perjantai 25. kesäkuuta 2021

Biojätekuppi nurin osa 2

 No niin, vihdoin pääsen kertomaan lisää bokashoinnista, jonka aloitin kolmisen kuukautta sitten. Edelleen systeemi tuntuu toimivalta ja aion sitä jatkaa. Olen myös edelleen ilahtunut siitä, ettei 16 litran bokashisanko täyty ihan hetkessä, vaan kestää noin kuukauden saada se täyteen. Nyt meillä on menossa kolmas sangollinen ja toinen täysi sanko on fermentoitumassa. Nyt kerron, mitä tapahtuu sangon täyttymisen jälkeen. Aivan täydellisesti prosessi ei ole mennyt, mutta riittävän hyvin kuitenkin.


Tintti kaivamassa valmista bokamultaa. 


Nyt helteillä bokashiämpärit piti siirtää keittiöstä alakertaan. Jätteet alkoivat nimittäin käydä sihinällä!

Sangon täyttymisen jälkeen biojätteiden täytyy siis fermentoitua vähintään parisen viikkoa, mielellään kai enemmänkin. Minä pidin vajaat kolme viikkoa ennen kuin tein ns. multatehtaat. Fermentoituminen tapahtuu siis sen mikrobirouheen avulla, jota on lisätty koko ajan biojätteiden joukkoon. Muutenhan jätteet vaan mädäntyisivät. Vein sangon hapattumaan kellarikerrokseen pois keittiöstä. Fermentoitumisen aikana pitää bokashinestettä edelleen valuttaa säännöllisesti ämpäristä hanan kautta. Usein hapattumisen lopulla nesteen tulo vähenee tai loppuu ja näin kävi minullakin. Tämä oli hyvä merkki siitä, että fermentoituminen oli onnistunut. 


Multatehdastarvikkeet: vanhaa multaa, isoja muoviastioita ja varoiksi jyrjäverkkoa. 


Ensin pohjalle munakennoja imemään kosteutta. 

Sitten multatehdashommiin! Ideana on siis sekoittaa hapattuneet jätteet vanhan mullan joukkoon, jossa ne sitten multaantuvat, nopeimmillaan alle parissa viikossa. Minusta tämä tuntui kyllä aivan uskomattomalta ajatukselta ja vaikka olin tähän hommaan ryhtynyt, en silti meinannut uskoa tätä. Kun avasin bokashisangon, eivät jätteet aluksi tuoksuneet oikein millekään, korkeintaan siltä bokashirouheelta. Tämä oli iloinen yllätys! Vähemmän iloinen yllätys oli se, että kun niitä fermentoituneita jätteitä alkoi penkoa ja sekoittaa multaan, niin sieltä paljastui kyllä melkoisia oksennusmaisiakin hajuja. Multatehdas kannattaa siis sekoittaa ulkona ja onneksi näin teinkin. 


Sitten kerros vanhaa multaa alle. Multatehtaan astia saa olla läpinäkyvä, vaikka bokashiämpäri ei. Kuvittelin pystyväni seuraamaan multaantumisprosessia muovin läpi, mutta ei se kyllä kunnolla näkynyt. 

Bokashijätettä ja multaa sekaisin. Nämä pitäisi sekoittaa vielä paremmin. 


Multatehtaan voi tehdä mihin tahansa muoviseen astiaan, jonka saa päältä suojattua ilmavasti jyrsijöiltä ja ötököiltä. Ensin pohjalle laitetaan noin 10 senttiä vanhaa multaa ja vaikka munakennoja imemään ylimääräistä kosteutta. Sitten laitetaan noin 50/50 vanhaa multaa ja fermentoitunutta jätettä. Nämä on tärkeää sekoittaa hyvin ja hajottaa jätepaakut, jotta multaa on joka puolella. Jostain luin, että kaiken pitää olla mullalla "paneroitua". Tämän tein puutarhahanskat käsissä ja onnistui suhteellisen siististi. Tässä vaiheessa seos haisi vielä hieman, mutta ei enää pahasti. Lopuksi laitetaan päälle vielä noin 10 cm kerros vanhaa multaa hajulukoksi. Omaan nenään tämä esti hajun tehokkaasti. Tarkkanenäinen Bonsku vielä haistoi ihan läheltä, mutta kauempaa ei hänkään. Tämä päällikerros on vielä hyvä kostuttaa. 

Valmiita multatehtaita. 


Vaikka vein multatehtaat sisälle multaantumaan, laitoin niiden päälle varmuuden vuoksi jyrsijäverkkoa. Ennen multaantumista jätteet voivat houkutella jyrsijöitä, vaikka multakerros estääkin pahimmat hajut. Lisäksi laitoin päälle vielä harson estämään harsosääskien tai kärpästen pesiytymisen niihin. Multatehtaita tuli lopulta yhteensä kolme. Olin ostanut kaksi 20 litran astiaa tätä varten, mutta tarvitsin vielä lisäksi yhden ämpärin. Pistin multatehtaat alakertaan. Nyt kesällä, kun lattialämmitys on pienimmillään, en laittanut mitään multatehtaiden alle, mutta muulloin lattialämmityksen ja tehtaan väliin olisi hyvä laittaa jotain, vaikka puupalikka. 

Odottelin pari viikkoa ja tarkistin multatilanteen. Pienoinen pettymys oli, että yksikään tehtaista ei ollut vielä valmis. Selvitin missä oli mennyt vikaan ja löysin muutamia juttuja. En ollut pitänyt päällimmäistä multakerrosta riittävän kosteana ja ainakin yksi multatehdas oli päässyt hieman kuivahtamaan. Tästä löytyi myös hieman hometta, jonka poistin joukosta. Toisissa hometta ei ollut, mutta oli myös vielä isoja paakkuja jätettä. Totesin, etten ollut rikkonut paakkuja riittävän hyvin, eivätkä ne olleet päässeet multaantumaan. Rikoin paakkuja lisää ja sekoittelin multaan. Lisäksi totesin, että alakerta oli nyt kesällä liian viileä paikka, joten siirsin multatehtaat kuistille. 


Tässä on meidän huhtikuun biojätteet. Ihmeellistä. 


Odottelin jälleen viikon ja kurkkasin uudestaan multatehtaisiin. Nyt yhdessäkään tehtaassa ei ollut näkyvissä enää hometta ja suurin osa oli muuttunut oikein muhevaksi mullaksi. Hämmästyttävää! Vaikka prosessi ei mennyt aivan oppikirjan mukaan tai yhtä nopeasti, niin tuntuu silti uskomattomalta, miten nopeasti multaa syntyi! Muutamia multaantumattomia kohtia, mm. parsan kovia varsia, löytyi vielä multatehtaisen pohjalta. Siirsin ne kaikki yhteen multatehtaaseen ja käytin kaksi muuta puutarhassa.

Puutarha kukoistaa bokanesteen ansiosta. Vielä kyllä mahtuu lisää kukkia. 

Koska bokashimulta on niin vahvaa, se on hyvä sekoittaa vielä tässä vaiheessa uudestaan 50/50 vanhaan multaan. Osan käytin kukkapenkissä niin, että sekoitin hieman bokashimultaa pintamultaan, mutta tomaatin istutin isompaan ruukkuun 50/50 sekoituksella. Toivottavasti multa on yhtä hyvää tavaraa kuin bokashineste on ollut! Se on saanut kyllä meidän pihan kukat aivan uuteen loistoon. Jos ei muuten, niin ainakin sen nesteen vuoksi tämä kannattaa! Olen jakanut bokashinestettä myös äidilleni ja anopille ja yhdelle kaverille. Sitä onneksi riittää. 

Tulipas hirveästi asiaa vielä bokashista! Ei prosessi ole lopulta kovin monimutkainen, etenkään kun sen on kerran tehnyt, mutta ensi kerralla osaan tehdä joitain asioita toisin. Nyt vaan odottamaan seuraavan satsin hapattumista, että saan laittaa uudet multatehtaat pystyyn. 

Kuulostaako sinusta kaiken tämän vaivan arvoiselta? 


perjantai 4. kesäkuuta 2021

Hiottu timantti

 Minulla on ollut hieman ristiriitainen suhde yläkerran vessan puisen työtason kanssa. Puinen taso on toisaalta arvokas ja tyylikäs valinta, mutta se ei ole ollut enää pitkään oikein hyvässä kunnossa. Nyt vihdoin sain otettua itseäni niskasta kiinni ja hoidin tason kunnolla kuntoon. Ja kyllä siitä tulikin aivan ihana! Samalla sisustin vessaa myös muuten hieman uusiksi. 

Tykkään hurjasti tästä hauskan mallisesta vessasta. Peili on leikattu seinän muotoja mukaillen ja kaikki on niin mietittyä. 

 Kertaalleen olen tason öljynnyt, mutta hyöty jäi lyhytaikaiseksi. Lavuaarin ympärillä on ollut mm. ruma kohta, joka tuntui oikein imaisevan kaikki hammastahna- ja saippuatahrat. Se ei ole kauaa puhtaana pysynyt ja nyt kun on viimeinen vuosi lotrattu saippualla oikein olan takaa ja lapsiakin on ohjattu pesemään usein käsiä, on saippuan määrä myös tasolla ollut välillä melko - lainehtiva. 


Work in progress. Aika karmeita kohtia joukossa, etenkin tuo missä on ollut kasvo- ja suolasaippuani. 


Olen silitellyt tuota tasoa aina iltaisin hampaita pestessä, kun se on nyt niin ihanan tuntuinen. 



Lopulta kyllästyin huonokuntoiseen tasoon ja selvitin, miten se oikeastaan kuuluisi hoitaa. Marssin ostamaan hiomapaperia ja ensin hioin hioin hioin. Pahimmat karheuden lähtivät heti siliämään ja myös ennestään hyväkuntoiset kohdat tulivat entistä sileämmiksi. Öljyn sijasta ostin TopOil-öljyvahaa, jonka pitäisi antaa kestävämpi ja pidempiaikaisempi suoja. Vaha tekikin puuhun ihanan mattaisen pinnan ja kolme kerrosta tuntui tekevän tasosta riittävästi vettähylkivät. Muutamaa kohtaa en saanut ihan täydelliseksi, mutta muutos on kuitenkin huomattava. Harmi, etten huomannut ottaa "ennen - jälkeen"-kuvia tästä projektista. Mutta kuvitelkaa oikein karhea taso hammastahnatahroineen. 

Tässä näkyy hitunen vielä hammastahnajälkiä, mutta tämän jälkeen käsittelin tuota vielä hieman lisää. 

Lavuaari on kauniisti upotettu tasoon. Tason suojelemiseksi pistin kaikki saippuat vielä toisen  lautasen päälle. Lapsille tarkoitettu käsienpesuohje peittää peilistä kätevästi hieman ruman kohdan, jossa vesi on päässyt reunan alle. 


Vaihdoin samalla hieman tavaroiden järjestystä järkevämmäksi. Vessassa on alusta asti ollut vihreä pahvinen laatikosto, joka on alunperin hankittu kirjoituspöydälle. Se sopii mainiosti myös meikkien ja kaiken pienen vessasälän säilytyspaikaksi. Siirsin sen nyt tasolta takaseinällä olevalle tasolle ja jätin puutasolle vain kaikkein olennaisimmat asiat. 

Tämä kolo on niin kätevä sekä säilytyspaikkana että kaiken kauniin esille laittamiseen. 

Nämä hauskat pilkkulautaset pääsivät nyt oikeuksiinsa. Johdot hiukan häiritsevät asetelmaa kyllä. Partakoneen piilotin kukalliseen laatikkoon. Ehkä sillekin pitää tehdä keraaminen säilytin. 


Nyt kun sain puutason kuntoon, haluan myös pitää sen hyvässä kunnossa. Laitoin sähköhammasharjat keramiikkapajassa tekemieni aluslautasten päälle ja saippuat Terraviivan keraamisen laakean astian päälle. Vessasta tulin oikein keramiikkanäyttely, sillä lisäksi laitoin hammastahnat tekemääni purkkiin, palasaippuat ovat tietysti tekemieni saippuakuppien päällä ja onhan vessassa vielä keraamiset nimikyltit. Ja vielä lopuksi aloin suunnitella, että tekemäni lasinsirpaleilla koristellut pienet "taulut" voisivat sopia vessan seinälle. En vielä löytänyt niille aivan sopivaa paikkaa, joten nyt ne jäivät tasolle koristuksiksi. 

Pyyhekyltit on kiinnitetty ihan sinitarralla, vaikka tein oikein naulanreiät!

Vessapaperista huolehtii tämä hassu rouva, jonka äitini osti joskus lapsuuden kotiini. En ole malttanut luopua siitä. 

Piristävää tällainen pienikin muutos ja nyt on oikein ilo pestä iltaisin hampaita ja silitellä sielää ja kaunista tasoa. Nyt kun opin huoltamaan puutason oikein, ei enää tarvitse tuntea sitä kohtaan ristitiitaisia tunteita, vaan voi ihailla kaunista materiaalia, jollaista ei ehkä itse olisi osannut tai uskaltanut siihen edes hankkia.  

Mitäs pidät?