Ilahdutushaaste: Idän ja lännen kohtaaminen

Haastoin jokin aika sitten ilahdutushaasteeseen Heidin. Ilahdutuksenani oli antaa haastetulle (lähes) vapaat kädet toivoa blogiini reseptipostausta, joka ilahduttaisi haastettua. Muiden haastettujen ilahdutukset ovat tulossa myöhemmin, mutta aloitan näin pääsiäisen korvilla Heidin toiveesta, sillä se oli sopivasti pasha. Koska pääsiäisenä olemme liesussa, en olisi ehtinyt kokeilla pashaa silloin, joten maistelimme pashaa jo palmusunnuntaina. Ja ehkä joku lukija saa tästä nyt innoistuksen tehdä pashaa pääsiäiseksi!

Ilahdutushaasteen ainesosat nro 1. 

Olen kotoisin Länsi-Suomesta, jossa on valloillaan vahva mämmiperinne. En ole koskaan ollut erityinen mämmi-fani, vaikka näin aikuisiällä maku on alkanut miellyttää enemmän kuin lapsena. Kermaa mämmi kuitenkin vaatii melko paljon. Pasha taas on jäänyt melko vieraaksi pääsiäisjälkiruoaksi, vaikka erilaisia enemmän tai vähemmän aitoja versioita siitä on tullut elämän aikana maistettua. Pashan maku on kuitenkin ehkä lähempänä omia makumieltymyksiä kuin mämmin, joten olin innoissani, kun Heidi ehdotti pashan tekemistä. Olisin kyllä varmaan ryhtynyt myös mämmin imellyttämiseen kylppärin lattialämmityksen avulla!

Mikään, missä on sitruunaa, ei voi olla pahaa! Tai voi, mutta aika harva asia on. 

Aloin tutkia erilaisia pashareseptejä netistä. Ensin harkitsin jonkun modernin version kokeilemista, mutta päädyin lopulta etsimään mahdollisimman perinteistä ja autenttista reseptiä. Täyteen autenttisuuteen en kyllä päässyt, sillä pashamuottia en alkanut projektin vuoksi hankkia. Netti on pullollaan erilaisia versioita: on kevyitä, on raakavarsioita, on vegaanista ja suklaaversioita. Lopulta käytin lähteenäni Wikipediaa ja tätä kotikokki.netistä löytynyttä reseptiä. 

Laitoin pashaan paahdettuja mantelilastuja, krokantteja sekä kaapista valmiiksi löytyneitä kultaisia rusinoita. Ilmeisesti sekaan voisi laittaa myös esimerkiksi hillottua appelsiinin kuorta, mantelirouhetta tai vaikka mitä. 

Pasha

• 150g voita
• 1,5 dl sokeria
• 1 muna
• 2 purkkia maitorahjaa (500 g)
• 2 dl kermaa
• ½ dl korintteja
• ½ dl mantelilastuja/rouhetta
• 2 tl vaniljasokeria tai aitoa vaniljaa
• 1 sitruunan mehu
• 1 sitruunan kuori

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri keskenään. Laita seos kattilaan yhdessä munan, rahkan ja kerman kanssa. Kuumenna seosta miedolla lämmöllä, kunnes seos löystyy ja höyryää. Wikipedia neuvoo odottamaan, että massa hieman sakenee uudestaan ja voi kuplia muutaman kerran. Minä ainakin huomasin, että ensin massa muuttui yhtenäiseksi ja "löystyi" ja sitten sakeni hieman uudestaan. 

Anna massan jäähtyä tunti tai pari. Halutessasi voit nopeuttaa jäähdytystä kylmässä vedessä tai kylmäkalleilla, kuten minä tein. Sekoita jäähtyneeseen massaan korintit ja mantelilastut, sitruunankuori ja mehu. Minä paahdoin mantelilastuja hetken kuivalla pannulla, sillä rakastan paahdetun pantelin makua. 

Kaada pashamassa kostutetulla harsolla vuorattuun pashamuottiin, siivilään tai kahvinkeittimen suodattimeen. Harson sijaan voit käyttää myös suodatinpusseja, mutta minä pelkäsin, että niistä tulee "paperinmakua". Laita pasha valumaan astian päälle ja anna valua yön yli kylmässä. Kumoa pasha ja koristele esimerkiksi karkeilla, kuivatuilla hedelmillä, mantelirouheella... 

Tällaisen viritelmän nostin seuraavana päivänä jääkaapista ulos. 

Pashan tekeminen oli helppoa siihen asti, kun piti laittaa massa valumaan. Olin suunnitellut laittavani massan kahvinkeittimen suodattimeen. Se ei pysynyt pystyssä missään muualla kuin kahvipannun päällä, joten laitoin sen sitten pannun päälle valumaan. Massa ei kuitenkaan mahdtunut kokonaan suodattimeen, joten minun piti ottaa käyttöön myös siivilä. Minulla oli vain yksi (puhdas) harso, joten minun pitkin viritellä jääkaappiin melkoinen systeemi, että sain pashat valumaan nätisti. Onnistuihan se lopulta! Molempien astioiden pohjalle tuli noin sentti-pari nestessä vajaan vuorokauden aikana. 

Kahvisuodatin-pashasta tuli kauniimpi kuin jämä-siiviläpashasta. Mielestäni harson jättämä kuvio on kaunis. Krokantit sun muut olisi pitänyt ehkä laittaa hiukan myöhemmin, jotta massa olisi kovettunut paremmin, eivätkä krokantit olisi valuneet kaikki pohjalle. 

Kuivatut hedelmät voivat olla sitten kauniita!

Pasha oli helppo kumota astioistaan ja sitten päästiinkin parhaaseen vaiheeseen (ennen syömistä siis) eli koristeluun. Tietysti halusin koristella pashan jotenkin karkkismaisesti, mutta kuitenkin perinteikkäästi. Ostin Punnitse saastasta eri värisiä kuivattuja hedelmän paloja, mm. mangoa, melonia, kiivejä, papaijaa, jotka paloittelin pieniksi ja tein niillä pashaan kuvioita. Kauniimman mallisen, kahvisuodattimessa olleen pashan, koristelin raidalliseksi ja pienemmän pashan vuorasin kokonaan hedelmämosaiikilla. Eksoottiset hedelmämaut sopivat kivasti pashaan ja näyttivät kuin pieniltä jalokiviltä. 

Mosaiikkipasha

Raitapasha.

Tarjosin pashaa ystävälleni, joka tuli sunnuntain iltateelle. Mielestäni pasha oli oikein onnistunutta, tosin ehkä hieman kuivempaa kuin olin odottanut. Pidän happamista mauista, joten sikälikin pasha oli jälkiruoka minun makuuni. Pashaa aion ehdottomasti tehdä uudestaankin, joten kiitos Heidille ideasta! Vaikka kai minä mämmiäkin vähäsen maistan, runsaalla kermalla. 

Ja sitten nautitaan! 

Oletko sinä pasha- vai mämmi-ihmisiä? Oletko tehnyt pashaa itse? Tai vielä hurjempaa: mämmiä? 

Ei turhaa hullut päivät?

Nyt on taas se aika, jolloin kadut täyttyvät kelta-mustia kasseja kantavista ihmisistä. Muutaman viikon päästä samoista kasseista täyttyvät taloyhtiön roskikset (siis jos kassit kestävät ehjinä sinne asti, minun kelta-mustista kasseistani kaksi kolmesta halkesi ennen kotiovea). Hullut päivät ovat täällä taas. En suhtaudu Hulluihin päiviin mitenkään fanaattisesti suuntaan tai toiseen. Yleensä siellä tulee käytyä, lähellä kun asutaan, mutta jos asuisin kauempana, yhtä hyvin voisin olla menemättä. Taidan suhtautua Hullareihin lähinnä pragmaattisesti eli käyn ostamssa sieltä aina ne tietyt jutut, joita tiedän tarvitsevani/käyttäväni ja saan ne sieltä halvemmalla. Yleensä mukaan tarttuu jotain extraakin, mutta pyrin välttämään pahimmat heräteostelun sudenkuopat. 

Tämän vuoden ostotärppi, johon sain vinkin facebookissa: maailman parhaita tomaattiveitsiä - ja vielä vihreänä! Heräteostoksena hankin myös Victorinoxin kuorimaveitsen.  Niin, ja sellaisen silikonisen kattilankannen, joka pääsi heti käyttöön, joten siitä ei ole kuvaa.

Muutamia vuosia sitten suhtauduin Hullareihin vielä hieman epäluuloisemmin, mutta sitten opin eräältä tutultani hyviä Hullarivinkkejä, joita olen noudattanut. Saatan hankkia sieltä tavaran, josta olen pitkään haaveillut, kunhan tiedän ovh:n eli sen, että kyseessä on tosiaan tarjous. Pienemmissä ostoksissa ovh:n tietäminen ei ole ehkä niin ratkaisevaa, mutta hyvähän se olisi silti tietää, ettei tule vahingossa hamstrattua jotain, minkä olisi kuitenkin saanut naapurikaupasta halvemmalla. Hulluilla päivillä ei pidä antaa valtaa tunteelle, että kaikki on niin halpaa, että tarvitsen tuon ja tuon ja tuon ja tuon... Tämä pätee tietysti kaikkiin ostoksiin, mutta etenkin hullareilla, koska potentiaalia höyrähtämiseen löytyy. 

Käytännönläheistä hulluutta.

Hullarivakkareita minulla taitaa olla kolme: tietyt pesuaineet, tietyt sukat ja mangot. Usein ostan myös ripsiväriä tai hiuslakkaa eli lähinnä tuotteita, jotka tulevat ihan arkiseen käyttöön ja joitain herkkuruokia. Tykkään käyttää Ecoverin tiskikonetabletteja, mutta ne ovat aika kalliita tavallisilla hinnoilla. Niinpä hamstraan niitä aina tarjouksista, muun muassa hullareilta. Ne kuluvat meillä hitaasti, sillä pieneen tiskikoneeseemme riittää hyvin puolikas tabletti. Yleensä olen ostanut myös ihanaa Methodin greipintuoksuista yleispuhdistusainetta, mutta sitä on edellisten hullareiden jäljiltä vielä sen verran jäljellä, että jätin sen kauppaan. Sen sijaan päätin kokeilla saman sarjan tiskiaineen tehokkuutta.

Maailman parhaita sukkia. Näyttävät kivoilta myös tylsissä työsandaaleissa ja värejä riittää minullekin lähes joka asuun.

 Jokin aika takaperin ostin kokeeksi hulluilta päiviltä suloisia sukkia, jotka olivat muuten valkoisia, mutta kantapäät ja varpaat olivat suloisen värisiä. Minun jalkani ovat lyhytvartisten sukkien suhteen ongelmalliset, eivätkä sukat yleensä meinaa pysyä jaloissa. Nämä kuitenkin pysivät ja olivat kaikenlisäksi nättejäkin. Seuraavalla kerralla ostin samoja sukkia mustina, sitten pitkävartisina mustina. Kaikkia olen käyttänyt hartaasti ja säästellen, koska näitä sukkia ei ole aina tarjolla. Nyt näin kaikkia kolmea versiota, joten päästin sisäisen hamsterini irti. Nyt riittää sukkia vähäksi aikaa, eikä tarvitse surra jokaista reikää yhtä hartaasti kuin aikaisemmin. 

Nyt pitää sitten urheilla hulluna, kun kerran nämäkin tuli ostettua.

Tällä kertaa onnistuin jotenkin törsäämään hieman keskimääräistä enemmän, kun satuin löytämään kauniita urheiluvaatteita. Vaikka harrastan liikuntaa säännöllisesti, ovat urheiluvaatevarastoni melko vaatimattomat. Minulla on kahdet urheiluhousut (plus kahdet lyhyet, joita käytän kesäisin), jotka ovat peräisin lukioajoilta. Myös urheilurintaliivejä minulla ei ole kuin kahdet ja välillä niitä on sitten joutunut kaivelemaan pyykkikopasta uudestaan käyttöön... Hyh! Niinpä ajattelin, että ehkä voin ostaa nuo violetit urheilupökät ja pinkit urheilurintaliivit (vaikken ovh:ta tiennytkään). Oikeastaan ensin silmiin osui kyllä tuo niin täydellisen karkkisvärinen urheilupaita, ettei sitä vaan voinut jättää kauppaan. Miten joku on tiennyt juuri minun lempivärini ja ympännyt ne samaan paitaan?

Hihii, potkupuku on oiva ostos Bonbonille, jonka lempipuuhaa taitaa olla potkiminen ja monipuolinen möyriminen.

Ja sai Bonbonkin jotain. Ensin jätin Name-itin keltaraidallisen potkupuvun kauppaan, mutta kun kuulin siitä kehuja, päätin käydä hankkimassa sen. Se on tarkoitettu ihan pienelle, joten sopinee hyvin oloasuksi sitten kesällä. 

Oletko sinä hullarifani vai kierrätkö Stockmannin hullareiden aikaan kaukaa? Tai hyödynnätkö kenties nettikauppaa?

Leivosten juhlaa

Mistäpä muustakaan maaliskuussa voisi blogata, kuin perinteikkäistä kevätkonserttikahveista, jotka olen järjestänyt jo viisi kertaa. Edellisistä vuosista voi lukea täällä, täällä ja täällä. Tälläkin kertaa koolla olivat molempien vanhemmat sekä minun kummini. Konserttikin onnistui ehkä parhaiten tähän mennessä ja myös itse osasin melko vaikeitakin kappaleita mielestäni hyvin. Toki mokia tuki, etenkin niissä helpoissa kohdissa, joissa ei olettanut mokaavansa. Onneksi ne on jo unohdettu, eikä niitä huomannut kukaan muu kuin minä. 

Tarjoiluissa oli jo ripaus pääsiäistä, vaikka vielä on toki edessä hiljainen viikko.

En muistakaan koska olisin nauttinut taas niin paljon leipomisesta, vaikka aina se kivaa on. Edellisenä päivänä hääräsin koko illan keittiössä ja leivoin kahvipöytään suolaista ja makeaa. Olin tietämättäni trendikäs, sillä leivoin niitä passionhedelmä keijukakkusia sekä sitruuna-minimuffinsseja. Tänään luin Maku-lehdestä, että juuri miniatyyri leivokset ovat nyt in. Vai onkohan Maku-lehden toimitus alkanut salaa seurata minun blogiani? Molemmat leivonnaiset onnistuivat hyvin ja Hosulin blogista löydettyjen sitruunamuffinsien ohje oli kertakaikkiaan suussasulavan sitruunainen. Ja koska sitruunaa ei ollu vielä tarpeeksi, laitoin päälle nokareen lemon curdia ja pienen pääsiäismunan.

Olin säilönyt tätä ohjetta Pinterestissä jo pitkään, nyt se pääsi vihdoin kokeiluun. Ja varmasti uudestaankin! Helpot ja hyvät reseptit ovat parhaita. 

Melko simppeli oli tämäkin. Mozzarellan alle tuli parmesaania ja sinappia, mikä antoi piirakalle särmää. Pelkkä mozzarella olisi ollut ehkä vähän pliisua. 

Suolaisessa leivonnassa ajattelin päästä helpolla, mutta tietenkään tämä suunnitelma ei ihan mennyt putkeen. Tai puoliksi onnistuin: tein maailman kauneinta ja helpointa parsapiirakkaa, jonka olen joskus laittanut ylös Pinterestissä. Martha Stewartin reseptissä käytetään valmista voitaikinaa, mikä tekee piiraasta älyttömän helpon. Yksinkertaisesti voitaikina kaulitaan suorakaiteen malliseksi, n. 20x40cm levyksi, leikatan noin 2 cm päästä reunasta pienet viillot levyn ympäri ja esipaistetaan 10 minuuttia 200 asteessa. Sen jälkeen levitetään piiraan päälle voimakasta juustoa ja tankoparsaa ja paistetaan vielä 20-25 minuuttia. Tuli ihan älyttömän hyvää! Olin ajatellut tehdä toisen vastaavan piiraan tomaateilla ja mozzarellalla, mutta tietenkään en ollut ostanut tarpeeksi voitaikinaa. Niinpä pyöräytin pikaisesti Kinuskikissan ohjeella käsin toisen piirakkataikinan (en sentään voitaikinaa!). 

Pöytä on katettu! Tein keijukakkusille ja muffinseille itse kyhätyn kerrosvadin tarjottimesta, lautasesta ja Koko-kulhosta. 

Herkkukynttilätkin pääsivät kokeiluun. Harmi, että nuo pienet ja söpöt palavat niin vähän aikaa!

Parasta kevät konsertissa on tietysti tärkeä ja rakas kuulijakunta, mutta on aina myös aika ihana saada konsertin jälkeen kukkakimppuja. Äitini ja kummini toivat taas huippukauniit kimput, joista saa onneksi nauttia vielä monta päivää. Anoppi puolestaan toi herkän ulkokukan (kuvia myöhemmin) lisäksi jotain muuta hauskaa. Tihrustakaapa huviksenne, mitä kauniin lasipurkin kyljessä lukee! 

Kummien kimpussa oli ihanan keväiset värit. 

Mitä purkissa lukeekaan? Taustalla hengailevat äitiyspakkauksen "Ipana" ja lapsuuden suosikkileluni Pörö. 

Olisin varmaan blogannut kahvitteluista jo aikaisemmin, mutta juhlat ja kahvittelut eivät loppuneet sunnuntaille. Maanantaina tapasin (tulevia) kollegoja ja eilen meillä vierailivat tuorein kummipoikamme perheineen. Emme olleetkaan nähneet sitten ristiäisten. Vaikka ei hänellä ikää vielä ole kyllä kovin monta kuukautta onneksi! Mukavien vieraiden ja vierailujen jälkeen onkin mukava istahtaa ihan itsekseen koneen ääreen kirjoittamaan ja fiilistelemään valokuvia.

Äidin kimpussa oli tietysti suosikkejani, jaloleinikkejä sekä nappikrysanteemeja. Tiesitkö, että nuo pienet vihreät krysanteemit ovat englanniksi "Kermit mums" eli Kermitin vihreitä krysanteemeja. 

 Millaisia kohokohtia sinun kevääseesi kuuluu?

Ilonpilkahduksia

Jokaisen arjessa tulee vastaan ikäviä ja tylsiä tilanteita, joista helposti huomaa valittavansa. Minä huomaan ainakin rapsaavani miehelle joka työpäivän jälkeen montako audia ja bemaria minut tänään törkeästi ilman vilkkua ohitti, moniko hidasteli liikennevaloissa, oliko töissä jotain hankalaa tai ärsyttävää jne. jne. Ja tämä kaikki, vaikka olen mielestäni oikein positiivinen ihminen! Minusta blogeissa ja muussakin sosiaalisessa mediassa on hyvänä puolena se, että usein siellä tulee kerrottua muille niistä arjen kivoista hetkistä ja jutuista (oikei, moni myös valittaa). Olen kirjoittanut tästä ennenkin. Minä en pidä pientä itsepetosta pahana, jos siitä tulee hyvä mieli ja se arjen ikävien asioiden rapotoiminen jää vähemmälle.

Niinpä kokoan tähän lyhyesti positiivisia juttuja viimeisen viikon ajalta sekalaisessa järjestyksessä.

Some people complain that social media is just full of people who brag about all the good things in life: the champagne, the holidays, the piece of cake they had with coffee and so on. But I like reading all the positive things much more than all the complaints about the annoying little things of everyday life. So here are some of the things I've enjoyed during the past week: a suprise letter, delivering cute candles to a reader of my blog, my husband, Bonbon kicking more and more, delicious fruit... to name a few!

1. Viime perjantaina oli aivan huippu koulutuspäivä ja se oli mukavaa vaihtelua työviikossa (vaikka työkin on kivaa).

2. Illalla kotiutuessani koulutuksesta odotti lattialla kirje Tipulasta! Ilahdutushaasteen ilahdutus oli saapunut perille, kiitos siitä Emoselle! Ihana tapa ilahduttaa!

Kirjeen saaminen on aina ihana yllätys, tätä nykyä vielä harvinaistakin!

3. Kirjeen mukana tuli rairuohonsiemeniä. En olekaan moneen vuoteen kylvänyt rairuohoa eli nyt vaan ihmettelemään kasvun ihmettä!

Viherpeukalo, don't fail me now!

4. Kasvun ihmeistä puheen ollen: Bonbonin potkut ilahduttavat aina! Eivät ole häirinneet yöuniakaan toistaiseksi.

5. Sain myös itse ilahduttaa saamalla vihdoin arvontavoitot perille. Oli hauska piipahtaa lukijani MB:n luona ja myös postitse lähteneet kynttilät pääsivät perille. 

Minullekin jäi vielä muutama herkku nautittavaksi. Nämä ovat kaiken lisäksi sokerittomia, hiilihydraatittomia ja gluteenittomia!

6. Vaikka selkä on vähän kipeytynyt, minulla on onneksi hyvä fysioterapeutti, jolta sain viime viikolla kauniisti alusvaatteisiin sointuvat kinesioteipit, jotka auttavat hämmästyttävästi.

7. Sain miehen turvallisesti takaisin kotiin Lapin reissulta. Jee! Onneksi ei kovin pitkään oltu erillään. 

Kotoisat sukat.

8. Ihana auringonvalo, etenkin aamuisin! Minä olen nauttinut kevätauringosta varmaan enemmän kuin koskaan. Tai voi olla, että viime vuonnakin nautin, kun lähdin välillä töihin vielä aikaisemmin. 

9. Vaikka olen pyrkinyt paastoamaan sokerista ja liian nopeista hiilihydraateista, maailmassa on silti paljon herkkuja syötävänä, esimerkiksi kauniin värikkäitä hedelmiä.

Näiden lisäksi voi tietysti nauttia noita pari kuvaa ylempänä olevia leivoksia. 

10. Tänään on taas perjantai ja edessä hauska konserttiviikonloppu!

Mitä positiivisia asioita sinä keksit viikon varrelta? Ei tarvitse keksiä kymmentä!

"...naapurin pojat nauraa!"

Jostain syystä päässäni alkoi tätä postausta aloittaessani pyöriä muinainen lällätys, jolla huomautettiin vähemmän sivistyneesti, että napa näkyy. Minulla ei suinkaan näy napa, mutta maha on alkanut nyt viimeisen parin-kolmen viikon aikana enenevissä määrin näkyä ja tuntua. Vähän yli puoleen väliin asti maha olikin varsin olematon. Omasta vaatekaapista on toistaiseksi helposti löytynyt riittävästi päälle pantavaa. Joitain hankintoja tulevia kuukausia varten olen kuitenkin jo tehnyt. Vaikken ole mikään tyylibloggaaja, on tämä raskaus haastanut miettimään omaa tyyliä ja pukeutumista vähän eri vinkkelistä. Siksi kokosin tähän nyt ensimmäisten "äitiysvaatehankintojen" inspiroimia kuvia. Ja taisi sitä joku toivoakin, kun Bonbonin tulosta täällä blogissa ilmoitin. 

Harva tässä esitellyistä vaatteista on oikeastaan kovin pitkään ehtinyt asustaa minun vaatekaapissani, sillä satuin perjantaina tekemään pari nappilöytöä vaatedivari Olga-neidistä ja niitä piti päästä sovittelemaan. Suurin osa on kuitenkin ihan tavallisia vaatteita ilman mitään äitiys-etuliitteitä. Ja niin toivon olevan jatkossakin, sillä omassa vaatekaapissakin on vielä paljon vaatteita, jotka menevät ainakin melkein koko raskauden.

Okay, so the pregnancy has started to show (and about time!) and I've started to adapt my wardrobe accordingly. Mostly I still use my regular clothes that still fit but I've also purchased a few maternity items and some new regular clothes that can accommodate another person. I think I have found some nice outfits in keeping with my style. I especially love the silky 60's cocktail dress that hopefully will still fit me in May.

Kyllä taas tuli todettua, että tyylibloggaajana on vaikeaa. Miten ihmeessä poseerata luonnollisesti? Näitä älyttömiä asentoja kyllä osaan!

Ensimmäisenä asuna esittelen pelkkää uutta (ei kun tuo jakku onkin vanha). Love2wait-merkkisen kynähameen ostin parin viikon takaiselta Helsingin reissultani. Turun Tildan inspiroimana olin jo etukäteen ajatellut hankkivani ainakin mustan kynähameen odotusajaksi. Lisäksi tiesin piakkoin tarvitsevani mustaa hametta soittokeikalla, sillä vanha soittohameeni alkaa jo inhottavasti kiristää. Nappasin hameen mukaani tarjousrekistä ja nyt se tuntui jo sopivalta päälläkin, vaikka pari viikkoa sitten oli löysä. Zaran huitulatoppi on myös ihan uutena ostettu ja arvelen sen olevan hyvä myös imetyksessä. Se on ihan kokonaan kello, joten sen alle piilottaa vaikka koko vauvan! 

Tähän asuun sopivat mainiosti persikan värinen jakku ja uudet korallinpunaiset sukkikset. Sukkahousut ovat luonnossa vaaleammat ja pastelliset. 

Paras vaate on jo vaatekaapista löytyvä vanha suosikki. Toiseksi paras vaate on käytettynä löytynyt. Kolmanneksi tulevat hyvät tarjoukset. Alla olevassa asussa yhdistyvät kaksi edellistä. Henkkamaukan ruutujakkua taisin joskus ihailla kaukaa kaupassa, mutta en viitsinyt ostaa, kun en haluaisi ostaa liikaa vaatteita uutena. Nyt jakku käveli vastaan Olga-neidissä ja kympillä ostin sen samantien pois. Punaiset housut ovat taas ihkaoikeat äitiyshousut. Äiti pisti minut sovittamaan housuja, vaikka uskoin koon olevan liian pieni. Yllättäen housut olivatkin ihan täydelliset ja todella mukavat. Myös -60%-tarjous oli aika mukava. Nämä saattavat jäädä ainoiksi äitiyshousuikseni, tai ehkä farkut saatan vielä hankkia. Ja luultavasti käytän näitä vielä raskauden jälkeenkin, kun ovat niin kivat!

Edestä maha ei vielä paljon näy, tässä mahaa korostaa housujen korkea mahatuubi. 

Mutta sivulta ei voi enää erehtyä, ainakaan kireässä paidassa! Tai sitten liian hyvät ruoat ovat kertyneet harvinaisen taisesti mahaan.

Tähän asti olen pärjännyt omissa matalavyötäröisissä farkuissani, kun vyötäröä on hilannut edestä vielä aavistuksen alaspäin. Kerran erehdyin laittamaan töihin vähän jo liian kireät housut ja avasin niiden napin työhuoneella. Tietysti asia unohtui ja kävelin sitten sepalus auki päiväkotikäynnillä. Nooh, ehkei kukaan välittänyt. Koska mielelläni pitäisin raskauden ajan mahdollisimman paljon "omia vaatteitani", päätin kokeilla Carriwellin expand-a-beltiä. Vaikutti ainakin nopealla kokeilulla toimivalta ja paremmalta kuin kokeilemani kumilenkkiviritykset. Paidan on kyllä yllettävä housujen vetskarin yli, sillä muuten housut eivät näytä kovin siisteiltä. 

Jee! Sain mustat pillifarkkuni taas jalkaan! Niissä on niin korkea vyötärö, ettei niitä ole voinut enää pariin kuukauteen käyttää. Paita on huippulöytö Olga-neidistä. Kangas on venyvää, joten paita mahtuu hyvin päälle. 

Oikein perinteinen mahanesittelykuva. Imelä ilme ei valitettavasti näy. Tässä vaiheessa piti muuten siirtyä oven toiselle puolelle, kun valo muuttui niin radikaalisti. Edelleen, hankalaa tämä tyylibloggaaminen!

 Melkein jo unohdin, että ihan ihka-ensimmäinen "äitiysostokseni" oli Zaran kelta-violetti kynähame. Se on siis ihan tavallista mallistoa, mutta mukavan venyvää materiaalia. Toivon mukaan se mahtuu vielä pitkään, eikä veny muodottomaksi, jolloin sitä voi pitää myös odotusajan jälkeen. Tykkään ihan hirveästi kankaasta ja hame on niin räiskyvä ja näyttävä, että se piristää muuten yksinkertaista asua. Tietysti hameen voi halutessaan pukea vaikka keltaisen paidan kanssa, jolloin asusta tulee oikein superräiskyvä. Myös keltainen paita on Zarasta, mutta ostettu jo ennen raskautta. Sekin luultavasti kuitenkin menee vaikka kuinka pitkään. Näistä vaatteista moni muuten sattuu olemaan Zarasta. Se on minulle hiukan vaarallinen paikka, sillä moni vaatteista osuu juuri minun makuuni, vaikka tiedänkin, etteivät ne varmaankaan ole se kaikkein eettisin vaihtoehto. Ehkä en nyt kuitenkaan tämän enempää sohaise tätä ampiaispesää. 

Tässä asussa on vähän sellaista kansakoulunopettaja-lookia. Tosin vähän ehkä kirkkaammissa väreissä.

Lähikuva hameen kankaasta. Violetti siftaa muusta asusta riippuen siniseen tai selkeän violettiin, joten monenlaiset yhdistelmät toimivat. 

Sokerina pohjalla on mekko, jonka ostamatta jättäminen kalvoi minua jo viime kesäkuulta saakka. Kävin siis silloin iki-ihanassa Butik Lilianissa ja sovitin silloin upeaa ja räiskyvää 60-luvun silkkimekkoa. Mekko jäi sillä kertaa kauppaan, sillä en keksinyt, missä sitä pitäisin, eikä mekko ollut ihan halpa. Mekko jäi kuitenkin mieleeni ja jokin aika sitten aloin miettiä, vieläkö mekko oli myynnissä. Se on melko väljää mallia, joten ajattelin että se voisi sopia juhlamekoksi näin odotusaikana.

Mekon varinainen juju on selkäpuolella.  Mekko on kuulemma Tukholmasta ja selvästi jonkun ompelijan tekemä. Siinä on hienot pidikkeet rintaliivin olkaimille joten avoimesta selästä huolimatta alusvaatteen vilautusvaaraa ei ole.  

Sovitettuani mekkoa en kyllä yhtään osannut arvioida mahtuisiko se päälle vielä esimerkiksi toukokuussa ylioppilasjuhliin. Se oli kuitenkin edelleen niin ihana, että päätin ostaa sen silti - olinhan harkinnut sitä jo lähes vuoden! Lilianin omistajan kanssa pohdimme, että mekkoa pystyisi kenties myös muokkaamaan mahan kohdalta sopivammaksi, jos siltä tuntuu, sillä saumanvarat olivat melko isot. Viimeistään ristiäisissä mekko mahtuu varmasti päälle, joten käyttöä sille on ainakin luvassa! Jos Bonbon on pulauttelevaa tyyppiä, niin vuoraudun sitten harsoihin. Saisi tulla kyllä juhlia jo tässä vähän ennen, jotta pääsisin ulkoiluttamaan mekkoa! Siihen asti se roikkuu vaatekaapin ovessa sisustuselementtinä. 

Edestä mekko melko yksinkertainen ja väljä. Kuosi on kuitenkin niin villi, että se riittää. 

Saa nähdä millaisia haasteita pukeutumiseni kohtaa tässä seuraavien kuukakusien aikana. Raskauden jälkeistä aikaa en viitsi hirveästi vielä miettiä. Kyllä sitä kuitenkin näköjään aika helpolla saa pidettyä omasta tyylistä kiinni ainakin odotusaikana.

Makuasiota ja lämpimiä voileipiä

Lämpimät voileivät ovat kyllä sellainen arjen klassikkoruoka, joka on vähän unohtunut viime aikoina. Meillä on ihan voileipägrillikin, jota jossain vaiheessa käytettiin ahkerasti. Nyttemmin se on unohtunut kaapin perukoille, mutta keksin kaivaa sen tällä viikolla esiin, kun mietin seuraavaksi päiväksi jotain nopeaa ja hyvää syötävää. Oikeastaan kyseessä taisi olla monen asian summa, sillä muutama viikko sitten ystävä tarjosi lämpimiä voileipiä ja lisäksi siinä ruokalehdessä, jota olen usein täällä hehkuttanut, oli viimeksi erilaisten voileipien reseptejä.

Perinteikästä arkiruokaa uudella otteella. Enpä ole tämmöisiä lämpimiä voileipiä ennen kokeillut!

Lapsuuden perheessä klassikkoleipä oli ehdottomasti tonnikalaleipä, mutta myös kinkku-juusto ja mozzarella-tomaattiversioita tehtiin. Tällä kertaa päädyin vähän eksoottisempaan vaihtoehtoon. ja tein vege cubanos -leipiä. En kyllä yhtään tiennyt, että cubanos -leivät olisivat jotenkin suurta huutoa nyt, enkä ylipäätään tiennyt mitä ne olivat. Koska minusta on mielenkiintoista selvittää tekemieni ruokien taustoja, googlasin tietysti asian, ja selvisi että kuubalaiset leivät olivat lämpimiä voileipiä, joita 1900-luvun vaihteen kuubalaiset maahanmuuttajat söivät aikoinaan lounaaksi Floridassa. Alkuperäisessä reseptissä on kinkkua ja suolakurkkua, mutta tässä Naku-lehden versiossa kinkun korvaa munakoiso ja suolakurkun kesäkurpitsa. Ystäväni oli myös laittanut lämpimien voileipien väliin paahettua munakoisoa, joten tiesin yhdistelmän toimivaksi. 

Nykyisin olen oppinut valmistamaan munakoisoa paremmin. Ennen se jäi aina jotenkin kumimaiseksi. En itkettänyt munakoisoa, sillä ilmeisesti se ei ole nykyisissä lajikkeissa tarpeen. Maussa ei ainakana ollut eroa. 

Leipiä tehdessäni aloin miettiä makutottumuksieni muutosta vuosien varrella. Olen ollut pienenä varsin nirso valikoiva syöjä, mutta toisaalta nautin niistä ruoista, joista pidin. Vähitellen makutottumukseni ovat laajentuneet, joten sanoisin nirsoista  valikoivista lapsista huolestuneille vanhemmille, että kyllä se siitä vähitellen (ellei taustalla ole laajempaa sensoriikan pulmaa sanoo puheterapeutti-minä). Muistan pienenä, että monet voimakkaat maut  tuntuivat niin äärimmäisen epämiellyttäviltä, ettei niitä vaan pystynyt syömään. Olen tyytyväinen, etteivät vanhempani koskaan tehneet valikoivuudestani ongelmaa ja siksikin syömisestä ei tullut kirjaimellisesti pakkopullaa (en muuten tykännyt pullastakaan). Tiedän, että tarvittaisiin se 15 maistamiskertaa, jotta jostain oppii tykkäämään, mutta ei ole mielestäni hyvä, että kaikki ensimmäiset kerrat tapahtuvat pakottamalla. Tämä on oma kokemukseni nirsona valikoivana lapsena, vanhempana tilanteen voi toki nähdä eri tavalla.

Juuri pannulta tulleet ja mojolla voidellut kasvikset.

 Nykyisin pidän varsin monenlaisista mauista ja olen oppinut pitämään jopa korianterista ja juustokuminasta, joita on cubanos-leipiin tulevassa mojo-kastikkeessa. Vähitellen, kun on tullut vastaan ruokia, joissa aineksia on käytetty kyseisiä raaka-aineita oikeissa yhdistelmissä ja sopivina annoksina. Myös suuni kapsaisiini reseptorit ovat vähitellen adaptoituneet (kuten eräs tuttavani asian ilmaisi), sillä nykyään jopa nautin tulisista ruoista. Olen oppinut syömään jopa pitkään inhoamaani perunamuusia! Ehkä makuaisti on heikentynyt iän myötä, mutta toisaalta jos se laajentaa makutottumuksia, se ei välttämättä ole paha asia. Olen myös tietysti miettinyt, mitä kaikkea Bonbon maistaa lapsivedessä. Ainakin nyt korianteria, chiliä, valkosipulia, sitrushedelmiä, tomaatteja ja monenlaisia mausteita. Äidin ruokatottumuksethan vaikuttavat myös lapseen ja on jännä nähdä, miten Bonbon suhtautuu tulevaisuudessa esimerkiksi mausteisiin ruokiin. On hyvin mahdollista, että Bonbonkin on valikoiva syöjä, mutta yritän olla ottamatta asiasta paineita. Tällä hetkellä pyrin toki "syöttämään" hänelle mahdollisimman terveellistä ja monipuolista ruokaa, myös makujen puolesta. 

Sitten vielä reseptiä leipiin. Tuolta Maku-lehden nettisivuilta löytyy resepti, mutta mielestäni siinä on vähän aukkoja, joten kirjoitan tähän oman, vähän tarkemman version. 

Voileipägrilli taitaa olla saatu miehen kummeilta joksikin lahjaksi. Sen käyttö on ollut vaihtelevaa, mutta aina säännöllisin väliajoin se kaivetaan esiin. 

Kuubalaiset kasvisleivät 

Mojo-kastike 

• n. 1 dl oliiviöljyä
• vajaa 1 dl appelsiinimehua (käytin purkkimehua, mutta ilmeisesti pitäisi olla tuoretta)
• Yhden limetin mehu
• Muutama valkosipulin kynsi
• ½ dl tuoretta korianteria
• ½ dl tuoretta minttua (koska kaupasta ei löytynyt, korvasin basilikalla)
• 1 rkl tuoretta oreganoa (ei löytynyt tätäkään, joten jätin pois)
• 1 tl jeeraa eli juustokuminaa
• ½ tl suolaa
• mustapippuria

Leipien väliin:

• 1 pieni munakoiso
• 1 pieni kesäkurpitsa
• 4-8 isoa herkkusientä tai useampi pienempi
• sämpylöitä tai paahtoleipiä
• voita
• Karkeaa dijon-sinappia
• emmentaljuustoa

1. Hienonna yrtit ja valkosipuli. Sekoita kastike yhdistämällä kaikki aineet keskenään. Tein kastikkeen jo edellisenä iltana, joten säästin aikaa seuraavana päivänä. Kastike säilyy kuulemma muutamia päiviä jääkaapissa.

2. Viipaloi munakoiso ja kesäkurpitsa pitkittäin (tai miten tykkäätkin). Ohuemmista siivuista tulee paahdettuna maukkaampia, mutta liian ohuet palavat pannuun kiinni. Alkuperäisessä reseptissä sienistä poistetaan kannat, mutta minä vaan leikkasin pienet herkkusienet puoliksi sivusuunnassa.

3. Paahda munakoiso ja kesäkurpitsaviipaleita kuivalla panulla. Sivele päälle kastiketta ja nosta sivuun odottamaan. Paahda myös sienet ja sivele niillekin kastiketta.

4. Halkaise sämpylät. Voitele leikkuupinnat sekä ylä- että alapuolelta voilla. Levitä sämpylöille sinappia ja juustoviipale. Nosta päälle munakoiso- ja kesäkurpitsaviipaleet sekä sieniä. Pirskottele päälle vielä kastiketta. Nosta päälle toinen juustoviipale ja aseta leivän kansi paikoilleen.

5. Paista leipiä voileipägrillissä tai vastaavssa noin 4-5 minuuttia. 

NAM!

Parasta voileivissä on se hiukan palanut juusto. Näiden olisi pitänyt antaa ehkä olla vielä hetken, mutten malttanut enää. 

Miten sinun makutottumuksesi ovat muuttuneet vuosien varrella? Oletko aina syönyt kaikkea vai oletko ollut tai oletko valikoiva ruoan suhteen?

Pehmeneekö pää: Karkkis valitsee pehmeitä sävyjä!

Yleensä työstäm "isoja" (tai siis isompaa kuin vaikkapa tyyny tai maljakko) sisustushankintoja vähitellen. Vain harvoin rysäytän ja ostan täysin spontaanisti jonkin muutamaan kymppiä kalliimman asian kotiin. Tietysti osittain se on johtunut rahatilanteestakin, mutta myös siitä, että olen tietyissä suhteissa harkitseva ihminen. Se viimeinen askel päätökseen tapahtuu kuitenkin usein melko nopeasti. Marssin kauppaan, mietin hetken lopullista valintaa ja ostan tuotteen. Näin kävi taannoin eteisen uuden maton kanssa, jonka vihdoin tällä viikolla sain myös paikalleen. 

Uusin harkittu ostopäätös ja kauan odotettu ostopäätös. 

Olin ihaillut Futon shopin ikkunassa kauniita muovimattoja joka kerta, kun kävelimme ohi vakkari-thaimaalaisen mennessämme. En vain keksinyt, mihin olisin itse mattoa tarvinnut. Eräänä kauniina päivänä eteisen tummanharmaa matto alkoi tympiä. Lisäksi se alkoi olla jo melko kulunut ja mikä pahinta, sen kumipohja oli alkanut tarttua muovimattoon kiinni. Pääni päälle syttyi lamppu ja totesin,että siinäpä oiva käyttötarkoitus uudelle matolle. 

Tällaista paljastui edellisen maton alta joulu talvi tunnelmavalojen johdon lisäksi. Eihän se matto siinä ehtinytkään olla kuin nelisen vuotta. Kumi lähti irti erilaisilla tököteillä, mikrokuituliinalla ja ihmesienellä. 

Niinpä marssin Futon shopiin vertailemaan erilaisia mattovaihtoehtoja. Kävi ilmi, että niitä olikin jos jonkinlaisia. Ihailemani muovimatot olivat Brita Sweden -merkkisiä ja niissä oli valittavissa kuoseja ja värejä joka lähtöön. Oli graafisempaa ja herkempää, pirteämpää ja neutraalimpaa. Päädyimme lopulta yhdessä miehen kanssa hyvin epä-karkkismaisen väriseen mattoon Karin-kuosilla. Valinta osui neutraaliin harmaaseen, jotta matto sopisi moneen paikkaan ja toisaalta väri on yhdisteltävissä moneen väriin. Kuosiksi emme valinneet kaikkein graafisinta, jotta kuvio ei olisi liian levoton ruutulattiaan yhdistettynä. 

Matto pisti eteisen sisustuksen uusiksi. Tuplakupla sopii hauskasti maton kuosiin. Peilin viereisestä nurkasta löytyy nyt paikka miehen hirveän rumille, mutta käytännöllisille laukuille.  Oma käsveskanihan on ilo silmälle. 

Matto piti tilata, koska oikean pituista ei ollut valmiiksi myymälässä. Siinä vierähtikin sitten melkein kaksi kuukautta, sillä ilmeisesti Ruotsin päässä asiat etenivät hitaasti. Olin kuitenkin tyytyväinen, että olin valinnut ihan tavallisen kivijalkakaupan nettikaupan sijaan, sillä minun ei itse tarvinnut alkaa karhuta mattoa toimittajalta. Hintakin oli melkein sama kuin nettikaupoissa toimituskuluineen. 

Eteistä toisesta kulmasta. Keltainen nojatuoli saattaa lähteä Bonbonin tavaroiden tieltä, mutta toisaiseksi saa toimia käsilaukun paikkana. Huomaatko jotain muuta erilaista verrattuna edelliseen kuvaan?

Maton paikalleen saaminenkin oli pieni operaatio, kun ensin piti irrottaa edellisen maton jättämät jäljet lattiasta. Kun sitten uusi matto oli paikallaan, en heti ollutkaan niin ihastunut kuin oletin. Jotenkin aloin pelätä, tuliko sittenkin tehtyä liian pliisu valinta. Uudelleen sisustamalla eteistä matto alkoi kuitenkin muotoutua osaksi huonetta ja nyt nyt olen siihen jo oikein tyytyväinen. Väri sopii täydellisesti seinien harmaaseen sävyyn ja matto tuntuu miellyttävältä jalkojen alla. Ja mikä parasta, sen voi kääntää aina toisin päin ja saada taas vähän uutta ilmettä huoneeseen, kun kuvion ja pohjan värit ovat päinvastaiset. Eikä tämän pitäisi sulaa lattiaan kiinni.

Näkymä, joka odottaa kun saavun kotiin. Tosin mies yleensä löhöää töistä tullessani jossain muualla. 

Pehmensin hieman eteisen värimaailmaa maton myötä. Jotenkin aloin kaivata sen rinnalle valkoista ja vaaleita sävyjä. Onneksi kaapista löytyi valmiiksi Juhannusruusu-putkityyny ja jäänsininen Casa Stockmannin samettityyny. Turkoosi jakkara vaihtui valkoiseen. Nyt eteinen on jotenkin ihanan harmoninen. Ehkä yksi tällainen vaaleansävyinen huonekin mahtuu tänne karkkivärien keskelle.

Mitäs pidät uudesta matosta? Oletko itse harkitsija vai heräteostaja?

Avoimia kysymyksiä

Vaikka pari viikkoa sitten sitä vähän pohdiskelinkin, en ole mitenkään seonnut tästä eteeni avautuvasta äitiys- ja vauvuustuotteiden maailmasta. Olen pikemminkin tutustunut siihen varovaisella uteliaisuudella ja toisaalta myös hieman huvittuneena. Mitä kaikkea sitä myydäänkään ihmisille äitiyden (ja vanhemmuuden) nimissä! Netissä olen selaillut jonkin verran äitiysvaatteita ja tarvikkeita, mutta viime perjantaina piipahtaessani Helsingissä, uskaltauduin ensimmäistä kertaa äitiys- ja vauvatarvikeliikkeisiin. Mielessäni on herännyt tämän rajallisen kokemukseni aikana aina vain enemmän kysymyksiä, joihin ei ole tullut vastauksia. Osittain siksi, etten niitä ole erityisen aktiivisesti selvittänytkään. Tutkivan bloggauksen nimissä kirjoittelen nyt ylös muutamia mieltäni askarruttavia kysymyksiä, joihin lukijat voivat halutessaan vastata.

Kuvan kukat eivät liity mitenkään tapaukseen, kunhan laitoin kivan kuvan.

Miksi niin monet äitiysvaatteet ovat niin ankean värisiä?

Miksi silti olen nähnyt kaupungilla ihmisillä päällä kivoja äitiysvaatteita?

Miksi kaikki kivannäköiset löytämäni äitiysvaatteet ovat niin kalliita?

Miksi kaikki imetysvaatteet ovat raidallisia? 

Mihin tarvitaan ÄITIYSboleroa, joka muutoinkin ulottuisi vain rintojen alle?

 Entä mihin tarvitaan ÄITIYSvillatakkia, jossa ei ole edes nappeja? 

Miksi vauvoille on vain hyvin stereotyyppisiä tyttö- ja poikavaatteita, vaikka nykyään niin kohkataan sukupuolisensitiivisyydestä? 

Missä ovat kaikki karkkisväriset vauvanvaatteet?

Lankoja onneksi löytyy kaikissa sateenkarkkiksen väreissä!

Onneksi minulla on rauhassa aikaa pohtia vastauksia näihin suuriin eksistentialistisiin kysymyksiin. Äitiysvaatteisiinkaan minun ei ole juuri toistaiseksi tarvinnut perehtyä, mutta eiköhän sekin aika ole piakkoin edessä jahka perusgarderoobini alkaa rajoittua liikaa. Enköhän löydä vielä vastauksia ainakin osaa näistä ja luovin sitten niiden keskellä oman tyylisesti.