Juhla vanha perinteiden

Kuuntelin ennen joulua radiosta ohjelmaa, jossa eri puolueiden johtajat kertoivat jouluperinteitään. Oli jotenkin liikuttavaa, että monet kertoivat joulujensa olevan hyvin perinteikkäitä. Osa kertoi joulujen toistuvan vuodesta toiseen lähes samanlaisina, eivätkä haluaisikaan muuttaa mitään. Toki poikkeuksiakin oli, joku kertoi välttävänsä jouluperinteitä, jotta mistään ei tulisi stressiä, mutta tendenssi oli selvä: joulu on täynnä perinteitä ja hyvä niin. Siinä on jotain ihanan pysähtynyttä ja minusta rentouttavaa, että monet asiat voi hyvillä mielin tehdä kuten aina ennenkin. Vuodenvaihde vääjäämättä muistuttaa ajan kulumisesta, joulu taas muistuttaa jostain ikiaikaisesta. Joten, hyvillä mielin pläjäytän tähän kuvakavalkadin meidän joulusta, joka on lasten kasvua lukuunottamatta aivan samanlainen kuin edellisinä vuosina.

Perinteiset joulupäikkärinukutukset liinassa. 

Perinteinen joululounas mummulassa. 

Perinteinen joulukirkko vihkikirkossamme. Tällä kertaa ilman lunta.

Perinteinen joulupukin odotus ja odotuksen huipentuminen. 

Perinteinen joulupukki, jolla oli samanlainen ääni kuin vaarilla. 

Perinteinen lahjojenavausapu vaarille, joka on palannut puunhakureissulta.

Perinteinen jouluillallinen, vauhdikas alku. 

Perinteinen kuusikuva ja lahjojen jako numero kaksi. 

Perinteiset joulumusisoinnit. Rohkenin kaivaa saksofonin esiin. 

Perinteiset Tapaninpäivän kyläilyt ja hulinat. 

Perinteiset Tapaninpäivän lattiamöyrinnät. Viime Tapanina Tintti lähti kierimään kyseisellä matolla. 

Ja monia muita perinteitä, kuten lorvimista, ähkyä ja paljon iloa. Edessä vielä perinteiset uudenvuoden juhlinnat kummieni luona ja koko perheen ihanan pitkä loma. Sen kun vielä saisi perinteeksi joka vuodelle!

Perinteikästä joulunjatkoa!

Joululahjaspoilaus 2019

Menipäs tämän vuoden joululahjaspoilaus viimetippaan. Ehkä näistä ei ole enää apua muille, mutta uteliaisuuttasi voit tietysti kurkata, mitä tänä vuonna annoin lahjoiksi. Tosin jos olet sukulaiseni tai ystäväni ja haluat säilyttää yllätyksen, ei kannata lukea ennen aattoa. 

Tänä vuonna ostin ennätysvähän lahjoja uutena kaupasta. Ennenkin olen tehnyt paljon itse, mutta lahjoja on tullut myös osteltua etenkin lähimmille. Nyt onnistuin välttämään ostelua hyvin ja löysin muutaman lahjan myös käytettynä. On hienoa, että esimerkiksi Tori.fi on alkanut kampanjoida käytettyjen lahjojen puolesta. Ei lahjan tarvitse olla aina uusi ollakseen saajalle mieluisa! Minä ainakin vastaanotan mielelläni myös kierrätyslahjoja. 

Pakettikortit kimaltelevat sateenkaaren väreissä valon osuessa niihin. 

Usein olen käyttänyt myös paketoidessa kierrätysmateriaaleja, mutta nyt suurimman osan käärin ihan kaupan papereihin. Muutama paketti sai tosin kääreekseen suunnistuskartan. Pakettikortit tein Leikki leikkinä -blogin Sateenkaari paperin ohjeella yhdessä Bonskun kanssa. Niistä tuli hienoja ja hohtavia! Tarvitset vain vettä, (mustaa) kartonkia ja väritöntä kynsilakkaa. En käytä kynsilakkaa, mutta sukkahousujen paikkaamiseen onneksi olen yhden pullon ostanut jemmaan. 

Ä

L

Ä

K

A

T

S

O

!

Näitä keramiikkakulhoja olisi ollut hauska tehdä lisääkin. 

Dreijaaminen ei toistaiseksi ole kovin luovaa vaan ennemmän puhdasta käsityötä, mutta lasitusvaiheessa pääsee iloittelemaan väreillä. 

Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä kaikille lahjoiksi dreijattuja pieniä kulhoja ja saippuakuppeja. Sitten tuli aikataulupulmia, enkä päässytkään muutamana viikkona keramiikkapajaan. Ja kun piti tehdä iso satsi joululahjoja, tulikin Turussa JHL:n lakko, joka sulki keramiikkapajan kriittisellä viikolla. Muutaman kulhon sain onneksi valmiiksi ja näistä pääsevät nauttimaan muutamat sukulaiset. 

Kun sitten viimeisen kerran pääsin keramiikkapajaan, minulla ei ollutkaan enää lasitettavaa sillä viimeinen kulho oli vielä uunissa poltettavana. No, pettyneenä pois lähtiessäni bongasin mainoksen kynttilänvärjäyspajasta ja onnekseni pääsin sisään. Piti vain käydä ostamassa kaupasta iso satsi kynttilöitä ja sitten pääsinkin kastamaan kynttilöitä toinen toistaan upeampiin väriliemiin. Pääsin kunnon flow-tilaan ja tein villejä väriyhdistelmiä. En ole nähnyt missään myynnissä vastaavia kynttilöitä ja homma oli todella hauskaa. Aion osallistua ensi vuonna uudestaan, jos paja vaan järjestetään. 

Annoin kynttilät saajilleen aina pareina. Käytin kussakin parissa samanlaisia värejä, mutta pyrin tekemään jokaisesta uniikin.

Innostuin vielä lisäksi kokeilemaan fudgen tekemistä Viimeistä murua myöten -blogin tarkoilla ohjeilla. Olen tehnyt aiemmin kinuskikarkkeja, mutta en fudgea. Oikeastaan prosessi taisi erota pääasiassa siinä, ettei fudgemassaa kuumenneta aivan yhtä kuumaksi ja lopuksi massa vatkataan himmeän samettiseksi. Digitaalisen paistolämpömittarin kanssa homma oli todella helppoa, sillä mittarin sai piippaamaan, kun lämpötila on sopiva. Massaa ei tarvise edes juuri sekoitella. Ainoa hankala asia on kärsivällisyys, koska lämpötilan on tarkoitus nousta hitaasti, jotta massaan ei synny liian isoja sokerikiteitä, jolloin fudge murenee. Tein tavallista fudgea sormisuolalla, lakritsilla ja piparkakkumausteella sekä mokkafudgea espressojauheella ja suklaalla. Näiden lisäksi tein kahta maidotonta fudgea kondensoidusta kookosmaidosta. Etenkin lime-kookos-fudge oli aivan ihanaa!

Fudgen pussitus meneillään.

Näiden lisäksi neuloin muutamia lahjoja, joista osa näkyy tässä postauksessa ja muutaman tosiaan ostinkin. Bonsku saa meiltä mm. Buzz Lightyearin ja Tintti saa puisen Förin, jollaisella on naapurissa tykännyt leikkiä. Suvun lapsille ja kummipojille nappasin lahjat Oppi&ilon Black Fridayn tarjouksesta. Olen iloinen, että Bonsku on toivonut varsin kohtuullista määrää lahoja ja vaikka hän niitä odottaakin, ei lahjojen määrä tunnu olevan hänelle tärkein asia. Kun lahjoja on sopivasti, niitä on myös ilo ostaa ja etsiä tai tehdä. 

Iloista joulua kaikille lukijoille!

Taistelu joulukuusesta

Vuoden 2019 joulukuusi on täällä! Haimme sen viime vuoden tavoin läheisen grillin pihalta. Kuulostaa hyvin epäromanttiselta näin kun sen kirjoittaa. Mutta itse kuusi on kyllä hyvin kaunis, jopa kauniimpi kuin yleensä sillä tällä kertaa tarjolla oli vain kasvatettuja kuusia. Rakastan itse metsäkuusien pientä epätäydellisyyttä, mutta kerran näinkin. Puutorin puutarjonta (heh) oli olematon, joten grillinpihaan oli tyytyminen.

Joulukuusi vuosimallia 2019

Yläkerran kattopalkkien väleistä tulee otettua liian vähän kuvia. Hauska kuvakulma kuusesta!

On hauska seurata, miten Bonsku on jo hyvin innoissaan joulujutuista. Joulukuusen koristelu piti aloittaa heti, kun kuusi saatiin pystyyn ja hän osasi jo hienosti koristella kuusta tasaisesti. Alaoksille laitoimme vain mahdollisimman kestäviä koristeita taaperoteknisistäsyistä. En muista, että Bonsku olisi ollut yhtä hurja koristeiden repijä kuin Tintti, mutta voi olla että aika on kullannut muistot ja toisaalta silloin paimennettavia lapsia oli vain yksi. 

Koristeluoperaatio sujui suhteellisen sopuisasti. 

Bonsku onkin hyvin tarkka kuusesta, eikä tahtoisi millään päästää Tintti tulee yhtään lähelle kuusta tai koskee koristeisiin. No siitähän syntyy oikein kunnon kissanhännänveto, kun Tintti yrittää päästä kuusen luo ja Bonsku yrittää estää Tintin pääsyn. Niin ärsyttävää ja söpöä yhtä aikaa, kuten lapset yleensäkin. Yritimme selittää Bonskulle, että kyllä Tintti pian kyllästyy kuusen tutkimiseen, kun hänen antaa vähän tutustua rauhassa. Niinpä Bonsku alkoi joka välissä toiveikkaana todeta: "Nyt Tintti on kyllästynyt kuuseen." No, ei ihan vielä, mutta eiköhän pian. 

Telkesin pojat portin taakse, jotta sain kuvan ilman kameran heilumista. 

Mutta minä en kyllä kyllästy kuuseen! Se tuo tähän karmeaan pimeyteen ja sateeseen niin paljon valoa ja iloa. Huomaan herääväni aamuisin paljon pirteämpänä, kun kuusi valaisee olohuoneen. Nyt on toki apuna myös kirkasvalolamppu ja sarastusvalo, mutta muistan tämän efektin myös vuosilta ilman näitä apuja. Kuusi tuo minulle joulun tunnelman vahvemmin kuin mikään muu. Kunpa se taas kestäisi nuutinpäivään!

Tiernapojat ovat olleet Bonskun suosikkikoristeita tänä vuonna. Hän tykkää esittää tiernapoikia koko ajan!

Millainen kuusi sinulla on tänä vuonna?

Karkkikaulurit

Olen lastenvaatteiden suhteen melko nuuka, enkä yleensä ostele merkkilastenvaatteita, edes kirppiksiltä. Onneksi minulla onkin hoviompelija mumi, joka tekee 90% lasten sisävaatteista Tintin bodyja ja joitain juhlavaatteita lukuunottamatta. Ulkovaatteetkin olen oikeastaan kaikki ostanut aina käytettynä ja saanut aina hyvän ja kohtuuhintaisen ulkovaatetuksen. Ainakin meillä ovat tekniset ominaisuudetkin olleet vielä kunnossa. Viime keväänä kuitenkin haksahdin Punaisessa norsussa suloisiin toppalippiksiin. Pyöreä lakki sopi täydellisesti Tintin pallopäähän ja nähtyään lakin Bonsku halusi myös samanlaisen itselleen.

Pojat talvitamineissa. Lippa riitti juuri ja juuri somesensuuriksi.

Niinpä satsasin lakkeihin ja ostin Tintille turkoosin ja Bonskulle keltaisen. Niissä harvoissa ostoksissa, joita ostan uutena, tykkään satsata kotimaisiin ja laadukkaisiin tuotteisiin. Punaisessa norsussa ei ollut toivomiani värejä valmiina oikeassa koossa, joten he tekivät toiveeni mukaiset lippikset, kun kankaita vielä löytyi. Ja valikoima valmiinakin on kyllä herkullinen etenkin nyt, minä ostin pipot vähän sesongin lopulla niin valikoima ei ollut ihan noin laaja kuin nyt. Lisäksi toisen lakin tupsu hajosi nopeasti ja he korjasivat asian käden käänteessä. Tupsuissa oli ollut kuulemma hajoamisongelmaa ja he olivatkin vaihtamassa tupsutoimittajaa. Nyt korjattu tupsu on kestänyt jo pitkään. 

Niin ihanat toppalippikset! Ne ovat olleet käytössä nyt viime kevät-talvesta saakka, kesä toki poislukien. Koko on 2-6-vuotiaiden molemmilla, joten menevät vielä pitkään. 

Niin suloisissa lakeissa on kuitenkin kaksi puutetta. Lakkien nauhat avautuivat mielestäni liian helposti ja lisäksi hieman jännitin joustamattomien nauhojen tarttumista puistossa leikkitelineisiin (minulla on hysteeriset hetkeni). Tintti sai viime talvena lakin heitettyä pari kertaa päästään, kun oli selkäkyydissä ja minun piti pyytää ohikulkijoita laittamaan pipo takaisin - huonolla menestyksellä.  Tähän ongelmaan keksin näppäränä saman ratkaisun kuin nauhoilla solmittavaan aurinkohattuun kesällä: nyörinstoppari! Sen avulla lakki on helppo säätää juuri sopivaksi ja lakki pysyy päässä. 

Ratkaisu yhteen ongelmaan. Sini-vihreä kauluri on Tintin ja värikäs Bonskun. Oikeasti Bonskun on isompi, mutta Tintin on venynyt jo käytössä enemmän. 

Toinen vika on se, ettei se ole kypärälakki ja kaula jää paljaaksi. Rakastan kypärälakkien näppäryyttä ja välillä olenkin laittanut toppalippisten alle ohuen merinovillaisen kypärälakin. Keksin kuitenkin, että hieman lämpimämmällä kelillä ihan vain kauluri olisi hyvä ratkaisu, jos tuplapipo on liikaa. Ja onhan se kauluri myös esteettisempi ratkaisu, sillä päätin neuloa pojille pipoihin mätsäävät kaulurit. Bonskulle valitsin sateenkaaren väriset langat, joita oli jäljellä vanhoista projekteista, mm. villatakista jäljelle jäänyttä Louhettaren luolan Väinämöistä ja Tintille ostin ihanaa Dropsin Alpakkalankaa ja pienen vyyhdin Hedgehog fibersin käsinvärjättyä sukkalankaa.

Monivärinen Väinämöinen tekee hauskasti erilaisia raitoja. Alimmassa isossa raidassa pätkävärjätty lanka tekee pientä raitaa kun taas kaulurin alussa ja keskellä olevassa raidassa värit asettuvat isompiin osioihin. Muut langat ovat sekalaisia jämälankoja. 

Dropsin alpakkalanka oli niin ihanan tuntuista, että ostin sitä lisää muihin projekteihin. Hedgehogfibersin lankaa raaskin ostaa juuri ja juuri minikerän, mutta se riittikin tähän projektiin täydellisesti. 

Halusin mahdollisimman yksinkertaisen ohjeen ilman erillisiä kappaleita tai monimuitkaisia lisäilyjä. Kaulurit olivat sopivaa telkkariohjelma-neulottavaa eli ohjetta ei tarvitse juurikaan seurata samalla kun katsoo ohjelmaa. Löysinkin hyvän ohjeen Metsäläisten elämää -blogista. Koska lankani olivat niin ohuita, taisin tehdä melkeinpä tuolla silmukkamäärällä, tai ehkä vähän sentään pudotin sitä, ja ohuemmilla puikoilla. Loppua kohden tosin laiskistuin hieman, enkä jaksanut tehdä viimeisiä lisäyskerroksia. Olisi kannattanut, sillä kaulurit eivät mene kauniisti hartioita pitkin, vaan alareuna on hieman liian kireä. Mutta ei haittaa, sillä väreiltään ne ovat kuin karkit!

Pipot ja kaulurit mätsää ja tarvittaessa voi vaikka vaihtaa. 

Kaulurit olivat mukava helppo neuletyö ja sellaisen ehtisi helposti vielä kutoa vaikka pukinkonttiin! Minulla on vielä kesken pari muuta työtä, huovutetut töppöset tuoreimmalle kummipojalle ja parit muut hommat... Saa nähdä ehdinkö saada kaikki valmiiksi!

Vielä on muitakin keskeneräisiä projekteja ja yksi aloittamaton...

Oletko sinä tehnyt itse pehmeitä paketteja?

Puuroa puuhellalla

Nyt kun edellisessä postauksessa luettelin suosikkiperinteitäni, niin täytyy sanoa että tykkään luoda myös uusia perinteitä! Päätinkin tänä vuonna, että nyt aion opetella käyttämään puuhellaamme ja kunnostaa sen joulupuuron keittämistä varten. Se vaati puhdistusoperaation ja pientä opettelua. Oppiminen jatkuu edelleen, sillä taisin ensimmäisellä yrittämällä onnistua vain moukan tuurilla. 

Hiukan harmittelen, ettei puuhellassa ole leivinuunia. Sillä olisi hauska kokeilla paistaa leipiä!

Meillä kävi nuohooja silloin, kun olimme juuri muuttamassa uuteen kotiimme. Hän sanoi, että puuhellaa ei paljon ole edellisen vuoden aikana käytetty. Ei ole nytkään, sillä kakluunin sytyttämisen opettelussa on mennyt aikansa ja tuntui paremmalta opetella yksi asia kerrallaan. Nyt olen oppinut sytyttämään melko hyvällä menestyksellä kakluunin. Aiempaa kokemusta tulen sytyttämisestä minulla ei juuri ollut, sillä lapsuudenkotini avotakkaa ei ole käytetty vuosikausiin. Maailmantuskassani ahdistuin tietysti puun polton päästöistä ja opettelin sytyttämään tulen päältä, jotta pienhiukkaspäästöt jäävät minimiin. Saman tekniikan pitäisi onnistua puuhellassa. 

Uunin pesä on kyllä ollut hyötykäytössä. Siellä on säilytetty kierrätysmetallia ja -lasia sekä hiilihapotuslaitteen patruunoita. 

Mutta ensin puhdistusoperaatio. Koska hella on ollut meillä vain laskutilana, on sen renkaiden väleihin kertynyt jos jonkinlaista leivänmurua ja silppua. Ne varmaan melko ikävästi olisivat kärtsänneet, jos olisi samantien lähtenyt sytyttelemään. Lisäksi keittotasojen pohjat olivat melko nokisia eli jossain vaiheessa niitä on kuitenkin käytettykin. Löysin netistä muutamia ohjeita puuhellan puhdistukseen. Meidän hellamme ei onneksi ollut juuri ruostunut, ainoastaan "renkaiden" pohjat olivat hieman ruosteessa. Monessa ohjeessa puhdistus suoritettiin ulkona, mutta en mennyt kuitenkaan sateeseen rapsuttelemaan renkaita puhtaaksi, vaan hoidin homman ihan tiskialtaassa teräsharjaa ja saippuavillaa käyttäen. Kun upotin renkaat veteen, ei nokea edes priiskunut pahasti mihinkään. Lopuksi kuivasin renkaat hyvin. Muutama kohta piti krapsuttaa veitsellä sekä renkaista että tasosta. Käytin myös imuria hellan puhdistuksessa, jotta sain kaikki rakoset mahdollisimman puhtaiksi. Monessa ohjeessa suositeltiin hellamustan hankkimista, jotta hellan saisi hyvään kuntoon. Se on hankintalistalla, mutta en malttanut olla kokeilematta puuhellaa heti. 

Puhdistaminen vaati yllättävän paljon käsivoimaa

Ensimmäisellä kokeilulla sainkin pienten alkuvaikeuksien jälkeen hellan syttymään hyvin. Puu paloi iloisesti ja puuro alkoi pikkuhiljaa porista liedellä. Ensimmäisellä yrityksellä tein puuron vain minulle ja miehelle, sillä haudutus vei sen verran aikaa, ettei se olisi enää ehtinyt lasten iltapalalle. Oli kuitenkin tunnelmallista lisätä puita hellaan lasten iltapalalla ja keittelin siinä samalla itselleni teeveden. Kun puuro oli valmista, se maistui kyllä kaiken vaivan arvoiselta! 

Siellä se puuro pata porisee. 

Sarpanevan pata on sekä käytännöllinen että tyylikäs. Ei ihme, että siitä on tullut klassikko. 

Innostuksissani halusin heti seuraavana päivänä kokeilla tehdä koko perheelle joulupuuroa eli riisipuuroa. Heti alussa hellan syttyminen tuotti hankaluuksia, eikä puu lähtenyt kunnolla palamaan. Sitä sai koko ajan vahtia ja tökkiä, sillä tuli uhkasi koko ajan sammua, vaikka mielestäni tein kaiken samoin kuin edellisenä päivänä. Ehkä puut olivat vähän isompia, sillä taisin käyttää parhaat hellapuut jo edellisenä päivänä, mutta en usko, että tämä oli ainoa syy. Tämäkös minua harmitti! Sain puuron hieman kuumenemaan, mutta en kunnolla porisemaan, joten lopulta jouduin siirtämään sen tavalliselle hellalle valmistumaan. 

Tintti halusi ottaa myös valokuvan. Yksityiskohta tippuneista sytykkeistä. Hän myös ojenteli kovasti sanomalehteä auttaakseen sytyttämistä. 

Minä syön riisipuuron kanelilla, sokerilla ja tilkalla maitoa. 

Aina kaikki ei mene ihan niin kuin romanttisissa kuvitelmissa, mutta onneksi on vaihtoehtoja. Ja riisipuuro on hyvää, vaikka sen olisi keittänytkin vain sähköhellalla. Jatkan kuitenkin harjoituksia, sillä onhan puuhellassa ihan oma tunnelmansa. Ehkä ainakin jouluglögit saadaan sillä keitettyä? 

Onko sinulla joulupuuroon liittyviä perinteitä?

Adventtiajan top 5

Olo on kuin ympäriinsä säntäilevällä koiranpennulla, kun en osaa päättää, mistä kirjoittaisin. Joulukuu ja haluan kirjoittaa joulujutuista. Silti mielessä on myös pari ei-jouluaiheista postausta, jotka haluaisin saada mielen päältä blogiin. Mutta ehkä nyt kuitenkin parempi sukeltaa kunnolla joulutunnelmiin, kun kerran jo aloitin, eikä ketään kiinnosta lukea joulupostauksia enää tammikuussa. Tasan vuosi sitten meillä oli päällä muuttorumba. Joulukuun ensimmäisenä saimme avaimet käteen ja tavaroita alettiin vähitellen siirtää uuteen kotiin. Oli tapetointia ja muuta pientä laittamista.  En muista laitoinko kaikkia perinteisiä koristeita uudessa kodissa paikoilleen. Tai todennäköisesti laitoin, mutta ne eivät ehkä päässeet oikein edukseen, kun ympärillä oli vielä muuttolaatikoita.Nyt on aika ihanaa, että voi vaan laittaa joulua. Siispä päätin listata joulunodotusasioiden top vitosen!

1. Adventtiperinteet

Raivasin Haisukaapin päällisen lähes kaikesta muusta jouluasetelmaa varten. 

Bonsku osasi jo kynttilänsytytyslaulun sanat ulkoa!

En yhtään ihmettele, että ensimmäinen adventti on jouluaaton jälkeen suosituin kirkkopyhä. On aina yhtä hienoa, kun kirkossa kajahtaa Hoosianna Daavidin poika. Nyt aletaan tosissaan kulkea kohti joulua! Myös kotona meillä on tärkeitä adventtiperinteitä, joista olen kertonut blogissakin. 

Nyt uudessakin kodissa Haisukaappi on kyllä ehdottomasti paras paikka adventtikynttelikölle ja seimelle. Eikä vähiten sen vuoksi, että sinne lapset yltävät huonoiten... Tosin molemmat ovat kyllä onnistuneet nousemaan tuolille ja nappaamaan lampaita.

Joka adventtisunnuntaina sytytetään perinteisesti adventtikynttelikkö ja edelleen nyt kymmenen vuotta myöhemmin rakastan häälahjaksi saamaamme Woodoo designin kynttelikköä. Laulamme kynttilänsysytyslaulun ja lisäksi meillä on oma perinne, jossa siirrämme Itämaan viisaita miehiä viikko viikolta lähemmäksi seimeä.Tänä vuona he aloittivat matkanteon makuuhuoneen nurkkahyllyltä.  Oikeastaan ajatukseni olisi, että joka adventtisunnuntai lisätään hahmoja seimen ympärille, mutta Bonsku halusi ehdottomasti laittaa jo kaikki paikoilleen. Hän myös jo muisti, miten viisaita miehiä siirretään aina kolmen kuninkaan marssin tahdissa adventtisunnuntaisin. Hän ei kuitenkaan olisi malttanut odottaa loppiaiseen, jolloin kuninkaan oikeastaan pitäisi lisätä seimen äärelle, vaan olisi halunnut marssittaa nekin heti paikalle.

Mahtavatko jättiläisponit pelottaa viisaita miehiä vai ovatko he jo kohdanneet kaiken?

2. Joulukalenterit

Joulukalenteri ja taideseinä. Alunperin kalenterit olivat hieman alempana, mutta eräs pieni taapero pääsi niihin liian helposti käsiksi. 

Joulukalenterit ovat ihania! Joulukalentereita meillä on tänä vuonna jokaiselle oma. Bonsku taitaa olla niistä eniten innoissaan, vaikka omaankin top vitoseen ne pääsevät. Viime vuonna hän ei vielä ollut aivan niin innokas luukkujen avaaja. Osa kalentereista jäikin avaamatta ja yksi on edelleen jemmassa odottamassa. Meillä on aina vain paperikalentereita (paitsi viime vuonna isänpäivälahjaksi ostin Lego-kalenterin). Kadehdin pienenä kavereiden "pussukkakalentereita", joista sai joka päivä jonkun pienen jutun tai karkin. Nyt kuitenkaan aikuisena en toistaiseksi ole innostunut sellaista lapsille väsäämään. Elf on the shelf -tyyppisiin juttuihin olen liian laiska, sillä joka päivä asian muistaminen tuntuu tällä hetkellä liian vaikealta. Ehkä sitten, kun lapset ovat vähän isompia. Onneksi paperikalentereistakin on paljon iloa. Lapsille on mumilta saadut Minna Immosen kalenterit, miehellä partiolaisten ja minulla ihana Turku-joulukalenteri. 

3. Joulukoristehassuttelut

Taikataikinakoristeet löysivät paikkansa ikkunasta. 

Vaikka muuten koristeet ovatkin aika lailla aina samoja vuodesta toiseen, on vähän huomaamattani perinteeksi noussut hassuttelukoristeet. Minusta on hauska keksiä hassuja jouluasetelmia perinteisten ja hillitympien rinnalle. Tämän vuoden hassuttelut löytyvät keittiön ikkunasta, johon ripustin Bonskun ja Tintin tekemiä taikataikinajoulukoristeita. Jouludinot ovat aika hilpeitä siellä perinteisten tähtien ja piparien rinnalla. Tällä hetkellä dinot ovat pop ja Tinttikin karjuu innoissaan koristeet nähdessään. Toinen suloinen ja hauska koriste on pussaavat tontut. Nyt pistin heidät hempeilemään kattoparrun päälle.

Mumi ja pappa tekivät Bonskun kanssa dinoista myös hienon piparimaiseman. 

Pussailevat tontut ovat niin söpöt. 

4. Jouluikkunat

Muuten joulun kaupallisuus on alkanut enenevissä määrin ahdistaa ja etenkin lahjoiksi pyrin valitsemaan aina itse tehtyjä, aineettomia tai häviäviä lahjoja, lasten leluja lukuunotamatta. Nekin tietysti voisi ostaa vaikka käytettynä, mutta muutaman uuden lelun lapset kyllä saavat. Mutta kauppojen jouluikkinoissa on kyllä jotain maagista ja ihanaa! Ja ne ovat melkein epäkaupallisia, sillä niiden vuoksi ei yleensä tarvitse astua kauppaan sisään. Mainokseksi ne toki on tarkoitettu, mutta niistä pystyy nauttimaan ilman ostohuumaakin. Vaikka jouluikkunat pääsevät top vitoseen, niin en ole vielä ehtinyt tänä vuonna nähdä yhtäkään. Onneksi asia korjaantuu varmasti pian.


5. Amerikkalaiset ja englantilaiset joululaulut

Paras tunnelma syntyy, kun joululaulut kuuntelee levysoittimella eikä vain Spotifysta. Siellä tosin on laajempi tarjonta. 

En ala kuunnella joululauluja vielä lokakuussa, vaikka minua ei aikainen jouluhypetys haittaakaan. Oma tunnelma on sopiva joululauluille kuitenkin yleensä vasta joulukuussa tai ehkä marraskuun loppupuolella. Olen lapsesta asti rakastanut englantilaisia joululauluja ja etenkin niistä tehtyjä amerikkalaisia versioita. Kuuntelen jouluisin aina monta levyllistä Bing Crosbya ja Frank Sinatraa. Näillä vanhoilla joululevyillä on mahtava sekoitus reippaampaa ja hartaampaa, eikä harras tarkoita ollenkaan laahaavaa.

Mitäs blogin jouluvalmisteluja onkaan vielä edessä... no ainakin joululahjaspoilaus! Toivottavasti saan sen pian tehtyä. Lahjat ovat nimittäin pahasti kesken. Jäin miettimään, miksei top vitoslistalle päässyt joululahjojen hankkiminen tai joulukorttien tekeminen. Ehkä nämä vaihtelevat vähän fiiliksen mukaan. Toinen syy voi olla se, että lahjoihin ja kortteihin liittyy myös aina pieni stressin häivähdys ja nämä viisi edellä lueteltua taas ovat melko stressittömiä jouluvalmisteluja. Niistä ehtii nauttia kiireessäkin. Nyt tosin aion nauttia täysin siemauksin tämän joulun valmistelusta vielä ilman työkiireitä!

Mitkä ovat sinun adventtiajan lempiasioita?