Keltainen keittiö

 Kun muutimme tänne, pidin meidän keittiöstä oikein paljon. Se tuntui raikkaalta ja modernilta verrattuna edellisen kodin 2000-luvun alussa remontoituun keittiöön. Vaikka se ei ehkä ollut aivan sellainen kuin itse olisin valinnut, se oli oikein kaunis ja myös melko hyvässä kunnossa. 

En tiedä olivatko kaapit meillä vain kovassa käytössä, vai alkoiko tämänkin keittiön ikä jo painaa, mutta tänä vuonna aloin huomata, että osa ovista alkoi rumasti kulua. En silti vieklä harkinnut keittiöremonttia, sillä sehän olisi niin iso juttu ja ei mitenkään välttämätön kuitenkaan. Kunnes sitten katselin puolihuolimattomasti Kullannuput-sarjaa ja yhtäkkiä verkkokalvoilleni lävähti aivan käsittämättömän upea keltainen keittiö! Keltainen! Minun pitää saada keltainen keittiö! Ja keittiön Appelsiini-tapetti ja vanha opetustaulu sopisi keltaiseen vallan mainiosti. 

Tämä kohtaus pysäytti minut: miten ihanan värinen keittiö!

Aloin pohtia vaihtoehtoja ja aika pian tajusin, että suurimittaisen remontin sijaan voisimme vaihtaa vain kaappien ovet ja mahdollisesti tasot. Kaappien rungot ovat vielä hyvässä kunnossa ja lisäksi puuhellan ja sähköpatterin sekä suurehkon ruokapöydän vuoksi mahdollisia keittiömalleja on vain rajallinen määrä. Ei olisi järkevää pistää kaikkea uusiksi. Mutta koska osa kaappien ovista tosiaan oli alkanut rapistua, ei myöskään kannattaisi vain maalauttaa. Kävin läpi muutaman eri keittiöliikevaihtoehdon ja päädyin lopulta Aina keittiöön, sillä sieltä tuli nopeasti selkeä ja hyvin eritelty alustava tarjous toiveitteni pohjalta. 

Pinterestin inspiraatiotaulu keittiöstä.  

Idea kelta-harmaasta keittiöstä alkoi muodostua. Hain inspiraatiota myös 20- ja 30-lukujen keittiöistä. Hauskasti niissäkin oli usein keltaista, mutta usein yhdistettynä vaaleaan vihreään, "kitchen green". Halusin kuitenkin yhdistää keltaisen mieluummin harmaaseen, sillä oikean vihreän sävyn löytäminen on vaikeaa ja toisaalta halusin nostaa keltaisen esiin. Kokonaan keltaista keittiötä en ajatellut, vaan vain osan yläkaapeista, sillä en halunnut keltaisesta kuitenkaan liian hallitsevaa. Värien käyttö on aina tasapainoilua korostamisen ja liiallisuuden kanssa. 

Myös tämä opetustaulu oli väri-inspiraationa. Myös tuon vihreän olisi voinut nostaa tuolta, mutta nuo vihreän sävyt eivät kuitenkaan kuulu suosikkeihini, joten kelta-harmaa oli valintani. 

Välitilaan pohdin ensin tapettia, mutta tulin siihen lopputulokseen, että Appelsiinia olisi silloin liikaa. Sopivia valmiita levyjä välitilaan en löytynyt, mutta sen sijaan löysin aivan täydellisen kaakelin, Pukkilan Arabesquen. Sen muotokieli sopisi hienosti meidän kattolamppuun ja lisäksi muistutti isovanhempieni vanhasta keittiön lattiasta (joka tosin oli oikeastaan aika ruma muovimatto, mutta kuvio sama). Se vaan oli laatta sieltä kalliimmasta päästä. Punnitsin vaihtoehtoja ja missä pihistää ja mihin panostaa ja lopulta totesin, että koska erikoisväriset ovat maksavat erikseen, en raaski ostaa näin kalliita laattoja. Samalla kuviolla löytyi onneksi erittäin paljon edullisemmat laatat Bauhausista, joskin pienemmällä kuviolla. Yleensä suosin kotimaista jne. mutta jostain pitää pihistää. 

Pihistä ja panosta - pihistän laatoissa ja todennäköisesti valitsen nämä edullisemmat Bauhausin kaakelit välitilaan. 

Minkä sinä olisit valinnut? Tässäkin kuvassa tuo ylin eli "Banaani" on oikeastaan itsestäänselvä valinta. 

Panostin siis erikoisvärisiin kaappeihin. Oikea keltaisen sävy löytyi helpommin kuin kuvittelin. Valitsin Tikkurilan värimalleista mukaani kaikki vähänkään kauniit keltaisen sävyt ja niistä nousi heti yksi ylitsemuiden. Jo liikkeessä ajattelin, että Banaani-sävy oli kaikkein sopivin ja kotona se vielä vahvistui. Juuri oikean lämpö- ja tummuusaste. Ei yhtään räikeä, mutta ei myöskään liian hailakka. Harmaan sävy osoittautui vaikeammaksi valinnaksi. Sen pitäisi näyttää hyvältä keltaista, terästä ja tummaa puuta vasten. Harmaiden sävyt tuntuivat muuttuvan vasten eri pintoja. välillä olin jo valitsemassa hieman vihertävään taittavaa sävyä, mutta lopulta päädyin melko tummaan ja kylmään sävyyn (tumma savu), joka kuitenkin näytti keltaisen rinnalla raikkaimmalta. 

Näistä kumpikaan sävy ei ollut lopulta valintani, vaikka tuota tumempaa mietin pitkään. Se näytti kuitenkin terästä vasten likaiselta. 

Näistä valitsin tuon kylmemmän. Se näytti lopulta paremmalta terästä vasten, vaikka puuta vasten myös tuo ylempi olisi ollut kaunis. 

Toinen satsaus oli uusi taso. Moni vaihtaa vanhat teräksiset tiskipöydät pois, mutta minä taas haluan sellaisen! Inhoan sitä, että keittiössä lavuaarin reunan alle jää leivänmurusia sun muuta ja haaveilen saumattomasta tasosta. Terästaso olisi myös tietyllä tavalla perinteikäs ratkaisu. Varmasi keittiö näyttää paljon "tämän hetken keittiöltä", mutta siinä on selvästi myös persoonallisia ja klassisia ratkaisuja. Kaapin ovissa on yksinkertaiset reunukset ja vetimiksi valitsin klassiset, vaikkakin tämän hetken trendin mukaiset messingin väriset lankavetimet. Vaikka tason väri on teräs, on keittiön puuhellan tulisuoja taas messinkiä, johon halusin vetimien sopivan. 

Perjantaina keittiöliikkeestä oltiin tekemässä tarkistusmittaukset ja pian tilaus lähtee menemään. Kesäkuussa sitten remontoidaan! Jännää ja hauskaa. Ja aika ihana ajatus, että nyt keittiö on vielä enemmän "minun keittiöni". Onhan keltainen sentään melkein koko ikäni ollut lempivärini.  

Millainen olisi sinun haaveittesi keittiö tällä hetkellä?

Raidruoho ja papan sauna

Koristelut, aina sekoitus uutta ja vanhaa. 

Vaikka pääsiäinen on minulle tärkeä juhla myös hengellisesti, rakastan myös pääsiäiskoristeita ja koristelua. Ehkä koska ne ovat niin minun värisiäni? Ihania kirkkaita värejä! Lisäksi puput, tiput ja munat ovat aika hauskoja, ainakin sen pienen hetken mitä niitä pitää esillä. Nyt lasten myötä meille on alkanut kertyä vielä entistäkin hauskempia koristeita, kuten otsikossa lukee. 

Blastoise, Charmaleon, Dragonite ja Lapras raidaamassa Pikachua. 

Bonsku on edelleen innostunut pokemoneista ja Pokemon go -pelistä. Peliin kuuluvat yhtenä olennaisena osana "raidit", jossa lisätyn todellisuuden pokemonsalilla on joku yleensä normaalia vahvempi pokemon, joka pitää voittaa. Etenkin vahvempien pokemonien voittamiseen tarvitaan useampia. Niistä inspiroituneena päätimme tehdäkin tavallisen rairuohon sijaan raidruohon! Harmikseni vaipansisus ei toiminut kasvualustana laakeassa astiassa yhtä hyvin kuin syvemmässä ja se pääsi hieman kuivahtamaan ja ruoho jäi hieman kitukasvuiseksi. Idea kuitenkin välittyy. Meillä oli juuri sopivasti pokemoneja ison Pikachun ympärille. Toiseen rairuohoon laitoimme Bonskun viime vuonna askartelemat kalliohaudan, Jeesuksen, ristin ja enkelin. 

Bonsku teki tuon liikuttavan Jeesus-hahmon viime vuonna. Minä puolestani olen pienenä tehnyt tuon enkelin.

Papan sauna onkin hieman mystisempi koriste, joka taas oli Tintin idea.  Todellisuudessa ei ole mistään saunasta kyse vaan hauskasta väärinkäsityksestä. Tintti on innostunut lasten karttakirjasta, jossa esitellään eri maiden nähtävyyksiä ja erikoisuuksia. Erityisen kiinnostunut hän on ollut Faberge-munista. Niinpä hän oli piirtänyt erään hoitopäivän aikana sellaisen ja hoitaja oli kirjoittanut Tintin piirtäneen "papan saunan". Minä sitä hieman ihmettelin, jolloin Bonsku tulkkasi, että se on tietysti Faberge-muna! Tintti tosiaan sanoo vaikean sanan hieman kuin "papase una", joka kuulijan korvissa saattaa helposti muuttua papan saunaksi. 

Tietysti teimme sitten omia Faberge-munia tästä muistoksi ja maalasimme massa- ja styroxmunia. Lapset eivät sitten jaksaneetkaan enää laittaa niihin paljettikoristeita, mutta niistä tuli aika hauska setti, kun osa on hieman epätasaisen värisiä, osa taas tasaisia, osassa on maalatut koristeet ja osassa paljetteja. Jokainen uniikki, kuten oikeatkin Fabergen munat. 

Papasee unia

On aika ihanaa, miten lasten vuosien varrella tekemät pääsiäiskoristeet alkavat tuoda mukavasti kerroksellisuutta pääsiäskoristeisiin. Moni varsinainen koriste on jo minun lapsuudestani ja vuosi vuodelta lisääntyvät pupukipot ja kupit ovat toinen toistaan söpömpiä. Pitäisi niihin vielä muistaa liittää vuosi. Eivät ne varmasti ole kellekään muulle arvokkaita kuin meille vanhemmille, ei ehkä edes myöhemmin lapsille itselleen, mutta ainakin parhaat aion säilyttää ja iloita laajentuvasta koristekavalkadista. 

Näistä vuosien varrella tehdyistä rairuohokipoista tulee söpö asetelma. 

Ehkä nämä perinteet tuntuivat taas tänä vuonna siksikin erityisen merkityksellisiltä, kun tavallista pääsiäistä ei vieläkään päästy viettämään. Ehkä vihdoin ensi vuonna?

Onko sinulla käytössä koristeita, joita käytät uudelleen ja uudelleen?