torstai 31. lokakuuta 2019

Teipaten kohti talvea

Vaikka asumme vanhassa talossa, on "talotekniikkaa" sen verran uusittu vuosien varrella, ettei ihan joka asiassa talon vanhuutta edes huomaa. Puulämmitys on lähinnä kiva lisä ja vesi virtaa hanoista.  Ikkunat ovat kuitenkin alkuperäiset ja näin syksyn kääntyessä talveksi tämän myös huomaa. Arvostan sitä, että taloyhtiö on jo joskus 80-90-luvulla päättänyt kunnostaa vanhat ikkunat, vaikka buumi taisi silloin olla vaihtaa vanhat pokat uusiin ja tiiviisiin. Meillä on kuitenkin säästyneet kauniit, puiset ja falskaavat. Onneksi tähän on tottunut, sillä sellaiset meillä oli vanhassakin kodissa. Nyt kuitenkin sähkölämmityksen vuoksi sitä on vielä vähän tarkempi ikkunoiden tiivistäjä kuin ennen. 

Vanhat kauniit ikkunat! Eivät täydelliset, mutta se juuri on niiden ihanuus. 

Haluan kunnioittaa vanhoja ikkunoita ja myös tiivistää ne mahdollisuuksien mukaan perinteisin menetelmin. Niinpä nyt ilmojen viiletessä kaivoin paperiset ikkunateipit esiin ja ryhdyin hommiin. Itseasiassa olen ennenkin kokeillut laittaa sellaisia vanhassa kodissa ja sen piti olla yksi blogini ensimmäisistä postauksista. Sain hienosti illalla ikkunateipit paikoilleen ja otin kuvat. Ehkä aloitin kirjoittaa postaustakin. Tai sitten en, sillä aamulla kun heräsin, kaikki teipit olivat poksuneet irti ikkunoista. Hups. Koko homma harmitti niin paljon, että teipit jäivät vuosiksi laittamatta. Kun vanhaan kotiimme tuli sitten ikkunaremontti, kysyin ikkunoiden kunnostajilta, mikä mahtoi mennä vikaan. Ja syy selvisikin: todennäköisesti olin laittanut teipit kun ulkona oli jo pakkasta. Silloin liima ei tartu kunnolla kiinni ja teipit tippuvat. Tällä kertaa siis paremmilla tiedoilla uusi yritys. 

Välien tilkitsemistä. Isompiin väleihin oli hyvä saada vähän paksummat langat, joten virkatut ketjut olivat ihan hyvä ratkaisu. Nyöriä pyöritti kyllä nopeammin. 

Ihan helppo homma teippaus ei lopulta ollutkaan. Ensin nimittäin piti poistaa vanhojen muovisten teippien jäljet. Edelliset asukkaat olivat käyttäneet vähän turhan moderneja ikkunateippejä ja liimat olivat tarttuneet pahasti ikkunanpokiin. En ollut aiemmin tätä niin huomannut, tai välittänyt, mutta nyt liimatahrat alkoivat ärsyttää todenteolla. Meillä oli vanhassakin kodissa ilmastointitepin jäämiä ikkunoissa, jotka ärsyttivät suuresti, mutta en vaan saanut niitä millään ilveellä irti. Nytkin aloitin homman kokeilemalla kynsilakanpoistoainetta. Ei, se vaan haihtui ennen kuin mitään lähti irti. Sitten kokeilin öljyä. Ei mitään vaikutusta. Lopulta googlasin vielä kerran ja joku vinkkasi, että soodalla ja vedellä lähtevät esimerkiksi lasipurkkien etikettien liimajämät. Ei tällä kertaa soodaa ja etikkaa, vaan soodaa ja vettä. Ja se tepsi! Soodan, veden ja mikrokuituliinan voimalla ja apinanraivolla hinkkasin lähes kaikki liimajäljet pois. Huh, oli hommaa mutta se kannatti!

Seuraavana iltana ryhdyin ensin ikkunoiden tilkitsemistöihin. Meillä ei ollut pumpulia tai pellavanarua, joita on ennen käytetty ikkunoiden tiivistämiseen. Sitten luin vinkin, että villalangasta voisi virkata ketjua, jonka saa helposti rakosiin. Ehdin tehdäkin monta ketjua ja se toimi hyvin, mutta äitini käytännön ihmisenä vinkkasi, että ehkä nyöriä pyörittämällä pääsisi helpommalla. Ja lopulta viimeisiin väleihin vaan tungin monta kerrosta villalankaa. Pärjäsi niinkin. 

Mitataan pituus. 
Kastellaan liimapaperi. Melko lyhyt kostutus tuntui riittävän. 


Ja paineillaan paikoilleen. Painelin vielä pyyhkeen kanssa koko mitalta läpi. 

Sitten vaan teipit ikkunoihin! Rullasta mitataan sopiva pätkä, kastetaan se nopeasti veteen ja painellaan kiinni ikkunan raon päälle. Helppo ja hauska homma. Tosin olen kyllä kiitollinen, että meillä on vain kolme ikkunaa tilkittäväksi ja teipitettäväksi, joista niistäkin jätetään yksi tuuletusikkunaksi. Kyllä tähän aikaa saa menemään! Ensin teipit ovat hieman läpikuultavia ja sitten kuivuvat valkoisiksi. Paperien kanssa ikkunoita ei tietenkään voi availla, mutta keväällä ne poistetaan kostuttamalla. Liimojen pitäisi lähteä ilman soodahinkutuksia. 

Todisteita! Teipit ovat yhä ikkunoissa!

Ja tällä kertaa tämä aihe päätyi ihan postaukseen asti, sillä teipit ovat nyt pysyneet ikkunassa! Jipii! Tällä kertaa tajusin tehdä homman ennen pakkasia. Nyt uskallan paperoida loputkin ikkunat. Ja kyllä tiivisteet tuntuvat myös auttavan, kun muistelee vetoa ennen tiivistystä ja teippausta. 

Toivottavasti pysyvät koko talven. 

Miten teidän kodissa varaudutaan talveen?




sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Nananana nananana pumpkin...

Batman ja Ro- eikun kurpitsa.

Kuten jo edellisen postauksen alussa totesin, meillä asuu tällä hetkellä aika usein Batman. Bonsku on sukeltanut vahavasti roolileikkien maailmaan ja minun vanhasta "noidanviitasta"ja pahvinaamarista koostuva Batman asu on yksi suosikkiasuista. Asu on tehty minulle alunperin Halloween-juhliin alakoululaisena. Me emme nyt erityisemmin juhlista halloweeniä, mutta Bonsku innostui kaiverretuista kurpitsoista, joita olen ennenkin tehnyt. Ja jossain vaiheessa jommalle kummalle meistä putkahti idea Batman-kurpitsasta. 


Tässä mallataan kuviota kurpitsaan. Tämä kuvio oli lopulta liian korkea tähän kurpitsaan. 

Muutamana vuonna olen onnistunut ostamaan oikeita jättikurpitsoja ja olen niistä aina tänne blogiini raportoinut. Tällä kertaa ostin  ihan varta vasten kaiverrettavaksi tarkoitetun kurpitsan, jossa on vain ohut kerros hedelmälihaa, mutta kuori on kovempi kuin tavallisessa pallokurpitsassa. Opin kaivertaessani monta asiaa, vaikka ajattelin jo homman sujuvan rutiinilla. Toki en myöskään ollut aiemmin kaivertanut yhtä monimutkaista kuvioita, vaan aiemmin olin tehnyt naamoja ja Pikku Myyn mökin. Ja täytyy myös heti tunnustaa, että ensimmäinen yritys epäonnistui, jos nyt ei surkeasti, niin melkolailla kuitenkin. Siispä hankin tätä projektia varten vielä toisenkin kurpitsan. Onneksi molemmat pääsivät lopulta kuitenkin rapunpieltä koristamaan.

Hattu irrotettu. Batman ei koskenut veitsiin.

Batman tyhjentää kurpitsaa jäätelökauhalla. 
Varustauduin hyväksi havaitsemillani työkaluilla eli jäätelökauhalla, mattoveitsellä ja muutamalla pienellä keittiöveitsellä. Kurpitsan "hattu" on helppo leikata pienellä veitsellä irti painamalla veitsi kurpitsasta läpi, nostamalla veitsi pois ja uusi painallus viereen. Kuvion voi joutua käymään läpi pariin otteeseen, kunnes kuori on joka kohdasta irti. Hatun irrotuksen jälkeen tyhjennetään kurpitsa rihmoista ja siemenistä, joka on vähän kurpitsasta riippuen helppo tai ärsyttävä homma. Näistä kurpitsoista rihmat ja siemenet lähtivät helposti jäätelökauhalla. Vaikka kurpitsan malto oli jo valmiiksi ohut, koversin sitä vielä vähän lisää jäätelökauhalla. Näin sain myös hieman kurpitsaa keittoon. Osa koristekurpitsoista ei ilmeisesti ole syötäväksi tarkoitettuja, mutta tämä oli ihan syömäkelpoinen, vaikka paljon siitä ei irronnutkaan.

Tässä toinen yritys. Kurpitsa on selkeästi korkeampi ja siinä on riittävän iso "suora" kohta. 

Taskulamppu kurpitsan sisällä helpottaa hommaa huomattavasti. Siemenet otin talteen ja paahdoin. 

Alkuvalmistelujen jälkeen paneuduin itse kuvioon. Piirsin paperille Batman-logon ja teippasin kiinni kurpitsaan. Toisella yrittämällä huomasin kuitenkin, että paras on piirtää kuoreen ääriviivat mallin avulla ihan lyijykynällä.  Tätä varten on tärkeää, että kurpitsa on kuiva. Ensimmäisellä yrityksellä kurpitsa oli ollut kylmässä, joten se hikoili niin paljon ettei kynä tarttunut. Toisella yrityksellä annoin kurpitsan kuivahtaa kunnolla. Kuulostaa itsestäänselvältä, mutta kuvion koko kannattaa miettiä tarkkaan. Suurin syy ensimmäisen yrityksen epäonnistumiseen johtui siitä, että kuvio oli liian korkea suhteessa kurpitsan kokoon ja muotoon. Kuvio kaartui osittain ikään kuin piiloon kurpitsan alle eikä näkynyt kunnolla. Toista yritystä varten hankin pidemmän mallisen kurpitsan. 

Toinen kerta toden sanoi! Nyt näyttää Batmanilta. Ensimmäisestä ei tullut kuvaa, kun harmitti sen verran.  Nyt harmittaa ettei sitä kuvaa tullut otettua. 

Terävien kulmien ja kaarevien muotojen tekeminen kurpitsaan oli yllättävän hankalaa. Helposti veitsi lipesi ja veti vain suoran viivan. Vuorotellen mattopuukkoa ja pientä veistä käyttäen sain kuvion pala palalta tehtyä. Kurpitsan sisään kannattaa laittaa taskulamppu, jotta ääriviivat näkyvät selkeämmin, etenkin sitten kun kuvio on kerran käyty läpi veitsellä. Ensin kävin kuvion läpi painamalla veitsen vieri viereen koko kuvion läpi ja sitten vielä kävin kuvion läpi kokonaisuudessa. Kun painoi kuvion irti, sai olla tarkkana, etteivät ohuimmat kohdat katkea. Ensimmäisellä kerralla meni sekin vikaan. Yritin korjata tilannetta cocktailtikuilla, mutta ne katkeilivat liian herkästi kovassa kurpitsassa. Kun liian suuri kuvio, josta vielä siivestä osa oli irronnut, ei kurpitsa Bonskunkaan mielestä näyttänyt yhtään Batmanilta.

Hauska lisä syksyisille rappusille. Perinteinen Jack-o-lanternkin on oikeastaan aika hauska. Takana on iso aukko siinä, missä Batman-yritelmä oli. 

Ja lopulta rapunpieltä koristavat kaksi kurpitsaa. Tein ensimmäisen yrityksen jälkeen ensimmäiselle kurpitsalle tavallisen hymynaaman. Bonsku olisi tyytynyt tähänkin, mutta koska olin jo päättänyt saada Batmanin niin kyllä se piti saada. Lopulta hän oli hyvin vaikuttunut siitä. Harmi vaan, kun nämä eivät kestä kovin kauhaa hyvinä.

Onko Batman kuulolla? Gotham cityssä tarvitaan apua!

Oletko sinä kovertanut joskus kurpitsoja? 

tiistai 22. lokakuuta 2019

Hassutteleva höpöttäjä: Tintin 1v4kk!



Tiesittekö, että meillä eivät asukaan enää Bonsku ja Tintti vaan Batman ja Robin? Tai ehkä sittenkin dinosauruksia... Vai vilahtiko tuolla merirosvo? Bonsku on innostunut roolileikeistä ja pikkuveli pääsee niihin osalliseksi, ainakin sivurooliin jos ei muuten. Mutta on tuo pikku-Tinttikin nykyään jo aikamoinen touhottaja, eikä arjessa jää sivurooliin. Rauhallisesta pötkylästä ei ole enää tietoakaan, kun hän viipottaa menemään paikasta toiseen.

Robinilla ei oikeasti taida olla korvia, mutta kävi se näinkin. 
Tintti viipottaa edelleen kontaten. Jotenkin osasin arvata, että hän ei lähde kävelemään kovin aikaisin. Seisomaan ilman tukea hän nousee innokkaasti, vaikka tasapaino hieman horjuukin. Tukea pitkin hän kävelee jo mallikkaasti, samoin taaperokäryllä pääsee eteenpäin kunnes törmää seuraavaan esteeseen. Näistä taidoistaan hän on kovin taaperomaisella tavalla. Rappuset hän osaa jo mennä molempiin suuntiin ja hoki etenkin aluksi itselleen "peppa, peppa" eli peppu edellä. Portaisiin pääsyä Tintti kärkkyy innokkaasti, eikä jätä tilaisuutta käyttämättä, jos portti on jäänyt auki. Onneksi pahemmilta putoamisilta on vältytty. 

Hiekkishommat on puistossa parhaita. 

Puheen kehitys on myös edistynyt ja edellisen postauksen muutamien ensisanojen jälkeen on tullut jo monenmonta merkityksellistä sanaa. Toki ne ovat vielä sellaisia vauvamaisia muotoja, mutta niin kuuluukin. Tintti varioi "pa" ja "ka"-tavuja ja osaa muodostaa niistä näppärästi monia eri merkityksiä. Myös ei-kielellinen ilmaisu on monipuolista ja hän on huomannut, että kiljumistakin kannattaa koittaa, jos mikään muu ei auta. Välillä hän tuntuu kiljuvan ihan vain omaksi ilokseen. Olemme kaivaneet peltorit kaapista arkikäyttöön. Kiljumisen lisäksi on kuitenkin hyvin suloisiakin ei-kielellisiä eleitä. Esimerkiksi "lentosuukko", jonka hän tekee pitämällä koko pulleaa vauvankämmentään suun edessä. Juttelimme juuri miehen kanssa, että haluamme myös aina muistaa sen vilpittömän katseen ja ne ojentuneet kädet, joilla hän pyytää päästä syliin. Sydän sulaa!

Listaan tähän Tintin sanoja, sillä ei niitä muuten muista. Nytkin piti kysyä apuja muilta, jotta sain listan täyteen. 

  • Pappa = pappa, heippa
  • peppa = peppu (edellä)
  • Kakka= kakka, vaippa, sukka, hanska
  • Kukka = mikä tahansa kasvi
  • Pa/po = tippu, loppu
  • pupu
  • (ti)pu 
  • Ihha = ihhahaa
  • (H)a-ha = koiran haukunta
  • Bhuu = Muu (lehmän ääntely)
  • Havva = koira
  • Vavva = vauva
  • Brrräyh = Räyh
  • Pärinä = auto
  • Tota, tätä
  • Äiti 
  • isssi
  • mammam = maito
  • (pa)pa = napa
  • Wau! 
  • Namnam
  • pompom = pomppia
  • iija = kirja
  • paappa = lamppu
  • avaa
  • pavvo = pallo


Ja vaikka oikea sana ei olekaan, niin hänellä on hassu tapa sanoa "sssrö" halutessaan tietää, mikä jokin sana on. En käsitä yhtään, mistä hän sellaisen on keksinyt. Lisäksi hän pitää hassua "gugeligugeligugeli"-kälätystä, jota on hyvin vaikea kuvailla. Ehkä jotain kalkkunan ääntelyyn vertautuvaa? Myös muita hauskoja äännähdyksiä ja murinoita Tintti käyttää. Hän on vauvasta asti pitänyt omasta äänestään. "Ääniala" ulottuu matalasta murinasta edellä mainittuun korkeaan kiljuntaan.

Parasta on vesivärien sekoittelu ja pensselin dippaaminen veteen. 

Tintin suosikkileikkeihin kuuluvat autot ja uutena keittiöleikki. Hän myös tykkää aina silloin tällöin hoivata vauvanukkeja ja onkin kova vauva-fani. Ihan parasta on päästä leikkihuoneeseen ilman isoveljeä tutustumaan kaikkiin leluihin rauhassa. Yläsängyn pikkulegotkin houkuttelisivat... Kirjojen lukemisesta Tintti on alkanut enemmän ja enemmän pitää ja pyytää lukemaan suosikkikirjansa uudestaan ja uudestaan. Aiemmin hän ei vielä niin innostunut kirjoista, mutta nyt sitäkin enemmän. Luukkukirjat ja etenkin Oppi ja ilo -sarjan hauskat "mekanismikirjat" ovat parhaita. 

Tintin osaa myös keskittyä niin halutessaan, vaikka onkin jo aika vauhdikas tyyppi. 

Kuvat on otettu varmaankin syyskuussa, siksi "kevyt" asustus. 

Lunkista luonteenlaadustaan huolimatta Tintillä on herännyt voimakas tahto. Jos hän ei saa haluamaansa tai huomaa, että häneltä evätään esimerkiki rappusiinpääsy, hän saattaa heittäytyä lattialle makaamaan ja huutamaan. Toinen vaihtoehto on, että hän konttaa "kiukkunurkkaansa", joka on kakluunin ja Haisukaapin välissä. Siellä hän hetken istuskelee loukkaantuneena ja katselee tapettia. Välillä hän menee kyseiseen nurkkaan myös iloisena. Nämä kiukunpuuskat ovat toistaiseksi lähinnä suloisia ja liikuttavia, mutta välillä mietin, että mitä tahtoikä tuokaan tullessaan.  

Mutta tahtoikää ei tarvitse vielä miettiä, vaan nauttia tästä nykyisestä vauvaisasta taaperosta, joka valloittaa kyllä helposti kaikkien sydämet!

tiistai 15. lokakuuta 2019

Seinä kuin Strömsössä

Meillä jatkuvat sekä todellisten että virtuaalisten seinien uudistusviikot. Ensin maalattiin alakerran seinä, sitten vaihdoin blogin ulkoasua ja nyt, vihdoin, olemme saaneet huhtikuussa tilatut tapetit keittiön seinään! Nyt on koti taas yhden seinän verran omempi ja nyt kun vihdoin itsekin sain opetella tapetointia, jäi olo että mitäs seuraavaksi. Meiltä vaan taitavat loppua pian seinät!


Hedelmiä seinälle ja vatsaan! Sitrushedelmäkausi onkin juuri alkamassa. 

Keittiön tapetti oli tosiaan tilattu jo keväällä. Haeskelin sopivaa tapettia muutamia kuukausia, sillä vaikka edellisten asukkaiden valitsema tapetti oli kaunis, se ei ollut minusta aivan oman näköiseni (kuten eivät muutkaan kodin tapeteista). Ajattelin, että keittiöön sopisi hauskasti jokin hedelmäaiheinen tapetti. Niitä oli jonkin verran, mutta niistä harva kuitenkaan tuntui ihan sopivalta. Moni oli liian tumma ja "barokkimainen", osa taas liian sekavia. Sitten satuin Instagramissa törmäämään Keltainen kahvipannu -blogin keittiön uudistukseen, jossa seinille oli laitettu Pihlgren ja Ritolan Appelsiini-tapettia. Tiesin heti, että tuossa on myös meidän keittiön uusi tapetti. Hyödynsin samantien ilmaisten postimaksujen tarjouksen ja tilasin tapetit. 

Bonsku sai edellisenä iltana ensin piirtää seinälle ja sitten repiä tapettia. Jälkimmäiseen osallistui myös Tintti. Piirtää ei annettu ettei hän luulisi sen olevan sallittua uudenkin seinän kanssa. Repiminen oli hankalampaa, joten siksi uskalsin antaa repiä kuitenkin. 

Pihlgren ja Ritolan tapettitehdas on suomalainen 1930 perustettu yritys, joka tekee perinteisiä paperitapetteja. Käytössä on vanhanaikaiset rotaatiopainokoneet ja liimavärit, joten pinta on aina hieman yksilöllinen ja elävä. Vaikka rakastan kaikkia muitakin meidän kodin tapetteja, oli Appelsiini-tapetin tuntu aivan omanlaisensa. Siinä näki, miten värit oli painettu ja pienet vaihtelut kuvioiden välillä tuovat elävyyttä. On mahtavaa, että tällaisia yrityksiä on ja on hienoa tukea kotimaista yritystä. Kurkatkaapa huviksenne heidän instagramtiliään (@tapettitehdas). Siellä näkyy mielenkiintoisia kuvia tapettien lisäksi valmistusprosessista. 

Tällä kertaa ei ollut sitrushedelmiä, mutta kyllä banskut ja omputkin sopivat hyvin. Sitruspuserrin sentään oli. 

Vanhempani ovat tapetoineet meidän edelliset tapettimme yli 40 vuoden kokemuksella, mutta minäkin halusin oppia tapetoimaan. Viime vuonna Tintti oli vielä sen verran pieni, että uppoutuminen pitkäksi aikaa tapetointiin tuntui hankalalta, mutta nyt sain vihdoin tilaisuuden oppia. He vaan olisivat toivoneet, että olisin valinnut jonkun muun kuin paperitapetin, jonka laittaminen vaatii enemmän viitseliäisyyttä ja tarkkuutta kuin nykyisten liima seinään ja tapetti päälle -tapetit. Minua vielä hiukan peloteltiin tapetoinnin vaikeudella. Värit saattavat levitä ja erään tutun kodissa ammattilainenkin oli onnistunut saamaan liisteriä tursumaan saumojen välistä. Hieman siis hirvitti ryhtyä hommiin. 

Appelsiinit luovat hauskoja uusia näkymiä myös muun kodin kanssa. 

Onneksi tapetin mukana tuli hyvät ja selkeät ohjeet ja lisäksi vanhempani olivat bonganneet Strömsöstä vinkin, jossa tapettikaistaletta ei yritettykään leikata heti sopivan pituiseksi vaan ylä- ja alareunaan jätettiin reilusti ylimääräistä. Kuviokohdistus tehtiin seinää vasten edellisen vuodan vieressä, jolloin oli helppo leikata reilu vuota siinä samalla. Sitten levitettiin liisteri ja kiinnitettiin vuota paikoilleen. Tapettitehdas suosittelee käyttämään tapettiharjaa lastan sijaan ja sillä olikin suorastaan nautinnollista sukia tapetti paikoilleen. Mattoveistä heilutettiin vasta lopuksi, kun tapetti oli jo seinässä ja kuivunut. Silloin ylimääräiset olisi helppo ottaa pois. Tätä tosin en ole vielä kokeillut, sillä en ole ollut ilman lapsia kotosalla. Lasten nähden en mattoveistä uskalla käyttää. 

Tässä kuvassa näkyvät vielä ylimääräiset tapetit. Kuvio jotenkin näyttää isona pintana kuvassa pienemmältä kuin todellisuudessa. 

Kerrankin siis jokin asia sujui kirjaimellisesti kuin Strömsössä (olettaen, että ne ylimääräiset tapetit saadaan vielä pois seinästä). Ei se paperitapetin tapetoiminen ollut edes mitenkään mahdottoman vaikeaa. Ja olen lopputulokseen kyllä niin tyytyväinen! Kuvissa tapetin kauneus ei tule ollenkaan niin hyvin esiin kuin todellisuudessa. Etenkin kauempaa otetuissa kuvissa kuvio näyttää jotenkin hassun pieneltä. Oikeasti tapetti on kuitenkin täydellinen: värikäs ja hillitty yhtä aikaa. Kuvio on sekä esittävä että graafinen. Minusta on myös hyvä että appelsiinit ovat keltaisia eivätkä oransseja. 

Kalapuikot, perunamuusi ja porkkanat sopivat hyvin myös tämän tapetin rinnalle. 

Vaikka tapetit joutuivat hieman odottamaan seinään pääsyä, oli nyt oikeastaan aivan täydellinen aika uudelle tapetille. Nyt kun päivät vääjäämättä pimenevät ja pimenevät, piristää appelsiinitapetti mieltä ja muistuttaa kesästä. Vanha tapetti tuntuu tämän jälkeen kovin kalsealta, vaikka kaunis olikin.

Mitäs pidät? 

lauantai 5. lokakuuta 2019

Kerran neljässä vuodessa

Mielessäni on ollut pitkään tehdä blogissa pieni ulkoinen uudistus. Edellisen bannerin kuvat olivat osittain "vanhentuneet", vaikka enhän minä miksikään ole varsinaisesti muuttunut. Elämään on vaan tullut uusia asioita sitten syksyn 2015, jolloin edellisen kerran tein uuden bannerin. Täytyy tunnustaa, ettei minulla muuten ole aavistustakaan miltä ensimmäinen bannerini näytti. Oliko siinä kenties jotain vesiväreillä taiteiltua? Vai hääkimppu? Ei mitään muistikuvaa. Muistaako joku pitkäaikaisista lukijoistani? --> Edit. Kuten muistikin, Heidi löysikin ensimmäisen bannerin facebookista ja siinä komeili kuin komeilikin muun muassa hääkimppu.

Banneri vuodelta 2015

Ja facebookista löytyi ihka ensimmäinen banneri vuodelta 2012. Suloinen sekin!


Edelliseen banneriin kokosin elämäni tärkeitä asioita valokuvina. Siinä on edustettuna ainakin käsityöt, sisustus, marimekko, Bonsku, sormukset, lasiesineet, vintage, ruoka ja tietysti värit. Samoja teemoja halusin uuteenkin banneriini. Sormuksia uudessa ei muuten ole, vaikka edelleen ollaan kyllä tukevasti ja onnellisesti naimisissa miehen kanssa. Käytin ensimmäistä banneriani nelisen vuotta ja näköjään aika oli kypsä taas neljän vuoden jälkeen. Lisäsin bannerin tietysti Tintinin ja lisäksi kantoliinat ja uuden kodin. Vintagevaatteita en tällä kertaa saanut mahdudettua, mutta eivätpä ne kovin voimakkaasti blogissa olekaan esillä. 


Banneri vuodelta 2019. Nyt en tee sitä virhettä, etten tallenna banneria minnekään. 


Bannerin lisäksi vaihdoin blogin taustan ensimmäistä kertaa koskaan. Vihreä pilkullinen tausta tuntui vielä edellisenkin bannerin kanssa hyvältä, joten en osannut vaihtaa sitä. Nyt päätin vähän raikastaa ilmettä ja jatkoin bannerin värikkäitä graafisia koristeita taustakuvassa. Taustakuva ei kuitenkaan näy aivan joka laitteella ja mobiilisti ja läppärillä sivujen värikkäät kolmiot jäävät piiloon. Kurkkaa siis ihmeessä blogiani eri laitteilla niin saat ihan uusia ulottuvuuksia. 

Tältä blogi näyttää pöytäkoneeltamme, jos satut lukemaan aina mobiilisti. 


Koska olen bloggaajana ihan amatööri ja harrastaja, en pyri ulkoasussa täydellisyyteen. Pyrin muussakin elämässä siihen, ettei minkään tarvitse olla täydelliseksi hiottua, vaan pieni särmä saa olla. Siksi päätän nyt hyväksyä kirjainkuvien pienen epätarkkuuden, profiilikuvan lyttääntymisen ja muut pienet vinksallaan olevat asiat. Silti ainakin omaa värisilmääni uusi ilme miellyttää ja raikastaa ilmettä. Vaihteen vuoksi, jos ei muuten. 

Toivottavasti tulet edelleen hakemaan blogistani elämääsi silmäkarkkia!

tiistai 1. lokakuuta 2019

Tilasta huoneeksi

Yksi parhaista jutuista tässä omassa kodissa on ollut kyllä se, että sitä voi helposti muokata mieleisekseen sen kummempia kyselemättä. Tai aika itsestään selväähän tämä on, mutta edelleen tuntuu yhtä ihanalta, että kun päähän pälkähtää maalata seinä, ei tarvitse kysellä lupia kuin korkeintaan puolisolta ja silloinkin lupa yleensä heltiää helposti. Muutama viikko sitten sain ällin, että alakertamme kaipaa edelleen jotain, jotta siitä tulisi huonemaisempi ja seinän maalaus oli helppo ratkaisu. Pienten järjestelyjen jälkeen tuumasta toimeen!

Aika hyvä match löytyi!

Alakerran kodinhoitohuoneen puolella värikäs kolmiotapetti piristää minua edelleen joka päivä. Rumpujen ja riipputuolin puoli taas tuntui todella kliiniseltä sen rinnalla. En kuitenkaan halunnut sinne tapettia, sillä silloin huoneesta olisi tullut liian levoton. Samasta syystä valitsin mustan riipputuolin tilaan. Halusin kuitenkin jotain yhteneväisyyttä kolmiotapetin kanssa, joten mietin, mikä kolmioiden väreistä näyttäisi parhaalta seinässä. Vaikka kaikki värit ovat ihania, tulin siihen tulokseen, että turkoosi olisi ylivoimaisesti paras. Pinkki olisi liian sähäkkä, violetti ei ole suosikkini, oranssi olisi tunkkainen ruskean lattian rinnalla ja vaaleita sävyjä en edes harkinnut. Vihreä olisi ollut toiseksi paras vaihtoehto, mutta oikeaa vaaleanvihreää on älyttömän vaikea löytää ja ehkä sekin olisi helposti näyttänyt likaiselta lattian rinnalla. 

Maalasimme lamppujen kohdat ennen niiden asennusta, niin ei tarvinnut varoa. Rummut sun muut peitettiin vain muoveilla. 
Olen täysi aloittelija maalin valinnassa, mutta onneksi sain apua äidiltä ja maalikaupan myyjältä. Sävyn valitseminen oli yllättävän hankalaa. Ylipäätään sopivia turkooseja tuntui olevan vähän ja ne kaikki muuttuivat sisävalossa liian vihreiksi. Tarkoitus oli löytää sävy, joka ei ole liian vihreä tai sininen vaan säilyttää sävyn riittävän samana valaistuksessa kuin valaistuksessa. Onneksi kaupassa oli testipaikka eri valosävyille (luonnonvalo, lämmin ja kylmä sisävalo), jossa asian pystyi testaamaan. Monien kokeilujen jälkeen melkein jo luovutin, mutta lopulta sopiva sävy löytyi. Se ei ollut se, joka itsessään näytti täydellisimmältä, makealta turkoosilta, vaan aavistuksen harmaampi sävy, joka sisävalossa taittoi oikeaan suuntaan. 

Seinä on luonnossa ehkä hieman vaaleampi. 
Pölyt olisi kyllä voinut pyyhkiä rummuista. 

Maalaaminen oli hauskaa hommaa! Halusin, että Bonskukin pääsee osallistumaan, sillä muistan lapsena että maalaaminen oli niin hauskaa. Sain lapsena maalata uusittavan saunan patteria luullen, että olin suureksikin avuksi. No, pysyin ainakin pois jaloista, mutta Bonskusta sen sijaan oli oikeasti apua! Hänestä on tullut niin järkevä pieni mies, joka jaksoi hienosti maalata hänelle merkittyä paikkaa eikä juuri lainkaan sotkenut tai tehnyt kiellettyjä asioita. Hän taisi tietää, että nyt on jotain erityistä menossa. 

Pyykkiteline on nykyisin melko tyhjä kuivausrummun ansiosta, mutta silti välttämätön olemassa. Se hieman pilaa tunnelmaa ja peittää taulut. 

Lopputulos on minusta hieno ja tekee tilasta jälleen huonemaisemman. Olen hyväksynyt, ettei siitä varmaan koskaan tule täydellistä, mutta nyt on jo aika lähellä. Huoneessa on myös uudet seinälamput vanhojen hajonneiden halogeenien tilalla. Ne valaisevat paljon paremmin kuin vanhat ja tekevät huoneesta entistä miellyttävämmän oleskella. Bonskukin pitää seinästä ja on sitä mieltä, että nyt rumpuhuoneesta tuli oikea esiintymislava! 

Tykkäätkö sinä vaihtaa huoneiden tunnelmaa maalaamalla tai tapetoinnilla?