Joululahjaspoilaus 2020

 Taas on tullut aika tehdä vuoden joululahjaspoilaus. Eli jos epäilet saavasi minulta joululahjan, etkä halua sen paljastuvan, älä lue enempää! Paitsi jos olet kummipoika, teidän lahjoja en tässä esittele. Mutta tuskin kukaan kummipojistamme tätä blogia lukeekaan. 

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Eipäs kurkita!

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Tämän vuoden pakettikoristeteema koostuu poikien taideteoksista, glitterliimarusetista ja tähdistä. 

No niin, nyt asiaan. Pääsin kuin pääsinkin tänä syksynä yhdeksi kerraksi keramiikkapajaan, joten tänäkin vuonna lahjana on keramiikkaa. Viime vuonna tein pieniä kulhoja, tällä kertaa sain idean kuusenkoristeista. Kuusenkoristeet ovat siitä kivoja joululahjoja, että niitä ei oikein voi olla liikaa. Ja jos ei ole kuusta, voi koristeen ripustaa muuallekin. Sain vision eri savilajeista tehdyistä pienistä joulukuusista, jotka lasittaisin lumihuippuisiksi ja tekisin pieniä joulupalloja alilasitteella. 

Raakapolton jälkeen. Tuo punainen sävy on herkullinen, vaikka ei lopullinen. Musta savi taas on vähän tylsä ja pilkkusaven pilkut eivät vielä näy. 

Kuusen nauhan tein alilasitteilla ja sitten dippasin kuuset vielä varsinaiseen lasitteeseen. Pienen kaistaleen jätin lasittamatta. 

Kuusien tekeminen oli hauskaa, mutta melkoista sarjatyötä. Varsinkin, kun tiesin pääseväni varmuudella vain yhdelle pajakerralle, piti kuusia saada valmiiksi kerralla riittävästi. Sain niitä lopulta tehtyä nelisenkymmentä kappaletta. Noin kolmasosa on tehty pilkkusavesta, kolmannes punasavesta ja kolmannes karkeasta mustasta savesta. Tein kuuset ihan vapaalla kädellä, joten jokaisesta tuli oma yksilönsä. 

Valkoinen lumihuppu näkyy parhaiten valkoisissa, mutta myös mustasavessa aika kivasti. Punasaviset näyttävät varsin sopivilta tänne Lounais-Suomen ilmastoon. 

Koristelin kuuset saman kaavan mukaan, sillä myöskään lasituspajoista pääsin vain yhteen. Siinä tulikin aika kiire, enkä meinannut saada koristeiden reikiä putsattua tarpeeksi hyvin. Ehkä kiireestä johtuen valkoinen "lumihuippu" ei puna- ja mustasavisten kuusien kanssa oikein onnistunut ja niistä tuli hieman tummempia kuin olin ajatellut. Hauskoja ne silti ovat. Jokaista kuusta kiertää yksi värikkäiden pallojen nauha ja alaosa on lasitettu kirkkaalla lasitteella. 

Vielä nauhojen pujotus rei'istä ja sitten kuuseen. 

Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka lopputulosta olisi ollut ehkä kiva ensin testata ja sitten hioa. Aika kivoja nämä silti ovat ja säästän itsellekin muutaman omaan kuuseen. Toivottavasti pääsen taas ensi vuonna jatkamaan keramiikkaharrastusta vähän aktiivisemmin. 

Mikä on tämän vuoden paras joululahjaideasi?

Joululahjaspoilaus 2019

Menipäs tämän vuoden joululahjaspoilaus viimetippaan. Ehkä näistä ei ole enää apua muille, mutta uteliaisuuttasi voit tietysti kurkata, mitä tänä vuonna annoin lahjoiksi. Tosin jos olet sukulaiseni tai ystäväni ja haluat säilyttää yllätyksen, ei kannata lukea ennen aattoa. 

Tänä vuonna ostin ennätysvähän lahjoja uutena kaupasta. Ennenkin olen tehnyt paljon itse, mutta lahjoja on tullut myös osteltua etenkin lähimmille. Nyt onnistuin välttämään ostelua hyvin ja löysin muutaman lahjan myös käytettynä. On hienoa, että esimerkiksi Tori.fi on alkanut kampanjoida käytettyjen lahjojen puolesta. Ei lahjan tarvitse olla aina uusi ollakseen saajalle mieluisa! Minä ainakin vastaanotan mielelläni myös kierrätyslahjoja. 

Pakettikortit kimaltelevat sateenkaaren väreissä valon osuessa niihin. 

Usein olen käyttänyt myös paketoidessa kierrätysmateriaaleja, mutta nyt suurimman osan käärin ihan kaupan papereihin. Muutama paketti sai tosin kääreekseen suunnistuskartan. Pakettikortit tein Leikki leikkinä -blogin Sateenkaari paperin ohjeella yhdessä Bonskun kanssa. Niistä tuli hienoja ja hohtavia! Tarvitset vain vettä, (mustaa) kartonkia ja väritöntä kynsilakkaa. En käytä kynsilakkaa, mutta sukkahousujen paikkaamiseen onneksi olen yhden pullon ostanut jemmaan. 

Ä

L

Ä

K

A

T

S

O

!

Näitä keramiikkakulhoja olisi ollut hauska tehdä lisääkin. 

Dreijaaminen ei toistaiseksi ole kovin luovaa vaan ennemmän puhdasta käsityötä, mutta lasitusvaiheessa pääsee iloittelemaan väreillä. 

Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä kaikille lahjoiksi dreijattuja pieniä kulhoja ja saippuakuppeja. Sitten tuli aikataulupulmia, enkä päässytkään muutamana viikkona keramiikkapajaan. Ja kun piti tehdä iso satsi joululahjoja, tulikin Turussa JHL:n lakko, joka sulki keramiikkapajan kriittisellä viikolla. Muutaman kulhon sain onneksi valmiiksi ja näistä pääsevät nauttimaan muutamat sukulaiset. 

Kun sitten viimeisen kerran pääsin keramiikkapajaan, minulla ei ollutkaan enää lasitettavaa sillä viimeinen kulho oli vielä uunissa poltettavana. No, pettyneenä pois lähtiessäni bongasin mainoksen kynttilänvärjäyspajasta ja onnekseni pääsin sisään. Piti vain käydä ostamassa kaupasta iso satsi kynttilöitä ja sitten pääsinkin kastamaan kynttilöitä toinen toistaan upeampiin väriliemiin. Pääsin kunnon flow-tilaan ja tein villejä väriyhdistelmiä. En ole nähnyt missään myynnissä vastaavia kynttilöitä ja homma oli todella hauskaa. Aion osallistua ensi vuonna uudestaan, jos paja vaan järjestetään. 

Annoin kynttilät saajilleen aina pareina. Käytin kussakin parissa samanlaisia värejä, mutta pyrin tekemään jokaisesta uniikin.

Innostuin vielä lisäksi kokeilemaan fudgen tekemistä Viimeistä murua myöten -blogin tarkoilla ohjeilla. Olen tehnyt aiemmin kinuskikarkkeja, mutta en fudgea. Oikeastaan prosessi taisi erota pääasiassa siinä, ettei fudgemassaa kuumenneta aivan yhtä kuumaksi ja lopuksi massa vatkataan himmeän samettiseksi. Digitaalisen paistolämpömittarin kanssa homma oli todella helppoa, sillä mittarin sai piippaamaan, kun lämpötila on sopiva. Massaa ei tarvise edes juuri sekoitella. Ainoa hankala asia on kärsivällisyys, koska lämpötilan on tarkoitus nousta hitaasti, jotta massaan ei synny liian isoja sokerikiteitä, jolloin fudge murenee. Tein tavallista fudgea sormisuolalla, lakritsilla ja piparkakkumausteella sekä mokkafudgea espressojauheella ja suklaalla. Näiden lisäksi tein kahta maidotonta fudgea kondensoidusta kookosmaidosta. Etenkin lime-kookos-fudge oli aivan ihanaa!

Fudgen pussitus meneillään.

Näiden lisäksi neuloin muutamia lahjoja, joista osa näkyy tässä postauksessa ja muutaman tosiaan ostinkin. Bonsku saa meiltä mm. Buzz Lightyearin ja Tintti saa puisen Förin, jollaisella on naapurissa tykännyt leikkiä. Suvun lapsille ja kummipojille nappasin lahjat Oppi&ilon Black Fridayn tarjouksesta. Olen iloinen, että Bonsku on toivonut varsin kohtuullista määrää lahoja ja vaikka hän niitä odottaakin, ei lahjojen määrä tunnu olevan hänelle tärkein asia. Kun lahjoja on sopivasti, niitä on myös ilo ostaa ja etsiä tai tehdä. 

Iloista joulua kaikille lukijoille!

Joululahjaspoilaus 2018

On tullut jo hyvissä ajoin joululahjaspoilauksen aika. Koska tiesin, että joulukuussa muutetaan, aloitin lahjavalmistelut jo hyvissä ajoin. Itsetehdyt joululahjat aloitin jo lokakuussa ja viime viikolla viimeistelin pakkaukset. Varsinainen paketointi vielä uupuu. Jos siis odotat minulta pakettia tai olet osallistunut kanssani secret santa -tempaukseen, älä jatka postauksen lukemista ainakaan ennen joulua. Laitan tähän muutamia turhia kuvia alle, jotta voit lopettaa lukemisen varmasti. Halutessasi voit tietysti katsoa edellisten vuosien joululahjaspoilauksia. 

Kuvat haisukaapin raivauksesta...

...eivät liity mitenkään tapaukseen. 

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Olen tehnyt monenlaista joululahjaa itse: sukkaa, karkkia, korua, heijastinta, kynttilöitä ja niin edelleen. Mutta yhtä asiaa olen jostain syystä vältellyt: saippuaa. Ehkä minulle on jäänyt käsitys, että saippuan tekeminen on jotenkin hirveän vaivalloista. Ja niin se varmaan onkin, jos keittelee itse alusta asti lipeä keitokset ja irrottaa ihrat, mutta onneksi sellaista ei tarvitse nykyään tehdä (ellei halua). On olemassa valmiita sulatettavia saippuamassoja ja ihan kasvipohjaisiakin, jos ei halua niitä ihroja siihen saippuaan. Saippuan tekeminen käy helposti kuin mikä: sen kuin paloitellaan saippua massa, sulatetaan se vesihauteessa ja laitetaan sopiviin muotteihin. Annetaan jähmettyä ja otetaan käyttöön. 

Saippuamassaa oli helppo paloitella. 

Melt and pour massa oli juuri niin helppoa kuin nimi lupaa: sulata ja kaada. 

Vaan mitä järkeä hommassa on, jos valmis massa vaan valetaan uuteen muotoon? No saippuaa tietenkin koristellaan ja lisätään siihen hoitavia ainesosia ja tuoksuja. Vain kekseliäisyys on rajana! Ensin ajattelin, että laittaisin saippuhoihin esimerkiksi teelehtiä, kuivattuja marjoja tai muita syötäviä ainesosia, mutta sitten hullaannuin Limepop-nettikaupan sivuilla erilaisiin saippuaväreihin ja glittereihin ja päädyinkin toisenlaiseen ratkaisuun. 

Oli hauskaa koristella muottien pohjat. Mica tarttui hyvin silikonimuotteihin ja teki saippuan pintaan hienoja kuvioita. 

Lopuksi ripotelin pohjiin hieman glitteriä ja odottelin jähmettymistä. Saippua on valmis noin kuudessa tunnissa. 

Silikoniset leivosmuotit sopivat hyvin myös saippuan valamiseen, vaikka ihan vartavasten saippualle tarkoitettujakin muotteja on. Minä hyödynsin jo kotoa löytyviä tarvikkeita. Koristelin saippuaa kosmetiikassa käytettävillä mica-jauheväreillä ja keksin, että saippuan pintaan saa hienoja kuvioita, kun mica-jauhetta levittää meikkisiveltimellä muotin pohjaan ja reunoille. Ripottelin perään myös ripauksen biohajoavaa ekoglitteriä. Saippuoista tuli näin kuin uniikkeja pieniä taideteoksia. Lisäsin saippuoihin myös hieman eteerisiä öljyjä. En ole voimakkaiden tuoksujen ystävä, joten lisäsin vain melko pieniä määriä. Saippuassa tuoksu ei tullut kovin voimakkaana esiin, mutta kevyt piparmintun ja sitruunan tuoksu saippuoissa oli. 

Tein kolmea erilaista saippuaa: vaaleita, tummia ja osansseja kettu-saippuoita.

Vaaleissa saippuoissa oli koristeiden lisäksi itse massan joukossa micaa, hiukan glitteriä ja piparminttuöljyä. 

Mustissa saippuoissa oli massan joukossa mustaa mica-jauhetta ja aktiivihiilijauhetta ja koristeina ekoglitteriä. Tuoksuna piparmintun ja sitruunan yhdistelmä. 

Valkoiset saippuat saivat innoituksensa yksisarvisista. Koska yksisarviset ovat maagisia olentoja, myös niiden räkä on tietysti mitä taianomaisinta ja hoitavinta. Niinpä vaaleissa saippuoissa on "hoitavana ainesosana" yksisarvisen räkää (sitä tosin on pakkausselosteen mukaan vain alle 1 %, joten sitä voi vain arvailla, onko sitä todellisuudessa lainkaan). Mustat saippuat taas terästin aktiivihiilijauheella. Jauhe antoi paitsi väriä, myös ilmeisesti tekee saippuasta antibakteerisemman (ehkä). Hevisauruksen hiki on saippuassa hyvä lisä ja se on niin voimakasta, että jälleen alle yksi prosentti riittää. Kettusaippuat keksin tietysti kettumuoteista, jotka kaapista löytyivät valmiina. Ensin tein ihan vain yksivärisiä kettuja mica-jauheella ja nestemäisellä saippuavärillä. Sitten tajusin töpsötellä meikkisudilla micaa suoraan muottiin ja sain hienoja monivärisiä kettuja. Näissä ketuissa käytin läpikuultavaa saippuamassaa, joka oli muuten samanlaista kuin valkoinen, mutta minusta hieman vaikeampaa käsitellä. 

Harmi etten heti keksinyt, että mica-jauheella voi tehkä ketuista värikkäitä. 

Tein pienet tuoteselosteet jokaiseen saippuaan. Saippuamassan ainesosia en tosin luetellut. 

Tuotetestasin saippuoita ja olen ollut niihin melko tyytyväinen. Etenkin Avaruuden autokorjaamon aktiivihiilisaippua on toiminut hyvin. Saippuan ulkomuoto kärsii tietysti käytössä jonkin verran, esimerkiksi glitterien väri liukenee ja vähitellen glitterit vähenevät, mutta tämä ei tietenkään käytettävyyttä heikennä. On kiva antaa lahja, jonka voi käyttää pois, mutta joka ei silti ole tylsä. Ehkä jatkan tuotekehittelyä ja teen toisella kerralla erilaisia saippuoita. Mielessäni on ainakin kaapista löytyneen mustikkajauheen hyötykäyttö. Ehkä mustikka-kookos-saippua, miltä kuulostaa?

Kettuja tein sekä vaaleasta että läpikuultavasta massasta. Vaaleat jäivät hiukan pliisuiksi. Näissä oli tuoksuna sitruuna. Ristin ne "Ketunhäntä kainalosta"-saippuoiksi. 

Glitterin määrä vaihteli suuresti. Kuvista ei ehkä välity, mutta nämä Avaruuden aktiivihiilisaippuat ovat kuin pieniä paloja avaruudesta. 

Yksisarvisenräkä-saippuoista tuli kaikista ilahduttavan erilaisia. Osa on enemmän vihertäviä, toisissa taas on enemmän vaaleanpunaista. 

Paketoin saippuat sellofaanipusseihin. Saippua vaatii ympärilleen suojan ilmalta, ettei se kuivu. Onneksi nämäkin pussit ovi nykyään kierrättää. Ja tulee palasaippuasta joka tapauksessa vähemmän jätettä kuin nestemäisestä ja uskon, että ainakin kotioloissa se on riittävän hygieninen. Ja aina sitä voi vaan pitää esillä ja ihastella. 

Oletko sinä kokeillut saippuan tekemistä?

Vuoden 2017 joululahjaspoilaus

On tullut perinteisen joululahjaspoilauksen aika! Jos olet sukulainen tai ystävä, etkä halua pilata jouluyllätystä, niin älä lue tämän pidemmälle! Vanhemmat ja appivanhemmat tosin saavat tällä kertaa lukea, sillä postaus ei sisällä paljastuksia heidän lahjoistaan. Jos taas olet lukija, joka vielä miettii viime hetken lahjavinkkejä, niin lue ihmeessä eteenpäin, sillä nämä lahjat toteuttaa vaikka aaton aattona. 

Hähähää, nämä eivät paljasta mitään sisällöstään!

Aloitan paketoinnista, koska paketteja voi turvallisesti katsella, vaikka olisikin lahjan saajana. Näitä ei pääse edes käsikopelolla kokeilemaan! Paketoinnin "teemana" oli joulun tähti. Ostin yksinkertaista, mustaa paperia ja annoin Bonskulle kultatussin käteen. Hän piirsi satunnaisia hyvin suunnitelmallisia ja tarkkaan aseteltuja kuvioita pakettien päälle ja minä leikkelin ja liimasin pakettikortiksi tähtiä kierrätyslahjapapereista. Osasta tuli ehkä mieleen enemmän pyrstötähti, mutta sitähän ei tiedetä tarkkaan, millaisesta valoilmiöstä on ollut kyse. Ehkä juuri pyrstötähdestä. Paketeista tuli hauskan näköisiä ja vähemmän rapistuvia kuin viime vuotiset koristukset.

Mutta tässä onkin jo koko potti esillä. 

Tänä vuonna innostuin pitkästä aikaa tekemään syötäviä lahjoja. Edellisen kerran tein syötäviä lahjoja muistaakseni vuonna 2013, jolloin tein ison satsin erimakuisia toffeekarkkeja. Ne olivat muuten hyviä, pitäisikin taas tehdä niitä uudestaan! Tällä kertaa päätin koota pienen herkkupaketin useimmille läheisille. Allergiaperheille keksin muuta annettavaa, sillä en halunnut alkaa arpoa allergeenien kanssa. Päädyin seuraavanlaiseen komboon: pussi jouluista pähkinä-suklaa-vadelma-granolaa, paahdettuja hunajatoffee-manteleita ja pieni pullollinen yrttiöljyä. 

Öljy hieman jähmettyy kylmässä, mutta näin lämpimässä pullot näyttävät todella kauniilta. 

Yrttiöljyn tekeminen oli maailman simppeleintä: ostin Granitista pieniä patenttikorkillisia pulloja, pesin ne ja pujotin muutaman oksan timjamia ja rosmariini ja kaadoin oliiviöljyä päälle. Testipullollisessa oli viikon maustumisen jälkeen mukava yrttinen maku. Mahdollisen öljyvuotoriskin vuoksi vuorasin vielä pullojen korkit elmukelmulla ja washiteipillä. Hiukan visuaalinen ilme kärsi, mutta ajattelin että parempi hieman rumempi pullo kuin öljyt pitkin poikin. 

Laitoin granolan sellofaanipusseihin. Isot pussit taitoin vielä kaksinkerroin ja teippasin ympärille.

Herkullisen maapähkinävoi-suklaagranolan ohjeen löysin Hannan soppa -blogista. Tein muuten ohjeen mukaan, mutta lisäilin erilaisia pähkinöitä vähän fiiliksen mukaan ja laitoin lisäksi mukaan pakastekuivattuja vadelmia. Tuli muuten hyvää granolaa! Teki mieleni syödä kaikki itse, mutta valitettavasti suurin osa piti pakata pusseihin. 

Mantelit eivät ehkä olleet kovin kauniiita, kun kuoretkin vähän halkeilivat, mutta sitäkin herkullisempia!

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä tein vielä ihania hunajatoffeemanteleita, jotka ristin tahmatassun manteleiksi. Ne meinasivat kyllä päätyä kaikki parempiin suihin, mutta onneksi sain pidettyä tahmaiset näppini kurissa ennen kuin koko satsi oli syöty. Ohje on superhelppo: paahda manteleita hetki kuivalla pannulla. Laita mantelit sivuun ja lisää pannulle iso nokare voita (ehkä noin 30 g/ 400 g pussi manteleita) ja 1,5 dl hunajaa. Anna seoksen kiehua miedolla lämmöllä ja tummua ihanaksi toffeeksi. Lisää  pannulle mantelit ja pyörittele kauttaaltaan hunajatoffeessa, kunnes ne ovat kokonaan seoksen peitossa. Mantelit kannattaa levittää jäähtymään mahdollisimman erilleen toisistaan esimerkiksi leivinpaperin päälle. Tai sitten niiden voi antaa jämähtää yhdeksi köntiksi pannulle ja irrotelle niitä sitten veitsellä, kuten minä tein. Mantelit tarttuvat kyllä jäähdyttyäänkin vähän yhteen, mutta eivät yhtä pahasti kuin kuumina.

Mantelit pakkasin kaupan eväspusseihin. Washiteipit vähän irtoilivat, joten suljin pussit vielä niiteillä. 

Joulu on jo ovella, ihanaa! 

Jouluvalmistelujen tunnelmapläjäys

Jouluhommien ohessa kirjoitusaika on kortilla, joten yhdistän kaikki jouluvalmisteluhässäkät tähän yhteen postaukseen. Viimeisen viikon aikana olen flunssasta ja flunssaisesta taaperosta huolimatta päässyt oikein kunnolla kiinni joulutunnelmaan. Viimeisen silauksen teki kuusi, joka eilen ostettin, kannettiin sisään ja koristeltiin samantein. Kuusi tuo joulun!

Yhteiset koristelutalkoot. Bonsku yritti laittaa palloja heittämällä niitä kuusta päin. 

Jatkan heti joulukuusesta, sillä se tekee minut niin tavattoman onnelliseksi. Rakastan sen tuomaa valoa ja kaikkia kimaltelevia koristeita. Se saa minut unohtamaan sumuisen sään. Tutut koristeet tuovat mieleen menneet joulut, enkelit yläoksilla ja tähti latvassa. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa Bonbon pääsi koristelemaan kuusta. Hän oli heti juonessa mukana ja ojenteli minulle koristeita ja yritti itsekin ripustaa niitä alaoksille. Ei ole varmaan koskaan ollut kaikki pallot kuusessa, kun niin innokkaasti niitä piti laittaa! Nyttemmin tosin kuusen muutama alin oksa on riistetty koristeista ja ne on hajautettu ympäri kotia. Bonbon ei ilmeisesti arvostanut minimalistista joulukoristeluani. 

Valmis kuusi kultainen (ennen tuholaista). Kuusi on uudella paikalla ikkunan edessä, kun kitarat on siirretty alakertaan. 

Joulukortit sain lähtetettyä tänä vuonna jo kaksi päivää ennen joulupostimerkkien takarajaa! Ohhoh, rasti seinään ja taputuksia olalle, sillä yleensä olen viimeistellyt hiki hatussa kortteja, jotta saan ne lähtemään ajoissa. Tänä vuonna minulla olikin apuri, sillä valjastin Bonskun ekaa kertaa korttihommiin. Teemana oli "Lounais-Suomen talvi" ja sommittelin Bonbonin maalaamista papereista "lumimaisemia" tähtitaivaan alle. Tällä kertaa korttimalli oli oikeasti helppo, eikä näennäishelppo kuten yleensä (eli pikkunäperrystä riittää, vaikka luulee idean olevan yksinkertainen). Suurin haaste oli saada Bonsku alkuinnostuksen jälkeen uudestaan ja uudestaan maalaamaan, eikä vaan heittelemään kyniä tai syömään vesivärejä. 

Erehdyttävästi tältä näytti lauantai-iltana Puolalanmäellä, vaikka tähtiä ei näkynytkään. Kirjava maa paistoi hennon lumikerroksen alta. 

Nämä oli pakko kuvata kaikki, kun olivat niin hienoja. Hyvä Bonsku!

Vaikka kortti-inspiraatio tyssäsi, Bonsku innostui silti vielä taiteleimaan meille tämän joulun lahjapaperit. Yleensä olen käyttänyt kierrätyslahjapapereita koristeluissa, mutta nyt se kyllästytti ja päätin kokeilla jotain aivan uutta. Leivitin voimapaperia koko keittiönpöydän mitalta ja annoin Bonskun läästiä sitä sormiväreillä erinomaisen taiteellisesti. "Pakettikortit" toteutin simppelisti piirtämällä piparkakkumuoteilla ääriviivat ja kirjoittamalla tussilla, sillä riemunkirjavat paperit eivät kaivanneet kovin monimutkaisia koristuksia. Joululahjat sain hankittua tänä vuonna erityisen helposti. Tämä ei johtunut pelkästään siitä, että olin kotona, vaan ihan sattumalta palaset loksahtivat kohdilleen. 

Joulun karnevaalipaketit. Ei ihan perinteisiä joulupapereita. 

Vaikka olen aina pitänyt joulusta ja nauttinut siitä ihan aikuisseurassakin, niin täytyy myöntää, että on ollut erityisen ihanaa alkaa opettaa Bonskulle jouluperinteitä ja nähdä, miten innoissaan hän on kaikesta. Vielä hän on tietysti kovin pieni, mutta tuntuu kuitenkin, että hän hoksaa heti, että nyt valmistellaan jotain erityistä. Voi miten odotankaan näitä kaikkia tulevia lapsuuden jouluja!

Vielä loppuun teen perinteisen joululahjaspoilauksen. En suosittele tämän kohdan lukemista kellekään, joka odottaa minulta lahjaa. Varmuuden vuoksi jätän tähän hieman tyhjää tilaa, jotta mitään ei lävähdä silmille heti. Hei hei vanhemmat, serkut, kummit ja kummilapset (ja heidän vanhempansa)! 

... vielä vähän ...

...varoiksi...

HUS ÄITI! Kyllä, sinäkin...

No niin, nyt paikalla pitäisi olla enää blogin lukijoita, jotka eivät odota minulta lahjaa itselleen tai lapselleen. Tosiaan, lahjojen ostaminen sujui tänä vuonna erittäin helposti. Eräässä keskustelussa joku sattui vinkkaamaan Lidlin laadukkaista ja kauniista puuleluista, ja totta tosiaan, sieltähän löytyi mitä kauniimpia leikkiruokia, hauskoja pelejä ja junaradan osia. Niinpä hamstrasin sieltä leluja oikein urakalla. Enpä olisi voinut kuvitella ostavani joskus joululahjoja Lidlistä! 

Pino pyyhkeitä, kaikki erilaisia.

Miehet ovat lahjojen suhteen yleensä oikeita murheenkryynejä. Tänä vuonna sattui niin näppärästi, että eräs tuttuni vinkkasi käsinkudotuista turkkilaisita hamam-pyyhkeistä. Ne kestävät aikaa, menevät pieneen tilaan ja kuivuvat nopeasti, joten ne ovat erinomaisia vaikkapa reissussa. Uskoisin, että lahjan saajille ne ovat oikein käyttökelpoisia, joskin joku saattaa ensin luulla, että olen ostanut heille pöytäliinan.

Ensimmäinen kokonaan valmis joululahja huivi. Flunssan vuoksi vain yksi toinen taitaa ehtiä jouluksi valmiiksi. 

Myös naiset saavat tänä vuonna jotain käsinkudottua, minun itseni kutomaa. Eikä siis neulottua, vaan kudottua, sillä vihdoin joulukuun alussa sain kangaspuuni toimintakuntoon! Wuhuu! Tein loimen, josta kudon yksinkertaisia tuubihuiveja. Ihan kaikki (eli yli puolet, kröhöm) eivät ehdi valmistua jouluksi, mutta eikö lahjakortti käsinkudottuun semi-custom-huiviin kuulosta myös aika hyvältä joululahjalta? Näistä huiveista kirjoitan lisää myöhemmin. 

Hauskaa joulunalusaikaa kaikille! Miten sinun jouluvalmistelusi ovat sujuneet?

Haukkaa, haukkaa hedelmää...

VAROITUS! Tämä postaus sisältää joululahjaspoilauksen. Jos epäilet saavasi tai olet jo saanut minulta joululahjan, älä lue tätä postausta. Mikäli kuitenkaan et lahjan avattuasi käsitä, mikä se on, voit halutessasi tulla lukemaan tämän postauksen. 

Ken tästä käy, saa kaiken toivon yllätyksestä heittää.  

Olen jo vuosia käyttänyt tyllistä tehtyjä kestohedelmäpusseja kaupan hedelmäpussien sijaan. Olen säilyttänyt niitä käsilaukussa, jotta ne ovat aina mukana ja niitä tulee käytettyä (paitsi nyt, kun mukana onkin reppu ja ne pitäisi uudelleen sijoittaa jonnekin kätevään paikkaan siellä). Ne ovat kevyitä ja helppoja käyttää,  kunhan vaan muistaa. Hintalappu ei oikein tartu tylliin, joten olen innovoinut niihin erillisen muovisen lapunkiinnityspaikan. Nykyisin ei tule enää edes kaupan kassoilla ihmettelyä pusseista, vaikka aluksi välillä tuli. Tottumuksesta lätskäisen lapun aina valmiiksi esille, kun asetan hedelmät kassahihnalle. 

Jo monena vuonna minun on pitänyt tehdä kyseisiä hedelmäpusseja lahjoiksi ja tänä vuonna vihdoin päätin toteuttaa ajatukseni. Minulla ei ollut valmiiksi kuin pinkkiä tylliä (hääautomme koristeluista), joten ostin Eurokankaasta muutamaa eri väristä tylliä. Organza tai muu ohut kangas kävisi myös, mutta tylli on kaikkein edullisinta ja sitä saa kivoissa väreissä. Ostin samalla myös satiininauhoja. Muutkin nauhat käyvät pussien sulkemiseen, mutta olen huomannut liukkaat materiaalit parhaiksi. Villa- tai puuvillalanka tuppaa menemään sotkuun ja hajoamaan. 

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tyllistä leikataan ensin sopivan kokoinen pussin aihio (yksi sivu taitettuna, jotta vain kaksi sivua jää ommeltavaksi). Sitten vedetään ompelukoneella tai saumurilla pussi kokoon. Tällä kertaa käytin oikein saumurin rullapäärmeominaisuutta, mutta olen pärjännyt ihan ompelukoneellakin. Sitten ommellaan kuja pussin suun nauhaa varten. Nauhan pujotin kujaan perinteistä hakaneulakikkaa käyttämällä, eli nauha sidotaan hakaneulaan ja se vedetään kujaa pitkin pussin ympäri. Todella helppoa hommaa, paitsi että lanka tuppasi koko ajan irtoamaan, kun ompelin tylliä. 

Ennen kuin solmit nauhan renkaaksi, pujota nauhaan pieni muoviläpyskä hintalappua varten. Olen käyttänyt ihan jotain kierrätys muovinpaloja erinäisistä pakkauksista, mutta tällä kertaa mitään sopivaa ei ollut tarjolla. Niinpä keksin, että laminointikalvosta saa hyvät hintalappuläpyskät ja samalla niitä voi vähän koristella. Liimasin laminointikalvon sisään washiteippiä ja leikkasin erilaisia paloja, jotka sitten rei'itin ja pujotin naruun. 

Näitä pieniä lahjapussukoita olen nyt paketoinut sukulaisille ja ystäville. Minulle ei toistaiseksi jäänyt itselleni yhtään jäljelle, eli pitänee vielä kaivaa saumuri uudestaan esiin. Omat vanhat hedelmäpussini kun ovat sen verran kurjassa kunnossa. Pari kertaa joku hedelmä on jo tippunut reiästä pois. Ainakin niitä on käytetty! Ja ovat ne myös kestäneet useampia vuosia, joten ihan kertakäyttökamaa ne eivät ole.

Ehkä joku sai tästä nyt idean toteutettavaksi, sillä vielä ehtii hyvin! Nämä ovat niin kevyitä, että ehtivät vielä maanantaina kirjekuoressakin perille. 

Joululahjaspoilaus

Otsikossa se jo tulikin. Jos epäilet saavasi minulta joululahjoja, etkä halua yllätyksen paljastuvan, suosittelen sinua skippaamaan tämän postauksen. Kaikki muut ja ne, jotka eivät halua yllättyä jatkakoot lukemista. 

Hämäyskuvaksi viime vuotisia lahjapaketteja.

KEN 

TÄSTÄ

KÄY

SAA

YLLÄTYSMOMENTIN

HEITTÄÄ

No niin, eiköhän nyt ole turvallista kirjoittaa postausta tämän vuotisesta joululahjaprojektistani. Olen viime päivien aikana pistänyt pystyyn makeispajan kotiimme. Kaikista maailman itsetehtävistä makeisista valitsin kinuskikarkit. Tai kolakarkit. Tai toffeekarkit. Millä nimellä kukin niitä nyt haluaakaan kutsuttavan. Muistelen, että joskus ylevällä 90-luvulla jouluisin tehtiin sellaisiin pieniin metallisiin makeisvuokiin jotain vastaavanlaista. 

Netistä löytyi jos jonkinlaista fudge- ja kolareseptiä ja minä yhdistelin niistä mahdollisimman yksinkertaisen version. Ameriikkalalisissa versioissa käytettiin "light corn syrupia", mutta vallan mainioita tulee ihan tavallisella tummallakin siirapilla. Käyttämäni kinuskikarkkien resepti on kaikessa yksinkertaisuudessaan tällainen:

Ai kinuskikarkit?

• 2 dl sokeria
• 2 dl kermaa
• 1 dl siirappia
• (suolakiteitä pinnalle)

1. Sekoita aineet kattilassa ja ala kuumentaa seosta miedolla lämmöllä välillä sekoittaen.

2. Seos on tarkoitus saada 120 asteiseksi. Jollei sinulla ole lämpömittaria, voit tehdä "pallokokeen" eli tiputtaa pienen määrän seosta kylmään veteen. Kun veteen massa jähmettyy vedessä palloksi, seos on valmista. Tästä on netissä varmasti parempiakin kuvauksia.

3. Kun seos näyttää melkein valmiilta, jatka kuumentamista. Se ei ole vielä valmista, vaikka kuinka kiehuisi. (Tämä ohje on vain kaltaisilleni hätähousuille). 

Tämä seos on melkein valmista. Kuplat muuttuvat isommiksi ja koko seos sakenee.

4. Noin 45 minuutin päästä (ainakin meidän hellalla) seos alkaa sakeutua. Tästä voi aavistella, että lämpötila lähenee 120 astetta.

5. Kaada kuuma seos leivinpaperilla vuorattuun astiaan. Halutessasi voit ripotella pinnalle sormisuolaa. Anna jäähtyä ja siirra jääkaappiin. Kun massa on jähmettynyt kokonaan, voit leikata siitä palasia ihan aterinveitsellä.

Hetken aikaa jähmettynyt appelsiinikinuski.

Peruskinuskin lisäksi tein kolmea eri maustattua versiota. Minttu-suklaaversioon laitoin puoli desiä minttulikööriä  ja 2 ruokalusikallista kaakaota sokeri-siirappi-kermaseoksen joukkoon. Appelsiiniversiossa laitoin 3 ruokalusikallista appelsiinimehua ja lopuksi pinnalle raastettua appelsiininkuorta. Mehua olisi voinut laittaa enemmänkin, sillä maku jäi miedoksi. Pähkinäversioon ripottelen päälle hasselpähkinärouhetta.

Vastaleikelty minttu-suklaakinuski. Vähän sai käyttää voimaa, että jääkaappijähmeä kinuski liekkaantui.

Voi että noista karkeista tuli hyviä! Niitä olisi voinut vedellä vaikka kuinka paljon putkeen. Siirappi tuo makuun tummuutta, joten maku ei ole liian sokerinen. Hassua, koska siirappihan on lähinnä sokeria. Minttu-suklaa versio oli erityisen onnistunut. Kehittelin sen itse, joten olen tästä ihan huippuylpeä. 

Minttu-suklaakarkkien kääröissä on tietysti minunvihreää.

Kinuskikarkit ovat tahmaavia ja tarttuvat toisiinsa. Siksi ne tietysti pitää pakata ja mielellään yksittäispakata. Päätin matkia Pärlans konfektyrin luomuksia ja pakata karkit valkoiseen voipaperiin. Lopputulos oli kuitenkin aavistuksen tylsä, eikä klassisen tyylikäs kuten olin ajatellut. Mietin myös, miten eri maut erottaisi toisistaan. Sitten keksin washiteipit! Niillä sai karkkipapereista vieläpä kauniin väriset. Olin myös kerrankin käytännön ihminen ja yrityksen ja erehdyksen kautta tajusin, että teippi kannattaa laittaa ensin koko matkalta voipaperiin ja sitten vasta leikellä karkkipaperit pienemmiksi. 

Tadaa! Kerrankin keksin käytännöllisen idean. 

Lopuksi pakkasin karkit kaupan paperisiin eväspusseihin ja merkkasin teipeillä, mitkä maut ovat mitäkin. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Nyt pitäisi enää tehdä suurin osa työstä, sillä nämä blogiin otetut kuvat olivat vain prototyyppejä. 

Valmis lahjapussukka.

Tänä jouluna siis ei lahjaksi tulekaan pelkästään silmänruokaa vaan karkit voi myös oikeasti syödä, toisin kuin nämä huopakonvehdit parin vuoden takaa. Siispä oletankin saavani jouluaattona yllättyneitä kommentteja "Ai nää on oikkest karkkii!"

Minkä näistä sinä valitsisit? Vai rohmuaisitko kaikki?