Kesä-Bonbon

Vielä jokin aika sitten perhe- ja lapsiaiheita sivuavissa blogeissa valmistauduttiin softshellit kahisten välikauteen. Ajanjaksoon, joka kestää määrittelemättömän ajanjakson verran aina vähän joka vuodenajan välissä. Minä skippasin nuo pohdinnat ainakin toistaiseksi ja Bonsku tyytyi tutustumaan leikkipuistojen ihmeelliseen maailmaan kirppislöydöissä. Nyt kesäkauteen varustaudumme huolellisemmin ja hartaammin, onhan kesä niin paljon ihanampaa kuin välikausi! ... Paitsi että mistä vetoa, että koko kesä on yhtä välikautta syksyyn asti. Ei kai sentään... Kesäkesäkesä! Nämä lämpimät päivät ovat olleet meille palelevaisille ihania. Bonbonkin on selvästi tullut vähän minuun siinä, ettei ainakaan mikään kuumaverinen ole. Niin sisällä kuin ulkona on ollut ihanaa, kun on tarjennut ilman villahousuja ja sukkia. Uloslähtö on nopeutunut hurjasti ja kotona voi pyöriä vaikka vaippasillaan. 

Kesämies panamahatussa puhumassa radiopuhelimeen... epäilyttävää...

Mutta. Tieto lisää tuskaa ja UV-säteilyn vaarat lisäävät minun tuskaani siitä, mitä pukea Bonskulle ulos oikein aurinkoisilla keleillä. Tavallisen paidan UV-suoja on tietysti jonkinmoinen, mutta ihan kesäkuumalla ei ilmeisesti riittävä. Aurinkosuojia pienille ei jatkuvaan käyttöön suositella (korjatkaa, jos olen väärässä) ja varjossa ei ihan koko aikaa voi oleskella. Tietysti voi välttää ulkoilua pahimpaan porotusaikaan, mutta sittenkin mielessäni jäytää säteilyn vaarat. Jonkin verran olenkin yrittänyt aseistautuaUV-säteitä vastaan. Hullareilta hankin ainakin uimatarpeisiin sopivan UV-suojaavan haalarin, joka tosin jättää sääret paljaiksi. Lisäksi ostin supertyylikkään Ki Et La - merkkisen UV-hatun Mamidealta. Hattu on osoittautunut hyväksi ostokseksi, kun vaan solmii narun sen verran tiukkaan, ettei Bonsku kippaa lakkia pois päästään. Aurinkolasitkin meillä on, mutta ne Bonsku riisuu alta aikayksikön, enkä ole vielä keksinyt keinoa, jolla ne saisi pysymään päässä. Onneksi hatussa on kunnon lieri. 

Kesävauva-vaapero-taaperin varustusta. Julbon aurinkolasit kuvausrekviisiittaa. 

UV-vaatteetkaan eivät ole täysin ongelmattomia, kuten ei mikään ikinä, mutta luultavasti kuitenkin pienin paha etenkin uimarannalla. Harmi vaan monissa UV-vaatteissa tulee vastaan taas lastenvaatteiden sukupuolittuminen: pojille on haita ja hirviötä, tytöille simpukkaa ja jäätelöä. Myös monissa UV-hatuissa on valinannanvaraa vain sininen tai pinkki. Pöh. Onneksi Bonskun liskoasu on sentään hauska ja panamahatuksi kääntyvä aurinkohattu kivan monipuolinen. Lisäsuojaksi olen tarvittaessa ajatellut luonnonkosmetiikan lasten aurinkorasvoja, joissa suoja on mekaaninen, eikä kemiallinen. Näistä voi lukea lisää vaikka täältä.

Ihanan raitakangas on tehty ompelemalla erivärisiä kankaita yhteen. Nerokasta!

Onneksi ja valitettavasti kesään kuuluu myös viileämpiä päiviä. Etsin sellaisia varten Bonskulle ohutta tuulipukua paksumpien välikausivermeiden rinnalle. Mistään ei kuitenkaan tuntunut löytyvän pienille mitään välikauden ja kesähelteen välille. Välivälikauteen, heh. Etsin sellaista klassista ohutta ysärituulipukua, jonka ei tarvitisisi olla vedenpitävä, mutta joka pitäisi loitolla pahimman tuulen, eikä ehkä keräisi kaikkia maailman pölyjä itseensä. Vaan eipä sellaisia löytynyt! Kaikki oli liian teknistä, liian paksua, liian isoa... Onneksi mumi eli minun äitini tuli hätiin ja hän ompeli käden käänteessä Bonbonille kaksi takkia ja kolmet housut, aivan hurjan ihanissa väreissä! Näillä kelpaa möyriä Puolalan puiston kaikissa kolmessa leikkipaikassa.

Tuulipukukansalla on valinnanvaraa. Lätsä on punaisesta norsusta.

Vaikka tässä on nyt käsitelty näitä kesän harmillisia puolia, niin ei Bonsku sentään kokonaan kesävaatteitta ole jäänyt. Mumi ja pappa toivat Italian reissultaan muutamia herkullisia kesävaatteita. Kyllä nyt parit suloiset sortsit ja pikeepaidat pitää kesän juhlissa olla! Ehkä jotkut kesäkengätkin pitää hankkia, toistaiseksi on pärjätty tossuilla eli Hellä-designin bootzeilla. Tässä eräänä päivänä Bonsku kuitenkin otti ensimmäiset askeleet tukea vasten, joten voi olla, että loppukesästä jo viipotetaan pitkin nurmikoita. 

Pinkki pikeepaita on Polarn o pyretin kirppislöytö, muut ovat mumin löytöjä reissusta. 

Kuvausassarin mielestä vaatteet olisi pitänyt järjestellä ihan toisin. 

Miten sinä valmistaudut kesän varjopuoliin? Vai yritätkö unohtaa säteilyt sun muut ikävyydet?

Lukemattomia kirjoja - kirjahaaste

Minua ei olekaan pitkään aikaan haastettu mihinkään, joten Oranssia-blogin Veeran heittämä kirjahaaste tuli sopivaan kohtaan. Tartuin haasteeseen ehkä myös siksi, että olen vastikään lukenutkin jotain pitkästä aikaa. Täytyy nimittäin myöntää, etten millään ehdi lukea niin paljon kuin ehkä haluaisin. Eikä syy ole pelkästään Bonbonin, vaan ihan vaan priorisoin ehtimisissä toisia asioita lukemisen kustannuksella jo ennen lastakin. Lisäksi minäkin kuulun ihmisiin, jotka nukahtavat herkästi kesken iltalukemisten. Kirjat etenevät siis välillä hyvin hitaasti ja samalla sivulla saatan viivähtää useamman illan ajan. Nyt kuitenkin olen ajatellut ottaa itseni niskasta kiinni ja napata some-ajasta aikaa lukemiselle. Tai jos tarkemmin miettii, niin luen kyllä itseasiassa aika paljon... Tämän hetken lukutottumuksistani lisää haastekysymysten vastauksissa.

Kirjahyllyssä on mistä valita. Suurin osa taitaa vaan olla lasten- ja tietokirjoja. Kaunokirjallisuutta on tullut enemmän lainattua kirjastosta. 

Kirja, jota luet nyt

Tosiaan, luen enemmän kuin kuvittelinkaan. Oi, luen monia kirjoja päivässä ihan kannesta kanteen. Bonbon nimittäin rakastaa lukemista ja luemme hänen suosikkikirjojaan aina uudestaan ja uudestaan. Uudestaan ja uudestaan. Välillä kun puuduttaa, niin lohduttaudun ajattelemalla tutkimuksia, joiden mukaan samojen kirjojen lukeminen itseasiassa tukee lapsen kielellistä kehitystä sekä erityisesti kerrontataitoja. Luen Bonskulle myös loruja ja runoja. Kirsi Kunnaksen runot ovat suosikkejani. Niiden kieli on nokkelaa ja oivaltavaa. Itselleni en ole vielä löytänyt sopivaa kirjaa työn alle.

Bonbonin suosikit. "Äänikirjoja" hän kuuntelee myös itsekseen ja jammailee soitinten tahdissa. 

Kirja, josta pidit lapsena

Niitä on valtavasti! Lapsena luin paljon, mutta minusta aikuisena on ollut vaikeampi löytää minua miellyttävää luettavaa. Tiheikön väki oli yksi ehdottomista suosikeistani. Se kertoo Karhunvatukkatiheikössä asuvista hiiristä ja kirjojen kauniit ja yksityiskohtaiset kuvat vetosivat minuun. Ala-asteella luin paljon esimerkiksi The Babysitters club -kirjoja, Amy-sarjaa ja sarjaa, joka kertoi eläinlääkäriperheen tyttärestä, joka ratkaisi mysteerejä. Olen unohtanut tämän sarjan nimen kokonaan, vaikka muistan vielä, missä hyllyssä kirjat sijaitsivat lähikirjastossa. Teininä tykkäsin kovasti Tuija Lehtisen Laura-sarjasta. "Kilttiin tyttöön" oli helpompi samastua kuin moniin muihin nuortenkirjojen päähenkilöihin ja lisäksi Laura oli kuitenkin reipas ja päättävinen.

Nämä suosikit löytyvät edellen kirjahyllystä. Pähkinä ja Pipari -sarjan kirjoja ostin kirjaston poistohyllystä joitain vuosia sitten. Suosikkini, joka kertoi Halloween juhlista, oli jo mennyt. 

Kirja, joka teki vaikutuksen

Tämä melkein olisi voinut vastaus ensimmäiseen kysymykseen, mutta ehdin jo ahmia kirjan loppuun. Pitkästä, pitkästä aikaa jokin kirja sytytti niin, etten voinut melkein laskea sitä käsistäni, Pauliina Rauhalan Taivaslaulu. Se oli niin kaunista kieltä, että ihan kylmät väreet meni. Myös tarina oli koskettava ja puhutteleva. Minusta oli ihana lukea niin kaunis, vaikka myös traaginen ja arkinen rakkaustarina. En uskaltanut lukea kirjaa vielä ennen lasta, sillä pelkäsin siinä olevan paljon ahdistavaa kuvausta perhe-elämästä, mutta kirjassa perhe-elämää tai avioliittoa sinänsä ei kuvata ahdistavana. Jos et ole vielä tutustunut kirjaan, niin suosittelen. 

Uskaltauduin lukemaan tämän vasta nyt. Kannatti!

Kirja, joka jäi kesken

Olen samis Oranssia-blogin Veeran kanssa, sillä minultakin on jäänyt kesken Taru sormusten herrasta. Se oli niin suosittu jossain vaiheessa, mutta minä vaan en päässyt alkua pidemmälle. Veeran vastauksista muisin myös, että Täällä pohjantähden alla -trilogia jäi minulta jostain syystä kesken aivan viime metreillä. Minulle tulikin kiirettä opinnoissa, enkä muistanu enää, missä kohtaa olin viimeisessä kirjassa ja asia unohtui. Nyt pitää korjata asia ja lukea ainakin viimeinen kirja uudestaan. 

Kirja, johon palaat uudelleen

Ensimmäisenä mieleeni tuli Pikku naisia. Se on sellainen klassikkokirja, jonka olen jaksanut lukea moneen kertaan ja monella kielellä. Kirjahyllystä löytyy mm. Mujercitas. Toisaalta välillä kirja on jäänyt kesken, kun sen hempeys on alkanut ärsyttää, mutta se on oikein sopivaa "lohtulukemista", kun tekee mieli lukea jotain tuttua, turvallista, joka päättyy (suhteellisen) onnellisesti. 

Tässä Pikku naisia kolmella kielellä. Äidilläni on omasta nuoruudestaan paljon kauniimpi kansikuva kuin tuo minun elokuvaversion kansi. 

Haastan kirjahaasteeseen ainakin Minnan ja Vintagentin, mutta myös lukijat voivat kommenteissaan kertoa omista kirjamieltymyksistään ja vaikka vastata kaikkiin kysymyksiin. Tämän lisäksi suositelkaa minulle jotain uutta luettavaa!

Yhteinen koti

Koko perheen naulakot. 

Usein sorrun ajatukseen, että koti on minun valtakuntani. Minä meillä sisustan, päätän huonekalujen järjestyksen (kaappien paikoista tosin ovat päättäneet edelliset asukkaat) ja haluan kodin olevan kaunis. Mutta todellisuudessa tämä koti on yhteinen. Minun lisäkseni täällä asuu mies ja vauva. Omat sotkut häiritsevät jostain syystä vähemmän kuin muiden. Siirrän aina miehen tuolille jääneet vaatteet piiloon, vaikka yhtä lailla minun tuolin selkämykselle jäävät vaatteeni ovat rumia. Viimeisimmät kodin muutokset on kuitenkin tehty koko perhettä varten ja kaikki ovat saaneet paikkansa kodissa. 

Yhä ylös yrittää.. Bonskun naukakko tulee vähän jälkijunassa. Hyödynsin kaksi seinässä valmiiksi ollutta ruuvia, joten paikat määräytyivät niiden mukaan.

Uudesta miesluolasta kirjoitinkin jo aikaisemmin. Miehen vanha kirjoituspöytä oli kaunis ja muistorikas, mutta ei välttämättä kovin käytännöllinen tai erogonominen. Niinpä se siirtyi kaunistamaan ja ryhdistämään eteistä. Se oli juuri täydellisen kokoinen eteisen nurkkaan, jossa säilytetään pyykkikoreja. Korit jäävät kätevästi sen alle melkein piiloon ja pöytä on tarpeeksi korkea, jotta eteisessä on laskutilaa pienten käsien ulottumattomissa. 

Eteinen on taas astetta kauniimpi, kun kaunis kirjoituspöytä peittää pyykkikorit alleen. 

Pöydän myötä inspiroiduin myös laittamaan paikoilleen hauskat ukkeli-koukut, jotka ostimme Saksasta. Aiemmin niille ei oikein ollut sopivaa paikkaa. Nyt jokaisella perheenjäsenellä on oma lakki- ja/tai pyöräilykypäräkoukkunsa. Bonskun pyörilykypärä liittyy seuraan myöhemmin kesällä jahka sellaista tarvitaan. 

Yritän olla jättämättä pöydälle asioita ajelehtimaan, mutta kontaktimuovipäällystä kaipaavat vanhat palikat jäivät pöydälle ihan koristeiksi. 

Kohta seitsemän vuoden avioliiton jälkeen meillä on siis viimein yhteinen kirjoituspöytä. Aluksi vastustin tätä muutosta, sillä miten me sitten työskentelisimme, kun molemmat ovat koneella. No, käytännössä sellaisia tilanteita on nykyisin äärimmäisen harvoin. Blogipostauksetkin kirjoitan useimiten, kun muut jo nukkuvat. Ratkaisu yhdistää työpisteet on ollut loistava, sillä nyt mies ei olekaan toisessa huoneessa vaan yhdessä meidän kanssamme, vaikka hän syventyisikin musiikkihommiin koneella. Tulostin siirrettiin toistaiseksi pois käytöstä, sillä nyt kun en opiskele, tarvetta sille on harvoin. Yksi irtohyllyistä laitettiin pöydän alle piiloon. 

Yhteinen työpiste. Bonskukin tykkää tutkia pöydän alla "piilossa" olevia kansiota. Laatiokoita hän ei onneksi vielä saa auki. 

Ihan oikeasti tietysti haluaisin, että työpiste olisi aina tiptop kunnossa, mutta käytännössä tämä ei ole mahdollista. Edes minä en pidä sitä siistinä ja varsinkin johtoja on nyt tuplamäärä, kun erinäisiä laitteita täytyy saada kiinni koneeseen. Onneksi sentään koneita on vain yksi. 

En edes yritä peitellä tätä piuhojen sekamelskaa. 

Perheemme kolmannellakin jäsenellä on nykyisin oma työpisteensä. Kirjoituspöytää hän ei vielä tarvitse, mutta Bonskulla on kirjoituspöydän vieressä käytössään oma pieni lipasto. Roskalavalta löytynyttä yöpöytää ei siinä tarkoituksessa tällä hetkellä tarvittu, ja koska Bonbon niin kovasti piti sen laatikon availusta, oli luonnollista antaa se hänen käyttöönsä. Laatikosto piti tosin ruuvata seinään kiinni, sillä yllättäen Bonsku saikin sen keikattua päälleen. 

Bonskun työpiste. Saimme ison satsin Duploja tuttavilta Bonskun leviteltäväksi ja tulevaisuudessa rakennettavaksi. Maatilalelu on minun vanhani.

Laatikoston ympärille kerätään lelut aina iltaisin ja siitä ne sitten päivän mittaan leviävät yhä laajemmalle alueelle. Mutta kun niille on jokin tukikohta, toistaiseksi niiden säilytyksessä säilyy joku tolkku. Monesti kuulee kauhisteltavan, mitä kaikkia kirjavia muovihärpäkkeitä lapsen myötä nurkkiin pesiytyykään. Meidän kotiin onneksi nämä kaikki härpäkkeet sopivat oikein mainiosti. Tai no, ei nyt ihan mikä tahansa härpäke, mutta ainakin nuo palikat ja duplot näyttävät ihan kivoilta tässä määrin. 

Työmies touhussaan. Laatikoiden tyhjentäminen, niiden kolistelu ja täyttäminen on paras leikki.

Bonbon rakastaa lukemista (ja kirjojen tiputtelua lattialle), joten hänen kirjansa ovat nykyisin näkyvästi esillä. Minilipasto sohvan vieressä on oikein sopiva tähän tarkoitukseen. Suosikkeja ovat erilaiset soivat ja toiminnalliset kirjat, joita luetaan vähintään pari kertaa päivässä. Myös kirjastossa on jo käyty valitsemassa vaihtelua lukuhetkiin. 

Kaunikirjallisuuden klassikoita. 

Sen lisäksi, että kotimme on muuttunut pari askelta enemmän kaikkien yhteiseksi, kotimme on muuttunut myös pienen askeleen hipsterimmäksi. Luovuimme alkuvuodesta televisiosta ja sen tilalle tuli vanha kunnon LP-levysoitin. Noh, ei nyt kovin hifistelijöiksi kyllä ruvettu, sillä soitin on edullisemmasta päästä Clas Ohlsonilta, mutta riittää meidän tarpeisiin. Välillä on hauska laittaa levy soimaan ihan konkreettisesti, eikä vain kuunnella soittolistoja spotifystä. Ja "televisiota" tietysti katsellaan myös, mutta lähinnä tableteilta Netflixiä ja Areenaa. 

Sony ei taida olla se hifistelijäuskottavin levysoitinmerkki. Meidän mielestä kuulostaa hyvältä. Välillä kuunnellaan myös Lastenmusiikkiorkesteri Ammuuta cd-levyltä.  

Vaikka ulkoisesti koti onkin pitkälti minun käsialaani, niin kyllä kaikki perheenjäsenet saavat kuitenkin toimia kodissa ihan vapaasti ja kaikkien harrastukset ovat näkyvillä. En siis onneksi pidä yllä kovin pahaa akkavaltaa. Ja kaikkien sotkut, myös minun, saavat välillä rehottaa valtoimenaan. 

Kevätkesän hurmos

Herkän kielon sain vappuna anopilta.

Oi miten tämä yllättäen päälle paukahtanut kevätkesä onkaan minut lumonnut! Vaikka toisaalta on olo, että tämä tuli niin äkkiä, niin toisaalta on tunne, että tätähän minä olen jo odottanutkin. Tiedän, että sääennusteen mukaan tämä varhaiskesä muuttuu vielä tavalliseksi kevääksi ehkä jo ylihuomenna, mutta vielä nautin. On ollut hauskaa, miten etenkin me perheen vilukissat, minä ja Bonsku olemme voineet keventää vaatetusta reippaasti. Ulkona piipahtaminen, puistoilu ja kantoliinailukin on vielä niin paljon helpompaa lämpimällä kelillä. Lisäksi + 20 astetta on aivan täydellinen lämpö, sillä silloin ei ole vielä liian kuuma. 

Epätoivoinen yritys kuvata vaahteran kukintoja. 

Luonnollisesti myös luonto ja kasvien henkiin herääminen on saanut minut pauloihinsa. Minä yritän oikein taas painaa mieleen tämän ohikiitävän hiirenkorvien ja vaahterankukintopalleroiden ajan, josta pidän niin kovasti. Kirsikankukkiakin varmasti jossain olisi, muttei meidän lähettyvillä. Joka vuosi yritän ikuistaa nämä hetket, mutta kuvaustaitoni eivät taida riittää. En tiedä riittävätkö kenenkään, ainakaan täysin. 

Ostan joka vuosi suloisia pikkuorvokkeja aina jokaista eri väriä, mitä löytyy. 

Kuistin ja rapunpielenkin kukatkin alkavat uudistua. Alkukevään narsissit vetelevät viimeisiään, mutta pienet suloiset orvokit sopivat vielä hyvin vastahankitun ruusun ja hortensian viereen. Violetin sävyt eivät kuulu aivan suosikkiväreihini, mutta jostain syystä tuo hortensian violetin sävy ja sen parina hennon vihreä sykähdyttävät ja olenkin tainnut useampana vuonna hankkia sen näissä väreissä. 

Kuivahtanut puksipuu sai väistyä heräteostoksen, tuoksuvan ruusun tieltä. 

Antaa narsissien vielä rehottaa, Hortensia tuo asetelmaan vähän ryhtiä. 

Sain minä eilen myös äitienpäiväkukkia. Ja se olikin oikein äitienpäiväihme, sillä kuulemma kukat olivat jo automatkalla nuupahtaneet, mutta vironneet seuraavana päivänä uudestaan! Ne näyttivät niin sympaattisilta pahvimukissa, etten ole raaskinut niitä siirtää toiseen astiaan. Tai oikeasti syynä on kyllä laiskuus, mutta tämä kuulosti paljon romanttisemmalta. 

Valkovuokot virkosivat mahdollisesti kahvin voimalla. 

Penkin ilmestyminen pihapiiriin tuo aina kesäfiiliksen. 

Juuri nyt minun suosikkivuodenaikani on tämä kevätkesä. Ja toivottavasti pian on myös ihan kesäkesä. Viime kesä oli ihana pikkuvauvakesä, mutta luulen, että tämä touhuavan pikkupojan kanssa tämä kesä on aivan erilailla huippu puistoineen ja ensimmäisinä uimareissuineen. Oijoi!

Vappupippalot

Hedelmäkakku oli hitti ja erittäin vappuisa. 

Jee, pitkästä pitkästä aikaa pääsin järjestelemään pippaloita! Olen koko kevään mietitnyt sopivaa ajankohtaa, sillä edellisistä kunnon juhlista (ristiäisiä lukuunottamatta) on lähes puolitoista vuotta. Pari viikkoa ennen vappua hoksasin, että siinähän on sopiva ajankohta juhlille, kun kaveripiirissäkin opiskelijat ovat vähentyneet, eikä kaikilla ole enää automaattisesti buukattuna vapputekemistä. Vappubileet siis pystyyn! Kutsuimme taas ihmisiä periaatteella kutsutaan iso määrä ja katsotaan keitä tulee. Tällä kertaa kutsutut painottuivat tosin Turun seudulle. 

Koristelut olivat yksinkertaiset, kaivoin jälleen kerran vanhat lippunauhat esiin ja sutaisin serpentiiniä sinne tänne. 

Olin aivan onnessani päästessäni suunnittelemaan taas juhlia. Jotenkin sitä ei ole tätä ennen ollut sopivaa vaihetta juhlien järjestelemiselle. Nyt voi taas leipoa ja touhuta, kun Bonbon jaksaa touhuta omiaan ja saattaa hyvin viihtyä isän kanssa puistossa riittävän kauan pois jaloista. Suunnittelin tarjottavia oikein huolella ja nautiskellen, mutta pitäen mielessä, että aikaa tarjottavien tekemiseen olisi kuitenkin rajallista. Makean osalta päädyin tuttuun ja turvalliseen key lime pie -piirakkaan ja suolaiseksi tarjottavaksi taas halusin voileipäkakkuja. Koska tiesin, että juhliin olisi tulossa myös paljon vauvoja ja pieniä lapsia, halusin tarjottavaa heillekin. Niinpä päädyin tekemään "hedelmäkakun" tuoreista hedelmistä joka toimitti samalla pöytäkoristeen virkaa. 

Juhlapöytä lähes koko komeudessaan. Muutama tarjottava vielä tuli vierailta. 

Hedelmäkakusta voisi tehdä vaikka kuinka pikkutarkan ja koristeellisen, mutta minä päätin pysyä melko yksinkertaisella linjalla. Halkaisin kolmesta eri melonista hatut ja pohjat pois,kuorin keskiosan ja poistin siemenet. Leikkasin melonit kolmeksi eri kokoiseksi kerrokseksi ja kiinnitin toisiinsa cocktailtikuilla. Leikkeilin koristeiksi ja reunoille vielä ananaksen ja viinirypäleitä ja täytin melonien keskiosat viinirypäleillä. Koko komeuden koristin vielä ananaksen  töyhdöllä ja (pahanmakuisilla ja kalliilla) karhunvatukoilla. Aikaa tähän kului noin vartti eli vaikeaa hommaa ei tämän kakun leipominen ole. Helpolla näyttävää ja hyvää. Ainakin Bonsku veti illalla mahan täyteen vesi- ja hunajamelonia. 

Hedelmäkakun kokoaminen yksinkertaisuudessaan. Cocktailtikut tökkäsin vaan edelliseen kerrokseen ja painoin toisen siihen. 

Muita tarjottavia. Voileipäkakut koristelin kurkku- ja porkkanaserpentiinillä, jonka tein juuresterottimella. 

Suolaiset tarjoilut koostuivat tosiaan pääasiassa voileipäkakuista, mutta vapun kunniaksi tein myös kuumia koiria lapsuudesta tutun Ankkalinnan mestarikokit keittokirjan mukaan. Näissä hodareissa taikina kierrettän tikkupullan lailla nakin ympärille. Olivat kuulemma vähän kauniimpia kuin lapsena tehdyt, joissa taikina sojotti milloin mihinkin suuntaan.Minnan ohjeella tehty rieskakakku oli huippuhelppo ja nopea. Tein siitä varoiksi myös gluteenittoman version käyttämällä glueenittomia tortilloja. Toiseksi voileipäkakuksi valitsin yllätysyllätys uusimman Maku-lehden reseptillä tehtyä vegaanista voileipäkakkua, jonka täytteeksi tuli punajuurihummusta ja avokado-tomaattitäyte. Oli oikein hyvää! Vieraat toivat pöytään muun muassa munkkeja, salaattia, simaa ja pikkuleipiä. Omakin simani onnistui yli odotusten, joskin pari pulloa kuohui pahasti yli. Mutta kuplat kuuluvat vappuun!

Juhlahumua. 

Ja lisää. 

Meitä juhlijoita oli lopulta lähes 40, joista noin kolmannes oli lapsia. Juhlat olivat hyvin intensiiviset sillä vieraat saapuivat melkein samaan aikaan ja alkoivat lähteäkin lähes yhtä aikaa kuka minnekin, opiskelijat jatkamaan omiin rientoihinsa ja lapsiperheet kotiin nukkumaan. Useat vieraista lähtivät juhlista pyjamat päällä! Minusta oli ihanaa, että juhlissa oli monenlaisia vieraita, erilaisista elämäntilanteista. Kasvanut lapsimäärä taas tekee juhlaan omanlaistaan vauhtia ja hulinaa. Kyllä minä niin tykkään tällaisista lapsiperhevapuista ilmapalloineen ja naamareineen enemmän kuin opiskelijavapuista! 

Jossain vaiheessa juhlia Bonbon hieman väsähti, mutta jaksoi juhlat loppuun liinassa. 

Juhlista jäi hyvä mieli ja myös Bonbon oli rohkea juhlija. Hän on usein vieraissa paikoissa hieman hitaasti lämpiävä, mutta nyt hän otti isännän paikan hetkessä ja istui milloin kenenkin sylissä äidin häärätessä keittiössä. Tuli ihan sellainen olo, että koskas seuraavat juhlat taas järjestetään. 

Ja juhlien jälkeen tietysti siivotaan. 

Vapunpäivänä jätimme sotkut taaksemme ja suuntasimme minun vanhempieni luo brunssille. Minä ja Bonsku jäätiin sinne vielä pariksi yöksi, joten mies sai sillä aikaa hoitaa tiskit. Buhahahahaaa! Ja olihan ne hoidetukin, vähän muita sotkuja pitää vielä korjata. Mutta se kuuluu asiaan. 

Vieraskirjavahdin avulla saatiin kaikkien nimet paperiin, ainakin melkein. 

Miten sinä vietit vappua?