Pompompompom-ponrahka ja trangiapizza

 Maanantait ovat miehen vapaapäiviä, joten silloin on usein hauska tehdä jotain kivaa yhdessä. Välillä käymme ravintolalounaalla ja välillä olemme ihan vain kotona. Viime maanantaina innostuimme lähtemään pienelle metsäretkelle koko porukka. Ehdotin Viikarivartti-blogin inspiroimana Pomponrahkaa, sillä se ei ollut entuudestaan tuttu minulle ja tuntui sopivalta kohteelta lyhyelle retkelle. Lisäksi innostuin kokeilemaan trangiapizzaa, josta taisin muuten kuulla juuri em. blogissa ensimmäistä kertaa. Ehkä, en ole aivan varma. 

Bonsku ottaa ilon irti pitkospuista. Niillä voi vaikka leikkiä hippaa mielikuvituskaveri Maxin kanssa. 

Pomponrahka on luonnonsuojelualue, jossa on kivasti kaunista metsää ja suota. Pitkospuut ovat hyvät ja nelivuotias jaksoi helposti kiertää lyhyen rengasreitin. Maisema muuttui sopivaan tahtiin ja mikä parasta, se on aivan lähellä. Oli kerrankin kiva retkeillä koko perhe yhdessä, sillä yleensä metsäretkillä mies suunnistaa ja me muut luuhaamme metsässä. 

Bonsku käppäili koko reitin jo reippaasti! Vain ihan pienen pätkän lopussa tuli sylissä, kun tuli joku kaatuminen tai harmi. 

Metsäretken kruunaavat tietysti eväät ja minä olin varustautunut oikein kunnolla. Edellisenä päivänä olin jättänyt paistamatta pari hapanjuurella kohototettua pizzataikinaa, jotka pakkasin mukaan. Lisäksi otin mozzarellaa, tomaattikastiketta ja kinkkua. Kaikkea, mitä Bonskun lempipizzaan tulee. Retkireitin varrelta löytyi juuri sopivan eväspaikka, sillä keskelle suota oli tehty matalat penkkimäiset pöydät. Viritimme kaasutrangiamme pöydän päälle ja aloimme kokkaamaan. 

Hapanjuuritaikinasta tulee täydellinen pizzataikina. Sitä voi vaikka heitellä! En kuitenkaan heittänyt sitä suonsilmäkkeeseen.

Hieman jauhoja alle ja pizzapohja paistinpannulle. Kun toinen puoli on kypsä, pizza käännetään ja ladotaan paistetulle puolelle täytteet. Sitten vielä kypsytetään täytteet. 

Hyvät ohjeet trangiapizzan paistamiseen löysin Retkipaikka-nimiseltä sivulta. Ohjeessa kerättiin sienetkin pizzaan metsästä, mutta me skippasimme tämän osion, eikä ruokasieniä tullut oikeastaan vastaankaan. Muuten pizzan paistaminen trangialla onnistui hyvin, mutta tein sen virheen, että en ottanut paistokanneksi foliota tai metallikantta vaan silikonisen irtokannen. Juusto ei nimittäin sulanut ollenkaan. Silikoninen kansi ei varmaankaan heijastanut tarpeeksi lämpöä takaisin. Lisäksi tietysti mozzarellapallot saattoivat olla trangialle liian kova pala sulatettavaksi paksun pohjan läpi. Mutta voihan sitä pizzan tuoreellakin mozzarellalla syödä ja maistui oikein hyvältä niinkin. Ja ainahan ulkona kaikki maistuu paremmalta. 

Kinkkupizza, Bonskun ehdoton suosikki. Kaasutrangia on ässä. 

Hyvältä näyttää, vaikka täytteet eivät kuin hiukan lämminneet. Folio olisi ollut parempi. 

Tällaiset pienet retket virkistävät mieltä kovasti. Lisäksi iloitsen aina, kun kaupunkilaispoikamme pääsevät metsään. Toivon, että heille jää näistä hyvät muistot. Minusta on hyvä, että nykyään sosiaalisessa mediassa on kaiken materian lisäksi esillä paljon myös ulkoilua ja retkeilyä. Ainakin minua se innostaa lähtemään enemmän ja enemmän ulos ja metsään. 

Varmasti viikon paras ateria. 

Missä sinä olet viimeksi retkeillyt? Sieniretki lähimetsään lasketaan myös!

Karkkiarkikollaasi, osat 18-35

Jälleen kerran purnaan arkikuvahaastetta, joka ei tunnu ollenkaan onnistuvan tässä arjen tuoksinassa. Kun aloitin haastetta, kuvittelin oikeasti saavani aikaan sellaisia kauniita, lämpimiä, vaikka siloittelemattomia kuvia kuin Lähiömutsilla aikanaan. Sellaisia, jossa näkyy samalla rakkaus lapseen ja perheeseen ja kuitenkin arjen realismi. Kyllä minä niitä hetkiä arjessa tunnistan, mutta ei niistä tule otettua kuvaa. Sen sijaan aina kun muistan haasteen, kuvaan olisi päätymässä aamukahvikuppi tai vessaharja. Myös kodin jatkuvasta sekasorrosta tekisi mieli valittaa, mutta en halua. 

Haluan kuitenkin jatkaa haasteen tavalla tai toisella loppuun. Laskin rimaa ja keräsin puhelimesta kuvia arjesta kollaasiksi. Osa ihan varta vasten tätä haastetta varten otettuja, osa ihan muita kuvia, mutta sopivia tarkoitukseen. Kuvat ovat hyvin arkisia, sillä arki on, noh, arkista. Kivaa, mutta ei aina niin kuvauksellista kuin haluaisi. 

Kuvat ylhäältä alas vasemmalta oikealle:

1. Keittiötarvikkeet vinksin vonksin. Bonsku tekee usein "kakkua" sipuleista ja lorottelee öljyä päälle. 

2. Kattila olohuoneessa. Noh, taapero tykkää kokkailla ja kuljettaa tavaroita ympäri huushollia. Millään ei ole enää omaa paikkaa.

3. Pyykkivuori ennen lajittelua.

4. Aamukahvit pitää ehdottomasti ladata illalla. Aamulla kaikki liikenevät aika pitää käyttää sen kahvin juomiseen. 

5. Bonsku pyytää nykyään kyytiin, kun vien hänet perjantaisin puistokerhoon! Jipii!

6. Aamu- tai iltapäiväkahvi. Marraskuun kuvista ei voi olla varma.

7. Perjantailounas on arjen luksusta! Ihanat perjantaivapaat eivät melkein arkea olekaan.

8. Pihatyöt eivät onneksi kuulu arkeen kuin leikkimielessä.

9. Joskus pitää tehdä arkenakin sallattia (eli rosollia), kun jääkaapissa sattuu olemaan punajuuria. 

1. Kuljetan töihin eväät tässä ihanassa pienessä kylmälaukussa. Joka välillä unohtuu koko päiväksi eteisen pöydälle. 

2. Bonskun tablettihetkenä ehtii siivota. Muuten Bonsku pistää kapuloita rattaisiin ja sotkee toisaalla. Useimmin kyllä tablettihetkenä ehtii juoda kahvia. 

3. Taittoamme on paras pyykinkuljetuskori. Olen kyllä maailman huonoin pyykkäämään säännöllisesti. 

4. Diabeetikon arki on myös tätä. Nykyään kyllä tosi helppoa. 

5. Legotornit olohuoneessa ovat jokapäiväisiä. Mitä korkeampi, sen parempi. 

6. Rumpukamoja ilmestyy eteisen lattialle niin ikään säännöllisesti, onneksi ei sentään päivittäin. 

7. Bonbon nukkuu nykyään välillä vähän liiankin lahjakkaasti päiväunia. Ei olisi uskonut vauvavuonna! Niitä pitää kuitenkin vähän rajata, ettei iltakukkuminen muutu mahdottomaksi. 

8. Leluosastokierros kaupunkireissuilla on tullut jäädäkseen. 

9. Sosekeitto ja keitot ylipäätään, parhaita arkiruokia!

Nyt pitäisi vielä hetki jaksaa puskea arkea läpi marraskuun ennen ihanaa, valoisaa juhlasesonkia. Kyllä joulu tulee taas tarpeeseen! 

Millaista sinun arkesi on marraskuussa?

Karkkiarki 17/52: Taaperon bujo

Huhheijaa, meidän sairastelu yltyikin koko perheen kiertäneeksi enterorokoksi, eikä blogi ole ollut vähään aikaan ensimmäisenä mielessä. Tällä viikolla kuitenkin elämä on jo voittanut ja ehdin istahtaa sohvalle kirjoittelemaan.

Oletko kuullut bujosta eli bullet journalista? Minäkin innostuin aiheesta alkuvuodesta, kun ajattelin että töiden alkaessa arjen kaaos olisi sellaisen avulla paremmin hallittavissa. Melko nopeasti se kuitenkin unohtui pölyyntymään kirjoituspöydän nurkkaan, sillä puhelimen kalenteri on tuntunut näppärämmältä. Lisäksi sen saa jaettua miehen kanssa. Bujon sijaan nostaisinkin esiin taaperon arjen helpottajan, kuvitetun kalenterin. Erilaisia kuvitettuja kalentereita ja päiväjärjestyksiä suositellaan arjen hallintakeinoiksi ja muun muassa puheen ymmärtämisen ja kerronnan tueksi. Uskon kuitenkin, että kuvakalentereista hyötyvät aivan kaikki lapset ja suosittelen kokeilemaan!

Bonskun esimerkkiviikko.

Koska meidän arkemme on varsin monipuolista vaihtuvine hoitajineen ja menoineen, halusin ottaa kalenterin käyttöön selventämään Bonskulle, missä milloinkin mennään. Meitä aikuisiakin hyödyttää se, että asiat kirjoitetaan ylös ja näkyville, joten miksei lapsikin voisi hyötyä siitä? Minä olen tehnyt kalenterin töissä käyttämääni pohjaa hyödyntäen, mutta esimerkiksi Papunetistä saa hyviä ilmaisia materiaaleja ja Kokokidilla on kauniit valmiit magneetit samaan tarkoitukseen. Myös Pikku kakkosen sivuilla on kivoja kuvia lasten "kalentereihin".

Minun kalenterini on vielä vähän vaiheessa, sillä muutamia arjessa tärkeitä kuvia puuttuu ja lisäksi pitäisi saada eri hoitajien kasvokuvat aina joka päivälle. Muuten olen pyrkinyt pitämään päivät melko simppeleinä. Punaisella nuolella merkitään, mikä päivä milloinkin on menossa, mutta se ei tullut kuvaan. Ai niin, ja haluaisin myös tarrakiinnityksen kuviin, sillä sinitarra ei oikein pysy ja pari "puistokerho"-kuvaa on jo hävinnyt. Muuten kalenteri on ollut oikein toimiva. Bonsku tykkää lukea sitä ja on nopeasti oppinut tunnistamaan eri kuvat. 

Millaisia kalenteriratkaisuja sinulla tai koko perheelläsi on?

Karkkiarki 16/52: Sairastuvalla

Karkkiarkikuvat ovat jälleen jääneet arjen jalkoihin - tämä on viimeinen kerta kun yritän tehdä yhtään mitään näin pitkää juttusarjaa! Muut aiheet jyräävät väkisin ohi, jos on jotain kiinnostavampaa. No, ehkä hoidan tämän kunnialla loppuun koostamalla loput arkikuvat vaikka muutamaan postaukseen. Nyt ollaan kuitenkin lapsiperhearjen ytimessä, kun meillä on pystyssä kunnon sairastupa. 

Arkikuvassa esillä lähes kaikki viime viikkoina ja päivinä käyttämämme lääkkeet. Näiden lisäksi on hyödynnetty luonnollisia keinoja, kuten valkosipulia korvassa (vähintään lumevaikutuksena), hunajaa (joka todistetusti vaikuttaa yskään) ja lämpimiä juomia. Lisäksi on hyödynnetty suuresit Netflixiä, Yle Areenaa sekä Youtubea sekä taaperon että vanhemman viihdykkeenä. 

Onneksi me olemme selvinneet sairasteluiden osalta suhteellisen helpolla, sillä en edes muista, koska Bonsku olisi ollut viimeksi näin kipeä. Jotain pientä nuhaa ei lasketa. Nyt kuitenkin ollaan jo toisella kierroksella. Me aikuisetkin olemme saaneet osamme ja olemme väitelleet, kumpi on pahempi, kurkkukipu vai yskä. Minusta yskä, mutta ei tämä kurkkukipukaan kivaa ole, kun joka nielaisulla sattuu vietävästi. 

Onneksi tästäkin selvitään ja ehkä, EHKÄ, ehdin tässä sairastellessa kirjoitella vaikka pari postausta varastoon. 

Karkkiarki 15/52: Vapaus vapaalla tyylillä

Pieni suuri elämää helpottava tekijä, verensokerisensorin lukulaite. 

Kryptinen otsikko viittaa Freestyle libre -verensokerisensoriin, josta olen saanut nyt nauttia puolisen vuotta. Ja tänään selvisi, että saan jatkaa sen käyttöä! Jipii! Minulla on siis ykköstyypin diabetes, josta olen aina silloin tällöin blogissa maininnut. Minun on ollut aina suhteellisen helppoa pitää hyvää hoitotasapainoa, mutta nyt se on helpottunut jatkuvan verensokerin seurannan myötä entisestään.

Tässä kampauspöytäpostauksen kuvassa näkyy tuo itse sensori, jonka yli lukulaite pyyhitään, kun mitataan sokeri. Arkipuheessa kyllä sensorit ja lukulaitteet menevät iloisesti sekaisin. 

Ennen mittasin sokerin monta kertaa päivässä sormenpäästä. Ihan helppoa, kun siihen oli tottunut, mutta tietysti ei kertonut jatkuvasti tilannetta ja vei aikaa. Raskausaikana sain käyttää jatkuvaa sensoria, joka oli oikein hyvä, mutta melko kankea ja vanhanaikanen. Sen jälkeen mittasin taas puolisentoista vuotta sormenpäästä, kunnes nyt alkuvuodesta minulle ehdotettiin nykyistä sensoria kokeiltavaksi. Sain sen siitä syystä, että vaikka hoitotasapainoni on hyvä, minulla on myös melko paljon alhaisia sokereita. Niiden seurauksena välillä keho ylikompensoi ja heittää sokerin korkealle. Tavoitteena oli vähentää tätä heittelyä.

Matkainsuliinit kulkevat nykyään kauniissa, japanilaisessa silkkipussukassa. Sensori vähentää myös mukaan otettavan krääsän määrää, kun ei tarvitse kantaa liuskoja, mittaria ja sitä nippaisinta, jolla tehdään reikä sormeen. En edes muista sen nimeä!

Ja kyllä tuo sensori on nimensä mukaisesti lisännyt vapautta! Sillä pystyn seuraamaan, mihin suuntaan sokeri on menossa ja reagoimaan laskevaan tai nousevaan sokeriin paljon aiemmin kuin ennen. Minä voin vaivihkaa mitata sokerin vaikka silloin, kun minulla on asiakkaita töissä ilman että työ keskeytyy verensokerimittarin kanssa näpräämisen vuoksi. Ainoat huonot puolet tässä mittarissa ovat hieman kökkö kosketusnäyttö ja se, että hiilihydraattimäärien syöttminen on melko työlästä. Se ei myöskään ilmoita etukäteen laskevasta sokerista, sillä se vaatii "skannauksen" sensorin päältä lukijalaitteella. Lisäksi toivoisin, että verensokeritilastojen koontia varten olisi sovellus älylaitteelle, sillä tietokoneella tulee oltua nykyisin niin vähän. Pieniä juttuja kuitenkin verrattuna siihen näppäryyteen ja helppouteen, mitä se tuo elämään ja arkeen. 

Kotona insuliinitarvikkeet majailevat edelleen kauniissa laatikossa. Vihko on sokeriseurantaan tarkoitettu ilmaisvihko, jonka olen päällystänyt. En ole siirtynyt vielä käyttämään sovellusta, sillä edelliseen puhelimeen ei ollut tarjolla tarpeeksi näppärää vaihtoehtoa. 

Toivottavasti nämä sensorit yleistyvät entistä enemmän! Uskoisin, että tulevaisuudessa tällaisia on vielä paljon useammalla diabeetikolla. 

Karkkiarkikuvat 14/52: Arkilattarit

Meilläkin alkoi elokuun alussa arkirumba-, -samba ja -salsa, mitenkä sitä nyt haluaakaan arkeaan rytmitellä. Meidän arkijärjestelymme eivät muuttuneet aivan totaalisesti, mutta melko paljon kuitenkin. Päiväkotiarki ei vielä alkanut, mutta meillä on monia askeleita sovitettavana.

Bonsku on suuri apu arjessa - hän on erinomaisen innokas siivooja. (Kuvat: Mummu)

Vuoden ensimmäisen puolikkaan ja vähän päälle Bonsku oli isän hoidossa kotona ja kaikki sujui ihanan mallikkaasti. En edes muistanut tehdä tilannepäiväitystä aiheesta, sillä arki vain rullasi mukavasti eteenpäin, ainakin minun osaltani. Loppukeväästä ja alkukesästä Bonsku alkoi välilä jättää päiväunia väliin, mikä hieman toi haasteita miehen päiviin ja toisaalta kyllä minun iltoihinkin, sillä Bonsku kyllä tarvitsi vielä ne päiväunet. Kaikenkaikkiaan kuitenkin oli aivan ihanaa, että isä oli Bonskun kanssa kotona! Heillä oli hauskoja yhteisiä juttuja ja oli mukavaa, että isä ja Bonsku oppivat toimimaan hyvin itsenäisesti. Minun oli helppo käydä töissä ja oli ihanaa, että sinne piti vain saada itsensä, eikä pukea ja syöttää ketään aamuisin. Työtkin maistuivat, mikä oli tietysti tärkeä juttu arjen kannalta. Nyt kun mies on palannut töihin ja tehnyt paljon myös musiikkitöitä ja Bonsku on ikävöinyt isää usein. Oli ihanaa, että hoitovapaa auttoi heitä hitsaantumaan vielä paremmin yhteen. 

Bensaakin hän hakee jo itsenäisesti. 

Mutta entä nyt? Haimme kyllä Bonskulle päivähoitopaikkaa syksyksi, mutta lopulta päädyimme isovanhempien aloitteesta ratkaisuun, että yhden päivän viikosta hoidan minä, yhden päivän isä ja loput kolme arkipäivää jakaantunvat isovanhemmille eli 1-2 päivää viikossa. Nyt alkusyksystä minun äitini on vielä töissä, joten päivät eivät jakaannu ihan tasan, mutta pian kyllä. Tämä on toistaiseksi ollut oikein ihana järjestely, sillä nyt hieman hitaasti lämpiävä Bonsku saa vielä hetken kasvaa kotona ja tutustua ryhmäelämään vain pienen hetken päivästä puistokerhossa. Järjestely on kyllä aikamoista luksusta! Bonsku nauttii isovanhempien seurasta kovasti ja minäkin saan olla yhden päivän enemmän hänen seurassaan. 

Bonskulla on arjessa sotilaallinen kuri ... tai sitten ei. 

On aivan mahtavaa, että pienten lasten vanhempien on mahdollista (usemmissa tapauksissa) lyhentää työviikkoaan. Vaikka nautin työstä, on ihana saada viettää Bonskun kanssa vähän enemmän kiireetöntä aikaa. Silloin myös viikonloppuna malttaa ja on energiaa tehdä enemmän kivoja asioita ja toisaalta myös siivota ja hoitaa juoksevia asioita. Minun kotipäiväni on perjantai, mikä sopii minulle hyvin. Toisaalta huomasin kyllä, että vaikka kotona on taas kiva olla, en kaipaisi vielä kokonaan kotiarkea. On mukana käydä myös töissä.

Miehen Hollannissa asuva serkku kommentoi meidän hoitomalliamme varsin hollantilaiseksi. Siellä on hyvin yleistä, että molemmat vanhemmat lyhentävät työviikkoaan ja isovanhemmatkin hoitavat jonkun päivän viikossa lastenlapsiaan. Viikkoon saattaa mahtua vaikka vain yksi päivä päiväkodissa. Siellä tosin tämä arkirumba alkaa jo vauva-aikana, joten ihan hyväkin, että ihan täyttä viikkoa ei tarvitse viedä hoitoon, vaikka en tiedä miten hyvin yksi päivä viikossa päiväkotia toimii tottumisen kannalta. No, me nautimme nyt tästä "hollantilaisesta lastenhoitomallista" taaperon kanssa hyvillä mielin ja kiitollisena mahdollisuudesta.

Meidän arkilattareidemme askeleet ovat nopeat, mutta kevyet. Täynnä läpystä vaihtoja, mutta myös monta syliä.

Millainen arki teillä alkoi?

Karkkiarki 13/52: Yks, kaks, kol, nel, kol, kaks...

Arkipostauksista päätelleen meillä eletään kovin vähän arkea. En ota asiasta stressiä, mutta hiukan huvittaa, että nyt mennään vasta 13. arkipostauksessa. Karkkiarkikuvat jatkunevat siis pitkälle ensivuoteen. 

Tällä kertaa kuvat ovatkin todellista silmäkarkkia. Olen vihdoin päässyt kutomaan! Kaikkien työläiden kankaanrakennusvaiheiden jälkeen on aina yhtä upeaa päästä kunnolla vauhtiin itse kutomisessa. Yksi katkennut loimilanka on tosin jo pitänyt korjata, joten vähän haasteitakin on tullut vastaan. 

Loimen värit asettuvat kauniisti kudonnassa. Valkoinen kude pehmentää räikeimmät kontrastit kauniiin liukuviksi. Pitkään mietin, pitäisikö kudekin värjätä, mutta näin loimen värit tulevat varmasti puhtaimmin esiin, vaikka hieman sammuvatkin. Kude on 100% banaanikuitua. Aivan ihanan kiiltävää ja hauskan röpelöistä! 

Koko ajan kudonnan edetessä tulee vastaan uusia värejä ja väriyhdistelmiä. En malta odottaa, miltä nuo kauniit turkoosin sävyt näyttävät! Työ etenee hitaasti, arjen ehdoilla, mutta on nautinto päästä kutomaan tätä vaikka vain viisi senttiä kerrallaan. Riittää ainakin iloa moneen arkipäivään!

Karkkiarki /52: Kevyttä yhteisöllisyyttä

Kyllä tein muutakin kuin kuvasin talkoovälineitä, ihan varmasti...

Minä nautin suuresti tietynlaisesta yhteisöllisyydestä. On varmaan hyvin inhimillistä haluta kuulua joukkoon, vaikka toisaalta nykyään korostetaan kovasti yksilöllisyyttä. Naapurusto on yksi tällainen yhteisö, johon on mukava kuulua, vaikka ei mitään syvällisempiä suhteita olisikaan. Meidän talossamme asuu paljon mukavia ihmisiä, joita tervehditään pihalla ja joskus jäädään juttelemaan enemmänkin. Myös saman pihapiirin toisen taloyhtiön asukkaita tervehditään. Bonbon ei vielä juuri leiki pihan toisten lasten kanssa, mutta olen huomannut, että taloyhtiön lapsiperheiden isommat lapset leikkivät paljon keskenään. Minusta on hauska olla osa tällaista pientä yhteisöä.

Minä kaivoin kivet maahan ja mies nuiji niitä paikoilleen. 

Ehkä siksi minusta taloyhtiön talkoot ovat aina mukava tapahtuma. Aina ei mitään kovin järkevää hommaa riitä kaikille, mutta siinä samalla voi ainakin tutustua naapureihin vähän paremmin. Minä pidän myös siitä, että yhdessä pyritään pitämään pihapiiri kauniina. Vaikka meidän asuntomme ei ole oma, se on silti meidän kotimme, ollut jo kuusi vuotta!

Bonsku ihan itse haravoi koko kasan. Mitä, etkö usko?

Maanmuokkaustöitä vähän järeämmillä välineillä. 

Talkoissa tein tänä vuonna samaa hommaa kuin viisi vuotta sitten, eli laitoin kiveystä kuntoon talven jäljiltä. Ei ehkä kovin ammattimaisesti, mutta sitäkin suuremmalla innolla. Bonsku se vasta innolla olikin mukana ja haravoi, siirteli kiviä ja tutki uusia, varastosta löytyneitä hiekkaleluja. Hän katseli myös uteliaana isompien lasten touhuja ja välillä meni mukaan, mutta leikit olivat hänelle vielä vähän turhan vauhdikkaita. Talkoot päättyivät tietysti makkaran grillaukseen ja pillimehuun, joista Bonsku kertoi vielä myöhemminkin innokkaasti.

Talkoiden paras juttu. 

Pidätkö sinä talkoista, vai ovatko ne sinulle pakkopullaa?

Karkkiarki 12/52: Sillä välin toisaalla...

Kesämekot kesäkuntoon! 

Ennen silitin melkein kaikki vaatteet (!), mutta nykyään silitän ehkä muutaman kerran vuodessa sellaiset vaatteet, jotka menevät niin kertakaikkisen ryppyyn pesussa, että ne on pakko silittää. Ihan siistiltä näytän mielestäni nykyäänkin, vaikka vaatteet eivät ole silitettyjä. Onneksi entisen elämän silityshetket eivät olleet turhia, sillä käytin aikani samalla hyödyksi katsomalla jotain hömppäohjelmaa. Aivot saivat lepoa ja silitys on melkein kuin käsitöitä tekisi, paitsi tylsempää. 

Eräänä päivänä päätin pitkästä aikaa valloittaa silitettävien pyykkien vuoren ja tartuin silitysrautaan ja -lautaan. Olin juuri ottanut kesävaatteet esiin ja muutama kesämekko ja paita kaipasi silityraudan hellää kosketusta. Olin kotona Bonskun kanssa kahdestaan ja ajattelin, että homma hoituisi kuitenkin hyvin, kun Bonsku ei enää välttämättä ole heti kiskaisemassa silitysrautaa päällensä. 

Sainkin silittää vaatteet rauhassa. Hämmentävän rauhassa. Sillä välin toisaalla Bonsku oli sillä välin kehitellyt viereisessä huoneessa oman vaateprojektin ja levitti koko vaatekaapin alaosan sisällön lattialle. Vähän lisää hommia silityksen lisäksi. Muuten vallan laiskistuu, kun vaatteitakaan ei enää silitetä säännöllisesti. 

Bonbon konmarittaa. 

Saiskos noita mekkojakin vähän tuolta ylempää tänne lattialle?

Hei tähän saisi hyvän istumapaikan, jos tässä ei olisi noita sukkahousulaatikoita. 

Ihhahhaa, ihhahhaa! 

Ja vielä viimeisetkin sukat tuolta pohjalta.

Eikä muuten silitetä vastedeskään, jos lopputulos on tämä. Ehkä seuraavan kerran syksyllä. 

Karkkiarki 11/52: Aamiaismuodin huipulla

Kaupallinen yhteistyö: tuotteista saatu Plussapisteitä ja S-bonuksia. 

Tuorepuuron päälle kasattu kauden hedelmiä: banaania (aina sesongissa), kiiviä (ehkä oikeasti jossain sesongissa) ja pakastemansikoita (vintage). 

Kiireisessä arjessa ei ole aikaa istua tuntitolkulla aamiaispöydässä. Niinpä olen liittynyt trenditietoisiin tuorepuuronpuputtajiin. On niin näppärää sekoittaa illalla ainekset kauniiseen lasipurkkiin ja napata se mukaan, kun aamulla viilettää töihin. Kahvitauolla voi sitten istahtaa rauhassa nauttimaan tuorepuurosta, jossa yhdistyvät vaikkapa jogurtin täyteläisyys, kauran pehmeys ja marjojen raikkaus. Perinteisten puuroainesten lisäksi tuorepuuroon on tärkeä lisätä eksoottiselta kuulostavia uusia ainesosia, kuten chia-siemeniä. Puuro täytyy tietysti pakata lasipurkkiin, sillä hieman värjäytynyt ja nuhjuinen tupperware ei säilö tuorepuuron aromeja parhaalla mahdollisella tavalla, eikä anna tuorepuuronpuputtajasta oikeanlaista mielikuvaa.

Omenamehu on yllättävän hyvä lisä tuorepuurossa. Kaurajogurtti toimii minusta paremmin kuin tavallinen, sillä maku on pehmeämpi. Tavallinen käy kyllä myös hyvin, mutta tätä sattui olemaan. 

Puoretuuroni (käännän sanan aina mielessäni näin) koostan seuraavalla tavalla:

n. ½ dl kaurahiutaleita

n. ½ dl nestessä (esim. omenamehu, kauramaito, maito)

n. ½ dl (kaura)jogurttia (kaurajugu tekee puuron mausta pehmeän)

Pieni kourallinen auringonkukansiemeniä, ehkä jotain pähkinärouhetta tai mantelia

1 tl chia-siemeniä tuomaan trendikkyyttä ja ajanhermoa

Hedelmiä ja marjoja, usein pakkasesta jäisiä mansikoita

 Välillä maapähkinävoita ja muussattua banaania

Sekoita kaikki ainekset ja laita tekeytymään yöksi jääkaappiin. Aamulla nappaa purkki mukaan ja kuvittele olevasi suosittu lifestyle-bloggaaja. 

Tuorepuuropurkki nousemassa arjen yläpuolelle.

Trendikästä tai ei, olen ihan oikeasti nyt innostunut tekemään tuorepuuroja seuraavan päivän aamupalaksi. Olen huomannut, että verensokerini pysyy tasaisempana, kun syön aamiaisen vasta hiukan myöhemmin. Ajatus tavallisesta puurosta aamulla ei houkuttele, mutta tykkään tuorepuurojen raikkaudesta. Ja olen kyllä tehnyt puurot ihan oikeasti lasipurkkeihin, koska ne pysyvät varmemmin kiinni laukussa kuin muoviastiat ja pyöreissä astioissa puuro on kivempi sekoittaa. Suosittelen kokeilemaan!

Oletko sinä joskus tehnyt tuorepuuroa?

Aaaaarghikuvahaaste 10/52: Ei karkkia tällä kertaa

Arkikuvahaaste etenee vähän hitaanlaisesti, koska arkihan on yhtä juhlaa... tai sitten ei. Nämä kuvat eivät ole onneksi tältä päivältä, mutta kertonevat enemmän kuin neljällä tuhannella sanalla, mitä arki joskus on. Aargh.

Ulkovaatteita joka säähän. 

Olohuoneen tilanne ei ole paha. Yleensä lattiapintaa näkyy paljon vähemmän. 

Valitan miehelle, kun hän jättää vaatteitaan Bonskun teltan päälle. Missäs omat vaatteeni lojuvatkaan?

Komeat tiskivuoret, pyykkivuorista puhumattakaan.

Jep. Onneksi on näitä kolmipäiväisiä viikonloppuja.

Karkkiarki 9/52: Joka ilta kun lamppu sammuu... ja blogipalkinto!

Illan hiljaisiin tunteihin on ladattu paljon odotuksia. Ennen Bonbonin nukuttamista sitä suunnittelee, mitä kaikkea sitä vielä ehtii tehdä ennen kuin itse menee nukkumaan. Vähän siivota, valmistella seuraavan päivän, kirjoittaa postauksen, katsoa telkkaria miehen kanssa ja venytellä. Todellisuudessa väsähdän usein nukutusprosessissa sen verran, että jaksan noista kaikista vain murto-osan. Yleensä sentään jaksan tehdä kymmenen minuutin pikasiivouksen ja venytellä edes vähän. 

Sinne simahti, ei vahingossakaan pinnasängyn puolelle. 

Postauksia kirjoittelen usein sellaisina iltoina, jolloin mies ei ole kotona. Löhöän sohvalla ja kirjoittelen blogia läppäri sylissä. Isältäni turhaksi jäänyt Chrome book on pelastanut blogin, sillä kevyen läppärin saa näppärästi syliin. En todellakaan viitsisi kirjoitella blogia pöytäkoneen ääressä (joka sekin tosin on läppäri, mutta miljoonassa piuhassa kiinni).

Sattui sopvasti, että Varpuslintu haastoi minut Liebsterblog-awardseissa ja kysymyksiin vastailu sopii hyvin tähän ei-niin-luovaan väsähtäneeseen olotilaan. Tässäpä siis vastaukseni Varpuslinnun esittämiin kysymyksiin:

1. Miten aloitit bloggaamisen?

Olin seuraillut joitain blogeja jo jonkin aikaa ja hyvä ystäväni piti ruokablogia. Kun muutimme uuteen kotiin (kohta kuusi vuotta sitten!), alkoi mielessäni pyöriä ajatus sisustusaiheisesta blogista, jonka sitten vihodoin puolisen vuotta myöhemmin rohkaistuin perustamaan. 

2. Miksi pidät blogia?

Blogin pitäminen on hauska harrastus. Minusta on kiva jakaa ideoita, ajatuksia ja kuvata kauniita asioita. 

3. Kenelle kirjoitat blogipostauksesi?

Sekä itselleni että lukijoille. Itselleni blogi toimii eräänlaisena päiväkirjana, jolloin kivoihin juttuihin voi palata ja ne jäävät paremmin mieleen. Toisaalta haluan kyllä miettiä myös, mitkä jutut kiinnostavat lukijoita. Jos en miettisi lainkaan lukijoita, saattaisi blogini olla välillä vaikka täynnä pelkkiä kantoliinajuttuja, mikä tuskin kiinnostaisi kovin montaa. 

4. Miten postauksesi syntyvät?

Yleensä kirjoitan jutut yhdeltä istumalta ja melko nopeasti. En juuri oikolue, mikä varmaan näkyy oikeinkirjoituksessa. Vaikka itse kirjoitustyö sujuu nopsaan, saatan hautoa postausaihetta päässäni pitkäänkin ja miettiä muotoiluja ja kuvia etukäteen. 

5. Mikä on parasta bloggaamisessa?

Monikin asia, mutta varmaan se, että jakamalla hauskat jutut, tuntuu että ilo vielä moninkertaistuu. Itsekin keskittyy elämän hauskoihin juttuihin enemmän ja lisäksi voi vielä ilahduttaa muitakin. 

6. Entä pahinta?

No varmaan se, että kaikki hauskatkin asiat vaativat välillä työtä. Jos en säännöllisesti ottaisi itseäni niskasta kiinni, ei postauksia syntyisi. Jos postauksia ei synny, koko homma lopahtaa. Toistaiseksi blogista on kuitenkin ollut enemmän iloa kuin vaivaa. 

7. Miten haluaisit kehittää blogiasi jatkossa?

Ehkä lastenkulttuuri voisi olla uusi suuntaus blogissa! Siihen suuntaan olen ehkä vähän mennytkin. Mitään oleellista en ehkä kuitenkaan muuttaisi blogissa. 

8. MInkälaisia blogeja luet itse mieluitena?

Luen mieluiten pieniä ja keskisuuria elämänmakuisia blogeja. Kovin kaupalliset blogit eivät ole niin kiinnostavia. Mielläni seuraan myös blogeja, joiden kanssa kommentointi on vastavuoroista, vaikka blogin aihe olisikin aivan erilainen kuin omassani. On hauskaa, että blogien kautta "tutustuu" uusiin, erilaisiin tyyppeihin. 

9. Jos blogistasi tulisi tosi suosittu, pärjäisitkö hyvin julkisuuden kanssa?

Tjaah, ei ole pelkoa! Uskoisin pärjääväni julkisuuden kanssa hyvin, vaikka voisihan se aluksi olla vähän kiusallista. 

10. Minä biisin valitsisit blogin tunnusmusiikiksi, jos sellainen pitäsi valita?

Muistaako kukaan tällaista laulua, sopisi kuin nenä päähän: 

"Minä tahdon asua piparkakkutalossa, marmelaadi valossa, herkku valossa/ 

Matto peittää lattiaa, mattokin on lakritsaa, mahan täyden makeaa talossani saa"

Huh, olikin monta kysymystä. En taida haastaa ketään koska ...zzzzz

Karkkiarki 8/51: Socca irti!

Hitsi, pari muuta blogia ehti jo viedä keksimäni nerokkaan otsikon. En anna sen nyt liikaa häiritä, vaan iloitsen mahtavasta arkiruokalöydöstäni, soccasta. Oikeastaan voisin hehkuttaa myös kikhernejauhoja ja burmalaista tofua, joiden välityksellä löysin soccan ihan sattumalta. Nopeaa, helppoa ja herkullista. Socca on siis italialainen kikhernejauhoista ja vedestä tehty leipä, joka paistetaan pannulla tai uunissa. Näköjään rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja leivästä käytetään myös useita muita nimiä, mm. farinata. 

Tästä ruoasta on ehkä vähän vaikea saada kaunista, mutta persilja pelastaa! 

En tiedä, minkä kanssa soccaa oikeasti syödään, mutta minä tarjosin sitä fuusiokeittiömäisesti shakshukan kanssa, kun meillä muuten ollut koko perheelle sopivaa leipää. Toimi oikein loistavasti ja koko ateria oli sellainen semi-nopea arkiruoka. Tein soccan pikaversiona ja riitti, että taikina vetäytyi muutaman minuutin, vaikka oikeasti kai pitäisi antaa taikinan seistä pidempään. Paistoin soccan paistinpannulla, sillä se on nopeampaa ja energiatehokkaampaa kuin uunin lämmittäminen pikaleivän vuoksi. Leipänen paistui helposti, eikä tarttunut ja rakenne oli ihanan rapea pinnalta, eikä se hajonnut kääntäessä. Sitä oli oikein ilo kokata!

Resepti on yksinkertainen:

• 2 dl vettä
• 2 dl kikhernejauhoja
• ripaus suolaa ja pippuria
• (juustokuminaa)
• loraus oliiviöljyä sekaan ja paistamiseen

1. Sekoita ainekset keskenään. Anna vetäyä pitkään tai lyhyesti viileässä. 

2. Kuumenna öljy pannulla ja kaada puolet taikinasta pannulle. Käännä, kun lettu alkaa kiintetyä ja paista kullanruskeaksi. Tee toinen samanmoinen.

P.S. Kannattaa tutustua myös tuohon burmalaiseen tofuun. On superhyvää, eikä oikein lainkaan tofumaista paitsi ulkoisesti

Karkkiarki 7/52: Vuetaa, vuetaa!

Otsikon lause kajahtaa kodissamme nykyään useita kertoja päivässä. Se tarkoittaa tietysti "luetaan, luetaan!" Bonsku rakastaa kirjoja, joten niitä sitten luetaan. Usein niitä samoja luetaan uudestaan ja uudestaan, kunnes tulee joku uusi suosikki, jota luetaan taas uudestaan ja uudetaan. Vaikka välillä tekisi mieli sanoa, että vaihdetaan kirjaa, yritän pitää mielessä, että saman kertomuksen kuuleminen useaan kertaan vahvistaa kielellisiä taitoja.

Lukuhetki ei katso aikaa eikä paikkaa. Kun kirja tulee vastaan, se on luettava. Taustalla tämän hetken lempparit, Kettusen perheen juhlakirja ja Hullun hauska autokirja. 

Jos muuten ei ehditä lukea niin paljon, niin ainakin luetaan iltasatu. Tällä hetkellä suosikkikirjoja ovat Mauri Kunnaksen Hullun hauska autokirja ja Aulikki Miettisen Kettusen perheen juhlakirja ja Kaisa-mummin yövieraat. On hauskaa, että ihan vauvakirjoista on siirrytty jo vähän enemmän tekstiä sisältäviin lastenkirjoihin. Vaikka kyllä niitä vauvakirjojakin edelleen luetaan. Aina tosin kirjaa ei lueta kokonaan, vaan vain vähän selaillaan sieltä täältä. Esimerkiki Hullun hauskasta autokirjasta Bonbon etsi vain "motot" eli moottoripyörät. Kaisa-mummin yövieraat sen sijaan pitää yleensä lukea kannesta kanteen ja mielellään kaksi kertaa. En ihmettele, minustakin se oli ihana kirja lapsena. 

Minun omat lukemiseni ovat olleet vähän aikaa nollissa. Iltaisin olen kaatunut sänkyyn ja nukahtanut saman tien ja muita hetkiä lukemiselle ei oikein ole. Ehkä myös sopivan mukaansatempaiseva kirja puuttuu. Ehkä sellainen taas löytyy. 

Olisiko sinulla vinkata hyvää kirjaa minulle tai taaperolle? Mitä teillä luetaan? 

Karkkiarki 6/52: Kotiapulainen

Mietitkö joskus, että olisipa ihanaa, jos olisi kotiapulainen? Sellainen, joka pyykkäisi, luuttuaisi ja tekisi kaikki ärsyttävät kotityöt puolestasi. Ja etenkin tiskaisi! Meillä ainakin herkästi pienelle tiskipöydälle kertyy vuori jos toinenkin ihan vaan perusruoanlaitosta ja aterioista. Onneksi on tiskikone, vaikkakin kapea sellainen! 

Huoh. Tuntuu, että tiskipöytä tulee tähän kuntoon noin kymmenessä sekunnissa siitä, kun kaikki tiskit on tiskattu.

Ja onhan meillä kotiapulainen! Hän on kovin innokas, mutta ei kovin tehokas. Likapyykkiä tämä apulainen lajittelee levittämällä pyykit mahdollisimman laajalle pinta-alalle. Imurointiin hän osallistuu ahkerasti ja myös pölyhuiskaa on kiva heilutella. Mutta eritoten tämä kotiapulainen pitää tiskeistä. Tämä kotiapulainen on viivana paikalla, kun tiskikoneen luukku narahtaa. Käskevästi hän ojentelee puhtaita lautasia ja sanoo "Kaappi!" Aterimet hän vie itse laatikkoon niin että lusikat lentävät. Teräviin veitsiin hän ei koske, sillä ne ovat "HUI!" ja ne kaapataan muutenkin pois tieltä jo luukun auetessa. Kun tiskikone on viimein saatu tyhjäksi ja täyttämisprosessi on aloitettu, innostuu kotiapulainen uudestaan. Tiskikoneessa on lisää astioita takaisin kaappiin vietäväksi! Niinpä täyttöprosessi on tehtävä salaa kotiapulaiselta. 

Kyllästyttääkö tiskikoneen tyhjennys?  Bonbon to the rescue!

Voi voi, kunpa iloinen ja innokas asenne kotitöihin säilyisi vielä aikuisenakin tai edes muutamia vuosia! Silloinhan voisi ulkoistaa kaikki kotityöt Bonskulle... No ei nyt sentään, mutta olisihan se ihanaa oikein nauttia kotitöistä! Onneksi riemu on tarttuvaa, joten tiskikoneentyhjennys on nykyisin oikeastaan aika hauskaa puuhaa, ainakin yhdessä kotiapulaisen kanssa. 

Hmmm... työnjälki vaatii pientä hiomista. 

Missä kotitöissä sinä olet auttanut pienenä tai omat lapsesi auttavat nyt?

Karkkiarki 5/52

En ole koskaan ollut mitenkään erityisen liikunnallinen ihminen, mutta aikuisena olen kuitenkin alkanut liikkua säännöllisesti ja löytänyt myös lajeja, joista oikeasti nautin. Tällä hetkellä liikunta on kuitenkin hyvin arkista, vähän pakkopullaa. Joku eräässä keskustelussa vertasi liikuntaa omassa elämässään siivoamiseen. Juuri nyt se tuntuu arjen askareelta muiden pakollisten hommien, kuten pyykkäämisen ja tiskien rinnalla. Kun olin vielä kotona, liikuntahetki oli mukavaa vapaa-aikaa. Nyt se tuntuu vähän tylsältä ajalta erossa Bonskusta. 

Piristän arkista liikuntarutiinia kivan väirisillä treenivaatteilla ja vesipullolla. 

Silti käyn liikkumassa säännöllisesti. Minun keholleni sopii crosstrainer-laite ja sillä käyn polkemassa läheisellä salilla ehtimiseni mukaan. Pyrin kahteen kertaan viikossa, mutta joskus käyn vain kerran. Jos en käy liikkumassa, selkä menee jumiin ja siitäkään en pidä. Olen onneksi löytänyt myös tavan liikkua kotona arjen lomassa. Teen kerran pari viikossa myös HIIT-treenejä, sillä lyhyet treenit on helppo tehdä vaikka yhdessä taaperon kanssa (taaperolla toki omat liikkeensä). 

Teen crosstranerilla intervallitreenin ja samalla katselen jotain hömppäohjelmaa. 

Jos minulla olisi enemmän aikaa, kävisin uimassa. Siihen vaan tuhlaantuu niin paljon aikaa, etten pitkiin aikoihin ole raaskinut mennä yksin uimaan. Joskus kävin uimassa jopa kolmesti viikossa. Viimeistään kesällä, kun pääsee taas maauimalaan, alan kyllä käydä taas uimassa yksinkin. Nyt polskuttelen silloin tällöin Bonskun kanssa. Hiihtäminen on toinen laji, josta oikeasti nautin. Onneksi pääsin edes kaksi kertaa hiihtämään tänä "talvena"! 

Eiköhän se liikunnan ilokin taas joskus löydy, vaikka tällä hetkellä tuntuukin välttämättömältä pahalta. Yritän nauttia kuitenkin liikuntahetkestäkin katsomalla samalla puhelimesta jotain hauskaa, tällä hetkellä usein Noin viikon uutiset. Se helpottaa arkipuurtamista!

Millaisia liikuntarutiineja sinulla on?

Karkkiarki 4/52

Pyykkiestetiikkaa. Vaikka suoraan sanottuna en pidä siitä, että pyykit kuivuvat näkyvillä, on näiden hauskojen kuosien katseleminen niin ilahduttavaa kuin pyykkien katselu voi vain olla. 

Arjen kuvastoomme kuuluvat edelleen värikkäät kestovaipat. Kirjoittelin niistä viimeksi aivan kestoilu-uramme alkutaipaleella järkälemäisen postauksen verran. Tällä kertaa tyydyn kirjoittamaan ytimekkäästi tilannepäivitystä. Vielä ainakin kestovaippojen hauskat kuosit ilahduttavat sekä pyykkitelineessä että käyttäjän päällä sen verran, että into käyttää niitä pysyy yllä. Vaikka kieltämättä kertakäyttöisten housuvaippojen helppous välillä houkutteleekin. Vähän enemmän niitä nykyisin kuluu kuin ennen (mm. öisin), mutta en ota asiasta paineita. Yksikin kesto päivässä on yksi kertsi vähemmän roskiksessa. 

Tässä taitavat olla aktiivisimmin käytössä olevat vaipat. Oikeassa reunassa Alva-vaipat. Bongaa neljä vaippaa, jotka löytyvät myös edellisestä kestovaippapostauksesta!

Koska Bonsku on melko hoikkeliini, käyvät hänelle edelleen monet samat vaipat kuin reilusti yli vuosi sitten. Silloin ostin kasvupyrähdyksen jälkeen kestovaippakaupan reiluja kokoja hyvällä säätövaralla ja ainakin ovat maksaneet itsensä takaisin. Lisäksi yllättäjiä ovat olleet Alva-merkkiset kiinavaipat, joita pitkään välttelin, mutta sorruin kun tuttavani myi niitä käytettynä ja kuosit olivat vaan niin hauskoja. Ja ne ovat toimineet meillä paremmin kuin mitkään muut kestot! Melkein harmittaa, kun mielelläni tukisin suomalaisia. Tai olen kyllä tukenutkin, joten ehkä voin hyvällä omalla tunnolla käyttää myös näitä vaippoja. Vaipat ovat taskuvaippoja, joten erillistä kuorivaippaa ei tarvita. Tämä helpottaa etenkin taaperon vaippaa vaihtaessa, kun käyttäjän pitää päästä nopeasti taas juoksentelemaan. 

Vielä tuntuvat kaukaisilta sellaiset ajat, jolloin vaippoja ei tarvittaisi enää ollenkaan. Toistaiseksi jatkamme ainakin osakestoillen ja iloitsen kivoista kuoseista.