Ikea-hack: raitapuutarhatuolit

Meidän minipuutarha laajentui jo viime vuonna säkkiperunoiden ja perennapenkin myötä myös "takapihan" puolelle. Lapset tykkäävät leikkiä siellä, sillä se on hieman syrjemmässä ja syreeniaidassa on jänniä paikkoja, joita tutkia. Lisäksi aidan toisella puolella asuu kavereita ja hyvällä tuurilla sinne voi hypätä leikkimään. Aika usein siellä on tullut nyt kesällä vietettyä aikaa ja aloin kaivata sinne jonkinlaista istumapaikkaa. Lisäksi etupihan aurinkotuolien kaveriksi kaipasin hieman ryhdikkäämpiä tuoleja. Siispä uuden projektin pariin!

Meidän"takapihallekin" on saatu pieni oleskelunurkkaus. Tähän vielä olisi kiva sada jokin ulkomatto rajaamaan tilaa. 

Yritin taas etsiä ensin Tori.fistä ja kiersin lisäksi Ekotorin, Kontin ja jonkin muunkin paikan ajatuksenani löytää muutamia taitettavia puutarhatuoleja ensisijaisesti käytettynä. Pienen pöydän olinkin saanu jo äidiltäni ja se pitäisi vaan maalata uudestaan. Puutarhakalusteiden löytäminen käytettynä ei ollutkaan ihan helppo tehtävä. Yllätyin, miten harvakseltaan vähänkään sopivia tuoleja tuli myyntiin ja ne olivat järjestäen joko menneet samantien, liian kalliita, liian kalliita kuntoon nähden tai liian huonokuntoisia. Ja useimmat tietysti olivat joko muovisia tai liian isoja. Pöh. Aikani etsittäni totesin, että ei auta, nyt on ostettava uutena. 

Puhelimeni kameri tulkitsi, että kuvassa on auto. 

Polkaisimme Ikeaan laatikkopyörällä. Hieman arvoimme olisiko kannattanut lähteä autolla, mutta ajattelin, että kyllä nyt muutama pieni tuoli mahtuu kyytiin. Lopulta ostin myös pari isoa punkkaa puutarhajuttuja varten sekä lapsille pehmot ja muutaman muun jutun (hups, klassinen Ikea-reissu) ja meidän piti hieman pelata tavaroilla tetristä, mutta hyvin mahtuivat lopulta neljä tuolia, kaksi lasta, pari punkkaa ja krääsät laatikkoon. 

Vehreät syreenit houkuttelevat lapsi leikkeihin. 

Hieman vielä ankean näköistä ennen maalaamista ainakin näin kulahtaneen pöydän vieressä. 

Pääsyin Ikeassa niihin halvimpiin taittotuoleihin, joita näkee tämän tästä ravintoloiden terasseilla. Ajattelin että punaiset metallijalat sopisivat hyvin talomme punaiseen kattoon ja ränneihin. Enkä tietenkään aikonu jättää tuoleja ihan vain sellaisiksi vaan väriä pitää saada! Pyörittelin muutamia erilaisia ideoita pilkuista ja raidoista ja päädyin siihen, että maalaan tuolit "raidallisiksi" aurinkotuolien hengessä. Raidat syntyisivät siitä, että maalaan vain joka toisen puun. Mietin myös, maalaisinko joka toisen puun valkoiseksi mutta sen voi tehdä myöhemmin jos huvittaa. 

Maaleina käytin viime vuonna ostamiani kalkkimaalikaupan Dixie belle -kalkkimaaleja sekä lakkaa (keltainen oli jokin toinen merkki). Maalit eivät ole varsinaisia ulkomaaleja, mutta aurinkotuoleissa maali on pysynyt hyvin, eikä tuolien tarvitse kestää kovin suurta kulutusta. Jos luvataan pitkiä sateita, ne saa sisälle. Kalkkimaaleissa on niin herkullinen samettisuus ja syvyys ja lisäksi saa edullisesti monta eri väriä. Lakka vielä parantaa kestoa, vaikka vähän viekin mattapintaa pois. 

Kukka on kuvattu tuolilla, sillä pöytä on vastamaalattu. Naapurin ilmalömpöpumpun viereen ajattelin ehkä tällaistä laatikkoa köynnösritilällä. (Ei eteen tietenkään)

Ryhmä näyttää kivalta yhdessä, vaikka suurimmaksi osaksi tuoli ovatkin eri puolilla taloa. 

Projekti kesti taas monen monta viikkoa, sillä se eteni aina tuoli ja maali- ja lakkakerros kerrallaan aina kun pojilla oli sen verran hyvät leikit tai muuten rauhallinen hetki, että sai keskittyä maalaamiseen. Mutta lopputulos oli odotuksen arvoinen. Raidallisuusidea tulee minusta hyvin esiin ja värit sointuvat hauskasti yhteen yhdessä ja pareittain. Tavallisesti kaksi tuoleista on etupihalla ja kaksi takana.

Valitsin tällä kertaa nämä sinisävyiset etupihalle. Punainen piristää tuoleja ja sopii punaruskeaan puuhun sekä punaiseen kattoon. 

Piha alkaa tuntua enemmän omalta, kun saa esille oman näköisiä juttuja. Lapsille on tarkoitus laittaa vielä taakse "mutakeittiö" jotta heillä olisi vähän enemmän leikkijuttuja pihassa ja lisäksi kukkaistutusten parantaminen on koko ajan työn alla. Mutta myös jo nyt aika kivalta näyttää!

Mitä mieltä, jätänkö näin vai maalaanko ensi kesänä loput raidat vielä valkoisiksi?

Hiottu timantti

 Minulla on ollut hieman ristiriitainen suhde yläkerran vessan puisen työtason kanssa. Puinen taso on toisaalta arvokas ja tyylikäs valinta, mutta se ei ole ollut enää pitkään oikein hyvässä kunnossa. Nyt vihdoin sain otettua itseäni niskasta kiinni ja hoidin tason kunnolla kuntoon. Ja kyllä siitä tulikin aivan ihana! Samalla sisustin vessaa myös muuten hieman uusiksi. 

Tykkään hurjasti tästä hauskan mallisesta vessasta. Peili on leikattu seinän muotoja mukaillen ja kaikki on niin mietittyä. 

 Kertaalleen olen tason öljynnyt, mutta hyöty jäi lyhytaikaiseksi. Lavuaarin ympärillä on ollut mm. ruma kohta, joka tuntui oikein imaisevan kaikki hammastahna- ja saippuatahrat. Se ei ole kauaa puhtaana pysynyt ja nyt kun on viimeinen vuosi lotrattu saippualla oikein olan takaa ja lapsiakin on ohjattu pesemään usein käsiä, on saippuan määrä myös tasolla ollut välillä melko - lainehtiva. 

Work in progress. Aika karmeita kohtia joukossa, etenkin tuo missä on ollut kasvo- ja suolasaippuani. 

Olen silitellyt tuota tasoa aina iltaisin hampaita pestessä, kun se on nyt niin ihanan tuntuinen. 

Lopulta kyllästyin huonokuntoiseen tasoon ja selvitin, miten se oikeastaan kuuluisi hoitaa. Marssin ostamaan hiomapaperia ja ensin hioin hioin hioin. Pahimmat karheuden lähtivät heti siliämään ja myös ennestään hyväkuntoiset kohdat tulivat entistä sileämmiksi. Öljyn sijasta ostin TopOil-öljyvahaa, jonka pitäisi antaa kestävämpi ja pidempiaikaisempi suoja. Vaha tekikin puuhun ihanan mattaisen pinnan ja kolme kerrosta tuntui tekevän tasosta riittävästi vettähylkivät. Muutamaa kohtaa en saanut ihan täydelliseksi, mutta muutos on kuitenkin huomattava. Harmi, etten huomannut ottaa "ennen - jälkeen"-kuvia tästä projektista. Mutta kuvitelkaa oikein karhea taso hammastahnatahroineen. 

Tässä näkyy hitunen vielä hammastahnajälkiä, mutta tämän jälkeen käsittelin tuota vielä hieman lisää. 

Lavuaari on kauniisti upotettu tasoon. Tason suojelemiseksi pistin kaikki saippuat vielä toisen  lautasen päälle. Lapsille tarkoitettu käsienpesuohje peittää peilistä kätevästi hieman ruman kohdan, jossa vesi on päässyt reunan alle. 

Vaihdoin samalla hieman tavaroiden järjestystä järkevämmäksi. Vessassa on alusta asti ollut vihreä pahvinen laatikosto, joka on alunperin hankittu kirjoituspöydälle. Se sopii mainiosti myös meikkien ja kaiken pienen vessasälän säilytyspaikaksi. Siirsin sen nyt tasolta takaseinällä olevalle tasolle ja jätin puutasolle vain kaikkein olennaisimmat asiat. 

Tämä kolo on niin kätevä sekä säilytyspaikkana että kaiken kauniin esille laittamiseen. 

Nämä hauskat pilkkulautaset pääsivät nyt oikeuksiinsa. Johdot hiukan häiritsevät asetelmaa kyllä. Partakoneen piilotin kukalliseen laatikkoon. Ehkä sillekin pitää tehdä keraaminen säilytin. 

Nyt kun sain puutason kuntoon, haluan myös pitää sen hyvässä kunnossa. Laitoin sähköhammasharjat keramiikkapajassa tekemieni aluslautasten päälle ja saippuat Terraviivan keraamisen laakean astian päälle. Vessasta tulin oikein keramiikkanäyttely, sillä lisäksi laitoin hammastahnat tekemääni purkkiin, palasaippuat ovat tietysti tekemieni saippuakuppien päällä ja onhan vessassa vielä keraamiset nimikyltit. Ja vielä lopuksi aloin suunnitella, että tekemäni lasinsirpaleilla koristellut pienet "taulut" voisivat sopia vessan seinälle. En vielä löytänyt niille aivan sopivaa paikkaa, joten nyt ne jäivät tasolle koristuksiksi. 

Pyyhekyltit on kiinnitetty ihan sinitarralla, vaikka tein oikein naulanreiät!

Vessapaperista huolehtii tämä hassu rouva, jonka äitini osti joskus lapsuuden kotiini. En ole malttanut luopua siitä. 

Piristävää tällainen pienikin muutos ja nyt on oikein ilo pestä iltaisin hampaita ja silitellä sielää ja kaunista tasoa. Nyt kun opin huoltamaan puutason oikein, ei enää tarvitse tuntea sitä kohtaan ristitiitaisia tunteita, vaan voi ihailla kaunista materiaalia, jollaista ei ehkä itse olisi osannut tai uskaltanut siihen edes hankkia.  

Mitäs pidät?

Keväträjähdys on täällä

Tämä paikka on yksi suosikeistani lähimetsässä. Nyt se oli aivan täydellinen, kun tuomikin kukki. 

Kevät ja pieni kevätflunssa on saanut poikien unirytmin sekaisin, mutta onneksi jaksoin hetkeksi istahtaa koneelle vielä näin sunnuntai-iltana. Ja onneksi keväässä on paljon enemmän hyvää, ihan vain jos vaikka katsoo näitä kuvia. Se on aina yhtä ihmeellistä, miten nopeasti muutos haaleanvaaleasta ja kulottuneesta talvenjälkeisestä alkukeväästä koko luonto räjähtää täyteen vihreyteen!

Pian tällä kukkivat kielot. Nyt singahtelivat pikkupojat. 

Meidän minipuutarhaakin on herätelty kevääseen oikein kunnolla. Eräs taloyhtiömme asukas on innostunut laittamaan vanhoja kukkapenkkejä kuntoon ja hän kysyi sopisiko, että myös minun kukkapenkkini ympärille tulisi kunnollinen reunus ja se samalla alue kasvaisi hieman isommaksi. Sopihan se, enemmän kukkia minulle! Naapuri hoiti reunuksen, minä muullat ja istutushommat. Viimevuotinen perennapenkki näyttääkin ihan miniltä tähän verrattuna (täällä ja täällä).

"Tästä tähän" Tintti siirteli multaa ja perennoja. 

Tai tottapuhuakseni sain aika paljon apua etenkin Tintiltä. Hän oli hyvin innokas mullan lapioija ja siirtelijä. Myös perennat meinasivat saada välillä hieman kovakouraista kyytiä, mutta onnistuin pelastamaan kaikki. Tosin on tämä vähän tällaista kokeilua. Viimevuotisista ainakin vuoriarho oli kokonaan kuollut, enkä myöskään enää löytänyt mistään prinsessankakkaroita. Ehkä paikka oli niille liian varjoinen. Myöskään verikurenpolvi ei selvästikään viihdy pihassamme, sillä myös muissa penkeissä se kasvaa kovin kitukasvuisena verrattuna tavallisiin kurjenpolviin. 

Kurjenpolvet näyttävät viihtyvän ja ostin niitä lisää, tosin hieman eri lajiketta ja väriä. Tintti esittelee uusia söpöjä sandaalejaan. 

Pioni oli penkissä jo valmiiksi. Se on lähtenyt kivasti kasvuun. 

Tällä kerta en ostanut yhtä monta eri lajia kuin viimeksi vaan enemmän keskenään samoja. Viime kesänä ihastuin vanhempieni pihalla suikeroalpiin. En ollut aiemmin tajunnut, että siinähän on aivan täydellinen vaaleanvihreän ja keltaisen kukan yhdistelmä! Ostin sitä maanpeittoperennaksi. Muita uutuuksia olivat jonkinlaiset isot laukat, mutta en nyt yhtään muista, mikä laukka oli kyseessä. Jokin varhaisempi laji ilmeisesti kuitenkin. Saa nähdä viihtyvätkö. Kokeilin ostaa myös yhden suloisen rotkolemmikin, jolla on todella kauniit lehdet pienten suloisten kukintojen lisäksi. Siirsin penkkiini myös yhden keskellä soraa kasvaneen sinivuokon, joka näytti piristyvän muutoksesta. 

Tässä kuva ehkä vajaata viikkoa aikaisemmin. Narsissit kukkivat vielä tässä vaiheessa. Ne kyllä hieman kärsivät siirtelystä. Ehkä korvaan ne syksyllä uusilla, kun noita tämänvuotisia ruukkunarsissejakin riittää. 

Ensimmäisinä keväällä minua tehvehtivät iloisesti viime vuotiset ruukkunarsissit. Ne alkoivat nostaa päitään jo varhain ja iloitsin todella, että ne sieltä heräsivät. Säästin tämänkin vuoden narsissit, jotta voin laittaa ne sitten syksyllä penkkiin ja ehkä myös toisiin pihan kukkapenkkeihin. Harmi vaan narsissien varret eivät ole kukinnan jälkeen enää kovin kauniit. Toivottavasti muut kasvit peittävät ne pian. 

Perunanarsissi kukkii vasta nyt, kun muut jo lopahtivat. Rotkolemmikki taivuttelee itseään naapurin puolelle, mutta onneksi lehdetkin ovat upeat.

Saa nähdä, mikä on edellisessä postauksessa mainitun bokashinesteen ansiota, mutta tuntuu kuin muutkin pihan kasvit olisivat kasvaneet tavallista paremmin. Ainakin ne kitukasvuiset verikurjenpolvet toisessa kukkapenkissä näyttävät paremmilta kuin vuosi sitten (ne on istutettu ennen kuin olemme muuttaneet tähän). Myös pihan raparperi on ollut nyt erityisen innokas kasvamaan. Aion tähän penkkiinkin vielä lisätä bokashimultaa jahka sitä saan. Muita puutarhahommia olisi sitten vielä kassiperunoiden istutus ja kasvihuonekaapin uudelleen kunnostus, sillä kennolevyt rikkoutuivat talvella lumen painosta. 

Nyt sain ihan kunnonkokoisen perennapenkin, vaikka viimevuotisestakin oli jo iloa. 

Vaikka tämän viimeisen vuoden aikana välillä olisi kaivannut isompaakin pihaa, jossa puuhastella, tuntuu että tässä pienessä pläntissäkin riittää aika kivasti hommaa, eikä homma kyllästytä tai uuvuta liikaa. Ja joka päivä ihailen pienen perennapenkkini muutosta olkkarin ikkunasta. Toivottavasti uudet kasvit menestyvät!

Millaisia puutarhasuunnitelmia sinulla on tälle keväälle?

 

Keväistä sisustushöpinää

 Kevät ja valon lisääntyminen saa monella aikaan siivousvimman. Minulla se aikaan ensisijaisesti sisustusvimman ja ehkä pölytkin tulee siinä samalla siivottua. Pitkästä aikaa jaksoin raivata Haisukaapin ja kirjahyllyn päällisen kaikesta ylimääräisestä ja laitoin esille uusia sisustusjuttuja ja innostuin pitkästä aikaa ostamaan kukkiakin.

Pinkki ja vaalean vihreä on yksi lemppariväriyhdistelmistäni. 

Olen ostanut viime aikoina melko harvoin. Nyt kevätkukkia pihalle ostaessani ostin heräteostoksena myös pari oksaa nappikrysanteemeja ja kimpun pieniä neilikoita. Molemmat ovat ihanan huolettomia kukkia, sillä ne kestävät pitkään ja ne näyttävät söpöiltä huolettomissa asetelmissa. Päädyin tekemään pieniä kimppuja monenlaisiin maljakoihin Haisukaapin päälle ja lisäksi vielä pienen kimpun ruokapöytään. Jospa kukat pitäisivät sotkut loitolla?

Haisukaapin päälle valitettavasti päätyy liian usein kaikkea muuta kuin kauniita asetelmia. 

Bonskun tekemä virpomisoksa sopii hienosti tapettiin. 

Kevään myötä sain myös uudet taulut seinälle (paitsi yhden, joka vielä hakee paikkaansa). Olen nyt muutamana vuonna tilannut näitä ihania Plywoodprintin tauluja suosikkikuvistani ja aion jatkaa perinnettä vastedeskin. Ihana ajatus koota näistä suuri perhekuvagalleriaseinä. 

Raivasin lisääntyneen valon myötä osan viherkasveista pois kasvilampun alta. Tilaa vapautui muulle kauniille. Myös pari uutta perhekuvaa pääsi seinälle. 

Olohuoneessamme on myös uusi matto. Ostin sen tuttavalta käytettynä vähän heräteostoksena, mutta matto oli sellainen, josta jo kauan sitten haaveilin. Vanha matto oli vielä käyttökelpoinen, mutta toiselta puolelta jo kahvitahroissa, joten päätin hankkia uuden maton jo vähän etukäteen kun kerran sopiva tuli kohdalle. Ja kyllä se kannattikin, sillä uusi matto hiljentää partemmin meteliä ja lisäksi pysyy paremmin paikoillaan kuin vanha. Onpa se myös erinomainen jumppamatto epäjumppia ajatellen. Onneksi siis tartuin tilaisuuteen!

Tykkään tästä uudesta matosta todella paljon! Se on Ikean jotain vanhaa mallistoa. 

Herkulliset hedelmäasetelmat. 

Myös hedelmät ovat aika ihania sisustusedelementtejä. Kauniita, värikkäitä ja terveellisiä - eikä niitä tarvitse sulloa kaappien perukoille kun niihin kyllästyy (ja biojätteeseenkin päätyy toivon mukaan mahdollisimman vähän). Toisen koronakevään kunniaksi haimme pitkästä aikaa hedelmälaatikon Vihannespörssistä. Isot hedelmäröykkiöt tuntuvat houkutelevan lapsiakin valitsemaan välipaloilla enemmän hedelmiä. 

Pian pääseekin laittamaan vielä kaiken muun ihanan lisäksi pääsiäiskoristeita. En malta odottaa!

Saako kevät sinut sisustamaan?

Kohdennettua mainontaa eteiseen

Usein kohdennettu mainonta ja kaikenmaailman evästeet saavat minussa aikaan hieman epävarman olon. Yritän pysyä jossain määrin tietoisena siitä, millaisia tietoja minusta voidaan kerätä, mutta toisaalta asiasta ei voi ahdistua liikaa, sillä silloin elämästä ei tulisi mitään (jos siis nettiä ja somea haluaa käyttää). Joskus kuitenkin kohdennettu mainonta osuu juuri nappiin. Ehkä puolisen vuotta sitten instagram alkoi mainostaa minulle Pehmö-nimisen virolaisen firman suloisia kenkätelinepenkkejä. Ihastuin oitis, sillä niin söpöjä ne ovat. Muistaakseni jo melko pian mainosten alettua näkyä mittasin, että Pehmön penkki mahtuisi aivan täydellisesti meidän pieneen ja epäkäytännölliseen eteiseemme. Penkit tehdään käsityönä Pärnussa (ainakin pehmusteet, en ole varma metalliosista?) ja firma vaikuttaa symppikseltä. 

Eteinen, kerrankin siistinä. 

Haaveilin penkeistä muutamia kuukausia, mutta ajattelin, että vanhalla systeemillä pärjätään ja penkki oli kuitenkin suhteellisen arvokas. Olin kehittänyt eteiseen kenkätelineen vanhasta yöpöydästä. Siihen mahtui lasten kengät ja muutama aikuisten kenkäpari. Koska se ei kuitenkaan ollut kenkäteline, kävi usein niin että kenkiä oli missä sattuu, kun etenkään talvikengät eivät mahtuneet pystyyn hyllylle ja työlaukkuni vei osan tilasta. Ja aikuisten kengille ei edelleenkään ollut kunnollista paikkaa paitsi eteisen tuolin alla. Tavallista kenkätelinettä en halunnut, sillä se näkyy olohuoneeseen ja siinä kengät olisivat olleet liian "esillä". Etenkin nyt talvella, kun on tarvinnut välillä kevyempää ja välillä lämpimämpää kenkää, ovat kengät olleet pitkin poikin pienen eteisen lattiaa. Jonkinlainen uusi ratkaisu oli siis keksittävä. 

Tämä systeemi toimi jonkin aikaa, mutta ei sitten ihan kuitenkaan, kun talvikenkien määrä lisääntyi.

Kohdennettu ratkaisu kenkäongelmaan!

Lopulta otin ratkaisevan askeleen, kun saimme appivanhemmilta joululahjan rahana. Ehdotin, että käyttäisimme sitä Pehmön penkkiin. Se ratkaisisi toivottavasti sotkuisen eteisen ongelman, joten se olisi yhteinen ostos eikä vain minun sisustusintoiluani. Varmistin vielä, että firma varmasti on luotettava ja sitten päätimme tilata. Valitsimme Double decker mini -mallin ja siihen verhoiluksi Lido-kankaan petroolina. Väri on tyylikäs ja tavallaan neutraali, mutta ei silti tylsä tai arka. 

Tätä näkyä kelpaa katsella olohuoneestakin. Kengät eivät paista tuolta mitenkään silmiinpistävästi. 

Penkin toimituksen sanottiin kestävän 4-6 viikkoa ja tietysti toimitus oli juuri sillä viikolla, kun olimme poissa kotoa. Onneksi naapuri otti paketin vastaan ja saimme sen palattuamme. Ja kyllä se vaan olikin täydellinen ostos! Se mahtui paikkaansa täydellisesti ja kaksi hyllyä veti kaikki talvikengät, poislukien parit, joille on paikka eteisen lipaston alla. Penkin runko on metallia, päällinen hyvin jämäkkää ja kokonaisuus vaikuttaa laadukkaalta. 

Hauskat kiipeilevät ukkelit joutuvat raukat raahaamaan avaimiamme. 

Olemme melko tunnollisesti ripustaneet takit näihin naulakoihin, emmekä sortuneet jättämään takkeja kovin pitkäksi aikaa porraskaiteelle miten sattuu. 

Muitakin pieniä uudistuksia tein eteiseen. Kiinnitimme avaimia varten joitain vuosia sitten Saksasta ostetut naulakkoukkelit ja ne sopivat myös paikkaansa hienosti. Siitä näkee heti, ovatko kaikki avaimet tallella. Edelliset eteisen kehittämisratkaisut, kuten Kite-naulakot  sekä Ikean kenkälokerot (nuo mustat tuolla kaiteen takana) ovat olleet oikein hyviä ratkaisuja tähän hieman hankalaan eteistilaan. Kesällä kuisti on tehokkaammassa käytössä kuin nyt talvella. Nytkin siellä on kuravaatteita ja kumisaappaat. 

Lähikuvaa penkistä. 

Nyt meillä on kokoonsa nähden varsin toimiva eteinen. Ehkä pieni tila on pakottanut hyödyntämään luovia ratkaisuja suunnittelussa ja uusi penkki kokoaa vielä kokonaisuuden yhteen. Kengät jäävät penkin alle sopivasti piiloon, eivätkä haittaa näkymää olohuoneesta. Lisäksi se on mukava istua. Nappihankinta!

Nämä napit ovat minusta niin suloiset!

Oletko sinä joutunut keksimään luovia säilytysratkaisuja kodissasi?

Trofeehuone ja taidegalleria

 Eipä sitä ihan joka kodissa olekaan taidegalleriaa tai trofeehuonetta, varsinkaan jos asunto on virallisesti kolmio. Mutta meilläpä on! Taiteen sekä metsästyksen suhteen olimme tällä kertaa omavaraisia. Yhtään eläintä ei kuitenkaan vahingoitettu metsästyksessä. 

Pahvieläimet eivät onneksi ole uhanalaisia. 

Meidän koronakeväästä jäi muistoksi hurja määrä leijonakuningas- ja savanniaiheisia naamareita. Ne olivat monta viikkoa kovassa käytössä ja niitä on ehditty paikatakin moneen otteeseen. Silloin jo suunnittelin, että kun niillä ei enää aktiivisesti leikitä, laitan ne seinälle, höm, "metsästysmuistoiksi". Myydäänhän sitä kaikenmaailman täytettyjä pehmolelunpäitä seinäkoristeiksi!

Tervemenoa!

Muutamat ohuemmat naamarit eivät päässeet seinälle, sillä ne ovat vielä käytössä. Ja oikeastaan ehkä ihan hauska, että seinällä on nyt vain naamareita, jotka eivät ole aivan suoraan kuin Disney-elokuvasta. Scar pääsi paraatipaikalle sanomaan heipat vieraille. Sen ympärillä on viime kesänä Pimeestä vintistä löytämäni kynttilälampetit. Niistä puuttuu vielä kynttilät, mutta hienot ne ovat noinkin 

Sarvikuonon selässä matkustanut lintu pääsi peilin päälle. 

Taidegalleria sijoittuu portaikkoseinämälle. Siihen on kerätty viime vuonna "taidekerhossa" tehdyt työt. Osallistuimme viime vuonna ja alkuvuodesta Aurassa vanhemman ja lapsen taideseikkalu-kurssille ja siellä molemmat pojat tekivät hienoja töitä eri tekniikoilla. En säästä kaikkia lasten taiteiluja saati sitten laita niitä seinälle, mutta taidekerhon töistä melkein kaikki päätyivät seinälle hienoksi kokonaisuudeksi.  

Lasten teokset ovat edukseen ryhmiteltyinä. 

Lasten teokset tuovat kivasti väriä valkoiseen seinään ja silti kokonaisuus ei ole liian levoton, kun teokset on ryhmitelty sopivasti. Muut teokset pääsevät vaihtuvaan näyttelyyn ilmoitustaululle, mutta vain kaikkein hienoimmat työt ovat päässeet tähän seinälle. Vähitellen galleriaa voi uudistaa, mutta toistaiseksi se on nyt säilynyt melko samanlaisena. Jotkut hienoimmat varmaan pitää kehystääkin, kun gallerien valikoima alkaa vaihtua. 

Vielä yhtään näistä ei ole kehystetty, mutta varmaan osa ainakin päätyy oikein kehyksiinkin. 

Miten muilla on ollut lasten töitä esillä? Omien tai muiden.

Aikuisuuden merkki - viherkasvit

 En tiedä miksi, mutta jostain syystä pidän jonkinlaisena aikuisuuden merkkinä sitä, että olen saanut pidettyä jo pidemmän aikaa hengissä peräti kolme viherkasvia! Tiedän kyllä, että ihan nuorillakin ihmisillä on menestyviä viherkasveja, mutta minä en ole saanut niitä koskaan pidettyä hengissä kovin pitkään. Tai sitten kyse on vain siitä, että olen löytänyt itselleni sopivan helpot kasvit, jotka sekä miellyttävät ulkoisesti että ovat helppohoitoisia. Niin, eikä aikuisuus tietenkään vaadi sitä että saisi viherkasvin säilymään hengissä, mutta kai siinä kiteytyy jotenkin sellainen vastuunotto? Enpä tiedä. 

Herttaköynnösvehka, ensimmäinen viherkasvini pitkään aikaan. Kaipaisi näköjään suihkua ja pölyjen poistoa. 

Viime vuoden puolella innostuin viherkasveilla sisustamisesta, kuten moni muukin. Selailin Pinterestistä upeita viherseiniä ja erilaisia amppeleita nukuttaessani poikia, mutta samalla pohdin, millaiseen määrään kasveja olisi järkevä investoida viherkasvihistoriani tuntien. Lopulta uskaltauduin ostamaan tarjouksesta herttaköynnösvehkan, sillä se oli mielestäni kaunis ja lisäksi sitä mainostettiin helppohoitoiseksi. Innoissani aloin seurata sen kasvua. Ja ilahduin, miten se kasvoikin oikein kivasti!

Kultaköynnös on yksinkertaisuudessaan yksi suosikkini. Sekin kasvoi hienosti, mutta Tintti hieman verotti sen lehtiä ja se piti nostaa korkeammalle. Suihkua kaipaisi näemmä sekin. 

Aika nopeasti sain käsityksen siitä, millaisista viherkasveista pidän. Tykkään köynnöksistä, sellaisista "lehdenmallisista lehdistä" sekä monivärisistä lehdistä. En tiedä alanko varsinaiseksi viherkasviharrastajaksi kuitenkaan, joten ehkä sopiva ulkonäkö ja helppohoitoisuus riittävät ominaisuuksiksi. Herttaköynnösvehkan menestyksen jälkeen uskalsin hankkia myös pitsilehden ja kultaköynnöksen. Nekin ovat menestyneet aika kivasti, joskin pitsilehti joutui odottamaan hieman liian kauan isompaan ruukkuun siirtymistä ja kasvatti vähän turhan pitkät varret. Kuvan oton jälkeen tajusin leikata sen, joten jospa se nyt kasvaisi vähän kauniimmin. 

Pitsilehden lehdet ovat niin nättejä! Se sai kuvan oton jälkeen parturoinnin ja vettä. 

Näiden viherkasvien lisäksi päätin kesällä uskaltaa kokeilla kasvien lisäämistä pistokkaista. Mökillään olleet naapurit olivat jättäneet ulos viherkasvin, ilmeisesti kesäkukkien puutteessa ja se alkoi uhkaavasti kuolla kesän aikana. Niinpä päätin napata siitä pari vielä elävää lehteä pistokkaiksi. Saas nähdä kuinka käy, jokin aika sitten siirsin ne kasvilampun alle multaan ja ainakin ne näyttävät lähtevän siitä kasvamaan. Toisen annan sitten naapureille ja toisen pidän itselläni, jos nyt ne siitä molemmat lähtevät kasvamaan. 

Tämäkin on ilmeisesti kultaköynnös, eri värinen vain. Kivasti lehdet innostuivat istutuksesta. 

Vähitellen ehkä uskallan laajentaa viherkasvivalikoimaa. Täytyy kyllä tuntea tässäkin asiassa rajansa, sillä tiedän että jos hankin niitä liikaa, en jaksa hoitaa niitä. Voisin haluta vielä ainakin hopeaköynnöksen, ison tai pienen peikonlehden, silkkimaijan ja jonkun pilkkulehtisen kasvin. Viherseinästä en kuitenkaan taida alkaa haaveilla, sillä en ole saanut sitä ensimmäistäkään kasvia amppeliin asti, vaan ihan vain kirjahyllyn päälle se herttaköynnösvehka on jäänyt kasvamaan. Mutta kyllä vaan viherkasvit ilahduttavat, etenkin kun puutarhan kukkaloistoa ei enää kauaa pääse seuraamaan. 

Millaisia viherkasveja sinulla on ja miten saat ne menestymään? 

Tyttö ja vanerikorvakoru

Ennen lapsia käytin paljon koruja. Usein kaulakoruja, mutta myös näyttäviä korviksia. Jossain vaiheessa siirryin nappikorviksiin, koska ihoni ei tykännyt roikkuvista korviksista. Sitten syntyivät lapset ja jouduin luopumaan kaulakoruista. Kumpikin lapsi on ollut vauvana varsinainen korunrepijä (eikä ihme), enkä töissäkään osannut käyttää kaulakoruja samaan malliin kuin opiskeluaikana. Upeita korviksia käyttävä työkaverini sai minut kuitenkin innostumaan uudestaan näyttävistä korviksista. Tällä kertaa myöskin ihoni on kestänyt roikkuvat korvikset hyvin. Jipii, mikä mahdollisuus!

Uusi täydennetty korviskokelmani

Kevään aikana olenkin täydentänyt korvisvalikoimaani innokkaasti. Olen tykästynyt kovasti nyt muodissa oleviin vanerikorviksiin, sillä ne ovat ihanan kevyitä ja silti näyttäviä. Olen kaivanut naftaliinista myös vanhoja suosikkeja. Korviksia olen ripotellut kotona eri kerroksiin, jotta aamulla voi aina napata kauniit korvikset mukaan oli sitten missä kerroksessa hyvänsä. Tekemäni keramiikkakipot ovat tulleet tarpeeseen.

Papukaijat ovat Television korumallistosta, hempeät kukat Kukkakiskan ja pisarat Riemupuodin. 

Jätskit Telkkarista, vaaleansiniset ympyrät Butoni designilta ja hopeiset lehdykät Tohonolta. Helmet muistakseni Snön. 

Kultaiset lehdet ovat Tohonon ja keltaiset vanamot Kukkakiskan. Keltaiset pallokorvikset löytyivät muistaakseni Tallinnasta ja kynänpäät ehkä putiikki Taruliinasta?

On mukava myös tukea suomalaisia pieniä korumerkkejä ostamalla heidän korujaan. Suosikkejani ovat Televisio lifestylestoren oman merkin korvikset ja suloinen pieni Kukkakiska-niminen korumerkki. Myös poronnahkaiset hopeiset ja kultaiset korvikset Tohono-merkiltä ovat suosikkini vuosien takaa. Nyt löysin synttärilahjaksi Butoni designin hauskat vaaleansiniset geometriset korvikset. 

Yksi Riemupuodin korvis on harmikseni hajonnut ja toinen hävinnyt. Vasemman puoleiset vihreät ovat Snön ja toisista ei ole tietoa. 

Helmikorvakorut löytyivät museosta, keskimmäiset ovat Jasmin designin äidinmaitokorut ja mustat lehdet on ostettu kirkon joulumyyjäisistä muutama vuosi sitten. Ne on tehty pyörän sisäkumista. 

Arjessa tykkään käyttää värikkäitä ja hassuja korviksia, mutta juhliin valitsen usein hillitymmät korut, esimerkiksi juuri nuo Tohonon korvikset tai sitten klassiset helmikorvikset. Äitini löysi hauskassa rasiassa olevat helmikorvakorut jonkun museon kaupasta. Juju on tietysti rasian kuvassa oleva teos, Tyttö ja helmikorvakoru. Ne ovat harmikseni melko painavat ja sopivat siksi vain esimerkiksi juhlissa pidettäviksi. Onneksi on, mistä valita ja kelpaa valita korvisarsenaalista, kun on kaikkea sopivasti eri asuihin ja tilanteisiin. 

Tykkäätkö käyttää koruja ja jos, niin millaisia?