tiistai 26. elokuuta 2014

perjantai 22. elokuuta 2014

Maaseutua, vanhoja mekkoja ja irtokäsi

Jokin vuosi takaperin eräs Sauvosta kotoisin oleva ystäväni kertoi, että oli nähnyt siellä main vintage-liikkeen. En voinut uskoa korviani ja lievän epäuskon takia taisi asia unohtuakin joksikin aikaa. Tänä kesänä Turun Tilda bloggasi Alles gute vintage -liikkeestä ja asia muistui uudestaan mieleeni. Kuvien ja löytöjen perusteella kyseinen paikka vaikutti aivan mielettömältä. Siltä istumalta lähetin viestin ystävälleni ehdottaakseni retkeä Sauvoon. Retki toteutui eilen ja päivään mahtui monenmoista hauskaa ja älytöntä. 

Vintagepuodin yläkertaa. Pahoittelen kuvanlaatua, mies vei kameran, joten täytyi tyytyä kännykkään.
Tarkoituksenamme oli käydä muutamissa muissakin kohteissa Sauvossa, mutta ensitöiksemme suuntasimme vintagepuotiin. Se löytyi helposti navigaattorin avulla, vaikka jossain kohtaa maalaistietä meinasikin usko loppua. Liike sijaitsee maatalon pihapiirissä vanhassa piharakennuksessa. Ensin katselimme varovasti ympärillemme, mutta pian pengoimmekin jo innoissamme. 

Tässä osa paikan nahkatakkivalikoimasta, joka tuntui loputtomalta. Pöytien ja hyllyjen uumenista löytyi mm. ostokortteja ja vanhoja TSYKin lehtiä. 

Ja voi että sitä tavaran määrää! Kerroksia oli kaksi ja tuntui, että erilaisia tiloja ja huoneita löytyi aina vain lisää. Kun vihdoin tulimme pois liikkeen "päärakennuksesta", huomasimme pihalla pienessä vajassa vielä lisää tavaraa. Minä etsin paikasta lähinnä vaatteita, mutta silmäilin myös huonekaluja. Sovittelin monta mekkoa ja muutama tarttuikin mukaan. Mekkojen lisäksi löysimme yhtä sun toista muutakin lasisesta kanasta vanhoihin lehtiin. Hintaa pyöristeltiin alaspäin ja ostokset maksoivat yhteenstä lopulta alle satasen. 

Päivän älyttömimmän ostokset: lasinen kana ja irtokäsi. 

Kun pengoimme vielä pihavajan sisältöä, huomasimme yhtäkkiä irtonaisen mallinuken käden. Aloimme muistella, että eräs tuttavamme oli kertonut hakevansa irtokättä töittensä puolesta! Emme saaneet häntä kuitenkaan kiinni, joten ajattelimme jättää käden kuitenkin ostamatta. Viime hetkellä, kun olimme jo lähdössä pihalta pois, tämä tuttava soitti ja kertoi tarvitsevansa kättä edelleen. Niinpä nappasimme käden matkaamme (maksoimme toki) ja kädestä riittikin hupia koko päiväksi. 

Kääk! Se vie meidän eväät!

Alles gute vintagen jälkeen lähdimme katsastamaan Sauvoa. Haimme eväitä kaupasta ja siirryimme syömään niitä kirkon puistoon. Ihmettelimme erikoisia nimiä hautakivissä ja mietimme, miten nykyään annettavat uusnimet kalpenevat näille vanhanajan nimille. Sauvosta kotoisin oleva ystävämme oli vinkannut meille muutamia paikkoja ja Sauvon keskustasta ajoimme Karunan kirkolle. Odotimme tavallista, pientä harmaakivikirkkoa, mutta kyseessä olikin yllättäen jugend-henkinen graniittikirkko. Kuten Sauvon kirkko, sekin oli mennyt jo kiinni kesän jälkeen, joten tyydyimme kurkistelemaan kirkkosalia ikkunoista. Alttaritauluna oli erittäin kaunis pastellisävyinen lasimaalaus. Harmiksemme myös Karunan kyläkauppa oli suljettu, joten tyydyimme ostamaan jätskit s-marketista. Onneksi kuitenkaan maisemat eivät olleet kesäsesongin jäljiltä muuttuneet vielä mihinkään ja saimme ihailla kauniita näkymiä koko reissumme ajan. 


Karunan kirkko yllätti tyylisuunnallaan. Kirkko on rakennttu 1909. 

Onneksi alareunassa oli kätevä paikka, josta pääsi kurkistelemaan sisälle.

Ja mitäkö sitten ostimme? Siis muuta kuin lasisen kanan ja irtokäden. Tässä kuva- ja tekstipläjäystä!

Alempi rasioista on minun. Siinä on joskus ollut Hellas-konvehteja. Miten suklaarasia on voinut joskus olla noin kaunis ja viimeistelty? Joku säilytti siinä kangasnenäliinoja tähän asti, mutta minä ostin vain rasian. 
Sovittelin monta mekkoa läpi ihan vain huvin vuoksi. Jostain syystä moni mekoista oli melko isoja kokoja, ehkä putiikki oli saanut jonkun tyylitietoisen, mutta isokokoisen naisen vaatevarastot 60-luvulta. Sininen 70-luvun mekko oli kuitenkin sopivan kokoinen. Nimesin sen heti Abba-mekoksi, sillä väristä ja mallista minulla tulee voimakkaat Abba-vibat. Yleensä tuollainen pääntie ei sovi minulla, mutta mekon mukana tullut vyö tasapainotti leveää hartialinjaa. Mekosta tulee vielä oiva viileiden kesäiltojen kaunistus. 

Abba-mekko vaatii alleen topin, ihan noin avointa pääntietä en toki käyttäisi. 
Paitamekot eivät juuri koskaan sovi minulle. Minulla on kapea hartiat, jotka saavat paitamekot näyttämään päälläni ressukoilta ja itse näytän ihan Hilja-maitotytöltä. Pirteän pinkki mekko kuitenkin viehätti, joten päätin kokeilla sitä. Ja ei, eihän se sopinut alkuunkaan. Se oli lisäksi himpun verran iso. Nähtyään mekon ystäväni päätti sovittaa sitä ja hänelle siitä tuleekin pienen muokkauksen jälkeen hieno mekko. 

Piristävän pinkki mekko on moitteettomassa kunnossa. 

Paras löytöni oli ehdottomasti 60-luvun a-linjainen lurexmekko. Mekko on lähes iskemättömässä kunnossa, vain yksi kauluksen helmistä puuttuu takaa vetoketjun vierestä. Se on Kaunotar-merkkinen ja vaikka koko merkintä oli melko suuri, se ei ollut liian iso. Täydellinen keikka-tunika tai jopa mekko paksujen sukkahousujen kanssa, sillä mekko on todellakin minimekko. 

Onkohan tämä ollut koskaan käytössä, kun käytön jäljet ovat olemattomat.

Mekon juju on kauluksen helminauhoissa. 
Alles gute vintagen nahkatakkivalikoima on melko massiivinen ja yllätyksekseni minäkin huomasin hypisteleväni yhtä niistä. Takki oli tyttömäisen mallinen ja erittäin edullinen. Jahkailin aikani sitä, olenko nahkatakki-ihminen, mutta päädyin lopulta siihen, että takki oli liian nätti jätettäväksi kauppaan. Harmikseni huomasin kotona siinä yhden vian. Koska koko kauppa on käytännössä kylmää varastotilaa, takkiin oli tarttunut ikävä ummehtunut varaston haju. Muista vaatteista haju lähti pesussa ja tuuletuksessa, mutta nahkatakkia ei oikein voi pestä koneessa. Pesin takin pyyhkimällä marseillesaippualla ja vahasin nahkavahalla. Netistä löydettyjen vinkkien perusteella ostin hajunpoistajaa ja nyt innokkaan suihkimisen jälkeen vaikuttaa siltä, että haju on alkanut hälventyä. Toivottavasti se poistuu kokonaan!  

No, ennen en ajatellut olevani nahkahameihminenkään, joten miksei sitten nahkatakki menisi siinä samalla. Kohta pukeudun varmaan nahkahousuihinkin. 
Sokerina pohjalla esittelen ystävälleni syntymäpäivälahjaksi ostamani kahviastiaston. Lasiset 60-luvun kupposet löytyivät "kirrpisosastolta", jossa oli sekalaista tavaraa huonekaluista lamppuihin. Ystävälläni oli pulaa kahvikupeista ja koska olin miettinyt hänelle synttärilahjaa, pääsin ehdottaa niiden antamista lahjaksi. Nyt ne odottavat pesua ja paketointia meillä, mutta pian ne pääsevät käyttöön. 

Älä anna roskien hämätä vaan ihaile kuppien utuisia värejä ja himmeää kiiltoa. 
Huh, tulipas pitkä postaus! No, vähän samanlainen kuin Alles gute vintagekin, aina löytyy uutta koluttavaa ja juuri kun luulee penkoneensa joka sopukan, löytyy vielä yksi uusi nurkka täynnä tavaraa. Kannattaa siis katsastaa ja ihailla muutenkin Sauvon kaunista maaseutua. 

maanantai 18. elokuuta 2014

Keittiövälttämättömyyksiä

Hankin tai saan lahjaksi aina silloin tällöin niin kutsuttuja (keittiö)turhakkeita. Tarkoitan niillä välineitä, joista on iloa, kuten vaikkapa jäätelökone, mutta jotka eivät suinkaan kuulu keittiöni välttämättömään varustukseen. Toisaalta turhakkeet saattavat olla ihan äärettömän käteviä, esimerkiksi mansikankannanpoistaja, mutta joiden kättö on melko rajattua. Nämä turhakkeet ovat kuitenkin niin tärkeässä roolissa keittiössäni, että niille on täällä blogissa varattu ihan oma tunnisteensakin. Välillä on kuitenkin nostettava esiin niitä kaikkein tärkeimpiä ja tarpeellisimpia keittiövälineitä, sillä vinkeistä saattaa olla oikeaa hyötyäkin jollekin. 

I love cooking and good utensils are very important to me. Here I have listed some of my favorite kitchen tools from knives to bowls. The orange Fiskars-scissors  are classic here in Finland and they are also very sturdy and durable. A couple of good knives are a must in my kitchen and the two knives I use the most are the small Victorinox tomato knife with a wavy edge and the Santoku knife from the same brand. The award for the most versatile bowl ever goes to the large steel bowl from Ikea. Steel is a good material in many ways. A few years ago I bought a carbon steel  frying pan and have not regretted it. The worse it looks, the better it gets!

Perinteikkään oranssia.
Keksin postauksen aiheen muistaakseni silloin, kun toiset keittiösaksemme, sellaiset Ikean siniset, hajosivat aivan yllättäen. Vanhat kunnon Fiskarsin keittiösakset sen kun porskuttivat ilman ainuttakaan kulumisen merkkiä, vaikka sakset olivat vähintään yhtä vanhat, elleivät vanhemmat. Käytän keittiösaksia päivittäin, ainakin ne ovat yhtä mittaa tiskikoneessa. Fiskarsin oransseilla saa leikattua niin yrtit kuin kanankoivetkin. Juuri kun Ikean sakset hajosivat, sattui perhetuttu kyselemään sopivaa valmistujaislahjaa. Minäpä keksin heti oikein täsmälahjan, toiset Fiskarsin sakset vanhojen pariksi! 

En tied onko tämä virallisesti tomaattiveitsi, mutta siinä tehtävässä tämä veitsi ainakin loistaa. 

Kun keksin postausidean, tiesin myös heti toisen keittiövälttämättömyyslistalleni nousevan välineen: Victorinoxin pieni (tomaatti)veitsi. Se pienestä koostaan huolimatta yllättävän monikäyttöinen veitsi, mutta nimensä mukaan se on vertaansa vailla nimenomaan tomaattien kuoren lävistäjänä. Käytän paljon tomaatteja ja inhoan sitä, kun tylsä veitsi ei rikokaan tomaatin kiiltävää pintaa ja tomaatti rutistuu, kun veistä pitää painaa väkivalloin alas. Victorinoxin veitsen terävyys on aivan omaa luokkaansa, eikä se tunnu koskaan tylsyvän.

Taas Victorinoxia! Kuten kuvista näkee, myös erilaiset leikkuulaudat ovat oleellisen tärkeitä keittiössä. 

Tämä ei todellakaan ole maksettu mainos (hah, ei näin pientä blogia mikään iso victorinox alkaisikaan sponssata) ja huomasin vasta kuvan otettuani, että toinenkin suosikkiveitseni on saman merkkinen. Tämä veitsi on iso, mutta erittäin kevyt. Minulla on myös muita vastaavia veitsiä (mm. Ikean ja fiskarsin), mutta tämä on selvästi paras. Kahdella tässä esitellyllä veitsellä pärjää keittiössä jo aika pitkälle.

Monikäyttöinen kulko. Perunankuorimishanskat menevät ehkä sinne turhakeosastolle, mutta uusien perunoiden kuorimisessa (tai siis pesemisessä) ne ovat loistavat. 

Nyt kun parjasin Ikean keittiövälineitä jo kahdesti, pitää vähän kehuakin. Ehdottomasti monikäyttöisin ruoanlaittokulhoni on Ikean keskikokoinen mettallikulho. En löytänyt kulhoa enää netistä, muistaakseni kyseessä oli Blanda-niminen kulho. On suuri harmi, jos näitä ei enää saa. Kulho oli sopivan kokoinen leivontaan ja se oli helppo puhdistaa. Metalliin ei jää yhtä helposti tahroja kuin muoviin. Olen käyttänyt kulhoa mm. kakkutaikinan vatkaamiseen, leipätaikinan tekemiseen, salaattiastiana ja perunanpesuun. 

Erityisesti valkoinen kala saattaa hieman tarttua pannuun, mutta ei kovin pahasti.
Viimeinen keittiövälttämättömyys on hiiliteräspannu. Kun muutin omilleni, minulle hankittiin keraamisella pinnoitteella varustettu Hackmanin Matador -paistinpannu. En halunnut teflonia, joten pannu vaikutti hyvältä vaihtoehdolta. Aluksi se sitä olikin, mutta vähitellen ruoka alkoi tarttua pannuun aina pahemmin ja pahemmin. Lopulta sitä ei voinut enää käyttää. Harmissani katsoin netistä erilaisia pannuvaihtoehtoja ja lopulta hiiliteräspannu alkoi vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta. Tilasin pannun muistaakseni Chez Mariuksen verkkokaupasta. Pannun idea on siinä, että vähitellen sen pintaan muodostuu hiilen ja rasvan muodostama tarttumaton pinta. Ja toden totta: mitä rumemman väriseksi pannu on sisältä muuttunut, sitä vähemmän siihen tarkkuu mikään. Pannua voi myös vapaasti sörkkiä metallilastoilla ja haarukoilla, sillä sen pintaa ei tarvitse varoa. Sitä pitää hieman hoitaa, mutta ei kyllä ole suuri vaiva minusta. Pannu painaa myös jonkun verran, mutta vähemmän kuin valurauta. 

Muun muassa näillä välineillä valmistui viikonloppuna muun muassa siikafileet perunoilla ja pensaspavuilla sekä fetasalaatti värikkäillä tomaateilla. Mitkä välineet ovat sinulle välttämättömiä keittiössä vai onko välineillä niin väliä?

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Kesäuutuuksia

Yleensä kesäuutuudet tarkoittanevat loppukeväästä kauppoihin ilmestyviä uutuustuotteita, joita ihmisiä houkutellaan ostamaan kesän korvilla. Tällä kertaa minä tarkoitan kesäuutuuksillä niitä kaikkia uusia (tai uusvanhoja) juttuja, joita kesän aikana on kotiimme ilmaantunut. Yksikään niistä ei taida olla kesäuutuus sanan varsinaisessa merkityksessä. Suurin osa uusista jutuista kotona on saatu lahjaksi tai ostettu matkamuistoksi.  

In the start of every new seaso,n the advertisers always try to lure us to buy all "the new arrivals". This time, I present to you all the new arrivals of our home. I don't think any of these are really new arrivals of the season, I've just happened to buy/get them during the summer. As a birthday present, I got a new rug in the livingroom. The steel Aalto-bowl and the "Ateenan aamu" -glass pendants are graduation presents. The colourful book about old advertisements is from Budapest, the little red donkey is a souvenir from my parents and the world map -bag is from our trip to the Netherlands. 

Suomu- ja räsymaton kuosit käyvät yllättävän hyvin yksiin. 
Merkittävin kesäuutuus kodissamme on olohuoneen uusi matto. Näin Mum´sin maton Raumalla Busstopissa ja se jäi mieleeni hautumaan. Pohdin, onko matto meille liian tumma ja väritön ja onko se kenties liian pieni. Näimme vastaavia mattoja myöhemmin yhdessä äidin kanssa ja päädyimme yhdessä siihen, että kyllä matto sopii meille oikein hyvin. Ja sopihan se! Pyysin maton syntymäpäivälahjaksi ja kuljetin sen bussilla kotiin. Onneksi matto on pieni ja kevyt! 

Uusi matto kokoaa keinutuoli nurkkauksen kokonaisuudeksi. Sohvapöydän alle laitoin pienen lampaantaljan, sillä mielestäni se kaipasi pehmeyttä. 

Kaavailin mattoa ensin makuuhuoneeseen, sillä tummanharmaa sävy olisi sopinut täydellisesti makkarin verhoihin. Matto kuitenkin istui paremmin olohuoneeseen ja tuo mielestäni huoneeseen ryhtiä ja särmää. Matto on hauska, mutta kuitenkin riittävän hillitty olohuoneen muiden kuosien ja värien rinnalle. Lisäksi pidän siitä, että kaunista lattiaa näkyy nyt enemmän. Olinkin jo kyllästynyt siihen, että sekä olkkarissa että makkarissa on samanlainen matto (tai itseasiassa sama matto puolitettuna). Matto on paitsi kaunis, myös ainakin oletettavasti eettisesti tuotettu 

Värikkäät lasinaluset täytyy pitää hollilla. Upean kukkakimpun sain viime perjantaina ystäväpariskunnalta.

Iltaisin käperrymme miehen kanssa usein sohvalle katsomaan jotain televisiosarjaa (tällä hetkellä on menossa Gilmoren tytöt ties kuinka monetta kertaa). Vaikka kaukosäätimiä tulee käytettyä suhteellisen vähän, tykkään siitä, että ne ovat saatavilla. Ja koska ne eivät ole erityisen kauniita, haluan niiden säilytyspaikan olevan kaunis. Sain valmistujaislahjaksi perheystäviltä teräksisen Aalto-vadin, jota olen monesta ihaillut kaupasta. Se pääsi heti arkeamme kaunistamaan sohvapöydälle. 

Ymmärrettävistä syistä Frutti-karkkien juliste vetosi minuun jo näyttelyssä. 

Tänä kesänä matkailimme kovasti ja tietysti matkoilta tarttuu usein mukaan jotain pientä. Olen pyrkinyt pitämään matkamuistojen ostamisen kurissa, mutta erityisesti Unkarista löytyi paljon kaikkea ihanaa. Taideteollisuusmuseon vanhojen mainosjulisteiden näyttely teki minuun vaikutuksen. 1920-40-luvun julisteet olivat tyylikkäitä, värikkäitä ja oivaltavia. Harmikseni näyttelyssä ei saanut kuvata, mutta onneksi museokaupassa oli kirja, joka sisälsi kaikki näyttelyn julisteet. Kirja oli pitkään kirjoituspöydällä ja ihailin sitä aina silloin tällöin. Tänään keksin yhtäkkiä, että senhän voi laittaa oikein näytille, tietysti kaikkein karkkismaisimman julisteen kohdalta.  

Aasi antaa tarkat ohjeet yrttien kastelusta. Tämä kukkakimppu on toiselta ystäväpariskunnalta.

Äitini tuo matkoiltaan yleensä jotain pientä ja hauskaa tuliaisiksi. Usein hän tuo erilaisia hauskoja kyniä, jotka ovat joko muuten vaan kivannäköisiä tai sitten kertovat paikasta, jossa on vierailtu. Saksantuliaisna (muistaakseni) meille kuitenkin kotiutui kynän lisäksi pieni aasi, joka on auttanut minua pitämään yrtit hengissä kesän ajan.


Kuten maapallomme ylipäätään, myös tämä kassi pullistelee muoviroskista. Onneksi nämä sentään kierrätetään.

 Keittiötä koristaa myös hollannista ostettu maailma-kassi. Kassi oli ihanasta sisustusliikkeestä, jonka olisin voinut ostaa tyhjäksi. Valitettavasti vain kassi mahtui pyörälaukkuun.  Kassi on tehty vanhoista pulloista, joten mikä olisikaan sille sopivampi käyttötarkoitus kuin palaustuspullo kassina toimiminen. Olen ollut tyytyväinen ostokseeni, sillä vanha pullokassimme oli hiukan liian pieni. Lisäksi tämä on kauniimpi. Vanhaan pullokassiin kerätään nyt pahvit ja entiseen pahvikassiin keräyspaperi. Keräyspaperilaatikko puolestaan meni säilytystarkoituksiin.

Lasikuplat taittavat hauskasti maisemaa. Kapea ikkuna oli oikea paikka näille "lasiriipuksille".

Jos matkamuistot ja tuliaiset ovat tuoneet kotiimme tuulahduksen ulkomailta, sitä kaiketi tuo myös Kaj Franckin suunnittelema Ateenan aamu -lasiteos. Sain sen valmistujaislahjaksi setäni perheeltä ja kolme riippuvaa osaa asettuivat juuri sopivaksi kokonaisuudeksi eteisen kapeaan ikkunaan. Teoksen ideana on, että ilmavirran myötä osien pitäisi osua yhteen ja pitää kirkonkellomaista ääntä, jota Kaj Franck oli Kreikassa vieraillessaan ihaillut. Minun asettelemanani osat eivät kyllä osu ollenkaan yhteen, mutta kauniilta ne näyttävät äänettöminäkin. 

Vastapainona uusia ideoita uuden tavaran rinnalle, Tosin näkyy tässäkin kuvassa pari uutta Kivi-tuikkua, jotka saimme kiitoksena kuplan lainasta.
Ja koska postauksessa tuli esiteltyä niin paljon kaikkea uutta, pitää näyttää jotain vanhaakin uudella tavalla. Juhlissa pallovalot koristivat kuistimme pyykkinaruista roikkuen. Pidemmän päälle tämä ei ole kovin käytännöllinen ratkaisu, mutta hoksasin, että kuistin ikkunoiden päällä on koukut, joihin valot sai kätevästi ripustettua. Lopputulos on mielestäni aika hauska. Harmi vaan, että sähköjohtoa kuistille ei saa vedettyä. Vai onkohan olemassa niin ohutta jatkojohtoa, että sen saisi laitettua oven välistä? Noh, pidän palloista näinkin!

Onko sinun kotiisi tullut kesän aikana kesäuutuuksia?

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Talotanssit

Elokuun illat ovat jo ihanan tunnelmallisia, ihan kuin meidän häissämme aikoinaan. 

Viime perjantaina tuli täyteen viisi vuotta avioliittoa. Aika hienoa! Viisi vuotta sitten ei kuitenkaan "tanssittu häitä", sillä tilanpuutteen ja ihan valintamme vuoksi häissä ei juuri tanssittu häävalssia ja paria spontaania kappaletta lukuunottamatta. Eikä sitä tanssia kaivatukaan, sillä juhlat olivat muutenkin loistavat ja musiikin täyteiset. Tänä kesänä kuitenkin sain idean, että haluan järjestää meillä kotona tanssit, eli ei lato- vaan talotanssit. Alunperin juhlien piti olla ystäville järjestetyt valmistujaiset ja synttärit yhdistettynä (niin, olen ehtinyt tässä täyttää 27!), mutta kun päivämääräksi sattui sopimaan juuri 8.8., tuli niistä myös hääpäivätanssiaiset. Ja mikäs sen mukavampaa kuin jatkaa omia häitään tanssiosuudella vielä viiden vuoden päästä!

Valmistautumista tansseihin. Matot veks ja huonekalut pois tieltä! Hyvin mahtui tanssimaan. 
Kotia piti tietysti raivata, jotta meille saataisiin tanssilattia. Istumapaikkoja jätettiin huoneiden reunoille ja eteiseen. Olohuoneen ja makuuhuoneen keskilattiosta saatiin kaksi tanssilattiaa, joilla mahtui ainakin muutama pari kerrallaan pyörähtelemään. Soitin valikoima täydentyi perus rumpujen, kitaran, basson ja kiipparin lisäksi ainakin viuluilla, kontrabassolla ja hanurilla, jotka toivat juuri oikeanlaista lavatanssitunnelmaa.

Minun illan asuni oli nelisen vuotta sitten tekemäni fiftarimekko. Jalassa oli värjätyt hääkengät ja tyllialushameen tyyliä käytettiin hääautomme koristeina. 

Juhlat järjestettiin samalla periaatteella kuin olkkarifestarit viime joulukuussa. Mies järkkäsi paikalle muusikkoystäviä ja facebookissa tai henkilökohtaisesti lähetettiin kutsut isolle lössille ystäviä ja tuttavia. Mukaan sai ottaa myös mielitiettyjä tai ystäviä. Minusta on hauskaa, että juhliin tulee sekä niitä läheisiä ystäviä että uusia tuttavuuksia. Porukkaa kertyikin taas lähes viisikymmentä ihmistä, joista kaikki eivät tokikaan olleet yhtä aikaa paikalla. Juhlimassa oli muutamia lapsiakin, mikä piristää aina. 

Pääsimme mekin muutaman kappaleen pyörähtelemään. Tässä ystävän ottamassa kuvassa näyttää oikein hyvältä.

Todellisuudessa jalat oli välillä aika solmussa. Meidän taitaa olla tyytyminen valssiin, kun tango ja fox oli jo liikaa...

Jos olkkarifestareissa oli tarkoitus soittaa jami-meiningillä mitä vaan musiikkia, niin talotansseissa painopiste etenkin alkuillasta oli tietysti perinteisessä tanssimusiikissa. Tanssit käynnistyivät Meren alloilla -valssilla, välillä soitettiin vähän lattareitakin ja loppuillasta rokattiin kellon ympäri. Elävä musiikki omassa kodissa oli kyllä jotain kertakaikkisen ihanaa. On suuri ilo tuntea niin paljon lahjakkaita muusikoita! Enpä olisi vielä kahdeksan vuotta sitten, enkä ehkä viisikään vuotta sitten osannut aavistaa, millaisia juhlia meillä järjestetään. 


Kakku onnistui hyvin gluteenittomanakin. Kakkupohjan leikkaaminen tosin oli haastavaa, sillä se oli paljon höhhömpää kuin tavallisista jauhoista tehty. 

Tarjottavaakin tietysti oli. Juhlat alkoivat kakkukahveilla, mutta tarjottavaa riitti nyyttäriperiaatteella koko illan. Olin itse tehnyt kaksi sitruunaista vadelmakakkua, yhden kirsikkatomaattipiirakan sekä kylmiä tortillarullia. Lisäksi laitoin tarjolle edellistä juhlista jääneitä, äidin leipomia pikkuleipiä. Vieraat toivat pöytään mm. juustoja, keksejä, karkkeja, sipsejä ja aivan ihanan mascarpone-jäätelökakun, jonka resepti minun on vielä selvitettävä. Vissyä, mehua ja limsaa kului kuumassa kesäyössä kiitettävät määrät. 

Valitsimme tälläkin kertaa kertakäyttöastiat. Lautasten kuosi oli teemaan sopiva. Tein kirsikkatomaatitpiiraankin gluteenittomana, mutta pohjasta tuli vähän erilainen kuin olin olettanut ja piti vähän soveltaa. Hyvältä se silti maistui. 

Kattaus kokonaisuudessaan.
Juhlat kuluivat kuin siivillä ja aina sitä emäntänä vähän jännittää, että tuliko sitä nyt riittävästi juteltua kaikkien kanssa. Isoissa juhlissa se taitaa olla aika mahdotonta. Vaikutti kuitenkin siltä, että ihmiset viihtyivät ja vaikka kaikki eivät tanssineet, kaikki nauttivat musiikista. Mukana oli myös taidokkaita tanssijoita, joiden menoa oli hieno seurata. Tunnelma oli kohdillaan ja ilmapiiri positiivinen. Juhlat olivat lähes yhtä ihanat kuin meidän häät aikoinaan, ja niitä on aika vaikea voittaa! Tai ehkä ne olivat yhtä ihanat, mutta vain eri tavalla. 

Illan tummetessa. 

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Helleapu, joka ei yllätä

"Huh hellettä!" lienee tänä kesänä jo varsinainen klisee. Tuskin kukaan on kuitenkaan kyllästynyt resepteihin, jotka virkistävät helteellä. Nämä minun reseptini ovat yhtä yllättäviä, kuin iltasanomien tarjoaman helleruokien listan top 3 (vesimeloni, hunajameloni ja kurkku, kukapa olisi arvannut?), niin voin ainakin vakuuttaa niiden olevan herkullisia. Tässä siis kaksi yllättävää herkkua, jotka saattavavat auttaa myös helteellä: minttuinen sitruunasorbetti ja raparperijäätee. Ja minttuhan komeilee iltasanomien listan top nelosena!

It's incredibly hot here in Finland and the weather doesn't seem to be cooling down just yet. So I've been searching for refreshing recipies to help endure all the sweat and heat that are just too much for us Finns. Cool and chilly lemon sorbet seasoned with mint and rhubarb ice tea do just the trick!


Söimme Unkarissa useampaan otteeseen aivan uskomattoman hyvää sitruuna-minttusorbettia. Kävimme ainakin kolmena iltana viidestä hakemassa samalta jätskikojulta samaa makua, sillä sitruunan ja minun raikkaus oli jotain aivan verratonta siinä kuumuudessa. Tietysti suomessa piti päästä kokeilemaan, miten oma tekoinen sorbetti onnistuisi ja onnistuihan se. Käytin pohjana perus-sorbettiohjetta, johon ei tullut munanvalkuaista. Maistoin sorbetin mintulla ja pyöräytin jäätelökoneessa. Hetki vielä pakkasessa ja sorbetista tuli aivan täydellistä helleherkkua! Ilmankin jäätelökonetta pärjää kyllä (katso ohje).

Mintulla maustettu sitruunasorbetti


  • 1 osa vettä (1 cup)
  • 1 osa sokeria
  • 1 osa sitruunamehua
  • 1 sitruunan kuori raastettuna
  • noin 2 rkl minttua hienonnettuna


Laita vesi ja sokeri kattilaan ja kuumenna, kunnes sokeri on kokonaan liuennut veteen. Anna seoksen jäähtyä ja lisää siihen sitruunanmehu ja kuori. Mintun voi lisätä nyt tai jos haluat sen säilyttävän vihreän värin paremmin, vasta seuraavassa vaiheessa. Laita seos jääkaappiin kylmenemään. 

Kun seos on jäähtynyt, laita se jäätelökoneeseen pyörimään. Jos sinulla ei ole jäätelökonetta, laita seos pakkaseen. Kun seos on puoliksi jäätynyt, ota seos pois pakkasesta ja riko sen rakenne. Jäädytä kokonaan. Jos seos jäätyy liian kovaksi, ohjeen mukaan voit kokeilla sen rikkomista tehosekoittimessa, mutta itse en ole tätä kokeillut. 

Laita raikas jälkkäri tarjolle ja koristele mintun oksalla. Nam!

Minttu maistuu vain häivähdyksenä sitruunan joukossa, mutta juuri sopivasti. Täydellisen kirpeää!

Toista kuuman päivän pelastajaa, raparperijääteetä, kokeilin jo ennen näitä helteitä, mutta ehkä jonkun puutarhasta vielä löytyy raparperia tämän juoman toteutukseen. En ole raa'an raparperin ystävä, mutta raparperipiirakasta pidän. Raparperijäätee kuulosti kuitenkin kokeilemisen arvoiselta, joten kavereilta saadut raparperi päätyivätkin piiraan sijasta kattilaan. Resepti löytyi mistäpä muualtakaan kuin Maku-lehdestä. Resepti oli melko yksinkertainen ja siitä tuli suuri annos laimennettavaa juomaa. Jos raparperia ei enää löydy mistään, niin ensi sesonkina ainakin kannattaa kokeilla! Juoman juju piilee vaniljatangossa, jota ei kannata jättää pois, vaikka se tuntuukin ehkä erikoiselta. 

Jääteen ainekset ja jääteelle sopiva muumikannu (koko satsi ei siihen kyllä mahtunut). 
  • Raparperijäätee
750 g raparperia (pilkottuna)
4 dl sokeria
1vaniljatanko
10 d lvettä
2 kpl teepussia (tai teelehtiä 2 rkl)
1 sitruuna 


Kuori ja pilko raparperi. Kuori sitruuna ja viipaloi se. Puolita vaniljatanko ja kaavi siitä siemenet kattilaan. Mittaa kaikki aineet kattilaan. Keitä miedolla lämmöllä pari minuuttia. Siirrä kattila pois levyltä ja jätä hautumaan 10–15 minuutiksi.

Siivilöi neste kannuun ja jäähdytä. Nauti juoma laimentamalla vedellä suhteessa 1:1. Alkuperäisessä reseptissä juoma neuvottiin pakastamaan jääpalamuotteihin ja täyttämään lasit puolilleen jääteepaloilla ja loput kylmällä vedellä. Minä vaan laimensin ja hyvää tuli. 



Raparperijääteen ainekset ennen keittämistä. Unohdin kuvata valmiin tuotteen, joten joudutte tyytymään tähän. 

Jääteestä tuli juuri oikealla tavalla kuin kaupan jääteetä, mutta ei yhtä makeaa. Vanilja tuo siihen mukavan pehmeän säväyksen. Raparpeli ei ihan hirveästi maistu, mutta se tuo juomaan sopivaa happamuutta. Clipperin tee on voimakasta, joten kaksi ruokalusikallista riitti tuomaan juomaan sopivasti teen makua. Jos käyttää jotain miedompaa teelaatua, laittaisin ehkä enemmän teetä. Suosittelen itse maistamaan! Tai jos raparperiä ei enää löydy mistään, voi kokeilla hellepäivän raikastajana vanhaa sitruunajuomareseptiäni

Nauttikaa vielä hellepäivistä, kyllä sitä syksyllä ja talvella ehtii palelemaan!

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Juhlien anatomia

Tasan viikko sitten meillä vietettiin valmistujaisiani sukulaisten ja muutamien perhetuttujen kesken. Äitini on perinteisesti kutsunut suvun koolle kesäjuhliin (a.k.a. Karkkiksen synttärit). Kesäjuhlissa on yleensä ruokatarjoilu ja ne on järjestetty aina lapsuuden kodissani. Tällä kertaa juhlat järjestettiin vähän eri formaatilla, eli vastaanottotyyppisinä kahvikekkereinä meillä. Juhlat onnistuivat erinomaisesti ja vieraat saapuivat paikalle sopivaan tahtiin. Rakastan juhlia, mutta pientä vaivaa juhlien eteen on tietysti aina nähtävä. Siispä täsäs kuvakavalkadi juhlien valmisteluista itse juhlien kautta jälkipyykkiin.

Last sunday we arranged a graduation party for my relatives and family friends. It takes a little effort to throw a party but it certainly is worth it. We had a lovely time, the finger foods and the cakes were delicious and the weather was sunny (and hot!). Now I'm ready to throw another party for my friends!

Kaikki nätistä järjestyksessä vieraita varten.
Meidän astiamme eivät olisi millään riittäneet kaikille, joten äiti toi "muutamia" apukuppeja. Minä raivasin niille tilaa keittiön aputasolle. Kahdella Moccamasterilla ja kahdella termospannulla keitettiin kahvit koko vierasmäärälle. Minä tein kotona etukäteisvalmistelut, äiti toimi juhlien ajan keittiöhenkilökuntana. 
Hetkeä aikaisemmin ylemmän kuvan astiat olivat vielä näissä koreissa ja kasseissa.
Koska päivästä tiedettiin tulevan helteinen, piti tehdä reissu Lidliin. Lopulta juomia oli niin paljon, että niitä jäi seuraaviakin pippaloita varten. Ja kyllä näillä keleillä varsinkin vissyä kuluu ihan kahdestaankin. 

"Lidlivesi" on parasta hellejuomaa.

Jääkaappi pullisteli ruokaa. Kakut eivät olisi mahtuneet omissa laatikoissaan, joten siirsin yhden kolmesta kakusta tupperwaren kakkuvuokaan. Minulle kävi tosin ajatusvirhe ja laitoin kakun vuoan syvempään osaan, eikä sitä saanut enää nostettua sieltä pois ... hups.... Onneksi viimeiset vieraat, joille kakku tarjottiin, osasivat nauraa asialle. 

Onneksi on iso jääkaappi! Kakkurasiat eivät olisi ihan pieneen kaappiin mahtuneetkaan.
Juhlapöydässä oli pientä suolapalaa ja makeaa. Suolaiset tehtiin sunnuntai aamuna ennen vieraiden saapumista. Suolaisella puolella tarjolla oli kylmiä tortillarullia, saaristolaisleipiä graavisiialla, kurkkuvoileipiä, iso briejuusto hunajalla ja pekaanipähkinöillä sekä unkarista tuotua makkaraa. Makeana tarjottavana oli äidin tekemää pullaa ja pikkuleipiä, irtokarkkeja sekä kakkua. 

Pöytä valmiina vieraita varten.
Muut tarjottavat tehtiin itse, mutta kakut tilattiin valmiina. Koska oltiin juuri tultu reissusta ja olin osan viikosta töiden takia poissa kotoa, ei kakkujen leipomiseen vaan ollut aikaa ja energiaa. Lisäksi tiesin tasan tarkkaan, millaiset kakut haluaisin. Olin ostanut Stockmannilta joskus MBakeryn passion-mansikkaleivoksen ja ihastunut siihen. Huomasin, että MBakerysta voi tilata myös vastaavia kakkuja, joten asia oli nopeasti päätetty. Kakku oli erittäin raikas ja kevyt, joten hellepäivälle valinta oli onnistunut. 

Kakun pinta vaurioitui helposti, mutta onneksi yleisilme säilyi kauniina. Ja herkullinen maku on kuitenkin tärkein juttu!

Sitten saapuivatkin vieraat. Osa vieraista vain piipahti paikalla ja osa viipyi pidemmän aikaa. Kutsuun oli laitettu, että vieraat voivat tulla siihen aikaan iltapäivästä, kun heille parhaiten sopii. Vieraita tulikin sopivan taisaista tahtia ja kaikki mahtuivat meille hyvin. Istumapaikkoja oli laitettu myös kuistille ja pihan puolelle, mutta niitä ei tarvittu. Suuri osa vieraista ei ollut koskaan käynyt meillä aiemmin, joten kutsuun laitettiin ohjeeksi, että meidän ovi on se, jonka edessä on eniten kukkia!

Kaikki huoneet hyödynnettiin. Juomapiste ja muutama istumapaikka sijoitettiin makkariin.
Vaikutti siltä, että vieraat viihtyivät hyvin ja kaikki löysivät jonkun, jonka kanssa rupatella. Koska äiti pyöritti keittiötä isä apupoikanaan, myös minulle jäi aikaa seurustella vieraiden kanssa. Oli hauska nähdä sukulaisia ja tuttavia, joita ei ihan joka käänteessä näekään. Lisäksi oli ihanaa, että paikalle pääsivät myös suurin osa "vakiovieraista".

Kutsuvieraita.
En ihan tarkkaan muista, koska viimeiset vieraat lähtivät. Ehdimme kuitenkin vielä vähän siistiä kotia ennen kuin lähdin vanhempieni kanssa ajamaan yöksi lapsuuden kotiini. Seuraavana päivänä oli työpäivä! Ruokia jäi jonkin verran, muttei kauheasti eli aika hyvin olimme laskeneet tarjottavat oikein.

Melkein tyhjennetty tarjoilupöytä.

Tiskiä riitti, mutta onneksi on tiskikone!

Lahjoja ei erikseen tietystikään pyydetty, mutta yhtä sun toista hienoa sain kuitenkin. Kaikki lahjat ovat jo löytäneet paikkansa kotoamme. Nyt muun muassa nukumme uusissa lakanoissa, sohvapöytää koristaa metallinen Aalto-tarjotin ja rannekello helpottaa ajan katsomista.

Lahjapöytä ei ehkä ollut enää parhaassa mahdollisessa kuosissa kuvan ottohetkellä. 

Juhlissa on oma vaivansa, mutta kyllä se aina kannattaa! Seuraavia juhlia pääsenkin järkkäilemään tuota pikaa, sillä perjantaina olemme kutsuneet koolle kavereita valmistujais-synttäri-hääpäiväkekkereihin, joista lisää tuonnempana. Tässä välissä voi vähän nauttia ihan arjestakin.

Pidätkö sinä juhlien järjestämisestä vai jätätkö juhlien järkkäämisen suosiolla muille?