivät saa päätyä Tintin tielle. Bonsku hyväksyi pienellä suostuttelulla alasängyssä nukkumisen ja onkin nyt noin kuukauden nukkunut omassa huoneessaan, Tintti siirtynyt sivuvaunusänkyyn ja mies alakerrasta takaisin makuuhuoneeseen. Sänky on juuri sopivan korkuinen ja sinne mahtuu juuri ja juuri aikuinenkin pötköttelemään. 

Huone valmiina leikkeihin! Koroke on juuri täydellinen lelujen säilytyspaikka ja isoon senkkiin uppoavat loput. 

Minusta on aika ihana ajatus, että tulevaisuudessa pojat jakavat kerrossängyn. Ei kyllä ihan vielä, mutta sitten, kun Tintti vähän kasvaa. Ja vielä näin kauniin kerrossängyn! Samalla tässä saikin kätevästi leikkihuoneen esittelykierroksen. 

Ovatko nämä pienet retrokerrossängyt sinulle tuttuja?