Kurkistus vaatekaappeihin

Kävin läpi lomalla myös vaatekaapit ja järjestelin poikien ja minun vaatteeni. Ajattelin tässä kirppikselle meneviä vaatteita läpikäydessäni tehdä pienen kurkistuksen minun ja poikien vaatekaappeihin. Tässä ensimmäisessä postauksessa esittelen oman vaatekaappini suosikkeja ja kulmakiviä.

Sininen 2nd hand Marimekkoa, muut vintagea. Tuosta oikean reunimmaisesta saan aina kansallispuku-viba-kommentteja ja siltä se vähän näyttääkin. 

Vaatekaapistani on vuosien mittaan karsiutunut pois lähes kaikki "ihan kivat" vaatteet ja olen oppinut ostamaan sekä uutta että käytettyä vain, jos vaate on aivan todella, todella ihana tai tarpeellinen. Myös tuo ihanuusaspekti on tarpeen ohella tärkeä, sillä vaatteet tuovat iloa elämään ja tykkään pukeutua tyylikkäästi ja hauskasti. Uskoisin, että minulle on vuosien varrella muodostunut oma tyyli, johon sitten sulautuu aina myös muotivirtauksia tietoisesti tai huomaamattaan. Pidän väreistä, mutta kokonaisuus ei saa olla liian räikeä. Rakastan mekkoja ja hameita, vaikka käytän myös housuja. Pidän suhteellisen tyköistuvista vaatteista, enkä osaa pitää väljiä leikkauksia. Tuntuu, että hukun monen suomalaismerkin mekkoihin ja paitoihin. En tykkää ns. "perusvaatteista", vaan tykkään siitä että vaatteessa on jokin juju. Käytän paljon vintagea, mutta usein modernein maustein. En halua, että arkena käyttämäni vaatekappale välttämättä huutaa vintagea. 

Arkimekkoja vasemmalta oikealle: äitini ompelema kietaisumekko, Lontoosa löytynyt vintagemekko, äitini muokkaama pilkkumekko, Espanjasta ostettu repro-mekko sekä UFFilta löytynyt vintagemekko. 

Käytän arkena tällä hetkellä lähes pelkästään mekkoja ja hameita. Housut ovat vaan niin paljon tylsempiä ja lisäksi ainoissa farkuissani on reikä polvessa. Tuntuu muuten, että housut kuluvatkin nopeammin! Yhdistelen värikkäisiin hameisiin yleensä yksivärisiä tai muuten simppeleitä paitoja, sillä liian räiskyvää en halua. Ihan tarpeeksi räiskyvää on varmasti kyllä. Muistan, kun joskus kerroin yhdistäväni kirkkaisiin väreihin usein jonkin hillitymmän yläosan- tai alaosan. Ystäväni sanoi minulle naurahtaen, että "Niin, kumpi mahtaa olla hillitty, oranssi villapaita vai pilkulliset farkut?" Heh, kaikki on suhteellista. Eräät tuttavani ovat käyneet värianalyyseissä ja olen kuullut itsekin olevani mahdollisesti soft summer, mikä ei kyllä yhtään käy näihin väreihin. Olen kuitenkin yrittänyt olla suhtautumatta näihin suosituksiin liian vakavasti, sillä hillityt värit eivät vain olisi minua, vaikka kuinka korostaisivat ihoani tai silmiäni. 

Alpa-kokoelma ja pari jäljellä olevista Benetton-neuleista. Molemmista on pitänyt paikata kyynärpäät. 

Vaatekaappini kulmakivinä ovat viime aikoina olleet myös neuletakit. Olen vilukissa, joten niille todellakin on käyttöä. Jossain vaiheessa hamstrasin käytettynä Benettonin neuletakkeja ja parhaimmillaan niitä taisi olla viisi tai kuusi. Sitten osa kului puhki ja yhden söivät turkiskuoriaiset, mutta edelleen niitä on minulla muutamia. Ne ovat jääneet kuitenkin viimeaikoina vähemmälle käytölle, sillä olen ihastunut Alpan neuleisiin. Sain ensimmäisen, keltaisen lyhyen, pari vuotta sitten joululahjaksi ja käytin sitä talvisaikaan liki päivittäin ja kesäaikaankin silloin tällöin. Viime jouluna sain lahjaksi pitkän harmaan neuletakin ja ennen töihinpaluuta ostin pitkän turkoosin, sillä meillä on töissä todella kylmä etenkin kesäisin. Joku näistä neuleista on ollut lähes joka päivä aivan kesäkuumaa lukuunottamatta päälläni ja ne ovat pysyneet täydellisen nypyttöminä! Ne ovat ihanan tuntuisia, mutta paljaalla iholla vaatii kyllä totuttelua. Keltainen lyhyt neuleeni oli mukana myös pyöräretkellä ja se toimi todella hyvin lämmikkeenä kesäyönä. Vaikka hankintahinta on kallis, niin nämä neuleet ovat kyllä olleet erinomaisen hyviä. 

Keltainen hame on uusimpia hamehanintoja, pilkkuhame on jo esitelty joskus blogissakin. Isopalloinen ja raitahame ovat koronakevään vintage-ostoksia. Pinkki on hauska "uusi" housuhame. 

En pyri minimalistiseen vaatekaappiin, sillä maailmassa on liikaa ihania vintagehameita pystyäkseni siihen. Tänä vuonna minun piti vähentää radikaalisti vaatteiden ostoa, mutta syytän koronaa siitä, että olen selannut paljon aiempaa aktiivisemmin vintage- ja secondhand liikkeiden fb-sivuja ja siellä on tullut vastaan kaikkea ihanaa. Lisäksi mielelläni olen tukenut pieniä vintageliikkeitä ja vintage on varmasti vaatehankinnoissa sieltä eettisimmästä päästä. Mutta kuten sanoin, mitään "ihan kivaa" en enää juuri koskaan osta vain siksi, että löydän sen edullisesti ja käytettynä. Nyt lomalla rykäisin pystyyn myös kirppisrekin Dirty hippies lifestylestä, jotta saan eteenpäin vaatteet, jotka eivät enää mahdu tai joita en pidä. Ilokseni huomasin, että niitä löytyi paljon aiempaa vähemmän. Mutta nyt uskalsin luopua myös muutamasta vintage-vaatteesta.  

2nd hand Marimekko-aarteitani. Haalari on aivan paras kesäasu. Koira-paidan ostin itselleni lukion ekan päätyttyä vuonna 2004 (!). Kukkamekko on uusin hankinta pitkän haaveilun jälkeen. Ruutumekon sain 30-vuotislahjaksi. 

Huomaan, että vaatekaapissani on säilynyt monia suosikkeja jo vuosien takaa. Moni suosikkivaate alkaa olla pian kymmenisen vuotta vanha. Toivon, että saisin pidettyä vaatekaappini näin kestävänä, sillä kun se on täynnä ikisuosikkeja, ei tarvitse kyllästyä tai ostella uutta. Toki tyyli väkisin iän mukana muuttuu, en esimerkiksi vain pysty enää pitämään sellaisia minihameita kuin vielä joitakin vuosia sitten. Mutta uskon myös että näin kolmekymppisenä tyylin muutos on hitaampaa kuin parikymppisenä. 

Mitkä ovat sinun vaatekaappisi kulmakivet?

Tyttö ja vanerikorvakoru

Ennen lapsia käytin paljon koruja. Usein kaulakoruja, mutta myös näyttäviä korviksia. Jossain vaiheessa siirryin nappikorviksiin, koska ihoni ei tykännyt roikkuvista korviksista. Sitten syntyivät lapset ja jouduin luopumaan kaulakoruista. Kumpikin lapsi on ollut vauvana varsinainen korunrepijä (eikä ihme), enkä töissäkään osannut käyttää kaulakoruja samaan malliin kuin opiskeluaikana. Upeita korviksia käyttävä työkaverini sai minut kuitenkin innostumaan uudestaan näyttävistä korviksista. Tällä kertaa myöskin ihoni on kestänyt roikkuvat korvikset hyvin. Jipii, mikä mahdollisuus!

Uusi täydennetty korviskokelmani

Kevään aikana olenkin täydentänyt korvisvalikoimaani innokkaasti. Olen tykästynyt kovasti nyt muodissa oleviin vanerikorviksiin, sillä ne ovat ihanan kevyitä ja silti näyttäviä. Olen kaivanut naftaliinista myös vanhoja suosikkeja. Korviksia olen ripotellut kotona eri kerroksiin, jotta aamulla voi aina napata kauniit korvikset mukaan oli sitten missä kerroksessa hyvänsä. Tekemäni keramiikkakipot ovat tulleet tarpeeseen.

Papukaijat ovat Television korumallistosta, hempeät kukat Kukkakiskan ja pisarat Riemupuodin. 

Jätskit Telkkarista, vaaleansiniset ympyrät Butoni designilta ja hopeiset lehdykät Tohonolta. Helmet muistakseni Snön. 

Kultaiset lehdet ovat Tohonon ja keltaiset vanamot Kukkakiskan. Keltaiset pallokorvikset löytyivät muistaakseni Tallinnasta ja kynänpäät ehkä putiikki Taruliinasta?

On mukava myös tukea suomalaisia pieniä korumerkkejä ostamalla heidän korujaan. Suosikkejani ovat Televisio lifestylestoren oman merkin korvikset ja suloinen pieni Kukkakiska-niminen korumerkki. Myös poronnahkaiset hopeiset ja kultaiset korvikset Tohono-merkiltä ovat suosikkini vuosien takaa. Nyt löysin synttärilahjaksi Butoni designin hauskat vaaleansiniset geometriset korvikset. 

Yksi Riemupuodin korvis on harmikseni hajonnut ja toinen hävinnyt. Vasemman puoleiset vihreät ovat Snön ja toisista ei ole tietoa. 

Helmikorvakorut löytyivät museosta, keskimmäiset ovat Jasmin designin äidinmaitokorut ja mustat lehdet on ostettu kirkon joulumyyjäisistä muutama vuosi sitten. Ne on tehty pyörän sisäkumista. 

Arjessa tykkään käyttää värikkäitä ja hassuja korviksia, mutta juhliin valitsen usein hillitymmät korut, esimerkiksi juuri nuo Tohonon korvikset tai sitten klassiset helmikorvikset. Äitini löysi hauskassa rasiassa olevat helmikorvakorut jonkun museon kaupasta. Juju on tietysti rasian kuvassa oleva teos, Tyttö ja helmikorvakoru. Ne ovat harmikseni melko painavat ja sopivat siksi vain esimerkiksi juhlissa pidettäviksi. Onneksi on, mistä valita ja kelpaa valita korvisarsenaalista, kun on kaikkea sopivasti eri asuihin ja tilanteisiin. 

Tykkäätkö käyttää koruja ja jos, niin millaisia?

Naamiaisasuhuveja

Rakastan suunnitella naamiaisasuja! Pienenä oli ihanaa suunnitella äidin avustuksella nuuttipukkivaatetusta ja usein isompana pidin syntymättömyyspäiväjuhlat Halloweenin aikoihin (sillä kesällä kaikki kaverit olivat lomillaan kuka missäkin). Minusta on myös hauska ottaa rooli ja esittää jotain ihan muuta, kuin mitä olen. Naamiaisissa ja näytelmissä tätä olen saanut toteuttaa, vaikka viimeisen vuosikymmenen aikana näytteleminen ja improvisaatio on jäänyt vähemmälle. Ehkä vielä joskus. 

Keijo Keiju ja Pikku-Peikko vuonna 2007. Olimme tuolloin seurustelleet puolisen vuotta. Vakka kantensa valitsi?

Minä en erityisemmin pidä kauppojen valmiista krääsänaamiaisasujen valikoimasta. Tietysti nekin ovat paikallaan, jos ei ole intoa koostaa naamiaisasuja muuten, mutta minä pyrin ostamaan mahdollisimman vähän uutta naamiaisasuja varten. Pyrin myös tietynlaiseen minimalismiin: mielikuvitukselle pitää jättää sijaa. Asun ei tarvitse olla viimeisen päälle huoliteltu ja peittää koko ihmistä alleen ollakseen onnistunut. Pinterest on täynnä toinen toistaan upeampia naamiaisasuja, mutta minä luon mieluummin illuusioita kuin näköispainoksia. 

Katti Matikaisen asu jotain tarkoitusta varten vuodelta 2005. 

Puvustajan ammatti olisi voinut olla hauska, ainakin näin mielikuvissa, mutta todellisuudessa minusta ei varmaankaan olisi siihen. Onneksi säännöllisin väliajoin tarjoutuu mahdollisuus hullutella asuilla ja keksiä joku rooli itselle tai toiselle. Olemme miehen kanssa tässä vuosien varrella esittäneet pieniä näytelmiä Tiernapojista minimusikaaleihin. On aina ollut hauska päästä suunnittelemaan "puvustus". Kaveripiirissä on myös aina silloin tällöin ollut teemajuhlia, joissa on voinut päästää luovuutensa valloilleen.

Pieni Rumpalipoika ja Joulupukki joulumusikaalistamme vuona 2013. 

American Angel samaisesta musikaalista toisesta kohtauksesta. 

Ja vaikka asuni ovat jossain määrin minimalistisia, ovat ne kuitenkin sen verran realistisia, että Neiti Marpleksi pukeutuneena voi joutua soittamaan poliisit matkalla juhlista kotiin. Tästä kyseisestä asusta minulla ei valitettavasti ole kuvatodisteita. Huomasin kuvarepertuaaristani, että moni asuistani on eri vuosikymmeniltä. Olenkin joskus jo tehnyt aiheesta postauksen! On näppärä omistaa myös pieni vintage-vaatteiden kokoelma, josta ammentaa rooliasustukseen. 

Kirka-fani aidon entisen Kirka-fanin paidassa, idolin kainalossa. 

Kasariasu teemajuhlista. Olkatoppaukset oli tehty urheilusukista. Patellavyö aitoa kasaria. 

Neiti Groove suomirock- ja -pop teemajuhlista. 

 Ja onneksi tätä riemua on luvassa jatkossakin, sillä Bonskun kerhossa järjestetään naamiaiset. Viime vuonnakin oli ja olin jopa hieman harmissani, kun Bonsku halusi olla "vain" palomies, jolloin asuksi riittivät keltaiset kuravaatteet. Hieman liiankin minimalistista, jopa minun makuuni. Onneksi tänä vuonna pääsin iloittelemaan, sillä hän halusi pukeutua Riffi Raffiksi. Jos joku ei tiedä, niin hän on Hevisaurus-yhtyeen kitaristi. Hevisaurus on ollut tämän syksyn hitti ja Bonsku on ollut milloin Muffi Puffi ja milloin Riffi Raffi. Pikkuveikka on yleensä Herra Hevisaurus, isä tietysti Komppi Momppi (rumpali kun on) ja minä ainoana naisena olen tuomittu olemaan Milli Pilli.

Riffi Raffi ei suostunut pysähtymään kuvausta varten, vaan piti juosta perässä kuin papparazzi konsanaan...

Tartuin tietysti innoissani haasteeseen, tosin hännän tekemisen nakitin taitavalle mumille. Minä keskityin tekemään Bonskun kypärälakkiin Riffi Raffin violetit hiukset. Brio-junaradan raide oli juuri sopivan pituinen villalankatupsujen tekemiseen. Korvat tein huovasta ja kiinnitin muutamalla pistolla lakkiin, joka on sopivasti vihreä. Lisäksi Bonskun mielestä pitää olla ehdottomasti nahkavaatteet, kuten kunnon hevareilla. Onneksi en heitä mitään tarpeellista pois ja laatikosta löytyivät nahkahameprojektin jäljiltä nahkahousujen jämät, joista sai leikattua liivin. Valitettavasti en ollut teininä niittivyöihmisiä, joten niittien suhteen piti käyttää luovuutta. Heijastintarra oli tähän mitä oivin materiaali, sillä nyt liivi toimii myös heijastimena, sillä uskon, että liivi tulee käyttöön muutenkin. Naamariakin Bonsku olisi toivonut, mutta sain hänet ylipuhuttua sillä, ettei se päässä voisi laulaa ja puhua kunnolla. 

Pieni pälvikalju ei haitannut... Sopivasti sadevaatteet vielä sointuivat hienosti asuun. 

Tajusin, että onpa kivaa että tätä naamiaisasuhuvia on edessä varmasti monta vuotta! Toivottavasti asiakas hyväksyy jatkossakin asut yhtä mukisematta kuin nyt. 

Mikä on ollut sinun onnistunein naamiaisasusi?

Äitiysvintagea kasarimalliin

Tässä asentelen housujani, odotas hetki. 

Äitini löysi viime viikolla varastosta vanhat äitiyshousunsa ja ne olivat niin hienot, että niitä piti päästä kokeilemaan. Valkoiset vajaamittaiset kesähousut ovat heinäkuun lapsen äidillä olleet varmaankin paljon käytössä. Housuissa on niin mielenkiintoinen mahankasvatusmekanismi, että ne on ihan pakko esitellä täällä blogissakin.

Pia & Paula on tuttu merkki muistakin vintage-vaatteista. 

Säädetään klipsejä ja vatsakappaletta. Tuo housujen yläosa vaatii kyllä jotain peitokseen, muuten näyttää sairaanhoitajan työasulta. 

Housut ovat Pia & Paula -merkkiset ja ilmeisesti merkillä on ollut aikanaan paljon äitiysvaatteita. "Made in Finland" lukee lapussa eli ainakaan eivät ole aasialaista halpatuotantoa. Materiaali on 100% puuvillaa, joten keinokuitujakaan näistä ei löydy. Koko on minulle hieman iso, 42, mutta koska housut eivät jousta oikein yhtään, se ei haittaa. 

Nykyäitiyshousut ja kasariversiot. Hieman eri tyyppiset mekanismit. 

Kunnon kumppari pitää housut yhäällä, mutta kurkistaa housujen kauluksesta. 

Kummallinen klipsu ja muovinen "raide", jota pitkin klipsun paikkaa voi säätää. 

Vatsan kohdalta housut ovat varsin tekniset. Niissä on vyötäröllä säädettävä kuminauha, jonka avulla housut pysyvät ylhäällä ja kohdallaan. Tosin minusta kumppari kyllä liukui aika helposti näkyviin housujen alta. Vatsan kohtaa säädellään metallisilla klipsuilla, jotka kulkevat pitkin muovisia "kiskoja". Vatsan eteen tulee näillä klipsuttimilla säädettävä kaistale, jonka sivuille muodostuu eräänlaiset valetaskut. Melko monimutkaista verrattuna nykyisiin trikoovyötäröisiin housuihin. Mutta ihan toimiva ja säätövaraa riittää. Vaikka täytyy sanoa, että trikoovyötärö on käytännöllisempi. 

Kylläpäs pötsi näyttää jättimäiseltä, etenkin kun t-paita ei mene ylävatsan päältä myöten. 

Miltäs näyttää? Pohdiskelen tässä, että kehtaisiko nämä laittaa viimeisiksi työpäiviksi vielä töihin. Vähän tulee mieleen ehkä sairaanhoitajien työhousut, mutta ehkä sopivaan yläosaan yhdistettynä. Olisi aika hauskaa, että housut pääsisivät käyttöön, kun kerran olen jossain määrin tällainen vintage-harrastaja. Ehkä vapaa-ajalla käytettäviksi housut ovat aavistuksen jäykät, eikä niillä tee mieli lököillä tai touhuta taaperon kanssa. Ehkä täytyy repäistä! Enää kolme ja puoli työpäivää aikaa!

Mitäs Bonsku mahtaa tuumia mumin vanhoista housuista?

Mitäs sanot, näyttävätkö käteviltä ja päteviltä?

Mahan takii

Bonsku hoksasi heti, mistä on kyse, kun pyysin häntä kuviin mahan kanssa. Häntä ei tarvinnut edes pyytää suukottamaan mahaa! 

Edellisestä odotuspostauksesta on vierähtänyt jo tovi. Silloin olo oli hieman tukala liitoskipujen ja vatsan päällä pomppivan taaperon vuoksi. Tilanne tasaantui sen jälkeen ja sain kuin sainkin liitoskivut taas aisoihin. Niitä on ollut kyllä, mutta ei kovin pahoja. Jotenkin ajattelin, että olisin kuitenkin postaillut odotuksesta nyt enemmän. Melkeinpä saman verran niitä odotuspostuaksia on kuitenkin kertynyt. Nyt ollaan taas viimeisen kolmanneksen alkupuolella, jolloin kirjoittelin myös edellisessä raskaudessa.

Mustaa kynähametta käytin paljon, kun odotin Bonskua. Nyt se oli jo hieman venahtanut, joten pääsi käyttöön vasta nyt.  Seuraavissa kuvissa hieman uudempaa, Mumi's designin äitiysmallistoa. Tässä raskaudessa olen käyttänyt enemmän mekkoja, viimeksi taas kynähameita. 

Tämä raskaus on ollut edelleen monin tavoin raskaampi kuin ensimmäinen. En vieläkään tajua, miten huoleton silloin olin. Tai ainakin näin muistelen, voi olla että aika on kullannut muistot. Ehkä silloin murehdin etukäteen niin paljon, ettei odotusajalle jäänyt murehtimista. Nyt taas raskaus alkoi paljon nopeammin kuin olin olettanut, joten ehkä pää ei ehtinyt mukaan. Toisaalta edeltävä keskenmeno varjosti etenkin alkuraskautta ja vielä puolessa välissä olin huolestunut siitä, etten ollut varma tunsinko liikkeitä tarpeeeksi. Eikä siitä kovin montaa viikkoa ole, kun yritin kaikin tavoin yöllä herättää ilmeisesti nukkuvan Mehlo-paran, kun en muistanut, koska liikkeitä oli viimeksi ollut. Tabletin siniseen valoon hän lopulta reagoi ja sen jälkeen potkikin hyvän tovin. 

Sininen pitsimekko imetysluukulla on oikeastaan harjoituskappale vadelmapunaista varten, jonka olen tilannut mahdollisesti ristiäismekoksi. Tämä on päässyt käyttöön teatterissa. Kangas nyppääntyi ensimmäisellä käytöllä!

Ylimääräistä huolta on aiheuttanut myös se, että hyvistä sokereista huolimatta Mehlo kasvaa melkoista tahtia. Bonsku kasvoi koko ajan keskikäyrällä (ja syntymän jälkeen taas vähän naftisti). Nyt tilanne onkin ihan päinvastainen ja olen murehtinut kaikkea synnytystavasta aivovaurioon. Todennäköisesti en olisi voinut tehdä mitään toisin ja voi olla, että Mehlo silti olisi ollut iso. Jospa hänellä on vaan nopean kasvun geenit. Saattaa silti olla, että synnytys joudutaan käynnistämään etukäteen, jos kasvu vielä kiihtyy.

Myös tämä korallin punainen kukkamekko on imetysluukullinen. Pääsiäisenä käytin tätä mekkoa. 

Sitten on sellaisia vähemmän vakavia harmin ja ärsytyksen aiheita, kuten sukupuolen veikkaaminen mahan mallin perusteella. Emme ole tälläkään kertaa selvittäneet sukupuolta ja sekös saa ihmiset innoissaan analysoimaan, kumpi meille on tulossa. Poikavatsahan minulla selvästi on ja tämä ilmoitetaan aina sellaisen tietävän myhäilyn kera. Minulle ei ole väliä kumpi sieltä on tulossa, etenkin nyt kun tiedän empiirisesti miten ihania pienet pojat ovat, mutta jostain syystä minua ärsyttää suunnattomasti se, että jostain minulle yksityisestä asiasta ollaan tietävinään paremmin. Etenkin, kun mahan malli ei kerro sukupuolesta yhtään mitään. Onneksi on ollut myös paljon mieltä ilahduttavia kehuja suloisesta mahasta eikä kukaan ole tullut taputtelemaan mahaa ilman lupaa.  

Raitamekko on imetysluukuton, joten sitä pitää käyttää nyt ahkerasti. 

Kaikesta huolimatta odotusaika on ollut täynnä myös ihania hetkiä ja toisaalta on todella haikea ajatus, jos tämä onkin viimeinen kerta. Miten nopeasti aika meneekään. Ja myös pikkulapsiaika on niin huimaavan lyhyt. On ihana tuntea potkuja ja möyrimistä ja Mehlon reaktioita arjen ääniin. Hauska ajatella, miten erilaisessä ääniympäristössä hän kasvaakaan, kun saa kuunnella isoveljen touhuja ja juttuja jo mahassa. On ollut ihana seurata Bonskun ajatuksia pyöristyvästä vatsasta ja tulevasta sisaruksesta. Ja tietysti odottaa jännityksellä sitä, kuka sieltä oikein on tulossa. On käsittämätön ajatus, että nyt hän on jo olemassa, mutta emme tiedä hänestä vielä juuri mitään ja sitten yhtäkkiä hän on täällä osana meidän elämäämme kuin olisi aina ollut.

Tämäkin äitiys-imetysmekko taisi olla harjoituskappale, mutta on päätynyt jo monesti käyttöön. Värit ovat oikeasti hieman sameammat, mutta konjakinvärinen vyö kirkastaa turkoosin kauniisti. 

Nyt kun kirjoitin tuon viimeisen kappaleen, niin kyllä tässä positiivisen puolella kuitenkin edelleen ollaan. Pitää vain luottaa siihen, että kaikki voi mennä myös ihan hyvin. 

Bonskun garderoobi osa 3

On tullut aika päivittää Bonskun tämänhetkisen garderoobin sisältö. Näköjään olen tehnyt päivityksen noin vuoden välein (2016 ja 2017). Se on muuttunut melko paljon viime kerrasta, vaikka hassua kyllä joitain samojakin vaatteita on edelleen käytössä. Silloin ne ovat varmaankin olleet väljiä, nyt jo nafteja. Bonsku kuitenkin kasvaa omaan verkkaiseen tahtiinsa, mikä mahdollistaa sen, ettei vaateita tarvitse uusia hirveällä tahdilla.

Bonsku piileskelee yhden suosikkihaalarinsa takana. Yöhaalari on vihdoin jäämässä pieneksi. Hihoista ja lahkeista pilkistävät merinovilla-alusasut. 

Viime vuonna Bonskun vaatteet olivat suurimmaksi osaksi vielä ostettuja, sekä uutena että käytettynä. Vaatteiden joukossa oli vasta muutamia äitini tekemiä Mumi's designin vaatteita. Nyt niitä on varmaan 90%! Valmisvaatteet ovat lähinnä juhlavaatteita ja housuja sekä toki ulkovaatteet. Minä olen tähän kehitykseen erittäin tyytyväinen, sillä on ihanaa että lähes kaikki vaatteet ovat ihan yksilöllisiä ja juuri Bonskulle sopivia. Lisäksi olemme säästäneet pitkän pennin, sillä itse tehdyt vaatteet ovat monia kaupan vaatteita edullisempia. Kirppiksiltäkin tämän ikäisille löytyy jo huonommin, ellei kyseessä ole kalliiden merkkivaatteiden facebook-kirppis. 

Hupsista, näistä tulikin vain tämä yksi epätarkka kuva. Kuvausassistentti oli hieman eri mieltä asujen asetelmista. No, asujen idea selvinnee pienemmälläkin tarkkuudella. 

Toistaiseksi Bonsku ei ole valittanut mistään vaatteesta, eikä vänkää yleensä päälleen mitään tiettyä. Välillä olen antanut valita, jolloin hän yleensä valitsee kissa-, Mikki- tai junapaidan. Mutta jos häneltä ei kysy mitään, hän pukee toistaiseksi asun kuin asun mukisematta. Hän ei edelleenkään tiedä, että on olemassa Ryhmä Hau -vaatteita ja hyvä niin. Saan vielä toistaiseksi pukea hänet kivoihin graafisiin ja värikkäisiin vaatteisiin. Raidat ja väri-iloittelu ovat kantava teema koko Bonskun puvustossa. Ehkä arvasittekin? 

Erivärisiä plyysivaatteita on useampia. Sininen raitataskuinen ja -selkäinen paita on yksi suosikeistani. 

Nyt kylmänä talvikautena olen pitänyt erityisesti ihanista plyysivaatteista, joita mumi on tehnyt ahkerasti. Ne ovat ihanan pehmeitä ja paksuja. Värit ovat loistavia ja räiskyviä, eli juuri sellaisia joista pidän. Ne myös pysyvät hyvänä pesusta toiseen. Huono puoli on se, että ne ovat usein tekokuitua. Ihoa vasten Bonskulla on aina villaa, ainakin nyt talvella. Mumin merinovilla-asut ovat olleet käytössä jälleen syksystä ja edelleen ovat käytössä pitkälle kevääseen. 

Pallotaskuinen kissapaita on yksi Bonskun suoikkivaatteista. Myös muut kissat ovat suosiossa. 

On vaatteissa otettu huomioon myös Bonskun mieltymyksiä. Erilaiset eläin- ja kulkuneuvokuosit ovat Bonskun mieleen. Kesällä hänellä oli käytössä kivoja lintukuovioisia t-paitoja ja ensi kesänä varmaan saa lisää isommassa koossa. Bonsku tykkää erityisesti kissapaidoista. En nyt kyllä millään muista, minkä puljun kuosi on kyseessä. Taskut ovat suosiossa, sillä niihin saa jemmattua kaikkea kivaa. Ja erilaiset kulkuneuvot nyt vaan ovat ihania, joten junahupparit ja palomiesbomber ovat niin ikään kovin mieluisia. 

Erilaisia kulkuneuvovaatteita löytyy moneen junaan (pun intended). Pupupaita alkaa käydä kyllä pieneksi. Me and In avaruuspaita on serkun vanha ja siksi Bonskulle erityisen tärkeä. 

Bonskun arkipuvusto on leikkisää ja värikästä, mutta juhlapuvusto on edelleen enemmän klassista linjaa. Eilen hän edusti serkkuni kihlajais- ja syntymäpäiväjuhlissa valkoisessa kauluspaidassa, sinisissä chinoissa sekä autokravatissa. Näistä en nyt ehtinyt ottaa kuvia. Minusta on kiva pitää ero juhla- ja arkivaatteiden välillä. 

Vielä muutamia eläinaiheisia vaatteita. Legginssien juju on lahkeista kurkistavat kuosit. 

Olen säästänyt melkein kaikki Bonskun vaatteet toistaiseksi. Varmasti iso osa niistä pääsee aikanaan Mehlon päälle. Jos Mehlo sattuu olemaan tyttö, niin on jännä nähdä kuinka paljon se vaikuttaa garderoobin sisältöön. Hurahtaisinko röyhelöihin tai kukkakuoseihin? Ehkä ainakin hankkisin kyllä mekkoja. Mutta muuten Bonskun vaatteet ovat kyllä niin ihania, että olisi suorastaan sääli olla käyttämättä niitä toista kertaa! 

Bonskun garderoobia voi seurata Mumi's designin instagramissa (@mumisdesign).  

Mekko hyvin, kaikki hyvin

Äitini motto on joskus leikillisesti ollut "Tukka hyvin, kaikki hyvin". Minä taas olen enemmän ollut tarkka vaatteista, enkä juuri koskaan kulje kotonakaan "rönttävaatteissa", koska minulla on itselläni kivempi olo näteissä vaatteissa. Tukka taas ei ole niin justiinsa. Minun on ollut tarkoitus jo pidempään kirjoittaa postausta työvaatteistani ja tyylistäni. Minulla on meneillään mekkokausi, joten esittelen nyt parhaat mekkoni. Samalla pohdin vähän vaateasioita tyylin ja eettisyyden näkökulmasta.

Marimekon ruutumekon sain 30-vuotislahjaksi ystävältä, mekko on 2nd handia. Vihreä villamekko on vintage-ostos Tallinnasta. 

  

Muistan monta kertaa ajatelleeni, että "no nyt minä löysin oman vaatetyylini, tällaisia vaatteita käytän hamaan tulevaisuuteen". Kunnes taas jonkin ajan päästä huomaan, että vaatteita pitäisi kuitenkin uudistaa, eivätkä vanhat vaatteet enää sovikaan siihen omaan tyyliin. Esimerkiksi vuosia käytin melko paljon minihameita, eivätkä ne tuntuneet ollenkaan liian lyhyiltä. No, jotenkin viime vuosina kuitenkin helmat ovat pidentyneet vähintään maltillisiksi, vaikka edelleen osa hameista minihameen kriteerit ehkä täyttävätkin. Toiseen suuntaankin on tapahtunut muutosta. Erilaiset legginssit eivät vielä jokin aika sitten päätyneet päälleni kuin korkeintaan kesäisin. Nyt taas ne näyttävät oikeastaan aika kivoilta.

Äitini tekee usein nappiostoksia. Grey woolf -merkkinen mekko on Gdanskin tuliainen. Tilasin muutaman muunkin merkin mekon verkkokaupasta, mutta ne eivät olleet niin laadukkaita kuin tämä. 

Lähes väistämättä myös muoti vaikuttaa jonkin verran omaan tyyliin, vähintään alitajuisesti. Väittäisin silti jo kauan sitten löytäneeni oman tyylini, johon sovellan muoti-ilmiöitä. En ole tehnyt rajuja tyylimuutoksia, vaan kaikki muutos on ollut vähittäistä. Tyyliin kuuluvat tietysti värit, hameet, mekot, tietty graafisuus ja leikkisyys. Tykkään vaatteissa melko klassisista, istuvista leikkauksista, mutta välillä on kiva pukea myös jotain erikoisempaa. Vintage-vaatteitakin käytän myös arkena, mutta usein ne ovat tyyliltään melko moderneja. 

Oravaisten verkatehtaan ruskea raitamekko on Pelastusarmeijan kirppikseltä, punainen mekko 60-lukuhenkinen repro-mekko Espanjasta ja mustavalkonen mekko Tommy Hilfigerin 70% alelöytö. 

Suurimpana muutoksena pidän sitä, että olen pyrkinyt ottamaan askeleen eettisemmän vaatekaapin suuntaan. Tämäkin lienee trendi, mutta tärkeä sellainen. Muutama vuosi sitten aloin ostaa enemmän ja enemmän vaatteita käytettynä. Yhtenä sysäyksenä tähän mainittakoon vaateidolini Turun Tilda, jonka tyyliä suorastaan kadehdin varhaisaikuisuudessa. Ensin vaatteiden ostaminen kirpputoreilta ja second hand liikkeistä tuntui vaikealta, mutta vähitellen helpottui ja silmä kehittyi. Tällä hetkellä käyttämistäni vaatteista varmaankin 60-70% on ostettu käytettynä. Melkeinpä käytetyiksi voisi laskea myös ne vaatteet, joita olen itse käyttänyt jo vuosia. Vanhimmat edelleen käytössä olevat vaatteeni ovat yli kymmenen vuoden takaa. 

Nopeasti huomasin kuitenkin myös kirppisosteluiden ongelman. Suurimmassa kirppisinnossani tein melko paljon hutiostoksia "kun ei sen kerran maksa kuin muutaman euron". Tiedostin myös sen ongelman, että shoppailemalla 2nd handia, mahdollistan myös jonkun toisen jatkuvan 1st hand shoppailun. Ja välillä kippasin myös itse hutiostokseni eteenpäin keräyksiin. Valitettavasti ei kovin kestävä ratkaisu sekään.  Piti siis hillitä ostohimoja myös käytettyjen vaatteiden saralla. Edelleen kyllä ostan käytettynä vaatteita, mutta hieman tiukensin suodatinta. Ostan käytettynä surutta myös halpismerkkejä, joiden kauppoja muuten pyrin välttelemään. Ja ihan konkreettisesti välttelen tiettyjä kauppoja, sillä esimerkiksi Zarassa on usein niin ihania, juuri minun tyylisiäni vaatteita, että on vaikea vain ihastella. Toisaalta, kyllä minä saatan hankkia edelleen vaatteita myös uutena "halpisketjuista", jos vaate tuntuu hyvältä ja laadukkaalta. Yksi parhaista kesämekoistani on henkkamaukalta ja se on juuri yksi niistä yli kymmenen vuotta kestäneistä vaatteistani.

Papun pinkki kantomekko, suoraan pyykkikopasta revittynä. Taustalla Henkkamaukan puuvillamekko, joka kerää edelleen yli kymmenen vuoden jälkeen kehuja. 

Tänä vuonna olen ottanut askeleen myös muulla tavoin kestävämmän vaatekaapin suuntaan, sillä minua ovat alkaneet kiinnostaa kotimaiset pienmerkit, kestävän kehityksen huomiovat merkit ja vaatteiden laatu. Vielä en oikein tiedä, mitä nämä askeleet vaatekaapilleni tekevät, mutta ainakin olen miettinyt asioita. Olen päättänyt, että pyrin ostamaan vaatteita entistä harvemmin ja yritän löytää vaihtoehtoisia keinoja tyydyttää "uuden hankkimisen tarve". Toisaalta vielä minusta tuntuu pahalta laittaa paljon yli sata euroa yhteen vaatekappaleeseen. Siinä täytyy olla jotain todella erityistä, jotta uskallan maksaa niin paljon. Jännittää, onko laatu varmasti hyvää ja miten se kuluu käytössä? Toisaalta tiedän, että jos kotimainen yrittäjä haluaa saada jotain itselleenkin, täytyy vaatteen maksaa jonkin verran. Halpavaateketjut ovat vääristäneet käsitystä vaatteiden hinnoista. Onneksi löytyy myös hieman edullisempia vaihtoehtoja, jotka ovat melko eettisiä tai joita löytää käytettynä hieman edullisemmin.  

Minimalistiseen capsule wardrobeen tuskin koskaan pyrin, vaikka ostoksia harventaisinkin. Kaipaan vaihtelua, eivätkä kaikki vaatteeni millään sovi yhteen, enkä haluakaan niiden sopivan. Ehkä löydän jonkinlaisen kultaisen keskitien.

Millaisia tyyliajatuksia sinulla on? 

Bonskun garderoobi osa 2

Bonskun garderoobin uusmpia hankintoja on Metsolan Pupu Tupuna -paita. Sähkönsiniset chinot sopivat sen kaveriksi hyvin. 

Selailin blogia taaksepäin ja muistelin tehneeni Bonskun vaatteista postauksen noin vuosi sitten. Ehkä silloinkin joku sitä synttäripostauksessa toivoi. Enpä silti olisi ajatellut, että kirjoitin viimeksi Bonskun vaatteista tasan vuosi sitten! Todellinen vuosikatsaus siis. Onhan Bonbonin garderoobi noista ajoista muuttunutkin, joten oli jo aikakin päivittää tilanne!

Bonskun alusvaatevarastot ovat täynnä villaa. Vihreäsävyiset ovat mumin ompelemia, oranssit ostettiin Tallinnan reissulta ja valkoinen paita on ruskovillan. 

Bonskun vaatteiden kulmakiveksi ovat nousseet ohuet villa- ja silkkivillakerrastot. Kotimme lattiat ovat suhteellisen viileät, eikä Bonsku ole kaikkein lämminverisimmästä päästä. Meillä on käytössä yksi Ruskovillan ihana valkoinen silkkuvillapaita, joka sopii hyvin vaikka juhla-asun alle. Arkivaatteiden alla on usemmiten Mumi's designin (eli Bonskun mumin tekemiä) villakerrastoja. Hän on surautellut kerrastoja Myllymuksujen ohuesta merinoneuloksesta riittämiin. Nyt käytössä on eniten terällisiä housuja, jotta varpaat pysyvät lämpiminä. Bonskun myös minäkin olen tajunnut silkkivillakerrastojen ihanuuden, enkä enää palele, kun ihoa vasten on Tamsilkin silkkivillapaita. 

Tässä sekalainen yhdistelmä Mayoralia, Polarn o pyretiä, Name itiä ja isovanhempien Puolan tuomisia. 

Vuosi sitten pohdiskelin, että olinkin tykästynyt käyttämään Bonskulla "vauvaisampia" vaatteita kuin olin ajatellut. No, vähitellen ne vauvaisat haalariasut, bodyt ja lököplyysihousut ovat väistyneet reippaamman pikkupoikatyylin tieltä. Aika usein Bonskulla on yllään farkut tai chinot (opin juuri, mitä tämä tarkoittaa) ja jokin raidallinen tai värikäs neulepusero. Välillä arkenakin on kauluspaitoja, mutta niitä käytetään ehkä enemmän juhlissa. 

Tässä sekalainen yhdistelmä Cirafia, Po.pia, Lindexiä ja jotain ulkomaalaista merkkiä. 

En ole erityisen merkkiuskollinen. Edelleen Polarn o Pyretin vaatteet miellyttävän ja välillä seurailen facebookin merkkikirppiksiä. Osa vaatteista on uusia, osa käytettyjä. Osa merkkivaatteita, osa markettikamaa. Kaikissa on hyvät ja huonot yksilönsä. Pyrin suosimaan kotimaista ja käytettyä, mutta kyllä meillä kaikki päätyvät käyttöön, mitä lahjaksi saadaan. 

Leijonapaita on Dadamora-merkkinen, Seeprahousut Pauleni puksipoodin, hauska kettupaita Zarasta, vaalean turkoosit housut Noshin, kuviollinen printtipaita Hellapuun ja houst Hillan.

Reippaan klassikkotyylin lisäksi tykkään käyttää erilaisia hauskoja ja tietysti värikkäitä printtivaateita. Olen vaan ihan älyttömän nirso niiden värien ja printtien suhteen. Väriä pitää olla, mutta ei liian retrovärejä. Kuosien pitää olla hauskoja, mutta ei liian levottomia. Sopivan kuosin ja värin tietää vain, kun se osuu kohdalle. Esimerkiksi Ylläolevan kuvan Leijona-paita iski heti ja oikeanpuoleinen Hellapuun paita on ollut suosikki jo yli puoli vuotta. Ensin se oli vähän iso ja nyt vähän kittana, mutta mahtuu onneksi edelleen. Uudet suosikit ovat facebook-kirppikseltä bongaamani Metsolan Pupu Tupuna-paita sekä mumin tekemä autopaita. 

Autopaita on tehty Hellapuusta löytyneestä kankaasta. Myös ihana Vespa-body on Hellapuun. 

Bodyja on käytössä oikeastaan enää vain yksi, Hellapuun Vespa-body, sillä se on niin hauska. Muuten bodyt alkavat olla minusta menevällä taaperolla jo vähän hankalia. Nyt Bonskun mumi on innostunut pyynnöstäni tekemään myös päällivaatteita Bonskulle, kun löysin niin hauskan kankaan Hellapuusta. Mumi on aikoinaan tehnyt miulle paljon vaatteita ja nyt Bonsku saa myös kauniita yksilöllisiä vaatteita. 

Mumi's designin yksilöllisiä yksityiskohtia. 

Osa vaatteista oli tietenkin pyykkikopassa, mutta oli tämä aika kattava katsaus Bonbonin tämänhetkiseen tyyliin. Vielä toistaiseksi hän ei ole itse ilmaissut mielipidettään siitä, millaisiin vaatteisiin hän haluaa itsensä puettavan. Toistaiseksi mennään siis äidin maun mukaan. Ja vähän iskänkin, sillä arkena hän valitsee vaatteet. Saa nähdä, koska tyylikkäistä klassikkoasuista ja värikkäistä printeistä siirrytään harmaan-vihretävän-siniharmaisiin trendilelujen kuvilla koristeltuihin "poikavaatteisiin". Toivottavasti ei koskaan. 

Onko sinulla vinkata kivoja vaatemerkkejä, joilla olisi kivoja printtejä? Sopivan värikkäitä ja sopivan kuviollisia.