sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Bonbon!

Terve!

Jokunen lukija on jo tietoinenkin ja toiset ovat saattaneet arvata sen blogitauosta: Bonbon on täällä! (Älkää välittäkö typoista, sillä bloggaan tässä yhdellä kädellä, kantoliina ja manduca ovat vielä harjoitusasteella.) Maailmamme mullistui 22.6.2015 kello 17.03 pienellä pojalla, joka oli kaikkien ennusteiden ja arvioiden mukaisesti pikkuinen, mutta sopusuhtainen. Hän päätti tulla maailmaan ihan itsestään, mikä oli suuri helpotus. Absoluuttisella objektiivisuudella voin sanoa, että hän on maailman suloisin vauva.

Strategisia mittoja
Synnytys sujui hyvin ja varsin pitkään melko oppikirjamaisesti. Vasta loppuvaiheessa tuli vähän ongelmia, kun istukka ei lähtenyt itsestään. Syytän tästä synnytysvalmennusvideota, jonka ystäväpariskunta näytti meille pari päivää ennen kuin synnytys käynnistyi. Mainitsin, ettei videolla ollut jälkeisvaihetta ollenkaan (muutenhan video oli täysin realistinen) ja ilmeisesti kroppanikin luuli synnytyksen loppuvan siihen, että vauva tulee ulos. Lapsivuodeosastolla vietimme kolmisen päivää. En voi kuin kehua TYKSin henkilökuntaa, kaikki olivat aivan ihania ihan prenataaliosastolta lapsivuodeosastolle ja synnytyssalin kätilö oli aivan huippu!

Kotiovella!

Äitiyspakkauksessa on nukuttu muutamat päikkärit
Ensimmäiset päivät kotona ovat sujuneet melko hyvin, vaikka tietysti kaikki on ihan uutta ja välillä tulee hysterian hetkiä (Vaunut vähän tärähti - otsalohkovaurio! Kaupungilla käynti - nyt se saa liikaa vieraita bakteereja! Vauvaa ei ehtinyt saada heti rinnalle - nyt sille muodostuu huono kiintymyssuhde!). Imetys on ollut yllättävän hankalaa ja tuskaistakin, mutta helpottaa toivottavasti pikkuhiljaa. Eikä tässä nyt mitään konkareita ollakaan! Tunteet menee välillä vuoristorataa, mutta sekin kuuluu asiaan. Pääasiassa mieli on onnellinen ja kiitollinen pienestä suloisesta nyytistä. On sääli, ettei tätä pienuutta ja nyyttiyttä saa dokumentoitua oikein millään, kun valokuvatkaan vääristävät koon ja vastasyntyneen raasun olemuksen.

Pienen pieniltä näyttäneet villahousut olivat järkyttään isot, 

Vähän olemme jo oppineet tuntemaankin häntä. Ensimmäisinä päivinä hän suorastaan vihasti "siirtymätilanteita" eli kaikkea nostamista ja kymmenen sentin siirtämistä sängyssä. Traagisinta ikinä on pyllyn pesu ja vaipanvaihto edelleen. Hänen itkunsa kuulostaa joko lokin poikaselta (vääk vääk vääk), sarjakuvien pahiksen naurulta (hä hä hä hä hää) tai lampaalta, joka määkimisen sijaan sanoo "lää lää lää". Köllöttely ja nukkuminen on kivaa ja välillä avataan hieman silmiä ja kurkitaan ihmisiä ja ympäristöä, Hytkyttelystä hän ei tykkää, vaan on hitaiden liikkeiden ystävä.

Bonbon osaa blogiposeerauksen! Lukijaltani Ullalta saadut junasukat ovat ihan parhaat. 
Hän on käynyt jo vähän kaupungillakin, mm. miesten reissulla Claes ohlsonilla. Ystävät, tuttavat ja sukulaiset ovat muistaneet mitä ihanimmilla toivotuksilla ja blogien välisen yhteistyön makuunkin hän on jo päässyt, kun Tipulan Emonen myi meille Manducansa. Hän on käynyt jo kahdessa eri ravintolassa (kun ei jaksettu laittaa ruokaa) ja melkein keskiaikaisilla markkinoilla (kunnes tuli nälkä ja matka suuntasi kotiin).

Muistamisia keittiön pöydällä.
Vaikka pienen vauvan hoitoon liittyy myös väsymystä, itkua ja huonoja hetkiä, päällimmäisenä on onni ja kiitollisuus siitä, että saa hoitaa tuollaista pientä. Niin ainutlaatuista! Blogissa Bonsku jatkaa Bonbon nimellä ja sen johdannaisilla ja koko ajan häneen pääsee tutustumaan vähän lisää. 

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Suven inspiroimia herkkuja

Jaahas, nyt alkaa sitten jo syksyyn päin kääntymään. 

Vatsa pullistelee juhannusherkuista... eiku....
Näin pessimistisesti ei voi ajatella kukaan muu kuin suomalainen, varsinkin kun juhannuksesta ja kesäpäivänseisauksen jälkeen ne kunnon kesäkelit vasta ovat viime vuosina alkaneetkin. Turha synkistellä syksyä (joka sekin on ihanaa aikaa sitten aikanaan), nyt nautitaan kesästä! Kesä on asenne ja vaatetuskysymys! Kesäisiä herkkujakin on tarjolla jo vaikka millä mitalla, vaikka satokausi onkin vähän viivästynyt. 

Juhannusherkkuja. Arkena syön kasvispainotteisesti, juhannuksena en niinkään. Viimeisillä santsikierroksilla lautasella olikin enää possua ja nakkia...

Suvivirsi on muuten aika hieno kappale. Se on tietysti iskostunut vahvasit koulujen päättymiseen, mutta se sopii myös juhannukseen ja siihen huumaavaan kesäluontoon, joka tänäkin vuonna on jo päässyt valloilleen. Vietimme tänä vuonna juhannuksen kummieni luona maalla herkutellen grilliruoilla. Minä tein maukkaiden grilliherkkujen kaveriksi pari kevyttä ruokalajia, joista toinen sopikin hienosti Suvivirteen. Virren viidennessä säkeistössä lauletaan seuravasti:

Ei vertaistasi sulle,
sä lilja Saaronin.
Suo armos lahjat mulle
ja kaste Siionin.
Kun Henkes virvoituksen
vain sielu saanut on,
keväisen kaunistuksen
se saa kuin Libanon.

 Kuinka satuinkaan tekemään juhannukseksi juuri libanonilaista tabbouleh-salaattia! Ajattelin, että se on mahdollisimman kaukana perinteisestä juhannusruoasta (eli makkarasta?), mutta sehän sopi hienosti suvivirteen! Ja itseasiassa ainesosatkin ovat kesäisen rakkaita ja monet niistä löytyvät ihan kotimaisena toriltakin. Ihastuin tabbouleh-salaattiin jo jokin aika sitten ja olen tehnyt sitä muutamana otteeseen. Netti on pullollaan enemmän ja vähemmän autenttisia versioita ja jostain syystä aina joku tulee kommentoimaan reseptien perään, että tämä tai tuo asia ei ollut nyt tässä reseptissä autenttista. Autenttisuudesta viis, laitan tähän kevyen, nopean ja raikkaan Suvivirsi-tabboulehin reseptin. 

Juhannuksen jämätabboulehia jatkettiin marinoiduilla kikherneillä ja halloumilla. 

Epäautenttinen Suvivirsi-tabbouleh

  • 8 tomaattia
  • Iso puntti persiljaa (pitäisi olla sileälehtistä, mutta mielestäni ryppyinen on parempaa)
  • Tuoretta minttua oman maun mukaan
  • Uutta sipulia
  • Pätkä kurkkua (Tätä ei saa laittaa, jos ei halua kommentteja epäautenttisuudesta!)
  • n. 3 dl bulgurvehnää
  • 1 dl oliiviöljyä
  • 1-2 sitruunan mehu
  • suolaa ja pippuria
1. Kypsennä bulgur pakkauksen ohjeen mukaan. Bulguria pitäisi tulla salaattiin melko vähän suhteessa muihin aineksiin, mutta jos haluaa tabboulehista ruokaisampaa (ja epäautenttisempaa) niin voi laittaa enemmänkin.

2. Silppua minttu ja persilja. Minä laitan aina ryppypersiljaa, koska sitä saa kunnon punteissa. Sileälehtinen on kaupoissa aina sellaista säälittävää lörpsöä). Silppua myös nuori sipuli pieniksi.

3. Leikkaa tomaatit pieniksi paloiksi. Minä leikkasin neljä tai viisi viiltoa molempiin suuntiin. Leikkaa kurkku myös pieniksi. Jos haluat kuivaa tabboulehia, erottele tomaateista mehut ja siemenet. Minä tykkään tomaatin mehuista. 

4. Sekoita bulgur, yrtit ja kasvikset. Lisää joukkoon sitruunanmehu ja mausta suolalla ja pippurilla. Joissain resepteissä mukaan laitettiin myös libanonilaisempia mausteita, mutta minä tykkään yksinkertaisesta. Tästä reseptistä tulee iso annos, josta riittää isolle porukalle. 



Kummitädin mansikkapannacotta.

Suvivirressä on myös säkeistö, joka on minulla vahvasti yhteydessä juhannukseen. Viime vuosina olemme viettäneet juhannuksen yleensä miehen sukulaisten mökillä, mutta nyt päätimme pysytellä vähän lähempänä TYKSiä, ihan vain varmuuden vuoksi. Perinteisesti mökillä ennen juhannuspöytään asettumista, on laulettu Suvivirren viimeinen säkeistö, jossa kiitetään kauniisti maan ja meren antimista:

Maan, meren anna kantaa
runsaasti lahjojas,
tarpeemme meille antaa
sun siunauksestas.
Suo suloisuutta maistaa
myös sielun sanassas,
ain armos sille paistaa,
niin on se autuas.

Ja mikäpä olisikaan sen ihanampi kesäisistä maan antimista ja lahjoista kuin mansikka! Tänä vuonna parhaita mansikoita saa vielä hieman odotella, mutta minä ahkeroin tässä alkukesästä pakastimen tyhjäksi edellisen vuoden mansikoista. Toinen herkku, jota saa jo tuoreenakin on raparperi. Oikeastaan en ole ollut koskaan mikään suuri raparperi-fani, mutta viime vuosina olen löytänyt muutaman erityisen hyvän raparperireseptin. Yksi niistä on viime vuonna kokeilemani raparperi-jäätee. Ja koska muutenkin olen erilaisten itsetehtyjen kesäjuomien ystävä, tein mansikoista ja raparpereista Maku-lehdestä löytynyttä raparperi-mansikkajuomaa. 

Työvaiheita epäjärjestyksessä. 

Raparperi-mansikka-kesäjuoma

  •  1 l vettä
  • 1,5-3 dl sokeria (maun mukaan siis)
  • (1-2 rkl tuoretta inkivääriä hienonnettuna)
  • 5 isoa raparperinvartta
  • 2 l mansikoita (taisin pistää itse vähemmän)
  • 3 sitruunan mehu
  •  Kivennäisvettä laimentamiseen


1. Kiehauta kattilassa vesi, sokeri ja inkivääri. Jos et ole suuri inkiväärin ystävä, sen voi hyvin jättää pois. Minä tykkäsin juomasta enemmän ilman inkivääriä. Keitä hiljalleen noin 10 minuuttia.

2. Murskaa mansikat ja lisää ne mehuun. Purista sitruunoiden mehu joukkoon. 

3. Anna juoman tekeytyä puolisen tuntia. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa sokeria. Siivilöi mehu. 

4. Laimenna kuplivalla kivennäisvedellä, noin puolet mehua ja puolet vettä. Laimentamattomanakin menee hyvin, mutta silloin juoma on paksuhkoa. 


Vesimeloni ei liity tapaukseen, se vain sopi kivasti väreihin. 
Sellaisia kesäherkkuja tällä kertaa. Ehkä tässä vielä päästään maistelemaan mansikoitakin vähitellen. Onneksi kesää on jäljellä vielä vaikka kuinka ja paras vielä edessä!

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Bonbon tulee taloon

Entistä avarampi eteinen valmiina toivottamaan Bonbonin tervetulleeksi. 
Huomaa aikamuoto! Bonbon ei sentään vielä ole asettunut taloksi muualle kuin minun mahaani, jonka on kyllä vallannut kylkiä myöten ihan kokonaan. Tästä huolimatta kotiimme on luonnollisesti asettunut jo yhtä sun toista tavaraa Bonbonin varalle. Toisaalta tuntuu, että kaikkea uutta (siis meille uutta, vaikka olisikin käytettyä) on pitänyt hankkia todella paljon, mutta toisaalta aika näppärästi kaikki uudet tavarat on saatu kotiimme sujahtamaan. Vähän kuin joululahjat joka vuosi. Valmistelut ovat olleet tärkeitä sekä käytännön vuoksi että ihan henkisesti. 

Pyykkikorit eivät ole ihan samanlaiset, toinen on neliskulmainen ja toinen pyöreä. Takan on vielä metallinen pyyhepyykkikori, joka on kätevä laukunsäilytyspaikka. 

Osittain tavaroiden mahtuminen kotiimme johtuu siitä, että äitiysloman alussa tein vähän järkeistämistoimenpiteitä säilytysratkaisuissamme. Esimerkiksi kirjoituspöydässä ei tarvitse olla kahta elektroniikka(romu)laatikkoa. Lisäksi veimme pois eteisessä pitkään majailleen keltaisen nojatuolin, jota käytettiin lähinnä käsilaukun paikkana. Nojatuolin tilalle siirrettiin uudet pyykkikorit. Hienoista matemaattisista laskuista huolimatta vuosi sitten virkkaamani pyykkikorit olivat hieman liian pienet, ainakin nyt kun pyykkimäärä taas lisääntyy. Pyykkikorien siirtäminen eteiseen puolestaan toi tilaa kylpyhuoneeseen, joka täyttyikin nopeasti Bonbonin tavaroilla. Kylpyhuone on nyt kyllä ehdottomasti paremman näköinen ja sisustetumpi kuin ennen! Vaihdoin ankean muovinaulakonkin miehen veljen perheeltä saatuihin hauskoihin pallonaulakkoihin. 

Hoitoalusta on pesukoneen päälle juuri passeli. Huomaa itse kiinnittämäni pallonaulakot!
Kylpyhuoneen muutos on toistaiseksi ehkä radikaalein. Pyykkikorit antoivat tilaa Färg och form -merkkiselle hoitoalustalle. Tilasin sen eräästä nettikaupasta, joka on tämän yhden ostoksen jälkeen osoittautunut vähintään yhtä aggressiiviseksi mainostajaksi kuin eräs z-alkuinen nettivaatekauppa. Kaappitilaa saatiin lisää kiinnittämällä seinään vielä yksi lapsuudenkotini vanhoista wc:n kaapeista. Lukijani MB suositteli pieneen kylpyhuoneeseen Stokken Flexibath-ammetta, joka siis taittuu kasaan. Se on jo nyt osoittautunut hyväksi ostokseksi, sillä pyykkien kuljetus kuivauspaikalle on sillä erinomaisen kätevää. Sain lisäksi ammeeseen pienen vauvan kylpytuen lainaan MB:ltä, kiitos vielä siitä! Amme ja tuki vievät pienestä kylppäristä minimaalisen verran tilaa. 

Erinäisillä vaippatavaroille virkkasin korit trikookuteesta. Vasemmalla sisävaippoja, keskellä lisäimuja ja harsoja ja oikealla kuori- ja taskuvaippoja ja parit villahousut. Korit pitäisi ehkä vielä kiinnittää jotenkin roikkumaan, mutten ole vielä keksinyt miten.
Eteisessä on tällä hetkellä säilössä vaunukoppa ja voi olla että sitä säilytetäänkin siinä. Käytännöt muotoutunevat ajan kanssa. Päädyimme lopulta ostamaan vaunut uutena, sillä sopivia ei löytynyt käytettynä ja tarjouksessa olleet yhdistelmävaunut olivat varsin kohtuuhintaiset. Merkki on melko tuntematon, Nana Vagabund, mutta ainakin niissä oli monia hyviä ominaisuuksia, kuten  helpot säädöt, pieneksi taittuva ja kevyt "pyöräosa" sekä riittävän järeät pyörät, jotka saa kulkemaan sekä suoraan että vemputtamaan (hallitsen tän vaunutermistön ihan tosi hyvin). Eikä kuosissakaan ole valittamista! Ratasosa on vielä hauskempi, sillä sen pääväri on punainen. Käytössä sitten näkee, millaisiksi vaunut osoittautuvat. 

Vaunukoppa. Sisällä on Elodie detailsin sadesuoja vaunuille. 
Vaunujen pyöräosa taittuu kätevästi pieneksi. Rumpukopasta sai hyvän viritelmän vaunujen tueksi.
Muitakin kuljetusvälineitä Bonskulle on tarjolla. Turvakaukalon ostimme käytettynä ja väri on aika lailla passeli! Vaunuihin saisi adapterin kaukalolle, mutta emme ole sellaista ainakaan etukäteen hankkineet. Saimme myös MB:ltä kiertoon kantoliinan ja ajatuksena olisi vielä hankkia lisäksi Manduca. Saa nähdä, mistä Bonbon tykkää.

Se on vihreä! Tätä väriä ei enää taida edes saada. 
Muuten valmistelut on jo aika hyvin tehty, mutta sänky on vielä kokoamatta. Hankimme sängyksi Ikean Gulliverin käytettynä ja tarkoitus on laittaa se meidän sängyn viereen "sivuvaunuksi" ainakin aluksi. Jos sänky ei ehdi valmiiksi ennen Bonbonia, niin onneksi on äitiyspakkaus, jonka olen pedannut valmiiksi. Varmaankin Bonbon nukkuu siinä aluksi joka tapauksessa, sillä emme ole vielä päättäneet, miten pinniksen saisi kätevimmin ankkuroitua sänkyyn kiinni niin, ettei vauva tipu sängyn ja pinniksen välistä.

Kuistilla on kasaamaton Gulliver patjoineen. Etualan verkkokori on ajateltu likaisten vaippojen säilytystä varten. 

Bonbonin lipasto on nyt täynnä niitä kaikkein pienimpiä vaatteita pestyinä ja silitettyinä. Isommat vaatteet laitoin talteen sängyn alle. Joitain minun vanhoja kasarivaatteitakin on kaivettu esiin, mutta niitä oli tallella yllättävän vähän, ainakin siis muita kuin vaaleanpunaisia. Hauska retro-unipussi ainakin tulee kuitenkin käyttöön ja se on ollut kai alunperin käytössä jo tuttavaperheen lapsilla 70-luvun lopussa. Hoitolaukuksi otan pitkästä aikaa käyttöön teini-iän Marimekon klassikkolaukun, joka sopii hienosti vaunuihinkin. 

Ylhäällä on paidat ja bodyt, keskelle piti tulla housut mutta tulikin univaatteet ja alhaalla on housut. Kolmessa alimmassa laatikossa järjestys on vielä hieman epäselvä ja niissä on vaippoja ja harsoja sekä lakanat. 

Hoitolaukku ja retro-unipussi vaikkapa päiväunia varten. 
Tietysti osittain uusien asioiden mahtuminen kotiin helposti johtuu siitä, että mihinkään kovin turhaan emme mielestäni ole sortuneet. Eihän sitä ikinä tiedä, onko jokin hankinta lopulta sopiva, mutta lähinnä hankinnat ovat olleet ihan käytännöllisiä. En siis ole sortunut jokaiseen vastaantulevaan "välttämättömyyteen", mitä pohdiskelinkin jo helmikuussa. Monta asiaa ehtii hankkia sittenkin, jos ja kun tarve tulee vastaan. 

Nyt enää puuttuisi se vauva. 


lauantai 13. kesäkuuta 2015

Turun suosikkini osa 2: Oodi Samppalinnan maauimallalle

Siellä siintää Samppis! Kuva on otettu vuoden ensimmäisenä uintikertana 21.5. Muut kuvat vähän myöhemmin.

Lapsuuden kotikaupungissani Raumalla oli maauimala, "makis", joka toimi paitsi maauimalana, myös teinien kännäys kokoontumispaikkana. Minä en koskaan ymmärtänyt maauimalan hohtoa sen kummassakaan roolissa. Maauimalan vieressä oli nimittäin hiekkaranta ja meri, jossa käydä uimassa. Ja maauimalan allas oli täytetty sillä samalla merivedellä! Miksi uida altaassa, kun voi uida luonnossa? Näin minä ihmettelin. (Rauman maauimala aiheuttaa muuten jatkuvaa debattia sen kunnostamisesta, purkamisesta ja suojelemisesta, mutta ei siitä sen enempää). Vuosia elelin ymmärtämättä, mikä merkitys maauimaloilla voi ihmisen elämässä olla. 


Samppiksen ovet ovat yleensä auki, mutta kuvauspäivä oli sen verran kylmä, että ovi oli ilmeisesti siksi kiinni. Sisälle pääsi kuitenkin! Pahoittelen kuvien laatua, mukana oli vain kännykkä.
Sitten vuonna 2012 aloitin kuntouinnin, kun etsin selälleni sopivaa kuntoilulajia. Opettelin uimaan paremmalla tekniikalla ja kävin usein uimassa piskuisessa, kloorisessa ja mummoisessa Turun uimahallissa. Sitten kesän alussa huomasin, että uimahalli olikin jo mennyt kiinni ennen kuin ehdin uimaan. Päätin sitten polkaista katsomaan, olisiko Samppalinnan maauimala vielä auki. Suhtauduin edelleen maauimalaan hieman varauksella, mutta koska kuntouintia on helpompi harrastaa altaassa ja radoilla kuin luonnossa (ja lisäksi luonnonvedet olivat vielä hyytäviä), päätin antaa Samppikselle mahdollisuuden. 

Naisten pukkarista noustaan portaat allastasolle. Vehreä maisema alkaa jo tässä vaiheessa. Syreenit ovat kauneimmillaan!

Kun sitten pääsin Samppalinnassa altaaseen, se oli rakkautta ensi pulahduksella. Kirkas, lämmin vesi, yläpuolella avoin taivas ja ympärillä vehreä maisema. Ah! Vaikka edelleen luontouinnissa on oma viehtätyksensä, on Samppiksessa tiettyjä etuja, joita ei voi kiistää. Se 26 asteinen vesi on yksi niistä ja toinen on tietysti se, että siellä on helppo kuntouimarin uida matkaa ilmaan vaaraa ajautua jonnekin järvenselälle ja liian kauas rannasta. 

Allas koko komeudessaan. Lisäksi hieman sivummalla on pieni lasten allas. Kuntouinti ratoja on viisi ja lisäksi on tilaa vesijuoksijoille, polskijoille ja hyppyponnu on aina auki. Torni aukeaa tiettyinä aikoina ja silloin pari rataa on poissa käytöstä.
Käyn kesäisin Samppiksessa uimassa useamman kerran viikossa. En ole auringonottaja, joten helteisilläkin säillä jätän auringonottopaikat suosiolla toisille. Mielelläni käyn uimassa melko lähellä sulkemisaikaa, jolloin väkeä on vähemmän. Myös kylmällä sadekelillä on ihana uida, sillä silloin kylmät pisarat osuvat hauskasti välillä iholle, mutta altaan vesi tuntuu sitäkin lämpimämmältä ja oikein höyryää. Toisaalta aurinkoisina päivinä maisema on parhaimmillaan. Samppalinnassa järjestestään myös kuutamouinteja muutaman kerran kesässä ja niissä on aivan oma tunnelmansa. 

Sateisena ja kylmänä päivänä auringonottopaikat ovat tyhjillään. Minua ei pieni sade haittaa!
Maauimala on rakennettu vuonna 1955 eli samana vuonna kuin Rauman maauimala. Samppiksen on suunnitellut Erik Bryggman ja mielestäni siinä onkin sellaista hillittyä 50-luvun modernia charmia. Myös Samppalinnan maauimalan kunnostamisesta on joka vuosi puhetta.Pukeutumis- ja suihkutilat ovat melko koruttomat, mutta mielestäni melko toimivat. Toki niiden kunnostaminenkaan ei olisi pahitteeksi. Suurin kunnostuskohde olisi kuitenkin ilmeisesti allas ja putkisto. Joka kesä olen uinut syyskuuhun asti ja jännittänyt, pääseekö seuraavana vuonna Samppikseen lainkaan vai onko se kunnostuksen alla. Toistaiseksi kaupungin rahat eivät ole kertaakaan riittäneet, mistä olen toisaalta ollut harmissani, mutta toisaalta helpottunut. Onneksi Turussa on toinenkin maauimala Kupittaalla, mutta se on suunnattu ilmeisesti enemmän polskimiseen ja lapsiperheille, ei niinkään kuntouintiin. 

Mukaan voi ottaa myös oman, kiinteän rantapallon. 

Tänäkin vuonna olen onneksi päässyt uimaan Samppikseen monta kertaa. Uiminen on sopinut minulle koko raskausen ajan ja luultavasti sen avulla olen saanut pidettyä myös selkäni hyvässä kunnossa. Bonskun syntymän jälkeen uimiseen tulee taukoa, varmaan monestakin syystä, mutta toivon pääseväni vielä loppukesästä uudestaan pulahtamaan Samppalinnan lämpöiseen veteen. Vielä muutaman kerran toivottavasti ainakin ehdin uida ja joka kerta "kuin viimeistä päivää". 

Mikä on sinun suhteesi uimiseen? Entä oletko luontouimari vai altaassa polskuttelija?

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Kesän veivilista

Kesäsuunnitelmat ovat täyttävät monen ihmisen mielen ja tällä hetkellä kuumin kysymys kuulumisia vaihtaessa taitaa olla, että mitä aiot tehdä kesällä. Minultakin kysellään kesäsuunnitelmia, tosin aina lisähuomautuksella "vai oletteko tyhjentäneet koko aikataulunne". Myös blogeissa kiertää erilaisia "summer bucket list"-postauksia. Jos et tiedä, mikä on bucket list, niin se tarkoittaa listaa asioista, jotka haluaa tehdä ennen kuin kuolee (eli "kick the bucket"). Olin näppärä ja käänsin sanonnan tapani mukaan suomeksi, mutta googlen mukaan en suinkaan ollut ensimmäinen, joka on kääntänyt bucket listin veivin heitto -listaksi.  Eipä kai sillä ole niin väliä! Ei mitään uutta auringon alla - mutta aurinkoa kesällä toivottavasti riittää! Päätin tehdä itsellenikin listan asioista, joita haluan tehdä ennen kuin kesä heittää tämän vuoden osalta veivin. Listassa on paljon täysin uusia asioita, mutta kyllä niitä perinteisiäkin, ja ihan toteuttamiskelpoisia, mahtui sentään mukaan. 

Etsi kuvasta kaksi palloa. 
Aion kasvattaa vielä hetken mahaa ja nukkua paljon päikkäreitä. Mahan kasvattelun pituuden määrää joko Bonbon itse tai sitten lääkäri TYKSissä. Luultavasti jälkimmäinen, mutta eipä sitä koskaan tiedä, sillä huomenna Bonbon on jo täysiaikainen. Päikkäreistä päättää ainkin osittain jatkossa Bonbon, mutta toivon mukaan niitä on tiedossa myös hänen saapumisensa jälkeen yhdessä ja erikseen. Mies saa viettää kesälomien ja isyysvapaan ansiosta monen viikon pätkän kotona, joten voimme opetella vauvaperhe-elämää rauhassa. Niin joo, ja toki aion myös synnyttää!

Vaippoja löytyy moneen lähtöön - on sisävaippaa, kuorivaippaa, taskuvaippaa, villahousua... Saa nähdä mitkä on Bonskulle parhaita.  Kestot on niin paljon kivemman näköisiä kuin kertakäyttöiset että jo ihan siksi toivoisin kestoilun onnistuvan. 
Edelliseen liittyen, aion pestä hirveät määrät vaippapyykkiä. Toivonmukaan kestovaippavalikoimastamme löytyy Bonbonille sopivia yhdistelmiä ja opimme niitä käyttämään. Joka tapauksessa saan luultavasti pestä hirveät määrät pyykkiä. Mutta ei se mitään, sillä onneksi on pyykkikone eikä tarvitse mitään nyrkkipyykkiä harrastaa, huh!

Saumuri on äidin, mutta kestolainassa kummitädilläni, jolta se tuli nyt lyhytaikaiseen lainaan minulle.
 Ja taas  edelliseen liittyen, aion ommella ja saumuroida erinäisiä kestotuotteita tässä vielä ainakin seuraavan parin viikon ajan ja siitä eteenpäin aikataulut menevätkin Bonskun ehdoilla. Eiköhän hän anna hiukan harrastusaikaa äidillekin, etenkin kun on nyt tottunut tähän koneen surinaan jo mahassa. Muitakin käsityöprojekteja on vireillä ja teen ylensäkin käsitöitä aina pieni pätkä kerrallaan, joten siinä ei ole mitään uutta, vaikka keskeytyksiä tulisi.  

Pakollisella vauvatarvike-ikeareissulla mukaan tuli myös uusi pitsireunainen kukkalaatikko.
 Aion nauttia kukista ja keräillä vähitellen kukkia tämän kesän minipuutarhaan kuistille ja rapunpieleen. Perinteisiä pelakuita, ruusubegonioita ja sitten jotain uutta. Kukat ostan yleensä torilta ja niin varmasti tänäkin vuonna. Aion vaunutella torille mahdollisimman usein! Aion nauttia kesäisestä luonnosta ja jos ei pidemmälle päästä, niin Puolalan puistossa voi ainakin käydä löhöilemässä ja nukkumassa vaikka ne päikkärit. Ja ennen Bonskun syntymää aion käydä vielä mahdollisimman monta kertaa Samppalinnassa uimassa ja ehkä sitten joskus ihan loppukesästä taas uudestaan. 

Siellä se lähipuisto siintää. Puiston tarjoamista leikkipaikoista Bonbon ei tajua vielä vähään aikaan mitään, mutta löhöilystä voi silti nauttia. 
Aion syödä hyvää ruokaa! Moni sanoo, että syöminen helposti unohtuu vauvan syntyessä, mutta minun on kyllä ihan pakko muistaa syödä, sillä muuten menee taju, ihan kirjaimellisesti. Aion syödä kliseisesti kaikkia ihania valkohomejuustoja, oikeaa fetaa, tuorejuustoa, graavilohta, kylmäsavulohta, sushia, mozzarellaa... Oih! En ole ollut näiden raskauden ruokajuttujen kanssa mitenkään äärettömän hysteerinen, mutta joidenkin riskituotteiden kohdalla olen mielummin säilyttänyt mielenrauhan. 

Yritit ovat jälleen valoittaneet kukkapöydän. Niillä maustaa hyvin kesäruoat.

Aion käydä Raumalla, sillä siellä en ole päässyt käymään pitkiin aikoihin. Myös miehen sukulaisten mökillä olisi mukava päästä käymään, sillä juhannuksena emme näillä näkymin sinne ole lähdössä. Vähän liian riskaabelia, eikä tiedä vaikka Bonsku olisi silloin jo täällä! Sen pidempiä reissuja ei ole kesällä tiedossa ja hyvä niin. Paljon uutta ja ihmeellistä sen sijaan on edessä: tutustumista, hoivaa, vauvan itkua, suukkoja ja haleja uudelle pienelle ihmiselle ja paljon muuta. Toisaalta varmasti työntäyteinen mutta toisaalta rennoin kesä pitkään aikaan. Odotan tätä kesää suurella jännityksellä! 


lauantai 6. kesäkuuta 2015

Turun suosikkini osa 1: putiikit

Toivon mukaan tämän kesän yksi tärkeimmistä aktiviteeteista ovat vaunulenkit eri paikkoihin. Siispä keksin, että voisin toteuttaa juttusarjan Turun suosikkipaikoista, joissa tykkään käydä ja joissa varmaan tulee käytyä myös vaunuttelemassa. Aloitan kuitenkin jo nyt ja eilen kaupungilla sain spontaanisti idean aloittaa suosikkiputiikeistani ja kaupoista. Osa niistä on sellaisia, joissa käyn vain harvakseltaan ja osassa käyn useammin. Kaikki ovat kuitenkin jollain lailla valikoituneet suosikeikseni. Kaikki suosikkini löytyvät Turkulaisen listalta, joten ihan yksin en mielipiteineni ole. 

Le Petits tresorsBrahenkatu 5
Puinen espressokone - voiko söpömpää olla? Vauvanlelujakin kaupassa on, mutta vähemmän. Hiiri on suloinen "hammashiiri", jolle voi antaa säilöön pudonneet maitohampaat. 

"Oh lá lá" olisi varmaankin oikea ilmaisu kuvaamaan lelukauppaa, joka viime keväänä ilmestyi ihastuttamaan Turun katukuvaa. Joka kerta, kun käyn tuossa kaupassa, en voi kuin huokailla ihastuksesta. Turun Tilda lienee samaa mieltä, sillä hän kirjoitti kyseisestä kaupasta toukokuun lopussa. Kauppa on pullollaan toinen toistaan suloisempia leluja, lähinä puisia ja hyvin laadukkaan oloisia. Hintatasokaan ei ole mielestäni ollenkaan mahdoton, sillä eivät lelut muuallakaan halpoja ole. Olen ostanut kaupasta joulu- ja synttärilahjat kummilapsille ja muille läheisille jo monta kertaa. Ja olen itsekin saanut jotain: valmistujais- ja joululahjoiksi olen saanut muun muassa Djecon ihania leikkiruokia, joita olen töissäni lasten kanssa hyödyntänyt jos jonkinlaisella tavalla. Joku joskus minulle sanoi, etteivät lapset välttämättä osaa arvostaa kauniita puuleluja samoin kuin aikuiset, mutta minä ainakin olen kokenut, että lapset ihastuvat näihin ruokiin aivan yhtä lailla kuin aikuisetkin. 

Mitä saisi olla: muhkeita voileipiä, kermaisia leivoksia vai raikasta salaattia?
Butik LilianYliopistonkatu 11a

Tyydyin jäämään tällä kertaa ikkunan väärälle puolelle, sillä sovittelu olisi nyt hieman hankalaa.
Eksyimme äitini kanssa Butik Lilianiin ensikertaa kolmisen vuotta sitten. Silloin vintageinnostukseni oli vasta aluillaan ja kyseisestä putiikista löysin ensimmäisen, oikean vintage-mekkoni. Hankimme mekon 25-vuotismekokseni ja se on ollut senkin jälkeen päällä monet kerrat. Liian usein kaupassa en uskalla käydä, sillä pelkään aina löytäväni jotain ja juhlamekkoja ei määräänsä enempää tarvitse. Ajattelin kyllä käydä piipahtamassa katsomassa Hippapuvun kesämalliston jahka olen taas omissa mitoissani vatsan osalta. Keväällä ostin Lilianista 60-luvun silkkimekon, jonka ajattelin sopivan myös odotusaikana. Ylioppilasjuhlien aikaan mekko oli kuitenkin himpun verran kireä ja päätin säästää sen ristiäismekoksi. Mekko toimii myös kauniina sisustuselementtinä edelleen.  

Lilianin löydöt. Jos nyt menisin naimisiin, hankkisin Lilianista varmaan hääpuvunkin. 
Olga-neiti  - Yliopistonkatu 15 G (sisäpiha)

Olga-neiti on vain kivenheiton päässä torilta. Vieressä on suloinen Café Elvina.

Hieman arkisempia second hand -vaatteita löydän useimmiten Vaatedivari Olga-neidistä, kuten varmaan blogista on käynyt ilmi. Valikoima vaihtuu usein ja vaatteet ovat paitsi kohtuu hintaisia, myös laadukkaita. Pidän siitä, että vaatteet ovat käytettyjä, mutta ne ovat esillä kuin "tavallisessa" vaatekaupassa. Koen loosikirppisten kiertelyn jotenkin työlääksi, eikä tässä keskustassa sellaisia niin olekaan. Liian usein Olga-neitiinkään en uskalla piipahtaa sillä lähes joka kerta löydän jotain uutta, eikä vaatekaapin ylitäyttäminen käytetyilläkään vaatteilla ole pidemmän päälle ole järkevää. Viimeksi löysin muutamalla eurolla imetyskäyttöön sopivia vaatteita. Myös ihana Vaato oy:n syys- ja kevättakkini on Olga-neidistä. 

Hintatasoa näkyvissä. Kalliimpiakin merkkituotteita on tarjolla, mutta Gantia ja Tommy Hillfigeriäkin on saatavilla 5-15 eurolla. 

Tori - keskellä kaikkea

Tori nyt ei ole mikään varsinainen putiikki, mutta se on niin olennaisessa osassa ostosreissujani, että se piti tässä välissä mainita. Varsinkin, kun se tuli kätevästi vastaan samalla kun kolusin Yliopistonkadun varrella sijaitsevia putiikeita läpi. Rakkaudestani toriin ja toritomaatteihin kirjoitin jo kauan sitten. Opiskelukesinä kävin torilla harva se päivä (paitsi kesätyöviikkoina) ja nyt äitiyslomalaisena aion kyllä hyödyntää taas toria kuin viimeistä päivää. Kohta saan ostoksetkin kätevästi vaunujen tavaralokeroon! Torilta saa paitsi herkullisia kotimaisia kasviksia myös edullisia hedelmiä. Eivätkä ne kasviksetkaan ole kauppojen hintatasoa kalliimpia sesonkiaikana. Suosittelen!

Vasemmalla suosikkini, maalaisten pöydät, joista löytää parhaat tomaatit. 

Pieni kirjapuotiYliopistonkatu 28

Pieni kirjapuoti on muuttunut entistäkin humraavammaksi nyt, kun se on siirtynyt kadun toiselta puolelta kuvassa olevaan jugend-kerrostaloon. Vaikka myös modernit talot ovat toki kauniita, niin kyseisen puodin imagoon jugendtalo sopii kuin nakutettu. Pienessä puodissa on monipuolinen kirjavalikoima ja etenkin Turku-aiheisia kirjoja on laitettu erikseen esille. Lisäksi siellä on kivoja kortteja, lahjapapereita vaikka julisteiksi sekä joitain sisustusjuttuja. Mainitsemisen arvoista on myös uskoakseni Turun laajin kirjepaperivalokoima! Nykyisin puodin yhteydessä on pieni kahvilakin, mutta sitä en ole kokeillut. Puodissa järjestetään usein myös erilaisia kirjailijatapaamisia ja minäkin kävin pari vuotta sitten Momo kodit-kirjan kirjailijatapaamisessa. 
Puoti on päässyt arvoiseensa rakennukseen. Alaoikealla salkullinen erilaisia kirjepapereita.
Lisäksi on mainittava vielä uusi tuttavuus, lasten second hand -liike Pikku Hattara, josta löytyy suloisia ja hyväkuntoisia lastenvaatteita käytettyinä. Ai niin, ja mm. vanhaa designlasia myyvä Fifty-sixty style, josta kirjoitinkin jo aiemmin

Hoksasin muuten, ettei listalla ole yhtään ainutta sisustusliikettä! Minulla ei oikein taida olla mitään sisutusjuttujen hovihankkijaa. Stockmannilta löydän usein uusia juttuja, mutta se nyt ei oikein esittelyä kaipaa. Kirppislöydöt ja vanhat tavarat taas olen bongannut vähän sieltä sun täältä, eli niidenkään osalta ei minulla oikein ole selkeitä suosikkeja. Paljon kaikkia ihania kauppoja ja putiikkeja kuitenkin löytyy, enkä varmasti edes tunne kaikkia! Minullekin saa vinkata uusia tuttavuuksia. 

Mitän Turun suosikkipaikkoja toivoisit minun jatkossa esittelevän? Ajatuksena on esitellä sekä ihan yksittäisiä paikkoja että tehdä listauksia. 

maanantai 1. kesäkuuta 2015

SINÄ LOUKKASIT MINUA



Joskus blogeja selaillessani kateus minussa nostaa päätään. Inhoan sitä tunnetta, se on jotenkin niin alhainen ja turha. Silti en voi kieltää, ettenkö olisi välillä kateellinen. Miten tuollakin on muka varaa noin moneen designhankintaan? Miten tuo jaksaa tehdä noin paljon hienoja DIY-projekteja? Miksi tuo löytää aina kaikkein hienoimmat vintagemekot pilkkahinnalla? Miten tuolla on aikaa kierrellä yhtä mittaa kirpputoreilla hienoja löytöjä tehden? Miksi tuolla on noin suloiset lapset ja miksi se valittaa niistä, vaikka on saanut tuollaiset lahjat ja minä en (aikana ennen Bonskua)? Miten tuokin aina voi syödä ulkona kolmen ruokalajin aterioita? Ajatuksiin saattaa nousta inhottavia, turhia ja sisältä syöviä ajatuksia ihmisistä, jotka vilpittömästi iloitsevat elämän pienistä ja suurista iloista ja jakavat ne sitten blogissaan muille. Aivan kuten minäkin. 

Onneksi yleensä kuitenkin tajuan, että minulla on kotona ja elämässä aika paljon niitä samoja asioita, joita kuitenkin saatan toisten elämässä kadehtia.  Joku ehkä kadehtii minua niistä samoista asioista. Pyrin katkaisemaan negatiiviselta kateudelta siivet nopeasti, sillä vain sellainen positiivinen ihailu, joka saa omassa elämässään tavoittelemaan jotain itselle mielekästä ja hyvää, on "hyvää kateutta". Silti en voi kieltää kokevani aika ajoin kateellisia ajatuksia, vaikken ehkä kaikkein kateellisin ihminen olekaan. 

Kirjoitan kateudesta, koska uskon, että monet ilkeät kommentit kumpuavat siitä. Eivät tietenkään kaikki, mutta uskoisin, että iso osa. Halusin jakaa myös omia kateuden tunteitani, sillä uskon, että ne ovat hyvin luonnollisia. On kuitenkin eri asia antaa tunteille valta ja kirjoittaa negatiivisia ja ilkeitä kommentteja kadehtimansa bloggaajan blogiin. Nuoremmilla kirjoittajilla kommentit voivat olla hyvinkin suoraan loukkaavia, mutta anonymiteetin suojassa myös ihan aikuiset ihmiset saattavat kirjoittaa todella ikäviä huomautuksia, ehkä vähän sivistyneempään asuun puettuna ihmettelyn ja terävien neuvojen muodossa. 

Vaikka itse en ole oikeastaan koskaan saanut ilkeitä kommentteja vaan kaikki kommentoijani ovat aina positiivisia tai sitten kritiikki on ollut rakentavaa. (Ilkeiden kommenttien määrä lisääntyy usein kaiketi blogin suosion noustessa, tästäkin voisin olla kateellinen, mutten taida viitsiä). Minusta on silti erittäin ikävä lukea ilkeitä kommentteja myös toisten blogeista. Siksi halusin osallistua Tipulassa-blogin Emosen kampanjaan negatiivisia ja ikäviä kommentteja vastaan. Mietithän aina kriittistä kommenttia jättäessäsi, onko sen taustalla oikeasti rakentavaa kritiikkiä vai onko motiivi pelkästään pahansuopa, kenties kateudesta kumpuava? Vanha viisaus pätee myös blogeja lukiessa: älä kadehdi sen iloa, jonka suruja et tunne. 

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
SINÄ LOUKKASIT MINUA -kampanja ja kuka on mukana:

Arvosteletko kaupan kassajonossa muiden ruokaostoksia ja ulkonäköä? Kommentoitko leikkipuistossa vanhemmalle, miltä tämän lapsi näyttää? Kerrotko kanssaihmisille, kuinka rumia, ällöttäviä ja vastenmielisiä he ovat? Kehotatko ostarilla pyörivää nuorta tekemään itsemurhan?

"Vitun kaksnaamainen pullukka huora! Tajuutsä et kukaan ei lue sun blogii koska oot niin säälittävä, etkä saa ikinä munaa tolla naamalla ja parempi jos vaa tekisit jotai tolle naamalles... painu sinne vittuun mistä tulitki ja kato peiliin ja jätä ne pullat yms. pois ihan suosiolla. Oot sairas ja lihava lehmä! ammu ittes!"

""Kateelliset muuta keksi." väitätkö että joku olisi sinulle kateellinen? :D sinun elämässäsi ei ole mitään kadehdittavaa tai ihanteellista. Ruma, Läski, loismatonen joka kuluttaa yhteiskunnan rahoja."

"sun muodoillas et oo voinu sairastaa anoreksiaa, oot säälittävä huomiohuora jolla ei ole yhtään ystävää ja joka baarissa istuu yksin nurkassa turpa kiinni"

”Mietin kuvia katsoessa, kuinka Eve on tosi pullukka. Olet kertonut syömis ongelmista hänen kanssaan. Ei hän kyllä näytä yhtään siltä ettei ruoka maistu. No, tietty jos annat makeita välipaloja asia saa toisen näkökannan. Silloinhan ruoka ei enää maistu ja lihominen on taattu. Eikö neuvolassa jo puututa asiaan? Ylipainoinen lapsi noin varhaan on kyllä lihava nuori/aikuinen.” (Kyseessä on normaalipainoinen vauva.)

”Usein sanotaan, että geenien sekoittaminen tuottaa terveitä jälkeläisiä. Aina se ei kuitenkaan näy sattuvan kohdalle." (Kirjoittajan lapsen vammaisuudesta.)

"Vittu oot nolo tapa ittes"

"ootko harkinnu itsarii? Jos oot ni mitä sä tääl enää oot?"

Ilkeät kommentit loukkaavat myös netissä. Me toivomme asiallista kommentointia blogeihin.


A girl with too many pictures  -  Ai karkkii!  -  Aiatar  -  Aikuistumiskipuja  -  All hearts are wonderful  -  Am I Invited  -  Annun elämä uusiksi  -  Arkilove  -  By Tinja Katariina  -  Elämänilon alkulähteillä  -  Elämää pyörätuolista käsin  - Emilia Christine  -  Enni Heidi  -  Ennin kengissä  -  Essi Maaninka  -  Fifty Ways  -  Haaveilen kaikesta  -  Haaveita ja oikeeta elämää  -  Harmaa ja muut iloiset värit  -  HeioonJenna  -  Hulivilini  -  Ida Parviainen  -  Ihanan karmea  - Ikimuistoista  -  Inku-chan  -  Inspiration  -  Jemppuu  -  Jenni's Lullaby  - Kaaosta ja kukkamekkoja  -  Kadun aurinkoisella puolella  -  KIDULT  - Kitujainen.com  -  Kolme pientä porsasta  -  Kommammaa  -  Kotiäidin elämää  -  Kouluta Ite Paremmin  -  Kun äiti kelaa  -  Kuvastin  -  Käenpesä  -  Lady of The Mess  -  Leveämmin hymyilevä perhe  -  Chasing Happiness  -  Life à la Annika  -  Life is an illusion  -  Lifestyle by Maiju Kristiina  -  Love yourself first  - Loyal Companion  -  Maalia kohti  -  Mammalaiffii  -  Mansikkatilan mailla  - Marjukka Katariina  -  Meidän Pieni Ryyni  -  Mieleni on maalaus  -  Minäkö keski-ikäinen?  -  Moonika Kristiina  -  Munakoisoni ja minä  -  My life, with love Alesya  -  Nani - Be yourself  -  Napsahduksia  -  Natalia  -  Never Give Up  - Nightwish Diamonds  -  Nuori ajattelija  -  On my way  -  Operaatio Äiti  - Optimismia ja energiaa  -  Outi's life  -  paint my house BLACK  -  Paiqo  - Perhosia masussa  -  Petran; Minä ja me  -  Pieni Lintu  -  Pikku Bambin Blogi  - Pinkit korkokengät  -  Privaattikamaa  -  Rakkaudella Hannele  -  Reborn Beast  -  Rouva Y  -  Ruusumäki  -  Saijis  -  Smagatsoff  -  Something different by Emilia  -  Spread your wings  -  Syvältä  -  Taloni maalla  -  Tassuttelijan päiväkirja  -  Teijan Kauneus Blogi  -  The Blind Leap  -  The Diary of Mariella Elisabeth  -  The World According to Jani  -  Thrill Me Tonight  -  Tipulassa  - Touch the sky  -  Tuulanneli  -  Unelmia jahdaten  -  Unelmiin tai sinne päin  - Vilhelmiina Lyydia  -  Vähäx vaikeeta?  -  Waldgeistory  -  Weekend Chic  -  XL elämää  -  Zeninan  -  Äiti ja melukylän lapset  -  Äiti on vihannes  -  Äiti yrittää