Valoa kasveille

Minä olen nyt niin aikuinen, että olen saanut peräti kolme kaupasta hankittua viherkasvia säilymään hengissä jo melko pitkään ja olen onnistunut kasvattamaan neljännen itse otetusta pistokkaasta. Hyvä minä! Mutta huomasin myös, että jo yli 1-vuotias herttaköynnösvehkani alkoi näyttää hieman surulliselta luonnon valon vähettyä. Aloin siis selvitellä kasvivalovaihtoehtoja. 

Dinoille tuli oikein sademetsä. 

Sain kuningasidean kattoparrun ympäriltä roikkuvasta kasvivalosta. Johdon saisi näppärästi vedettyä yläkerrasta kaiteen raosta ja kattoparrun yli kirjahyllyn päälle. Visioin jonkun hauskan värisen johdon ja hienon vanhanaikaisen hehkulampun näköisen lampun. Ja kaikki tämä pienellä budjetilla. Lopulta piti hieman soveltaa. Ihailin nettikauppojen kauniita kangasjohtoja, mutta päädyin lopulta tylsästi Clasun valikoimaan. Sieltä löysin myös kasvivalon, mutta totesin hehkulamppujen näköisten lamppujen olevan liian pieniä minun kasvieni valoksi. Ostin siis isomman, ehkä siinä olisi hieman sellaista industrial-henkeä. 

Puuvillalangat löytyivät valmiiksi kaapista, lampun ja johdon ostin Clas Ohlssonilta. 

Päätin päällystää johdon itse, jotta saisin juuri sen värisen kuin halusin eli värikkään. Etsin käsiini ohjeen, jossa sähköjohto päällystetään virkkaamalla Netissäkin oli ohjeita, mutta lopulta totesin Virkkuri-kirjan kuvitetun ohjeen selkeimmäksi. Mutta kovin vaikeaa se ei ole, tässä on selkeä videoitu ohje. Väriä vaihtaessa otin aina edellisen värin puolessa välissä uuden värin mukaan ja virkkasin sen silmukoiden "sisään" ja saman tein sitten värin vaihdon jälkeen vanhalle värille. Näin päättely tuli tehtyä suurimmaksi osaksi siinä samalla. 

Tässä näkyy hyvin päätellyt langat. 

Ja johto viimeisteltynä. Alkuperäinen tavoite oli tuon muovisen pidikkeen tms. kohdalle, mutta tämäkin riitti hyvin. 

Hieman yksitoikkoinen projekti kyllä oli ja kyllästyinkin siihen jossain vaiheessa ja johto unohtui keskeneräisenä kaapin päälle. Kunnes sitten kasvit alkoivat todenteolla nuupahtaa ja päätin, että kyllä sitä väriä on johdossa jo riittävän pitkällä matkalla, joten projekti sai luvan olla valmis. Lampun pujottelu parrun ympäri oli hieman haastavampaa kuin olin ajatellut, mutta onnistui suunnilleen hyvin. En edes joutunut kiipeämään korkealle, vaan ujutin johtoa parrua pitkin pitkällä kepillä työntämällä. 

Himmeli sopii hienosti väreihin ja valo saa aikaaan hienoja varjoja seinille. 

Pidän lamppua päivisin päällä muutaman tunnin ja kasvit ovat selvästi piristyneet. Lampun valo on oudon punainen, joten ihan koko aikaa en viitsi lamppua pitää. En tiedä onko edes tarvis, sillä kasvit näyttävät viihtyvän näinkin. Käytin kasvit myös vihdoin suihkussa, ehkä piristyivät siitäkin. Toivon näille kasveille edelleen onnea ja menestystä! 

Seuraavaksi siirrytäänkin joulujuttuihin! Jipii!

Vanhan talon idylliä - selviytymispaketti turkiskuoriaisiin

 Vanhan talon tunnelma, luonnonmateriaalien ja kierrätyksen suosiminen sisustuksessa. Niin idyllistä, niin somekelpoista. Näihin kaikkiin liittyy kuitenkin myös kääntöpuoli, jonka olen saanut kohdata jo muutamaan otteeseen asuessani vanhoissa taloissa: vaatetuholaishyönteiset. Melkein kaikkien vähänkään vanhempien talojen rakenteissa asustelee esimerkiksi vyöihrakuoriaisia ja turkiskuoriaisia, jotka huonolla tuurilla pääsevät asustelemaan myös seinien väärälle puolelle ja napostelevat reikiä villa- ja silkkivaatteisiin sekä oikein nälissään myös muihinkin. Nyt alan olla jo melko tottunut niihin, ensimmäisellä kerralla ne saivat aikaan lähinnä hysteriaa. Niinpä viimeisimmän kolonisaation (toivottavasti) taltutettuani ajattelin kirjoittaa tällaisen vertaistuellisen selviytymisoppaan ilman ainoatakaan kuvaa noita öttiäisistä. Sellaista nimittäin olisin toivonut silloin, kun ensimmäisen kerran kohtasin useamman kuoriaisen toukan kerralla. Tarvitsin ohjeita, mutta en halunnut nähdä enää yhtään kuvaa niistä.

Voihan vaatehuone. Koko vaatehuone piti varoiksi käydä läpi, mutta onneksi tuhoja ei ehitinyt tällä kertaa syntyä.

Vaikka postauksessa ei ole kuvia, aion kuitenkin hieman kirjoittaa kokemuksistani näiden öttiäisten kanssa. Tätä kappaletta ei kannata lukea, jos on kovin kammoinen. Vinkkien osalta voit jatkaa kurisiivilla kirjoitetusta tekstistä.

Olin törmännyt satunnaisiin toukanraatoihin varmaan koko ikäni, mutta en ollut koskaan kiinnittänyt sen kummempaa huomiota niihin, edes vanhoissa taloissa asuessani. En ollut edes kuullut moisista ja säilytimmekin hyvin huolettomasti villamattoa, paria pientä lampaantaljaa sekä kirppikselle meneviä vaatteita sängyn alla kaappitilan loputtua kesken vanhassa kodissa. Sitten eräänä iltana pahaa-aavistamatta kurkkasin Bonskun pinnasängyn ja seinään väliin ja löysin sieltä kadoksissa olleen villa-silkki-paidan - jota söi jokin toukka! Googlattuani mikä se voisi olla muistin sängyn alla olevat villa-apajat ja vähitellen ongelman laajuus selvisi - kaikki sängyn alla olleet asiat piti heittää pois. Sen jälkeen tehosiivosin kaikki kaapit ja kolot ja ongelma saatiin laantumaan. Muita tuhoja ei ollut syntynyt. 

Seuraavan kerran ongelmat alkoivat kesällä. En tiedä olivatko vyöturkiskuoriaiset innostuneet villalöydöistään niin, että pyrkivät nyt etsimään lisää ruokaa. Jouduin luopumaan villamatosta lattialla, sillä ne olivat lankkujen isohkoista raoista päässeet syömään villamattoa. Kudoin puuvillaisen maton tilalle ja se hieman helpotti tilannetta. Puuvillakin ilmeisesti niille saattaa kelvata, mutta ei onneksi tämä uusi matto.  Kuoriaisia  ja toukkia sinkoili silti milloin mistäkin lattiankolosta ja aloin olla jo ihan loppu niiden torjumiseen. Tilanne ratkesi sattumalta sillä, että löysimme uuden kodin (ei tosin kuoriais- vaan tilasyistä). 

Nyt tässä kodissa olen osannut tarkistaa ja kytätä. Olen nähnyt tämän vajaan parin vuoden aikana lähinnä yksittäisiä toukkia ja joitain kuoriaisia.  En ole halunnut liikaa googlailla, sillä en suoranaisesti nauti niiden kuvien katsomisesta. Nyt syksyllä kuitenkin aloin huomata lasten huoneessa legolaatikoiden päällä muutamia toukkia. Ihmettelin, miten ne sinne olivat pääsyneet. Lopulta löysin muutamia toukkia lisää laittaessani pieniä vaatteita vaatehuoneeseen. Ja lopulta löytyi kaksi syyllistä: kirppikselle meneviä kestovaippoja täynnä oleva kassi sekä pahimpana kaikista kerrossängyn alasängyn täkki, josta toukkia oli tipahdellut legolaatikoille. Tintti ei lyhyen kokeilun jälkeen siirtynytkään vielä alasänkyyn nukkumaan, joten vanhalla "silkkitäkillä" vuorattu sänky pysyi hieman liian koskemattomana ja ötökät yrittivät vallata sen. Onneksi huomasin tällä kertaa asian todennäköisesti ajoissa, sillä ongelma ei vaikuttanut kovin pahalta. 

Toinen rikospaikka, alasänky. Nyt en laittanut siihen peittoa lainkaan ja vain muutaman tyynyn ja lelun. 

Nyt aion taas ottaa opikseni ja toimia seuraavien hyväksi havaittujen vinkkien mukaan. Mukana on myös pari kokeellista vinkkiä, joiden toimivuutta en ole vielä itse testannut. 

1. Älä panikoi! Vaikka ötökät ovat ällöjä ja aiheuttavat tuhoa, ne eivät ole vaarallisia, eivätkä välttämättä levinneet niin laajalle kuin heti kuvittelisi. Kokonaan niistä tuskin pääsee eroon, sillä etenkin vanhoissa taloissa ne asuvat rakenteissa. Ongelman voi kuitenkin pitää uskoakseni aika hyvin kurissa.

2. Imuroi! Ensi hätään imuroi kaikki mitä mahdollista ja siirrä tavarat kaapista tms. pois väljempään paikkaan tarkistukseen. Sitten imuroi. Ja imuroi ne ärsyttävät pienet kolotkin. Ja vielä vähän imuroi. Mekaaninen siivous on paras tapa saada ötökät kuriin. Jos saat imuripussiin toukkia tai kuoriasia, kannattaa imuripussi aina vaihtaa. 

Punaseetriöljyllä ja pailoilla saa ainakin rauhallisemman mielen, jos ei muuta. 

3. Käsittele ongelmapaikat punasetriöljyllä. Minä olen levittänyt öljyä mopilla tai rätillä lattialle ja hyllyille. Lisäksi olen laittanut punasetripaloja villavaatteiden kanssa vähän joka paikkaan. Ne eivät karkota ötököitä kokonaan, mutta kyllä ne hieman vähenivät punasetriöljyn avulla. Ötökkäongelman ollessa päällä, pitää uudelleen käsittely tehdä minusta aika usein. 

4. Pese kaikki mahdollinen vähintään 60 asteessa tai vie yli 60 asteiseen saunaan yli kahdeksi tunniksi. Saunan pitää olla tosiaan riittävän kuuma ja tavaroiden riittävän löyhästi, sillä tiiviiseen kasaan pehmoleluja oli jäänyt eläviä toukkia. Jos pakastimeen mahtuu, niin sitten sinne viikoksi. Pakastin joskus varoiksi kaikki villavaatteet, mutta ihan kaikkea sinne ei tietysti mahdu. 

5. Kuivausrumpu. Tämä ei löydy mistään virallisista ohjeista, eikä varmasti riitä ainoaksi ratkaisuksi mutta olen huomannut että kuivausrumpu nappaa myös osan toukista, jos niitä on sattunut johonkin jäämään. Ajattelin myös pyöräyttää osan noista saunotetuista asioista vielä kuivausrummun raikastusohjelmalla. Tämä voisi toimia myös mekaanisesti, sillä tavarat pyörivät rummussa sen verran, että luulisi loppujenkin munien menevän rikki ja toukkien irtoavan. 

6. Vakuumipussit! Onneksi jo ennen koko tätä ötökkaongelmaa olin säilönyt lasten pienet ja säilytettävät vaatteet vakuumipusseihin. Tokmannin pussit ovat olleet hyviä, mutta Clasun pusseista ilma ei pysy ulkona. Niihinkään ötökät eivät kuitenkaan ole päässeet käsiksi. Toinen, joskaan ei aivan yhtä tiivis, vaihtoehto ovat kannelliset muovilaatikot. Niitä ajattelin hankkia lisää muutamille irtotavaroille vaatehuoneeseen. Jos jossain laatikossa pääsisikin ongelma leviämään, on paljon epätodennäköisempää että ne leviävät jokaiseen laatikkoon tai pussiin. Läpinäkyvistä pusseista ja laatikoista voi myös nopeasti vilkaisemalla kartoittaa ongelman laajuutta ilman, että kaikkea täytyy välttämättä avata.

Äitiyspakkauslaatikosta löytyi muutama toukka. Vaatteet ovat onneksi kaikki vakuumissa. Nyt pohdin, voiko pahvilaatikko olla osasyyllinen, houkutteleeko se liikaa?

7. Liikkuvat vaatteet eivät ötököidy! Kaikki mikä pysyy liian kauan paikoillaan, etenkin lattianrajassa, on vaarassa. Tälläkin kertaa ongelma oli liian pitkään paikallaan ja koskematta ollut täkki sekä lattialla ollut kassi. Liikuttelemalla vaatteita, säilytyspusseja ja kaikkea hyllyillä ja lattialla olevaa säännöllisesti. Rekissä olevia vaatteita käyn läpi huiskien ja heilutellen ja siirtelen laatikot ja pussit pois paikoiltaan. Tämä toimii kahdella tapaa: kuoriaisten munat rikkoutuvat eivätkä toukat ehdi tehdä tuhojaan ja toisaalta ongelman ehtii huomata ajoissa. Yritän jatkossa käydä kaikki riskipaikat läpi muutaman kuukauden välein. 

8. Ei mitään ylimääräistä säilöön lattiatasoon. Tämä ei kyllä ainakaan meillä ole täysin mahdollista vaan minulla on kangaslaatikoita sekä äitiyspakkauksen laatikossa vakuumipusseissa pieniä vaatteita. Tässä kuitenkin avainasemassa ovat taas nuo vakuumipussit. Vaikka öttiäiset voivat päästä myös hyllyille, lattia on kokemukseni mukaan kuitenkin se pahin paikka. Kuulemma ainakin meiltä löytyneet ruskoturkiskuoriaiset osaavat myös lentää, mutta en ole kyllä ikinä nähnyt niiden lentävän. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteivät ne osaisi, mutta ainakin suurimmaksi osaksi ne vain ryömivät seinän- ja ikkunanraoista.

9. Tätä en ole itse kokeillut, mutta kuulin kaverilta vinkin liima-ansoista, joilla ötökkäongelmaa voi ainakin kartoittaa ja seurata, mutta ötökät jäävät ansaan myös kiinni joten se voi auttaa myös ongelman hallinnassa. Näitä ajattelin nyt itse tilata kokeeksi. 

10. Tämä viimeinen vinkki on täysin kokeellinen, eikä minulla ole sen toimivuudesta mitään takeita. Meillä asustelee alakerrassa jonkin verran hämähäkkejä ja ajattelin kokeilla siirtää niistä jonkun yläkertaan. Hämähäkit syövät tuhoeläimiä, joten ehkä ne auttaisivat pitämään kuoriaiset kurissa. Toivottavasti ne asettuvat taloksi myös yläkerran vaatehuoneeseen, mutta vain sopivassa määrin!

Samalla tuli siivottua koko vaatehuone ja hieman karsittuakin. 

Laitoin varoiksi lakanatkin muovilaatikoihin, vaikka puuvilla ei ole niin paha. Mutta nyt on ainakin helpompi siivota. 

Jos haluat vielä kattavamman kuvauksen mahdollisista tuholaisista ja niiden torjunnasta, kannattaa katsoa esimerkiksi Outi Les Pyyn mahtava tietopaketti. Siinä tosin on isoja kuvia mukana (hrrr....) Toivon tällä kertaa, että ongelman käsittely oli tässä ja normaalit varotoimet riittävät taas jatkossa. 

Toivottavasti sinun ei tarvitse jakaa kokemuksiasi tuhohyönteisten kanssa!

Koti-ikkä

 Nyt isänpäivänä on hyvä vähän kertoa meidän syksystä ja oikeastaan koko edellisestä puolesta vuodesta. Toukokuussa minä palasin töihin ja mies jäi vuorostaan kotiin. Ja se on ollut kyllä meidän perheelle todella hyvä ratkaisu! Vaikka varmaan perhevapaissa olisi minustakin korjattavaa, niin nykyisessä systeemissä on kyllä se hyvä puoli, että minä sain ensin olla suhteellisen pitkään kotona (vajaat pari vuotta) ja silti mieskin ehtii olla kotona aika kivan pätkän. Vielä hänellä on pari kuukautta koti-isyyttä edessä ja yhteensä hän on kotona siis noin kahdeksan kuukautta. Bonskun kanssa mies oli kotona suunnilleen samanlaisen pätkän.

Isänpäiväkukkaset ja R2D2

Edelleen allekirjoitan väitteen, että koti-isyys on äidin parasta aikaa. Tai ainakin yhtä hyvää, kuin kotiäitiys parhaimmillaan. On ollut niin ihana palata töihin, kun ei ole samalla tarvinnut ottaa haltuun päivähoitokuvioita ja arkiaamujen kiirettä. Lapset heräävät kyllä suunnilleen samoihin aikoihin kuin minä, mutta vain minulla on kiire minnekään, sillä Bonskun päiväkoti alkaa vasta 8.30 ja Tintin puisto 9.00. Jatkossakaan ei iltapäivisin minun tarvitse kiirehtiä hakemaan lapsia, sillä mies päässee oikeastaan aina minua aikaisemmin töistä. 

Bonskun päiväkoti alkoi kyllä minun kannaltani juuri sopivaan aikaan. Mies otti haltuun koko päiväkotikuvion, mitä vaatteita siellä pitää olla ja miten reppu täytetään. Jos hoito olisi alkanut silloin, kun minä olin vetovastuussa tai vaihtoehtoisesti kun molemmat olisivat töissä, olen aika varma että kuin huomaamatta kaikki päiväkotiin liittyvä "metatyö" olisi ollut yks kaks minulla. Eikä tämä johdu siitä, ettei mies osaisi näitä hoitaa. Arvaan vaan, että siihen se silti olisi ikään kuin valunut. Nyt taas minä huomaan olevani pihalla monesta päiväkodin kanssa sovitusta jutusta ja h
yvä niin. Ehdin päästä niihin sitten mukaan riittävästi kun on tarvis. Ja onneksi päiväkodista kuitenkin tulee viikkokirje sekä kuvia säännöllisesti. On silti ihana tietää ja nähdä, mitä Bonsku päivän aikana touhuaa, mutta minun ei ole tarvinnut huolehtia tuleeko mukaan eväät tai jumppatossut. 

Bonsku keksi, että iskälle pitää ostaa lahjaksi legoja (ilman mitään taka-ajatuksia tietysti). Hän käytti lahjaan myös omia rahojaan. 

On yllättävän kuormittavaa olla se, joka tietää lapasten paikat ja sen, mitä milloinkin kannattaa pukea. Ja pukeutuminen on vain yksi konkreettinen esimerkki metatyöstä! Minä riemuitsin tällä viikolla, kun mies joutui neuvomaan minua, mitä lapsille kannattaa pukea päälle tällä kertaa. Se tarkoittaa, että kaikki se hiljainen tieto siitä, mitä milläkin sääkombolla kannattaa tuonne ulos laittaa on jakautunut meidän perheessä tasaisemmin. 

Tintti on ollut aina melkoinen mammampoika (nimitys tulee siitä, että hän myös kutsuu maitoa mammaksi). Nyt olen kuitenkin ilolla seurannut, miten hänestä on tullut entistä enemmän myös "ikkänpoika". Iskästä on tullut hoitovapaan aikana vielä paljon aiempaa tärkeämpi. Välillä hän on vaikkapa satuttanut vähäsen ja hän on saattanut huutaa "ikkää, ikkää", vaikka minäkin olisin ollut vieressä. Ennen moinen ei olisi tullut kuuloonkaan. Minua ei kuitenkaan ole syrjäytetty, vaan kyllä äiti on edelleen monessa tilanteessa tärkeä, etenkin aamuisin ja iltaisin. 

Lahja sisälsi myös läheisyyttä. 

Kotivanhemman roolien vaihtamisessa oppii myös ymmärtämään paremmin toisen vanhemman tuntemukset. Kun minä olin kotona, teki mieli kipata lapset heti miehelle kun ovi kolahti, jotta saisi pienen lepohetken. Kun nyt tuleen kotiin töistä, tarvitsisin yhtä lailla sen pienen lepohetken. Kumpikin saattaa olla päivästä aika puhki ja etenkin melu kuormittaa miestä. Yleensä teemme niin, että minä nappaan lapset heti töistä tullessani kainaloon, sillä on heitä ollut myös ikävä. Kainalohetken jälkeen tarvitsen kuitenkin myös rauhallisen kahvihetkeni. 

Onneksi minä saan työstä ja kotielämästä tällä hetkellä kaikki parhaat puolet myös siinä mielessä, että teen miehen hoitovapaasta huolimatta lyhennettyä, nelipäiväistä työviikkoa ja se on ollut rahanmenetyksen arvoista. Se mahdollistaa miehelle aikaa keskittyä perjantaisin vapaammin musiikkitöihin (eli hänkään ei itseasiassa ole ihan 100% koti-isä). Samalla se leppoistaa kaikkien arkea, kun perjantai on vielä astetta rennompi päivä. Vapaan perjantain avulla jaksan itsekin paremmin, sillä etenkin alkusyksystä iltaisin miehellä oli vielä niin paljon musiikkitöitä, että arki olisi ollut jatkuvaa läpystä vaihtoa. Nyt koronan vuoksi arki on leppoistunut hieman vielä lisää, mutta se taas ei pidemmän päälle ole kyllä hyvä juttu, sillä musiikkityöt ovat olleet miehelle kotiarjen rinnalla tärkeä vastapaino. 

Iskä ja pojat legoleikkien pyörteissä. 

Meillä tämä koti-isyysjakso on siis tasapainottanut etenkin lapsiin liittyvien kotitöiden jakautumista, vahvistanut isän ja lasten välistä suhdetta ja helpottanut minun töihin paluuta huomattavasti. Varmasti on perheitä, jossa näin olisi muutenkin, mutta uskon että monelle tämä on mahtava mahdollisuus. Suosittelen kokeilemaan!

Hyvää isänpäivää kaikenlaisille iseille!