Täyteläinen joulu

 Elämä on aika täyteläistä tällä hetkellä (jos haluaa välttää sanaa "ruuhkavuodet"), sekä hyvässä että välillä myös pahassa, vaikka kodin ulkopuoliset menot ovat karsiutuneetkin minimiin. Syksy oli aika ajoin uuvuttava ja on tuntunut, ettei aikaa oikein millekään ylimääräiselle ole. Toisaalta syksy on ollut myös hauska, sillä poikien edesottamuksia on aina hauska seurata (tällä hetkellä on menossa Star wars ja Masked Singer -vaiheet) ja töissä on mukava käydä. Silti tämä joulu ja myös joululoma olivat kyllä niin odotettuja ja tuntui, etten olisi kyllä jaksanut tätä syksyä enää yhtään enempää. Onneksi saimme siis erittäin onnellisen, täyteläisen ja kaiken kukkuraksi valkoisen joulun. 

"...maassa rauha..."

Vuoden paketointiteema oli kimaltavaa, vihreää, silkkinauhaa, kuivattuja sitrusviipaleita ja paperipusseja. Paketteihin kääriytyi kynttilöitä, herkkuja, sukkia ja leluja. 

Olen sanonut täällä blogissa ennenkin, että joulustressi ei minulla aiheudu siitä, että yrittäisi väkisin liikaa suorittaa mitään joulujuttuja, vaan siitä, että muu elämä ei anna riittävästi tilaa joulufiilistelylle. Niin kävi aina opiskeluaikana, sitten vauva-aikana ja nyt taas. Ei siitä mihinkään pääse, että oikeastaan voisin ottaa lomaa koko joulukuuksi ja vain valmistella joulua. Vähitellen joulun lähetessä kuitenkin pääsin fiilistelemään mm. joulumarkkinoille ja paketoimaan lahjoja haluamallani tavalla. Lahjakynttilät tein onneksi kerrankin ajoissa!

Koristeita kohdeltiin asiaankuuluvalla tarkkuudella - yhtään ei hajonnut!

Saatoin valikoida Tintille sopivia koristeita, jotka eivät olleet kovin herkkiä rikkoutumaan. Tintti on hieman tulistuva ja saattaa heitellä asioita. 

Lopulta minulle joulun tunnun tuo aina kuusi. Sen kannoimme sisään taas heti kun vaan saatiin. Pojatkin taisivat ymmärtää kuuden merkityksen, kun he koristelivat sen suorastaan hartaina ja vältettiin lähes kaikki kärhämät. Joulukoristeista tärkein eli suloinen seimi-asetelma laitettiin paraatipaikalle, ja Bonsku ja Tintti saivat sinne lisätä hahmoja mitä lähemmäs tultiin joulua. 

Jouluasuni oli kerrostumia eri vuosikymmeniltä: jakku 80-luvulta, paita 50-60-luvulta, hame oma vuodelta 2001 (oli vähän tiukka), korikset 2010-lukua ja kengät viime vuotiset. 

"Millooiiin..." Joulu on täynnä odotusta ja hyvä niin. 

Jos oikein olisi halunnut tehdä joulujuttuja etukäteen, olisi tietysti voinut ottaa lomaa koko joulua edeltävän viikon, mutta työt eivät sitä nyt oikein mahdollistaneet. Lähdimme mumilaan ja mummulaan joulua viettämään vasta aaton aaton iltapäivällä. Olen todella onnellinen, että me voimme tulla viettämään joulua vielä omien vanhempien luokse, sillä en tiedä miten olisin jaksanut luoda kokonaan omia perinteitä. Oli ihanaa toistaa samoja vanhoja juttuja väsyttävän syksyn päätteeksi. Yritin olla avuksi järjestelyissä, mutta en tiedä onnistuinko kovinkaan hyvin. Parasta joulussa kuitenkin oli se, että nyt ne perinteet viime vuoden poikkeusjoulun jälkeen saatiin takaisin raiteilleen. Tai ainakin melkein kaikki perinteet, sillä tapaninpäivän kyläilyt jäivät väliin. Toisaalta taas pitkästä aikaa kyläilyn sijaan silloin koossa oli koko miehen lapsuuden perhe ja serkkujen yhteisleikit olivat riemastuttavia ikäeroista huolimatta. 

Joululounas on katettu. Pojat lauloivat monta kertaa "joulu joulu tullut on"

Aattona aikaa tapettiin mm. pulkkamäessä ja kurkkimalla tontun ovesta sisään. 

Blogiani pidempään seuranneet ovat ehkä nähneet aiempia joulupostauksia, joissa ensin on joululounas miehen lapsuuden kodissa ja illalla sitten joulupäivällinen minun lapsuuden kodissani. Sama kaava toistui taas, tosin parin vuoden tauon jälkeen en osannut olla syömättä liikaa jo lounaalla ja päivällisellä iski ähky. Jouluaattohartaus jäi tällä kertaa etäversioksi, mutta ei kuitenkaan jätetty välistä. Lahjoja avattiin ensin mummulassa ja varsinainen spektaakkeli oli sitten mumilassa, jonne tuli tällä kertaa joulupukki. Bonsku kyllä kuulemma totesi heti ovella, että "Onko se iskä vai vaari?" eli häntä ei enää kauaa huijata. Emme kyllä kovin aktiivisesti ole huijanneetkaan, mutta kun hän sitkeästi aikanaan Pukkiin halusi uskoa, lakkasimme muistuttamasta että se on satua. Kohta se on edessä taas. Huoh. Mutta lopulta kun nenän eteen saatiin vielä maski, Bonsku ei enää heitellyt ilmaan epäilyksiä. Se lasten riemu ja hieno esitys Joulupukille olivat kyllä niin hauskoja hetkiä, että ne tekisi mieli säilöä purkkiin!

En tiedä oliko tämä ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun mies on joulupukkina, mutta ainakin veti roolinsa hyvin. 

Oli juuri näin vahudikasta. 

Olen niin onnellinen ja toki myös onnekas, että korona ei päässyt meidän osalta pilaamaan tätä joulua (vaikka tietämättämme läheltä liippasi). Kirsikkana kakun päällä valkea joulu teki kyllä tästä aivan erityisen ihanan joulun. Oli aivan satumaista vetää lapsia pulkalla mumilan ja mummulan väliä lumihiutaleiden sataessa hiljalleen. Jotenkin se tuntui, että se oli ajateltu juuri tätä joulua varten, kun niin moni ihminen on koronatilanteeseen väsynyt, pettynyt tai sen keskellä. Tietenkään perimmäinen syy joulun juhlintaan ei ole talvi, lumi tai lahjat, mutta silti se tuntui vähän kuin ylimääräiseltä lahjalta.

Vanhan Rauman tunnelmaa. 

  

Jouluna ollaan pulkkailtu PALJON ja lisäksi kiipeilty lumikasoissa. 

Me jatkamme vielä vähän joulua ja lomailua, välillä vielä isovanhemmilla, välillä kotona. On ollut ihana ladata akkuja, kun lapsilla on riittänyt tekemistä. Tämän jälkeen arkikin ehkä taas maistuu. Ja isovanhemmat voivat kaiken tämän hulinan jälkeen ihailla vielä yksiä kauniita jouluvaloja: meidän auton perävaloja. 

Toivottavasti sinunkin joulusi on ollut täyteläinen ja onnellinen!

Raidruoho ja papan sauna

Koristelut, aina sekoitus uutta ja vanhaa. 

Vaikka pääsiäinen on minulle tärkeä juhla myös hengellisesti, rakastan myös pääsiäiskoristeita ja koristelua. Ehkä koska ne ovat niin minun värisiäni? Ihania kirkkaita värejä! Lisäksi puput, tiput ja munat ovat aika hauskoja, ainakin sen pienen hetken mitä niitä pitää esillä. Nyt lasten myötä meille on alkanut kertyä vielä entistäkin hauskempia koristeita, kuten otsikossa lukee. 

Blastoise, Charmaleon, Dragonite ja Lapras raidaamassa Pikachua. 

Bonsku on edelleen innostunut pokemoneista ja Pokemon go -pelistä. Peliin kuuluvat yhtenä olennaisena osana "raidit", jossa lisätyn todellisuuden pokemonsalilla on joku yleensä normaalia vahvempi pokemon, joka pitää voittaa. Etenkin vahvempien pokemonien voittamiseen tarvitaan useampia. Niistä inspiroituneena päätimme tehdäkin tavallisen rairuohon sijaan raidruohon! Harmikseni vaipansisus ei toiminut kasvualustana laakeassa astiassa yhtä hyvin kuin syvemmässä ja se pääsi hieman kuivahtamaan ja ruoho jäi hieman kitukasvuiseksi. Idea kuitenkin välittyy. Meillä oli juuri sopivasti pokemoneja ison Pikachun ympärille. Toiseen rairuohoon laitoimme Bonskun viime vuonna askartelemat kalliohaudan, Jeesuksen, ristin ja enkelin. 

Bonsku teki tuon liikuttavan Jeesus-hahmon viime vuonna. Minä puolestani olen pienenä tehnyt tuon enkelin.

Papan sauna onkin hieman mystisempi koriste, joka taas oli Tintin idea.  Todellisuudessa ei ole mistään saunasta kyse vaan hauskasta väärinkäsityksestä. Tintti on innostunut lasten karttakirjasta, jossa esitellään eri maiden nähtävyyksiä ja erikoisuuksia. Erityisen kiinnostunut hän on ollut Faberge-munista. Niinpä hän oli piirtänyt erään hoitopäivän aikana sellaisen ja hoitaja oli kirjoittanut Tintin piirtäneen "papan saunan". Minä sitä hieman ihmettelin, jolloin Bonsku tulkkasi, että se on tietysti Faberge-muna! Tintti tosiaan sanoo vaikean sanan hieman kuin "papase una", joka kuulijan korvissa saattaa helposti muuttua papan saunaksi. 

Tietysti teimme sitten omia Faberge-munia tästä muistoksi ja maalasimme massa- ja styroxmunia. Lapset eivät sitten jaksaneetkaan enää laittaa niihin paljettikoristeita, mutta niistä tuli aika hauska setti, kun osa on hieman epätasaisen värisiä, osa taas tasaisia, osassa on maalatut koristeet ja osassa paljetteja. Jokainen uniikki, kuten oikeatkin Fabergen munat. 

Papasee unia

On aika ihanaa, miten lasten vuosien varrella tekemät pääsiäiskoristeet alkavat tuoda mukavasti kerroksellisuutta pääsiäskoristeisiin. Moni varsinainen koriste on jo minun lapsuudestani ja vuosi vuodelta lisääntyvät pupukipot ja kupit ovat toinen toistaan söpömpiä. Pitäisi niihin vielä muistaa liittää vuosi. Eivät ne varmasti ole kellekään muulle arvokkaita kuin meille vanhemmille, ei ehkä edes myöhemmin lapsille itselleen, mutta ainakin parhaat aion säilyttää ja iloita laajentuvasta koristekavalkadista. 

Näistä vuosien varrella tehdyistä rairuohokipoista tulee söpö asetelma. 

Ehkä nämä perinteet tuntuivat taas tänä vuonna siksikin erityisen merkityksellisiltä, kun tavallista pääsiäistä ei vieläkään päästy viettämään. Ehkä vihdoin ensi vuonna?

Onko sinulla käytössä koristeita, joita käytät uudelleen ja uudelleen?

Tuli joulu kultainen

Kaikesta "joulu on peruttu"-uutisoinnista huolimatta voin nyt huokaista helpotuksesta, että tulihan sieltä se kultainen joulu. Hieman erilainen kuin muina vuosina, mutta kultainen kuitenkin. Meidän ratkaisumme joulun suhteen oli niin pitkä omaehtoinen karanteeni kuin työni antoiva myöten ennen minun vanhemmilleni tulemista ja toisten isovanhempien tapaaminen vain ulkona. Muut normaalit sukuloinnit ja ystävien tapaamiset jätettiin välistä. En voi kieltää, etteikö jouluun olisi liittynyt haikeutta, mutta toisaalta varmasti joulu piirtyy mieleen myös ikimuistoisena. 

Löysin Disneyn sivuilta sopivan yksinkertaisen ohjeen Millenium Falconiin. 

Karkit ja kuorrute viimeistelivät aluksen. Ilman niitä ulkomuoto oli melko ankea. 

Ehkä jopa otan jotain opikseni tästä vuodesta. Olen useana vuonna valittanut, että joulustressiä ei aiheuta se, että joulujuttuja on niin paljon, vaan se, että kaikkea muuta on liikaa, joka vie tilaa joulujutuilta. Näköjään ei tarvitsekaan ottaa lomaa koko joulukuuksi, jotta ehtii tehdä kaikkia kivoja joulujuttuja. Pitää vaan jättää käymättä kaupoissa ja jättää sosiaaliset kontaktit minimiin! Ehdin tehdä itse ison osan joululahjoista, ehdin väsätä lasten kanssa pakettikortteja. Kokeilin tehdä itse joululaatikoita ja leivoin saaristolaisleipää. Ehdimme Bonskun kanssa tehdä jopa aivan superhienon Millenium Falcon (tai "Fillenium Falcom") piparkakkualuksen!

Pojista piparien leipominen oli ihanaa! Tein ensimmäistä kertaa itse taikinan, sillä en halunnut mennä taikinan vuoksi kauppaan. Siirappia lainasin naapurista. 

Aattona aikataulu poikkesi normaalista aatosta siten, että joululounasta ei syöty mummulassa, kuten tavallisesti, vaan menimme mummulan pihalle iltapäivällä syömää välipalaa, joka sisälsi lasten herkkuja, kuten nakkeja, ranskiksia, pizzaa, pullaa ja muita herkkuja. Pukki oli tuonut lahjat savupiipun kautta ja Vaari haki lahjat sisältä ulos. Iltapäivän pimetessä availimme lahjoja. Appiukko sanoi hyvin, että tunnelma oli kuin keskieurooppalaisella joulutorilla jouluvalojen valaistessa pihaa. (Sivuhuomiona kerron, että pitkä hame, jonka alle mahtui toppahousut, oli täydellinen asuvalinta, jossa oli myös ripaus juhlavuutta vaikka takki olikin ihan tavallinen "puistotakkini"). Mumilaan eli minun vanhempieni luo siirryttyämme aatto muistutti enemmän "ihan tavallista" jouluaattoa. Söimme erinomaisen jouluaterian, johon kuului jälleen kerran kalkkuna, porkkanalaatikkoa ja mätiä. Lapset iloitsivat toisesta lahjakierroksesta ja me aikuisetkin saimme mieluisia lahjoja.

Tunnelmallinen jouluaattohetki mummulan pihalla (kuva mummun ottama).

Bonsku odottaa aina erityisesti "mummun herkkuja". Luulenpa, että tämä oli hänen unelmajoulupöytänsä. 

Jouluevankeliumi luettiin vielä valoisassa (kuva mummun ottama). 

Minulla on onneksi pitkä joululoma ja miehellä hoitovapaata vielä vuoden loppuun saakka. Niinpä olemme nauttineet nyt tästä, että saamme viettää aikaa läheisimpien ihmisten kanssa. Vaikka lasten unirytmi on aivan sekaisin, olemme saaneet levätä kun lapsilla on ollut viihdyttäjiä ja uutta tekemistä. Toisia isovanhempia olemme tavanneet päivittäin eri leikkipuistoissa ja meillä on ollut monia huippuhetkiä, mm. koko porukan yhteinen piiloleikki tihkusateisessa tyhjässä leikkipuistossa. Mumilassa taas olemme pelanneet monta etää uutta "dinobingoa" ja Bonskun kanssa meillä on ollut hauska askarteluhetki, kun teimme pokemonhamoille "pokepalloterraarioita" (niistä ehkä lisää myöhemmin). 

Ihan perinteinen jouluateria. Kalkkuna ja perunat maistuivat tästäkin pöydästä ainakin. 

Lahjahetket ovat tietysti illan odotetuimpia. 

Nyt on vielä muutamia päiviä lomaa täällä isovanhempien luona jäljellä. Vielä yritän olla liikaa miettimättä arkea, Tintin päivähoidon aloitusta ja sitä, miten paljon sosiaalisia kontakteja vielä pitää vältellä. Yritän keskittyä tähän jouluun, joka oli oikein korosteun kultainen ja melkein niin imelletty kuin tässä postaukessa on kuvattu (jos poikein tappeluita ja yökukkumisia ei lasketa siis). Tuntui, että pojatkin ovat leikkineet enemmän yhdessä nyt loman aikana ja Tintin puhe edistynyt huomattavasti. 

Välipäivinä kiersimme myös Vanhan Rauman joulukalenteri-ikkunat. 

Mikä tässä joulussa oli erityisen hyvää sinulle?

Seikkailusynttärit

Olipa hauska päästä pitkästä aikaa järkkäämään oikein kunnon juhlia, kun vietimme sunnuntaina Bonskun ensimmäisiä kaverisynttäreitä. Kummisynttärit jäivät tänä vuonna järjestämättä, kun alkukesästä rajoitukset olivat vielä enemmän ajankohtaisia, mutta onneksi pienellä porukalla nyt uskalsi kutsua kuitenkin koolle kaverit. Bonsku on haaveillut kaverisynttäreistä alkuvuodesta lähtien, kun samanikäisillä kavereilla alkoi olla kaverisynttäreitä. Minäkin aloin innostua ajatuksesta jo silloin ja koska Turtlesit olivat sillä hetkellä in, etsin Pinterestistä turtlesideoita. Pettymys oli kiva (heh), kun Bonsku ei halunnutkaan turtlessynttäreitä, vaan tahtoi teemaksi supersankarit. Nielin pettymykseni ja kuuntelin Bonskun ideoita. 

Batman-kakku. Hieman musta sokerimassa oli ehtinyt kuivahtaa, mutta aika hyvä tuli kuitenkin. 

Supersankarit eivät kuitenkaan jääneet ainoaksi ideaksi. Bonsku halusi juhliin myös Darth Vaderin, Stormtrooperit ja savannin eläimiä. No, mikäs siinä, vaikka äiti ei nyt saisikaan blogikelpoisia teemasynttäreitään. Iskettiin soppaan myös dinosaurukset, sillä nehän ovat myös tärkeä juttu. Joten synttäreiden teemaksi muodostui melkein-kaikki-mistä-Bonsku-tykkää eli juuri täydellinen teema. Alunperin synttärit oli tarkoitus pitää eräänä perjantaina. Kiireisen työviikon vuoksi en meinannut ehtiä suunnitella yhtään mitään, mutta ajattelin että paniikki on paras muusa. Sitten Tintin nenä alkoi vuotaa ja vaikutti hänen saaneen laryngiitin, joten juhlat siirretiin. Ja onneksi siirretiin, sillä loistavat ideat olivat alkaneet muhia minun ja Bonskun mielissä. 

Bonsku ja seikkailujengi.

Kaikkia Bonskun toiveita yhdisti lopulta selkeä teema: seikkailu! Bonsku keksi, että juhlaporukka olisi "seikkailujengi", joka suorittaa erilaisia tehtäviä ja lopuksi saa itselleen aarteen. En oikein edes muista, mikä idea lopulta oli kenenkin, mutta oli todella hauskaa ideoida Bonskun kanssa pitkin viikkoa. Mitään kovin ihmeellisiä valmisteluita juhlat eivät vaatineet, mutta niin taitaakin olla parasta. Lopuksi vielä jännättiin ehditäänkö juhlat juhlia ennen uhkaavaa sadetta, mutta ajoitus onnistui siinä mielessä nappiin että vain viimeinen vartti piti olla sateelta suojassa ja siinä vaiheessa oli jo seikkailut seikkailtu ja kakut navassa. Hieman sateen uhka muutti draaman kaarta, kun ainoastaan ulkona onnistuvat seikkailutehtävät piti suorittaa ensin, mutta lapsia se ei tainnut haitata. 

Ensimmäiseksi tehtäväkseen seikkailujengi sai Darth Vaderin ja Stormtrooperin päihittämisen (en tiedä mistä Bonsku nämä on keksinyt, Starwarsia emme ole katsoneet). Tämä oli ehkä nerokkain ideani, joka oli ihan omasta päästä eikä mistään Pinterestistä. Piirsin katuliiduilla kuvat hahmoista laatoitukseen ja vesipyssyillä ja kastelukannuilla kuvat piti saada häviämään. Pojat ottivat tehtävän tosissaan ja lopulta kuvat saatiin hävitettyä. Kukin sai vuorollaan pruutata vettä ja sopu säilyi. 

Yllättävän uskottava Darth Vader syntyi myös pastelliväreillä. 

Siitä saat Darth!

Seuraavaksi piti pelastaa salametsästäjien kynsiin joutunut mandrilli. Bonsku keksi, että meillä pitäisi olla eläin, jonka peppuun ammutaan nukutusnuolia ja minä muokkasin tarinaa hieman eläinystävällisemmäksi. Mandrilli valintamme, sillä sen takapuoli on niin uskomattoman hieno. Lempeät nukutusnuolet saippuakuplapyssyllä ammuttuna olivat perusteltuja, jotta eläin saataisiin siirrettyä hiljaisesti pois vaaratilanteesta. Tein mandrillin aamulla pahvilaatikosta ja silkkipaperista ja aikaa sen väsäämiseen meni ehkä vartti. Leijonakuningasarkartelujen rutiini oli vielä päällä. Nukutuksen jälkeen pelastusjengi siirsi mandrillin pihakeinuun turvaan jatkamaan uniaan. 

Mandrilli syntyi silkkipaperista ja viimeisestä vihannespörssin laatikosta. 

Saippuakuplapyssy oli väkivallaton ja lempeä tapa nukuttaa mandrilli. 

Viimeinen pelastustehtävä oli jäätyneiden dinojen pelastaminen vapauteen. Viime keväänä somessa on kiertänyt idea, jossa pikkueläimiä jäädytetään esimerkiksi jääpalamuotteihin tai muffinsivuokiin ja nakutellaan sitten irti lusikoilla. Mekin olemme sitä harrastaneet ja ajattelin tehtävän sopivan myös synttäreille. Lisämausteena oli siveltimiä ja kuumaa vettä, jolla prosessi saatiin alkuun ja leikittiin samalla vähän arkeologia (kiitos vaan vinkistä Heidi.!) Dinojen vapauttaminen kesti jonkin aikaa, mutta seikkailujengi oli onneksi kärsivällinen.

Dinojen pelastamista. Jäädytin dinot silikonisissa muffinsivuoissa. Ensin jäätä rapsuteltiin siveltimillä, sitten nakutettiin lusikoilla. 

Lopuksi seikkailujengi pääsi vielä etsimään Darth Vaderin tikkarikätköt, jonka jälkeen päästiin herkkupöytään. Bonsku toivoi Batman-kakkua, joka oli melko helppo toteuttaa. Kakkupohjana oli Viimeistä murua myöten -blogin suklaakakkupohja ja täytteenä Kamomillan konditorian vegaaninen suklaamoussetäyte. Kakku onnistui erinomaisesti, toisin kuin viime vuonna. Lisäksi oli tarjolla suolaisia tortillarullia, sipsejä ja karkkia. Välttääksemme kakun päälle puhaltamisen hypoteettisista pisaratartuntasyistä, olin laittanut pöydälle isoja kynttilöitä puhallettavaksi (plus unohdin hankkia niitä kakkukynttilöitä...). Herkuttelun jälkeen oli vielä vähän vapaan leikin meininkejä. 

Vähän isommat synttärikynttilät. Ne ovat itseasiassa alunperin Bonskun ristiäisistä, joten sopivat hyvin synttäreillekin. 

Ensimmäiset kaverisynttärit olivat todella hauskat ja onnistuneet ja onneksi ne saatiin järjestettyä! Nyt en malta odottaa, että pääsen järkkäämään seuraavia. Lasten kaverisynttärit, mikä täydellinen tekosyy päästä toteuttamaan itseään!

It's Shaun the cake...

Olen pitkään halunnut toteuttaa Pinterestistä joskus bongaamani Late Lammas -kakun. Bonskukin oli aikanaan suuri Late-fani, mutta innostus ei osunut juuri synttärien tai muiden juhlien kanssa yksiin, joten kakku jäi tekemättä. Nyt Tintti on onneksi suuri Late Lammas -fani ja tämän lisäksi Just dancen Beep beep like a sheep -kappaleen lammastanssija vetoaa häneen suuresti. Siispä lammaskakkua tekemään! 

Beep beep like a cake! 

Idea koristelussa on hyvin yksinkertainen ja siksi nerokas. Kakun päälle laitetaan villaksi valkoisia minivaahtokarkkeja ja Laten pää ja jalat tehdään sokerimassasta tai muusta vastaavasta. Koska en viitsinyt ostaa kahden väristä sokerimassaa, tein lampaalle aurinkolasit, joiden pokat koristelin hopeahelmin. Tämä sopi Tintille hyvin, sillä hänhän kutsuu nykyään aurinkolaseja bääbääksi, sillä Beep beep like a sheepin videossa taustalla olevalla lampaalla on aurinkolasit. Ja minä olen tyytyväinen, sillä Bonsku ei todellakaan ollut 2-vuotiaana suostuvainen aurinkolasien käyttöön!

Tässä lähikuva päästä. Sieraimet painoin ruokaveitsen tylpällä päällä. 

Mutta takaisin kakkuun. Tein kakusta pallomaisen, sillä ajattelin sen näyttävän enemmän lampaalta kuin tavallinen kakkupohja. Kinuskikissalla on erinomainen ohje pallomaisen kakun tekemisestä ja olen kerran ennenkin tehnyt sen mukaan vapuksi hauskan pallokakun. Pohjaksi valitsin tällä kertaa tavallista sokerikakkupohjaa jämäkämmän kakkupohjan ja se toimikin hyvin, sillä pohjaa oli helppo leikellä ja siirrellä. Tein kakkupohjan ihan vuoassa ja leikkasin kolmeen osaan ja siitä sitten leikkasin sen vielä pienempiin osioihin. Rakensin kakun isoon tupperwaren pyöreään rasiaan, joka toimi hyvin. 

Täytteeksi laitoin ikisuosikkiani vadelma-kerma-täytettä, niin ikään Kinuskikissalta. Nyt noudatin jopa ohjetta ja ostin vispikermaa kuohukerman sijaan ja laitoin joukkoon vaniljakreemijauhetta. Tuli kyllä erinomainen täyte, kun se kreemijauheen ansiosta hieman hyytyi. Yhteen kerrokseen laitoin maustettua passionhedelmärahkaa ja kermavaahtoa. Siihen en laittanut kreemijauhetta, sillä rahka teki täytteestä sopivan jämäkkää. Täytteet maistuivat ihanan raikkailta ja kakku pysyi koossa hyvin. 

Pojat olivat innoissaan kakusta. 

Koristelu oli tosiaan yksinkertaista, mutta vei jonkin verran aikaa, sillä en löytänyt valkoisia vaahtokarkkeja vaan ne piti noukkia värikkäiden vaahtisten joukosta. Helpommalla olisi tietysti päässyt tekemällä värikkään Laten, mutta kun alkuun kokeilin, se ei näyttänyt ollenkaan niin lampaalta. Realismin nimissä laitoin kyllä valkoisten vaahtokarkkien joukkoon myös keltaisia, sillä eiväthän lampaat todellisuudessa ole valkoisia. Lisäksi alareunaan piti lisäillä myös värikkäitä, sillä muuten vaahtokarkit eivät olisi riittäneet. Vaahtokarkkien alle laitoin ohuen kerroksen kerma-rahka-täytettä, johon ne tarttuivat hyvin. Lampaan pään tein valmiista sokerimassasta. Kaulin levyn ja leikkasin siitä vapaalla kädellä pään ja aurinkolasit. Sorkat muotoilin fiilispohjalta samasta massasta. Laten päävillat jäivät kyllä tekemättä, sillä en tosiaan viitsinyt osaa kahta eri massaa. Mustasta massanlopusta saadaan onneksi vielä batman-logo parin viikon päästä. 

Iskä osallistui kakunpuhallukseen etänä, sillä hän sattui olemaan keikalla. 

Tällä kertaa kakku meni täysin nappiin, eikä oikeastaan mikään jäänyt harmittamaan, toisin kuin viime vuotisessa vulkaanisen valuvassa suklaakakussa. Kakku maistui kaikille, paitsi synttärisankari itse taisi lähinnä närppiä vaahtokarkkeja ja täytettä. Tämä riittää minulle, hyvähän se on ettei makea maistu liikaa. Seuraavaksi pääsen toteuttamaan Bat man -kakkua. Sain Bonskun taivuteltua siihen Ironman-kakun sijaan, sillä se on helpompi toteuttaa. 

Minkä hahmon sinä haluaisit synttärikakkuusi?

Poikkeuksellisen äitienpäivän mustikkaiset minijuustokakut

Tarkoitus oli kirjoittaa syvällinen kirjoitus äitiydestä ja vahvuuksista, joita minulla on äitinä. Ensimmäisen työviikon jälkeen ei kuitenkaan oikein irtoa, joten jaankin teille itse kehittelemäni reseptin. Sillä lasten kanssa kokkaaminen on kyllä yksi vahvuuksiani. Kun täytin valokuva albumeita, löysin vaikka kuinka monta kuvasarjaa siitä miten Bonsku leipoo tai kokkaa. Ja Tintti on nyt myös innokas osallistuja. Vaikka vain keittäisin perunoita, hän raahaa tuolinsa hellan ääreen ja katselee ihmeissään kattilaan: "Vau, vau!" On hauska ottaa lapser mukaan kokkaamaan, vaikka kieltämättä verenpaine meinaa välillä nousta. Blogikuvissa ei ole ääniraitaa, jolloin huudahdukset "EI, ÄLÄ NUOLE SITÄ!" ja "ÄLÄ LAITA KÄSIÄ SINNE!" jäävät kuulumatta. Onneksi, sillä ne eivät ole aina niitä parhaita hetkiä. Mutta sellaista on elämä ja vanhemmuus: parhaat ja ikävimmät hetket kulkevat rinta rinnan. Ja onneksi leipomukset paistetaan lopuksi kuumassa uunissa, vaikka sekoituslusikka olisikin käynyt suussa hieman liian aikaisin. 

Tintti on tarvittaessa kova keskittymään. 

"Kaataa!" hän sanoi ponnekkaasti, kun annostelin jogurttia mittaan. 

Äitienpäivänä käymme nyt ensimmäistä kertaa isovanhempia katsomassa koko porukalla korona-aikana. Vain pihalla ja välimatkan päästä, tänä outona aikana. Ajattelimme valmistaa jotain erityistä lahjaksi, sillä jotain viemisiä olisi kiva olla. Ja kun kahteen paikkaan mennään, ovat kakut hieman hankalia. Kahta kakkua ei viitsi tehdä ja yhden kakun joutuu jakamaan. Tietysti valmiit kakunpalatkin olisivat hyvä vaihtoehto, mutta tällä kertaa minujuustokakut olivat meidän valintamme. Kehittelin reseptin itse, joten nyt ei tarvitse edes laittaa linkkejä mihinkään! Tintti oli heti innokkaana kokkaamassa ja ihme kyllä tällä kertaa osasi olla laittamatta lusikkaa suuhun liian aikaisin. 

Bonsku ei ensin halunnut osallistua, mutta lopulta innostui ripottelemaan mustikoita. 

Tintin mustikkaiset minijuustokakut

n. 

Pohja

• 150g digestive keksejä
• 50 g voita tai margariinia

Täyte

• 200g vaniljatuorejuustoa
• 2 dl luonnonjogurttia
• 0,5 dl sokeria
• 2 munaa
• Ehkä noin 1,5 dl mustikoita tai maun mukaan 

1. Pohjaa varten murskaa keksit, sulata voi ja sekoita. Gluteenittomat kauradigestivet murenivat helposti ihan kulhossa kauhalla painellen.

2. Vatkaa tuorejuusto pehmeäksi ja lisää siihen jogurtti sekä sokeri. Voi myös hyvin käyttää esimerkiksi maustamatonta tuorejuustoa ja vaniljarahkaa. Tai maustaa itse!

3. Sekoita munat yksitellen hyvin joukkoon, niin että massa on tasainen. Täyte saa olla melko löysää, mutta ei kuitenkaan ihan juoksevaa. 

4. Painele keksimuruseosta muffinsivuokien pohjalle. Käytin sellaisia hieman paksumpia vuokia, jotka eivät leviä uunissa. Jos käytät ohuempia, pistä ne muffinsipellille. 

5. Lusikoi täytettä pohjien päälle. Lopuksi ripottele päälle mustikoita. 

6. Paista 150 asteessa noin 20 minuuttia. Täyte saa olla vielä hyllyvää keskeltä, kun otat ne uunista. Laita jääkaappiin jähmettymään. 

Hiukan meni yli, mutta ei paljon. Ohjasin kyllä kättä aika paljon. 

Minijuustokakuista tuli todella söpöjä ja herkullisia! Helpon ne oli syödä lusikalla suoraan vuoasta, mutta aika helpolla ne irtosivatkin, jos haluaa kakun kokonaan esille. Näitä oli myös helppo tehdä lasten kanssa, kun aineksia ei tarvinnut vatkata ja täytteen lusikoiminen kauhalla vuokiin kävi helposti. Hiukan meni yli, mutta ei haittaa. Nyt saadaan albumiin kuvia myös Tintistä kokkailemassa. Näitä on varmasti hauska katsella joskus vuosien päästä!

Näistä tuli tosi söpöjä!

Ja lopuksi pestään kädet. Eiku...

Poikkeuksellisen hyvää äitienpäivää!

Pääsiäisaskarteluja ja yllätyskakku

Poikkeustila-askartelut sen kun jatkuvat ja viime viikolla vaihdoimme savanni-teeman pääsiäiseen. Epäilen tarvitsevani jonkinlaisen kontin näiden kaikkien askartelujen säilömiseen, kun tämä poikkeusaika on vihdoin ohi. Tai ehkä roskalavan... No ei sentään, aika suloisia juttuja olemme saaneet aikaiseksi! Aiempina vuosina olen ulkoistanut lähes kaikki juhla-askartelutkin puistokerholle. Mutta pitäään sitä jotain kaunista pääsiäiskoristetta saada!

Olen säästänyt pienetkin suikaleet hääkutsuista ylijääneistä papereista. Nyt ne pääsivät käyttöön. 

Ensin teimme kauniita ikkunakoristeita kuultopaperista. Idea lähti oikeastaan siitä, että iskin erään askarteluhetken aluksi Tintille käteen paljetteja ja jotain hääkutsuista jääneitä papereita, jotka löysin askartelukaapin syövereistä. Hän liimaili paljetteja pienellä avustuksella innokkaasti papereihin. Kun katsoin lopputulosta, keksin että niistä saataisiin kauniit ikkunakoristeet. Paperit eivät olleet munan mallisia, mutta niistä sai leikattua pääsiäisteemaan sopivat. Kuultopaperi näytti hauskalta ikkunassa. Värväsin siis Bonskunkin tekemään meille koristeita ja kun poikien puhti loppui, väsäsin itse vielä muutaman jotta saimme keittiön ja olohuoneen toiseen ikkunaan hauskat koristenauhat. Pääsiäiseksi näitä ei enää ehdi tehdä, mutta yhtä hyvin näistä voi tehdä vaikka vappupalloja!

Keittiön ikkunan piristys.

Ja toinen olohuoneessa. Lapset asettelivat muut pääsiäiskoristeet. 

Rairuoho lähti hitaan alun jälkeen lopulta kasvamaan juuri sopivasti pääsiäiseksi. Ehkä tuo vaipansisus ei ollut kuitenkaan ihan paras kasvualusta, sillä aika kituliaasti lähtivät aluksi kasvamaan, mutta koristeilla saatiin oikein nätit ruohon. Saimme toteutettua monena vuonna suunnitelman asteelle jääneen risti ja tyhjä hauta -koristeet. Hautaluolan teimme tietysti vessapaperihylsystä! Minä olisin tehnyt vain tyhjän ristin, mutta Bonsku halusi autenttisuutta ja teimme siis Jeesuksenkin haavoineen kaikkineen. Lauantaiksi laitoimme Jeesuksen ristiltä hautaan ja sunnuntaina puimme valkoiseen paperiasuun, vieritimme "kiven" ja laitoimme enkelin haudalle. Tuli pääsiäisen tapahtumat kerrattua konkreettisesti! Bonsku muisti lopuksi vielä käärinliinatkin, jotka piti laittaa tyhjään hautaan. 

"Kristus nousi kuolleista. Totisesti nousi." Enkelin minä olen tehnyt pienenä. 

Rairuohoasetelmat kokonaisuudessaan. 

Pääsiäiskoristeissa ei säästellä väreissä. 

Pääsiäistä vietimme ensimmäistä kertaa vain oman perheen kesken. Yleensä olemme juhlineet yhdessä kumpienkin isovanhempien kanssa. Halusin silti tehdä perinteisen juhlapöydän ja pääruoaksi valmistin meillä perinteistä pääsiäislammasta Mysi Lahtisen ohjeella. Se oli yllättävän helppoa ja sain aikaan oikean maun. Jälkiruoaksi tein (mämmin lisäksi) kookos-passion-juustokakun Viimeistä murua myöten ohjeella, tosin mutakakkupohjalla. Bonsku toivoi suklaakakkua ja minä juustokakkua, joten yhdistin ne. 

Yllätysmunakakku tulossa. Käänsin siis tuon toisenkin munan nurin päin ennen täytteen lisäämistä. 

Halusin vielä lisätä kakkuun pienen hauskan jipon, jotta Bonsku uskaltaisi maistaa myös täytettä. Tein kakusta "piñata-version" laittamalla täytteen sisälle kaksi suklaarakein täytettyä pääsiäismunan puolikasta. Temppu onnistui hyvin, sillä olin itsekin unohtanut laittaneeni munat kakkuun ja yllätyin kun lapio rapsahti munan kuoreen! 

Passionhedelmän kuorista tuli hauskat pesät munille. Lisäsin passionhedelmää myös täytteeseen. 

Halusin kokeilla tehdä tämän vegaanisen juustokakun, ihan vain kokeilun vuoksi. Lopulta käytin kuitenkin liivatetta, sillä puolilta öin leipoessani en enää jaksanut perehtyä agaragarin saloihin. Ensi kerralla sitten. Kakku oli hyvää ja raikasta ja melkeinpä parani vanhetessaan päivän-pari. Ehkä silti ensi kerralla teen juustokakkuni ihan maidollisena sillä se on kyllä vielä vähän parempaa. Ei huono tämäkään kyllä, jos joskus täytyy tehdä maidoton juustokakku. 

Moni kakku päältä kaunis...

... vaan on hassua sisältä. 

Pääsiäinen sujui siis hyvin ja iloisissa merkeissä, mutta kyllä on kova ikävä yhteiseen pöytään lähteisten kanssa! Miten sinä vietit pääsiäistä?