sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

Keväistä sisustushöpinää

 Kevät ja valon lisääntyminen saa monella aikaan siivousvimman. Minulla se aikaan ensisijaisesti sisustusvimman ja ehkä pölytkin tulee siinä samalla siivottua. Pitkästä aikaa jaksoin raivata Haisukaapin ja kirjahyllyn päällisen kaikesta ylimääräisestä ja laitoin esille uusia sisustusjuttuja ja innostuin pitkästä aikaa ostamaan kukkiakin.


Pinkki ja vaalean vihreä on yksi lemppariväriyhdistelmistäni. 

Olen ostanut viime aikoina melko harvoin. Nyt kevätkukkia pihalle ostaessani ostin heräteostoksena myös pari oksaa nappikrysanteemeja ja kimpun pieniä neilikoita. Molemmat ovat ihanan huolettomia kukkia, sillä ne kestävät pitkään ja ne näyttävät söpöiltä huolettomissa asetelmissa. Päädyin tekemään pieniä kimppuja monenlaisiin maljakoihin Haisukaapin päälle ja lisäksi vielä pienen kimpun ruokapöytään. Jospa kukat pitäisivät sotkut loitolla?

Haisukaapin päälle valitettavasti päätyy liian usein kaikkea muuta kuin kauniita asetelmia. 

Bonskun tekemä virpomisoksa sopii hienosti tapettiin. 

Kevään myötä sain myös uudet taulut seinälle (paitsi yhden, joka vielä hakee paikkaansa). Olen nyt muutamana vuonna tilannut näitä ihania Plywoodprintin tauluja suosikkikuvistani ja aion jatkaa perinnettä vastedeskin. Ihana ajatus koota näistä suuri perhekuvagalleriaseinä. 


Raivasin lisääntyneen valon myötä osan viherkasveista pois kasvilampun alta. Tilaa vapautui muulle kauniille. Myös pari uutta perhekuvaa pääsi seinälle. 

Olohuoneessamme on myös uusi matto. Ostin sen tuttavalta käytettynä vähän heräteostoksena, mutta matto oli sellainen, josta jo kauan sitten haaveilin. Vanha matto oli vielä käyttökelpoinen, mutta toiselta puolelta jo kahvitahroissa, joten päätin hankkia uuden maton jo vähän etukäteen kun kerran sopiva tuli kohdalle. Ja kyllä se kannattikin, sillä uusi matto hiljentää partemmin meteliä ja lisäksi pysyy paremmin paikoillaan kuin vanha. Onpa se myös erinomainen jumppamatto epäjumppia ajatellen. Onneksi siis tartuin tilaisuuteen!


Tykkään tästä uudesta matosta todella paljon! Se on Ikean jotain vanhaa mallistoa. 

Herkulliset hedelmäasetelmat. 


Myös hedelmät ovat aika ihania sisustusedelementtejä. Kauniita, värikkäitä ja terveellisiä - eikä niitä tarvitse sulloa kaappien perukoille kun niihin kyllästyy (ja biojätteeseenkin päätyy toivon mukaan mahdollisimman vähän). Toisen koronakevään kunniaksi haimme pitkästä aikaa hedelmälaatikon Vihannespörssistä. Isot hedelmäröykkiöt tuntuvat houkutelevan lapsiakin valitsemaan välipaloilla enemmän hedelmiä. 

Pian pääseekin laittamaan vielä kaiken muun ihanan lisäksi pääsiäiskoristeita. En malta odottaa!

Saako kevät sinut sisustamaan?


perjantai 19. maaliskuuta 2021

Kohdennettua mainontaa eteiseen

Usein kohdennettu mainonta ja kaikenmaailman evästeet saavat minussa aikaan hieman epävarman olon. Yritän pysyä jossain määrin tietoisena siitä, millaisia tietoja minusta voidaan kerätä, mutta toisaalta asiasta ei voi ahdistua liikaa, sillä silloin elämästä ei tulisi mitään (jos siis nettiä ja somea haluaa käyttää). Joskus kuitenkin kohdennettu mainonta osuu juuri nappiin. Ehkä puolisen vuotta sitten instagram alkoi mainostaa minulle Pehmö-nimisen virolaisen firman suloisia kenkätelinepenkkejä. Ihastuin oitis, sillä niin söpöjä ne ovat. Muistaakseni jo melko pian mainosten alettua näkyä mittasin, että Pehmön penkki mahtuisi aivan täydellisesti meidän pieneen ja epäkäytännölliseen eteiseemme. Penkit tehdään käsityönä Pärnussa (ainakin pehmusteet, en ole varma metalliosista?) ja firma vaikuttaa symppikseltä. 


Eteinen, kerrankin siistinä. 

Haaveilin penkeistä muutamia kuukausia, mutta ajattelin, että vanhalla systeemillä pärjätään ja penkki oli kuitenkin suhteellisen arvokas. Olin kehittänyt eteiseen kenkätelineen vanhasta yöpöydästä. Siihen mahtui lasten kengät ja muutama aikuisten kenkäpari. Koska se ei kuitenkaan ollut kenkäteline, kävi usein niin että kenkiä oli missä sattuu, kun etenkään talvikengät eivät mahtuneet pystyyn hyllylle ja työlaukkuni vei osan tilasta. Ja aikuisten kengille ei edelleenkään ollut kunnollista paikkaa paitsi eteisen tuolin alla. Tavallista kenkätelinettä en halunnut, sillä se näkyy olohuoneeseen ja siinä kengät olisivat olleet liian "esillä". Etenkin nyt talvella, kun on tarvinnut välillä kevyempää ja välillä lämpimämpää kenkää, ovat kengät olleet pitkin poikin pienen eteisen lattiaa. Jonkinlainen uusi ratkaisu oli siis keksittävä. 

Tämä systeemi toimi jonkin aikaa, mutta ei sitten ihan kuitenkaan, kun talvikenkien määrä lisääntyi.


Kohdennettu ratkaisu kenkäongelmaan!

Lopulta otin ratkaisevan askeleen, kun saimme appivanhemmilta joululahjan rahana. Ehdotin, että käyttäisimme sitä Pehmön penkkiin. Se ratkaisisi toivottavasti sotkuisen eteisen ongelman, joten se olisi yhteinen ostos eikä vain minun sisustusintoiluani. Varmistin vielä, että firma varmasti on luotettava ja sitten päätimme tilata. Valitsimme Double decker mini -mallin ja siihen verhoiluksi Lido-kankaan petroolina. Väri on tyylikäs ja tavallaan neutraali, mutta ei silti tylsä tai arka. 

Tätä näkyä kelpaa katsella olohuoneestakin. Kengät eivät paista tuolta mitenkään silmiinpistävästi. 

Penkin toimituksen sanottiin kestävän 4-6 viikkoa ja tietysti toimitus oli juuri sillä viikolla, kun olimme poissa kotoa. Onneksi naapuri otti paketin vastaan ja saimme sen palattuamme. Ja kyllä se vaan olikin täydellinen ostos! Se mahtui paikkaansa täydellisesti ja kaksi hyllyä veti kaikki talvikengät, poislukien parit, joille on paikka eteisen lipaston alla. Penkin runko on metallia, päällinen hyvin jämäkkää ja kokonaisuus vaikuttaa laadukkaalta. 

Hauskat kiipeilevät ukkelit joutuvat raukat raahaamaan avaimiamme. 


Olemme melko tunnollisesti ripustaneet takit näihin naulakoihin, emmekä sortuneet jättämään takkeja kovin pitkäksi aikaa porraskaiteelle miten sattuu. 


Muitakin pieniä uudistuksia tein eteiseen. Kiinnitimme avaimia varten joitain vuosia sitten Saksasta ostetut naulakkoukkelit ja ne sopivat myös paikkaansa hienosti. Siitä näkee heti, ovatko kaikki avaimet tallella. Edelliset eteisen kehittämisratkaisut, kuten Kite-naulakot  sekä Ikean kenkälokerot (nuo mustat tuolla kaiteen takana) ovat olleet oikein hyviä ratkaisuja tähän hieman hankalaan eteistilaan. Kesällä kuisti on tehokkaammassa käytössä kuin nyt talvella. Nytkin siellä on kuravaatteita ja kumisaappaat. 

Lähikuvaa penkistä. 

Nyt meillä on kokoonsa nähden varsin toimiva eteinen. Ehkä pieni tila on pakottanut hyödyntämään luovia ratkaisuja suunnittelussa ja uusi penkki kokoaa vielä kokonaisuuden yhteen. Kengät jäävät penkin alle sopivasti piiloon, eivätkä haittaa näkymää olohuoneesta. Lisäksi se on mukava istua. Nappihankinta!

Nämä napit ovat minusta niin suloiset!

Oletko sinä joutunut keksimään luovia säilytysratkaisuja kodissasi?

lauantai 13. maaliskuuta 2021

Hiihtolomareissu - kuin piste i:n päälle.

 Varasimme syksyllä itsellemme matkan Lappiin. Silloin ei vielä voinut tietää, miten luminen alkutalvi meille tulisi ja halusimme taata ainakin yhden lumisen viikon. Onneksemme saimme monta lumista viikkoa  jo ennen matkaa, mutta hiihtolomareissumme Saariselälle oli kuin piste sanan "talvi" i:n päälle. Saimme hiihtää vielä kunnolla sydämemme kyllyydestä ja lapset ihmetellä valtavaa lumimäärää. 


Kuva melkein Kaunispään huipulta. Molemmat pojat kyydissä. 

Jännitin tietysti päästäänkö matkaan ollenkaan. Tuleeko joku kipeäksi? Joutuuko joku karanteeni? Kielletäänkö matkustaminen? Onko oikein matkustaa? Matkamme oli onneksi jälleen hyvin koronaturvallinen sekä tartuttamisen että tarttumisen suhteen. Matkustimme ensin Rovaniemelle yöjunalla ja siellä pystyi hyvin olemaan omissa oloissaan. Jatkoimme Saariselälle omalla autolla ja pysähdyimme kerran liki tyhjälle huoltoasemalle. Matkan aikana kävimme muutamasti kaupassa ja välttelimme ruuhka-aikoja. Muuten olimme vain mökissä ja ladulla. 


Lumikinokset olivat valtavia! Jos kotipuolessa ei olisi ollut niin luminen talvi, olisivat nämä varmaan tuntuneet lapsista vielä eksoottisemmilta. 


Leikkipuistossa oli hieman vaikea liikkua, sillä Tintti upposi koko ajan lumeen. 


Matka alku määränpäässä ei ollut ruusuinen. Luulin jo, että siitä ei tulisi yhtään mitään. Lapset riitelivät, me aikuiset hermostuimme. Tintti upposi liian korkeisiin lumikasoihin ja valitti. Bonsku valitti kylmää ja tylsyyttä. Tintti halusi takaisin junaan tai käymään isovanhemmilla (heh, hänellä ei ihan vielä ole tajua siitä, missä ollaan). Bonsku olisi halunnut olla vain mökissä (ja ilmeisesti riidellä pikkuveljen kanssa). Olin aivan hermoraunio! Onneksi me vanhemmat pääsimme sentään vuorotellen ladulle lepäämään. 

Väsähtänyt Tintti nukkui pitkiä päiväunia. Ulkoilu ja kylmä sää varmasti väsyttivät. 

Ehkä olimme vain kaikki väsyneitä ja onneksi toisen lomapäivän lounaan jälkeen (jos matkustuspäivää ei lasketa) kelkka alkoi kääntyä. Melkeimpä kirjaimellisesti, sillä iskä ja Bonsku laskivat Kaunispään huipulta Suomen pisimmän pulkkamäen. Minä ja Tintti emme uskaltaneet, tai ehkä Tintti olisi uskaltanutkin mutta minä en. Onneksi mäkeä pystyi laskemaan myös alempaa ja oli oikein hyvä pulkkamäki sekin. Lasimme mäkeä eräänä aamupäivänä monta monta kertaa ja me olimmekin melkein koko ajan ainoat mäessäolijat. 

Iskä ja Bonsku laskivat myös Suomen pisimmästä pulkkamäestä

Ehkä unohtumattomin päivä oli koko perheen yhteinen hiihtoretki Rumakurun päivätuvalle. Vuokrasimme Lapin luontolomilta Fjällpulken-ahkiot ja pakkasimme lounaan mukaan. Melko hidasta ahkioiden vetäminen oli, mutta maisemat niin upeita, että sen jaksoi. Bonsku valitti kylmiä varpaita, joten ehkä jonkinlainen kuumavesipullo/kädenlämmitin-systeemi olisi vastaisuuden varalle otettava mukaan. Palelun vuoksi retki ei ollut täysin auvoa, mutta aika onneksi kultaa muistot (eivätkä lapset olleet oikeasti paleltuneita, kun tultiin sisälle). Tintti nukkui molemmat matkat ahkiossa, ilmeisesti meno oli mukavan tasaista. 

Huikaisevat maisemat! Fjällpulkenit olivat mainioita. 

Toinen mahtava retki oli yhdessä Bonskun kanssa. Lähdimme kahdestaan Kummituskämpälle, joka oli melko sopivan hiihtomatkan päässä. Bonsku ei ole vielä kovin kokenut hiihtäjä, mutta hän oli innokas pääsemään niin jännittävän kuuloiseen paikkaan kuin kummituskämppä. Ja hienosti hän jaksoikin sinne hiihtää. Siellä söimme tietysti eväitä (kuumaa mehua ja Snickersiä) ja ihmettelimme, millaisia temppuja kämpän kummituksen on sanottu tekevän. Totesimme myös yhdessä, että onneksi kummitukset ovat satua. Takaisin tullessa oli hieman enemmän haasteita, sillä matkalla olikin ylämäkeä ja yksi vaikea alamäki. Ja pissahätä, tietysti. Onneksi siitäkin selvittiin ja lopulta Bonsku oli hyvin ylpeä, että pääsi ihan oikealle hiihtoretkelle. 

Kummituskämpällä ihmettelemässä. 

Maireat hymyt ensimmäisen oikean hiihtoretken tauolla. 

Nautin valtavasti hiihtämisestä ja yksin ladulla on aivan oma tunnelmansa. Suhteellisen vähän oli väkeä, kuten arvata saattoi, ja laduilla sai mennä aika rauhassa. Pidin kovasti Saariselän suhteellisen tasaisista laduista, sillä en pidä jyrkistä tai kaartuvista mäistä. Muistikuvieni mukaan Ylläksellä oli paljon hankalampia latuja. Ja varmasti niitäkin olisi ollut tarjolla, mutta minä menin vain helppoja tai keskivaikeita. 

Todennäköisesti talven viimeisen hiihdon päätteeksi otettu kuva. Kiitos talvi 2021 ja Saariselkä mahtavien hiihtomahdollisuuksien tarjoamisesta!

Olen onnellinen, että reissu onnistui ja oli lopulta oikein hyvä pienistä vaikeuksista huolimatta. Seuraavalle matkalle toivottavasti saamme mukaan vaikka jonkun ysätävperheen tai -pariskunnan, jotta olisi pojille seuraa ja voisi jakaa helpommin hiihtovuoroja. Mutta sen aika on sitten toivottavasti joskus hamassa tulevaisuudessa. 

Kävitkö sinä tänä talvena hiihtämässä?