Pohjolan Riviera

Joskus helpohkoissa projekteissa kestää yllättävän kauan. Sain jo viime kesänä inspiraation, että pihalle pitää saada kunnolliset pihatuolit. Ja mielellään sellaiset, jotka voi tuunata karkkisvärisiksi. Ihastuin Pinjacoladan värikkääseen puutarharyhmään ja aloin haaveilla meille samanlaisesta, mutta vähän pienemmästä sillä meidän pieni laatoitettu rapunpieli on kuitenkin, noh, pieni. 

Niin hienot tuolit, että Spidermankin ihailee! Bongaa kuvasta myös Darth Vader ja Stormtrooper. 

Halusin etsiä tuolit käytettynä, koska arvelin että niitä olisi hyvin liikkeellä. En kuitenkaan löytänyt sopivia pieniä taittotuoleja. Sitten vastaan ilmoitus, jossa myytiin vanhoja kansituoleja. Joku oli myynyt mökkinsä ja halusi päästä eroon irtaimistosta. Tartuin tilaisuuteen ja lähdin hakemaan heti paria huonokuntoista kansituolia puoli-ilmaiseksi meille. Alunperin ajattelin jopa kolmea tuolia, mutta tuolit olivatkin isompia kuin olin kuvitellut. Osassa oli kangas rikki tai sitä ei ollut, mutta muutama oli ihan ehjäkin. Valitsin itselleni yhden rikkinäisen ilmaiseksi ja toisen, jonka sai heti käyttöön. Ne eivät meinanneet mahtua autoonkaan kun lapset olivat mukana, mutta jotenkin sain ne ujutettua matkaan.

Tuolit mahtuivat juuri ja juuri pelkääjänpaikalle.

Tuolit olivat hyvin tuunattavassa kunnossa. Tässä pystyi hetken kuitenkin istumaankin, tuon taaemman kangas oli jo revennyt. 

Siitä alkoikin sitten hitaaaaaaasti etenevä vuoden projekti, jonka sain lopulta päätökseen viime tiistaina. Viime kesänä en tehnyt tuoleille enää oikeastaan mitään. Toinen pääsi hetkeksi käyttöön, kunnes senkin kangas alkoi pettää. Aloin googlailla maaleja ja kankaita, mutta en saanut aikaiseksi tilata mitään. Yllätyin siitä, miten kalliita ulkokankaat olivat ainakin Eurokankaassa. Minulla oli vakaa aikomus hioa tuoleista vanha lakka pois talven aikana ja saada me maalauskuntoon. Enpä tietenkään saanut ja tuolit nojasivat varastossa tyhjänpantteina. 

Minä hioin vanhaa lakkaa pois, lapset koristeli tuoleja katuliiduilla. 

Bonsku on taitava maalarimestari! 

Koronarajoitusten iskettyä sain kaivettua tuolit uudestaan käsittelyyn, kun tekemistä piti keksiä kotona. Hioin tuoleja lasten leikkiessä pihalla ja onneksi lakkapinta oli jo valmiiksi niin kulunut, että homma oli suhteellisen helppo. Vaikeammaksi osoittautui maalien ja kankaiden hankinta. Helppoa, sillä kaiken saa netistä? Ei ilmeisesti. Maalis-huhtikuussa en uskaltanut mennä "turhaan" maali- tai rautakauppaan, joten netistä tilaaminen oli ainoa vaihtoehto. Mutta maalien tilaaminen netistä ei ollutkaan niin helppoa! Monessa paikassa värivalikoima oli minusta suppeampi tai värimalleista ei saanut kunnolla selvää. Lisäksi purkkien koko oli vaikea arvioida tai tarjolla oli vain liian isoja pöniköitä. Halusin tietenkin tilata mahdollisimman useita eri värejä tuoleja, pöytää ja paria muuta juttua varten, joten pienemmät purkit olisivat parempia kuin isot. Lopulta löysin kalkkimaalikaupan ja tilasin sieltä ihanissa sävyissä erilaisia kalkkimaaleja ja lisäksi lakkaa. Kalkkimaali ei ehkä ole ihan ideaali ulkokalusteisiin, mutta aurinkotuolit ovat kuitenkin pihalla lähinnä keskikesällä, joten ajattelin pinnan pysyvän riittävän hyvänä. Ja ehkä kuluma ja patina sopiikin näihin klassikkotuoleihin. Tuolien väreiksi valitsin flamingon punaisen ja kauniin veden turkoosin. Maalit tulivat nopeasti ja lisäksi sain vielä siveltimen kaupanpäälle.

Toisesta tuolista tuli kelta-turkoosi. Kankaita olisi ollut myös monivärisillä raidoilla, mutta halusin kuitenkin selkeät ja simppelit väriyhdistelmät.

Kankaita sen sijaan jouduin vähän odottelemaan. Löysin täydelliset, nimenomaan kansituoleihin tarkoitetut kankaat. Eurokankaassa myytiin vain täysleveää kangasta, joka olisi pitänyt leikata tai taittaa tuoleihin sopivaksi. Kankaita.comin kankaat vaikuttivat lupaavilta: huomattavasti eurokangasta edullisempi hinta ja kangas oli valmiiksi oikean levyistä,jolloin riittäisi että kankaan huolittelee päistä. Luin sivuston arvosteluja ja silloin asiakasarviot näyttivät vihreää. Huomasin, että muutama oli kuitenkin joutunut odottelemaan tilausta huomattavan kauan. Koska kankaat maksoivat vain parisen kymppiä, päätin ottaa riskin ja ajattelin, että kyllä kankaat varmaan minulle kuitenkin tulevat. Odottelin ja vähän vielä odottelin. Kun luvattu toimitusaika meni umpeen ja ylikin, olin yhteydessä asiakaspalveluun. Sieltä vastattiin englanniksi. Vaikka olin tajunnut yrityksen olevan ulkomaalainen, yllätyin silti ettei täysin suomenkielisellä sivustolla saanutkaan asiakaspalvelua suomeksi. Tämä ei kuitenkaan ollut ongelma. Viestin vastattiin, että koronarajoitusten vuoksi paketteja on pidettävä hyllyllä "karanteenissa" ennen lähetystä ja lisäksi lähetyksissä kestää, koska terveydenhuollon lähetykset ovat ensisijaisia. Tämän vuoksi lähetysaikoja on pidennetty. 

Värien päättäminen oli vaikeaa! Pitkään olin varma, että yhdistän tähän keltaraitaisen, mutta kirkas punainen jotenkin kirkasti tuon lämpimän korallin sävyn niin kauniisti, että päädyin siihen. 

Selvä, odotellaan taas. Odottelin vielä muutaman viikon ja lähetyksen odotettu saapumisaika ylittyi taas reippaasti. Lopulta laitoin ystävällisen, mutta jämäkän viestin jossa uhkasin peruuttaa koko tilauksen. Viestiini ei enää vastattu, mutta seuraavana päivänä sain lähetystunnuksen ja melko nopeasti paketti olikin jo perillä. Että sinne se oli vaan unohdettu jonnekin hyllylle karanteeniin. No, onneksi kankaat olivat juuri oikeanlaiset ja sopivat tuoleihin hyvin. Täysleveiden kankaiden kanssa olisi pitänyt nähdä paljon enemmän vaivaa, nyt piti vaan odotella ja lähetellä viestejä asiakaspalveluun. 

Naulasin kankaat kiinni verhoilunauloilla. Aluksi ajattelin niittipyssyä, mutta totesin perinteikkään tavan paremmaksi näihin tuoleihin. 

Kankaiden vaihto näihin ei suju ihan helposti, joten toivottavasti kankaat kestävät. 

Sitten projekti eteni taas hitaaaaasti, osittain siksi että palasin töihin. Koska Tintin läsnäollessa maalaaminen oli haastavaa, piti aina odotella sopivaa hetkeä, kun hänelle löytyi erillinen viihdyttäjä. Bonsku sen sijaan sai auttaa minua maalaamisessa ja hän olikin erittäin tarkka maalariapuri. Lakkauksen hoidin kyllä itse. Kun tuolit oli kerros kerrokselta saatu maalattua, aloin miettiä kankaiden kiinnitystä. Nykyaikaisissa kansituoleissa on hienot rimasysteemit, jolloin kankaan vaihtaminen on helppoa. Näissä vanhoissa kankaat oli alunperin pienillä nupinauloilla. Aikani vatvottuani päädyin verhoilunauloihin. Piti vielä vähän odotella että naulat saapuivat pakettiautomaattiin. Tietysti siihen kauimmaiseen meidän postinumeroalueella. Vihdoin viimein sain naulat kotiin ja tarkoitukseni oli saada tuolit valmiiksi maanantai-iltana, kun seuraavana päivänä olivat tulossa isovanhemmat viettämään Bonskun synttäreitä. Arvaatte varmaankin, että en saanut. Lopulta äitini ja vähän myös isäni avustuksella saimme naulattua kankaat paikoilleen juhlien loppupuolella. Hiukan jouduttiin soveltamaan, sillä turkoosin tuolin toinen rima olikin kangasta kapeampi, joten sitä piti hieman taittaa reunoista. Tätä ei kuitenkaan juuri huomaa käytössä eikä kuvista. 

Vähitellen tästä on muodostumassa oikein kiva minipiha. Mitä nyt Darth Vader vähän häiritsee. 

Mutta ovat nämä tuolit kaiken tämän vaivan arvoiset! Väriyhdistelmiä pohdin pitkään ja kyselin instagramissakin mielipiteitä. Meinasin ensin laittaa kankaat toisin päin, mutta hetken mielijohteesta vaihdoin mielipidettä. Jotenkin tuo koralli ja keltainen eivät olleet lopulta yhtä raikas yhdistelmä kuin tuon kirkkaan punaisen kaverina. Pidän kalkkimaalin mattaisesta pinnasta ja yhtä aikaa pastellisista ja kirkkaista sävyistä. Kankaat ovat sään kestävät, jotain muovia, mutta silti mukavan tuntuiset. Ja mikä tärkeintä: tuoleissa on myös erittäin mukava lököillä!

Missä sinä tykkään löhötä kesällä?

Kevätvärejä ja kotiseuturakkautta

Olen aina ollut sitä mieltä, että sisustusharrastus ei vaadi jatkuvaa uuden ostamista tai ainakaan uuden ostamisen ei tarvitse tarkoittaa mitään kovin suurisuuntaista. Sen ei tarvitse tarkoittaa edes uusien tyynynpäällisten hankkimista joka vuosi, mutta minulla se vaatii sen, että niitä vanhoja tyynynpäällisiä ei konmarita pois samantien, kun niiden katsominen alkaa kyllästyttää. Minulla on ehkä pari pientä hyllyllistä "sisustusreseviä", johon kuuluu jonkin verran tyynynpäällisiä, kynttilöitä, muutama torkkupeitto ja joitain koriste-esineitä. Lisäksi minulla on oikeastaan jatkuvasti esillä eri asetelmissa pieni kokoelma lasiesineitä ja valokuvia. Näitä pyörittämällä ja vaihtelemalla saa pienellä vaivalla ja rahalla uutta ilmettä kotiin. Kun näistä kirjoitta blogiin, kuulostaa aivan jonkun perinteikkään kotilehden toimittajalta.

Uusilla tyynyillä tuli hauska keväinen kokonaisuus. Ne eivät sovi aivan saumattomasti yhteen, mutta ei haittaa. Bonskun vauvana saama peitto sopii täydellisesti pinkkiin nojatuoliin. 

Kevättalven aurinko ja sen esiin saama pölyn määrä sai minut inspiroitumaanm pienestä kevät siivouksesta. Samalla päätin vaihtaa sohvatyynyt toisiin. Tyynyjen päälle löytyikin vanhoja aarteita, sillä Appelsiini ja keltainen lehtikuvioinen liina on ovat olleet minulla jo lapsuuden kodissa. Niin ikään keltakuvioidet Marimekon tyynyt etualalla äitini taas ompeli minulle nyt joululahjaksi teiniaikaisista verhoistani. Muistan, että toinen verho oli vihreä ja toinen keltainen ja ne olivat minusta hienot! Edelleen pidän kyllä näistä tyynyistä kovasti. Myös rakas Ruuturouva-tyyny pääsi pienen tauon jälkeen edustamaan ja se sopi hyvin viime kesän kirppislöytö-ikealaisen pariksi. Näin kaapista sai aivan uudet tyyny-yhdistelmät sohvalle. Tietysti välillä olen myös luopunut osasta tyynyistä. Jotkut opiskeluaikaiset hutiostokset eivät vaan oikein koskaan miellyttäneet silmää, joten ne saivat lähteä. Näitä Marimekkolaisia uskon rakastavani vielä vuosikymmenten päästä, vaikka välillä joku tietty kuosi pääsee kyllästyttämään. 

Tyynyt lähempää. Keltainen on aina ykköslempparivärini, jonka rinnalla toisena lempparina vaihtelee mm. pinkki, lime ja turkoosi. 

Jos minulle syntyy jokin sisustuksellinen tarve, pyrin aina miettimään ensin, mitä jo omistamaani voisin hyödyntää. Sitten yritän etsiä käytettynä, mutta aina tämä ei onnistu. Esimerkiksi Bonskun huoneeseen kävin ostamassa ovenpäälle ripustettavan naulakon uutena Clasulta, kun kyllästyin roolivaatteiden myttykasaan, eikä sopivaa löytynyt käytettynä siihen hätään. Sen sijaan tajutessani meidän ihan oikeasti tarvitsevan kenkätelineen, löysin kotoamme vanhan yöpöydän, jolle ei ollut käyttöä, vaan se keikkui vaarallisesti toisen yöpöydän päällä sähkörumpujen vieressä. Poistin yöpöydästä laatikon ja se oli aivan käyttökelpoinen kenkäteline. Pöydät on alunperin löydetty roskalavalta ja ne ovat olleet monessa käytössä niin yöpöytinä kuin Bonskun työpisteenä. Nyt toinen on siis rumpukapulalaatikkona ja toinen kenkätelineenä. Ehkä vielä keksin jonkun sopivan asian suojaamaan pintaa mahdollisilta kurajäljiltä. 

Kenkiä alkoi olla ympäri eteistä ja melkein keittiössä, joten jotain piti keksiä. Yöpöytä on sopivan simppeli ja sopii hyvin ympäristöönsä. 

Jos haluaa oikein ostaa jotain uutta, myös todella pienillä asioilla voi saada piristystä sisustukseen. Minulla oli pitkään haaveena saada Turku ja Pohjola -taulujen vierelle Suomi-taulu. Löysinkin sopivan kortin, mutta kehystäminen jäi vaiheeseen ja se näytti hyvin yksinäiseltä isojen kotiseututaulujen vieressä. Sitten joulukalenterin mukana tuli Johanna Hörkön pieni Turku-aiheinen kortti, joka vähän vahingossa jäi seinään, kun se sopi niin hyvin Suomi-kortin viereen. Ja sitten eräänä päivänä sain idean, että kyllä meidän pitää myös juuriamme kunnioittaa ja päätin haluta korttien rinnalle Raum Rome Paris -kortin. Perheessämme ei syntynyt sopua värin suhteen, joten vaaleanpunainen ja -sininen kortti pääsivät seinään molemmat, mutta oikeastaan ne sopivatkin molemmat siihen hauskasti.

Suomi, Turku x2, Pohjola ja Rauma. Eurooppa ja maapallo puuttuvat. Ja sitten vielä aurinkokunta ja...

Eteisen tuoli siirtyi kirjoituspöydän viereen. Se tuo työnurkkaan pientä särmää, kun rupesi olemaan jo liian valkoista. 

Aika pienellä rahalla ja vaivalla sain kotiimme kevättä. Tosin se siivoaminen on vielä vaiheessa ja sen suhteen pitää nähdä vähän enemmän vaivaa, esimerkiksi mattojen tamppaaminen ja lattian pesu, uh. Mutta se vasta halpaa sisustamista onkin!

Mitä sinä olet viimeksi uudistanut kodissasi?

Puuroa puuhellalla

Nyt kun edellisessä postauksessa luettelin suosikkiperinteitäni, niin täytyy sanoa että tykkään luoda myös uusia perinteitä! Päätinkin tänä vuonna, että nyt aion opetella käyttämään puuhellaamme ja kunnostaa sen joulupuuron keittämistä varten. Se vaati puhdistusoperaation ja pientä opettelua. Oppiminen jatkuu edelleen, sillä taisin ensimmäisellä yrittämällä onnistua vain moukan tuurilla. 

Hiukan harmittelen, ettei puuhellassa ole leivinuunia. Sillä olisi hauska kokeilla paistaa leipiä!

Meillä kävi nuohooja silloin, kun olimme juuri muuttamassa uuteen kotiimme. Hän sanoi, että puuhellaa ei paljon ole edellisen vuoden aikana käytetty. Ei ole nytkään, sillä kakluunin sytyttämisen opettelussa on mennyt aikansa ja tuntui paremmalta opetella yksi asia kerrallaan. Nyt olen oppinut sytyttämään melko hyvällä menestyksellä kakluunin. Aiempaa kokemusta tulen sytyttämisestä minulla ei juuri ollut, sillä lapsuudenkotini avotakkaa ei ole käytetty vuosikausiin. Maailmantuskassani ahdistuin tietysti puun polton päästöistä ja opettelin sytyttämään tulen päältä, jotta pienhiukkaspäästöt jäävät minimiin. Saman tekniikan pitäisi onnistua puuhellassa. 

Uunin pesä on kyllä ollut hyötykäytössä. Siellä on säilytetty kierrätysmetallia ja -lasia sekä hiilihapotuslaitteen patruunoita. 

Mutta ensin puhdistusoperaatio. Koska hella on ollut meillä vain laskutilana, on sen renkaiden väleihin kertynyt jos jonkinlaista leivänmurua ja silppua. Ne varmaan melko ikävästi olisivat kärtsänneet, jos olisi samantien lähtenyt sytyttelemään. Lisäksi keittotasojen pohjat olivat melko nokisia eli jossain vaiheessa niitä on kuitenkin käytettykin. Löysin netistä muutamia ohjeita puuhellan puhdistukseen. Meidän hellamme ei onneksi ollut juuri ruostunut, ainoastaan "renkaiden" pohjat olivat hieman ruosteessa. Monessa ohjeessa puhdistus suoritettiin ulkona, mutta en mennyt kuitenkaan sateeseen rapsuttelemaan renkaita puhtaaksi, vaan hoidin homman ihan tiskialtaassa teräsharjaa ja saippuavillaa käyttäen. Kun upotin renkaat veteen, ei nokea edes priiskunut pahasti mihinkään. Lopuksi kuivasin renkaat hyvin. Muutama kohta piti krapsuttaa veitsellä sekä renkaista että tasosta. Käytin myös imuria hellan puhdistuksessa, jotta sain kaikki rakoset mahdollisimman puhtaiksi. Monessa ohjeessa suositeltiin hellamustan hankkimista, jotta hellan saisi hyvään kuntoon. Se on hankintalistalla, mutta en malttanut olla kokeilematta puuhellaa heti. 

Puhdistaminen vaati yllättävän paljon käsivoimaa

Ensimmäisellä kokeilulla sainkin pienten alkuvaikeuksien jälkeen hellan syttymään hyvin. Puu paloi iloisesti ja puuro alkoi pikkuhiljaa porista liedellä. Ensimmäisellä yrityksellä tein puuron vain minulle ja miehelle, sillä haudutus vei sen verran aikaa, ettei se olisi enää ehtinyt lasten iltapalalle. Oli kuitenkin tunnelmallista lisätä puita hellaan lasten iltapalalla ja keittelin siinä samalla itselleni teeveden. Kun puuro oli valmista, se maistui kyllä kaiken vaivan arvoiselta! 

Siellä se puuro pata porisee. 

Sarpanevan pata on sekä käytännöllinen että tyylikäs. Ei ihme, että siitä on tullut klassikko. 

Innostuksissani halusin heti seuraavana päivänä kokeilla tehdä koko perheelle joulupuuroa eli riisipuuroa. Heti alussa hellan syttyminen tuotti hankaluuksia, eikä puu lähtenyt kunnolla palamaan. Sitä sai koko ajan vahtia ja tökkiä, sillä tuli uhkasi koko ajan sammua, vaikka mielestäni tein kaiken samoin kuin edellisenä päivänä. Ehkä puut olivat vähän isompia, sillä taisin käyttää parhaat hellapuut jo edellisenä päivänä, mutta en usko, että tämä oli ainoa syy. Tämäkös minua harmitti! Sain puuron hieman kuumenemaan, mutta en kunnolla porisemaan, joten lopulta jouduin siirtämään sen tavalliselle hellalle valmistumaan. 

Tintti halusi ottaa myös valokuvan. Yksityiskohta tippuneista sytykkeistä. Hän myös ojenteli kovasti sanomalehteä auttaakseen sytyttämistä. 

Minä syön riisipuuron kanelilla, sokerilla ja tilkalla maitoa. 

Aina kaikki ei mene ihan niin kuin romanttisissa kuvitelmissa, mutta onneksi on vaihtoehtoja. Ja riisipuuro on hyvää, vaikka sen olisi keittänytkin vain sähköhellalla. Jatkan kuitenkin harjoituksia, sillä onhan puuhellassa ihan oma tunnelmansa. Ehkä ainakin jouluglögit saadaan sillä keitettyä? 

Onko sinulla joulupuuroon liittyviä perinteitä?

Teipaten kohti talvea

Vaikka asumme vanhassa talossa, on "talotekniikkaa" sen verran uusittu vuosien varrella, ettei ihan joka asiassa talon vanhuutta edes huomaa. Puulämmitys on lähinnä kiva lisä ja vesi virtaa hanoista.  Ikkunat ovat kuitenkin alkuperäiset ja näin syksyn kääntyessä talveksi tämän myös huomaa. Arvostan sitä, että taloyhtiö on jo joskus 80-90-luvulla päättänyt kunnostaa vanhat ikkunat, vaikka buumi taisi silloin olla vaihtaa vanhat pokat uusiin ja tiiviisiin. Meillä on kuitenkin säästyneet kauniit, puiset ja falskaavat. Onneksi tähän on tottunut, sillä sellaiset meillä oli vanhassakin kodissa. Nyt kuitenkin sähkölämmityksen vuoksi sitä on vielä vähän tarkempi ikkunoiden tiivistäjä kuin ennen. 

Vanhat kauniit ikkunat! Eivät täydelliset, mutta se juuri on niiden ihanuus. 

Haluan kunnioittaa vanhoja ikkunoita ja myös tiivistää ne mahdollisuuksien mukaan perinteisin menetelmin. Niinpä nyt ilmojen viiletessä kaivoin paperiset ikkunateipit esiin ja ryhdyin hommiin. Itseasiassa olen ennenkin kokeillut laittaa sellaisia vanhassa kodissa ja sen piti olla yksi blogini ensimmäisistä postauksista. Sain hienosti illalla ikkunateipit paikoilleen ja otin kuvat. Ehkä aloitin kirjoittaa postaustakin. Tai sitten en, sillä aamulla kun heräsin, kaikki teipit olivat poksuneet irti ikkunoista. Hups. Koko homma harmitti niin paljon, että teipit jäivät vuosiksi laittamatta. Kun vanhaan kotiimme tuli sitten ikkunaremontti, kysyin ikkunoiden kunnostajilta, mikä mahtoi mennä vikaan. Ja syy selvisikin: todennäköisesti olin laittanut teipit kun ulkona oli jo pakkasta. Silloin liima ei tartu kunnolla kiinni ja teipit tippuvat. Tällä kertaa siis paremmilla tiedoilla uusi yritys. 

Välien tilkitsemistä. Isompiin väleihin oli hyvä saada vähän paksummat langat, joten virkatut ketjut olivat ihan hyvä ratkaisu. Nyöriä pyöritti kyllä nopeammin. 

Ihan helppo homma teippaus ei lopulta ollutkaan. Ensin nimittäin piti poistaa vanhojen muovisten teippien jäljet. Edelliset asukkaat olivat käyttäneet vähän turhan moderneja ikkunateippejä ja liimat olivat tarttuneet pahasti ikkunanpokiin. En ollut aiemmin tätä niin huomannut, tai välittänyt, mutta nyt liimatahrat alkoivat ärsyttää todenteolla. Meillä oli vanhassakin kodissa ilmastointitepin jäämiä ikkunoissa, jotka ärsyttivät suuresti, mutta en vaan saanut niitä millään ilveellä irti. Nytkin aloitin homman kokeilemalla kynsilakanpoistoainetta. Ei, se vaan haihtui ennen kuin mitään lähti irti. Sitten kokeilin öljyä. Ei mitään vaikutusta. Lopulta googlasin vielä kerran ja joku vinkkasi, että soodalla ja vedellä lähtevät esimerkiksi lasipurkkien etikettien liimajämät. Ei tällä kertaa soodaa ja etikkaa, vaan soodaa ja vettä. Ja se tepsi! Soodan, veden ja mikrokuituliinan voimalla ja apinanraivolla hinkkasin lähes kaikki liimajäljet pois. Huh, oli hommaa mutta se kannatti!

Seuraavana iltana ryhdyin ensin ikkunoiden tilkitsemistöihin. Meillä ei ollut pumpulia tai pellavanarua, joita on ennen käytetty ikkunoiden tiivistämiseen. Sitten luin vinkin, että villalangasta voisi virkata ketjua, jonka saa helposti rakosiin. Ehdin tehdäkin monta ketjua ja se toimi hyvin, mutta äitini käytännön ihmisenä vinkkasi, että ehkä nyöriä pyörittämällä pääsisi helpommalla. Ja lopulta viimeisiin väleihin vaan tungin monta kerrosta villalankaa. Pärjäsi niinkin. 

Mitataan pituus. 

Kastellaan liimapaperi. Melko lyhyt kostutus tuntui riittävän. 

Ja paineillaan paikoilleen. Painelin vielä pyyhkeen kanssa koko mitalta läpi. 

Sitten vaan teipit ikkunoihin! Rullasta mitataan sopiva pätkä, kastetaan se nopeasti veteen ja painellaan kiinni ikkunan raon päälle. Helppo ja hauska homma. Tosin olen kyllä kiitollinen, että meillä on vain kolme ikkunaa tilkittäväksi ja teipitettäväksi, joista niistäkin jätetään yksi tuuletusikkunaksi. Kyllä tähän aikaa saa menemään! Ensin teipit ovat hieman läpikuultavia ja sitten kuivuvat valkoisiksi. Paperien kanssa ikkunoita ei tietenkään voi availla, mutta keväällä ne poistetaan kostuttamalla. Liimojen pitäisi lähteä ilman soodahinkutuksia. 

Todisteita! Teipit ovat yhä ikkunoissa!

Ja tällä kertaa tämä aihe päätyi ihan postaukseen asti, sillä teipit ovat nyt pysyneet ikkunassa! Jipii! Tällä kertaa tajusin tehdä homman ennen pakkasia. Nyt uskallan paperoida loputkin ikkunat. Ja kyllä tiivisteet tuntuvat myös auttavan, kun muistelee vetoa ennen tiivistystä ja teippausta. 

Toivottavasti pysyvät koko talven. 

Miten teidän kodissa varaudutaan talveen?