There is one pumpkin Among us

Kurpitsajuttuineni olen nyt jo vähän myöhässä sesongista, mutta menköön, sillä tämän vuoden kurpitsasta tuli aika hauska ja lisäksi onnistuin tekemään koverretusta kurpitsasta todella herkullisen piirakan, jonka reseptin haluan kirjoittaa ylös.  Vanhoja kurpitsajuttuja voit lukea täältä. 

Pojat valitsivat tällä kertaa vaalean kurpitsan. Torimyyjä muisti parin vuoden takaisen Batman -kurpitsamme. 

Among us tai "amongaassit", kuten ainakin eskarit asian ilmaisevat, on ollut kova juttu tänä syksynä. Vaikka itse peli ei ihan vielä tämän ikäisille ehkä sovellu, niin hauskat värikkäät ukkelit ja jännittävän pelin idean ymmärtäminen kiehtovat.  Pelissä siis yksi "impostor" käy listimässä toisia avaruusaluksen ukkeleita samalla, kun muut epätoivoisesti yrittävät selvittää kuka huijari on. Osana lasteni media- ja pelikasvatusta olen tietysti kokeillut peliä, sehän on kuin vanha kunnon x-murhaaja tai silmäniskumurhaaja, mutta pelinä hauskoilla avaruusukkeleilla höystettynä. Varsin koukuttavaa, mutta ei ehkä ihan vielä alle kouluikäisille soveltuvaa kuitenkaan. 

En kuitenkaan ihmettele, että Among us -lelukrääsä on vallannut kaupat ja Bonskukin sai yhden figuurin synttärilahjaksi. Lisäksi aiomme tänään muovailla värikkäitä hahmoja muovailuvahasta. Ja tietysti kun tämän vuoden kurpitsaa alettiin suunnitella, niin Bonskuhan keksi, että tehdään Among us -kurpitsa. Itse olin hiukan innostuneempi Darth Vaderista, mutta suostuin lasten ehdotukseen. Onneksi Pinterest auttoi jälleen ja löysin helppoja ideoita, miten Among us -ukkelit saa kurpitsaan koverrettua.

Hurja impostor paljastaa hampaat vain iskiessään. 

 

Lopulta homma lähti kuitenkin lapasesta ja tein yhteen kurpitsaan oikein koko miehistön impostoreineen kaikkineen. Joukossa on pari jo listittyä hahmoa sekä pari ihan tavallista miehistön jäsentä sekä terävähampaiden impostor. Huomaan, että kurpitsankoverrus ja kaiverrus tekniikkani ovat vuosien varrella hioutuneet, koska nyt se onnistui jo suurimmaksi osaksi ilman taistelua. 

Viitteenomaiset Among us -hahmot toimivat myös koverrettuina. 

Impostoreja taitaakin olla kaksi... 

Ja sitten se piiras! Olen ennenkin tehnyt kurpitsapiirasta, mutta nyt onnistuin mielestäni vielä paremmin kuin ennen. Siitä tulikin varsinainen hävikkipiirakka, sillä sisällytin siihen sekä koverretun kupitsan mallon myös viimejouluiset piparimurut. Ne olivat säilyneet hyvin tiiviissä rasiassa, eivätkä maistuneet yhtään härskiintyneeltä. Oikeastaan voisi sanoa, että piirakassa käytettiin sekä Millennium Falconia että Among usien alusta. Huomioi kuitenkin, että kaikki koverrettavaksi tarkoitetut kurpitsat eivät sovellu syötäviksi. Yhdistelin piirakassa eri reseptejä sen mukaan, mitä kaapista sattui löytymään. 

Pohja

• n. 200 g keksejä tai piparkakkua
• 50 g voita tai margariinia

Täyte: 

• n. 500 g kurpitsasosetta 
• 0,5-1 dl sokeria
• 1 dl muscovadosokeria
• 2 tl piparkakku maustetta tai erikseen kanelia, kardemummaa, inkivääriä jne. 
• 1 dl kermaa
• 1 dl maitoa
• 3 munaa

1. Murskaa piparkakut ja sulata voi/margariini. Sekoita pohjan ainekset keskenään ja levitä voideltuun piirakkavuokaan. Laita pohja kylmään odottamaan. Laita uuni 225 asteeseen. 

2. Valmista tarvittaessa kurpitsasose keittämällä kurpitsan malto pienessä vesimäärässä, n. 1-2 dl, ja soseuta. 

3. Kuumenna sosetta hellalla ja sekoita joukkoon sokerit, mausteet ja kerma sekä maito. Kiehauta ja laita jäähtymään. 

4. Kun kurpistaseos on jäähtynyt selvästi, sekoita joukkoon munat. Kaada seos piirakkapohjan päälle ja paista uunissa 225 asteessa ensin 15 minuuttia ja sen jälkeen 175 asteessa vielä 40 minuuttia. Riippuen uunista aika voi olla vähän vähemmän tai vähän enemmän, kuten minulla. Seuraa täytteen hyytymistä. 

5. Anna piirakan jäähtyä vähän ja tarjoa esimerkiksi kermavaashdon kanssa. 

Tämä simppeli kurpitsapiirakka oli kyllä yksi parhaista, mitä olen syönyt. Aiemmin olen usein käyttänyt kondensoitua maitoa, mutta tämä oli melkein parempaa. Yön yli jääkaapissa maku vielä vähän syveni. Hauskaa, että kurpitsat ovat tulleet osaksi meidän jokasyksyistä ruokavaliota, sillä ne ilahduttavat sekä ulkonäöllään että maullaan. 

Ulkoa en saanut tämän parempia kuvia, kun linssilude tuli jokaiseen kuvaan. 

Millaisen kurpitsan sinä olisit tehnyt tai teit tänä vuonna?

Bo Boosta Bon bon

 Mainitsinkin vähän aikaa sitten, että päätimme vaihtaa lastenhuoneen ja makuuhuoneen päittäin. Alkoi tuntua siltä, että lapset tarvitsevat lisää leikkitilaa ja toisaalta aikuiset kaipaavat välillä sitä, että saa vetää oven kiinni ja sanoa, että minä löhöän nyt täällä. Kumpikaan ei toteutunut vanhalla huonejärjestyksellä, joten tuumasta toimeen.

Näistä kuvista huomaa, että tänä syksynä aloitettu parkour on hieman innostanut hyppimään vielä lisää... 

Muutos toteutettiin muutama viikko sitten ja on tuntunut oikein onnistuneelta. Leikkihuoneen sotkut leviävät laajemmalle alueelle, joten sotkunkin keskellä mahtuu istumaan ja toisaalta ihan joka askeleella ei osu lego jalan alle. Ja ehkä se on ihan himpun siistimpänäkin pysynyt. Huonekaluja pitää vielä vähän miettiä, sillä roolivaatevarasto on paisunut niin isoksi, että niille tarvitsisi ehkä jonkun oman arkun, mutta muita muutoksia ei toistaiseksi ole suunnitelmissa. 

Lähtötilanne. Hennosti kiiltävä lintutapetti on kaunis, mutta etenkin lastenhuoneeseen kovin pliisu. 

Lopputulos sopii meille paremmin. 

Paitsi tietysti tapetti! Oikeastaan koko sen kohta kolme vuotta, kun olemme tässä asuneet, olen etsinyt tähän entiseen makuuhuoneeseen uutta tapettia. Edellisten asukkaiden hempeän romanttinen lintutapetti oli mielestäni ihan kaunis, eikä siksi sitä tarvinnut akuutisti vaihtaa. Muut muutostyöt ovat ajaneet usein tämän tapetoinnin ohi. Nyt tänä kesänä olisin löytänyt jo aivan täydellisen vaihtoehdon: Tapettitehtaan Kirsikkapuun keltaisena. Tila olisi kuitenkin vaatinut pari rullaa suhteellisen hintavaa tapettia ja tässä vaiheessa oli jo mielessä että ehkä tässä vuoden parin päästä huoneet vaihdetaan, enkä siksi viitsinyt satsata. Ja hyvä niin, kun kerran huoneiden vaihto tapahtuikin siitä jo muutaman kuukauden päästä. Ehkä joskus saan tuon Kirsikkapuun johonkin muualle. 

Pojilla on minun vanhat 101 Dalmatialaista -lakanat, jotka sopivat nekin tapettiin. 

Hauska nurkkahylly täyttyi legoista. 

Kun huoneet vaihdettiin, ratkesi myös tapettiongelma kerralla. Ehdin vain avata Aveon nettikaupan ja katsoa lastenhuoneen tapetit, kun ensimmäisten tapettien joukossa oli värikäs pallotapetti nimeltään Bon Bon! Miten voikin sattua noin hauska tuuri. Muisteltiin Bonskun kanssa, miten hänen "blogi- ja somenimensä" on aina ollut Bonbon. Nähtyään tapetin hän sanoi heti "Tuo se on!" eikä enää suostunut mihinkään muuhun vaihtoehtoon (paitsi johonkin melko karmeaan dinotapettiin, jonka erehdyin hänelle näyttämään). Tapetti oli sopivasti vielä tarjouksessa, joten tilasin sen lähes samantien ja toimitus oli muutaman päivän sisällä. 

Yläsängyssä Bonskulla on tekemäni tilkkutäkki päiväpeittona. 

Alasängyssä on vielä Bo Boota, sillä Tintin päiväpeitto on tehty kirppikseltä löytyneestä kankaasta.

Viime viikolla päästiin sitten tapetointihommiin. Olen aiemmin tapetoinut vain paperitapetilla ja Bon Bon taas oli kuitutapettia, jonka kanssa liisteri levitetäänkin seinään. Olen kuullut, että paperitapetti olisi jotenkin hankala, kun pitää antaa vettyä ja tapetti voi venyä ja niin edelleen, mutta en kyllä kokenut kuitutapettia sen helpommaksi. Siinä taas piti tarkkaan katsoa, ettei vuotaa auki rullatessa osu liisteröityyn seinään! Mutta minusta tapetointi on oikeastaan aika mukavaa puuhaa eikä mitenkään mahdottoman vaikeaa kummallakaan tapettityypillä ainakaan yhdessä jonkun kanssa työskennellessä. 

Leikkihuone siistissä kunnossa. Taulut pitäisi vielä vaihtaa. 

Tämä näky kaipaa vielä hiomista. Nallesäkit ja pieni yöpöytä saisivat vaihtua johonkin säilytysarkkuun. 

Lopputulos oli juuri sellainen kuin olin toivonut ja tapetti sopii hauskasti poikien värikkäisiin pehmoihin ja sängynpeitteisiin. Tapetti on samalla raikas ja sopivan hillitty vaikka silti värikäs ja hauska. Nyt pitää enää saada oikeat taulut seinille, sillä en aio jättää meidän hääkuvia kuitenkaan lastenhuoneen seinille. Ehkä siirrän myös vessassa olleet sisustustarrapallot toiselle seinälle. Ja pitäisikö ehkä kaivaa naftaliinista vanhat kunnon Pauli-serkun pallot? 

Tämä pienempi yläkerran huone riittää makkariksi vallan mainiosti. 

Miten kävi meidän uuden makuuhuoneemme tapetin? Siellähän oli pojille kolme vuotta sitten valittu Marimekon Bo Boo -autotapetti (aika lähellä Bonbonia muuten sekin). Noh, vaikka olisihan sen voinut vaihtaa vaikka tuohon Kirsikkapuuhun niin en minä raaskinut. Bo Boo on kuitenkin yksi suosikkikuoseistani ja ajattelin nyt, että voisin samantien ottaa siitä kaiken ilon irti ja sisustaa pienesä uudesta makuukammarista marimekkomakkarin. Vaihdoin jo kaikki koristetyynyt marimekkolaisiin ja vielä ehkä voisi pari uutta kuosia sinne haalia. Ehkä myös päiväpeitto voitaisiin vaihtaa johonkin värilliseen tai ainakin keveämpään, sillä kapeassa huoneessa painavan peiton levittäminen on hieman hankalaa. Suunnitelmissa on myös maalata vielä seinät uusiksi, mutta ehkä vasta keväämmällä. 

Tässä vielä alkuperäiset tyynyt, nyt sängyllä on marimekkoa. Sängyn takaa kurkkaa laatikkosänky, jonka ostimme varavuoteeksi pojille. Käytännössä he kuitenkin tulevat aina kainaloon lopulta. 

Ehkä jossain kohtaa lisää vielä tämän pikkumakkarin muodonmuutoksesta!

Raidruoho ja papan sauna

Koristelut, aina sekoitus uutta ja vanhaa. 

Vaikka pääsiäinen on minulle tärkeä juhla myös hengellisesti, rakastan myös pääsiäiskoristeita ja koristelua. Ehkä koska ne ovat niin minun värisiäni? Ihania kirkkaita värejä! Lisäksi puput, tiput ja munat ovat aika hauskoja, ainakin sen pienen hetken mitä niitä pitää esillä. Nyt lasten myötä meille on alkanut kertyä vielä entistäkin hauskempia koristeita, kuten otsikossa lukee. 

Blastoise, Charmaleon, Dragonite ja Lapras raidaamassa Pikachua. 

Bonsku on edelleen innostunut pokemoneista ja Pokemon go -pelistä. Peliin kuuluvat yhtenä olennaisena osana "raidit", jossa lisätyn todellisuuden pokemonsalilla on joku yleensä normaalia vahvempi pokemon, joka pitää voittaa. Etenkin vahvempien pokemonien voittamiseen tarvitaan useampia. Niistä inspiroituneena päätimme tehdäkin tavallisen rairuohon sijaan raidruohon! Harmikseni vaipansisus ei toiminut kasvualustana laakeassa astiassa yhtä hyvin kuin syvemmässä ja se pääsi hieman kuivahtamaan ja ruoho jäi hieman kitukasvuiseksi. Idea kuitenkin välittyy. Meillä oli juuri sopivasti pokemoneja ison Pikachun ympärille. Toiseen rairuohoon laitoimme Bonskun viime vuonna askartelemat kalliohaudan, Jeesuksen, ristin ja enkelin. 

Bonsku teki tuon liikuttavan Jeesus-hahmon viime vuonna. Minä puolestani olen pienenä tehnyt tuon enkelin.

Papan sauna onkin hieman mystisempi koriste, joka taas oli Tintin idea.  Todellisuudessa ei ole mistään saunasta kyse vaan hauskasta väärinkäsityksestä. Tintti on innostunut lasten karttakirjasta, jossa esitellään eri maiden nähtävyyksiä ja erikoisuuksia. Erityisen kiinnostunut hän on ollut Faberge-munista. Niinpä hän oli piirtänyt erään hoitopäivän aikana sellaisen ja hoitaja oli kirjoittanut Tintin piirtäneen "papan saunan". Minä sitä hieman ihmettelin, jolloin Bonsku tulkkasi, että se on tietysti Faberge-muna! Tintti tosiaan sanoo vaikean sanan hieman kuin "papase una", joka kuulijan korvissa saattaa helposti muuttua papan saunaksi. 

Tietysti teimme sitten omia Faberge-munia tästä muistoksi ja maalasimme massa- ja styroxmunia. Lapset eivät sitten jaksaneetkaan enää laittaa niihin paljettikoristeita, mutta niistä tuli aika hauska setti, kun osa on hieman epätasaisen värisiä, osa taas tasaisia, osassa on maalatut koristeet ja osassa paljetteja. Jokainen uniikki, kuten oikeatkin Fabergen munat. 

Papasee unia

On aika ihanaa, miten lasten vuosien varrella tekemät pääsiäiskoristeet alkavat tuoda mukavasti kerroksellisuutta pääsiäskoristeisiin. Moni varsinainen koriste on jo minun lapsuudestani ja vuosi vuodelta lisääntyvät pupukipot ja kupit ovat toinen toistaan söpömpiä. Pitäisi niihin vielä muistaa liittää vuosi. Eivät ne varmasti ole kellekään muulle arvokkaita kuin meille vanhemmille, ei ehkä edes myöhemmin lapsille itselleen, mutta ainakin parhaat aion säilyttää ja iloita laajentuvasta koristekavalkadista. 

Näistä vuosien varrella tehdyistä rairuohokipoista tulee söpö asetelma. 

Ehkä nämä perinteet tuntuivat taas tänä vuonna siksikin erityisen merkityksellisiltä, kun tavallista pääsiäistä ei vieläkään päästy viettämään. Ehkä vihdoin ensi vuonna?

Onko sinulla käytössä koristeita, joita käytät uudelleen ja uudelleen?

Mitä pokepallojen sisältä löytyy?

 Kuten syksyllä kerroin, Bonskun uusin villitys ovat pokemonit. Olemme siis kulkeneet palomiesten, Hevisauruksen, Elviksen, dinojen ja leijonakuninkaan kautta nyt pokemonvaiheeseen, kun innostuimme alkusyksystä pelaamaan Pokemon gota. Tällä hetkellä kaikki leikit, jotka eivät ole Starwarsia ovat pokemonia. Pokeja napataan puistoreissuilla ja onpa hän kehuskellut kaverilleen päiväkodissa "raidanneensa" tämän äidin kanssa, sillä tämä äiti on meidän kaverimme pokemon gossa. 

Koko elämä on yhtä pokemonia. Tein myös muutaman virkatun pokepallon. 

Usein olemme myös yhdessä googlailleet, millaisia pokemoneja mistäkin kehittyy ja mitä ominaisuuksia eri pokemoneilla on. Joskus syksyllä Bonsku kysyi, mitä pokepallojen sisällä oikein on. Jos et tiedä, niin pokemoneja napataan siis pokepalloihin, joissa ne ovat ikään säilössä kun niiden kouluttajat pitävät niitä mukanaan. Ja siinä googlatessa löytyikin aivan hurjan suloisia kuvia siitä, mitä pokepallojen sisällä voi olla. Yhdessä Pikachu loikoili mukavassa kirjastohuoneessa, toisessa Bulbasaur asui keskellä kaunista puutarhaa. Ja sitten löytyi vielä suloisia "pokemonterrarioita", jossa pienille pokemonfiguureille on rakennettu läpinäkyviin muovipalloihin omia pieniä maailmoja. Niin söpöjä! Bonsku tietysti innostui näistä ja halusi omia. Ajatus jäi hautomaan. 

Pokepallosetti. Tuo vihreä askarteluruoho jäi käyttämättä, samoin valkoinen akryylimaali jolla ensin ajattelin maalata pallot alapuolelta. 

Keksin, että omia pokemonterrarioita voisi tehdä muovisiin joulupalloaihioihin, jotka muodostuvat kahdesta puolikkaasta. Tuumasta toimeen ja ajattelin tehdä Bonskulle muutaman pallon joululahjaksi. En kuitenkaan ehtinyt niitä tehdä, joten keksin ratkaisuksi koota "pokepallo setin", johon ostin pieniä muovisia pokemonfiguureja, Fimo-massaa sekä joulupalloaihioita. 

Minusta oli aika ihanaa, että myös tällainen muovailuhomma kiinnosti Bonskua, eikä ainoastaan legojen ja playmobilejen kokoaminen. 

Fimot valmiina uuniin. Tein lapsena ja nuorena tosi paljon näistä massoista erilaisia juttuja. Edelleen se oli aika hauskaa!

Vähän jännitin, mitä Bonsku pitäisi askartelupaketista kaikkien hienojen uusien lelujen keskellä, mutta mitä vielä! Meillä oli yhdessä aivan ihana askarteluhetki joululomalla, kun muovailimme Fimo-massasta maailmoja pokepallojen sisälle. Jälkikäteen olisi kannattanut piittää pallon koko malliksi, johon maailmojen "alustoja" verrata. Nyt otimme kyllä pallon malliksi, mutta Fimo massasta tarttui muutamia sormenjälkiä tähän palloon. Eihän se paljon haitannut, mutta hieman harmitti muuten niin onnistuneissa palloissa. 

Tässä pallossa Cacnea, Bulbasaur ja Ducklett ja yksi, jonka nimen olen unohtanut, ovat lammen rannalla. 

Torchic, Marill, Ubreon ja Slowking karkkimaassa. Tämä on Bonskun tuotos alusta loppuun. 

Magnemite, Zoobat, Golduck ja joku neljäs ovat vedessä tulivuorisaaren äärellä. Tämäkin Bonskun tekemä.

Jokaiseen palloon liimattiin Erikeeperillä tai kuumaliimalla neljä pokemonia. Ostin CDONista setin edullisia pokemoneja. Ne olivat hieman huonolaatuisen oloisia, joten varmuuden vuoksi halusin lukita kaikki pokemonit pallojen sisään, enkä antaa leikkeihin. Lisäksi hahmot olivat sen verran pieniä, että hyvin ne myös mahtuivat pallojen sisään. Pientä säätämistä oli, että pisimmät hahmot sai aseteltua sopivasti, mutta kaikki saatiin mahtumaan. Liimasin "maailmojen" pohjat palloihin reunoistaan kuumaliimalla ja pallojen puolikkaat myös. Pallojen keskelle liimasin kaistaleen mustaa kontaktimuovia ja lopuksi laitoin piakalleen pallojen mukana tulleet hopeanväriset osat, joista pallon saisi roikkumaan, mikäli sitä käyttäisi perinteisenä joulupallona. Nyt se kuitenkin markkeeraa pokepallon "nappulaa", josta painamalla oikeat pokepallot ilmeisesti aukeavat. 

Laavaplaneetalla on hurjia pokemoneja, kuten Charizard ja Nidoqueen sekä pari muuta, joiden nimet eivät nyt tule mieleen. 

Lumessa touhuavat Ponyta ja Nidoran kavereineen. 

Pikachun, Clefairyn, Togeticin ja Teddyursan puutarha. 

Minimaailmoista tuli niin söpöjä ja ihanaa, että niissä näkyy myös Bonksun kädenjälki. Näistä olisi tullut paljon tylsempiä, jos olisin tehnyt ne itse valmiiksi! Pallot ovat sen verran herkkiä, ettei niillä varsinaisesti voi leikkiä. Niiden tarkoitus onkin toimia koristeina ja "rauhoittumispalloina", sillä niiden tutkiskelu rauhoittaa mukavasti. Hauskaa, miten yllättäviin puuhiin sitä lasten kanssa pääseekään! Ja minusta tämä vetävät vertoja valmiille pokemonterrarioille. 

Mikä on sinun suosikkisi näistä pokepalloista? Entä ovatko pokemonit sinulle tuttuja?

Gotta catch 'em all - pumpkin!

 Bonsku innostui syksyllä pokemoneista ja niinpä hurahdimme yhdessä nyt ensimmäistä kertaa Pokemon gon maailmaan. Kokeilin sitä joskus, kun se oli uusi juttu mutta se jäi, sillä se ei toiminut puhelimessani. Nyt sen sijaan opettelemme pelistä koko ajan uutta, vaikka aluksi vain keräsimme "pokeja". Pelistä on tullut yhteinen juttumme ja aina iltapäivisin, kun tulen kotiin töistä katsomme, millaisia pokemoneja meillä kotona olisi napattavaksi. Tämä on nyt selvästi Bonskun tämän syksyn "juttu" ja on hauskaa, kun siinä voi itsekin olla tiiviisti mukana (pelaamme minun puhelimellani).

Onko pokepallossa ehkä Charmander, kun siellä palaa tuli? 

Viime vuonna tähän aikaan taisivat olla pinnalla supersankarit ja silloin keksimmekin tehdä Batman-kurpitsalyhdyn. Tänä vuonna keksin jo kauan sitten, että tämän vuoden kurpitsalyhdystä tulee tietysti pokepallo! (Jos joku ei tiedä, niin pokemonit ovat siis otuksia, joita yritetään napata pokepalloihin.) Ajattelin, että malli löytyisi varmasti Pinterestistä, mutta yllätyksekseni siellä suurin osa pokepallo-kurpisoista olikin maalattuja! Höh, ei ollenkaan perinteistä kaiverrusta. Sen sijaan Pinterest oli täynnä toinen toistaan hienompia Pokemon-hahmoja kaiverrettuina kurpitsoihin. Niihin eivät kaiverrustaitoni olisi riittäneet, joten tyydyin niihin pariin mallikappaleeseen, jotka pokepalloista oli tehty. Sinänsä kuvio ei ole vaikea tehdä, mutta tarvitsin ideaa siihen, miten pokepallon eri värit tuodaan esiin ja miten kuvio pysyy parhaiten "kasassa". 

Erittäin hyvän niksin kurpitsan koverruksessa opin ystävältäni, joka teki vasta tänä vuonna ensimmäisen kerran kurpitsalyhdyn. Hän oli ostanut kaupasta "halloweenkurpitsan", johon oli kontaktimuovilla tehty naama valmiiksi. Ja sitten hän oli vain kaivertanut naaman kontaktimuovien mukaan. Nerokasta! Minä yritin viime vuonna piirtää lyijykynällä mallin kurpitsaan, eikä se tarttunut ollenkaan. Tällä kerralla leikkasin mallin värillisestä kontaktimuovista, liimasin kurpitsaan ja leikkasin mallin ympäriltä. Kyllä oli helpompaa! 

Ah, kontaktimuovi, mikä nerokas keksintö!

Melkein valmista. Parhaat työkalut ovat katkoteräveitsi, pieni teräväpäinen keittiöveitsi ja kaapimiseen jäätelökauha. 

Ja olisi ollut vielä helpompaa, jos en olisi tehnyt samaa virhettä kuin viime vuonna, eli unohtanut ottaa kurpitsaa ensin sisään lämpenemään. Nyt aluksi kurpitsa hikoili taas sen verran, ettei kontaktimuovi meinannut tarttua, mutta onneksi pienen pyyhekuivatuksen jälkeen se pysyi riittävän hyvin kiinni kurpitsassa. Tällä kertaa kaivertaminen muuten sujui jo rutiinilla ja vaivattomasti. Koko homma oli paketissa puolessa tunnissa. Kuviokin toki oli helppo tehdä, mutta kyllä ihan ensimmäisissä perusnaamoissa meni paljon enemmän aikaa. 

Pokepallon valkoisesta osasta näkyy valo ja tuosta keskiosan "napista" koversin vain ulkokuoren pois siten, että malton väri näkyy. 

Ja nyt meillä on sitten pokepallo rapunpielessä. Toivottavasti se houkuttelee meille oikein paljon pokemoneja tai ainakin Bonskun kovasti toivoman Squirtlen!

Muistojen matto

 Ennen muuttoamme syksyllä 2018 kävin läpi tavaroitamme ja tein pienimuotoista karsintaa. Vein kirppiksille vaatteita ja erinäistä sisustuskrääsää, joka ei enää istunut omaan makuuni. Ongelmaksi muodostuivat kuitenkin sellaiset vaatteet, etenkin t-paidat, jotka olivat jo niin kulahtaneita, etteivät olisi menneet kaupaksi. Osaa taas ei muista syistä viitsinyt myydä. Tai ehkä erään muinaisen kesätyöpaikkani Jaloviina-paita olisi hyvinkin mennyt kaupaksi. Niinpä päätin leikata kaikki ylimääräiset ja kulahtaneet paidat matonkuteiksi. Otin silloin valokuviakin prosessista. Tarkoituksenani oli varata kangaspuut taitokeskuksesta ja kutoa räsymatto. Ikinä vaan aikaa ei löytynyt ja postauskuvatkin unohtuivat arkistoon. Säännöllisesti kuitenkin muistin matonkuteeni ja pohdin, mihin uusi matto voisi tulla. 

Muistaakseni leikkasin kuteet tällä ohjeella. Onneksi se homma oli jo tältä erää hoidettu!

Lopulta sysäyksen mattoprojektille antoi yllättäen kakkavahingon kokenut yläkerran vessan matto. Jo valmiiksi tahrainen villainen pikkumatto ei muutenkaan enää miellyttänyt silmää. Niinpä päätin selvittää, olisiko muita tapoja tehdä matto kuin kangaspuilla. Tavallinen virkkaaminen ei houkuttanut. Yllättäen sitten instagram mainosti minulle Taitokeskuksen räsyvirkkauskurssia. Itse kurssille en päässyt, mutta kiinnostuin tekniikasta. Sillä voisi hyvinkin saada juuri vessanmatoksi sopivaa struktuuria. 

Selasin ahkerasti Pinterestiä ja pohdin erilaisten ohjeiden välillä. Pörröinen vai nypyläinen matto? Latch hook rag rug hakusanoilla sain lopulta parhaat ohjeet. Katsoin, että pohja jota matossa käytettiin näytti aivan mattojen liukuesteruudukolta, joten kävin hakemassa sellaista. Päätin pärjätä myös isolla virkkuukoukulla, sillä en halunnut ostaa projektiin mitään ylimääräistä. Ensin kokeilin aloittaa pörröistä mattoa. Luovuin ajatuksesta kuitenkin ensimmäisen solmun jälkeen, sillä tajusin kuinka valtavan hidas projekti olisi edessä. Niinpä päädyin tekemään nypyläistä pintaa, joka on oikeastaan yhtä helppoa, mutta paaaaljon nopeampaa. 

Vaihe 1 ylemmässä kuvassa ja vaihe 2 alemmassa. Kuteen vaihtaminenkin käy helposti: sen kun katkaiset langan ja aloitat seuraavalla. 

Sain hieman omaa-aikaa käsitöiden ja elokuvien parissa. 

Yksinkertaisuudessaan siis otetaan mattopohja, joka voi olla tuollaista liukuestemattoa tai varsinaista tähän tarkoitettua pohjaa. Sitten otetaan matonkudetta ja aletaan vetää sitä ruudukon rei'istä koukulla oikealle puolelle. Vieri viereen muodostuu pieniä nyppylöitä, joista tulee lopulta maton pinta. Aluksi voi tuntua, että miten kude oikein pysyy paikoillaan, mutta työn edetessä verkko hieman kiristyy, jolloin kude ei pullahda nurjalle puolelle. Minulla oli aika isoreikäistä verkkoa, joten laitoin aina vähintään kaksi, osaa jopa neljä, lankaa kerralla rei'istä läpi. 

Maton struktuuri on todella hauska. Osassa ruutuja on useampaa eri väriä, mikä tekee pinnasta entistä elävämmän. 

Loppua kohden piti hieman alkaa suunnitella, mitä värejä vielä on jäljellä. Muuten menin fiiliksen mukaan. 

Projekti oli kiva ja helppo, mutta kesti kyllä useamman viikon, sillä työhön välillä kyllästyi. Lisäksi se oli suhteellisen hidasta, kun kaikki kuteet eivät meinanneet niin nätisti pysyä paikoillaan ja osa taas oli todella tahkeita pikeekankaita, jotka eivät meinanneet tulla rei'istä läpi. Lopputulos kuitenkin palkitsi ja matto tuntui heti hauskan stuktuuriselta. Värikkäät ruudut valikoituivat kuosiksi, koska noh, rakastan värikkäitä ruutuja! Tämä myös mahdollisti mahdollisimman monen eri värisen kuteen käyttämisen. Halusin, että mattoon uppoaa mahdollisimman paljon kudevarastoa. Muutamaan ruutuun yritin myös ihan ostokudetta, joita minulla on jäljellä edellisestä mattoprojektista, mutta ne olivat jotenkin liian liukkaita eivätkä kolmin- tai nelinkertaisinakaan meinanneet pysyä paikoillaan vaan valuivat ruudukosta ulos. Lopuksi viimeistelin maton taittamalla hieman ylimääräistä ruudukkoa maton alle ja kuumaliimaamalla langanpäät paikoilleen. Kuumaliima houkutteli helppoudellaan, vaikka varmaan muitakin tapoja olisi ollut. 

Viimeistelyä vaille valmis matto. 

Nurja puoli näyttää melko villiltä. Ylimääräisen verkon leikkasin pois, mutta jätin 2-3 ruutua reunaan taitettavaksi. 

Kuumaliima tekee pohjasta myös vähemmän liukkaan. 

Matto sopii paikkaansa hienosti! Yläkerran vessan lattia on syksyisin ja talvisin todella kylmä, sillä lattialämmitys ei toimi ja matto on siksikin tärkeä. Matto tuntuu myös hauskalta varpaiden alla, kun toiset kuteet tuntuvat pehmoisilta, toiset jämäköiltä ja toiset upottavilta. On myös ihana kertoa lapsillekin, mitä kaikkia vaatteita matosta löytyy. Siinä on mm. paita, joka miehellä oli päällään tavatessamme. Siinä on vanhoja Maatanäkyvissä-festaripaitoja, New Yorkissa mukana ollut jättimäinen tuubihuiviasia, Metro-lehden paita siitä viikosta jonka mies lehteä jakoi. Yläasteaikainen yöpaitani ja paljon muita muistoja. Nyt vaan toivotaan, että tämä matto ei koe kakkavahinkoa! 

Mattoa tuo on hyvä kontrasti harmaalle lattialle. 

Seinän koristepallot sointuvat mattoon hyvin. 

Millaisia muistoja sinun räsymattoosi voisi tulla?

(Epä)onnenpyöriä

Meillä on kesän aikana ollut polkupyörärintamalla sekä onnea että epäonnea. Pyöräreissu oli sitä onnea, mutta meillä alkaa myös olla melko monta tarinaa varastetuista pyöristä kerrottavaksi, ei onneksi sentään ainoastaan tältä kesältä. Ja onneksi kolme viidestä varastetusta asiasta on löytynyt. Lisäksi pyöräonnea on lisännyt uusi "kakkosautomme", josta kerron postauksen lopussa. Skippaa loppuun, jos se kiinnostaa enemmän kuin kadonneet ja löytyneet polkupyörät. 

Tässä kuvassa on pyräilyonnea kerrakseen: selvitty reissun pahimmista mäistä ja päästyi huikeisiin maisemiin. 

En muista olenko koskaan kirjoittanut blogissa tarinaa siitä, miten minun lukittu pyöräni vietiin muutama vuosi takaperin lukitulta pihaltamme. Toki pihaa ympäröivä aita ei ole voimansa tunnossa olevalle kiipeilijälle este eikä mikään, mutta silti asia tuntui todella törkeältä. En kuitenkaan lähtenyt heti pyöräkaupoille, vaan pidin silmäni auki kaupungilla. Jostain syystä ajattelin, että se voisi vielä löytyä. Pyörä ei ollut niin arvokas, että sitä olisi kannattanut myydä eteenpäin. Vakuutusyhtiötäkään en viitsinyt hätyytellä apuun, sillä kun miehen pyörä oli kerran viety työpaikalta, hän sai korvaukseksi 11 euroa. Silmien auki pitäminen kannatti, sillä vain paria viikkoa myöhemmin olin Bonskun kanssa puistossa ja silmiini osui tutun näköinen pyörä. Menin tutkailemaan pyörää ja tunsin heti tutut pikkuviat, joten se oli varmasti minun. Pyörästä oli irrotettu lastenistuimen teline, kello ja lukko. Siinä oli kiinni jonkinlainen U-lukko, mutta koska asuimme lähellä, ajattelin pystyväni roudaamaan pyörän lukon kanssa kotiin. Sanoin puistossa olleelle toiselle naiselle, että "tämä näyttää nyt vähän oudolta, mutta tuolla on minun varastettu pyöräni, jonka nyt aion viedä takaisin. Heitin Bonskun liinaan ja lähdin sydän pamppaillen kuljettamaan pyörää kohti kotia. Pelkäsin koko ajan, että joku lähtisi perääni, sillä puistossa oli paljon porukkaa viettämässä iltaa. En saanut edes pihamme takaporttia auki, kun kädet tärisivät niin. Lähdin siis kohti etuporttia. Jossain vaiheessa U-lukko tipahti pois renkaasta. Se olikin vain hämäystä! Lopulta sain pyörän turvaan pihalle ja sen jälkeen käytinkin pitkään järeää ketjulukkoa, jonka olimme ostaneet aikanaan Hollannista. Pyörä on minulla edelleen käytössä!

Tämä pyörä on palvellut jo yli kymmenen vuotta ja varastamisen jälkeenkin jo kolme vuotta. Välillä haaveilen uudesta, mutta vielä tämä pelittää riittävän hyvin.  

Viime kesänä tuudittauduimme idyllisen puutaloalueen tunnelmaan ja pidimme pyöriämme melko huolettomasti kotimme edessä. Emme tainneet edes lukita pyöriä joka yöksi. Idylli kuitenkin murtui tänä kesänä, sillä alueelta on viety aivan ennätykselliset määrät pyöriä. Heinäkuun alussa mies oli jättänyt pyöränsä ja pyöräkärryn yöksi pihalle, sillä hän vei joka päivä sillä poikia puistoon. Eräänä aamuna lähdin töihin ja vähän ihmettelin, että pihaportti on auki. Syy selvisi jonkin ajan päästä, kun töihin tuli viesti että pyörä kärryineen oli varastettu! Harmitti todella, vaikka kummankin rahallinen arvo oli suhteellisen pieni, kummankin käyttöarvo oli suuri. Pyöräreissu oli vielä edessä, eikä sinne voisi lähteä ilman kärryä. Onneksi nykyään on kaikenmaailman kadonneen ja varastetun tavaran etsimiseen ja ilmoittamiseen suunnattuja facebook-ryhmiä. Sieltä naapuri bongasi, että joku oli ilmoittanut pyöräkärrystä, joka oli dumpattu heidän pihalleen yön aikana. Ilmeisesti varkaatkin olivat tajunneet arvon mitättömäksi. Pyörää ei kuitenkaan löytynyt. Tein ahkerasti Tori.fi ja Google-hakuja pyörän nimellä ja viikon päästä varkaudesta löysin kuin löysinkin tutun pyörän myynnissä. Ilmoitimme asiasta poliisille, mutta eipä heillä ole resursseja tehdä mitään. Tiedän, että jotkut ovat hakeneet varastettuja pyöriään myyjiltä pois itse, mutta tämä vaihtoehto ei houkuttanut, sillä se ei tuntunut oikein turvalliselta. Pyörä hävisi myynnistä ja meni sen siliän tien. Se jäi hieman harmittamaan, sillä oli toisaalta niin lähellä, että pyöräkin olisi saatu takaisin. 

Tämän kuvan kaikki pyötä ja kärryt on nyt kertaalleet varastettu ja saatu takaisin. Kärry lähtee pian neljänsille omistajilleen. 

Mies osti naapurilta uuden hyvän pyörän, sillä naapuri oli juuri hankkimassa itselleen toista pyörää. Pyörä pääsi reissuun ja olikin oikein passeli. Emme enää jättänet pyöriä ulos yöksi vaan veimme lukittuun varastoon. Sen verran sinisilmäisiä vielä olimme, että emme lukinneet pyöriä siellä (tyhmää, tiedän). Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään kerrostalon varasto, johon pääsisi paljon ihmisiä, vaan pieni, järeästi lukittu tila. Mutta eipä se auttanut, sillä todennäköisesti ovi oli ollut hetken auki ja kaikkien muiden lukitsemattomien pyörien joukosta oli varastettu tietysti miehen pyörä. Ajattelin, että kyseessä ei tällä kertaa ollut varastetun tavaran myyjä, sillä silloin hän olisi ottanut ne muutkin lutkitsemattomat pyörät tai ainakin arvokkaammat. Nyt hän oli tyytynyt näyttävän näköiseen pyörään. Pidin jälleen silmäni auki ja muutaman päivän päästä päätin vielä kokeilla onneani ja laittaa ilmoituksen varastetusta pyörästä fb-ryhmään. Se kannatti, sillä jo seuraavana päivänä sain tekstiviestin. Joku oli tunnistanut pyörän ja se oli jonkun epämääräisen porukan hallussa. Mutta kävi aivan käsittämätön tuuri, aivan johdatus, että tämä viestin lähettänyt oli jäänyt seuraamaan, miten yksi porukan tyyppi ei ollut päässyt pyörällä eteenpäin ja jättänyt pyörän niille sijoilleen. Tämä ystävällinen sivullinen oli siirtänyt pyörän piiloon ja otti minuun yhteyttä. Mies kävi hakemassa omansa takaisin. Vaihdevaijeri oli rikki, eikä pyörä siksi kulkenut kunnolla, mutta huollolla sen saisi kuntoon. Paljon halvempaa, kuin taas uuden pyörän hankkiminen. Nyt lukitsemme pyörät entistä tarkemmin. 

Voi pyörärakkaus! Laatikkopyörä on kyllä mainio kapistus. Haave taisi syttyä jo jollain hollanninreissulla ja nyt se viimein toteutui. 

Tästä kaikesta pyöräepäonnesta huolimatta uskalsimme hankkia meille uuden kulkupelin, "kakkosauton", josta mainitsin postauksen alussa. Meille kotiutui heinäkuussa sähköavusteinen laatikkopyörä. Se se vasta on onnenmenopeli! Vaikka hankintahinta oli kallis, se tuntuu jo nyt kannattavalta hankinnalta. Emme halunneet ostaa toista autoa, sillä autoissa on aina parkkipaikan vaiva, epäekologisuus näkökulma eikä sillä ole niin kätevä lähteä keskustan suuntaan. Lisäksi vaikka auton hankintahinta olisi sama kuin laatikkopyörässä (nelisen tonnia sadekuomuineen ja suojineen kaikkineen), tulisi auto lopulta bensoineen, huoltoineen ja remontteineen kalliimmaksi. Emmekä oikeasti edes tarvitsisi toista autoa, vaan pärjäämme hyvin yhdellä. Laatikkopyörä mahdollistaa vielä pyöräkärryäkin paremmin helpot siirtymät kauppaa, ostosten kärräämisen ja jopa rumpujen roudaamisen. Sähköjen avulla sillä ajaa kevyesti pidemmänkin matkan, vaikka merkittävästi nopeammin kuin tavallisella pyörällä sillä ei kuorman kanssa pääse (mutta toki paljon nopeammin ja kevyemmin kuin tavallisella pyörällä ja peräkärryllä). 

Parin viikon ruokaostokset saa kätevästi kotiin ilman autoa. Sähköt ovat kyllä mäkisessä Suomessa melkein välttämättömän. Ehkäpä Pohjanmaalla pärjäisi ilman?

Myös kukat kulkevat kyydissä. Lasten penkin saa taitettua pois, jolloin tavaraa mahtuu enemmän. 

Kävimme kokeilemassa Tavarapyöräasiantuntijalla muutamaa erilaista laatikkoa, tai kuormapyörä tuo taitaa virallisesti olla. Meille suositeltiin kaksipyöräistä mallia, jonka ohjaaminen on huomattavasti helpompaa kuin kolmipyöräisen. Toki senkin ajotekniikan oppisi, jos olisi tarve isommalle laatikolle, mutta meille riittää tuo kaksipyöräinen. Päädyimme Bakfiets.nl -merkkiseen pyörään. Toinen vaihtoehto oli Urban Arrow, joka oli hieman jäykempi ja sen ulkonäkö miellytti meitä vähemmän. Sillä on niin kevyt ajella, ettei pieni harharetki mustikkametsästä kotiin tuntunut missään. Siihen mahtuvat mainiosti parin viikon kauppakassiostokset ja siihen on helppo istuttaa lapset. Aluksi me ihan kilpailimme siitä, kumpi sillä saa ajaa, mutta alkuhuuma on hieman jo lieventynyt. Silti joka kerta sillä ajaessani hykertelen ilosta ja innosta. Laatikkopyörän lukitsemisessa olemme kyllä olleet nyt supertarkkoja ja se on useammalla lukolla kiinteästi kiinni. Onneksi sen varastaminen ja eteenpäin myyminen ei ole aivan yhtä  yksinkertaista kuin tavallisen pyörän. Toitottavasti se kuitenkin säilyisi onnenpyöränä! 

Onko sinulla ollut onnea tai epäonnea polkupyörien kanssa?