Grand tour, osa 5

Tämän grand tour -osion ei koskaan pitänyt päätyä blogiin. Päätin kuitenkin raottaa vähän myös kuvia tavaroiden siirtelyn ja parhaiden mahdollisten kuvakulmien takaa. Arjen inhorealismia kehiin siis! Tervetuloa meidän kylpyhuoneeseen.

(No, jos totta puhutaan, eihän tämä ole kylpyhuone-inhorealismia nähnytkään... Sitä löytyy esimerkiksi tosi tv:n siivousohjelmista.) 

Tämä kuva on vain hämäystä. 

Kylpyhuoneestamme huokuu rentouttava spa-tunnelma. Siellä ei tarvitse miettiä arjen askareita, kuten pyykkivuoria tai siivousta -ainakin jos vetää suihkuverhon kiinni. Sukka-pyykkiteline tuo juhlavuutta tilaan. Kun se on täynnä pyykkejä, se on kuin kattorkuunu!

Kahden pyykkikorin malli luo illusion tyhjemmistä pyykkikoreista - paitsi kun ne kumpikin pursuavat yli.

Tila on korkea, kuten muutkin talon huoneet. Kun sopivaa suihkuverhoa ei löytynyt, talonväki on kekseliäästi jatkanut Ikean suihkuverhoa parillakymmenellä sentillä. Kuvista ei käy ilmi, mutta suihkutilassa on yleensä roikkumassa kauniisti kulahtanut lattiapyyhe tuomassa boheemia tunnelmaa kylpyhuoneeseen.

Supi-sukkapidikkeet ja Sinin moppi edustavat tyylikästä suomalaista muotoilua. Pyyhkeet: Benetton, Marimekko ja  Luhta. S-koukku kuvausrekvisiittaa. 

Pesutilan puolella ripauksen glamouria tuo suihkupää, jossa on viisi (?) erilaista säätömahdollisuutta. Sopivan etsiminen kesti pitkään ja lopulta sopiva löytyi Lidlistä kahdeksalla eurolla. Suihkun jälkeen voi nauttia lattian kuivaamisesta kätevällä lastalla, joka kätkeytyy suihkutilaan kuin sitä ei olisikaan. Vai löytävätkö lukijat sen muka kuvasta? 

Kauniit luksus-merkkien shampoopullot sopivat saumattomasti kylpyhuoneen sisustukseen.  

Loppuhuomautuksena haluan sanoa, että kylppärimme on ihan kiva ja toimiva. Puitteissa sinänsä ei siis ole mitään vikaa, vaan lähinnä siinä jaksaako pyykivuoret hoitaa pois ja niin edes päin. En kaipaa sen kummempia luksus-spa-hoitoja-kylpylä-huoneita. Lähinnä inhorealismia oli kylpyhuoneen sekaisuus verrattuna tavallisiin blogikuviin. 

Parsa aika vuodesta (ja muita viikonloppuruokia)

Tajuatko otsikon jujun? Miten käsitit sen ensiksi? Minusta otsikko on hauska ja voin sanoa näin ilman, että oma kehu haisee, sillä en ole itse keksinyt sitä. Pari vuotta sitten bussissa kuulin joidenkin sisarusten keskustelevan äitienpäivälahjaksi ostamastaan parsakattilasta. He pohtivat, mitä laittaa korttiin ja päätyivät kirjoittamaan: "Maailman parsa äiti!". Minusta ratkaisu oli niin mahtava, että se jäi mieleeni. Nyt kun on kevät, ja jälleen vuoden parsa aika, sain vihdoin itsekin käyttää tuota hauskaa sanaleikkiä. Tämä postaus käsittelee siis muun muassa jokavkeväistä herkkua, tankoparsaa. 

Parsaa viime kevään vappubrunssilta. Kuva on edellisen asunnon keittiöstä. 

Vaikka olen jatkanut kouluhommia viikonloppunakin, olen ehtinyt keskittyä myös ruoanlaittoon. Pidän parsasta aivan valtavasti myös sellaisenaan tai hollandaisekastikkeen kanssa, mutta nyt kokeilin tehdä aivan loistavia parsapiirakoita. Resepti on kulkenut varmaan jo monissa blogeissa, sillä minä löysin sen Nooralta (jolta löydän huomattavan osan uusista resepteistäni) ja sinne se oli päätynyt alunperin täältä.  En kirjoita reseptiä nyt tähän, mutta halusin vaan levittää mahdottoman ihanaa reseptiä eteenpäin. Tein pieniä piiraita, kuten Maria Nooran blogissa. Italian leivosvuuat on vaan aivan mahtavia! Ensi kerralla saatan kyllä tehdä yhden ison piiraan, sillä tässä piti nähdä vähän vaivaa. 

Parsaa, ihanaa parsaa! Koska olin nuuka, laitoin nuput puoliksi, jotta jokaiseen piirakkaan tuli koristeeksi nuppu. 

Piiraita eri vaiheissa. Ei haittaa, vaikkei taikina ylläkään vuoan reunaan asti ja täytettä menisi taikinan ja vuoan väliin.

Otsikko lupaa myös "muita viikonloppuruokia".  No, todellisuudessa laitan tänne yhden toisen reseptin. Kokeilin tänään nimittäin ensimmäistä kertaa paellaa. Minulla taisi olla odotukset liian korkealla, sillä ehkä ihan pikkuisen petyin tähän, mutta koska mies taas piti siitä kovasti, niin päätin, että resepti kannattaa silti jakaa. Plus että kuvista tuli niin hauskoja, että olisi muuten mennyt hukkaan. Analysoin, että ainoa mistä en pitänyt, oli chorizo-makkaran maku, joten vika ei varmaankaan ole reseptissä vaan minun suussani. Olen joskus nimittäin kyllästynyt chorizoon ja näköjään edelleenkään en oikein pidä siitä. 

En osaa päättää, onko tämä kuva herkullinen vai ei.

Noin 90 % kokeilemistani resepteistä on nykyään eri blogeista, niin on tämäkin. Tällä kertaa hieman muuntelin  Jensenin kiusauksen paellareseptiä oikomalla mutkia. Käytin esimerkiksi purkkisimpukoita ja ostin grillattua broileria rintafileiden tilalle. Minusta se on maukkaampaa kuin itse paistetut fileet. Lisäksi laitoin kurkuman tilalle sahramia, sillä eikös sen oikeastaan kuuluisi olla sitä?

Alkutilanne ja Ylen ykkönen.

Paella mutkia oikoen

• Oliiviöljyä
• sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 100g chorizo-makkaraa
• 1 paprika
• 3 dl (arborio)riisiä
• Hyppysellinen sahramia
• ½ tl cayenepippuria
• 2 tomaattia
• 2 dl valkoviiniä
• 4-5 dl kanalientä
• Grillibroilerin koipireisi pilkottuna
• 500g simpukoita kuorineen tai 1 tölkki säilöttyjä
• 250 g (jätti)katkaravunpyrstöjä (alkup. raakoja, minä kokeilin huvikseni jokirapuja)
• Persiljaa
• 1 sitruuna
• suolaa, pippuria

Kuumenna oliiviöljy kasarissa. Kuullota sipuleita ja valkosipuleita muutaman minuutin ajan. Lisää kuutioitu chorizo ja paista muutama minuutti. Lisää pieneksi pilkottu, vihreä paprika ja paistele.


Lisää riisi ja paisa öljyssä käännellen pari minuuttia. Lisää mausteet. Lisää kuutioiksi pilkotut tomaatit ja kääntele hyvin pannulla. Lisää kasariin viini ja hämmentele, kunnes neste on haihtunut. Lisää kanaliemi, nosta hiukan lämpöä niin, että neste kiehuu. Alenna sitten lämpöä ja lisää kana paellaan. Laita kansi päälle ja anna riisin hautua miedossa lämpötilassa noin 17 minuuttia.


Lisää simpukat ja katkaravunpyrstöt ja kääntele parin minuutin ajan, kunnes äyräiset ovat kypsyneet. (Tai tässä tapauksessa lämmenneet). Ripottele päälle persiljaa. Tarkista maku. Leikkaa sitruunasta 1/3 ja purista paellan sekaan. 

Aidon maun saat sekoittelemalla paellaa välillä ilmassa. Lisämakua saa tiputtamalla pari tomaatin palaa lattialle ennen pannulle laittamista.

Kohta laitetaan kansi päälle tähän minun äärimmäisen autenttiseen  paella-pannuun.

Vaikka chorizon maku olikin vähän liian voimakas, kauniin näköistä tämä ainakin oli! Edelliseltä päivältä jääneitä parsanvarsia kurkistelee joukosta.

Ehkä minä vielä löydän paellareseptin, josta pidän. Haluan jatkaa etsintöjä, sillä muistan syöneeni joskus paellaa, josta todella pidin. Raportoin sitten tänne jahka löydän minua miellyttävän reseptin. Nyt jatkan kuitenkin vielä hetken jonkun hömppäsarjan katsomista. Ah, viikonloppu, parsa aika viikosta!

Grand tour, osa 4

Keittiön huoneentaulu, jota kannattaa noudattaa.

 No niin! Sainhan minä sen keittiönkin siivottua blogia varten! Ruokapöydästä onkin jo nähtyt kuvaa jo useampaan otteeseen, mutta muuta keittiötä ei ole juuri näkynyt. Tai no, se yksi taso, jolla aina kokkaan on ollut esillä. Kerta kiellon päälle: ensimmäisenä varsinaisena kuvana on ruokailuryhmämme. Pöytä on ollut joskus 90-luvulla lapsuuden kodissani käytössä. Pyöreän pöydän ympärille mahtuu monta ruokailijaa, mutta välillä se on silti ahdas. Haaveilen valkoisesta, kiiltävästä ja yksinkertaisesta, vaikkapa Kaanin, pöydästä. Nyt on kuitenkin tyytyminen tähän.  Limenvihreä muurahaistuoli on yo-lahjani. Muut tuolit on kerätty kuluneen vuoden aikana yksitellen kirpputoreilta. Tuolien värit sopivat mielestäni loistavasti yhteen, vaikka kunkin maali on alkuperäinen.

Gerbera säilyi sittenkin pääsiäisen yli ja päätyi roskikseen vasta tänään. 

Koska asumme vuokralla, emme ole itse remontoineet mitään, joten keittiön kaapit eivät ole aivan makuuni. Ne ovat kuitenkin sopivan neutraalit eikä niiden pieni koristeellisuus haittaa. Joskus minun tekisi mieli maalata välitilan laatat jollain kivalla värillä, mutta en taida kuitenkaan viitsiä. Väriä saa huoneeseen muutenkin, esimerkiksi erilaisilla purkeilla, astioilla, keittiöpyyhkeillä ja värikkäällä naulakolla ja kellolla. 

Tätä kuvaa katsoessani tajusin, että miksen siirrä tuota munakelloa jääkaapin ovesta liesituulettimeen kiinni.. Hellan äärellähän sitä yleensä käytetään! Blogista on paljon hyötyä.

Keittiö on melko tilava ja se on luksusta edellisen asunnon keittonurkkaukseen verrattuna. Koska tykkään laittaa ruokaa, keittiön käytännöllisyydestä olisi tästä huolimatta välillä purnattavaa... Uuni on vähän oikullinen, ja työskentelytasoa on melko vähän. Yksi, tulpaton allas on myös välillä harmittava. Kuitenkin, yritän ajatella positiivisesti, että tällaiset pikku viat opettavat ajattelemaan asioita tarkemmin, kun joskus itse mahdollisesti tekee keittiöremonttia. Ja lisäksi, jos nämä viat ovat asunnon lähes ainoa huonot puolet, yritän olla valittamatta. 

Keittiömme on aina siisti... eiku... (ja on se pahemmassakin kunnossa ollut)

Työskentelytason puutteen korvasimme helposti: ostimme Ikeasta alla olevan lisätason kodinkoneille. Siihen mahtuvat kaikki tärkeimmät mikrosta espressokoneeseen. Taso on hyvä esimerkki siitä, että myös Ikeasta saa laadukasta ja kestävää tavaraa. Taso on umpipuuta ja oikein toimiva. (Laatikoista tosin puuttuu hydrauliikka...) Lisäksi taso ja sen yläpuolella olevat avohyllyt tuovat enemmän meidännäköisiä ratkaisuja keittiön sisustukseen.

Tämä taso imaisee itseensä melkein mitä vain! Tosin leivänpaahtimen ympäristö imee leivänmuruja ja  espressokeitin puolestaan kahvinpuruja...

Clipperin teet ovat väripilkkuna ylähyllyllä. Oikealla mahava lattiaharjamme.

Olen usein pyöritellyt silmiäni sisustuslehtien keittiöiden "käytännöllisille avohyllyille", sillä astiathan pölyttyvät niissä! Ja keittiöpöly on usein vielä sellaista hiukan rasvansekaista. No, kuinka ollakaan, avohyllyt tuntuivat oikein hyvältä ratkaisulta tähän keittiöön, että sain kauniita asioita myös näkyville. Hyllyt on tehnyt appiukko vanhasta kirjoituspöydän levystä. Tuet ovat Ikeasta. Maalasin hyllyt itse ja lanseerasin uuden, muodikkaan maalaustyylin: valumaalauksen. Reunojen maali nimittäin vähän valui ja jätti valuvien pisaroiden jälkiä... 

Hyllylle ovat päässeet kaikkein kauneimmat astiani ja keittiöesineeni, joita ei joka päivä käytetä. Toisaalta, jos niitä käytettäisiin joka päivä, ne eivät ehkä pölyttyisi niin helposti. Ylähyllyllä on paljon Alessin esineitä ja alahyllyllä taas muun muassa värikkäitä posliiniastioita ja aikoinaan Tallinnasta ostetut "nyppylasit". Kyllä näitä avohyllyjä sentään kelpaa katsella!

Näitä astioita katsellessa tulee aina hyvälle tuulelle!

Avainlimetti-piirakka ja mantelikoreja

Lupasin edellisessä postaukssani postata tänne pääsiäisen kahvipöytään leipomani piirakan reseptin. Kyseessä on siis oikea klassikko, key lime pie, joka on niin simppeli kuin voi vaan olla. Eihän se tietenkään miksikään avainlimetiksi käänny, vaan nimi tulee limetti lajista, jota kasvaa erityisesti Florida Keysissä. Ainakaan meidän lähikaupoista ei noita tiettyjä limettejä saa, joten tavalliset vihreät kelpaavat hyvin. 

En ole tutkinut kuinka paljon eri reseptit vaihtelevat, mutta omani olen napannut joskus Stockmannin kuvastosta! Veikkaan, että reseptit ovat melko samanlaisia, sillä pohjan lisäksi ainoat vaadittavat ainesosat ovat limetit, kananmunankeltuaiset ja kondensoitu maito. Minä teen valkuaisista yleensä vielä marenkikerroksen kakun päälle, mutta yhtä hyvin sen voi jättää tekemättäkin. 

Valmis piiras. Marenki onnistui täydellisesti!

Key lime pie


Pohja:

• ½ pakettia digestivejä
• n. 75g margariinia tai voita

Täyte:

• 4 limetin mehu eli 1 dl (on muuten melko jämpti yleensä!)
• 2 tl raastettua limetin kuorta
• 4 munankeltuaista
• 1 purkki (400 ml) kondensoitua maitoa

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Murenna keksit ja sulata rasva. Sekoita pohjan ainekset ja painele vuokaan. 

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Säästä valkuaiset halutessasi marenkia varten. Sekoita keltuaiset ja kondensoitu maito. Lisää limetin mehu ja kuoriraaste. Kaada massa vuokaan ja tasoita. (Alkuperäisessä ohjeessa luki, että pitää toimia nopeasti, sillä massa voi jähmettyä. Minulle ei ole ainakaan koskaan käynyt näin, mutta varoiksi olen silti kohtuullisen ripeä). 

Jos et halua marenkia, paista kakkua 225 asteessa noin 15 minuuttia. Jos haluat marenkihunnun, älä paista vielä, vaan jatka lukemista. 

Hihii, keittiövälineiden väriloistoa jälleen kerran. 

Käytän tässä äidiltä saamaani marenki reseptiä. Neljästä valkuaisesta tulee tosi paljon marenkimassaa, joten usein tehdään lisäksi tavallisia marenkeja ylijäämästä. Tätä marenkireseptiä voi samoilla määrillä käyttää ihan muutenkin. Paistolämpötila tosin on hieman eri kuin kakulla.

 Marenki

• Neljä munanvalkuaista
• 2,5 dl sokeria

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon sokeri. Ohjeen mukaan sokeri lisätään vähitellen, mutta sillä ei hirveästi minun kokemuksen mukaan ole väliä. Äiti kai laittaa kaikki heti sekaisin. Vatkaa, kunnes vaahto on kovaa ja kiiltävää. Vaahdon tulee pysyä muodossaan, jos siitä tekee kekoja. 

Laita marenkimassa pursotin pussiin (tavallinen muovipussi käy hyvin) ja pursota marenki kakun päälle haluamallasi tavalla. Paista kakku 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Pursota loput marengit uunipellille ja paista 150 asteessa 25 minuuttia. Tällöin marengit jäävät sisältä ihanan tahmeiksi. 

Marengin voi pursottaa päälle miten vain. Joskus olen vain pläästinyt sen kakun pinnalle ja sekin näytti hauskalta.

Tuskallista: tätä sai maistaa vasta seuraavana päivänä... 

Kakkua kannattaa vähän tarkkailla, ettei se pala liikaa. Marenkikuorrute saa pinnalta vähän ruskistua. Se jää alta vaahtomaiseksi ja pehmeäksi, mutta niin sen kuuluukin. Tämä kakku on yksi suosikeistani, koska se on niin helppo tehdä. Lisäksi siitä on kätevä tehdä myös gluteeniton versio, kun käyttää pohjassa gluteenittomia keksejä. 

Namnam! Marenki  tasapainottaa kivasti limetin kirpeyttä. 

Bonus-repsetinä laitan tänne myös äidin tekemien mantelikorien ohjeen. En ole itse kokeillut tehdä näitä, mutta varmasti joskus kokeilen! Kuulemma Kaj Franckin Luna-kulhot ovat näiden tekemisessä hyviä. Lisäksi kannattaa tehdä muutama ylimääräinen mantelikori, koska ne hajoavat herkästi. 

Kahdeksaan mantelikoriin tarvitset:

• 100 g mantelirouhetta
• 100 g voita
• 110g sokeria
• 2-3 rkl vehnäjauhoja
• 1 rkl kermaa

Sekoita kaikki aineet kattilassa ja kuumenna kunnes voi on sulanut, mutta älä keitä.

Levitä noin 1 rkl taikinaa pellille.Tasoittele sitä vähän leveämmäksi, mutta uuni kyllä levittää paistamisen aikana. Eli pellille mahtuu vain 4 kerrallaan.

Paista levyjä 175 asteessa noin 12 minuuttia eli kunnes ovat kullanruskeita.

Odota minuutti pari uunista ottamisen jälkeen ja irrota sitten levy hyvin ohuella lastalla, kun se on vielä lämmin.  Levyt voivat levitä niin paljon, että niitä täytyy ensin irrotella toisistaan.Aseta pyöreäpohjaisen pienen ylösalaisin olevan jälkiruokakulhon päälle ja painele varovasti hiukan kuppimaiseksi.

Korit kovettuvat hetkessä ja ovat melkein heti käyttökelpoisia, mutta ne voi tehdä aikaisemminkin, kunhan löytää "turvallisen" paikan niiden säilytykseen. 

Herkullista viikonloppua!

Pääsiäisen megapostaus

Kyllä oli rentouttava pääsiäisloma! Toivottavasti teilläkin. En juuri ajatellut koulujuttuja, vaikka pari pientä juttua piti hoitaa. Nyt jaksan seuraavat hullumyllyviikot hyvin. Pääsiäisen vietimme siis kotikaupungissamme minun ja miehen vanhempien seurassa. Enempää sosiaalisiasuhteita en lomaan kaivannutkaan, vaan halusin olla vaan tekemättä mitään ja juhlia pääsiäistä. Nyt voisinkin kertoa, mitä meidän pääsiäisenviettoomme kuului. Samalla esittelen vähän pääsiäisen aikana ottamiani kuvia. 

Veimme tuliaisiksi perunanarsissit, jotka olivat aivan uusi tuttavuus minulle. Vipinä-koirakin poseeraa hienosti!

Pääsiäinen on minulle myös uskonnollisesti merkittävä juhla ja siksikin loma oli erityisen mukava. Pääsiäinen on siitä kiva juhlapyhä, että silloin tarvitsee joulua vähemmän miettiä, mikä nyt on turhaa juhlahösää ja mikä oikeasti tärkeää. Lisäksi pääsiäiseen liittyy ehkä vielä suurempi riemunjuhla.

Väriviiriäiset näyttävät tavallisia sukulaisiaan enemmän kanoilta, ja hautovat munia kyljellään maaten. Kuva on ilmiselvästi lavastusta, sillä yksi munistahan on keitetty!

Saavuimme kotipaikkakunnalle kiirastorstain iltana. Kävimme ensin miehen vanhempien luona ja sen jälkeen menimme minun vanhempien luokse, missä tällä kertaa yövyimme. Illalla päästiin saunaan! Se on luksusta, sillä meillä ei ole omaa tai taloyhtiön saunaa. Vaikka käyn uimahallissa silloin tällöin saunassa, oma rauha on aina eri. Lököttely alkoi siis kunnolla!

Jos oikein tarkasti katsoo, voi nähdä minun otsani. 

Pitkäperjantaina nukuimme pitkään ja nautimme lomasta. Kuten tapanamme on, lounas syötiin miehen luona ja päivällinen/illallinen meillä. Kävimme myös Kristuksen kuolinhetken hartaudessa. Isäni tutustutti minut viimein Angry Birdsiin oikein kunnolla, ja välillä tulikin keskityttyä pelaamiseen.

Lauantaina uhrasin hetken aikaa koulujutuille, mutta suurimmaksi osaksi vain kävimme rauhassa kävelyillä, katsoimme Vaahteramäen Eemeliä ja muuta hömppää (ts. Mies ja alaston ase -elokuvan...) Leivoin seuraavaksi päiväksi kakun, jonka reseptin varmaan jaan täällä lähiaikoina. Ja kävimme taas saunassa!
Hah, eipä tässä lomakertomuksessa taida kovin mielenkiintoisia juttuja olla.

Pöytä katettuna kuudelle.

Ensimmäisenä pääsiäispäivänä alkoi sentään tapahtua! Kävimme miehen kanssa aamupäivällä jumalanpalveluksessa vihkikirkossamme. Sillä välin äiti valmisteli juhlapöytää ja pääsiäislammasta, jota olin odottanut jo pitkään. Pääsiäispöytään istuivat meidän lisäksi siis omat vanhempani ja appivanhemmat. Nyt seuraa päivän menu kuvina. 

Alkupalana lohimössöleipiä. Huomaa symbolinen koriste!


Pääruoaksi oli lammaspaistia kahvi-kermakastikkeella, uuniporkkanoita ja perunalunta.  Lisäksi tarjolla oli vihersalaatti. Syömme tällä tavalla valmistettua lammasta vain pääsiäisenä, joten se on aina yhtä erityistä herkkua. 

Jälkkäriksi äiti oli väkertänyt mielettömän hienot mantelikorit jätskiannoksille. Ehkä saan joskus reseptin tänne. 

Vaikka pöydässä istui pelkästään aikuisia, saimme silti aikaan tällaista jälkeä! Otin Barbababat ja Hello Kittyt talteen. 

Kahvipöydässä oli äidin tekemiä omenamuropaistoksia... 

... ja pullaa sekä minun leipomani Key lime -piirakka.

Toisena pääsiäispäivänä aikaisempi laiska meno jatkui ja päivä kului lomaillessa ja syödessä. Illansuussa palasimme  kotiin levänneinä. Tänään on ollut jo täysi päivä, mutta kyllä nyt taas jaksaa!

Huomenna alkaa pääsiäisloma!

Tai oikeastaan jo tänään illalla. Nyt minun pitää vielä kirjoittaa kandi sellaiseen kuntoon, että sen kehtaa lähettää opponoitavaksi (valmis se tosin ei vielä ole, meillä opponoidaan jo vähän etukäteen). Sitten lähdemme kotipaikkakunnalle rentoutumaan. Koska emme ole kotona pääsiäisenä, koristelin kotia jo vähän etukäteen. Tänä vuonna koristeita oli aika vähän ja täytyykin roudata vanhoja tipuja ja pupuja kotipaikkakunnalta tänne. Luvassa on kuitenkin hieman maistiaisia koristeistamme.

Väriviiriäisen munia (lat. Coturnix colorix). 

Ylläolevat munat huovutin muistaakseni viime vuonna. Tai sitä edellisenä. Joka tapauksessa ne ovat edelleen mielestäni ihania! Voisin tehdä niitä kyllä lisääkin jos vain ehtisin. Niiden alla on Iittalan Origo-sarjan munakupit nurinpäin. Oikein päin olisi autenttisempaa, mutta munat peittyisi liikaa!

Virvon, varvon tuoreeks’, terveeks tulevaks vuodeks. Jumala sinua siunatkoon. Sulle vitsa, mulle palkka.

Yleensä en ole tehnyt virpomisvitsoja ja pajunkissojen hakeminenkin on jäänyt. Meillä päin ei juuri virvottu, vaan nuutinpäivä oli se juttu. Tänä vuonna minua kuitenkin  ilahduttivat kaksi ystävääni, joilta sain ylläolevan hienon virpomisvitsan! Se pääsi oitis osaksi pääsiäiskoristelua. (A ja M, jos luette tätä, niin voitte hyödyntää tätä todistusaineistona virpomisretkestänne).

Voih, tämä on varmaan mennyttä kun tullaan takaisin.

Pääsiäisen väreihin sopii myös yllärikukka, jonka mies sai työkaveriltaan erään esiintymisen kunniaksi. Olin ihan otettu miehen puolesta (tilanne ei siis ole mitenkään kyseenalainen). Ja miten tämä työkaveri tiesikään minun lempikukkani ja -värini! Gerbera piristää nyt keittiön pöydällä yhdessä ikivanhojen Ikean munakuppien kanssa. Muistelen, että ne on ostettu ihan ekoilta Ikea-reissuiltani joskus ala- tai yläkoululaisena. Ihan varma en ole, sillä niiden pohjassa ei lukenut mitään. 

Minun piti laittaa myös samalla reissulla ostettu tipu-kuppi esille, vaikkei se ihan sovi tyyliin.
Piti perheen nyt koossa olla!

Asiasta toiseen. Edellisen haastepostauksen kommenteissa Noora pyysi minua listaamaan myös kymmenen sellaista asiaa, jotka eivät ole niin ilmeisiä. Kaikki nyt näkee, että pidän sisutamisesta ja väreistä ja niin edelleen. Nyt pitäisi listata sellaisia asioita, joita kaikki eivät välttämättä tiedä. Veikkaan kyllä, että äiti tietää nämäkin kaikki. Mutta yritetään.

Tykkään...

1.  aivan käsittämättömän hölmöistä tv-sarjoista ja katson niiden 

uusintoja  aina kun niitä tulee telkkarista. Nyt on menossa Nanny. 

2. vauvojen kuuloerottelun tutkimisesta (ainakin välillä).

3. kuplamuovin poksuttelusta.

4. tupakan savusta (vaikken ole ikinä polttanut savukettakaan).

5. Paul Ankasta.

6. minkä tahansa uuden paketin avaamisesta oli se sitten saippua tai voirasia.

7. marengeista, jotka ovat keskeltä sitkeitä.

8. Tatusta ja Patusta.

9. siitä tunteesta, kun vanhan esineen saa uudestaan käyttöön tai 

kokonaan uuteen käyttötarkoitukseen.

10. kotona pelleilystä. En ehdes kehtaa laittaa tähän mitään esimerkkiä.

Melkein en raaskinnut polttaa näitä kynttilöitä (paitsi tuota valkoista, joka on meidän häistä).

Hyvää pääsiäisen aikaa lukijoille!

Mikä takatalvi?

Yksi tämän asunnon monista hyvistä puolista on oma ulko-ovi ja rapunpieli, joka mahdollistaa sen somistamisen vuodenaikojen mukaan. En ole erityisen innokas viherpeukalo, mutta haluan kuitenkin, että oven edessä on muutakin kuin luuta. Nyt rappusilla on ollut pitkään vähän tylsän näköistä, koska sitä ovat koko pitkän syksyn ja talven koristaneet samat kasvit. Ne alkoivat olla aikansa eläneitä ja ankean ruskistuneita.

Ankeuden huippu varsinkin sen jälkeen, kun otin joulu talvivalot pois katajasta.

Koska viikonloppuna on aikaa, päätin että nyt meidän rappusillamme alkaa kevät! Ostin sesonkikukkaa narsissia piristämään pääsiäisen kunniaksi. Keltainen on yksi lempiväreistäni, joten senkin takia minua ei haittaa, että narsissia tulee joka kulmassa vastaan näin keväisin.

Ratkaisu ongelmaan!

Ajattelin laittaa tänne vähän ennen ja jälkeen kuvia rapustamme. Ostamani narsissit ovat tosin vasta vielä nupuillaan, joten keltaista ei vielä paljon näy. Laitan tänne varmaan vielä kuvan myöhemmin täydestä kukkaloistosta!

Ennen. Alunperin valkoiset callunat on vähän harmaantuneet. 

Jälkeen. Punainen ruukku piristää myös kivasti ja kohta meillä on oven edessä päävärit (ja vihreää).

Syksyllä ostamani halpis-kataja ei selvinnyt talvesta. Ajattelin nyt jo keväällä ostaa tilalle vaikkapa tuijan. Haluaisin, että ovenpielessä olisi jotain pysyvämpääkin. Luutakin on osa pysyvää kalustoa. Minusta se on kauniin värinen ja sopii hyvin tuohon seinään. Olen tosin aika laiska luutimaan...

Miten tuo marjakasvi voikaan näyttää tässä näin ruskealta?

 Nuo punaiset marjakasvit saivat vielä jäädä. Ne ovat säilyneet ihmeen hyvin ja näyttävät taas paljon pirteämmiltä uusien kasvien rinnalla. En kyllä yhtään tiedä mitä kasveja ne on, mutta niitä voisi ostaa taas ensi talvenakin tuomaan väriä. 

Ja tässä taas vihreys ja punaisuus pääsee paljon paremmin esiin. Punainen pyöräkin sopii kuvaan.

Allaolevan kuvan laitoin tänne muistutukseksi siitä, että haluan uuden maton tuohon eteen! Tuossa istuttaessani kukkia heräsin tuon ruohomaton ankeuteeen. En tajua, miten en ollut ennen huomannut sitä. Toisaalta tuollainen muovinen pysyy hyvässä kunnossa, kun taas sellainen nätimpi ei välttämättä tykkää siitä, ettei meillä ole tuossa minkäänlaista katosta. Ehdotuksia ja lisätietoja otetaan vastaan. 

Kokonaisuus. Lyhty saa jäädä vielä paikoilleen vieraita varten.
Illalla vieraiden lähtiessä on kivaa,  kun kynttilä palaa.

 Samalla kun kirjoitan tätä, ulkona lumisade peittää hiljalleen juuri istutettuja narsissejani. Antaa sataa sanon minä! Minä en takatalvesta masennu, vaan jään odottelemaan milloin saan tulla kotiin ihanien keltaisten kukkien loisteessa. Kesällä ajattelin laajentaa tätä minipuutarhaani, mutta katsotaan mihin innostus riittää.

Kuistilla aiemmin ostmani narsissit kukkivat jo! 

P.S. Noora, jään vielä miettimään haastelistaasi!