Juhla armahainen

Epäilen vahvasti, ettei kovin moni näin joulun aikaan jaksa kierrellä blogeissa kuin korkeintaan kurkkaamassa kuvat. Näin minä ainakin olen tehnyt. Täydellä vatsalla ja lomafiiliksellä kommentointi tuntuu aivan liian suurelta vaivalta. Siispä itsekin jätän tekstin minimiin ja annan kuvien kertoa ihanan mahtavan loistavasta joulustani. 

Tämän vuoden joulukortti oli lupaus tulevasta kahdenhengen joulumusikaalista, jonka osa sukulaisista näki livenä ja muut youtubesta. Kaikkeen mekin ryhdymme. 

Paketteja rakkaille. Tänä vuonna idea oli simppeli. Tuo alavasemman paketti on kankainen "kestopaketti", koska sinne kätkeytyy joka vuosi MMM. 

Glögi-Petteriin sain idean Katariinalta. Minulla ei ollut pompomeja eikä piipunrasseja, jotne piti vähän soveltaa.  

Kuusi nro 1. jälleen minun vanhempieni luona. Joulukortti pääsi jo koristeeksi. Bongaatko sen?

Kuusi nro 2. Koristelimme sen yhdessä miehen veljenlasten kanssa. Nuorempi taisi tosin  toimia vain virallisena valvojana. Oli hauskaa, kun oli lapsia tuomassa jouluun vilskettä. 

Joululounaan  jälkkärikahvit anoppilassa. Jälkiruokana oli miehen kälyn ja hänen tyttärensä yhdessä tekemä herkullinen luumujäädyke. 

Aattohartaus vihkikirkossamme. Maisema oli jouluisen punavihreä. 

Joulupäivällinen minun vanhemmillani. Kalkkuna, mäti ja itsegraavattu siika olivat parasta. Ja porkkanalaatikko!

Tässä välissä pitäisi olla kuva ehkä parhaasta joulupukista ikinä, mutta valitettavasti siitä on vain video pätkä. 

Tonttu jakoi lahjat. Mekko on espanjantuliainen ja täydellinen joulumekko. Myöhemmin tonttu sai apurin, koska tonttu oli kuulemma liian hidas. 

Joulupäivänä kutsuttiin appivanhemmat kylään. Tarjolla oli  muun muassa Poks-puolukkakakkua. 

Tapanina ajeltiin varsinaissuomea ristiinrastiin. Ensin kartanoromantiikkaa miehen sedän luona. 

Ja sitten minun sukulaisten luona. Tässä otos älyttömästä joulumusikaalistamme, joka kertoi yllätys-yllätys pienestä rumpalipojasta (ks. joulukortti).

Nooralta saamasta luumumarmeladista tehdyt joulutortut. Oli aika paljon parempaa kuin kaupan luumuhillo!

Leftover turkey sandwiches. Tuli niin blogikelpoisen näköistä ruokaa että!

Ja eikä tämä tykitys vielä loppunut! Nyt on vielä monta päivää lomaa jäljellä ja kaiken kruunaa uusi vuosi. Oih, minä niin rakastan joulua! Toivottavasti teilläkin on ollut yhtä mukava joulu kuin minulla. 

Falalalalaalalallallaa

Hip hei ja hui! Lähetin hetki sitten graduni kansitettavaksi. Olo on hämillinen ja toisaalta jännittynyt. Tässäkö se nyt oli, se Suuri Urakka? Kääk, mitä jos sinne jäi joku hirveä asiavirhe! Nyt sitä ei voi enää muuttaa. En ole koulutöiden suhteen perfektionisti, vaikka toki huolellinen. Nyt kuitenkin jäi vähän semmoinen kalvava olo. Ehkä se tästä laantuu, kun pääsee keskittymään paljon tärkeämpiin asioihin, kuten jouluun. 

Deck the halls with fancy light garlands... and so on. Our Christmas tree is here! Our old Christmas lights didn't work so I hung the light from Le Case de Cousin Paul on the tree. Later I bought a new set of led-lights to give the tree even more sparkle. I like that the hues of red and green lights are not the traditional Christmas hues. 

Vihdoin! 

Kuten kuvasta näkee, meillä on joulukuusi! Käytiin hakemassa se tiistaina vakkarimyyjältämme Puutorilta. Minusta on ihan tyhmää, että kuusia saa kaupungissa myydä vasta 17.12. lähtien. Olisi edes muutama päivä aikaisemmin! Tietysti Bauhauseista ja Plantageneista niitä saisi, mutta mielummin haemme kuusen läheltä ja tuemme yksityistä. Tällä kertaa kuusi on leveämpi ja tuuheampi verrattuna aikaisempiin vuosiin. Kuusen paikka myös vaihtui senkin tulon myötä. 

Punaista ja vihreää, kuten jouluna kuuluukin. Sävyt tosin ovat vähän poikkeavat.

Viime vuonna totesin harmikseni, että koristevalosarja oli sanonut itsensä irti. Koitin vaihtaa lamppuja, mutta valosarja jäi silti kovin vajaaksi. Hankin siis uuden valosarjan. Ilmeisesti tämä uusi valosarja päätyi rapunpielen puksipuuhun, sillä kävi klassisesti ja tänäkään vuonna toinen valosarjoista ei toiminut. Byääh! Kuusi kuitenkin tarvitsee ehdottomasti valoa, joten korvasin perinteiset valot Pauli serkun palloilla. Hyvinhän ne sopivat kuuseen, varsinkin kun muutenkin kuusessa on vaaleanvihreää ja pinkkiä. 

Varsinkin illan hämärtyessä pallovalot eivät kuitenkaan valaisseet mielestäni koristeita riittävästi. Totesin, että yksi jouluvalojen tärkein tehtävä on saada pallot kimaltamaan ja koristeet nousemaan kuusesta esiin. Lisäksi pallojen tuoma punainen hämy ei miellyttänyt minua iltaisin. Päätin siis ostaa jälleen uuden valosarjan. Tällä kertaa olin kuitenkin fiksu ja valitsin led-valot tavallisten sijaan. Ne toivottavasti suostuvat toimimaan ensi vuonnakin ilman lampunvaihtorumbaa. 

Nyt kuusessa on kahdet valot ja koristeet loistavat!

Meidän olohuoneen jouluilme on tänävuonna vähän erilainen kuin aikaisemmin. Olkkarifestareiden jäljiltä päätin kuitenkin vaihtaa sohvan ja kirjoituspöydän paikkaa väliaikaisesti. Yksi syy oli se, että vaihtelunhalu kävi ylivoimaiseksi ja toinen se, että joulukuuselle saatiin tässä järjestyksessä parempi paikka. Kirjoituspöytä tulee nyt kauniisti esille, mutta sohva täytyy kuitenkin joulun jälkeen päästää takaisin paraatipaikalle ikkunan eteen. 

Tonttuja ja jouluneulomuksia. Eteisessä häämöttävät vielä bassovahvistin ja äänentoistolaitteet.

Joululahjakassit kurkistelevat kirjoituspöydän takaa. 

Ihan vielä en pääse joulunviettoon, vaikka gradun palautinkin. Vielä on rästiin jäänyttä tenttiin lukemista ja yhtä sun toista hommaa joululahjoissa. Onneksi nyt voi lukemisen lomassa kurkkia sohvalta tuota ihanaa kuusta! 

Knihti jauhaa purkkaa ja valot loistaa.

Koska teille tulee kuusi vai tuleeko ollenkaan? Entä millainen kuusi on tänä vuonna suunnitelmissa?

Olkkarifestarit

 Kirjoitin perjantaina olkkarifestarien eli miehen kolmekymppisten järjestelyistä ja mietin, että millaiset juhlat mahtaa tulla. Nyt voin kertoa, että tuli ihan mahtavat, ehkä parhaat meidän järjestämät juhlat, vaikka ennenkin on ollut oikein onnistuneita hippaloita. Musiikki oli tasokasta, sitä oli sopivasti ja ruoka riitti aika hyvin. Myös naurua riitti ja tunnelma oli korkealla. Iso kiitos juhlien onnistumisesta on tietysti vieraille. 

Vieraita oli monelta elämänalueelta: oli lapsuuden ystävää, seurakunnasta ja musiikin parista. Koko sakki sopi hyvin yhteen. Vieraskirjan ja muistimme perusteella vieraita oli yhteensä 45 plus me. Huh! Hyvin kuitenkin mahduttiin, eivätkä kaikki tietystikään olleet yhtä aikaa huushollissamme. Ikähaarukkakin oli alle vuoden ikäisestä yli viisikymppisiin. Minä en tuntenut ihan kaikkia vieraita kovin hyvin ja paria kaverin kaveria ei tuntennut mieskään. Hyvin mahtuivat mukaan hekin. 

Donatello - miehen suosikki turtleseista. Sitä oli helpoin esittää, koska aseena oli keppi. 

On Friday I made a post about our upcoming party. We DID have a blast! Everything went great: the music was great, there was enough food for everyone and I think everyone enjoyed themselves. I'm so thankful and happy how the party went! My husband thought the Teen-age mutant ninja turtle cake was hilarious! (As a child, he was always Donatello.) I want to throw another one of these parties!

Tarjoiluina oli karjalanpiirakoita, leipää, vieraiden tuomia herkkuja kuten keksejä, viinirypäleitä ja karkkia sekä täytekakku. Kakun koristelun pidin salaisuutena melkein viimeiseen asti ja paljastin ideani vasta kun koristelin kakun hiukan ennen juhlia. Donatello-kakku sai aikaan paljon keskustelua ja eri turtles-hahmojen vertailua. Pikkupojat pääsivät elementtiinsä. Tekemäni lehtikaalisipsit jakoivat mielipiteet rankasti. Osa vieraista toivoi, etteivät ne ikinä yleisty. Valitettavasti blogit ovat jo niitä täynnä, joten laitan tänne linkin ohjeeseen sitä toivoneille vieraille. 

Kohta synttärisankari puhaltaa kyntittilät. Mentiin siitä, mistä aita on matalin ja laitettiin yksi kynttilä per vuosikymmen.

Hauskana yksityiskohtana on pakko mainita tuo miehen rintapielessä komeileva kolmekymppispinssi. Hän sai sen kiertopalkintona serkultani, joka täytti 30 puolitoista vuotta sitten ja sai lätkän pikkuserkultamme. Nyt meidän tehtävänä on antaa se eteenpäin jollekin 30 vuotta täyttävälle. Jaksoin muistuttaa illan aikana monta kertaa, että ehkä ei kannata pitää sitä perhepiirissä, koska sitten joutuu odottamaan vielä niin monta vuotta. 

Jamittelua oli illan mittaan aika tasaisesti ja välillä oli pieniä taukoja. Musiikki oli todella tasokasta ja tunnelma vaihteli jazzista J. Karjalaiseen. Olohuone oli aika täynnä ja oviaukot tukossa. Minä en päässyt käymään olohuoneessa seitsemästä puoli yhteentoista, kun en halunnut jäädä sinne mottiin siltä varalta, että syötävät loppuu tai jos tulee joku uusi vieras. Makuuhuoneessa oli kuitenkin yhtä hyvä kuunnella ja loppuillasta pääsin ihan olkkariinkin. 

Synttärisankari elementissään.

Juhlat olivat jo edellispäivänä, mutta koti ei ole ihan vielä palautunut normaaliin ulkoasuunsa. Siivous on kyllä suurinpiirtein tehty, mutta huonekalut eivät ole paikallaan. Täytyy sanoa, että olin erittäin tyytyväinen, että käytimme poikkeuksellisesti kertakäyttäastioita!  

Unohdin ottaa alkuperäisestä juhlapöydästä kuvan. Tässä on se, mitä jäi jäljelle.

Minusta on hauska ottaa kuvista myös "jälkeen"-kuvia. Jotenkin niissä kuvissa tiivistyy tällaisten juhlien positiivinen kaoottisuus. Enkä tarkoita tällä mitään örvellystä vaan sellaista juhlien huolettomuutta ja sitä, että vaikka aluksi kaikki on tiptop, niin rennoissa juhlissa saa olla aika vapaasti. Ei tarvitse miettiä maton nukkien suoristamista, jos haluaa tanssia. 

Donatellosta jäi yksi silmä. 

Mahtavien juhlien jälkeen meillä on ollut pehmeä lasku tavalliseen elämään (arki tosin alkaa vasta huomenna). Eilen olimme yksillä 26-vuotisjuhlilla ja tänään juhlistimme miehen nimppareita syömällä herkkuaamiaisen. Nimpparit siis eivät ole juuri tänään, mutta sunnuntaina oli hyvää aikaa panostaa aamupalaan. 

26-vuotias sai lahjaksi 25 + 1 pilliä. Lisäsin hienojen paperipillien joukkoon yhden muovisen.

Aamiainen riisipuurolla, munakokkelilla, hedelmillä ja tuorepuristetulla appelsiinimehulla. Ei ihan tavallinen paahtoleipä tai ruisleipä + puuro -aamianen. 

Huoh. Huomenna täytyy palata arkeen. Onneksi on mukavat muistot ja kohta joulu. Jee!

Mitäs kummaa?

Meillä tapahtuu kummia. Yhtäkkiä puolet olohuoneesta on vallannut soitinten armeija. Kotiin on ilmestynyt omituisia koristeita, jotka eivät kaikki suinkaan ole jouluisia. Keittiössä pöllyää jauho ja bassovahvistin pitäisi hakea paikkaansa. 

My husband turned thirty this week and today we're throwing him a birthdayparty. Our living room had to be redecorated because the we're going to have our own little festival. We provide a backline and an open mic. I decorated the house with lights, flags and overly glittery Christmas ornaments. Hope we'll have a blast!

Syy kaikkeen kummallisuuteen on se, että juhlistamme tänään miehen kolmekymppisiä järjestämällä "olkkarifestarit" meillä kotona. Lava on vapaa muttei pakollinen. Nyt on vielä päivä aikaa jännätä, kuinka paljon porukkaa tulee ja millaiset festarit saadaan aikaan. Emme ole tällä konseptilla koskaan juhlia järjestäneet.

Koristuksia festareilla pitää tietysti olla. Keittiöön laitoin nuo minun viime vuotisille synttäreille tehdyt viirit. Ne tuovat vähän väriä lumettoman joulukuun keskelle. Pallovalot koristavat lavaa ja olkkaria. Eteisen ja kuistin koristelin överisti joulukuusen nauhoin. Osa vieraista ei tunne minua kovin hyvin, sillä ovat enemmän miehen kavereita. Heh, joku varmaan luulee, että meillä on joka joulu violetit glitternauhat lampuissa ja siniset (milleniumin ajoilta) vastaavat kuistin pyykkinaruissa.

Eikö olekin tyylikästä koristelua? Lipaston päällä odottavat nauhat pääsyä kuistin puolelle.

Jotta kaikki soittimet ja lisäksi yleisöä mahtuisi olkkariin, siirsin kirjoituspöytäni makuuhuoneen puolelle. Kirjoituspöytä on ollut samassa paikassa koko kaksi ja puoli vuotta,jonka olemme tässä asuneet. Ja öh, siltä sen alla näyttikin. En tiedä olenko missään nähnyt noin paljon pölypalleroita neliömetrin sisällä. 

Tämän verran kertyy pölyä 2,5 vuodessa. Osasyynä on varmastikin lampaantalja, joka on jalkojen lämmikkeenä kirjoituspöydän alla.

  Samalla tuli testattua, miltä meidän olohuone näyttäisi toisessa järjestyksessä. Lopputulos on kuvissa ihan hyvä, mutta jotenkin kokonaisuus ei ole yhtä tasapainoinen, kuin silloin jos sohva on ikkunan alla. Tietysti soitinten kanssa on vähän vaikea hahmottaa kokonaisuutta, mutta olen melko varma, että juhlinnan jälkeen huonekalut palautuvat joko entisille paikoilleen tai sitten kokeilen jotain kolmatta järjestystä.

Aika mukava työpiste. Eihän sitä gradua enää tarvinnutkaan kirjoittaa! Paitsi ne vikat korjaukset...

Aargh, voihan talvipäivän tärähdyskuva. En valitettavasti jaksanut ottaa uutta.

 Nyt koti alkaa olla valmiina juhlaan. Vielä pientä säätöä tarvitaan ja kakku pitää koristella. Jos kakku onnistuu, siitä tule tosi hauska! Raportoin siitä myöhemmin. Tarjoilut olen tällä kertaa pitänyt melko yksinkertaisina ja ostanut myös valmiina, sillä vieraita on kutsuttu hieman normaalia enemmän. Tosin vähän ex tempore kokeilin tehdä kattilaleipää, joka onnistui ihan todella hyvin. Ensimmäiset onnekkaat saavat maistella myös sitä. 

Muuramen kirjoituspöydän sai näppärästi pieneen tilaan sähkörumpujen paikalle. Vähän olisi turhan pieni jalkatila.

Eilen oli miehen varsinainen syntymäpäivä eli minulla on nyt sitten kolmekymppinen mies. Ikä on vain numeroita, mutta silti panostin tänä vuonna miehen synttärilahjaan vähän keskimääräistä enemmän. Hän oli toivonut midi-koskettimistoa musiikin sovitushommia varten ja sellaisen hän myös sai. Kun kuljetin sen kotiin, piilotin kiipparin viltin sisään ja laitoin sängyn alle. Kun keskiviikkona aloin miettiä paketointia, tajusin, että miksi tuhlaisin paperia, kun voin käyttää sitä vilttiä. Solmin viltin päät isolla rusettinauhalla ja lahjasta tuli kuin suuri karamelli!

Ehkä maailman ekologisin paketti, käytettynä saatu villahuopa. 

Nyt sitten vaan jännittämään iltaa. Toivottavasti tulee onnistuneet festarit!

Joululahjaspoilaus

Otsikossa se jo tulikin. Jos epäilet saavasi minulta joululahjoja, etkä halua yllätyksen paljastuvan, suosittelen sinua skippaamaan tämän postauksen. Kaikki muut ja ne, jotka eivät halua yllättyä jatkakoot lukemista. 

Hämäyskuvaksi viime vuotisia lahjapaketteja.

KEN 

TÄSTÄ

KÄY

SAA

YLLÄTYSMOMENTIN

HEITTÄÄ

No niin, eiköhän nyt ole turvallista kirjoittaa postausta tämän vuotisesta joululahjaprojektistani. Olen viime päivien aikana pistänyt pystyyn makeispajan kotiimme. Kaikista maailman itsetehtävistä makeisista valitsin kinuskikarkit. Tai kolakarkit. Tai toffeekarkit. Millä nimellä kukin niitä nyt haluaakaan kutsuttavan. Muistelen, että joskus ylevällä 90-luvulla jouluisin tehtiin sellaisiin pieniin metallisiin makeisvuokiin jotain vastaavanlaista. 

Netistä löytyi jos jonkinlaista fudge- ja kolareseptiä ja minä yhdistelin niistä mahdollisimman yksinkertaisen version. Ameriikkalalisissa versioissa käytettiin "light corn syrupia", mutta vallan mainioita tulee ihan tavallisella tummallakin siirapilla. Käyttämäni kinuskikarkkien resepti on kaikessa yksinkertaisuudessaan tällainen:

Ai kinuskikarkit?

• 2 dl sokeria
• 2 dl kermaa
• 1 dl siirappia
• (suolakiteitä pinnalle)

1. Sekoita aineet kattilassa ja ala kuumentaa seosta miedolla lämmöllä välillä sekoittaen.

2. Seos on tarkoitus saada 120 asteiseksi. Jollei sinulla ole lämpömittaria, voit tehdä "pallokokeen" eli tiputtaa pienen määrän seosta kylmään veteen. Kun veteen massa jähmettyy vedessä palloksi, seos on valmista. Tästä on netissä varmasti parempiakin kuvauksia.

3. Kun seos näyttää melkein valmiilta, jatka kuumentamista. Se ei ole vielä valmista, vaikka kuinka kiehuisi. (Tämä ohje on vain kaltaisilleni hätähousuille). 

Tämä seos on melkein valmista. Kuplat muuttuvat isommiksi ja koko seos sakenee.

4. Noin 45 minuutin päästä (ainakin meidän hellalla) seos alkaa sakeutua. Tästä voi aavistella, että lämpötila lähenee 120 astetta.

5. Kaada kuuma seos leivinpaperilla vuorattuun astiaan. Halutessasi voit ripotella pinnalle sormisuolaa. Anna jäähtyä ja siirra jääkaappiin. Kun massa on jähmettynyt kokonaan, voit leikata siitä palasia ihan aterinveitsellä.

Hetken aikaa jähmettynyt appelsiinikinuski.

Peruskinuskin lisäksi tein kolmea eri maustattua versiota. Minttu-suklaaversioon laitoin puoli desiä minttulikööriä  ja 2 ruokalusikallista kaakaota sokeri-siirappi-kermaseoksen joukkoon. Appelsiiniversiossa laitoin 3 ruokalusikallista appelsiinimehua ja lopuksi pinnalle raastettua appelsiininkuorta. Mehua olisi voinut laittaa enemmänkin, sillä maku jäi miedoksi. Pähkinäversioon ripottelen päälle hasselpähkinärouhetta.

Vastaleikelty minttu-suklaakinuski. Vähän sai käyttää voimaa, että jääkaappijähmeä kinuski liekkaantui.

Voi että noista karkeista tuli hyviä! Niitä olisi voinut vedellä vaikka kuinka paljon putkeen. Siirappi tuo makuun tummuutta, joten maku ei ole liian sokerinen. Hassua, koska siirappihan on lähinnä sokeria. Minttu-suklaa versio oli erityisen onnistunut. Kehittelin sen itse, joten olen tästä ihan huippuylpeä. 

Minttu-suklaakarkkien kääröissä on tietysti minunvihreää.

Kinuskikarkit ovat tahmaavia ja tarttuvat toisiinsa. Siksi ne tietysti pitää pakata ja mielellään yksittäispakata. Päätin matkia Pärlans konfektyrin luomuksia ja pakata karkit valkoiseen voipaperiin. Lopputulos oli kuitenkin aavistuksen tylsä, eikä klassisen tyylikäs kuten olin ajatellut. Mietin myös, miten eri maut erottaisi toisistaan. Sitten keksin washiteipit! Niillä sai karkkipapereista vieläpä kauniin väriset. Olin myös kerrankin käytännön ihminen ja yrityksen ja erehdyksen kautta tajusin, että teippi kannattaa laittaa ensin koko matkalta voipaperiin ja sitten vasta leikellä karkkipaperit pienemmiksi. 

Tadaa! Kerrankin keksin käytännöllisen idean. 

Lopuksi pakkasin karkit kaupan paperisiin eväspusseihin ja merkkasin teipeillä, mitkä maut ovat mitäkin. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Nyt pitäisi enää tehdä suurin osa työstä, sillä nämä blogiin otetut kuvat olivat vain prototyyppejä. 

Valmis lahjapussukka.

Tänä jouluna siis ei lahjaksi tulekaan pelkästään silmänruokaa vaan karkit voi myös oikeasti syödä, toisin kuin nämä huopakonvehdit parin vuoden takaa. Siispä oletankin saavani jouluaattona yllättyneitä kommentteja "Ai nää on oikkest karkkii!"

Minkä näistä sinä valitsisit? Vai rohmuaisitko kaikki?

Joulukierroksilla

Minä alan käydä joulukierroksilla! En siis ylikierroksilla, mutta joulu alkaa olla mielessä joka päivä monta kertaa. Ja mikäs sen mukavampaa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tekisi mieli tehdä pelkkiä joulujuttuja. Joulustressi ei suinkaan synny siitä, mitä joulujuttuja täytyisi vielä tehdä, vaan siitä, että joutuu tekemään tylsiä velvollisuuksia sen sijaan. Onneksi velvollisuudet vähenevät piakkoin aimo annoksen, sillä sain eilen gradun kansitusluvan, kunhan teen vielä viimeiset korjaukset! Hurraa!

Christmas, Christmas time is here! I'd much rather go Christmas shopping and make candy or candles than put the finishing touches on my masters thesis. I have also spent nearly all my tax returns on craft supplies. This weekend I intend to make all the Christmas cards. A nearby department store always makes a great Christmas window display. This year there were little shops owned by different animals. It puts a smile on my face every time I see it. 

Itämaan viisaat miehet ovat lähteneet vaellukselleen. He matkaavat keittiöstä kohti olohuonetta eteisen kautta. Makkarin kautta olisi nopeampi, mutta siellä voi joutua liiskatuksi. 

Mutta nyt ei mitään graduja vaan sitä joulua. Aloitetaan vaikkapa joulukorteista. Tänä vuonna olen joulukorttien suhteen sekä myöhässä että ajoissa. Idean sain jo ajat sitten ja aloin sitä toteuttaakin. Korttiprojekti oli jäissä muutaman viikon ja tällä viikolla aloitin sitä uudestaan. Eikä siitä tullut yhtään mitään! Heitin idean romukoppaan ja aloitin alusta. Keksin suhteellisen simppelin idean, johon minulla oli melkein kaikki tarvikkeetkin valmiina. Enää pitäisi toteuttaa idea. Prototyyppi on jo sentään valmiina. Ajoissa olen siinä suhteessa, että joulupostimerkit ostin eilen. Yleensä olen hikoillut postissa niiden takia viimeisenä mahdollisena postituspäivänä...

Talli odottaa vielä lähes tyhjillään. Paimenet paimentavat läheisellä senkillä. Joosef, Maria ja enkeli Gabriel ovat kirjahyllyssä. Täytän tallia aina adventtisunnuntaisin.

Myös muita jouluaskarteluja olen saanut aloiteltua. Hirveästi vaan tulee ideoita ja sitten pitää juosta askartelukauppaan, kun ei ole tarvikkeita. Minulla on leimakortti askarteluliikkeeseen, mutta leimoja siihen tulee yleensä vain joulukuussa. Onneksi se on sentään kuun loppuun voimassa. Vielä ehdin tuhlata viiden leiman edestä veronpalautuksilla. 

Kynttilämassaa, sydänlankaa ja washiteippejä. Mitähän seuraavaksi raahaan askarteluliikkeestä?

Joululahjoja alkaa pikkuhiljaa kertyä olohuoneen nurkassa olevaan paperikassiin. Olin eilen joululahjaostoksilla. Toisaalta tekisi mieli ostaa kaikki samantien, jotta varmasti ehtii. Toisaalta haluan fiilistellä jouluostoksia useamman kerran, enkä ostaa kaikkea kerralla. Itsetehtävät joululahjat ovat työn alla. Yritän pitää niiden määrän kohtuullisena, jotta ei tule turhan kiire.

Varsinaisia koulukoristeita en vielä juuri laittanut esille, mutta vähän viitteitä joulusta kuitenkin.

Turun jouluinen kävelykatu valoineen ja Stockan jouluikkunoineen sai minut heti Espanjasta palatessani joulumielelle. Eilen kävin kurkkimassa Stockmannin jouluikkunaa yhdessä lapsiperheiden kanssa. Se oli tänä vuonna erityisen herttainen. Oli oravien kahvilaa, lepakkojen lentokoulua ja ilvesten rokkibaaria. Minä ainakin tulen ikkunasta iloiselle mielelle!

Pingviinien balettitunti, hiirten ompelimo ja ilvekset rokkikeikalla. 

Lepakkojen lentokoulu ja penkeillä värjöttelevät siilit. 

Tämmöisiä sekalaisia joulufiilistelyjä tällä kertaa. Pitkänä viikonloppuna toivon saavani pystyyn kynttilä- ja karamellipajan. Niin juu, ja ne joulukortit...

Sokerihiirten karkkipuoti. Tätä olisi voinut jäädä tuijottelemaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa!

Millaisia jouluajatuksia sinulla on? Ovatko kortit jo postissa vai vasta kaupassa tai työn alla?